Labor court dismisses union claim that collective agreement allows unilateral work schedule changes without prior negotiation.

Kysymys siitä, oliko kumiteollisuuden työehtosopimuksen määräyksillä sovittu työnantajan oikeudesta yksipuolisesti muuttaa työtuntijärjestelmää työaikalain säännöksistä poikkeavalla tavalla.

Kantaja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Vastaaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kuultava Oy Nokia Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän, nykyisen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kumi ja Nahkatyöväen Liitto KNL:n välillä 8.5.1986 allekirjoitetussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 § Työhön ottaminen, irtisanominen ja järjestäytymisvapaus 1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta.

5 § Työaika

1. Työaikaan nähden noudatetaan voimassaolevan lain säännöksiä.

3. Viikottainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia viikossa

päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään 9 viikon pituisena ajanjaksona;

sekä siten, että se on keskimäärin 38 tuntia viikossa keskeytyvässä kolmivuorotyössä ja 36 tuntia viikossa keskeytymättömässä kolmivuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona

edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

8. Päivittäisen, säännöllisen työajan järjestää työnantaja yksityiskohtaisesti työaikalain sekä tämän pykälän määräysten pohjalla.

Pöytäkirjamerkintöjä:

1. Sovittiin, että tähänastisia työn alkamis- ja päättymisaikoja sekä ruokailuaikoja työssä noudatetaan edelleen, mikäli niistä poikkeaminen ei ole tarpeen teknillisistä tai tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä taikka liikenneyhteyksien muuttumisen tai ruokailuaikoihin liittyvien järjestelyjen vuoksi.

2. Arkipyhäviikkoina voidaan arkipyhien aattoina paikallisesti sopia työajan sijoituksesta sekä työskentelystä myös päivätyössä ilman ruokataukoa.

9. Jotta tehtaan jatkuva käynti pääsisi päivittäin määräaikana alkamaan, voidaan sellaisia töitä suorittavat työntekijät, joiden työt on päivittäin teknillisistä syistä aloitettava ennen tehtaan varsinaisen käynnin alkamista, kutsua aloittamaan säännöllinen työnsä ennen ko. teollisuuslaitoksen varsinaisen säännöllisen työajan alkamista, kuitenkin siten, että normaalinen työaika ei muodostu tässä pykälässä sovittuja työaikoja pitemmäksi.

Pöytäkirjamerkintä:

Aloittamis- ja lopettamistöihin voidaan myös soveltaa työaikalain 11 §:n 5 momentin määräystä.

11. Työnantajan tulee ilmoittaa hyvissä ajoin ja mikäli mahdollista 2 viikkoa ennen, siirtymisestä päivätyöstä vuorotyöhön samaten kuin työvuorojen muuttamisesta. Työaikamuodon muuttamista lyhyeksi ajaksi ei tule suorittaa, ellei se johdu poikkeuksellisesta tarpeesta.

Pöytäkirjamerkintä 5 §:ää koskien:

Milloin työnantaja on pakotettu ottamaan käytäntöön säännöllistä lyhyemmän viikottaisen työajan tai suorittamaan yleisiä työajan järjestelyjä, on niistä ilmoitettava kaksi viikkoa ennakolta, ellei toimenpide aiheudu äkillisestä tai yllättäen ilmenneestä syystä, johon työnantaja ei ole voinut ennakolta varautua. Tällöin on asiasta ilmoitettava ensi tilassa.

Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL:n välillä 11.2.1981 tehdyssä työajan lyhentämistä keskeytyvässä kolmivuorotyössä koskevassa pöytäkirjassa sanotaan muun muassa:

2 §

Työajan lyhentäminen tapahtuu antamalla vapaata niin, että työaika enintään vuoden pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 38 tuntiin viikossa.

Pöytäkirjamerkintä:

Vuosityöaika tässä työaikamuodossa saadaan kertomalla työviikot 38:lla.

Työtä varten tulee ennakolta laatia työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

Voimassa olevaan työtuntijärjestelmään tehtävästä pysyväisluontoisesta muutoksesta on ilmoitettava työnantajan toimesta viimeistään kahta viikkoa ennen.

