Labour court orders employer and union to pay damages for transferring a union official to a less demanding job without consent.

Kysymys siitä, oliko tavaran vastaanottajaksi siirretty toimihenkilö, joka oli samalla luottamusmies, säilyttänyt yleissopimuksen mukaisen toimihenkilöasemansa, ja myös siitä, vastasiko uusi työ vaativuudeltaan aikaisempaa tehtävää. (Ään.)

Kantaja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y. Vastaajat Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Neles Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n, Toimihenkilö ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n ja sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välisessä 25.3.1986 tehdyssä yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Soveltamisala

1 Tämän sopimuksen piiriin kuuluvat sopimukseen sidotun työnantajaliiton jäsenten palveluksessa olevat toimihenkilöt, joilla tarkoitetaan koulutuksestaan riippumatta henkilöitä, jotka työskentelevät jäljempänä lueteltuihin tehtäväalueisiin kuuluvissa tehtävissä taikka tehtävissä, jotka luonteeltaan ovat niihin verrattavissa:

- varastonhoitotyö, ei kuitenkaan tuotantoon liityvissä varastoissa, varastontarkkailutyö, tavaroiden vastaanottoon ja lähetykseen sekä kuljetusten ja laivausten hoitoon kuuluva työ;

Soveltamisohje

A. Soveltamisalasta yleensä

Soveltamisala on tehtäväkohtainen. Yleissopimusta sovelletaan siten toimihenkilöön, jonka pääasialliset tehtävät kuuluvat yleissopimuksessa tarkoitettuihin.

D. Alarajanveto

Rajanvedossa työntekijäsopimuksiin on kiinnitettävä huomiota mm. seuraaviin näkökohtiin:

a) Sillä seikalla, mihin ammattijärjestöön ao. henkilö kuuluu, ei saa olla merkitystä. b) Sopimusten soveltamisalan kannalta ei asianomaisen henkilön palkkausmuodolla ole ratkaisevaa merkitystä. c) Arvioitaessa yleissopimuksen soveltavuutta ao. henkilön pääasiallisiin tehtäviin on niitä verrattava myös toimihenkilönimikkeistön määräyksiin ja alan työntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin.

4 §

Työsuhde

2 Toimihenkilö, harjoittelijaa luukuunottamatta, otetaan yleensä määrättyyn toimeen, mutta hän on velvollinen tarpeen vaatiessa tilapäisesti tekemään muutakin kykyään vastaavaa työtä.

Soveltamisohje

Muutokset toimihenkilön asemassa

Toimihenkilön työsuhteen ehtoja voidaan muuttaa, mikäli molemmat osapuolet siitä sopivat. Mikäli asiasta ei voida sopia, voidaan muutos toteuttaa, mikäli sille on irtisanomissuojasopimuksen mukainen erityisen painava syy ja mikäli noudatetaan yleissopimuksen 5 §:n mukaista irtisanomisaikaa. Näissä tapauksissa menetellään siis aivan samalla tavoin kuin niissä tapauksissa, että toimihenkilö irtisanotaan työnantajan palveluksesta. Toimihenkilö saatetaan siirtää toimihenkilöasemansa säilyttäen toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, tulee tässäkin tapauksessa olla erityisen painava syy ja noudattaa irtisanomisaikaa.

6 §

Palkkaus

Toimihenkilön palkkaa koskevat määräykset ovat yleissopimuksen liitteenä.

Yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjan palkkaliite sisältää muun ohella seuraavat määräykset:

3 §

Palkkausjärjestelmä

Toimihenkilön palkka määräytyy toisaalta hänen suorittamiensa tehtävien vaativuuden ja asianomaisen vaativuustason ohjepalkan mukaan sekä toisaalta hänen kykynsä, koulutuksensa, kokemuksensa, työnsuoritustensa ja muun henkilökohtaisen pätevyytensä perusteella.

Pöytäkirjamerkintä: Toimen vaativuutta arvioitaessa ja toimihenkilön palkkaa määriteltäessä tulee ottaa huomioon toimen luonteeseen mahdollisesti liittyvät, erityisistä olosuhteista johtuvat tekijät, kuten poikkeuksellinen rasittavuus ja erityiset olosuhdehaitat.

4 §

Vaativusluokitus Toimihenkilöiden tehtävät luokitellaan palkkaliitteen soveltamisohjeisiin sisältyvän vaativuusluokituksen mukaisesti.

Palkkaliitteen soveltamisohjeissa todetaan muun muassa:

3.3.1

Karkealuokituksen yleismääritelmät

Taso 3

Tehtävissä vaaditaan erikoistietoja ja/tai -taitoja, jotka on saatu koulutuksella ja/tai työkokemuksella. Tehtävissä tarvitaan yrityksen erilaisten osatoimintojen tuntemusta ja yhdistämiskykyä tai koordinointia yrityksen ulkopuolelle. Harkinta tapahtuu monipuolisten menettelytapasääntöjen tuntemuksen perusteella tai välittömän yleisluontoisen työnjohdon ohjauksessa. Harkintatilanne vaihtelee ja päätöksenteossa tarvitaan oma-aloitteista päättelyä, mutta käytännöllä ja menettelytavoilla on kuitenkin selvä esikuva.

