Legislator Case Law & Legislation
TT:1988-39 AI generated

Labor court dismisses employer's appeal, upholding fine for violating collective agreement redundancy rules.

Case Number TT:1988-39
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Labor Court dismissed the employer's appeal and upheld fines against Electrolux and its trade union for violating collective agreement redundancy rules. The union argued that long-tenured employees were unfairly dismissed while newer, equally skilled workers remained, noting the employer failed to prove the new hires were more critical. The court found the employer breached the priority rule by not considering tenure and family responsibilities, and the union failed in its supervisory duty.

Legislator headnote

AI generated

Section 23 of the Collective Agreement on Redundancy; Section 7 of the Collective Agreement Act: An employer violates redundancy rules by dismissing long-tenured employees without proving newer hires are more essential, and a trade union breaches its supervisory duty by failing to investigate such violations.

Keywords

AI generated
collective agreement redundancy rules priority of dismissal tenure consideration supervisory duty trade union liability labor court fine

Cited Legislation

AI generated
Section 7 of the Collective Agreement Act
Section 8 of the Collective Agreement Act
Section 9 of the Collective Agreement Act
Section 10 of the Collective Agreement Act
Section 23 of the Collective Agreement on Redundancy
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Yhtiö oli tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä irtisanoessaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä kolme työntekijää, joiden työsuhteet olivat olleet huomattavasti pidemmät kuin usean irtisanomatta jääneen työntekijän. Näyttämättä oli jäänyt, että irtisanottuja myöhemmin yhtiön palvelukseen tulleet työntekijät olisivat ammattitaitonsa puolesta olleet yhtiön toiminnalle tärkeämpiä ammattityöntekijöitä kuin irtisanotut työntekijät.

Yhtiö tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Oy Electrolux Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seusopi- raavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen vämukset, lillä solmittuja sopimuksia: STK-SAK

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984.

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on Metalliteollisuuden Työnantajaliittoa ja Oy Electrolux Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Oy Electrolux Ab:n Kauhajoen tehtaan johto oli 12.3.1987 irtisanonut taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä muun muassa Metallityöväen Liiton jäsenten Ritva-Liisa Kallion, Helli Keski-Hakunin ja Taina Köykän työsopimukset siten, että heidän työsuhteensa olivat päättyneet 12.6.1987. Kallio ja Köykkä olivat työskennelleet tehtaan kokoonpano-osastolla ja Keski-Hakuni ohutlevyosastolla.

Irtisanoessaan Kallion, Keski-Hakunin ja Köykän työsopimukset Oy Electrolux Ab oli tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä. Kallion työsuhde oli alkanut 22.9.1980 ja hänellä oli kaksi lasta huollettavanaan. Kallion aviomies oli irtisanomisen aikaan ollut työttömänä. Keski-Hakunin työsuhde oli alkanut 23.1.1978. Köykän työsuhde oli alkanut 15.8.1977 ja hän oli kahden lapsen yksinhuoltaja. Tehtaan kokoonpano-osastolle oli palkattu vuonna 1986 useita työntekijöitä. Näistä vuonna 1986 yhtiöön palkatuista työntekijöistä osa oli saanut jäädä yhtiön palvelukseen siinä vaiheessa kun Kallion, Keski-Hakunin ja Köykän työsopimukset oli irtisanottu.

Kallio, Keski-Hakuni ja Köykkä olisivat ammattitaitonsa puolesta pystyneet kaikkiin kokoonpano-osaston työtehtäviin. Kun otettiin huomioon Kallion, Keski-Hakunin ja Köykän työsuhteiden kesto sekä lisäksi Kallion ja Köykän huoltovelvollisuus, oli selvää, että työnantaja oli laiminlyönyt noudattaa irtisanomissuojasopimuksen mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä.

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto oli saanut tiedon Kallion, Keski-Hakunin ja Köykän työsopimusten irtisanomisesta ja edellä selostetuista olosuhteista irtisanomisaikojen kuluessa. Työnantajaliitto ei ollut kuitenkaan ryhtynyt toimiin saadakseen työnantajan noudattamaan irtisanomissuojasopimuksen mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä. Työnantajaliitto oli siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut Oy Electrolux Ab:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Metalliteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Oy Electrolux Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Oy Electrolux Ab:n Kauhajoen tehtaan taloudellinen tulos vuodelta 1986 oli edellyttänyt voimakkaita toimenpiteitä tuloksen parantamiseksi. Tämän vuoksi yhtiö oli jo vuoden 1987 alkupuolella joutunut lomauttamaan henkilökuntaa. Lisäksi työnantaja oli joutunut vähentämään henkilökuntaa siten, että 36 työntekijää oli irtisanottu keväällä. Heidän työsuhteensa olivat päättyneet kesäkuussa 1987. Tämän lisäksi työnantaja oli joutunut irtisanomaan vielä 14 työntekijää niin, että heidän työsuhteensa olivat päättyneet kesälomien jälkeen. Irtisanomiset olivat koskeneet sekä työntekijöitä että toimihenkilöitä. Irtisanomisten avulla henkilökunnan määrää oli vähennetty lähes 30 prosentilla.

