Labor court rules employer must reimburse accommodation costs if mobile housing meets basic sanitary standards.

Työnantajan tuli mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaan korvata työkomennuksen aikaiset majoittumiskustannukset hyväksymänsä selvityksen mukaan, ellei työntekijälle ollut järjestetty majoittumismahdollisuutta. Kysymys siitä, millä edellytyksillä asuntoautoa tai asuntovaunua voitiin pitää yleisesti hyväksyttävissä olevana majoittumismahdollisuutena. Kuultavat Puutyöväen Liitto r.y. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Puutyöväen Liiton välillä 21.4.1986 tehdyssä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

ERINÄISET KORVAUKSET

Matkakorvaukset

18 §. 1.

c)

Ellei työntekijälle ole järjestetty majoittumismahdollisuutta, työnantaja korvaa työkomennuksen aikaiset majoittumiskustannukset hyväksymänsä selvityksen mukaisesti. Korvaus on 1-5 matkavuorokaudelta enintään kaksi kertaa ja sen jälkeisiltä matkavuorokausilta enintään puolitoista kertaa tämän kohdan toisessa kappaleessa mainittu päiväraha.

KANNE

Kanteen perustelut

Autonkuljettaja Jorma Hult, elementtityöntekijä Ilpo Oksanen ja elementtityöntekijä Pekka Nyrönen ovat Puunjalostus Jaakkola Oy:tä vastaan Jyväskylän kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausuneet, että he olivat työskennelleet yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa suorittaen puutaloelementtien pystytystä eri paikkakunnilla. Työssään he olivat joutuneet matkustamaan eri puolilla maata. Tammikuussa 1987 he olivat olleet pystyttämässä elementtejä Kauhajoella ja joutuneet yöpymään siellä, koska työkomennus oli kestänyt 19.-23.1.1987. Tänä aikana yhtiön toimitusjohtaja oli määrännyt heidät yöpymään asuntovaunussa. Kehotusta oli noudatettu, vaikka asuntovaunussa yöpyminen oli kantajien mielestä ollut vastoin mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen määräyksiä.

Puunjalostus Jaakkola Oy ei kuulunut mihinkään työnantajaliittoon. Sen oli kuitenkin työsopimuslain 17 §:n nojalla noudatettava mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta. Työehtosopimuksen matkakorvauksia koskevan 18 §:n määräyksen mukaan työnantajan oli korvattava majoittumiskustannukset hyväksymänsä selvityksen mukaisesti. Työehtosopimuksen mukaisena majoittumisena ei voitu pitää yöpymistä asuntovaunussa.

Seuraavilla Kauhajoelle tehdyillä työmatkoilla kantajat olivat päättäneet yöpyä työehtosopimukseen ja Puutyöväen Liitosta saamiinsa ohjeisiin vedoten hotellissa. Työt olivat kestäneet 26.-30.1.1987 ja 2.-6.2.1987. Yöpymisistä hotelli oli laskuttanut kantajia yhteensä 2.894 markkaa. Eräs kantajista oli kuitannut laskut, mutta laskuja ei ollut vielä maksettu. Kantajien mielestä laskujen maksaminen ei ollut kuulunutkaan heille vaan työnantajalle.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hult, Oksanen ja Nyrönen ovat vaatineet kihlakunnanoikeutta vahvistamaan, että majoituslaskut kuuluivat Puunjalostus Jaakkola Oy:n maksettaviksi.

VASTINE

Vastineen perustelut

Hult, Oksanen ja Nyrönen olivat lähteneet asennusmatkalle 19.1.1987. Hult oli soittanut 23.1. yhtiön toimitusjohtajalle kertoen, ettei heitä enää kiinnostanut asuntoautossa majoittuminen. Toimitusjohtaja oli muistuttanut tehdystä sopimuksesta, joka kattoi koko työn tekemiseen kuluvan ajan. Vielä toimitusjohtaja oli ilmoittanut, ettei sopimuksesta voinut yksipuolisesti irtisanoutua yhtiön vahingoksi. Asennusryhmän tultua asuntoautolla Tikkakoskelle 23.1. toimitusjohtaja oli ilmoittanut, että mikäli urakkaryhmä haluaisi edelleen pysyä sopimuksessa, asuntoauto olisi 26.1. yhtiön hallin edessä lähtövalmiina. Hult, Oksanen ja Nyrönen olivat aamuyöstä enemmittä keskusteluitta lähteneet autolla Kauhajoelle jatkamaan kesken jäänyttä asennusurakkaa.