Taso 2

Tehtävissä tarvitaan harjaantumista koneiden ja työvälineiden käytössä. Työmenetelmät on standardisoitu ja tarkasti määritelty tai ne perustuvat yleisiin työohjeisiin. Tehtävien suorittaminen saattaa edellyttää valintaa eri työmenetelmien välillä; tehtävät ovat kuitenkin useimmiten toistuvia.

Yleissopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

8 §

Luottamusmiehen siirtäminen

Luottamusmiehenä toimivaa toimihenkilöä ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen takia saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan.

9 §

Luottamusmiehen irtisanomissuoja

Luottamusmiestä ei saa luottamusmiestehtävien takia erottaa työstä. Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva toimihenkilökunnan supistaminen, voidaan tämä toimenpide kohdistaa luottamusmieheen vain, mikäli hänelle ei voida tarjota hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai muutoin sopivaa toimihenkilön työtä. Muutoin älköön luottamusmiehen työsopimusta katkaistako muilla kuin työsopimuslain tarkoittamilla purkuperusteilla. Kuitenkin voidaan luottamusmiehen työsopimus poikkeuksellisesti myös irtisanoa, mikäli irtisanominen toimihenkilökunnan vähäisen lukumäärän tai tehtäväjaon huomioon ottaen on perusteltua.

Soveltamisohje

Yksilösuoja: Luottamusmiestä ei saa luottamustehtävää hoitaessaan tai sen takia siirtää huonompipalkkaiseen tehtävään. Kysymyksessä on palkkaturvasäännös. Mikäli luottamusmiehelle kuitenkin voidaan tarjota muuta vaativuudeltaan samantasoista työtä, ei häntä tule siirtää vähemmän vaativaan tehtävään. Luottamusmiehen irtisanominen tehtävien vuoksi on kielletty.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on lausunut, että Raimo Hurtig oli valittu Neles Oy:n Lokomon tehtaiden teollisuustoimihenkilöiden luottamusmieheksi viimeksi joulukuussa 1985. Hän oli toiminut vuosina 1978 - 1984 ohjekirjavaraston hoitajana. Toimen vaativuustaso oli ollut 3 A. Se oli todettu yhteisesti liittojen välisessä neuvottelussa. Kun ohjekirjavarasto oli lakkautettu, Hurtig oli siirretty 1.1.1985 alkaen toimitusten valvojaksi. Myös tämän toimen työnantaja oli katsonut kuuluvan vaativuusluokkaan 3 A. Toimitusten valvojan tehtävä oli lakkautettu vuonna 1986. Hurtig oli siirretty murskaintehtaan varastoon tavaran vastaanottajaksi 1.9.1986 lukien. Toimitusten valvonta oli siirretty ostajien lisätehtäväksi.

Ostopäällikön avuksi oli siirretty eräs varaosamyyjä. Hurtig olisi voitu siirtää ostopäällikön apulaiseksi pitkäaikaisen työkokemuksensa perusteella ja myös siitä syystä, että hän oli tutustunut toimitusten valvojana tehtaan asiakkaisiin. Hurtig oli ilmoittanut olevansa halukas siirtymään vapautuneeseen varaosamyyjän toimeen. Varaosamyyjäksi oli kuitenkin siirretty eräs varastomies, jonka tilalle oli siirretty murskaintehtaan varastossa tavaran vastaanottajana ollut työntekijä. Hurtig oli siirretty viimeksi mainitun työntekijän tilalle. Työnantaja oli ilmoittanut tavaran vastaanoton olevan yleissopimuksen piiriin kuuluva tehtävä, jonka vaativuusluokka oli 3 A. Myös varastossa olisi ollut syksyllä 1986 vapaana varastokirjanpitäjän toimihenkilötehtävä, johon oli kuitenkin siirretty varastossa trukinkuljettajana toiminut työntekijä.

Hurtigin tehtäviin oli kuulunut muun muassa tavaroiden saapuessa tapahtuva rahtikirjojen kuittaaminen ja sen selvittäminen, mitkä tavarat otettiin varastoon ja mitkä toimitettiin muualle. Hän oli tehnyt tavaroista saapumisilmoitukset näyttöpäätteellä ja ottanut päätteeltä valmiit ilmoitukset, antanut ne tavarat tuoneille autonkuljettajille sekä siirtänyt sisään otettavat tavarat trukilla lastaussillalta varastoon. Tämän jälkeen mittatarkastaja oli avannut pakkaukset ja tarkistanut saapuneet tavarat. Tavarat olivat erittäin raskaita ja käsittäneet muun muassa hammaspyöriä, vetopyöräpareja ja isoja laakereita. Varastoon oli tullut myös konttoritarvikkeita, jotka Hurtig ja mittatarkastaja olivat vieneet kantamalla eri kerroksessa oleviin konttoritiloihin. Toukokuussa 1987 konttoritarvikkeiden kuljetus oli järjestetty tapahtuvaksi hissin avulla.

Selvitettäessä sitä, kuuluiko henkilö yleissopimuksen vai työntekijäsopimuksen piiriin, oli ratkaisevaa, kumman sopimusalan työtä hän teki keskimäärin enemmän kuin puolet työajastaan. Esimerkiksi varastokonttoristit ja varastokirjanpitäjät kuuluivat yleissopimuksen piiriin. Tehtävät, joihin kuului varastoitavan tavaran fyysistä siirtelemistä, kuuluivat taas työntekijäsopimuksen soveltamisalaan. Yleissopimuksen soveltamisohjeen mukaan soveltamisala oli tehtäväkohtainen. Sillä seikalla, mitä työehtosopimusta henkilöön oli aikaisemmin jossakin muussa tehtävässä sovellettu, ei ollut merkitystä.