KANNE

Kanteen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on Työnantajain Yleistä Ryhmää vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Oy Nokia Ab:n Nokian kumitehtaalla työnantaja oli 25.9.1987 antanut työntekijöille kirjallisen tiedotuksen, jonka mukaan rengastehtaalla välipäivät 21. - 23.12.1987 tehtäisiin sisään etukäteen kolmena perättäisenä lauantaina lokakuussa. Mikäli ilmoitus olisi toteutettu, olisi se merkinnyt voimassa olleen työtuntijärjestelmän muuttamista ilman työntekijöiden suostumusta. Työnantaja ei ollut esittänyt perusteluksi pakottavia taloudellisia tai tuotannollisia syitä, minkä vuoksi työntekijät olivat vastustaneet aiottua työaikajärjestelyä.

Asiasta 30.9.1987 käydyissä paikallisissa neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen. Myöskään liittojen välillä 9.10.1987 käydyissä neuvotteluissa ei asiasta ollut päästy yksimielisyyteen.

Kumiteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:n 1. kohdassa oli vuodesta 1947 lähtien todettu, että työaikaan nähden noudatettiin voimassa olevan lain säännöksiä. Tällä ei ollut tarkoitettu ottaa työaikalakia työehtosopimuksen osaksi, vaan viittauksella oli varsinkin 1940-luvulla ollut lähinnä informatiivinen merkitys. Tämän vuoksi työnantajan menettelyn oikeellisuutta sinänsä ei voitu tutkia työtuomioistuimessa.

Työnantajapuoli oli sekä paikallisissa että liittojen välisissä neuvotteluissa katsonut, että työehtosopimus ja varsinkin sen 5 §:n 11. kohta antoivat työnantajalle mahdollisuuden yksipuolisesti muuttaa työtuntijärjestelmää. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL oli sen sijaan katsonut, että työaikalaki ei sallinut työtuntijärjestelmän yksipuolista muuttamista eikä työehtosopimuksella ei ollut tältä osin poikettu työaikalaista.

Kumiteollisuuden työehtosopimuksen nykyinen 5 §:n 11. kohta oli peräisin vuoden 1970 työehtosopimusratkaisusta. Kahden viikon määräaika siihen oli lisätty vasta vuonna 1979. Lisäys oli perustunut työntekijäliiton muutosesitykseen, jonka tarkoituksena oli ollut suojata työntekijöitä siirryttäessä päivätyöstä vuorotyöhön. Kysymys ei ollut liittynyt voimassa olevan työtuntijärjestelmän muuttamiseen, sillä päivätyössä työnantajat olivat silloin, kuten nykyäänkin, laiminlyöneet työaikalain 20 §:ssä tarkoitetun työtuntijärjestelmän laatimisen. Sopimusmääräyksellä ei siten ollut tarkoitettu ottaa kantaa työtuntijärjestelmän muuttamisen sallittavuuteen, vaan määräyksen sanamuodon mukaisesti se koski vain työnantajan ilmoittamisvelvollisuutta. Perustellusti ei voitu katsoa, että työntekijäliitto olisi omalla esityksellään tarkoittanut heikentää työntekijöiden asemaa siitä, mikä se vakiintuneen työaikalain tulkinnan mukaan oli.

Vuonna 1979 tehdyssä pöytäkirjassa työajan lyhentämisestä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ei ollut määräystä työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta. Vuonna 1981 laadittuun työajan lyhentämistä keskeytyvässä kolmivuorotyössä koskevaan pöytäkirjaan menettelytapamääräys taas oli otettu. Sopimusmääräyksen tarkoitus ei ollut ollut neuvottelussa lainkaan esillä, vaan se oli ilmeisesti jäljennetty sellaisenaan metalliteollisuuden työehtosopimuksesta. Missään tapauksessa työehtosopimukseen osallisten yhteisenä tarkoituksena ei ollut ollut ottaa kantaa siihen, millä edellytyksillä työnantajalla oli oikeus muuttaa voimassa olevaa työtuntijärjestelmää. Työntekijäpuolella sopimusmääräyksen oli ymmärretty tarkoittavan sellaisia tapauksia, joissa työnantajalla taloudellisten ja tuotannollisten syiden johdosta vaihtoehtoisesti olisi irtisanomis- tai lomautusperuste. Työnantajain Yleinen Ryhmä oli omalla tulkinnallaan pyrkinyt vähentämään työntekijöille vakiintuneen työlainsäädännön tulkinnan mukaan kuuluvia oikeuksia.

