Labor court allows union branch strike penalty for violating work peace obligations under collective agreement.

Paperitehtaan kolmen osaston työntekijät olivat ryhtyneet lakkoihin vastalauseena erään työntekijän saamalle varoitukselle ja painostaakseen työnantajaa peruuttamaan sen. Työtaistelut olivat kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto, joka vastasi toimikuntansa jäsenten ja luottamusmiesten osallistumisesta lakkoihin, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työnantaja oli vaatinut töiden aloittamisen edellytyksenä, että ammattiosasto takaisi työrauhan pysyvyyden. Pääluottamusmiehen antamaa lupausta koneiden käynnissä pysymisestä oli pidettävä takuuna työrauhan säilymisestä työnantajan edellyttämällä tavalla. Töiden ja palkanmaksun aloittamisen lykkäämisellä työntekijöiden saavuttua työvuorojensa alkaessa työpaikalle yhtiö oli ainakin tuottamuksellisesti rikkonut työrauhavelvollisuuttaan. Yhtiö tuomittu hyvityssakkoon. (Ään.)

Kantajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Paperiliitto r.y. Vastaajat Paperiliitto r.y. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultavat Paperiliiton Mäntän osasto n:o 5 r.y. Metsä-Serla Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Paperiliiton välillä 25.3.1986 tehdyssä paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §.

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §.

TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

30 §

SOPIMUKSEN TULKINTA

1. Jos tämän tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, jota asianomaiset eivät saa heidän välisissään neuvotteluissa selvitetyksi, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja tässä kohdassa tarkoitetussa asiassa on ne aloitetteva ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä.

SOV. NEUVOTTELUJÄRJESTYS

Työtuomioistuinlain 11.2 §:n estämättä voidaan työrauhakanteeseen nostettu vastakanne viedä työtuomioistuimeen, vaikka asiasta ei osapuolten kesken ole neuvoteltu.

3. Elleivät sopijapuolet pääse yksimielisyyteen edellä 1. kohdassa mainituista asioista, alistetaan ne työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

M u i s t. 1. Jos syntyy erimielisyyttä järjestysrangaistuksena annetuista lomautuksista, varoituksista tai järjestysrangaistuksena toimeenpannusta työsuhteen päättämisestä, ammattiosastolla on oikeus saattaa kysymys liittojen käsiteltäväksi. Elleivät liitot pääse asiassa yksimielisyyteen, voidaan asia saattaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

31 §

ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU

1. Jos erimielisyys on syntynyt muista kuin 30 §:ssä mainituista syistä työnantajan ja työntekijän välillä, on ennen kuin muihin toimenpiteisiin saadaan ryhtyä, asiassa pyrittävä sovintoon neuvotteluilla asianomaisten välillä, ja elleivät nämä pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä sopimuspuolten ratkaistavaksi. (Kts. 30 § 2. kohta) 2. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja 1. kohdassa tarkoitetussa asiassa, on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Neuvottelujen kestäessä ei ko. asian johdosta saada julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) tahi ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on Paperiliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Metsä-Serla Oy:n pehmopaperitehtaalla Mäntässä eräs trukinkuljettaja oli poistunut sekä 3. että 5.11.1987 yövuorosta ennen sen päättymistä ilman asianmukaista lupaa kello 5.47. Ensimmäisen poistumisen johdosta hän oli saanut huomautuksen työnjohdolta. Toisen kerran jälkeen hänelle oli annettu kirjallinen varoitus sekä ilmoitettu, että palkasta vähennettäisiin paikallisen käytännön mukaan kuuden minuutin palkkaa vastaava määrä. Trukinkuljettaja ei ollut hyväksynyt annettua varoitusta. Pääluottamusmies oli ilmoittanut työnantajalle 12.11.1987, ettei hän hyväksynyt varoitusta ja että se oli peruutettava, koska samaan aikaan trukinkuljettajan kanssa tehtaalta oli poistunut muitakin työntekijöitä. Pääluottamusmies oli keskustellut varoituksen johdosta vielä samana ja seuraavana päivänä varoituksen antaneen varastopäällikön ja tuotantopäällikön kanssa vaatien varoituksen peruuttamista.

