Labor court dismisses union claim that opticians must be in higher sales group due to lack of special training evidence.

Myyjät oli työehtosopimuksen mukaan jaettu kahteen myyjäryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat työntekijät, jotka eivät työtehtäviensä vuoksi kuuluneet toiseen myyjäryhmään. Toiseen myyjäryhmään työntekijä kuului, mikäli työ oli erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellytti erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa.

Terveydenhoitotuotteiden erikoismyymälän myyjät oli sijoitettava toiseen myyjäryhmään, mutta ei optiikkaliikkeiden myyjiä. Sekä terveydenhoitotarvikkeiden että optiikkaliikkeen tuotteiden myyntityötä suorittavien myyjien osalta oli sovellettava sitä soveltamisohjeen määräystä, jonka mukaan työntekijän palkkaryhmä määräytyi hänen pääasiallisesti suorittamansa työn palkkaryhmänmukaan. (Ään.)

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Kuultava Instrumentarium Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liitto r.y:n kesken 3.5.1984 ajaksi 1.5.1984 31.3.1987 solmitussa myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

5 §

Myyjiä ja myymälätyöntekijöitä koskevia määräyksiä

1. Myyjäryhmät

Myyjät on jaettu kahteen eri myyjäryhmään.

Ensimmäiseen myyjäryhmään kuuluvat työntekijät, jotka eivät työtehtäviensä vuoksi kuulu toiseen myyjäryhmään.

Mikäli myyjän työ on erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellyttää erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa, kuuluu työntekijä toiseen myyjäryhmään.

Soveltamisohje:

Toiseen myyjäryhmään kuuluvan työntekijän töitä ovat esimerkiksi lajitelmiltaan ja myynninmäärältään suurehkojen elintarvikemyymälöiden tai -osastojen lihamestarin työt

sekä muissa myymäläyksiköissä vastaavaa vaatimustasoa olevat vaativat myyntitehtävät.

Tällaisia vaativia myyntitehtäviä ovat esimerkiksi rakennus- ja LVI-tarvikkeiden myyntitehtävät silloin, kun myyjä asiakkaan esittämien piirustusten tai ohjeiden perusteella laatii kustannuslaskelmiin perustuvia kokonaisuuksien myyntitarjouksia.

Jos myyntitehtävät edellyttävät työntekijältä taitoa suorittaa tuotekokonaisuuksien tarjontaa asiakkaiden esittämien valmiiden työsuunnitelmien perustella, työntekijän voidaan katsoa kuuluvan toiseen myyjäryhmään.

Jotta työtehtävien voitaisiin katsoa edellyttävän toisen myyjäryhmän palkan maksamista, vaaditaan työntekijältä myyntiartikkeleiden tavanomaista perusteellisempaa erikoistuntemusta, kykyä suorittaa asiakasohjausta ja -neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista.

Työntekijä kuuluu siihen myyjäryhmään, jonka mukaista työtä hän pääosan työajastaan suorittaa.

3. Työkohtaisuuslisän sovellutus

Mikäli työntekijä joutuu huomattavassa määrin tekemään vaativamman myyjäryhmän työtä, on hänen palkkauksessaan sovellettava 14 §:n määräyksiä.

14 §

Työkohtaisuuslisä

1. Sen mukaan, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho tai kokemus tahi hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle maksaa enintään tässä sopimuksessa mainittua palkkaa 15 % korkeampi palkka.

2. Tämän pykälän 1. kohdassa tarkoitettua, korkeampaa palkkaa suositellaan maksettavaksi sellaisille työntekijöille, jotka työssään osoittavat keskimääräistä suurempaa työtehoa, aloitekykyä ja ammattiinsa perehtyneisyyttä, ksyymyksessä olevan erikoisalan hallitsemista, taitavaa asiakaspalvelua jne., sekä erityisen pitkään alalla olleille työntekijöille, samoin kuin sellaisille työntekijöille, jotka ovat lisänneet ammattipätevyyttään itseopiskelun tai muun lisäkoulutuksen kautta.