Kanteessa esitetty vaatimus

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei kumiteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:n 11. kohdassa tai sen liitteenä olevan työajan lyhentämistä keskeytyvässä kolmivuorotyössä koskevan pöytäkirjan 2 §:n 3. kohdassa ole sovittu työnantajan oikeudesta yksipuolisesti muuttaa työtuntijärjestelmää työaikalain säännöksistä poikkeavalla tavalla.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Oy Nokia Ab:n Nokian tuotantolaitoksella työskenteli henkilöauton vyörenkaiden valmistuksessa noin 200 työntekijää. Työaikamuotona oli keskeytyvä kolmivuorotyö. Tuotannon sopeuttamiseksi renkaiden kysynnän tarpeita vastaavaksi oli työnantaja tehnyt elokuussa 1987 aloitteen neuvottelujen käymiseksi työtuntijärjestelmän tilapäisestä muuttamisesta siten, että keskeytyvää kolmivuorotyötä tekevät työntekijät olisivat tehneet viikoilla 41, 42 ja 43 työtä kuutena päivänä. Vastaavasti olisivat joulunaluspäivät 21. - 23.12.1987 olleet vapaita. Työnantajan pyrkimyksenä oli ollut hoitaa asia hyvissä ajoin neuvottelemalla, eikä työnantaja ollut sen vuoksi halunnut käyttää työsopimuslakiin ja työehtosopimukseen perustuvaa työnjohto-oikeuttaan muutoksen toteuttamiseksi.

Kun paikallisissa neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen asiasta, oli työnantaja työehtosopimuksen 5 §:n 11. kohtaan viitaten joutunut 25.9.1987 määräämän työtuntijärjestelmän tilapäisestä muuttamisesta.

Kumiteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:n 8. kohdan mukaan päivittäisen säännöllisen työajan järjesti työnantaja yksityiskohtaisesti työaikalain sekä edellä mainitun kohdan määräysten pohjalla. Sopimuskohdassa käytetty sanonta puhui kiistatta työnantajan työnjohto-oikeuden puolesta. Mainittuun sopimuskohtaan liittyvässä pöytäkirjamerkinnässä 1 tehtiin mahdolliseksi poiketa kulloinkin noudatettavista työn alkamis- ja päättymisajoista, kun se oli tarpeen muun muassa tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä. Poikkeamista ei ollut säädetty sopimuksenvaraiseksi, vaan se tapahtui työnantajan työnjohto-oikeuden perusteella työehtosopimuksen 5 §:n 8. kohdan pääsäännön mukaisesti.

Kanteessa mainitussa tapauksessa työnantaja oli siten ollut oikeutettu määräämään työaikojen muuttamisesta 25.9.1987 päivätyssä ilmoituksessa mainitulla tavalla.

Kun ensimmäinen työssäololauantai olisi ollut 10.10.1987, oli työehtosopimuksen 5 §:n lopussa olevassa pöytäkirjamerkinnässä edellytetty ennaltailmoitusaika toteutunut. Koska asia oli ollut vireillä jo elokuusta 1987 alkaen, ei muutoksesta missään tapauksessa ollut ilmoitettu liian myöhään. Niin sanotun tasoittumisjakson pituus keskeytyvässä kolmivuorotyössä oli työehtosopimuksen 5 §:n 3. kohdan mukaan vuosi. Nyt tasoittuminen olisi tapahtunut parissa kuukaudessa. Toteutettu muutos oli ollut lyhytaikainen ja tilapäinen, joskaan työehtosopimuksen 5 §:n 11. kohdassa ei ollut tehty eroa tilapäisten ja pysyväisluontoisten muutosten välillä.

Työnantajan työnjohto-oikeus työtuntijärjestelmän muuttamisen osalta oli myös säilytetty, kun liittojen välillä oli 16.10.1985 sovittu 40 tuntista työviikkoa tekevien työntekijöiden työajan lyhennyksestä. Neuvotteluissa työntekijäliitto oli esittänyt rajoituksia työnantajan työnjohto-oikeuteen, mutta vaatimuksia ei työnantajapuoli ollut hyväksynyt. Muutosesityksen tekemisellä työntekijäpuoli oli kuitenkin tosiasiallisesti myöntänyt vallitsevan käytännön työnantajan kannan mukaiseksi, mikä sitten sopimusmääräyksen ennalleen jättämisellä oli edelleen vahvistettu.