Hultin, Oksasen ja Nyrösen sittemmin tapahtuneesta hotellimajoittumisesta ei ollut ilmoitettu mitään toimitusjohtajalle, joka vastasi yksin yhtiön asioista. Vasta jälkeenpäin oli paljastunut, että Hult, Oksanen ja Nyrönen olivat majoittuneet Kauhajoella kahdeksi viikoksi paikalliseen hotelliin. Hotellinkaan taholta ei ollut kysytty yhtiöltä, kävisikö menettely päinsä. Jälkeenpäin hotellin henkilökunta oli kertonut ihmetelleensä, miten kantajat olivat olleet majoittuneina hotelliin ja jättäneet sen pihalle seisomaan kalliin asuntoauton vain työpaikalle kulkua varten.

Koska yhtiö ei ollut antanut minkäänlaista valtuutusta Hultille, Oksaselle ja Nyröselle hotellissa majoittumiseen, yhtiö ei katsonut olevansa osaksikaan korvausvelvollinen heidän majoituskustannuksistaan. Asuntoauton käyttö oli tullut maksamaan yhtiölle kuukaudessa kaikkiaan yli 7.000 markkaa, minkä lisäksi lämmityskustannukset olivat olleet kymmeniä markkoja päivää kohden.

Asennustyön jälkeen Hult, Oksanen ja Nyrönen eivät olleet olleet asennustyömailla vaan ainoastaan yhtiön tehtaalla Tikkakoskella saaden siellä vain tavallisen tuntipalkkansa. Kun Oksanen ja Nyrönen olivat olleet tehtaalla töissä, heidän tuntipalkkansa oli ollut 24 markkaa. Sen sijaan matkatöissä ja urakkatyötä tehdessään heidän tuntipalkkansa oli saattanut nousta jopa kaksinkertaiseksi. Kantajien ja työnantajan kesken oli tehty hieman reilumpi työurakkasopimus sen takia, jotta se kattaisi osittain matkat ja majoituksen. Matkoista oli maksettu tuntipalkan mukaan. Vastaajayhtiö oli toiminut Kauhajoella aliurakoitsijana, ja pääurakoitsijan tehtävänä oli ollut huolehtia sosiaalitiloista.

Vastaaja on vielä huomauttanut, että Hult oli 23.1.1987 esittänyt sellaistakin ratkaisua, että yhtiö maksaisi kaksinkertaisen päivärahan, jolloin majoittuminen asuntoautossa kävisi päinsä. Työehtosopimuksen vastaiseen esitykseen yhtiö ei ollut suostunut.

Asennusurakan jälkeen muut yhtiön työntekijät olivat olleet halukkaita käyttämään asuntoautoa myös yöpymiseen. Yhtiön palveluksessa oli 12 työntekijää, jotka olivat olleet elementtien asennustehtävissä eri paikkakunnilla.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puunjalostus Jaakkola Oy on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

KANTAJIEN VASTASELITYS

Hult, Oksanen ja Nyrönen ovat vielä lausuneet, että Kauhajoen urakkatyön aikaisista yöpymisistä ei ollut sovittu mitään kantajien ja yhtiön kesken, koska työ oli ollut kantajien normaalia työtä.

Kantajat olivat yöpyneet asuntovaunussa kerran, minkä jälkeen he olivat kieltäytyneet uudestaan yöpymästä vaunussa. Hult oli ilmoittanut kieltäytymisestä yhtiön toimitusjohtajalle 23.1.1987. Tällöin Hult ei ollut esittänyt kaksinkertaista päivärahavaatimusta edellytyksenä yöpymiselle.