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan Ammattiliitto on lausunut, että Instrumentarium Oy:n myyjien palkkaryhmiä oli alettu selvittää jo syksyllä 1983. Liitossa oli sen jälkeen vahvistunut se käsitys, että myyjät tuli sijoittaa silloiseen kolmanteen myyjäryhmään. Liittojen väliset neuvottelut olivat alkaneet toukokuussa 1985. Neuvottelujen pitkittyminen kuvasi sitä, että Kaupan Työnantajaliitto ei ollut pyrkinytkään aktiivisesti selvittämään asiaa. Neuvottelujen kestäessä kantajaliitto oli karsinut erimielisyyden kohteena olevien myyjien määrää. Liittotasolla esitetyssä muistiossa oli ollut mainittu 19 myyjää, mutta kanne koski enää 15 myyjän palkkaryhmittelyä.

Myymälöitä ja myyjän työtä oli Instrumentarium Oy:ssa eroteltavissa kolmea eri tyyppiä. Ensimmäisenä ryhmänä olivat terveydenhoitotuotteiden erikoismyymälän myyjät Helsingissä Mikonkadun varrella. Myymälässä myytiin muun muassa tuki- ja puristussiteitä. Osa siteistä myytiin lääkärinmääräyksen perusteella ja osa taas myyjän asiantuntemuksen perusteella. Näissä tuotteissa oikean koon mittaaminen ja ennen kaikkea sopivan puristusvoiman arviointi oli ensiarvoisen tärkeää. Liian tiukka tai liian löysä side voi aiheuttaa vakavia terveydellisiä haittoja. Myyjän vastuulla oli myös asiakkaan ohjaus siteen käytössä.

Tyrävöiden myynnissä myyjän tehtäviin kuului myös mittaus ja sovitus. Myyjältä edellytettiin hienotunteisuutta ja kykyä saavuttaa asiakkaan luottamus. Vielä liikkeessä myytiin palovammojen ja erilaisten turvotustilojen hoitoon käytettäviä Jobst-siteitä. Tätä varten oli myös suoritettava mittaus ja sen perusteella oli siteet tilattava valmistajalta. Kysymyksessä oli aivan erityistä tarkkuutta vaativa mittaus, jonka kohteena oli usein hyvinkin heikossa kunnossa oleva asiakas. Liikkeessä myytiin myös terveyskenkiä ja jalkatukia. Jalkatuen tarve ja malli määriteltiin hiilipaperikuvalla. Myyjä muotoili tuen tarpeen mukaiseksi. Avanne- ja virtsanpidätysvaikeuksissa tarvittavien välineiden myynti oli nykyään vähäistä, mutta se edellytti myyjältä erityistä kykyä suhtautua asiakkaaseen.

Asiakkaille myytiin myös kotisairaanhoito- ja muita niin sanottuja sanitastarvikkeita sekä esimerkiksi verenpainemittareita. Oikean käytön opettaminen asiakkaalle oli tärkeää. Myynnissä oli lisäksi solariumeja, höyryhengityslaitteita ja muita artikkeleita, joiden ominaisuudet myyjän oli tunnettava ja joiden oikea käyttö oli opetettava asiakkaille. Vielä myyjille kuului puhelintilausmyyntiä kuntoutuslaitoksiin, terveysasemille ja yksityisille asiakkaille.

Yhtä lukuun ottamatta muiden myyjien tuli huolehtia siitä, että tuotteita oli myymälässä saatavilla. Kaksi työntekijää teki vastaavasti muun muassa kassatilityksiä.

Liikealan Ammattiliiton mielestä jokaisen myyjän työ myymälässä oli erityisen vaativaa. Vaativuus ei perustunut siihen, että asiakkaalle tarjottaisiin laajoja tuotekokonaisuuksia vaan siihen, että tuotteet oli tarkoitettu terveyden tai sairauden hoitamiseen. Tuotevalikoima oli laaja ja tuotteet olivat varsin erikoisia. Myyjällä oli huipputason tuotetuntemuksen lisäksi oltava kyky luoda luottamuksellinen suhde asiakkaaseen, joka usein oli iäkäs ja sairaalloinen henkilö. Myynti perustui henkilökohtaiseen palveluun.