Eri syistä tapahtuvat työtuntijärjestelmän muutokset teollisuudessa olivat miltei päivittäisiä. Olipa sitten kysymys tiettyä työntekijäryhmää tai yhtä työntekijää koskevasta muutoksesta, oli työehtosopimuksen 5 §:n 11. kohdan sanamuoto ja tulkinta selkeä siinä, että muutoksen perusteeksi riitti työnantajan ilmoitus. Eri asia oli, että käytännössä muutoksista pyrittiin neuvottelemaan työpaikoilla kaikkien mahdollisten näkökohtien huomioon ottamiseksi. Mikäli neuvotteluissa ei saavutettu yksimielisyyttä, oli työnantajalla viime kädessä oikeus ratkaista asia työnjohto-oikeutensa perusteella.

Mikäli katsottaisiin, että työnantaja voisi yksipuolisesti muuttaa työtuntijärjestelmää vain silloin, kun työnantajalla taloudellisin ja tuotannollisin syin vaihtoehtoisesti olisi irtisanomis- tai lomautusperuste, merkitsisi se vaikeuksia tuotannon järkevälle hoidolle. Käytännön työelämässä syntyi jatkuvasti muutostarpeita, jotka olivat perusteltuja, mutta jotka eivät täyttäneet irtisanomis- tai lomautusperusteelle asetettavia vaatimuksia.

Vastineessa esitetty vaatimus

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on vielä lausunut, että työehtosopimusmääräysten lähtökohtana oli työnantajan työnjohto-oikeus, mutta tämä oikeus ei perustunut miltään osin nyt riidanalaisiin työehtosopimusmääräyksiin. Työehtosopimuksen lähinnä ohjelmallinen 5 §:n 8. kohta koski pelkästään päivittäisen, säännöllisen työajan järjestämistä. Määräyksen pöytäkirjamerkintä 1 oli peräisin vuodelta 1948, jolloin työnantajan päivittäistä työaikaa koskevaa työnjohto-oikeutta oli rajoitettu sitomalla se tuolloin noudatettuun käytäntöön. Tekniset tai tuotannon järjestelyn edellyttämät taikka liikenneyhteyksiin ja ruokailuaikoihin liittyvät poikkeukset olivat peräisin vuodelta 1956.

Työehtosopimuksen 5 §:ään liittyvä pöytäkirjamerkintä oli myös peräisin vuodelta 1948 ja se koski alkuperäisessä muodossaan voimassa olevan työsopimuslain 27 §:ssä säännöstettyjä tapauksia. Vuonna 1949 sopimusmääräykseen oli liitetty viittaus lomautustilanteisiin. Pöytäkirjamerkinnällä ei ollut itsenäistä merkitystä työajan säännöstäjänä, vaan sillä oli ainoastaan selvennetty sitä tosiseikkaa, että työnantaja ei rikkonut työaikaa koskevia määräyksiä, mikäli sillä oli oikeus järjestää työaikaa edellä mainittujen seikkojen johdosta.

Työehtosopimuksen 5 §:n nykyinen 9. kohta oli peräisin vuodelta 1947, jolloin työaikalaki ei tuntenut vuonna 1965 säädettyä mahdollisuutta teettää niin sanottuja aloittamis- ja lopettamistöitä ylityönä. Mahdollisuus teettää mainittuja töitä säännöllisen työajan puitteissa kuului työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin ilman sopimusmääräystäkin, eikä siitä voitu tehdä työnantajan työnjohto-oikeutta koskevia yleisiä johtopäätöksiä.

