Labour court rules that a sales assistant's duties do not fit the graphic industry collective agreement scope.

Kysymys siitä, tuliko ilmoitusmyyjän työsuhteessa sovellettavaksi graafisia toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus.

Kuultavat Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto r.y. Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto r.y. Graafiset Toimihenkilöt r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton, Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton ja Graafiset Toimihenkilöt r.y:n välillä 22.3.1985 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

SOVELTAMISALA

1 §

1. Tämän työehtosopimuksen piiriin kuuluvat koulutuksestaan riippumatta Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevat toimihenkilöt, jotka työskentelevät kaupallishallinnollisissa konttori- ja toimistotehtävissä lukuunottamatta teknisiä ja välittömästi tuotantoon liittyviä tehtäviä tai toimituksellisia tehtäviä poikkeuksena kuitenkin kustannustoimittajat, jotka kuuluvat tämän sopimuksen piiriin.

KANNE

Myymälänhoitaja Jaana Katja Maarit Sulen on Oy MIT:s Mainos Ab:tä vastaan Rauman raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli tullut Oy MIT:s Mainos Ab:n palvelukseen ilmoitusmyyjäksi 9.9.1985. Hän oli tehnyt yhtiön kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Työnantaja oli purkanut työsopimuksen 15.9.1986 ilmoittamatta perusteita työsuhteen päättämiselle.

Työnantaja oli maksanut Sulenille palkan koko työsuhteen kestoajan täysin virheellisesti. Palkanmaksun perusteena oli ollut provisiopalkka, jonka suuruus oli ollut 13 prosenttia hankitusta myynnistä. Näin kertynyt provisio ei ollut ollut Sulenille kokonaisuudessaan palkkatuloa, vaan provisiosta oli vähennetty kaikki tulon hankkimisesta aiheutuneet kulut, kuten matkakulut ja päivärahat. Jäännös oli ollut varsinaista palkkaa. Koska valtaosa työstä oli tehty Rauman ulkopuolella, ilmoitusten hankkimiskustannukset olivat muodostuneet näin laskettuna suuremmiksi kuin itse palkka. Sulen oli useamman kerran joutunut työnantajalle raportteja tehdessään menettelemään siten, että hän oli merkinnyt ainoastaan osan ilmoitusten hankkimiskuluista, jotta provisiosta olisi muodostunut hieman tuloa.

Työsuhteen kestoaikana työnantaja oli maksanut Sulenille palkkaa yhteensä 13 670 markkaa ja lomakorvausta 406 markkaa. Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton, Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton ja Graafiset Toimihenkilöt r.y:n välisen työehtosopimuksen mukaan Sulenille olisi tullut maksaa palkkaa ajalta 13.9.1985 - 28.2.1986 26 135 markkaa ja 1.3.1986 - 15.9.1986 yhteensä 24 625 markkaa eli yhteensä koko työsuhteen kestoaikana 50 760 markkaa. Palkkaa oli jäänyt siten maksamatta 37 090 markkaa. Sulenille oli maksettu lomapalkkaa 2 800 markkaa vähemmän kuin mitä hänen olisi tullut työsuhteensa kestoaikana saada.

Työsuhteensa päättämisen johdosta Sulenilla oli oikeus myös yhden kuukauden irtisanomisajan palkkaan. Lisäksi työnantajalla oli velvollisuus suorittaa Sulenille vahingonkorvausta sen johdosta, että työnantaja oli ilman asianmukaista perustetta irtisanonut hänen työsuhteensa.

Sulenin valtuuttama asiamies ja työnantajan asiamies olivat tehneet 26.1.1987 sopimuksen, jonka mukaan yhtiö maksaisi Sulenille korvausta. Sopimuksen mukaan yhtiö suorittaisi Sulenille rahasumman, joka suoritettavan ennakkopidätyksen jälkeen olisi ollut 20 000 markkaa. Sopimuksen mukaista korvausta ei Sulenille kuitenkaan ollut suoritettu.