Pääluottamusmies oli ottanut 18.11.1987 kello 8 yhteyttä työsuhdeasiainhoitajaan ja vaatinut edelleen varoituksen peruuttamista kello 10:een mennessä.

Tuotevaraston työntekijät olivat aloittaneet työtaistelun 18.11.1987 kello 10. Samana päivänä kello 11 pehmopaperitehtaan pehmopaperikoneiden 8, 9 ja 10 työntekijät olivat aloittaneet koneiden alasajon. Jalostusosaston työt olivat pysähtyneet kello 12 tuotevarastoon vievien kuljettimien täytyttyä. Iltavuoron aloitettua 18.11.1987 kello 14 työnsä oli neuvoteltu annetusta varoituksesta. Työnantaja oli esittänyt ilmenneiden lieventävien seikkojen johdosta kirjallisen varoituksen muuttamista suulliseksi huomautukseksi mutta kuitenkin kuuden minuutin palkanvähennyksen säilyttämistä. Työntekijäpuoli oli hyväksynyt palkanvähennyksen mutta ei sen sijaan varoituksen muuttamista suulliseksi huomautukseksi ja vaatinut senkin poistamista.

Myöhemmin samana päivänä tuotantopäällikkö oli kertonut hallintopäällikölle kuulleensa, että pehmopaperikoneet ajettaisiin alas toistamiseen kello 18:sta alkaen. Hallintopäällikkö oli soittanut välittömästi tämän jälkeen kello 17.20 pääluottamusmiehelle tiedustellen huhun todenperäisyyttä ja kehottanut pääluottamusmiestä ryhtymään riittäviin toimiin työtaistelun estämiseksi. Pääluottamusmies oli kertonut olleensa tietämätön huhuista. Hallintopäällikkö oli pyytänyt häntä toistamiseen käyttämään arvovaltaansa uhkaamassa olleen työtaistelun estämiseksi.

Samana päivänä kello 17.45 vuoromestari oli ilmoittanut hallintopäällikölle, että pehmopaperikoneilla työskentelevät työntekijät olivat kertoneet hänelle koneiden alasajosta. Tämän jälkeen hallintopäällikkö oli kehottanut uudelleen pääluottamusmiestä ryhtymään riittäviin toimiin työtaistelun estämiseksi.

Kun työntekijät olivat aloittaneet kello 18 pehmopaperikoneiden 8 ja 9 alasajon, heiltä oli tiedusteltu, oliko pääluottamusmies ottanut heihin yhteyttä. Työntekijät olivat vastanneet kieltävästi ja kertoneet vain, että tällaiset päätökset ja ratkaisut tehtiin "Koskitalossa", jossa pääluottamusmiehen toimisto sijaitsi. Tämän jälkeen oli vielä todettu pehmopaperikone 10:n koneenhoitajan ajavan konettaan alas.

Hallintopäällikkö ja työsuhdeasiainhoitaja olivat tavanneet kello 18.15 pääluottamusmiehen tehtaan pihalla. Tällöin hänelle oli ilmoitettu työnantajan käynnistävän koneet vasta sen jälkeen, kun työrauha palautuisi. Kello 18.40 oli ilmennyt, että pehmopaperitehtaiden jalostusosaston ja varaston työntekijät eivät olleet aloittaneet työntekoaan ruokatauon jälkeen.

Kun oli ollut odotettavissa, että työtaistelu jatkuisi jossain muodossa yövuoronkin aikana, pääluottamusmiehelle oli ilmoitettu, että työt voitaisiin käynnistää lakossa olevilla osastoilla sen jälkeen, kun ammattiosasto ilmoittaisi työrauhan palautuvan. Pääluottamusmies oli vastannut ammattiosaston toimikunnan kokoontuvan seuraavana päivänä kello 9.

Vielä uudelleen saman illan aikana noin kello 21.15 oli pääluottamusmieheltä ja jalostusosaston luottamusmieheltä tiedusteltu, voitaisiinko työt käynnistää kello 22. Pääluottamusmies oli vastannut sen olevan ehkä mahdollista vasta seuraavana aamuna kello 6. Kun pääluottamusmieheltä oli kysytty, oliko vastaus ollut ymmärrettävä niin, että työrauha palautuisi aamulla kello 6, hän oli todennut, että ammattiosaston toimikunta kokoontuisi aamulla kello 9 käsittelemään asiaa.