Kantajien oli väitetty saaneen työkomennuksen aikana parempaa palkkaa kuin muulloin. Jos tämä tarkoitti sitä, että vastaaja oli sisällyttänyt kantajien palkkaan matkakorvauksia, vastaaja oli menetellyt lain vastaisesti, koska matkakorvaukset eivät olleet palkkaa. Palkkaan ei voitu sisällyttää myöskään majoituskuluja.

NÄYTTÖ

Todistaja oli vielä käynyt läpi hotellilaskut ja todennut, että koska kantajat olivat kaikki majoittuneet samaan huoneeseen, tämä oli ollut edullista työnantajalle. Majoitusmahdollisuuden lisäksi työntekijöille maksettiin päivärahaa ja, mikäli päiväraha ei riittänyt majoituskorvauksen suorittamiseen, työntekijä korvasi itse ylimenevän osan eikä työnantaja ollut velvollinen tätä korvaamaan.

Minkäänlaisia selkeitä määräyksiä ei ollut siitä, etteikö asuntoauto tai asuntovaunu voisi myös kelvata majoittumiseen.

Tapahtuman jälkeenkin työnantaja oli hyväksynyt majoituslaskuja. Todistaja muisteli, että viimeinen majoituspaikka, josta työnantajalle oli esitetty majoituslaskut, olisi ollut Liedon kunta. Todistaja oletti, että asuntoautoa oli viime aikoinakin vielä käytetty työkomennuksilla. Puutyöväen Liiton kanta tällaiseen majoittumiseen oli kuitenkin kielteinen.

Hult, Oksanen ja Nyrönen ovat vielä kuulustuttaneet todistajana Puunjalostus Jaakkola Oy:n pääluottamusmiestä. Todistaja oli kuullut sekä kantajilta että toimitusjohtajalta, että asianosaiset olivat sopineet Kauhajoella suoritettavan työn urakkahinnoittelusta ja että samalla oli sovittu työntekijöiden kokeilevan matkalla viikon ajan asuntoautoa. Auto oli ollut ensimmäistä kertaa käytössä. Toimitusjohtajan mielestä urakkahinnoitteluun oli sisältynyt myös majoittuminen asuntoautossa. Kantajien mukaan taas kysymyksessä oli ollut ainoastaan viikon kokeiluaika. Aikaisemmin yhtiö oli yleensä järjestänyt hotellimajoituksen. Auton ollessa toimitusjohtajan omassa käytössä työntekijät olivat majoittuneet hotelliin.

Todistaja oli kuullut työntekijöiltä, että mikäli joku auto hankittaisiin, siinä olisi sopiva kuljettaa myös työkaluja. Mikäli se olisi majoitustilana, tulisi kysymykseen tätä tarkoitusta varten hankittu ja varustettu linja-auto. Muussa tapauksessa kysymykseen olisi voinut tulla ainoastaan pakettiauto, jolla kuljettaisiin matkat ja kuljetettaisiin myös työkalut, mutta majoituttaisiin hotelliin. Asuntoautosta tai asuntovaunusta todistaja ei ollut kuullut mitään keskustelua. Asuntoauto oli edelleenkin komennusmiesten käytössä. Kun todistaja oli viimeksi nähnyt auton vuoden 1987 keväällä, ajokilometrejä oli ollut noin 15000.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Jyväskylän kihlakunnanoikeus on 10.12.1987 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausunnon mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 18 §:n matkakorvauksia koskevan sopimusmääräyksen tulkinnasta.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Puutyöväen Liitto r.y:lle ja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Edellä mainitut liitot ovat työtuomioistuimelle toimittamassaan yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 18 §:n C-kohdan 5. kappaleessa on todettu, että ellei työntekijälle ole järjestetty majoittumismahdollisuutta, työnantaja korvaa työkomennuksen aikaiset majoittumiskustannukset hyväksymänsä selvityksen mukaisesti.