Kukin myyjistä oli osallistunut kolme-neljä kertaa neljä-viisi päiväisille kursseille Instrumentarium Oy:n Kilon toimipisteessä. Lisäksi uusien artikkeleiden tai menetelmien tullessa markkinoille myyjät saivat tarvittavan tietouden lyhyemmillä kursseilla. Neljä myyjistä oli myös osallistunut lääkäripäiville. Myyjät olivat osallistuneet myös kuntohoitajapäiville. Kysymyksessä olevista myyjistä Anneli Pohjonen oli tullut Instrumentarium Oy:n palvelukseen vuonna 1966, Gunvor Pyykönen vuonna 1961, Eila Leppänen vuonna 1973, Helena Herlevi vuonna 1966 sekä Ebba Syrjänen ja Carita Angelvirta, molemmat vuonna 1988. Kullakin heistä oli myös aikaisempaa myyntityökokemusta.

Optiikkatuotteiden myyjistä Marjut Savolainen toimi Runeberginkadun myymälässä ja oli tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1979, Tuija Lönnqvist Iso-Roobertinkadun myymälässä ja oli tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1969 sekä Tuovi Roiha Aleksanterinkadun myymälässä. Hän oli aloittanut työnsä vuonna 1973.

Silmälasien myymisessä myyjä otti vastaan asiakkaan ja ohjasi hänet optikon luo näöntarkastukseen tai otti selvää jo asiakkaalla olevan silmälääkärin määräyksestä. Edelleen hän esitteli asiakkaalle silmälasien kehys- ja linssityypit ja niiden ominaisuudet sekä piilolasien käyttömahdollisuudet. Lisäksi hän otti tarvittavat mitat, täytti työpussin ja luovutti lasit asiakkaalle muotoillen kehykset istuviksi. Lisäksi liikkeessä myytiin esimerkiksi piilolinssien käytössä tarvittavia nesteitä eri linssityypeille.

Optiikkaliikkeissä oli myös pieni niin sanottu sanitas-osasto, jossa myytiin kotisairaanhoidossa käytettäviä tarvikkeita, kuten esimerkiksi erilaisia tuki- ja puristussiteitä. Myymälöissä oli kaupan myös kiikareita, kaukoputkia ja mikroskooppeja. Kunkin kolmen myyjän tehtäviin kuului lisäksi myymälän toimistotyöt, nimittäin kirjanpito, kassan laskeminen, tilitykset, raporttien laatiminen, kuormakirjojen tarkistaminen sekä hinnoittelu.

Myyjät olivat käyneet Instrumentarium Oy:n järjestämän optisen myyjän kurssin. Lisäksi heille annettiin jatkuvaa koulutusta linssi- ja kehystyypeistä. Lönnqvist ja Savolainen toimivat tarvittaessa myymälänhoitajan sijaisena. Terveydenhoitotarvikeliikkeen myyjien osalta todettu työn tarkkuus- ja huolellisuusvaatimus sekä asiakaspalveluluonne koski vastaavasti myös optiikkaliikkeiden myyjiä.

Kanteessa oli kysymys eräiden maaseutumyymälöitten myynnistä. Marja-Leena Myllymäki toimi Hyvinkään myymälässä ja oli tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1980. Annikki Korhonen oli työskennellyt Järvenpään myymälässä vuodesta 1975, Anneli Korhonen Keravan myymälässä vuodesta 1978 ja Sirkka Karila Rovaniemen myymälässä yli 15 vuotta sekä Marja Myllynen ja Irma Snoro Kajaanin myymälässä, edellinen vuodesta 1970 ja jälkimmäinen vuodesta 1968.

Näissä myymälöissä oli sekä terveydenhoito-osasto että optiikkaosasto. Myyjien työ oli yhdistelmä edellä kuvatuista tehtävistä. Myyjät arvioivat, että heidän työaikansa jakaantui suunnilleen puoleksi osastojen välillä. Poikkeuksen muodosti Kajaanin myymälä, jossa Snoro pääasiassa vastasi terveydenhoitotuotteiden ja Myllynen optiikka-alan tuotteiden myynnistä. Myllynen toimi myös silmälääkärin vastaanottoavustajana kaksi-kolme kertaa viikossa, jossa työssä hän muun muassa joutui mittaamaan asiakkailta silmänpaineita. Lisäksi Myllynen toimi myymälänhoitajan sijaisena.