Seuraavana päivänä noin kello 11.05 hallintopäällikkö oli ottanut yhteyttä pääluottamusmieheen ja kertonut saaneensa tietää Paperiliiton ilmoituksesta työnantajaliitolle, että työt voitaisiin käynnistää, jos työnantaja kutsuisi työntekijät työhön.

Pääluottamusmies oli kehottanut tiedustelemaan asiaa suoraan Paperiliitosta. Kun hallintopäällikkö oli useamman kerran toistanut kysymyksen työrauhan palautumisesta, pääluottamusmies oli suostunut toteamaan vain seuraavaa: "Varoitusta emme missään tapauksessa hyväksy. Me emme ole esteenä tehtaiden käynnistämiselle, vastuu tehtaan käymisestä on viime vaiheessa työnantajalla."

Työtaistelulla oli painostettu työnantajaa aluksi peruuttamaan antamansa varoitus ja sittemmin myös antamansa huomautus.

Lakko oli kestänyt 18.11.1987 kello 10-14 ja 18.11.1987 kello 18:sta alkaen 19.11.1987 kello 14:ään saaakka. Lakossa oli ollut valmistusosastolla 69 työntekijää, jalostusosastolla 206 työntekijää ja tuotevarastossa 68 työntekijää. Korjausosastolla työtaisteluun oli osallistunut vuorokorjausmiehiä siten, että lakossa oli ollut 18.11.1987 kello 18 alkaneessa iltavuorossa kolme työntekijää, kello 22 alkaneessa yövuorossa kaksi työntekijää ja 19.11.1987 kello 6 alkaneessa päivävuorossa kolme työntekijää. Työtaisteluun oli osallistunut yhteensä 350 työntekijää.

Työtaisteluun oli osallistunut myös kaksi ammattiosaston toimikunnan jäsentä ja kaksi osaston luottamusmiestä.

Työtaistelu oli aiheuttanut pehmopaperitehtaalle huomattavat taloudelliset menetykset. Tuotannon menetys oli ollut 249 732 kiloa, jonka myyntiarvo oli 1 576 059 markkaa.

Työtaistelu oli kohdistunut erityisesti työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston pääluottamusmies ei ollut toiminut riittävän aktiivisesti työrauhan säilymiseksi. Osaston luottamusmiesten sekä ammattiosaston toimikunnan jäsenten osallistuminen työtaisteluun korosti ammattiosaston vastuuta. Ammattiosastolle tuomittavaa seuraamusta harkittaessa tuli ottaa huomioon työtaistelulla aiheutetun taloudellisen vahingon suhde työtaistelun kohteena olleeseen intressiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Mäntän osasto n:o 5:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

PAPERILIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Paperiliitto, jonka esittämään Paperiliiton Mäntän osasto n:o 5 on yhtynyt, on lausunut, että kanteessa mainittu trukinkuljettaja oli määrätty tuotevarastosta niin sanotun välikerroksen trukinkuljettajan tehtävään 2.11.1987 kello 22 alkaneeseen yövuoroon. Välikerroksen trukinkuljettaja vaihtoi vuoroa paperikonehenkilöstön kanssa samanaikaisesti eli käytännössä 10 minuuttia ennen työvuoron alkua. Trukinkuljettaja oli poistunut 3.11.1987 yövuorosta noin kello 5.47 päästäjän saavuttua noin 10 muun työntekijän kanssa. Saman päivän iltana tuotevaraston työnjohto oli huomauttanut häntä liian aikaisesta poislähdöstä, mitä hän oli kummeksunut, koska hänen lisäkseen työvuoroa oli ollut vaihtamassa samoihin aikoihin useita työntekijöitä.

Työntekijöiden mielialoja oli kärjistänyt kirjallinen varoitus ja tilanne oli johtanut 18.11.1987 kello 10:stä alkaen työstä kieltäytymisiin. Kuitenkin samana päivänä kello 14:stä alkaen iltavuoro oli aloittanut työnsä normaalisti.