Yleissopimuksen 4 §:n 2 kohdalla ja siihen liittyvällä soveltamisohjeella oli pyritty turvaamaan toimihenkilön asema. Siirto työntekijätehtäviin edellytti aina irtisanomisperusteen olemassaoloa ja irtisanomisajan noudattamista. Tällainen siirto oli soveltamisohjeessa tarkoitetulla tavalla työsuhteen ehtojen huonontamista, vaikka toimihenkilön palkka- ja muut työsuhteen ehdot säilyisivät ennallaan.

Palkkaliitteen soveltamisohjeessa korostettiin sitä, että vaativuusluokitusjärjestelmässä luokiteltiin tehtävät eikä toimihenkilöitä. Palkkaliitteen mukaan toimen vaativuustaso oli määriteltävä aina uudestaan, kun toimihenkilö siirtyi toiseen tehtävään. Toimihenkilöön tehtävässä sovellettu vaativuusluokka ei seurannut hänen mukanaan hänen siirtyessään uuteen tehtävään. Vaativuusluokitus suoritettiin toimihenkilön kulloinkin suorittaman tehtävän tosiasiallisen vaativuuden perusteella.

Luottamusmiessopimuksen 8 ja 9 §:ään liittyvän soveltamisohjeen tarkoituksena oli estää luottamusmiehen siirtäminen alemmin luokiteltuun toimeen, vaikka hänen henkilökohtaiseen vaativuusluokkaansa ei puututtaisikaan.

Työnantaja oli jättänyt tahallaan siirtämättä Hurtigin sellaiseen tehtävään, joka olisi ollut vaativuudeltaan samantasoinen kuin hänen aikaisempi tehtävänsä. Jollei tällaista tehtävää olisi ollut tarjolla, työnantaja oli tahallaan jättänyt joka tapauksessa siirtämättä Hurtigin toiseen toimihenkilötehtävään. Luottamusmiessopimuksen soveltamisohje edellytti työnantajalta aktiivisuutta siirtomahdollisuuksien selvittämiseksi.

Tavaran vastaanottajan työstä oli enintään 30 prosenttia toimistotyötä ja loppuosa muodostui selvästi työntekijäsopimuksen piiriin kuuluvista tehtävistä. Tavaran vastaanottajana ennen Hurtigia toimineeseen työntekijään oli sovellettu metalliteollisuuden työehtosopimusta samoin kuin hänen edeltäjäänsäkin. Samaa työehtosopimusta oli sovellettu myös mittatarkastajaan, joka hoiti Hurtigin tehtäviä päivittäin hänen noudattamansa työajan ja luottamusmiestehtävien vuoksi.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on katsonut, että työnantaja oli ensisijaisesti rikkonut luottamusmiessopimuksen 8 ja 9 §:n sekä yleissopimuksen 4 §:n 2 kohdan määräyksiä siirtämällä Hurtigin työntekijätehtävään, vaikka hänelle olisi voitu järjestää toimihenkilötehtäviä.

Mikäli tavaran vastaanottajan tehtävää pidettäisiin yleissopimuksessa tarkoitettuna toimihenkilötehtävänä, se ei vastannut läheskään vaativuudeltaan Hurtigilla aikaisemmin ollutta tehtävää. Toimistotyön osuus työssä sijoittui yleissopimuksen vaativuusluokituksessa tasolle 2, mutta työntekijätehtävään luokitusta oli muuten vaikea soveltaa. Työnantaja oli rikkonut tältäkin kohden edellä mainittuja määräyksiä.

Jos taas tavaran vastaanottajan tehtävä olisi toimihenkilötehtävä ja täyttäisi vaativuustason 3 A, työnantaja oli rikkonut edellä mainittuja määräyksiä yhdistämällä Hurtigin kuukausipalkkaan 250 markan erillisen lisän, jota hänelle oli maksettu olosuhdehaittojen korvauksena vuodesta 1981 lukien.

Kun Hurtigin työsuhteen ehtoja oli joka tapauksessa huononnettu, työnantaja oli Hurtigin luottamusmiesasemasta riippumatta rikkonut erikseen yleissopimuksen 4 §:n 2 kohdan ja sen soveltamisohjeen määräyksiä, koska tehtäväsiirtoa toimeenpantaessa ei ollut noudatettu irtisanomisaikaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Neles Oy:n hyvityssakkoon yleissopimuksen 4 §:n 2 kohdan ja luottamusmiessopimuksen 8 ja 9 §:n määräysten tietensä rikkomisesta sekä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on esivalmistelussa luopunut erillisen henkilökohtaisen lisän maksamiseen perustuvista vaatimuksistaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Neles Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että toimihenkilö- ja työntekijäsopimuksen soveltamisalaa koskevassa rajanvedossa oli ratkaisevaa, kumman sopimuksen piiriin kuuluvaa työtä tehtiin keskimäärin yli puolet työajasta. Lisäksi oli kiinnitettävä huomiota myös toimen tarkoitukseen. Asianosaisliittojen edustajien toukokuussa 1987 suorittaman työpaikalla käynnin yhteydessä oli käynyt ilmi, että toimihenkilöliiton esiintuoma tavaroiden fyysinen siirtäminen oli muodostanut oleellisesti pienemmän osan Hurtigin työstä kuin mitä toimihenkilöliitto oli väittänyt. Tavaran vastaanottajan toimenkuvaa koskevasta tehtäväluettelosta kävi ilmi, että enintään 10 prosenttia oli fyysistä työtä.

