Labor court dismisses union appeal allowing employer to terminate worker for poor performance after forced job transfer.

Viimeiset 10 vuotta töidenjakajana työskennellyt henkilö oli siirretty ompelijaksi tehtaalla toteutettuja tuotantotekniikan muutoksia seuranneiden töiden jaossa tapahtuneiden järjestelyjen vuoksi. Siirto oli tapahtunut työnantajan toimesta työntekijän vastustettua siirtämistä. Työtehtävien muutoksesta johtunut vaikeus sopeutua ompelutyöhön oli voinut osaltaan vaikuttaa työntekijän huonoihin työtuloksiin ompelijana. Ottaen huomioon myös sen, että asianomainen oli ollut ompelutyössä vasta vajaat kolme kuukautta, kun hänet sanottiin irti, oli jäänyt näyttämättä, että työsaavutusten heikkoutta olisi ollut pidettävä erityisen painavana syynä hänen työsuhteensa irtisanomiseen.

Työsuhteen palauttamiselle ei ollut edellytyksiä.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajaliitolla olisi neuvottelujen aikana ollut mahdollisuus saada sillä tavoin luotettavaa selvitystä työpaikan olosuhteista, että liitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa asettuessaan tukemaan työnantajan menettelyä. (Ään.)

Kantaja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y. Vastaaja Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Luhta Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 26.3.1986 allekirjoitetussa vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

6 § Irtisanomissuoja, lomauttaminen ja lyhennetty työviikko

1. Irtisanomista ja lomautusta koskeviin työsuhteen ehtoihin sovelletaan STK:n ja SAK:n 24. huhtikuuta 1984 allekirjoittamaa yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista 3.12.1985 tehtyine muutoksineen.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista on muun ohella seuraavat määräykset:

YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallitua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

16 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 19.1 §:n säännöstä.

17 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 20 §:n säännöstä.

18 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 21 §:n säännöstä.

19 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöönpantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, asia on saatettava työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 22 §:n säännöstä.

KANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on lausunut, että vaatetustyöntekijä Sinikka Simanainen, joka on syntynyt 28.5.1947, oli ollut Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksen Luhta Oy:n Joensuun tehtaan palveluksessa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen perusteella 12.6.1974 alkaen. Simanainen oli työskennellyt aluksi ompelijana. Viimeisten 10 vuoden ajan hän oli toiminut töiden jakajana. Tehtaan töitä oli kesällä 1987 järjestelty uudelleen ja Simanainen siirretty 1.8.1987 alkaen ompelijaksi. Simanainen oli menestynyt työnjakajana kiitettävästi. Töiden jakaminen oli edelleen jatkunut, mutta töitä tekivät osittain muista töistä työnjakajiksi siirretyt työntekijät. Simanaisella ei ollut aikaisempaa ammattikoulutusta ompelutyöhön. Hän ei ollut saanut myöskään ompelutyön alkaessa siihen koulutusta.

Luhta Oy oli irtisanonut Simanaisen työsuhteen 29.10.1987 siten, että työsuhde oli päättynyt 29.2.1988. Syyksi työnantaja oli ilmoittanut riittämättömät työsuoritukset. Sitä oli perusteltu sillä, ettei Simanaisen työteho vastannut normaalia työvauhtia. Simanainen oli ilmoittanut työehtosopimuksen edellyttämässä määräajassa vastustavansa irtisanomista ja pitävänsä sen perustetta sopimuksen vastaisena.

Simanaisen työsuhteen irtisanomiseen ei ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaista syytä. Sellaisena ei voitu pitää riittämätöntä työtehoa. Lisäksi oli otettava huomioon, ettei Simanainen ollut saanut työstään mitään varsinaista varoitusta. Simanainen oli siirretty uuteen työhön, vaikkei entinen työ ollut loppunut. Sitä paitsi tehtaalla olisi ollut tuolloin ja olisi edelleen Simanaiselle sopivaa muuta työtä.

Työsuhteen päättyessä Simanaisen tuntipalkka oli 21,94 markkaa. Työsuhteen päättämisen jälkeen hän oli ollut työttömänä. Hänen oli vaikeata saada Joensuusta ammattiaan vastaavaa työtä.