Rovaniemen myymälän terveydenhoito-osasto vastasi myyntituotteiltaan lähinnä Helsingin Mikonkadun myymälää. Muissa myymälöissä tuotevalikoima oli vähän suppeampi. Myyjät tekivät tavaratilaukset, kassatilitykset ja raportit kuten optiikkamyymälöissä. Työnantajan järjestämä koulutus oli ollut samaa tasoa kuin muissakin myymälöissä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan Ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 5 §:n 1 kohtaa oli tulkittava niin, että kanteessa luetellut Instrumentarium Oy:n palveluksessa olevat myyjät oli sijoitettava toiseen myyjäryhmään.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto on lausunut, että vuonna 1980 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa myyjien palkkaryhmittely oli perustunut kahteen myyjäryhmään, jotka jaettiin toimiala- ja tuotekohtaisuusperiaatteella. Työntekijä kuului siihen myyjäryhmään, jonka mukaista työtä hän pääosan työajastaan suoritti. Vuoden 1981 työehtosopimuksessa perustetun kolmannen myyjäryhmän tavoitteena oli ollut luoda vähimmäispalkkataso niille vaativissa myyntitehtävissä työskenteleville myyjille, joiden käytännön palkkataso oli ollut huomattavasti ylempi kuin toisen myyjäryhmän taulukkopalkka. Työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä oli liittojen välillä nimenomaan todettu, etteivät päivittäis- tai erikoistavarakaupan tavanomaiset myyntitehtävät edellyttäneet kolmannen myyjäryhmän mukaisen palkan maksamista. Vuonna 1984 solmitussa työehtosopimuksessa oli siirrytty kahteen myyjäryhmään. Tällöin oli siirrytty lopullisesti pois tuotekohtaisesta myyjäryhmittelystä.

Suurin osa maamme optiikkaliikkeistä kuului Suomen Silmäoptikkojen Liitto r.y:hyn. Sen jäsenyritysten optisen alan myyjiin sovellettiin käytännössä ensimmäistä myyjäryhmää.

Kaupan Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevista myyjistä yli 90 prosenttia oli ensimmäisen myyjäryhmän myyjiä. Toiseen myyjäryhmään kuuluvat myyjät olivat työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohjeessa mainituissa esimerkkityötehtävissä tai muissa vastaavissa itsenäistä suunnittelua vaativissa myyjän työtehtävissä. Vallitseva käytäntö ei tukenut kannetta.

Tyrävöiden myynti oli alle 0,5 prosenttia myymälän kokonaismyynnistä. Palovammojen ja erilaisten turvotustilojen hoitoon käytettävä Jobst-side valmistettiin myymälän ulkopuolella mittojen mukaan. Myymälässä ei puristussidosta ollut edes esiteltävänä. Myyjän tehtävänä oli ottaa asiakkaasta mitat sitä varten tehdyllä paperisella mittanauhalla. Mittauksen perusteella myyjä täytti erityisen lomakkeen, joka lähetettiin valmistusta varten edelleen. Artikkelin kappalemyynti oli alle 0,2 prosenttia myymälän kokonaismyynnistä.

Terveyskengät, kuten muutkin kengät myytiin jalan koon perusteella. Jalkatuet valittiin siten, että jalasta otettiin asiakkaan jalanpainalluksen perusteella hiilipaperikuva, josta voitiin todeta jalkatuen oikea malli. Jalkatuen kappalemyynti oli noin kolme prosenttia myymälän kokonaismyynnistä. Avanne- ja virtsanpidätysvaikeuksissa tarvittavien välineiden myynti oli loppunut lähes kokonaan Mikonkadun myymälästä. Nämä tarvikkeet potilas sai nykyisin suoraan sairaalasta. Kotisairaanhoitotarvikkeiden myynti oli lähinnä niin sanottua hyllystä myyntiä. Verenpainemittarin myynti oli yksinkertaista.

Pohjoselle maksettiin 5 prosentin, Pyyköselle 15 prosentin, Leppäselle 5 prosentin, Herleville 15 prosentin sekä Syrjäselle ja Angelvirralle 5 prosentin lisä. Heidän toimenkuvansa eivät täyttäneet työehtosopimuksen mukaisen toisen myyjäryhmän tunnusmerkistöä.

