Employer must pay meal allowance when workers cannot eat at home or main office due to short breaks at temporary sites.

Yhtiön uusiin lisätiloihin työskentelemään määrätyillä työntekijöillä ei lyhyen ruokailutauon aikana ollut ollut mahdollisuutta käydä ruokailemassa yhtiön samalla paikkakunnalla sijaitsevassa päätoimipaikassa eikä kotona. Työntekijöiden kanssa ei myöskään ollut sovittu heidän työpaikkansa muuttumisesta pysyvästi näihin lisätiloihin. Yhtiö velvoitettu maksamaan työntekijöille työehtosopimuksen mukainen ateriakorvaus siltä ajalta, jolloin lisätiloihin ei vielä ollut järjestetty työpaikkaruokailua.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava OMP-Konepaja Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

V ERINÄISET KORVAUKSET

16 §

Työskentely tehdasalueen ulkopuolella

Mom. 3. Työ tehdään tehdasalueen ulkopuolella paikassa, josta työntekijä voi saapua yöksi kotiinsa

Ateria- Jos tässä momentissa tarkoitettu työ tehdään korvaus sellaisessa paikassa, ettei työntekijä tavallisuudesta poikkeavasti voi ruokailutauon aikana käydä ruokailemassa kotonaan tai tehtaalla, suoritetaan hänelle, ellei työpaikalla anneta ilmaista ruokaa, ateriakorvauksena 1/4 siitä päivärahan määrästä, jota 2 momentin c)-kohdan 2. kappaleessa tarkoitetaan.

Soveltamisohje:

Tätä kappaletta ei sovelleta tapauksiin, joissa työntekijä joutuu liikkumaan saman yrityksen eri työpaikoilla silloin, kun nämä työpaikat ovat samalla paikkakunnalla tai muuten lähellä toisiaan ja ruokailumahdollisuudet ja -olosuhteet ovat näillä työpaikoilla vastaavia.

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on Metalliteollisuuden Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työnantajaliiton Oulun kaupungissa toimiva jäsenyritys OMP-Konepaja Oy oli helmikuussa 1987 vuokrannut eräältä toiselta yritykseltä konepajansa lisätiloiksi Kopo-halliksi kutsutun teollisuushallin. Kopo-halli sijaitsi noin kolmen kilometrin päässä OMP-Konepaja Oy:n päätoimipaikasta. Työnantaja oli määrännyt osan työntekijöistä työskentelemään Kopo-hallissa. Hallin käyttöönottoa seuranneena noin yhden kuukauden ajanjaksona, 23.2. ja 20.3.1987 välisenä aikana työnantaja ei ollut järjestänyt ruokailua Kopo-hallissa työskenteleville työntekijöille. Koska ruokailutauon pituus oli ollut vain 20 minuuttia, työntekijöillä ei ollut ollut mahdollisuutta käydä ruokailemassa kotonaan tai varsinaisella konepajalla. Työntekijät olivat siten joutuneet järjestämään itse ruokailunsa työpaikalla.

OMP-Konepaja Oy:n olisi tullut maksaa Kopo-hallissa 23.2.-20.3.1987 työskennelleille työntekijöille työehtosopimuksen 16 §:n 3. momentissa tarkoitettu ateriakorvaus. Työnantaja oli komentanut työntekijät työhön Kopo-hallille, eikä heillä ollut ollut mahdollisuutta ruokailla kotonaan tai yhtiön varsinaisella konepajalla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että OMP-Konepaja Oy on velvollinen maksamaan Kopo-hallissa 23.2.-20.3.1987 työskennelleille työntekijöille kultakin sanottuun ajanjaksoon sisältyneeltä työpäivältä työehtosopimuksen 16 §:n 3. momentissa tarkoitetun ateriakorvauksen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että OMP-Konepaja Oy oli helmikuussa 1987 perustanut uuden toimipisteen niin sanottuun Kopo-halliin. Toimipiste oli oma tuotantopaikkansa, jossa oli omat koneet. Näihin tiloihin oli siirtynyt henkilökuntaa osaksi konepajan muilta osastoilta päätoimipaikalta ja osaksi sinne oli palkattu uutta henkilökuntaa. Työehtosopimuksen matkustamista koskevia määräyksiä sovellettaessa oli Kopo-halli siellä työskentelevien työntekijöiden kohdalla työehtosopimuksessa tarkoitettu työpaikka eikä yrityksen päätoimipaikka.