Tavaran vastaanottajan tehtävä oli ollut aina periaatteessa toimihenkilötehtävä. Hurtigin edeltäjään olisi voitu soveltaa toimihenkilösopimusta, mutta järjestelyn tilapäisyyden vuoksi ei muutokseen ollut ryhdytty. Varaosamyyjäksi siirretty henkilö oli todettu sekä kokemuksensa että henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella sopivimmaksi tehtävään. Lähetyskonttoristiksi oli siirretty aikaisemmin toimihenkilönä nosturitehtaan konttorissa toiminut henkilö, joka muuten olisi jäänyt ilman työtä, kun nosturitehdas oli lopetettu. Väite siitä, että työnantaja olisi jättänyt siirtämättä Hurtigin sellaiseen tehtävään, joka olisi ollut vaativuudeltaan samantasoinen kuin hänen aikaisempi työnsä, ei pitänyt paikkaansa.

Hurtigin siirrosta oli neuvoteltu 15.8.1986 toimihenkilöliiton edustajan läsnäollessa. Liiton edustaja ei ollut esittänyt huomautuksia siitä, että Hurtigin uusi toimi ei olisi ollut toimihenkilötehtävä eikä siitäkään, että toimi olisi luokiteltu vaativuusluokituksessa liian korkealle. Saapuvan tavaran vastaanottajan tehtävä oli katsottu Hurtigille sopivaksi hänen aikaisemman pitkän varasto- ja toimitusvalvojakokemuksensa perusteella. Tehtävä kuului vaativuusluokkaan 3 A, johon työnantaja oli myös luokitellut Hurtigin aikaisemmat työtehtävät. Yhtiöllä ei ollut ollut taloudellisia eikä tuotannollisia edellytyksiä tarjota Hurtigille muuta vastaavan vaativuusluokan toimihenkilötehtävää. Työtuomioistuimen tuomioiden n:ot 69/1977 ja 49/1979 mukaan oli siirto alemman vaativuusluokan tehtäviin mahdollista, mikäli edellisen toimen vaativuusluokan ohjepalkka säilytettiin.

Tuomiossa n:o 49/1979 oli todettu, että yleissopimuksen 4 §:n 2 kohdan soveltamisohjeet merkitsivät sitä, että ellei siirto aiheuttanut huononnusta toimihenkilön etuihin, ei myöskään irtisanomisajan noudattamista vaadittu. Tässä tapauksessa Hurtigin etuja ei ollut huononnettu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Neles Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vielä lausunut, että yleissopimuksen 4 §:n soveltamisohjeen mukaan toimihenkilön siirto työntekijäksi edellytti aina irtisanomisperusteen olemassaoloa ja irtisanomisajan noudattamista, vaikka työsuhteen ehdot eivät olisikaan muuttuneet. Mikäli irtisanomisperuste oli olemassa ja luottamusmiehelle ei selvitysten jälkeenkään löytynyt vaativuudeltaan samantasoista työtä, seuraavaksi oli tarjottava muuta toimihenkilötyötä ja vasta sitten työntekijätehtäviä.

Kantajaliiton edustajalle oli elokuussa 1986 tapahtuneen työpaikalla käynnin yhteydessä esitetty työnantajan laatima toimenkuva. Sen perusteella hän oli todennut, että tehtävä oli vähemmän vaativa kuin Hurtigin aikaisempi toimi. Tässä yhteydessä hän oli vedonnut myös luottamusmiessopimuksen 9 §:n soveltamisohjeeseen. Siirtoa ei näin ollen ollut hyväksytty edes siinä tapauksessa, että laadittu toimenkuva olisikin pitänyt paikkansa. Kantajaliiton palkkasihteeri oli selvittänyt toimen vaativuuden työnantajan laatiman toimenkuvan perusteella ja päätynyt tasoon 2.

Tavaran vastaanotto oli järjestetty aikaisemmin siten, että tavaran vastaanottaja oli tehnyt tavaroiden siirtelytyöt ja ollut työntekijäasemassa. Tuloilmoitusten laatija oli tehnyt käsin tarvittavat toimistotyöt ja ollut toimihenkilöasemassa. Hurtigin edeltäjä oli ollut ensimmäinen, joka oli hoitanut sekä tavaran vastaanoton että tuloilmoitusten laatimisen. Jälkimmäisen työn osuus oli vähentynyt automaattisen tietojenkäsittelyn käyttöönoton johdosta. Vastaanottajaan oli sovellettu työntekijäsopimusta, eikä järjestelyä voitu pitää sen keston vuoksi tilapäisenä. Jos tehtävä olisi ollut yleissopimuksessa tarkoitettu toimihenkilötehtävä, häneen olisi tullut alusta alkaen soveltaa yleissopimusta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Raimo Hurtig, joka on valittu Neles Oy:n Lokomon tehtaiden teollisuustoimihenkilöiden luottamusmieheksi viimeksi joulukuussa 1985, on vuosina 1978-1984 toiminut ohjekirjavaraston hoitajana. Kun varasto on lakkautettu, hänet on siirretty 1.1.1985 alkaen toimitusten valvojaksi. Toimitusten valvojan tehtävän tultua lopetetuksi Hurtig on siirtynyt pitkään kestäneiden paikallis- ja liittotason neuvotteluiden jälkeen murskaintehtaan varastoon tavaran vastaanottajaksi 1.9.1986 alkaen.