Optiikkaliikkeitä ja siellä suoritettavia töitä koski laki optikon toimen harjoittamisesta ja sen nojalla annettu asetus sekä lääkintöhallituksen ohjeet. Näiden säännösten mukaan silmälaseja sai asiakkaalle sovittaa ainoastaan optikko. Sovitus oli mitoitusta, asennusta ja kehyksen istuttavuuden määritystä. Vain optikko sai luovuttaa silmälasit asiakkaalle. Luovutus oli sopivuuden tarkistusta ja käyttöohjeiden antamista. Liikkeessä oli aina optikko paikalla.

Kanteessa kerrotut sanotut työvaiheet olivat suurimmalta osalta sellaisia, jotka kuuluivat nimenomaan optikon tehtäviin ja vastuualueeseen. Optikko suoritti aina näöntarkistuksen ja selvitti silmälääkärin määräykset. Myyjä toimi tehtävässä avustavana henkilönä ja hän voi siirtää merkintöjä reseptistä työmääräykseen. Myyjän tehtävänä oli silmälasien kehystyyppien ja niiden ominaisuuksien esittely. Myyjä saattoi myöskin esitellä linssejä. Optikko vastasi kuitenkin linssityypin oikeasta valinnasta. Optikolle kuului kehysten sovittaminen. Myyjä saattoi esitellä piilolasien käyttömahdollisuuksia, mutta ainoastaan lääkintöhallituksen antamien määräysten mukaisen erityiskoulutuksen saanut laillistettu optikko voi määrätä, sovittaa ja selvittää piilolasien käytön. Myöskin mittojen ottaminen kuului optikon vastuualueeseen. Tässäkin myyjä saattoi olla avustajana, mutta optikko määritteli sen kohdan, missä linssien keskipiste sijaitsi.

Myyjän tehtävät ja vastuu rajoittuivat pelkästään avustavaan toimintaan. Myöskin niin sanotun työpussin täyttäminen kuului optikon tehtäviin. Myyjä voi esitäyttää sen, mutta koska työpussi sisälsi olennaisia terveydellisiä tietoja potilaasta, optikko aina lopulta allekirjoitti ja tarkisti sen. Lasien luovuttaminen asiakkaalle ja kehysten muotoilu kuuluivat optikon vastuualueeseen. Linssityyppien mukaisten nesteiden määrittely piilolinssien yhteydessä kuului optikolle, jolla piti olla erikoiskoulutus.

Optiikkaliikkeissä olevien sanitas-osastojen tuotteet olivat jossain määrin samanlaisia kuin Mikonkadun myymälässä, mutta myynti oli pienempää. Kiikareita, kaukoputkia ja mikroskooppeja myyjä saattoi esitellä, mutta sikäli kun oli kysymys teknisistä tiedoista asiakas säännönmukaisesti kääntyi optikon puoleen, joka esitti tuotteen asiakkaalle. Optiikkamyyjän työ ei ollut missään muodossa sellaista, mitä tarkoitettiin toisen myyjäryhmän tehtäväkuvauksissa. Myyntityö ei täyttänyt optikon toimen harjoittamista koskevien säännösten vuoksi sellaisia itsenäisyyden vaatimuksia, joita toiseen ryhmään kuuluminen edellytti. Myöskin vastuu toiminnasta oli lähes kokonaisuudessaan optikolla.

Kantajaliitto oli perustellut maaseutumyymälöiden myyjien työn vaativuutta lähinnä samoin perustein kuin edellä terveydenhoitomyymälän ja optiikkamyymälöiden kohdalla. Se, että Rovaniemellä oli keskussairaala, välillisesti aiheutti suurempaa kysyntää tukisiteitten ja Jobst-palovammasiteitten osalta.