Keskeytyvän kolmivuorotyön työajan lyhentämissopimuksen 2 §:n riidanalaisen määräyksen tarkoitus ei ollut ollut neuvotteluissa esillä. Työntekijäpuolella määräyksen oli ymmärretty koskevan lähinnä tilanteita, joissa kolmivuorotyö loppui tai kysymyksessä oli muu erityisen painava syy, mistä johtuen työtuntijärjestelmää piti pysyvästi muuttaa. Työntekijäpuolelta oli eri yhteyksissä tehty esityksiä työnantajan työnjohto-oikeuden rajoittamiseksi muun muassa työaikaa koskevissa kysymyksissä. Näin oli tapahtunut erityisesti vuonna 1985, jolloin niin sanotut joustot olivat olleet ajankohtaisia. Näistä esityksistä ei kuitenkaan voitu tehdä mitään johtopäätöksiä ilmoitetun työtuntijärjestelmän sitovuuden suhteen. Työehtosopimuksen 5 §:n 11. kohta koski siten menettelytapoja, joita noudatettiin siirryttäessä työaikamuodosta toiseen.

Kumiteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:n alussa oli aina viitattu työaikalain säännöksiin. Lähtökohtana oli siten ollut, että työehtosopimusmääräykset vastasivat työaikalain säännöksiä. Mikäli työaikalaista oli haluttu poiketa, oli siitä nimenomaan erikseen sovittu. Työaikalaki vaikutti siten työehtosopimusmääräysten taustalla lähteenä, jota voitiin käyttää tulkinnassa apuna. Todistustaakka oli sillä osapuolella, joka väitti, että työehtosopimuksella oli sovittu työaikalaista poikkeavasti. Työaikalain oikea tulkinta ilmeni työneuvoston lausunnoista n:ot 341, 810 ja 1091 sekä muun muassa Kaarlo Sarkon teoksesta "Työaikalait". Ulkopuolisena tulkintalähteenä oli huomioitava myös sopimusten sitoavuuden periaate, sillä työntekijöille ilmoitettu työtuntijärjestelmä käsitti työnantajan sitoumuksen tulevaisuudessa noudatettavista työajoista. Työnantajan päätettävissä oli kalenterivuoden rajoissa, kuinka pitkä työtuntijärjestelmä tai tasaantumisjakso kerrallaan otettiin käyttöön.

Vahvistettuja työtuntijärjestelmiä oli käytännössä useinkin muutettu. Varsinkin milloin kysymyksessä oli ollut niin sanottu välipäivien sisäänteko, ei työntekijöillä ollut ollut syytä vastustaa esitettyjä muutoksia. Muutoksista oli aina neuvoteltu ja yleensä lukuun ottamatta esillä olevaa ja erästä toista tapausta vuonna 1987 oli niistä myös sovittu. Oy Nokia Ab:n kumitehtaalla oli työntekijäpuolelta yleensä sopimuksilta edellytetty, että työaika kolmivuorotyössäkin tasaantui vähintään 40 tuntiin työehtosopimuksen 5 §:n 3. kohdan toisessa kappaleessa tarkoitettuna yhdeksän viikon pituisena ajanjaksona. Työnantaja oli tähän asti suostunut tähän. Syynä sille, että työntekijät kanteessa tarkoitetussa tapauksessa olivat vastustaneet työtuntijärjestelmän muuttamista, oli ollut paitsi niin sanottuja työajan joustoja kohtaan tunnettu periaatteellinen vastenmielisyys myös se, että tasaantumisjakso oli ylittänyt aikaisemmin edellytetyn yhdeksän viikon ajan.

Kanteessa ei ollut lainkaan kysymys työtuntijärjestelmän muuttamisen sallittavuudesta sinänsä, vaan pelkästään siitä, säännöstikö työehtosopimus lainkaan muutoksen sallittavuutta.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vielä lausunut, että työtuntijärjestelmää ei voitu pitää työnantajan sitoumuksena noudatettavista työajoista. Työnantaja laati yksipuolisesti työtuntijärjestelmän, jota noudatettiin riippumatta siitä, olivatko työntekijät hyväksyneet työtuntijärjestelmän vai ei. Näin ollen myös työtuntijärjestelmän muuttamisen tuli voida tapahtua yksipuolisesti.