Kyseisessä säännöksessä ei ole tarkemmin yksilöity sitä minkälainen majoittumismahdollisuuden tulee olla. Näin ollen se ei poissulje mitään yleisesti hyväksyttävissä olevaa majoittumismahdollisuutta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Kihlakunnanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 18 §:n matkakorvauksia koskevan sopimusmääräyksen tulkinnasta.

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Puutyöväen Liiton välisen mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 18 §:n 1. c) kohdan 5 kappaleessa on määrätty, että ellei työntekijälle ole järjestetty majoittumismahdollisuutta, työnantaja korvaa työkomennuksen aikaiset majoittumiskustannukset hyväksymänsä selvityksen mukaisesti. Määräyksessä ei ole sovittu sitä, minkälaisen majoittumismahdollisuuden tulee olla. Liitot ovat yhteisessä lausunnossaan todenneet, ettei määräys sulje pois mitään yleisesti hyväksyttävissä olevaa majoittumismahdollisuutta.

Työnantajaliiton kuulustuttama todistaja ei ole yksilöinyt yleisesti hyväksyttävissä olevaa tasoa vaan on todennut, että jos olisi tarkoitettu joitain vähimmäisvarusteita, asiasta olisi otettu työehtosopimukseen määräys tai ainakin neuvoteltu asiasta. Käytännössä on noudatettu metalliteollisuuden työehtosopimuksen määräyksiä, joihin sisältyy myös asuntovaunun käyttömahdollisuus.

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen 16 §:n 2 momentin d) kohdassa on määrätty, että työnantaja selvittää ennen työntekijän työkomennukselle lähtöä asunnon saannin mahdollisuudet komennuspaikkakunnalla tai sen lähistöllä tai varaa tarvittaessa työntekijälle sieltä asunnon. Sopimusmääräyksessä todetaan, että työnantajan hankkimassa majoitukseen käytetyssä asuntovaunussa tulee olla asumistilaa seitsemän kuutiometriä majoitettua työntekijää kohti.

Valtion työmaiden huollosta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (3.9.1981/607) on säännökset muun muassa niin sanottujen liikkuvien työryhmien henkilöstötiloista ja työmaa asumisesta. Päätöksen mukaan liikkuvien työryhmien, jotka työkohteen etäisyyden tai työn luonteen vuoksi eivät voi yöpyä kotonaan, työmaa asumiseen käytetään asuntovaunuja. Asuntovaunussa tulee olla vähintään 18 neliömetriä yhtenäistä keitto-, ruokailu-, oleskelu- ja makuutilaa, kun se on tarkoitettu kolmelle asukkaalle. Vaunussa tulee olla lisäksi työvaatteiden kuivatuskomero ja käymälä, mikäli sellaista ei ole muulla tavoin järjestetty. Asuntovaunuun ei tarvitse järjestää suihkua, sen sijaan pesuallas tulee olla käytettävänä.

Työtuomioistuin katsoo lausuntonaan, että asuntoauto tai asuntovaunu voi olla olosuhteista riippuen liittojen yhteisessä lausunnossa tarkoitettu yleisesti hyväksyttävissä oleva majoittumismahdollisuus. Näin on ainakin silloin, kun kiinteää majoitusta ei ole mahdollista järjestää riittävän läheltä työmaata. Yleistä hyväksyttävyyttä arvioitaessa tulisi työtuomioistuimen mielestä kiinnittää huomiota siihen varustetasoon, joka majoittumispaikalla on tarjolla. Työtuomioistuimen mielestä tulisi, mikäli majoitus on järjestetty asuntoautoon tai asuntovaunuun, niissä olla käytettävissä ainakin käymälä, peseytymistila ja vaatteiden kuivatustila, ellei kyseisiä tiloja ole järjestetty työntekijäin käytettäväksi muulla tavoin.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Orasmaa, H. Rautiainen, Niskanen, Sulkunen ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.