Myllymäen, Annikki ja Anneli Korhosen, Karilan ja Snoron sekä Myllysen tehtävät eivät täyttäneet työehtosopimuksen toiselle myyjäryhmälle asetettuja vaatimuksia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Instrumentarium Oy on jutussa kuultuna yhtynyt Kaupan Työnantajaliiton lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vuoteen 1981 voimassa olleessa Kaupan Työnantajaliiton ja silloin vielä Liiketyöntekijäin Liiton nimellä toimineen liiton välisessä palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa myyjät on jaettu kahteen eri myyjäryhmään seuraavasti: Ensimmäiseen myyjäryhmään kuuluvat elintarvikemyyjät, liha- ja leikkelemyyjiä lukuun ottamatta, sekatavaramyyjät, paperitarvikemyyjät ja myymälätyöntekijät, joiden tehtäviin ei kuulu asiakaspalvelua, ja toiseen myyjäryhmään muut työntekijät.

Vuonna 1981 solmitussa palkkasopimuksessa myyjät on sijoitettu kolmeen eri myyjäryhmään. Ensimmäiseen myyjäryhmään ovat kuuluneet samat myyjät kuin aikaisemmassa työehtosopimuksessa. Toiseen myyjäryhmään kuuluvat taas työntekijät, joita ei työtehtäviensä vuoksi sijoiteta ensimmäiseen tai kolmanteen myyjäryhmään. Mikäli myyjän työ on sitä vastoin erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellyttää erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa, työntekijä on kolmanteen myyjäryhmään kuuluva. Jos myyntitehtävät edellyttävät työntekijältä taitoa suorittaa tuotekokonaisuuksien tarjontaa asiakkaiden esittämien valmiiden työsuunnitelmien perusteella, työntekijän voidaan katsoa myös kuuluvan kolmanteen myyjäryhmään.

Vuoteen 1981 saakka palkkaryhmittely on määräytynyt siten myytävien tuotteiden tai tarvikkeiden mukaan. Vuonna 1981 solmitussa sopimuksessa ryhmittelyperusteeksi on otettu lisäksi työn vaativuus, erityiskoulutus ja työkokemuksella hankittu ammattitaito. Työehtosopimuksen soveltamisohjeessa on sovittu kolmanteen myyjäryhmään kuulumisen edellytyksistä samalla tavalla kuin kanteen perusteena olevan työehtosopimuksen soveltamisohjeen ensimmäisessä, kolmannessa ja neljännessä kappaleessa määrätään toiseen myyjäryhmään kuulumisen edellytyksistä.

Kanteessa tarkoitetussa työehtosopimuksessa, jossa on enää vain kaksi myyjäryhmää, on aikaisemmista sopimuksista poiketen myyjäryhmän määräytymisen perusteena yksinomaan työtehtävien vaativuus sekä tehtävien suorittamisen edellyttämä koulutus tai työkokemuksella hankittu ammattitaito. Soveltamisohjeessa esimerkinomaisesti selitetyllä tavalla vaativina pidettäviä myyntitehtäviä suorittavat myyjät on sijoitettava toiseen myyjäryhmään.

Myyntityön erityisen vaativuuden tai työtehtävien suorittamisen edellyttämän erityisen koulutuksen taikka sitä vastaavan työkokemuksella hankitun vaativan ammattitaidon käsitteet eivät ole täsmällisiä ja yksiselitteisiä. Käsitteiden sisältöä on selvitetty soveltamisohjeissa olevien esimerkkien avulla, jollaisina on käytetty suurehkojen elintarvikemyymälöiden tai -osastojen lihamestarien töitä ja muissa myymäläyksiköissä vastaavaa vaatimustasoa olevia vaativia myyntitehtäviä. Niistä taas on esimerkkinä mainittu eräät rakennus- ja LVI-tarvikkeiden myyntitehtävät. Näiltä töiltä edellytetään toiseen myyjäryhmään sijoittumiseksi, että ne käsittävät asiakkaan esittämien piirustuksien tai ohjeiden perusteella laadittavien kustannuslaskelmien mukaisten kokonaisuuksien sisältämiä myyntitarjouksia. Työtuomioistuimen mielestä esimerkiksi otettujen ja kanteessa tarkoitettujen myyjien tehtävien erilaisuudesta johtuen niiden vertailu on varsin vaikeasti suoritettavissa.