Asiasta oli käyty paikalliset neuvottelut 11.11.1987. Niissä osapuolet eivät olleet päässeet ratkaisuun, ja asia oli siirretty liittojen välisiin neuvotteluihin, jotka oli käyty 30.11.1987 ja 26.1.1988. Neuvotteluissa työnantaja ei ollut suostunut peruuttamaan irtisanomista. Työnantajan kantaa oli työnantajaliitto tukenut.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Luhta Oy oli irtisanonut Simanaisen työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti. Lisäksi Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n perusteella harkitsemaan, oliko olemassa edellytykset Simanaisen työsuhteen palauttamiselle, ja velvoittamaan Luhta Oy:n maksamaan irtisanomissuojasopimuksen 16, 17 ja 19 §:n perusteella Simanaiselle korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 72 840,80 markkaa sekä vaihtoehtoisen korvauksen, mikäli työsuhteen palauttamiselle harkitaan olevan edellytyksiä, molemmat erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Edelleen Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto, jonka lausumaan jutussa kuultu Luhta Oy osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että heinäkuussa 1987 Luhta Oy:n Joensuun tehtailla oli suoritettu tuotantotekniikan laajoja muutoksia. Tavoitteena oli ollut saada valmistustekniikka paremmin vastaamaan nykyisiä kaupallisia vaatimuksia. Investoinnin tuloksena tuotannon läpimenoaika oli alentunut 2,5 viikosta 2,5 päivään.

Jakajien kohdalla muutokset olivat olleet huomattavia. Aikaisemmin jakajat olivat vastanneet tuoteosien jakamisesta omiin ryhmäkokonaisuuksiin niin, että esimerkiksi vuorenjakajat käsittelivät ja suorittivat työnjaon ainoastaan vuorien osalta sekä päällisen jakajat päällisen osalta. Järjestelyjen jälkeen työnjakaja suoritti samanaikaisesti kaikkien tuotteiden työnjaon. Aikaisemmasta poiketen sama jakaja suoritti myös tuotelappujen, vetoketjujen sekä erikoistarvikkeiden ja -merkkien jaon. Työn vaativuus oli aikaisempaan nähden moninkertaistunut. Uusiin tehtäviin oli voitu sijoittaa vain viisi työntekijää, kun aikaisemmin jakajia oli ollut kymmenen. Muut jakajat oli siirretty pääasiallisesti ompelutehtäviin.

Uusimuotoiseen työnjakoon oli valittu työnjakajista parhaiten menestyneet sekä sellaiset, joilla oli kykyä ja halua oppia uudet tehtävät. Simanaiselle, joka oli ollut ompelijana aikaisemmassa työpaikassaan Karelia Pukine Oy:ssä viisi vuotta, oli mittava kokemus ompelutyöstä. Lisäksi hän oli Luhta Oy:n Joensuun tehtailla ompelijana toimiessaan selviytynyt työssä kohtuullisesti. Simanainen oli siirretty ompelijaksi 4.8.1987. Häneltä ei ollut vaadittu ompelijan normaalia työvauhtia. Sen sijaan häneltä oli edellytetty, kuten kaikilta muiltakin ompelijoilta, edes lähimain normaalia kehittymistä. Se oli Simanaisen kohdalla perusteltua erityisesti huomioon ottaen hänen saamansa opastuksen sekä aikaisemman ompelukokemuksen. Pian kuitenkin oli osoittautunut, että Simanaisen kehittyminen oli pysähtynyt poikkeuksellisesti. Sen johdosta olivat hänen esimiehensä, työnjohtaja ja opastaja käyneet useita kertoja puhuttelemassa häntä.

Tehtaan valmistuspäällikkö oli 3.9.1987 pyytänyt Simanaisen keskusteluun. Paikalla oli ollut myös työntutkija. Simanaiselle oli selvitetty hänen työsuorituksensa taso ja hänelle oli annettu vakava huomautus työsuoritusten ala-arvoisuuden johdosta. Tuotantojohtajan 21.10.1987 järjestämässä tilaisuudessa, jossa olivat olleet saapuvilla myös valmistuspäällikkö ja pääluottamusmies sekä Simanainen itse, Simanainen oli tyytynyt vain arvostelemaan työnantajan henkilövalintoja. Tuotantojohtaja oli ilmoittanut Simanaiselle, että hänelle annettaisiin vielä viikko aikaa aloittaa tehokas työskentely. Kun näyttöä töiden laiminlyönnin päättymisestä ei tuossa ajassa ollut saatu, tuotantojohtaja oli sanonut Simanaisen työsopimuksen irti.