Yleissopimuksen 4 §:ään liittyvän soveltamisohjeen mukaan toimihenkilö voidaan siirtää toimihenkilöasemansa säilyttäen toiseen tehtävään kuitenkin edellyttäen, että jos hänen etunsa huononevat, tulee siirtoon olla erityisen painava syy ja siinä noudattaa irtisanomisaikaa. Luottamusmiessopimuksen 8 §:ssä on kielletty luottamusmiehen siirtäminen huonompipalkkaiseen työhön. Määräykseen liittyvässä soveltamisohjeessa on todettu, että määräys on palkkaturvaa koskeva säännös. Soveltamisohjeessa on lisäksi sanottu, että jos luottamusmiehelle voidaan tarjota muuta vaativuudeltaan samantasoista työtä, häntä ei tule siirtää vähemmän vaativaan työhön.

Selvityksen mukaan Hurtig on ohjekirjavaraston hoitajan tehtävässään sijoittunut palkkausjärjestelmässä luokituksen vaativuustasoon 3 A. Hänen palkkansa on määrätty saman luokituksen mukaisesti myös hänen sen jälkeen hoitamissa tehtävissään. Hurtigin työsuhteeseen on myös sovellettu koko ajan yleissopimusta ja muita toimihenkilöitä työpaikalla koskevia määräyksiä. Hänen on katsottava näin ollen viimeisimmässä tehtävässäänkin säilyttäneen toimihenkilöasemansa.

Työtuomioistuin on muun muassa tuomioissaan n:ot 69/1977, 49/1979 ja 110/1987 todennut, että määräys, jolla on kielletty luottamusmiehen siirtäminen huonompipalkkaiseen työhön, edellyttää palkan säilymistä markkamääräisesti entisenä sekä myös palkkaryhmän ja palkkauksen vaativuusryhmän säilyttämistä samoina kuin ne ovat olleet työntekijän tullessa valituksi luottamusmieheksi.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto, joka on luopunut erillisen henkilökohtaisen lisän maksamatta jättämiseen perustuvista vaatimuksistaan, ei ole esittänyt selvitystä, joka osoittaisi, että Hurtigin palkkaedut olisivat edellä mainituissa tuomioissa tarkoitetulla tavalla alentuneet hänen siirtyessään tavaran vastaanottotehtävään. Näin ollen jutussa on myös jäänyt näyttämättä, että Hurtigin siirtymisessä viimeksi mainittuun tehtävään olisi tullut noudattaa irtisanomisaikaa.

Vaikka Hurtigin siirtäminen on edellä todetuin tavoin tapahtunut hänen toimihenkilöasemansa säilyttäen, yhtiön menettely on voinut olla kanteessa väitetyin tavoin yleissopimuksen ja luottamusmiessopimuksenkin vastaista, jos hänen tavaran vastaanottajan tehtävänsä ei olisi yleissopimuksen mukaista työtä ja muuta sellaista työtä olisi ollut tarjolla.

Yleissopimuksen piiriin kuuluvaksi työksi on sen soveltamisalaa koskevassa määräyksessä luettu muun muassa varastonhoitotyö, ei kuitenkaan tuotantoon liittyvässä varastossa, ja tavaroiden vastaanottoon ja lähetykseen kuuluva työ. Määräykseen liittyvässä soveltamisohjeessa on sanottu, ettei rajanvedossa työntekijäsopimuksiin sillä seikalla, mihin ammattijärjestöön asianomainen henkilö kuuluu, eikä hänen palkkausmuodollaan ole ainakaan ratkaisevaa merkitystä, mutta huomiota on kiinnitettävä hänen pääasiallisiin tehtäviinsä, joita on verrattava toimihenkilönimikkeistön määräyksiin ja työntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin. Soveltamisohjeessa tarkoitettua vertailua ei asiassa ole tehty, vaan asianosaisliitot ovat perustelleet erilaisia käsityksiään lähinnä sillä seikalla, mikä osuus Hurtigin työtehtävistä on ollut ruumiillista, fyysistä työtä ja mikä osa taas niin sanotuksi toimistotyöksi katsottavaa työtä.

Todistajana jutussa kuulusteltu kantajaliiton palkkasihteeri on selittänyt, ettei toimihenkilön ja työntekijän käsitteiden eroavuutta voida yksiselitteisesti määritellä, vaan se lähinnä määräytyy perinteisten sopimusalojen mukaan.

Esitetyn selvityksen mukaan Hurtigin työ tavaran vastaanottajana on käsittänyt muun muassa autoilla tuotavien tavaroiden vastaanottamista lastauslavalta ja niiden siirtämistä varastoon trukin avulla, tavaran kuljetuksien ohjaamista, tavarapakkausten avaamista ja konttoritarvikkeiden kuljetuksia tehtaan sisällä. Edelleen hänen tehtäviinsä on kuulunut rahtikirjojen tarkistusta, kuittaamista ja arkistointia, tavaroiden saapumisilmoitusten tallennusta tietokonepäätteelle, tilausnumeroissa olevien epäselvyyksien selvittämistä ja valmiiden saapumisilmoitusten ottamista tietokonepäätteeltä. Hurtigin noudattaman työajan ja hänen luottamusmiestehtäviensä vuoksi tehtäviä on hoitanut päivittäin 1-1,5 tunnin ajan muutoin mittatarkastajana toimiva työntekijä.