Kun hallintopäällikkö oli ottanut yhteyttä pääluottamusmieheen kello 17.20, ei pääluottamusmiehellä ollut ollut tietoa työntekijöiden mielialojen uudelleen kärjistymisestä ja siitä, että työntekijät saattaisivat suunnitella uudelleen työstä kieltäytymistä. Pääluottamusmies oli palannut kuitenkin tarkistamaan tilannetta työpaikalle noin kello 18, jolloin pehmopaperikoneiden 8 ja 9 työntekijät olivat alkaneet ajaa koneitansa alas. Pääluottamusmies ei ollut tehnyt päätöstä koneiden alasajosta. Tosin piti paikkansa, että myös pehmopaperikone 10 oli ajettu alas, samoin kuin se, että jalostusosaston ja varaston työntekijät olivat kieltäytyneet töistä ruokataukonsa jälkeen.

Kuitenkin sekä pehmopaperikoneiden, jalostusosaston että tuotevaraston työntekijät olivat ilmoittautuneet töihin 18.11.1987 kello 22. Työnantaja oli jakanut samana päivänä kello 21 työpaikalla tiedotteen, jonka mukaan työntekijät olivat aloittaneet työtaistelun pehmopaperikoneilla, jalostusosastolla ja tuotevarastossa. Työt voitaisiin käynnistää sen jälkeen, kun ammattiosasto ilmoittaisi työrauhan palaamisesta.

Ainakin jalostusosastolla ja tuotevarastossa olisi ollut työntekijöiden omia töitä, jotka työnantaja olisi voinut teettää vuoroon ilmoittautuneilla työntekijöillä ilman, että ammattiosasto olisi antanut siltä vaaditun työrauhatakuun.

Kun pääluottamusmieheltä ja jalostusosaston luottamusmieheltä oli tiedusteltu töiden käynnistämistä, luottamusmiehet eivät olleet vielä tällöin tienneet työntekijöiden olleen tulossa normaalisti töihinsä yövuoroon kello 22. Työnantaja ei ollut voinut ratkaista työstä kieltäytymisten jälkeen töiden käynnistämistä kello 21.15 käydyn keskustelun perusteella, vaan töiden käynnistäminen oli tullut ratkaista sen tilanteen perusteella, joka oli vallinnut yövuoron alkaessa kello 22. Paperiliitto olisi antanut työnantajalle ilmoituksen töiden käynnistämisestä jo 18.11.1987, jos sitä olisi tiedusteltu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

PAPERILIITON KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 146/1987, josta ilmenevien periaatteiden nojalla työnantajan olisi tullut käynnistää työt pehmopaperikoneilla, jalostusosastolla ja tuotevarastossa 18.11. kello 22:sta alkaen sekä korjausosaston työntekijöiden työt 19.11. kello 7:stä alkaen.

Mainitussa tuomiossa on otettu erityisesti kantaa paperikoneiden käynnistämiseen. Tässä tapauksessa jalostuskoneet voitiin kuitenkin pysäyttää ja käynnistää minuuteissa. Lisäksi tuotevaraston töihin halukkuutensa ilmoittaneiden työntekijöiden joukossa oli ollut sellaisia, joiden työ oli paperikoneiden ja jalostuskoneiden toiminnasta riippumatonta. Tällaisia työntekijöitä oli 18.11. kello 22 alkaneeseen yövuoroon ollut tulossa ainakin kahdeksan. Heidän tehtävänsä oli normaalisti rekkojen ja junavaunujen lastaamista. Näillä tuotevaraston työntekijöillä olisi ollut töitä siitä riippumatta, kävisivätkö paperi- ja jalostuskoneet vai eivät, koska tuotevarastoon tuli pakattavaa tavaraa myös muualta kuin pehmopaperikoneelta ja jalostusosastolta.