Kun otettiin huomioon Simanaisen aikaisempi ompelukokemus ja hänen aikaisempi suoritustasonsa, oli pakko päättyä siihen, että hänen poikkeuksellisen huono kehittymisensä ja suoritustasonsa olivat tarkoituksellisia. Simanainen oli menettelyllään vastustanut suoritettua siirtoa. Työnantajalla oli oikeus irtisanoa Simanaisen työsuhde sillä perusteella, että Simanaisen suoritustaso oli jäänyt alhaiseksi eikä se aikaa myöten ollut noussut annetuista huomautuksista ja varoituksista huolimatta. Simanaisen menettely oli ollut varoituksista ja huomautuksista huolimatta jatkuvaa työvelvoitteen laiminlyömistä. Myös tällä perusteella työnantajalla oli oikeus irtisanomiseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

TEKSTIILI- JA VAATETUSTYÖVÄEN LIITON VASTASELITYS

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vielä lausunut, että toimiessaan työnjakajana syksystä 1977 lähtien Simanainen oli menestynyt työssään kiitettävästi. Tätä osoitti 11.6.1987 Simanaiselle annettu väliaikainen työtodistus, jossa sekä työtaito, ahkeruus että käytös oli arvioitu kiitettäväksi.

Uusista työnjakajista kaksi oli sellaisia, jotka eivät aikaisemmin olleet tehneet tätä työtä. Vastineesta selviävin tavoin tehtaan uudelleen järjestely edellytti työtehon nousua moninkertaiseksi. Työn uudelleenjärjestelyt oli tehty käytännössä työnantajan ehdoilla. Kun järjestelyt olivat tapahtuneet vaiheittain, ei työntekijäpuoli ollut voinut vaikuttaa ratkaisuihin.

Simanaisen siirrolle ompelijaksi ei ollut perusteita. Edellä mainitut seikat oli otettava huomioon irtisanomisperusteen sopimuksenvastaisuutta arvioitaessa. Simanainen oli työsuhteensa alussa ollut ompelija. Vuorikauluksen ompelutyöstä hän oli suoriutunut hyvin. Tätä työtä hän oli tehnyt vain osan ajasta. Kun hänet oli siirretty sijaiseksi, hän ei ollut enää työssä menestynyt. Siitä johtuen hän oli saanut työnjakajan tehtävän.

Sinä 10 vuoden aikana, jona Simanainen oli työskennellyt työnjakajana, teollisuusompelutyöt olivat muuttuneet. Koneet olivat tulleet erilaisiksi ja urakkatyönormit olivat tuntuvasti nousseet. Erityisesti nykyisellä urakkavauhdilla tehtävä ompelutyö edellytti koulutusta. Ilman koulutusta ja riittävän pitkää harjaantumisaikaa kuhunkin työvaiheeseen ei ompelutyöstä ollut mahdollista selviytyä.

Vaatetusteollisuudessa ja etenkin urakkaompelutyössä oli yleisenä käytäntönä, että työntekijä sai hyväkseen noin puolen vuoden mittaisen harjaantumisajan. Simanaiselta ei voitu edellyttää häneltä vaadittua työvauhtia. Vielä oli huomattava, että sivusauman urakoinnissa, jota Simanainen oli aluksi määrätty tekemään, oli ollut jatkuvasti hankaluuksia. Se oli ainakin syksyllä 1987 mitoitettu liian tiukaksi. Vuoden 1988 alussa työ oli uudelleen normitettu vaatimuksia alentamalla.

Poikkeukseton käytäntö oli, että jos työhön asetettuja normeja ei saavutettu, työ tutkittiin uudelleen. Puheena olevassa työssä tutkimus oli suoritettu vasta sen jälkeen, kun Simanainen oli irtisanottu. Tämäkin osoitti, ettei Simanaiselta vaadittu työteho ollut oikein perustein asetettu.

Vastineessa maintuissa ensimmäisessä puhuttelutilaisuudessa oli keskusteltu Simanaisen työsuorituksista. Mitään varsinaista huomautusta siitä ei ollut annettu. Työnantajan edustaja oli vain antanut ymmärtää, ettei työ määrällisesti tyydyttänyt. Tilaisuudessa valmistuspäällikkö oli ehdottanut, että Simanainen itse irtisanoisi työsuhteensa. Tämä oli tapahtunut kuukauden kuluttua siitä, kun Simanainen oli siirretty uuteen työtehtävään.