Hurtigin tehtävistä laadittua toimenkuvausta on käsitelty asianosaisliittojen edustajien työpaikalla käynnin yhteydessä toukokuussa 1987. Toimenkuvauksen tehnyt Hurtigin välittömänä esimiehenä toimiva työnjohtaja, jota on kuulusteltu todistajana, on laskenut tehtävien pääosan muodostuneen toimistotyöstä ja tavaroiden kuljetukseen kuluneen noin 30 prosenttia työajasta. Varsinaista työnmittausta ei ole suoritettu Hurtigin tehtävistä. Todistajina kuultaessa edellä mainittu mittatarkastaja on arvioinut Hurtigin tekevän enintään 20 prosenttia työajastaan toimistotehtäviä ja tehtailla työskentelevä hankintaselvittäjä puolestaan pitänyt niiden määrää vähäisenä.

Asianosaisliittojen kuulustuttamien todistajien lausunnot Hurtigin tehtävien sisällöstä ja niiden vaatimasta työajasta ovat olleet ristiriitaisia. Selvitystä on esitetty muun muassa siitä, että aikaisemmin tavaran vastaanottajina toimineet ovat olleet heihin sovelletun työehtosopimuksen mukaan työntekijäasemassa. Tehtävien sisältö on kuitenkin muuttunut vuosien kuluessa erityisesti automaattisen tietojenkäsittelyn käyttöönoton johdosta. Tavaran vastaanottotehtävien hoitamisessa on ennen Hurtigin työhön siirtymistä tapahtunut se muutos, että vastaanottotehtävät ja tuloilmoitusten laatiminen, jotka ovat olleet eri henkilöiden suoritettavia, on yhdistetty yhdeksi työksi.

Toimihenkilöliiton mielestä tavaran vastaanottajan tehtävät eivät ole vastanneet vaativuudeltaan Hurtigin aikaisempaa tehtävää. Toimihenkilöliiton palkkasihteeri on määritellyt Hurtigin toimenkuvauksen perusteella hänen vastaanottotehtäviensä kuuluvan luokituksessa vaativuusluokkaan 2 C. Todistajana kuultu työnantajaliiton apulaisjohtaja on kertonut, että vaativuusluokituksesta on neuvoteltu 13.5.1987 työpaikalla, jossa on ollut läsnä myös kaksi toimihenkilöliiton edustajaa. Todistaja on kertonut työnantajan kantaan, jonka mukaan Hurtig on sijoitettu aikaisemman vaativuusluokan 3 A mukaiseen työhön, vaikuttaneen muun muassa Hurtigin suorittamat vähäiset fyysiset työtehtävät, joita toimihenkilöliittokin on todistajan lausuman mukaan pitänyt vaativuusluokituksessa korottavana tekijänä.

Yleissopimuksen palkkaliitteen 3 §:n pöytäkirjamerkinnän mukaan toimen vaativuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon sopimuskohdassa mainitut erityisistä olosuhteista johtuvat tekijät.

Kun Hurtigin työ on yleissopimuksen soveltamisalassa nimenomaan tavaroiden vastaanottamiseen kuuluvaa työtä, ei työtuomioistuimen mielestä yksistään sitä seikkaa, että hänen tehtäviinsä on sisältynyt fyysisiä, varsin suuriakin ponnistuksia vaativia työvaiheita, joiden määrä on jäänyt ristikkäin käyvien käsitysten varaan, voida pitää osoituksena tavaran vastaanottajan työn muodostumisesta Neles Oy:ssä työntekijöille kuuluvaksi työksi. Hurtigin työhön on selvityksen mukaan kuulunut hyvinkin vaativia työvaiheita, kuten tilausten ja niiden numeroinnin selvittäminen sekä vastaanotettujen tavaroiden ohjaaminen niille tarkoitettuihin paikkoihin. Näillä kohdin ainakin työtuomioistuimen mielestä hänen tehtävänsä kuuluvat vaativuusluokan 3 yleismääritelmään sisältyviin sellaisiin tilanteisiin, joissa tarvitaan oma-aloitteista päättelyä, mutta joissa käytännöllä ja menettelytavoilla on kuitenkin selvä esikuva.

Edellä esittämillään perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Hurtigin tehtävät olisivat olleet riidattomasti yleissopimuksen ulkopuolelle jäävää, työntekijälle kuuluvaa työtä.

Harkittavaksi jää vielä, onko tavaran vastaanottajan työ ollut luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeessa tarkoitetulla tavalla vähemmän vaativaa kuin Hurtigin tehtävät toimitusten valvojana. Töiden vaativuuden arvioinnissa on, kun muista perusteista ei ole esitetty selvitystä, nojauduttava lähinnä palkkausjärjestelmän mukaiseen vaativuusluokitukseen.