Metsä-Serla Oy oli edellä olevan perusteella ryhtynyt 18. ja 19.11.1987 vastatyötaistelutoimenpiteeseen työntekijöiden toimeenpanemille työstäkieltäytymisille, kun se oli 18.11.1987 kello 22:sta alkaen kieltäytynyt osoittamasta työtä ja aloittamasta palkanmaksua yövuoroon ilmoittautuneille työntekijöille, vaikka työnantaja oli saanut pääluottamusmiehen ilmoituksella tiedon työrauhan voimassaolosta, ja viimeistään silloin, kun työntekijät olivat saapuneet työpaikalle kello 22. Painostustarkoituksessa tehty vastatyötaistelutoimenpide oli kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeusmääräykseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut Metsä-Serla Oy:n tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta työehtosopimuslain 8 §:n nojalla hyvityssakkoon.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vastineessaan, johon Metsä-Serla Oy on yhtynyt, lausunut, että pääluottamusmiehen kanssa 18.11.1987 kello 21.15 keskustelleet työnantajan edustajat, hallintopäällikkö, tuotantopäällikkö ja käyttöinsinööri eivät olleet kuulleet ammattiosastoa edustaneiden pääluottamusmiehen tai jalostusosaston luottamusmiehen lausuneen tai muutoinkaan ymmärtäneet heidän tarkoittaneen, että työrauha palautuisi aikaisemmin, jos työntekijät ilmaantuisivat työpaikalle. Koska työnantajalla ei ollut ollut 18.11. ennen kello 22:ta eli ennen yövuoron alkamista tietoa työrauhan vallitsemisesta, ei työnantaja estäessään työnteon aloittamisen ollut syyllistynyt edes tuottamukselliseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Metsä-Serla Oy:n Mäntän jalostustehtaalla vuosina 1985, 1986 ja 1987 olleista työtaisteluista esitetty selvitys osoitti, että työtaistelut olivat yhtä lukuunottamatta kestäneet useamman työvuoron. Erityisesti 2.-3.9.1987 varoituksesta johtunut mielenosoituslakko oli hyvä esimerkki siitä, kuinka työntekijät olivat työtaisteluun ryhtyneet. Työtaistelutapahtumien perusteella työnantajalla oli ollut perusteltu syy vaatia ammattiosastolta selvää ilmoitusta työrauhan vallitsemisesta ennen yövuoron alkua. Työnteon estäminen ei tästäkään syystä ollut ollut vastatyötaistelu.

Paperiliiton mielestä tuotevaraston ja jalostusosaston työntekijöitä olisi ollut kohdeltava työpaikan teknillisestä ympäristöstä johtuen eri tavalla kuin paperikoneella työskenteleviä työntekijöitä. Kun työtaisteluun oli ryhtynyt päivä- ja iltavuoron aikana pehmopaperikoneella, jalostusosastolla ja tuotevarastossa työskenteleviä työntekijöitä, joilla kaikilla oli ollut työtaistelussa sama intrssi eli annetun järjestysrangastusseuraamuksen poistaminen, ei työnantajalla ollut voinut olla perusteltua aihetta kohdella työtaisteluun ryhtyneitä työntekijöitä muuten kuin yhdenvertaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Paperiliitto ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsä-Serla Oy:n Serla-pehmopaperitehtaalla on eräälle trukinkuljettajalle annettu kirjallinen varoitus yövuorosta poistumisesta ennen sen päättymistä ilman asianmukaista lupaa. Tehtaan pääluottamusmies on 12., 13. ja 18.11.1987 vaatinut työnantajan edustajilta varoituksen peruuttamista. Kun toimenpiteeseen ei ole suostuttu, tehtaan tuotevaraston työntekijät ovat aloittaneet lakon 18.11.1987 kello 10. Samana päivänä kello 11 pehmopaperikoneiden 8, 9 ja 10 työntekijät ovat aloittaneet koneiden alasajon. Jalostusosaston työt ovat pysähtyneet noin kello 12 tuotevarastoon johtavien kuljettimien täytyttyä.

Iltavuoron aloitettua työnsä kello 14 työnantaja on asiasta työntekijöiden kanssa neuvoteltaessa esittänyt varoituksen muuttamista suulliseksi huomautukseksi, mutta työntekijät ovat vaatineet huomautuksenkin poistamista. Samana päivänä kello 18 työntekijät ovat aloittaneet pehmopaperikoneiden alasajon uudelleen. Myös jalostusosaston sekä tuotevaraston iltavuoron työntekijät ovat aloittaneet ruokailutauon jälkeen työnseisauksen kello 18:n jälkeen.