Sulen on vaatinut Oy MIT:s Mainos Ab:n velvoittamista suorittamaan hänelle saamatta jääneenä palkkana 37 090 markkaa, maksamatta jäänyttä lomapalkkaa 2 800 markkaa, odotusajan palkkaa 1 350 markkaa sekä irtisanomisajan palkkaa ja vahingonkorvausta työsuhteen laittomasta purkamisesta 40 000 markkaa taikka toissijaisesti edellä esitettyjen vaatimusten asemesta tehdyn sopimuksen mukaisesti vahingonkorvauksena työsopimuksen laittomasta purkamisesta 40 000 markkaa. Sulen on vaatinut lisäksi korkoa edellä esitetyille määrille ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

VASTINE

Oy MIT:s Mainos Ab on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Oy Iki Oma Ab oli IkiOma -nimistä luetteloa julkaiseva yritys. Oy MIT:s Mainos Ab, joka myi ilmoituksia kysymyksessä olevaan puhelinkäsikirjaan, oli tehnyt tästä sopimuksen Oy Iki Oma Ab:n kanssa vuonna 1984. Käytännössä tämä oli merkinnyt sitä, että Oy MIT:s Mainos Ab oli palkannut eri puolilla Suomea myyjiä myymään ilmoituksia mainittuun luetteloon. Ilmoitusmyyjien tehtävänä oli ollut ottaa yhteys asiakkaaseen ja pyrkiä saamaan aikaan kauppa julkaistavasta ilmoituksesta. Oy MIT:s Mainos Ab:n ilmoitusmyyjät olivat siis tehneet myyntityötä Oy Iki Oma Ab:n hyväksi yhtiöiden kesken tehdyn sopimuksen mukaisesti. Oy MIT:s Mainos Ab oli laskuttanut Oy Iki Oma Ab:tä kuukausittain nettomyynnin perusteella. Yritysten välinen sopimussuhde oli kestänyt noin kolme vuotta 31.12.1986 saakka, jolloin Oy MIT:s Mainos Ab:n palveluksessa olleet työntekijät olivat siirtyneet Oy Iki Oma Ab:n palvelukseen vanhoina työntekijöinä.

Kun Sulen oli palkattu Oy MIT:s Mainos Ab:n palvelukseen, oli hänelle, kuten kaikille muillekin ilmoitusmyyjille selvitetty tehtävän laatu sekä palkkaus. Sulen oli hyväksynyt ehdot. Palkkaus oli perustunut yksinomaan provisiopalkkaukseen. Provision suuruus oli ollut 13 prosenttia myynnistä, joka oli sisältänyt myyjän matkaja päivärahat ja josta loppuosa oli ollut veronalaista palkkaa. Ilmoitusmyyjiltä oli edellytetty noin 6-8 yrityskäyntiä päivässä. Sulenille, kuten kaikille muillekin oli annettu tehtävään peruskoulutus, joka oli kestänyt noin kaksi viikkoa. Tämän jälkeen Sulen oli siirtynyt omaan piiriinsä myyntitehtäviin.

Sulenin tehtävään ei tullut soveltaa Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton, Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton ja Graafiset Toimihenkilöt r.y:n välillä tehtyä työehtosopimusta. Oy MIT:s Mainos Ab:n palveluksessa olleet ilmoitusmyyjät olivat tehneet yksinomaan myyntityötä. He olivat myyneet ilmoituksia IkiOma -nimiseen puhelinkäsikirjaan. Heidän tehtäviinsä ei ollut kuulunut graafisen alan töitä. Näin ollen kanteessa esitetyt palkkavaatimukset olivat perusteettomia.

Sulen ei ollut yltänyt hänelle asetettuihin myyntitavoitteisiin. Hän ei ollut omaksunut koulutuksessa annettua tietoa siinä määrin, että hän olisi pystynyt tulokselliseen myyntitoimintaan. Saavuttamattomista myyntitavoitteista oli huomautettu Sulenille useita kertoja. Kahden viikon peruskoulutuksen lisäksi hänelle oli annettu tukikoulutusta kolmeen eri otteeseen vuoden 1985 lopulla ja alkuvuodesta 1986.

Sulenin ja Oy MIT:s Mainos Ab:n asiamiesten välillä oli käyty neuvotteluja asian sopimisesta. Mitään sopimusta korvauksen suorittamisesta Sulenille ei kuitenkaan ollut syntynyt.

Oy MIT:s Mainos Ab on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan sekä Sulenin velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

KANTAJAN VASTASELITYS

Sulen on vielä lausunut, että työsopimuslain 17 §:n nojalla hänen työsuhteeseensa olisi tullut soveltaa kanteessa tarkoitettua Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton, Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton ja Graafiset Toimihenkilöt r.y:n välillä tehtyä työehtosopimusta.

IkiOma -nimisen luettelon kokoonpano oli graafisen teollisuuden alaan kuuluvaa toimintaa. Edellä mainittu työehtosopimus soveltui useisiin sellaisiin työntekijäryhmiin, jotka eivät tehneet varsinaisia graafisen alan tehtäviä. Jo sillä perusteella, että IkiOma -julkaisun kokoonpano oli graafiseen alaan liittyvää toimintaa, ja että Sulen oli hankkinut tähän julkaisuun ilmoittajia, tuli häneen sovellettavaksi edellä tarkoitettu työehtosopimus. Sulenin tehtävänkuva sisälsi paljon sellaisia tehtäviä, jotka olivat graafisen alan töitä.