Soveltamisohjeiden kolmannessa kappaleessa on katsottu myyjän voivan sijoittua toiseen myyjäryhmään, jos hänen tehtävänsä edellyttävät taitoa suorittaa tuotekokonaisuuksien tarjontaa asiakkaiden valmiiden työsuunnitelmien perusteella. Tämäkin ohje näyttää huonosti soveltuvan terveydenhoitotarvikkeiden tai optiikka-alan tuotteiden myyntityöhön, jossa työ ei perustu asiakkaiden laatimiin työsuunnitelmiin, jollaisina ei voida laajasti tulkittunakaan pitää lääkärin tai muita terveydenhoitohenkilökunnan määräyksiä tai ohjeita.

Palkkaryhmittelystä tai soveltamisohjeista neuvoteltaessa ei selvityksen mukaan ole käyty yksityiskohtaisempaa keskustelua erikoistuotteiden tai -tarvikkeiden kauppaa harjoittavien liikkeiden myyjien sijoittamisesta palkkaryhmiin. Terveydenhoito- tai optiikkaliikkeiden myyntityö ei ole ollut lainkaan esillä neuvotteluissa.

Instrumentarium Oy:n Helsingissä Mikonkadulla olevassa terveydenhoitotuotteiden erikoismyymälässä toimii kuusi kanteessa tarkoitetuista myyjistä. Heistä Pohjonen on tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1966, Pyykönen vuonna 1961, Leppänen vuonna 1973, Herlevi vuonna 1966 sekä Syrjänen ja Angelvirta kumpikin vuonna 1982. Kunkin pääasiallinen tehtävä on terveydenhoitotuotteiden myynti.

Helsingissä työskentelevistä muista myyjistä Savolainen toimii Runeberginkadulla olevassa optiikkaliikkeessä ja on tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1979. Lönnqvist työskentelee Iso-Roobertinkadulla olevassa optiikkaliikkeessä ja on tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1969. Roiha on työssä Aleksanterinkadun varrella olevassa optiikkaliikkeessä. Hän on ollut yhtiön palvelukseen vuodesta 1973. Heidän tehtävänsä käsittää pääasiassa silmälasien myyntiin liittyvää työtä.

Jäljellä olevat kanteessa tarkoitetuista työntekijöistä toimivat maaseutukaupungeissa myymälöissä, joissa on terveydenhoito- ja optiikkaosasto. Vuonna 1980 yhtiön palvelukseen tullut Myllymäki toimii Hyvinkään myymälässä, vuonna 1975 palvelukseen tullut Annikki Korhonen Järvenpään myymälässä ja vuonna 1978 palvelukseen tullut Anneli Korhonen Keravan myymälässä. Karila on työskennellyt Rovaniemen myymälässä yli 15 vuotta. Heidän tehtävänsä käsittävät terveydenhoitotarvikkeiden ja silmälasien myyntiä. Kajaanin myymälään vuonna 1970 otettu Myllynen vastaa pääasiassa sen optiikkamyynnistä ja vuonna 1968 palvelukseen tullut Snoro puolestaan terveydenhoitotuotteiden myynnistä.

Instrumentarium Oy:n terveydenhoitotuotteiden myyntityössä myyjältä vaaditaan laajan tuotevalikoiman perusteellista tuntemusta. Edellä esimerkinomaisesti lueteltujen myyntiartikkeleiden myynti edellyttää välineen tai tarvikkeen valitsemista asiakkaaseen kohdistuvan mittauksen perusteella tai eräissä tapauksissa terveydenhoitovälineen tilaamista valmistajalta mittauksen perusteella. Myyjät joutuvat opastamaan asiakkaita myytävien verenpainemittareiden ja solarium- ja höyryhengityslaitteiden käyttämiseen. Esitetty selvitys osoittaa, että näiden työtehtävien voidaan katsoa vaativuudeltaan täyttävän soveltamisohjeissa asetetut edellytykset toiseen myyjäryhmään sijoittamiseksi.

Terveydenhoitotarvikkeiden myyntityötä päätehtävänä suorittavat myyjät ovat saaneet koulutusta tehtäviinsä yhtiön järjestämillä kursseilla ja työtuomioistuimen käsityksen mukaan saavuttaneet vaativan ammattitaidon pitkäaikaisella työkokemuksellaan sillä tavoin kuin työehtosopimuksessa toisen myyjäryhmän myyjältä vaaditaan.