Se seikka, että työtuntijärjestelmän muutoksia ei käytännössä ollut vastustettu, ei voinut tarkoittaa sitä, että työtuntijärjestelmästä olisi tullut työnantajan ja työntekijäpuolen välinen sopimus. Päinvastoin oli katsottava työntekijöiden hyväksyneen työnantajan työnjohto-oikeuteen perustuvan oikeuden työtuntijärjestelmän muuttamiseen. Täysin perusteeton ja paikkansa pitämätön oli se väite, että päivä- ja kaksivuorotyössä sovellettava yhdeksän viikon pituinen tasoittumisjakso olisi Oy Nokia Ab:n kumitehtaalla ulotettu koskemaan myös kolmivuorotyötä. Työehtosopimuksen 5 §:n 3. kohdassa oli kolmivuorotyön tasoittumisjakson pituudeksi yksiselitteisesti sovittu enintään vuosi. Keskeytyvää kolmivuorotyötä saatettiin tosin tehdä vain osan aikaa vuodesta, jolloin myös tasoittumisjakso mitoitettiin kulloisenkin tarpeen mukaisesti. Missään tapauksessa työnantaja ei ollut luopunut työehtosopimuksen suomasta mahdollisuudesta enintään vuoden pituisen tasoittumisjakson käyttämiseen.

Mitä erityisesti välipäivien sisääntekotilanteisiin tuli, ei työnantaja näissäkään tapauksissa ollut sopinut vuotta lyhyemmän tasoittumisjakson käyttämisestä keskeytyvässä kolmivuorotyössä. Sisääntekotilanne oli sikäli poikkeuksellinen, että käytännön syistä sisääntekopäivän tuli olla työaikamuodosta riippumatta kaikille työntekijöille sama. Kun päivä- ja kaksivuorotyössä työajan tuli tasoittua enintään yhdeksän viikon pituisena ajanjaksona, oli tämä käytännössä vaikuttanut myös sisääntekoon keskeytyvässä kolmivuorotyössä. Järjestely oli sisääntekotapauksissa puhtaasti käytännöllinen, eikä se ollut merkinnyt sitä, että työnantaja myös keskeytyvässä kolmivuorotyössä olisi sitoutunut vuotta lyhyemmän tasoittumisjakson käyttämiseen. Mitään estettä vaikkapa vuoden tasoittumisjakson käyttämiselle sisääntekotilanteissa keskeytyvässä kolmivuorotyössä ei ollut.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Oy Nokia Ab on yhtynyt Työnantajain Yleisen Ryhmän puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, ettei kumiteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:n 11. kohdassa tai työehtosopimuksen liitteenä olevassa työajan lyhentämistä keskeytyvässä kolmivuorotyössä koskevan pöytäkirjan 2 §:n 3. kohdassa ole sovittu työnantajan oikeudesta yksipuolisesti muuttaa työtuntijärjestelmää työaikalain säännöksistä poiketen.

Työaikalain säännökset eivät sinänsä aseta estettä sille, että työtuntijärjestelmän muuttamisesta sovitaan työehtosopimuksella. Työehtosopimukseen perustuvan työtuntijärjestelmän muuttamisen edellytyksenä on periaatteessa pidettävä sitä, että työtuntijärjestelmä muutettuna on työehtosopimuksen työaikamääräyksien mukainen.

Jo edellä lausutun mukaan työtuntijärjestelmän laatiminen on työnantajalle kuuluva asia sekä lain että työehtosopimuksen mukaan. Kumiteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:n 8. kohdan pöytäkirjamerkintä 2:n kohdalla on todettu, että arkipyhien aattoina voidaan paikallisesti sopia työajan sijoituksesta sekä työskentelystä päivätyössä ilman ruokataukoa. Työehtosopimuksen 5 §:ssä ei ole muita määräyksiä, joissa olisi edellytetty osapuolten välisiä neuvotteluja tai sopimista työaikaa koskevissa kysymyksissä.

Työehtosopimuksen 5 §:n 11. kohdan mukaan työnantajan tulee ilmoittaa siirtymisestä päivätyöstä vuorotyöhön samoin kuin työvuorojen muuttamisesta hyvissä ajoin tai mikäli mahdollista kahta viikkoa ennen. Sopimuksen 5 §:ää koskevassa pöytäkirjamerkinnässä on todettu, että milloin työnantaja on pakotettu ottamaan käytäntöön säännöllistä lyhyemmän viikoittaisen työajan tai suorittamaan yleisiä työajan järjestelyjä, on niistä ilmoitettava kaksi viikkoa etukäteen, ellei toimenpide aiheudu äkillisestä tai yllättäen ilmenneestä syystä, johon työnantaja ei ole voinut ennakolta varautua. Tällaisessa tilanteessa on asiasta ilmoitettava ensi tilassa.

