Labor court orders employer and union to pay fines for violating collective agreement redundancy rules and supervision duties.

Yhtiö oli tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä irtisanoessaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä työntekijän, jonka työsuhde oli ollut huomattavasti pitempi kuin usean irtisanomatta jääneen työntekijän. Kaikkia yhtiön palvelukseen myöhemmin tulleita ja irtisanomatta jääneitä työntekijöitä ei myöskään ammattitaitonsa perusteella ollut pidettävä yhtiön toiminnan kannalta tärkeämpinä työntekijöinä kuin irtisanottua työntekijää. Asiassa esitetty selvitys ei sen sijaan riidattomasti osoittanut, että irtisanottu työntekijä olisi menettänyt osan työkyvystään työnantajan palveluksessa.

Yhtiö tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kysymys myös juttujen yhdistämisestä.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y.

Vastaajat Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Oy Electrolux Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa ja sen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 24.4.1984 solmitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella ne määräykset, jotka samoja asianosaisia koskevaan tuomioon n:o 39/1988 on jäljennetty.

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on Metalliteollisuuden Työnantajaliittoa ja Oy Electrolux Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Oy Electrolux Ab:n Kauhajoen tehtaan johto oli taloudellisista ja tuotannollisista syistä 29.6.1987 irtisanonut Metallityöväen Liiton jäsenen A:n työsopimuksen siten, että hänen työsuhteensa oli päättynyt 29.9.1987.

Työnantaja oli A:n työsopimuksen irtisanoessaan tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä. A:n työsuhde oli alkanut 10.9.1979. Työsuhteensa kestäessä hän oli työskennellyt tehtaan eri osastoilla ja oli siten ammattitaitoinen työntekijä. A:n työsuhteen päättyessä työnantajan palvelukseen oli jäänyt useita työntekijöitä, joiden työsuhde oli kestänyt huomattavasti lyhyemmän ajan kuin A:n työsuhde. A:lla oli kaksi alaikäistä lasta huollettavanaan.

A oli lisäksi menettänyt Oy Electrolux Ab:n palveluksessa osan työkyvystään. Vuonna 1984 hänellä oli todettu oikean olkaluun ulomman sivunastan tulehdus, joka oli osoittautunut työperäiseksi. Tämän sairauden vuoksi A oli ollut työkyvytön 19.3 - 3.4.1984, 12.2. - 10.3.1985, 25.6. 2.7.1985 ja 10.3. - 27.3.1986. Lisäksi hän oli saanut fysikaalista hoitoa vuosina 1985 - 1987. Vakuutusyhtiö oli ammattitautilainsäädännön nojalla maksanut A:lle korvausta työkyvyttömyysajoilta sekä fysikaalisista hoidoista aiheutuneista kustannuksista.

Vaikka A oli menettänyt osan työkyvystään, olisi hän kuitenkin sairautensa estämättä kyennyt hyvin suoriutumaan kevyemmistä työtehtävistä, joita työpaikalla olisi ollut riittävästi tarjolla. Työnantajan olisi tullut järjestää hänellä sellaisia työtehtäviä, joita hän olisi terveydentilansa puolesta pystynyt tekemään.

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto oli saanut tiedon A:n työsopimuksen irtisanomisesta ja edellä selostetuista olosuhteista irtisanomisajan kuluessa. Työnantajaliitto ei ollut kuitenkaan ryhtynyt toimiin saadakseen työnantajan noudattaman irtisanomissuojasopimuksen mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut Oy Electrolux Ab:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Metalliteollisuuden Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Oy Electrolux Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että yhtiön Kauhajoen tehtaan taloudellinen tulos vuodelta 1986 oli edellyttänyt voimakkaita toimenpiteitä tuloksen parantamiseksi. Tämän vuoksi yhtiö oli vuoden 1987 alkupuolella joutunut lomauttamaan henkilökuntaa. Lisäksi yhtiö oli joutunut vähentämään henkilökuntaa siten, että 32 työntekijän työsuhteet oli keväällä irtisanottu päättymään kesäkuussa 1987. Kesäkuussa työnantaja oli irtisanonut 14 työntekijän työsuhteet päättymään kesälomien jälkeen. A oli ollut kesäkuussa irtisanottujen työntekijöiden joukossa. Suoritettujen irtisanomisten johdosta henkilökunnan määrä oli vähentynyt lähes 30 prosentilla.

Irtisanomissuojasopimuksen mukaan viimeksi irtisanottiin yrityksen toiminnan kannalta tärkeitä ammattityöntekijöitä. Lisäksi kiinnitettiin huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään. Viimeksi irtisanottavien joukossa olivat myös ne työntekijät, jotka olivat menettäneet osan työkyvystään saman työnantajan palveluksessa.