Syksyllä 1987 työllisyystilanne OMP-Konepaja Oy:ssä oli muuttunut siten, että Kopo-hallin työntekijämäärä oli muuttunut niin pieneksi, että ruokailun järjestäminen sinne ei ollut ollut enää taloudellisesti kannattavaa. Työnantaja oli tarjonnut työntekijöille mahdollisuutta pidentää ruokatuntia tunnin mittaiseksi ja käydä päätoimipaikan ruokalassa syömässä. Työnantaja olisi maksanut heille työehtosopimuksen mukaisen kilometrikorvauksen oman auton käytöstä. Tämä esitys ei ollut kuitenkaan tyydyttänyt työntekijäpuolta, vaan he olivat halunneet säilyttää ruokatuntinsa 20 minuutin pituisena ja järjestää ruokailunsa haluamallaan tavalla. Työntekijät eivät olleet esittäneet vaatimuksia ateriakorvauksen suorittamisesta.

Vastineessa esitetty vaatimus

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on vielä lausunut, että kanteessa tarkoitetut 27 työntekijää oli otettu työhön OMP-Konepaja Oy:n varsinaiselle konepajalle eikä Kopo-halliin. Se, että työnantaja oli määrännyt työntekijät työskentelemään Kopo-halliin, merkitsi sitä, että työntekijät olivat työskennelleet tehdasalueen ulkopuolella. Näin ollen kysymys oli ollut nimenomaan työehtosopimuksen 16 §:n 3. momentissa tarkoitetusta työskentelystä. Työntekijäpuoli ei vaatinut ateriakorvausta niille työntekijöille, jotka oli palkattu uusina työntekijöinä suoraan Kopo-halliin.

Osa Kopo-halliin komennetuista työntekijöistä oli sittemmin palannut työskentelemään varsinaiselle konepajalle. Mainittu halli oli lisäksi ollut kokonaan suljettuna joulusta 1987 tammikuun loppuun 1988. Muutoinkin sitä oli käytetty vain siinä määrin kuin työnantaja oli tarvinnut lisätiloja varsinaisen konepajan tilojen ohella.

Sillä seikalla, että työntekijät eivät ennen erimielisyysneuvotteluja olleet vaatineet ateriakorvauksen maksamista, ei ollut asiassa merkitystä. Kopo-halliin siirtymisen yhteydessä oli sovittu siitä, että työnantaja järjestää uuteen halliin ruokailumahdollisuuden. Kun näin ei kuitenkaan ollut heti tapahtunut, olivat työntekijät olettaneet, että ateriakorvaus maksettiin työehtosopimuksen mukaisesti ilman eri vaatimusta. Näin työnantajan olisi luonnollisesti pitänyt menetelläkin. Myös työehtosopimuksen 16 §:n 3. momentin kohdalla oleva soveltamisohje tuki kannetta.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että kun OMP-Konepaja Oy otti palvelukseen uusia työntekijöitä, mainittiin siinä yhteydessä se osasto, jolle he työsuhteensa alussa tulivat. Yhtiössä oli koko sen toiminta-ajan suoritettu osastosiirtoja viikoittain. Koska menettely oli näin tavanomaista, ei käytännössä ollut ollut tarkoituksenmukaista eikä mahdollistakaan tehdä jokaisesta siirrosta uutta työsopimusta. Siirtotilanne oli myös niin tavanomainen, että työnantajalle ei myöskään koskaan ollut tällaisia vaatimuksia esitetty.

Kopo-halli oli OMP-Konepaja Oy:n erillinen kustannuspaikka omalla kustannusnumerollaan, jolle kirjattiin työntekijöiden palkoista ja muista työsuhteesta johtuvista saatavista aiheutuneet kustannukset. Se seikka, että toiminta laajuudeltaan vaihteli, johtui kulloisestakin markkinatilanteesta. Se ei osoittanut, että Kopo-halli olisi vain tilapäiseen käyttöön tarkoitettu tila. Kopo-hallille alun perin siirretyistä koneista pääosa oli ollut siellä koko ajan. Tällä hetkellä työpaikalla oli jälleen työssä 12 henkilöä.