Vaativuusluokan oikeaa määrittämistä vaikeuttaa se, että tavaran vastaanottajan työssä on ollut työvaiheita, jotka työmarkkinoiden vakiintuneen käytännön perusteella on katsottava työntekijätehtäviksi. Esitetyn selvityksen ja etenkin edellä mainitun toimihenkilöliiton palkkasihteerin arvion mukaan Hurtigin puheena olevan työn vaativuusluokkana on pidettävä ainakin vaativuusluokkaa 2 C. Epäselväksi on jäänyt, voidaanko tavaran vastaanottajan työhön sisältyviä fyysisiä työvaiheita pitää yleissopimuksen 3 §:n pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettuina vaativuusluokituksessa huomioon otettavina erityisistä olosuhteista johtuvina tekijöinä. Toisaalta asiassa puolin ja toisin esitetyn ristiriitaisen selvityksen perusteella ei voida luotettavasti päätellä, etteikö tavaran vastaanottajan työtä voitaisi pitää vaativuusluokkaan 3 A kuuluvana työnä.

Kun selvitys siitä, olisiko Hurtig soveltunut aikaisemman työkokemuksensa tai muutoin ammatillisten taitojensa ja kykyjensä puolesta kanteessa tarkoitettuun varaosamyyjän toimeen, on ollut hyvin ristiriitaista, eikä varaosamyyjän toimen vaativuusluokituksestakaan ole esitetty riittävää selvitystä, työtuomioistuin katsoo, ettei Neles Oy ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteessa luovutuilta osin raukeaa.

Kanne hylätään muutoin.

Asian laatuun nähden Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Neles Oy saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Aura, K. Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Sulkusen lausunto, johon jäsen Kuivanen yhtyi:

Raimo Hurtig, joka on valittu Neles Oy:n teollisuustoimihenkilöiden luottamusmieheksi viimeksi joulukuussa 1985, on vuosina 1978-1984 toiminut ohjekirjavaraston hoitajana. Kun varasto on lakkautettu, hänet on siirretty 1.1.1985 alkaen toimitusten valvojaksi.

Tämän tehtävän tultua lopetetuksi Hurtig on paikallisja liittoneuvottelujen jälkeen siirretty tehtaiden murskaintehtaan varastoon tavaran vastaanottajaksi 1.9.1986 alkaen.

Hurtigin viimeksi mainittua siirtoa on tarkasteltava toisaalta kaikkia toimihenkilöitä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaa ja toimihenkilöiden työsuhdetta koskevien sopimusmääräysten, ja toisaalta luottamusmiessopimuksen määräysten valossa.

Yleissopimuksen piiriin kuuluu sen 1 §:n mukaan tässä sopimusmääräyksessä ja sen soveltamisohjeessa tarkemmin määritellyin edellytyksin muun muassa varastonhoitotyö, ei kuitenkaan tuotantoon liittyvissä varastoissa, tavaroiden vastaanottoon ja lähetykseen sekä kuljetusten ja laivausten hoitoon kuuluva työ. Yleissopimuksen 4 §:n soveltamisohjeen mukaan toimihenkilö saatetaan siirtää toimihenkilöasemansa säilyttäen toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, tulee siirtoon olla erityisen painava syy ja noudattaa irtisanomisaikaa.

Luottamusmiessopimuksen 8 §:n mukaan luottamusmiehenä toimivaa henkilöä ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen takia saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan. Tähän pykälään liittyvässä soveltamisohjeessa todetaan tältä osin, että kyseessä on palkkaturvasäännös. Lisäksi siinä todetaan, että mikäli luottamusmiehelle kuitenkin voidaan tarjota muuta vaativuudeltaan samantasoista työtä, ei häntä tule siirtää vähemmän vaativaan työhön.

Mielestäni asiassa on ensin ratkaistava, onko Hurtig väitetyin tavoin siirretty yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuoliseen työntekijätehtävään.

Yleissopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen mukaan sopimuksen soveltamisala on tehtäväkohtainen. Yleissopimusta sovelletaan siten toimihenkilöön, jonka pääasialliset tehtävät kuuluvat yleissopimuksessa tarkoitettuihin. Soveltamisohjeessa todetaan edelleen muun muassa, että arvioitaessa yleissopimuksen soveltuvuutta asianomaisen henkilön pääsasiallisiin tehtäviin on niitä verrattava myös toimihenkilönimikkeistön määräyksiin ja alan työntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin.

Kun yleissopimuksen mukaan varastonhoitotyö eräin rajoituksin kuuluu yleissopimuksen piiriin ja kun toisaalta Hurtigin työsuhteeseen on myös varastonhoitajan tehtävään tapahtuneen siirron jälkeen tosiasiassa sovellettu yleissopimusta, on mielestäni kantajan asiana näyttää, että Hurtig olisi siirretty yleissopimuksen ulkopuoliseen työntekijätehtävään.

Esitetyn selvityksen mukaan Hurtigin työ tavaran vastaanottajana on käsittänyt muun muassa autoilla tuotavien tavaroiden vastaanottamista lastauslavalta ja niiden siirtämistä varastoon trukin avulla, tavaran kuljetuksien ohjaamista, tavarapakkausten avaamista ja konttoritarvikkeiden kuljetuksia tehtaan sisällä.

Edelleen hänen tehtäviinsä on kuulunut rahtikirjojen tarkistusta, kuittaamista ja arkistointia, tavaroiden saapumisilmoitusten tallennusta tietokonepäätteelle, tilausnumeroissa olevien epäselvyyksien selvittämistä ja valmiiden saapumisilmoitusten ottamista tietokonepäätteeltä. Hurtigin noudattaman työajan ja hänen luottamusmiestehtäviensä vuoksi tehtäviä on hoitanut päivittäin 1 - 1,5 tunnin ajan muutoin mittatarkastajana toimiva työntekijä.