A:lla oli ammattitaudiksi katsotun oikean olkaluun ulomman sivunastan tulehduksen johdosta ollut kanteessa mainitut sairaslomat. A ei tämän sairauden vuoksi kuitenkaan ollut menettänyt osaa työkyvystään. Sairaus oli uusiutunut varsin harvoin ja sairausjaksojen välillä A oli ollut täysin työkykyinen. A oli ollut täysin työkykyinen myös silloin, kun hänen työsuhteensa oli irtisanottu. Työnantajalle ei ollut esitetty lääkärintodistusta tai muutakaan selvitystä, joka olisi edellyttänyt A:n siirtämistä sairauden vuoksi kevyempiin työtehtäviin. A:n työsuhteen irtisanominen oli tapahtunut taloudellisista ja tuotannollisista syistä ja irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa oli kiinnitetty huomiota ammattitaitoon.

A:n ammattitaidosta työnantajalla oli selvä käsitys, joka oli muodostunut A:n kahdeksan vuotta kestäneen työsuhteen aikana. Irtisanomisjärjestykseen vaikuttavat tekijät työnantaja oli alkuvuonna 1986 käynyt läpi kahteen kertaan. A oli sanottu irti vasta toisessa erässä, joten hänen ammattitaitonsa oli harkittu perusteellisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Oy Electrolux Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Koska nyt esillä oleva asia liittyi läheisesti Metallityöväen Liiton Metalliteollisuuden Työnantajaliittoa ja Oy Electrolux Ab:tä vastaan vireille panemaan asiaan n:o 223/87, Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Oy Electrolux Ab ovat pyytäneet tämän asian käsittelemistä yhdessä edellä tarkoitetun asian kanssa.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on vielä lausunut, että A oli työkykynsä ylläpitämiseksi joutunut vuosina 1985 - 1987 käymään säännöllisesti fysikaalisessa hoidossa. Ilman tällaista hoitoa hänen sairauspoissaolonsa olisivat todennäköisesti olleet huomattavasti lukuisampia ja pitkäaikaisempia kuin mitä nyt oli ollut asianlaita. Irtisanomissuojasopimuksessa käytetty ilmaisu "osan työkyvystään menettäneitä" ei tarkoittanut sitä, että työntekijän ollakseen viimeksi irtisanottavien joukossa pitäisi olla ajoittain sairaslomalla. Työkyvyn osan menettäminen voi ilmetä myös siten, että työntekijä pysyäkseen työkykyisenä tarvitsi säännöllistä hoitoa sairauteensa. Näin oli asianlaita A:n kohdalla.

Lisäksi A:n työsuhteen kesto oli ollut huomattavasti pitempi kuin eräiden muiden työntekijöiden, joiden työsopimuksia ei ollut irtisanottu. Sekä tehtaan kokoonpanoosastolle, jossa A oli viimeksi työskennellyt, että muille osastoille oli jäänyt useita työntekijöitä, joiden työsuhde oli kestänyt lyhyemmän ajan kuin A:n työsuhde ja joiden osalta ei voitu esittää muutakaan perustetta, miksi he olisivat olleet irtisanomisjärjestyksen suhteen paremmassa asemassa kuin A.

Nyt esillä olevaa asiaa ei ollut syytä käsitellä yhdessä asian n:o 223/87 kanssa, koska A oli irtisanottu myöhemmin kuin ne kolme työntekijää, joiden irtisanomisesta asiassa n:o 223/87 oli kysymys. Työntekijöiden keskinäinen vertailutilanne oli A:n kohdalla ollut toinen kuin tuossa toisessa asiassa. Lisäksi A:ta koskeva kanne perustui myös siihen, että hän oli menettänyt työnantajan palveluksessa osan työkyvystään. Kanteiden perusteet poikkesivat siten toisistaan.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Oy Electrolux Ab ovat vielä lausuneet, että A:n irtisanomisen johdosta työpaikalla käydyissä neuvotteluissa työntekijöiden puolelta oli esitetty irtisanomisen perustuneen useisiin erilaisiin syihin. Tällaisina perusteina oli esitetty muun muassa A:n väitetty aktiivinen toiminta työsuojeluasioissa ja A:n sairaus. Työnantaja ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa ottanut kantaa näihin seikkoihin, koska niitä ei ollut käytetty perusteena A:n irtisanomiselle. A:n työsuhteen päättäminen oli johtunut pelkästään taloudellisista ja tuotannollisista syistä, joita työntekijäpuolikaan ei ollut kiistänyt. Jos A:n sairautta olisi käytetty irtisanomisperusteena, luonnollista olisi ollut, että hänet olisi irtisanottu jo keväällä 1987 toimitettujen irtisanomisten yhteydessä. Tuolloin ei kuitenkaan vielä ollut ollut tiedossa, että irtisanomisia jouduttaisiin suorittamaan lisää.

A oli käynyt säännöllisesti fysikaalisessa hoidossa ja saanut useampia hoitojaksoja. Hoidoilla oli kuitenkin haettu apua useisiin erilaisiin vaivoihin. A:n ammattitaudista johtuneet työkyvyttömyysjaksot olivat olleet harvoja ja epäsäännöllisesti uusiutuvia, joten kokonaisuudessaan työkyvyttömyysjaksot eivät osoittaneet työkyvyn pysyvää alentumista siten kuin irtisanomissuojasopimuksessa edellytettiin.