Irtisanomissuojasopimuksen mukaan viimeksi sanottiin irti yrityksen toiminnan kannalta tärkeitä ammattityöntekijöitä. Lisäksi tuli kiinnittää huomiota työsuhteen kestoaikaan ja työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrään. Ennen irtisanomisten toimittamista työnantaja oli selvittänyt kaikkien työntekijöiden perhesuhteet kyselykaavakkeen avulla. Osoituksena siitä, että työnantaja oli asettanut ammattitaitovaatimuksen etusijalle irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa, oli nimenomaan se, että yrityksen palvelukseen olivat saaneet jäädä vuonna 1986 yhtiön palvelukseen otetut työntekijät. Lisäksi he kaikki yhtä lukuun ottamatta olivat aikaisemmin olleet määräaikaisessa työsuhteessa yhtiöön, joten työnantajan tiedossa oli ollut heidän työsuorituksensa ja käytettävyytensä eri tehtävissä.

Vuonna 1986 yhtiön palvelukseen otetuista työntekijöistä kolmella oli ollut alan ammattikoulutus. Ennen irtisanomisten toimittamista työnantaja oli saanut tiedon siitä, että yksi vuonna 1986 yhtiön palvelukseen tulleista työntekijöistä oli raskaana. Hänellä oli jo aikaisemmin ollut yksi alaikäinen huollettavanaan. Myös kahdella muulla yhtiön palvelukseen myöhemmin tulleella työntekijällä oli ollut kaksi alaikäistä lasta huollettavanaan. Kanteessa tarkoitettujen irtisanomisten toimittamisaikaan yhtiön palvelukseen oli saanut jäädä ainoastaan yksi työntekijä, jolla ei ollut alaikäisiä lapsia eikä ammattikoulutusta. Köykällä oli ainoastaan yksi alaikäinen lapsi, joka oli syntynyt vuonna 1970. Toinen hänen lapsistaan oli jo täysi-ikäinen. Edellä mainittu työntekijä, joka oli tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1986 ja jolla ei ollut alaikäisiä lapsia eikä ammattikoulutusta, oli kuitenkin tehnyt sellaisia työtehtäviä, ettei kenelläkään irtisanotuista ollut ollut näiden töiden vaatimaa ammattitaitoa.

Työnantaja oli Kallion, Keski-Hakunin ja Köykän työsuhteiden aikana saanut selvän käsityksen heidän taidoistaan. Myöhemmin yhtiön palvelukseen tulleiden työntekijöiden kohdalla oli ammattitaitoon liittyvä monipuolinen käytettävyys erilaisissa tehtävissä käynyt selkeästi ilmi. Näin ollen he olivat olleet yrityksen toiminnan kannalta tärkeämpiä ammattityöntekijöitä kuin irtisanotut työntekijät.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Oy Electrolux Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on vielä lausunut, että Oy Electrolux Ab:n Kauhajoen tehtaalle oli vuonna 1986 12.5. ja 24.9. välisenä aikana palkattu 21 työntekijää. Heistä yhden työsuhde oli kestänyt vain 1,5 kuukautta. Maaliskuussa 1987 työnantaja oli irtisanonut 32 työntekijää, joista viiden työsuhde oli alkanut vuonna 1986. Kesäkuun lopussa 1987 työnantaja oli irtisanonut 14 työntekijää, joista yksi oli palkattu vuonna 1986. Irtisanomisten jälkeen yhtiön palvelukseen oli jäänyt 14 vuonna 1986 palkattua työntekijää. Irtisanottujen joukossa oli ollut ainoastaan yksi toimihenkilö. Hänetkin oli irtisanottu muusta syystä kuin työn vähyyden perusteella.

Kalliolla, Keski-Hakunilla ja Köykällä ei olisi ollut riittävää ammattitaitoa korjaus- eikä laadunvalvontatyöhön. Sen sijaan kaikkia muita työtehtäviä, joita tehtaalla oli huomattavasti enemmän kuin korjaustöitä ja laadunvalvontaa, mainitut työntekijät olisivat pitkän työkokemuksensa kautta hankkimallaan ammattitaidolla kyenneet vaikeuksitta tekemään. Kallion, Keski-Hakunin ja Köykän työsopimusten irtisanomisen aikaan tehtaalle oli jäänyt ainakin kahdeksan vuonna 1986 palkattua työntekijää sellaisiin työtehtäviin, joita mainitut kolme työntekijää olisivat kyenneet suorittamaan. Sille, että kyseiset kahdeksan työntekijää olisivat työvoiman vähentämisjärjestyksen suhteen olleet paremmassa asemassa kuin edellä mainitut kolme työntekijää, ei ollut asiallisia perusteita. Tehtaalla työskenteli lisäksi useita muita 1980-luvulla yrityksen palvelukseen tulleita työntekijöitä, jotka työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen perusteella olisi tullut irtisanoa ennen Kalliota, Keski-Hakunia ja Köykkää.