Yhtiössä kustannusluontoisten erien, kuten ateriakorvauksen maksaminen oli aina perustunut esitettyyn vaatimukseen. Ellei työntekijä esittänyt vaatimusta, ei työnantajalla voinut olla tietoa siitä, että korvaus tulisi suorittaa. Käytäntöä oli noudatettu pitkän aikaa.

Paikkansa piti se seikka, että yhtiössä käytössä olleen 20 minuutin pituisen ruokatauon aikana Kopo-hallilla työskennelleillä työntekijöillä ei ollut ollut mahdollisuutta käydä ruokailemassa kotona tai yhtiön päätoimipaikassa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

OMP-Konepaja Oy on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

OMP-Konepaja Oy on 23.2.1987 määrännyt osan työntekijöistään työskentelemään yhtiön eräältä toiselta yritykseltä vuokraamiin lisätiloihin, niin sanottuun Kopo-halliin. Kysymyksessä olevat työntekijät ovat siihen asti työskennelleet vakituisesti yhtiön päätoimipaikkana olevassa konehallissa. Kopo-halli sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä yhtiön päätoimipaikasta. Työntekijöiden vähäisen lukumäärän vuoksi työnantaja on järjestänyt työntekijöille Kopo-halliin ruokailun vasta 20.3.1987 jälkeen. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että yhtiössä käytössä olleen 20 minuutin pituisen ruokailutauon aikana Kopo-hallissa työskennelleillä työntekijöillä ei ole ollut mahdollisuutta käydä ruokailemassa kotonaan tai yhtiön päätoimipaikassa, jonne työnantaja on järjestänyt työpaikkaruokailun. Ainakin osa Kopo-hallille määrätyistä työntekijöistä on sittemmin palannut työhön yhtiön päätoimipaikalle.

Kanteessa ei ole kysymys ateriakorvauksen maksamisesta niille työntekijöille, jotka on otettu uusina työntekijöinä työhön Kopo-hallille ja joiden vakinaiseksi työpaikaksi on katsottu mainittu halli.

Työtuomioistuin on todennut lausunnossaan n:o 92/1978, jossa on ollut kysymys muun muassa veneenrakennusteollisuuden työehtosopimuksen ruokarahasäännösten tulkinnasta, että jos voidaan katsoa, että työntekijän työpaikka on sopimuksen perusteella tai muuten muuttunut, voidaan tulla siihen tulokseen, ettei työehtosopimuksen ruokarahaa koskevia määräyksiä sovelleta uudelle työskentelypaikalle tehtäviin matkoihin. Kysymyksessä olleen työehtosopimuksen sanamuoto ei täysin vastaa nyt esillä olevan työehtosopimuksen määräyksen sanamuotoa. Lausunnossa mainittu periaate soveltuu kuitenkin myös nyt esillä olevan tapauksen ratkaisemiseen.

Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kanssa ei ole sovittu heidän työpaikkansa muuttumisesta ainakaan pysyvästi Kopo-hallille. Kun ainakin osa heistä on myöhemmin siirtynyt takaisin yhtiön päätoimipaikkaan, on työtuomioistuimen mielestä näyttämättä jäänyt, että heidän vakinainen työpaikkansa olisi muuttunut päätoimipaikasta Kopo-hallille. Näin ollen työnantaja on velvollinen maksamaan yhtiön päätoimipaikasta Kopo-hallille työskentelemään määrätyille työntekijöille työehtosopimuksen mukaisen ateriakorvauksen kanteessa tarkoitetulta ajalta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että OMP-Konepaja Oy on velvollinen maksamaan Kopo-hallissa 23.2.-20.3.1987 työskennelleille työntekijöille kultakin sanottuun ajanjaksoon sisältyneeltä työpäivältä työehtosopimuksen 16 §:n 3. momentissa tarkoitetun ateriakorvauksen.

Jutun laatuun katsoen saa Metallityöväen Liitto kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.