Optiikkamyymälöissä myyntityö käsittää myös silmälasien kehyksien ja niiden ominaisuuksien sekä linssien ja piilolasien käyttömahdollisuuksien esittelyä. Myyjät saattavat tehdä jossakin määrin sellaisia työvaiheita, jotka kuuluvat optikon tehtäviin.

Optikon toimen harjoittaminen on asianomaisten säännösten ja määräysten varassa. Selvitys osoittaa, että optiikkaliikkeessä pääasiallisimpana artikkelina olevien silmälasien myyntityö tapahtuu vaativimmilta osiltaan optikon johdon ja valvonnan alaisena. Tästä johtuen asiassa on jäänyt näyttämättä, että optiikkaliikkeessä tapahtuvaa myyntityötä myyjien toimenkuvan mukaan voitaisiin sellaisenaan pitää työehtosopimuksen myyjäryhmittelyssä tai sitä koskevassa soveltamisohjeessa tarkoitetulla tavalla erityisen vaativana verrattuna myyntityöhön yleensä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yhtiön Mikonkadun erikoismyymälässä terveydenhoitotuotteiden myyntityötä suorittavat Pohjonen, Pyykönen, Leppänen, Herlevi, Syrjänen ja Angelvirta samoin kuin Kajaanin myymälässä vastaavissa myyntitehtävissä toimiva Snoro on sijoitettava toiseen myyjäryhmään. Siihen eivät sitä vastoin kuulu optiikkaliikkeissä- tai osastoilla myyntityötä tekevät Savolainen, Lönnqvist, Roiha ja Myllynen.

Niiden myyjien osalta, jotka suorittavat sekä terveydenhoitotarvikkeiden että optiikkaliikkeen tuotteiden myyntityötä, on muun arviointiperusteen puuttuessa sovellettava sitä soveltamisohjeen määräystä, jonka mukaan työntekijän palkkaryhmä määräytyy hänen pääasiallisesti suorittamansa työn palkkaryhmän mukaan. Puheena olevista myyjistä ei kenenkään ole esitetty tehneen puolta enempää työajastaan terveydenhoitotarvikkeiden myyntityötä. Kun terveydenhoitotarvikkeiden myyntityöstäkin vaativien tehtävien osuus esitetyn selvityksen mukaan joka tapauksessa selvästi on keskimäärää pienempi, työtuomioistuimen mielestä näyttöä ei ole esitetty sen tueksi, että myyjistä Myllymäki, Annikki ja Anneli Korhonen tai Karila olisi sijoitettava toiseen myyjäryhmään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että kanteessa tarkoitetuista myyjistä Pohjonen, Pyykönen, Leppänen, Herlevi, Syrjänen, Angelvirta ja Snoro on sijoitettava toiseen myyjäryhmään.

Muutoin kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saa Liikealan Ammattiliitto pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Virtanen, Kontio, Hölttä ja Palanko-Laaka.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto.

Eri mieltä oleva jäsen Kontio johon jäsen Virtanen yhtyi, lausui:

Kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen 5 §:n mukaan toiseen myyjäryhmään kuulumiselle on asetettu edellytykseksi se, että myyjän työ on erityisen vaativaa. Sen lisäksi työtehtävien suorittamisen tulee edellyttää erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa. Sopimuksen sanamuodossa on siten toiseen myyjäryhmään kuulumiselle asetettu erittäin tiukat edellytykset. Sopimusta on myös käytännössä tulkittu tällä tavoin. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan toiseen myyjäryhmään kuuluu varsin pieni osa myyjistä. Työehtosopimuksen soveltamisohjeessa esitetyt esimerkit osoittavat sen korkean vaatimustason, jota edellytetään, jotta työntekijä voisi kuulua toiseen myyjäryhmään.

Jutussa ei ole selvitetty, että kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden tekemä työ täyttäisi toiseen myyjäryhmään kuulumisen edellytykset. Näillä perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen kokonaisuudessaan. Asian laatuun nähden katson, että Kaupan Työnantajaliitto ja Instrumentarium Oy saavat kärsiä kulunsa vahinkonaan.