Kallion, Keski-Hakunin ja Köykän käytettävyys eri töihin ei ollut koskaan aiheuttanut ongelmia. He olivat vuosien mittaan työskennelleet tehtaassa erilaisissa työtehtävissä ja olleet aina valmiita vastaanottamaan heille tarjottuja töitä. Erityisesti viimeisen kahden vuoden ajan työntekijäpuolelta oli nimenomaisesti vaadittu työnkiertoa työn monipuolisuuden ja mielekkyyden lisäämiseksi ja työntekijöiden ammattitaidon tehostamiseksi. Sen lisäksi että Kallio, Keski-Hakuni ja Köykkä olisivat olleet täysin ammattitaitoisia kaikkiin kokoonpano-osaston töihin, olisi heidän ammattitaitonsa riittänyt myös muiden työosastojen kuten ohutlevy-, emalointi- ja puristusosastojen töihin lukuun ottamatta edellä mainittuja korjaus- ja laadunvalvontatöitä.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Oy Electrolux Ab ovat vielä lausuneet, että yritykseen vuonna 1986 palkatuista 21 työntekijästä 14 oli ollut työssä kokoonpano-osastolla. Näistä kokoonpano-osastolla työskennelleistä työntekijöistä kahden työsuhteet olivat päättyneet jo ennen irtisanomisia. Siinä vaiheessa kun Kallion, Keski-Hakunin ja Köykän työsopimukset oli irtisanottu, oli kokoonpano-osastolle jäänyt kahdeksan työntekijää, joiden työsuhteet olivat alkaneet vuonna 1986. Näistä työntekijöistä yhden työsopimus oli irtisanottu kesäkuussa 1987.

Se seikka, että työntekijä oli tehnyt vuosien aikana useammanlaisia tehtäviä, ei merkinnyt sitä, että työntekijä myös pystyisi niitä tehokkaasti tekemään. Juuri tässä suhteessa ammattitaito eri työntekijöiden kohdalla vaihteli. Toiset työntekijät oppivat uusia tehtäviä selvästi nopeammin kuin toiset. Työntekijöiden ammattitaitoa arvostellessaan työnantaja oli kiinnittänyt huomiota niihin tehtäviin, joita työntekijät olivat tehneet. Vuonna 1986 yhtiön palvelukseen otetut työntekijät olivat tehneet kokoonpano-osaston vaikeimpia tehtäviä.

Ennen irtisanomisiin ryhtymistä asiasta oli käyty yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut työntekijöiden edustajien kanssa. Pääluottamusmiehelle oli annettu mahdollisuus olla mukana valitsemassa irtisanottavia työntekijöitä. Näihin keskusteluihin pääluottamusmies ei ollut halunnut osallistua. Ennen irtisanomisia oli kaikkien työntekijöiden perhesuhteet selvitetty. Kunkin alueen työnjohtajat olivat tehneet omat ehdotuksensa irtisanottavista työntekijöistä. Valinta oli suoritettu täysin irtisanomissuojasopimuksen määräysten edellyttämällä tavalla.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Electrolux Ab on Kauhajoen tehtaalla 12.3.1987 taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut 32 työntekijän työsuhteet. Irtisanottujen työntekijöiden joukossa ovat olleet Ritva-Liisa Kallio, Helli KeskiHakuni ja Taina Köykkä. Heidän työsuhteensa ovat päättyneet 12.6.1987. Kallion työsuhde on alkanut 22.9.1980, Keski-Hakunin 23.1.1978 ja Köykän 15.8.1977.

Irtisanomisten toimittamisaikaan Köykkä ja Kallio ovat työskennelleet kokoonpano-osastolla erilaisissa tehtävissä ja Keski-Hakuni ohutlevyosastolla puristintehtävissä. Yhtiön palvelukseen on vuonna 1986 otettu muun muassa kokoonpano-osastolle useita työntekijöitä, jotka ovat tehneet samanlaisia työtehtäviä kuin samalla osastolla työskennelleet Kallio ja Köykkä. Irtisanomisten jälkeen kokoonpano-osastolle on jäänyt työhön ainakin seitsemän sellaista työntekijää, joiden työsuhteet ovat alkaneet vuonna 1986. Myös ohutlevyosastolle on vuonna 1986 otettu yksi työntekijä. Hänet on kuitenkin otettu tarkastajaksi laadunvalvontatehtäviin, joihin Metallityöväen Liiton ilmoituksen mukaan edellä mainitut kolme työntekijää eivät olisi kyenneet.