Työehtosopimuksen 5 §:n 11. kohta on alun perin otettu työehtosopimukseen vuonna 1970. Siihen sisältyvästä kahden viikon määräajasta on kuitenkin sovittu vasta myöhemmin. Määräys on otettu työehtosopimukseen työntekijäliiton aloitteesta. Työtuomioistuimessa todistajana kuulustellun liiton entisen puheenjohtajan kertoman mukaan aloite on tehty sen vuoksi, että vuorotyön käyttö alalla oli tuohon aikaan lisääntymässä. Siitä syystä työntekijäliitto oli halunnut saada työehtosopimukseen määräyksen, joka velvoittaisi työnantajan ilmoittamaan muutoksista määräajassa, jotta työntekijäpuolen näkemykset asiassa voitaisiin ottaa huomioon. Työehtosopimusneuvotteluissa ei ole ollut esillä se, edellyttäisikö määräyksessä tarkoitettujen muutosten toteuttaminen, että työnantaja ennen muutosten toteuttamista neuvottelisi tai sopisi asiasta työntekijöiden kanssa.

Työehtosopimuksen 5 §:n 11. kohta sanamuotonsa mukaisesti velvoittaa työnantajan noudattamaan siinä sovittua ilmoitusaikaa toteuttaessaan sopimuskohdassa tarkoitetut työaikamuodon tai työvuorojen muutokset. Määräys ei velvoita työnantajaa sopimaan tai edes neuvottelemaan työntekijöiden kanssa tuollaisista työajan järjestelyjä koskevista muutoksista. Kun puheena olevassa kohdassa on kerrotulla tavalla sovittu siitä menettelystä, jota on noudatettava työaikamuotoa tai työvuoroja muutettaessa, siitä johtuu, että työnantaja voi ilman, että asiasta sovittaisiin osapuolten välillä etukäteen, ennakkoilmoitusaikaa noudattaen toteuttaa edellä tarkoitetut työaikojen järjestämistä koskevat muutokset.

Muutettujen työvuorojen tulee olla työehtosopimuksen työaikaa koskevien määräysten mukaisia. Jutussa ajetun kanteen perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista yleisessä muodossa ottaa kantaa siihen kysymykseen, mitä riidanalaisessa määräyksessä on tarkoitettu työvuorojen muutoksilla.

Kanteessa tarkoitetussa työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 2 §:n 3. kohdassa on sovittu siitä, että voimassa olevaan työtuntijärjestelmään tehtävästä muutoksesta työnantajan on ilmoitettava kahta viikkoa ennen. Pöytäkirjaan ei sisälly määräyksiä, joissa edellytettäisiin, että työnantajan olisi tällaisista pysyväisluontoisista työtuntijärjestelmän muutoksista etukäteen neuvoteltava tai sovittava työntekijäpuolen kanssa. Selvitystä ei ole esitetty siitä, ovatko tällaiset seikat olleet esillä määräyksestä sovittaessa. Kun kysymyksessä oleva määräys lähtee sanamuotonsa mukaan siitä, että pysyväisluontoisen työtuntijärjestelmän muutoksen työnantaja voi toteuttaa yksipuolisesti noudattaen sovittua ilmoitusaikaa, ei perustetta ole sille, että tilapäisten työtuntijärjestelmän muuttamisessa olisi meneteltävä toisin.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin toteaa, että kumiteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:n 11. kohdan ja työajan lyhentämistä keskeytyvässä kolmivuorotyössä koskevan pöytäkirjan 2 §:n 3. kohdan mukaan niissä tarkoitetut työvuorojen muutokset ja työtuntijärjestelmän muuttaminen voidaan toteuttaa sopimatta asiasta työntekijöiden kanssa kuitenkin edellyttäen, että muutokset ovat työehtosopimuksen työaikaa koskevien määräyksien mukaisia. Työtuomioistuimen mielestä asiassa on jäänyt näyttämättä, että puheena oleville määräyksille voitaisiin vahvistaa sellainen sisältö, jota kanteessa on vaadittu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Työnantajain Yleinen Ryhmä kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Orasmaa, Airaksinen, Virtanen, Porttila ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.