Saatuaan tietää uudesta lakonuhasta pehmopaperikoneilla tehtaan hallintopäällikkö on ottanut yhteyttä pääluottamusmieheen noin kello 17.20 ja kehottanut häntä ryhtymään toimenpiteisiin lakon estämiseksi. Pääluottamusmiehen saavuttua työpaikalle noin kello 18 hallintopäällikkö on tiedustellut häneltä, milloin työrauha palaisi, ja ilmoittanut töiden voivan käynnistyä ammattiosaston ilmoitettua työrauhan palautumisesta. Pääluottamusmies on vastannut ammattiosaston kokoontuvan seuraavana aamuna, minkä ilmoituksen hallintopäällikkö on ymmärtänyt siten, että ammattiosasto kokoontuisi tällöin päättämään työrauhan palautumisajankohdasta.

Yövuoron työntekijät ovat saapuneet tehtaalle kello 22, samoin aamuvuoron työntekijät kello 6 ja vuorokorjausmiehet kello 7. Töitä ei ole kuitenkaan käynnistetty, koska työnantajan edustajien mielestä ilmoitusta työrauhan palaamisesta ei ole tehty. Työt ovat käynnistyneet 19.11.1987 kello 14.

Työntekijät ovat siis ryhtyneet 18.11.1987 kello 10-14 ja 18-22 toimeenpantuihin lakkoihin vastalauseena trukinkuljettajan saamalle varoitukselle ja painostaakseen työnantajaa peruuttamaan sen. Työtaistelut ovat siten kohdistuneet työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin. Paperiliiton Mäntän osasto n:o 5, joka vastaa toimikuntansa jäsenten ja osaston luottamusmiesten osallistumisesta lakkoihin, on rikkonut sille kuuluvan työrauhavelvollisuuden.

Hallintopäällikkö on vaatinut töiden aloittamisen edellytyksenä, että ammattiosasto ottaisi vastatakseen työrauhan pysyvyydestä, koska lakot olisivat saattaneet hänen mielestään helposti uusiutua neljän tunnin mittaisina kerrallaan. Vastaavanlaiset mielenilmaisulakot olivat aiemminkin uusiutuneet ja kestäneet saman pituisen ajan kussakin työvuorossa. Työtuomioistuimen mielestä yhtiöllä on, kun otetaan huomioon jo toimeenpannut työnseisaukset ja myös työtuomioistuimen tuomioista n:ot 90/1980, 51/1987 ja 146/1987 ilmenevät periaatteet, ollut perusteltu aihe edellyttää ennen töiden käynnistämistä jonkinlaista varmuutta siitä, etteivät lakot uusiutuisi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Mäntän osasto n:o 5:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 12 000 markkaa ja Metsä-Serla Oy:n puolestaan Paperiliitolle vastaavasti 9 000 markkaa.

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanne hylätään enemmälti eli siltä osin kuin siinä on vaadittu ammattiosastolle hyvityssakkoa 18.11.1987 kello 22:n jälkeisistä työtaistelutoimenpiteistä.

Ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla ja Metsä-Serla Oy Paperiliiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla, kummatkin määrät 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivstä lukien.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Suhonen, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Hynönen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen K. Rautiaisen lausunto, johon jäsen H. Rautiainen yhtyi:

Pääluottamusmiehen antamaa lausumaa siitä, että työntekijöiden saapuessa normaalisti työhön yövuoroon ei työntekijäpuolelta ole estettä koneiden käynnissä pysymiseen töiden alkamisen jälkeen, eivät työnantajan edustajat vallinneen ilmapiirin ja neuvottelutilanteen johdosta ole voineet perustellusti pitää riittävänä takuuna työrauhan palaamisesta ja säilymisestä. Pääluottamusmiehen olisi tullut toimia aktiivisemmin työrauhan palauttamiseksi, eikä hänen lausumaansa vallinneissa olosuhteissa ole pidettävä työnantajan edellyttämänä ilmoituksena työtaistelutoimenpiteiden päättymisestä. Yhtiön ei siten voida edes tuottamuksellisesti katsoa rikkoneen työrauhavelvollisuuttaan.

Edellä esitetyillä perusteilla tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Mäntän osasto n:o 5:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 25 000 markkaa.

Esittämilläni perusteilla hylkään Paperiliiton kanteen.

Ammattiosaston velvoitan korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.