Työnantaja on ilmoituksensa mukaan irtisanomisjärjestystä ratkaistessaan ensisijaisesti kiinnittänyt huomiota työntekijöiden ammattitaitoon ja toissijaisesti työsuhteen kestoaikaan ja huoltovelvollisuuteen. Perusteeksi kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden irtisanomiselle ennen yhtiön palvelukseen vuonna 1986 otettuja työntekijöitä on työnantajan puolelta ilmoitettu, että yhtiön palvelukseen myöhemmin otettujen työntekijöiden käytettävyys eri työtehtäviin on ollut parempi kuin irtisanottujen työntekijöiden muun muassa siitä syystä, että he irtisanottuja paremmin ovat pystyneet omaksumaan uusia työtehtäviä. Lisäksi työnantajan mielestä uusien työntekijöiden työn suoritustaso on ollut parempi kuin irtisanottujen.

Kokoonpano-osaston töistä runsas puolet on ollut esitetyn selvityksen mukaan ryhmäurakoita, joihin vuonna 1986 yhtiön palvelukseen tulleiden työntekijöiden on suoritustasonsa takia katsottu soveltuvan paremmin kuin irtisanottujen työntekijöiden. Kokoonpano-osaston töihin ei vaadita erityistä ammattikoulutusta, vaan työ on opittu käytännössä. Kallio ja Köykkä ovat työsuhteensa aikana tehneet erilaisia kokoonpano-osaston työtehtäviä. Työnantajan taholta ei heidän ammattitaitoaan sinänsä ole kiistetty, mutta myöhemmin yhtiön palvelukseen tulleiden työntekijöiden on katsottu soveltuvan paremmin ryhmäurakoihin. Vajaa puolet kokoonpano-osaston töistä on kuitenkin ollut muuta kuin ryhmäurakkatyötä. Selvitystä siitä, että Kallio ja Köykkä eivät ammattitaitonsa puolesta olisi pystyneet näihin töihin, ei ole esitetty.

Keski-Hakuni on työsuhteensa aikana työskennellyt pääasiassa ohutlevyosastolla. Hän on jonkin aikaa ollut työssä myös emalointiosastolla, josta hänet on hänen omasta toivomuksestaan siirretty pois. Irtisanomisen vaihtoehtona ei työnantaja ole esittänyt Keski-Hakunille siirtoa kokoonpano-osastolle tai emalointiosastolle, jolle Keski-Hakunin irtisanomisen jälkeen on jäänyt ainakin yksi vuonna 1986 yhtiön palvelukseen tullut työntekijä. Näyttämättä on myös jäänyt, että Keski-Hakuni ei ammattitaitonsa puolesta olisi pystynyt lyhyen työhön perehtymisen jälkeen niihin töihin, joita yhtiön palvelukseen vuonna 1986 otetut työntekijät ovat edellä mainituilla osastoilla tehneet.

Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että yhtiön palvelukseen kokoonpano- ja emalointiosastolle vuonna 1986 otettuja, maaliskuussa 1987 irtisanomatta jätettyjä työntekijöitä olisi ammattitaitonsa puolesta pidettävä yhtiön toiminnalle tärkeämpinä kuin Kalliota, Köykkää ja Keski-Hakunia, joiden työsuhteet kestoajaltaan ovat olleet huomattavasti pidempiä kuin vuonna 1986 yhtiön palvelukseen otettujen työsuhteensa säilyttäneiden työntekijöiden. Ainakaan kaikkien irtisanomatta jääneiden työntekijöiden huoltovelvollisuuden ei myöskään ole selvitetty olleen suurempi kuin kanteen kohteena olevien työntekijöiden. Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että Oy Electrolux Ab on Kallion, Köykän ja Keski-Hakunin irtisanoessaan tietensä rikkonut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:n määräyksiä työvoiman vähentämisjärjestyksestä.

Metalliteollisuuden Työnantajaliiton on ilmoitettu saaneen tiedon irtisanomisista irtisanomisaikana. Työnantajaliitto ei ole kuitenkaan ryhtynyt toimenpiteisiin irtisanomisjärjestykseen vaikuttavien seikkojen selvittämiseksi eikä huolehtinut siitä, että yhtiö noudattaa asiassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaista menettelyä. Tämän laiminlyödessään Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Oy Electrolux Ab:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle 18 000 markkaa ja työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Metalliteollisuuden Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle 15 000 markkaa.

Oy Electrolux Ab ja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen, että asianosaisten välillä samanaikaisesti on käsitelty myös toista asiaa, 1 000 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.