Irtisanomisjärjestystä harkitessaan työnantaja oli käyttänyt tärkeimpänä perusteena työntekijöiden ammattitaitoa. Lisäksi työntekijöiden perhesuhteet oli selvitetty jo ennen ensimmäisiä irtisanomisia keväällä 1987. Ennen irtisanomisten toteuttamista ja niistä päättämistä asiasta oli käyty yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut työntekijöiden kanssa. Irtisanottavia työntekijöitä valittaessa pääluottamusmiehelle oli annettu mahdollisuus olla mukana, mutta hän ei ollut käyttänyt hyväkseen tätä mahdollisuutta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Koska kanteessa tarkoitetussa asiassa ja samojen asianosaisten välillä vireillä olevassa, myös irtisanomisjärjestyksen rikkomista koskevassa asiassa n:o 223/87 on kysymys eri ajankohtina toimitetuista irtisanomisista, työtuomioistuin katsoo, etteivät kanteissa esitetyt vaatimukset johdu samasta perusteesta. Kun eri kanteina vireille pannuilla asioilla ei ole sellaista keskinäistä yhteyttä, että ne olisi yhdistettävä yhdessä käsiteltäväksi, työtuomioistuin on käsitellyt ja ratkaissut asiat erikseen annettavilla tuomioillaan.

Oy Electrolux Ab on Kauhajoen tehtaalla 29.6.1987 taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut 14 työntekijää. Irtisanottujen työntekijöiden joukossa on ollut A, jonka työsuhde on alkanut 10.9.1979. A:n työsuhde on päättynyt 29.9.1987. Irtisanomisen toimittamisen aikaan A on työskennellyt kokoonpano-osastolla, jolle A:n irtisanomisen jälkeen on jäänyt työhön sellaisia työntekijöitä, joiden työsuhde on ollut huomattavasti lyhyempi.

Työnantajapuolelta on ilmoitettu, että irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa on ensisijaisesti kiinnitetty huomiota työntekijöiden ammattitaitoon ja toissijaisesti otettu huomioon työntekijöiden huoltovelvollisuus ja työsuhteen kestoaika.

A on työskennellyt viimeksi ennen irtisanomistaan kokoonpano-osastolla erilaisissa työtehtävissä. Tämän lisäksi hän on työsuhteensa aikana työskennellyt eri töissä tehtaan muilla osastoilla. Työtuomioistuimessa todistajana kuulustellun pääluottamusmiehen kertoman mukaan A on työsuhteensa loppuaikana tehnyt aikatyötä. Epäselväksi on jäänyt, mistä syystä hänelle ei ole osoitettu urakkatöitä. Selvitystä ei ole esitetty siitä, että A ei ammattitaitonsa tai terveytensä puolesta olisi pystynyt urakkatyöhön.

A on työnantajan palveluksessa sairastunut vuonna 1984 ilmenneeseen oikean olkaluun ulomman sivunastan tulehdukseen, jonka vuoksi hänellä on vuonna 1984 ollut yksi työkyvyttömyysjakso, vuonna 1985 kaksi työkyvyttömyysjaksoa ja vuonna 1986 yksi työkyvyttömyysjakso. Vakuutusyhtiö on katsonut A:n sairauden korvattavaksi ammattitaudiksi. Työkyvyttömyysjaksojen väliajat A on ollut työkykyinen, eikä A:n sairaus esitetyn selvityksen mukaan ole estänyt hänen sijoittamistaan eri työtehtäviin. Työtuomioistuimen mielestä asiassa esitetty, 3.6.1986 annettu lääkärinlausunto eikä muukaan selvitys riidattomasti osoita, että A:ta olisi pidettävä määräyksessä tarkoitetuin tavoin työkykynsä menettäneenä.

Jutussa ei ole esitetty selvitystä siitä, että ainakaan kaikkia yhtiön palvelukseen A:n irtisanomisen jälkeen jääneitä työntekijöitä, olisi pidettävä yrityksen toiminnan kannalta häntä tärkeämpinä ammattityöntekijöinä. A:n työsuhde on ollut huomattavasti pidempi kuin usean yhtiön palvelukseen jääneen työntekijän. Hänen huoltovelvollisuutensa ei myöskään ole ollut pienempi kuin irtisanomatta jääneiden työntekijöiden. Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Oy Electrolux Ab on A:n irtisanoessaan tietensä rikkonut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:n määräyksiä työvoiman vähentämisjärjestyksestä.

Metalliteollisuuden Työnantajaliiton on ilmoitettu saaneen tiedon A:n irtisanomisesta irtisanomisaikana. Työnantajaliitto ei kuitenkaan ole ryhtynyt toimenpiteisiin irtisanomisjärjestykseen vaikuttavien seikkojen tarkemmaksi selvittämiseksi eikä huolehtinut siitä, että yhtiö olisi noudattanut asiassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaista menettelyä. Tämän laiminlyödessään Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Oy Electrolux Ab:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa 15 000 markkaa ja Metalliteollisuuden Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle 12 000 markkaa.

Oy Electrolux Ab ja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen, että samanaikaisesti on käsitelty samojen asianosaisten välillä edellä mainittua toista asiaa, 1 000 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.