Hurtigin tehtävistä laadittua toimenkuvausta on käsitelty asianosaisliittojen edustajien työpaikalla käynnin yhteydessä toukokuussa 1987. Toimenkuvauksen on tehnyt Hurtigin välittömänä esimiehenä toimiva työnjohtaja, jota on kuulusteltu todistajana. Hän on laskenut tehtävien pääosan muodostuneen toimistotyöstä ja tavaroiden kuljetukseen kuluneen noin 30 prosenttia työajasta. Varsinaista työnmittausta ei ole suoritettu Hurtigin tehtävistä. Todistajina kuultaessa edellä mainittu mittatarkastaja on arvioinut Hurtigin tekevän enintään 20 prosenttia työajastaan toimistotehtäviä ja tehtailla työskentelevä hankintaselvittäjä puolestaan pitänyt niiden määrää vähäisenä.

Asianosaisliittojen kuulustuttamien todistajien lausunnot Hurtigin tehtävien sisällöstä ja niiden vaatimasta työajasta ovat olleet ristiriitaisia. Selvitystä on esitetty muun muassa siitä, että aikaisemmin tavaran vastaanottajina toimineet ovat olleet heihin sovelletun työehtosopimuksen mukaan työntekijäasemassa. Tehtävien sisältö on kuitenkin muuttunut vuosien kuluessa erityisesti automaattisen tietojenkäsittelyn käyttöönoton johdosta. Tavaran vastaanottotehtävien hoitamisessa on ennen Hurtigin työhön siirtymistä tapahtunut se muutos, että vastaanottotehtävät ja tuloilmoitusten laatiminen, jotka ovat olleet eri henkilöiden suoritettavia, on yhdistetty yhdeksi työksi.

Mielestäni edellä esitetyin tavoin ristiriitaiseksi jääneen selvityksen perusteella ei sellaisenaan ole mahdollista päätellä, onko Hurtigin katsottava tulleen siirretyksi työntekijätehtävään. Edellä lainatun soveltamisohjeen määräyksen mukaan asianomaisen henkilön pääasiallisia tehtäviä on verrattava myös toimihenkilönimikkeistön määräyksiin ja alan työntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin.

Todistajana kuultu toimihenkilöliiton palkkasihteeri on, tosin perehtymättä tarkemmin Hurtigin tosiasiallisten tehtävien jakautumiseen, määritellyt toimenkuvauksen perusteella hänen vastaanottotehtäviensä kuuluvan toimihenkilöluokituksessa vaativuusluokkaan 2 C. Todistajana kuultu työnantajaliiton apulaisjohtaja on katsonut työpaikalla vaativuusluokituksesta 13.5.1987 käytyyn neuvotteluun viitaten, että päätökseen sijoittaa Hurtig aikaisemman vaativuusluokan 3 A mukaiseen työhön vaikutti muun muassa Hurtigin vähäiset fyysiset työtehtävät. Viimeksi mainitulle seikalle ei tosin voida esitetyn selvityksen valossa mielestäni antaa muuta painoa kuin että Hurtigin osalta on puolin ja toisin lähinnä keskusteltu yleissopimuksen mukaisesta vaativuusluokituksesta.

Sen sijaan soveltamisohjeiden edellyttämää vertailua alan työntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin ei mielestäni ole suoritettu, vaikka huomiota onkin kiinnitetty siihen seikkaan, että aikaisemmin tavaran vastaanottajana toimineet ovat olleet heihin sovelletun työehtosopimuksen mukaan työntekijäasemassa.

Näillä perusteilla katson jääneen näyttämättä, että Hurtigin tehtävät olisivat olleet riidattomasti yleissopimuksen ulkopuolelle jäävää, työntekijälle kuuluvaa työtä.

Mielestäni asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi, että Hurtigin tehtäviin kuuluvia fyysisiä työvaiheita olisi pidettävä toimen vaativuutta arvioitaessa huomioon otettavina erityisistä olosuhteista johtuvina tekijöinä yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjan palkkaliitteen 3 §:n pöytäkirjamerkinnässä tarkoitetulla tavalla.

Tämä seikka ja asiassa esitetty selvitys Hurtigin työtehtävistä osoittaa mielestäni, että Hurtig on siirretty luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeen vastaisesti vähemmän vaativaan tehtävään. Kun asiassa on lisäksi esitetty selvitystä siitä, että Neles Oy:llä olisi ollut tarjota Hurtigille vaativuudeltaan samantasoista työtä kuin hänen työnsä viimeksi toimitusten valvojana oli, lähinnä varaosamyyjän työtä, on yhtiö työtuomioistuimen tuomiossa n:o 25/1983 esitetyt näkökohdat huomioon ottaen siirtämällä Hurtigin varastonhoitajan tehtävään rikkonut tietensä luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeen määräystä.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto, joka on asettunut tukemaan jäsenyrityksensä ilmeisen virheellistä tulkintaa Hurtigin siirtämisasiassa, on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä mainituilla perusteilla velvoitan Neles Oy:n maksamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoa 20 000 markkaa. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton velvoitan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla maksamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle hyvityssakkoa 20 000 markkaa.

Neles Oy:n ja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton velvoitan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.