Seuraava puhuttelu oli ollut 21.10.1987. Tuolloinkaan ei Simanaiselle ollut annettu varoitusta, vaan työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että jos hänen työtehonsa ei parantuisi, niin työnantaja harkitsisi muihin toimiin ryhtymistä. Tämän Simanainen oli käsittänyt niin, että hänet siirrettäisiin muihin tehtäviin. Puhuttelussa Simanaiselle oli annettu viikko aikaa osoittaa työtehonsa. Sinä aikana Simanainen oli ollut kaksi päivää sairaana ja kolmena jäljellä olevana työpäivänä hän oli joutunut tekemään useampia eri työvaiheita. Näistä syistä oli ollut selvää, ettei hän ollut päässyt parempaan työsuoritukseen. Simanainen ei ollut tahallisesti jarruttanut työtään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto ja Luhta Oy ovat vaatineet myös korkoa tuomittaville oikeudenkäyntikuluille.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Luhta Oy on irtisanonut 29.10.1987 Joensuun tehtaan palveluksessa kesäkuusta 1974 alkaen olleen Sinikka Simanaisen työsuhteen päättymään 29.2.1988. Syyksi irtisanomiselle on ilmoitettu riittämättömät työsuoritukset.

Simanainen on työskennellyt tehtaalla työsuhteensa alkuvuosina ompelijana ja irtisanomista edeltäneet 10 vuotta vuoriosastolla töidenjakana. Simanainen on siirretty elokuun alusta 1987 lukien ompelutyöhön. Siirto on aiheutunut tehtaalla edellisessä heinäkuussa toteutettuja tuotantotekniikan muutoksia seuranneista töiden jaossa tapahtuneista järjestelyistä. Aikaisempien kymmenen töidenjakajan määrä on vähennetty viiteen. Työnantaja on valinnut työnjakajiksi työhön parhaiten soveltuviksi katsomansa henkilöt.

Ompelutyöhön siirretyn Simanaisen työsuoritukset ovat jääneet tavanomaista alhaisemmiksi. Hänen urakkatyössä saavuttamansa työtulokset ovat olleet noin 30-40 prosenttia asetetusta tavoitetasosta. Työnantajan työsuorituksissa yleisesti tapahtuneen harjaantumisen perusteella laatiman kehityskäyrän mukaan Simanaisen olisi pitänyt pystyä saavuttamaan irtisanomiseen mennessä noin 80 prosentin mukainen tavoitetaso. Työnantajan laskeman kehityskäyrän mukaisten tulosten saavuttaminen on todistajana kuulustellun tehtaan pääluottamusmiehen kertoman mukaan vastannut suurinpiirtein käytännössä yleensä tapahtuvaa työvauhdin kehittymistä.

Sitä vastoin esitetty selvitys osoittaa, että eri työntekijät saattavat saavuttaakseen asetetut tavoitteet tarvita pituudeltaan vaihtelevia harjaantumisaikoja. Todistajien kuulustelussa esitetyt käsitykset harjaantumiseen vaadittavan ajan pituudesta ovat olleet hyvin vaihtelevia. Eri työvaiheisiin tottuminen riippuu ilmeisesti varsin paljon asianomaisen työntekijän koulutuksesta ja työkokemuksesta, työn laadusta ja myös työntekijän henkilökohtaisista ominaisuuksista. Työnantajien suorittama harjaantumislisä on vaihdellut myös eri työntekijöiden osalta niin määrän kuin kestoajan puolesta.

Urakkatyössä Simanainen on aluksi tehnyt napitukseen liittyvää työtä ja sen jälkeen sivusaumausta ja hihapalojen kiinnittämistä. Työnantaja on siirtänyt Simanaisen viimeksi mainittuun työhön siitä syystä, että hänelle on haluttu antaa mahdollisuus yrittää suoriutua paremmin vaativampana pidettävästä työstä. Asiassa ei ole näytetty, että Simanainen olisi joutunut tekemään erilaisia työvaiheita niin paljon, että se voisi olla syynä hänen alhaisille työsaavutuksilleen.

Simanaisen suoritustason alhaisuuteen on työnjohdon puolelta kiinnitetty huomiota ja häntä on opastettu ompelutyössä hänen urakkatyönsä suoritustason kuitenkaan nousematta. Tehtaan valmistuspäällikkö on 3.9.1987 työntutkijan läsnäollessa selvittänyt Simanaiselle hänen työsuoritustensa tasoa ja huomauttanut huonoista tuloksista. Tuotantojohtaja on puolestaan 21.10.1987 huomauttanut Simanaiselle epätyydyttävästä työn tasosta. Simanaista on kehotettu viikon kuluessa parantamaan työtuloksensa. Simanainen on kumpaisessakin tilaisuudessa ilmoittanut, ettei hän kyennyt parempaan tulokseen ja arvostellut henkilövalintoja. Kun Simanaisen työtulokset eivät ole parantuneet tuon viikon aikana, josta hän on osan ollut sairauden vuoksi poissa, hänen työsuhteensa on sanotuin tavoin irtisanottu 29.10.1987.

Simanaiselle on kesäkuussa 1987 annettu työnjakajan työstä työtodistus, jossa hänen työtaitonsa, ahkeruutensa ja käytöksensä on arvosteltu kiitettäväksi. Hänen on myös näytetty suoriutuneen työnjakajan tehtävästään hyvin. Simanaisen siirtäminen ompelutyöhön on tapahtunut työnantajan toimesta hänen vastustettuaan siirtämistä. Syynä Simanaisen huonoihin työtuloksiin ompelijana on tässä tilanteessa voinut osaltaan vaikuttaa työtehtävien muutoksesta johtunut vaikeus sopeutua ompelutyöhön. Ottaen huomioon myös sen, että Simanainen on ollut ompelutyössä vasta vajaat kolme kuukautta irtisanomisen tapahtuessa, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Simanaisen työsaavutusten heikkoutta olisi pidettävä erityisen painavana syynä hänen työsuhteensa irtisanomiseen. Työtuomioistuimen mielestä työnantajan olisi Simanaisen pitkään jatkuneen työsuhteen vuoksi tullut hänen itsensä esittämien toivomusten perusteella tapahtunutta tarkemmin selvittää mahdollisuudet sijoittaa hänet muunlaiseen työhön.

Kun Simanaisen työsuoritukset ovat jääneet selvästi tavanomaista alhaisemmiksi ja siitä on Simanaisen ja työnantajan edustajien välille syntynyt kärjistynyt tilanne, johon Simanainen on osaltaan arvosteluillaan antanut aihetta, työtuomioistuimen mielestä ei asiassa ole edellytyksiä Simanaisen työsuhteen palauttamiselle.

Asiassa on myös jäänyt näyttämättä, että Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitolla olisi neuvottelujen aikana ollut mahdollisuus saada sillä tavoin luotettavaa selvitystä työpaikan olosuhteista, että liitto asettuessaan tukemaan Luhta Oy:n menettelyä olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Luhta Oy on Simanaisen irtisanoessaan menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti ja velvoittaa Luhta Oy:n maksamaan Simanaiselle korvauksena sopimuksen vastaisesta irtisanomisesta 26 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.3.1988 lukien.

Kanne hylätään muutoin.

Luhta Oy velvoitetaan korvaamaan Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla. Muutoin saavat asianosaiset kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, Orasmaa, Pohjanoksa, Suomalainen, Kuivanen ja Pohja.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Suomalainen, jonka mielipiteeseen jäsen Pohjanoksa yhtyi, lausui:

Simanaisen siirtäminen ompelutyöhön on tapahtunut työnantajan toimesta Simanaisen vastustaessa siirtämistä. Tällöin työnantaja on pyrkinyt järjestämään Simanaiselle sellaisia ompelutehtäviä, joista hänen on ennakolta arvioitu ammattitaitonsa huomioon ottaen selviytyvän. Todistajien kertomuksista on käynyt ilmi, että Simanaisen työtulokset eivät ole parantuneet ompelutehtävissä siten kuin työnantaja olisi kohtuudella voinut edellyttää ottaen huomioon Simanaiselle annettu perehdyttäminen, työnopastus sekä se aika, mitä työtehtävien oppimiseen on yleensä todettu kuluneen.

Todistajien kertomuksista on myös käynyt ilmi se, että työnantaja on pyrkinyt selvittämään mahdollisuudet sijoittaa Simanainen hänen pyytämiinsä aikapalkalla suoritettaviin työtehtäviin. Tällaisia työtehtäviä ei kuitenkaan ole ollut osoitettavissa.

Näillä perusteilla hylkään kanteen, mutta asian laatuun nähden Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto ja Luhta Oy saavat kärsiä kulunsa vahinkonaan.