Sulenin tehtävänkuvaus oli ollut pääpiirteissään seuraava:

- Työnantajalta saadun mahdollisia asiakkaita koskevan luettelon pohjalta hänen oli tullut ottaa yhteyttä asiakkaisiin ja pyrkiä varaamaan neuvotteluaika. - Asiakkaan taustan ja aikaisemman ilmoittelun selvittäminen ja ilmoitusluonnoksen laatiminen saadun selvityksen pohjalta. - Asiakaskäynti, johon sisältyi ennalta harjoiteltu tietyn kaavan muotoinen myyntipuhe. - Ilmoitusluonnoksen esittely. Tässä yhteydessä Sulenin oli tullut selvittää asiakkaan toivomukset, jotka liittyivät ilmoituksen kokoon, luonnokseen tehtäviin korjauksiin, lisäyksiin, tekstien poistamiseen tai muihin muutoksiin. - Mahdollinen kaupan syntyminen. - Varsinaisen ilmoituksen kokoonpano. Tähän sisältyi ilmoituksen saattaminen millimetrin tarkkuudella lopulliseen kokoon ja muutoinkin ilmoituksen saattaminen sisällöltään ja kirjasinmuodoltaan kuvituksineen lopulliseen muotoon. - Painoasuun saatetun ilmoituksen lähettäminen IkiOmaan.

Edellä esitetystä tehtävänkuvauksesta saattoi olla poikkeuksia. Sulen oli saattanut mennä ilman ennakkovarausta asiakkaan luokse, mutta tällöinkin hänellä oli ollut mukana luonnos ilmoituksesta. Valtaosassa tapauksia lopullinen ilmoitus oli syntynyt Sulenin esittämän luonnoksen pohjalta. Ehkä noin vajaassa 20 prosentissa tapauksista asiakkaalla itsellään oli saattanut olla tarkoitukseen sopiva ja ulkoasultaan soveltuva ilmoitus. Tällainen valmis ilmoitus oli kuitenkin edellyttänyt Sulenilta myös sisällön ja ulkoasun tarkistamista samoin kuin ilmoituksen koon tarkistamisen.

Silloin kun Sulen oli tullut vastaajayhtiön palvelukseen, oli ilmoitushankkijan tehtävänä ollut piirtää keltaisen lomakkeen alaosaan lyijykynän ja viivottimen avulla kehikko asiakkaan valitseman koon mukaan millimetrin tarkkuudella. Tähän kehikkoon ilmoitushankkija oli kirjoittanut asiakkaan haluaman tekstin.

Olennaisen osan Sulenin työstä oli siten muodostanut ilmoituksen painoasuun saattaminen ilmoituksen suunnitteluineen, kirjoittamisineen ja kokoonpanemisineen.

Noin 3-5 kuukauden kuluttua siitä, kun asiakas oli tehnyt ilmoitussitomuksen, oli painoyhtiöstä toimitettu oikovedos, johon asiakkaalla oli ollut mahdollisuus tehdä korjauksia. Käytännössä asiakkaiden tekemät korjaukset olivat olleet kirjoitusvirheiden oikaisemisia.

Sulen oli työsuhteensa aikana omasta halustaan tehnyt kuukauden ajan konttoritöitä. Konttorissa työssäolon ajalta hänelle oli maksettu palkkaa prosentti jokaisen muun edustajan myynnistä. Tämän yhden prosentin suuruinen palkka oli maksettu työnantajan tahdon mukaisesti, ja se oli vähennetty piiripäällikön provisiosta.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Kanteessa tarkoitettua työehtosopimusta sovellettiin myös muihin kuin varsinaista graafista työtä tekeviin työntekijöihin, mutta jo sen soveltamisalaa koskevassa määräyksessä oli todettu, että työehtosopimuksen piiriin kuuluivat koulutuksestaan riippumatta Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevat toimihenkilöt. Kysymyksessä täytyi siten olla graafisen alan yritys, jossa kirjapainotoiminta muodosti oman toimialan. Vastaajayhtiön toimialana oli ollut mainonta, mainoshankinta, mainoskonsultointi ja -suunnittelu sekä kiinteistöjen ja huoneistojen markkinointi kotimaassa ja ulkomailla. Vastaajayhtiö oli harjoittanut käytännössä yksinomaan ilmoitustilan myyntiä, josta se oli laskuttanut erikseen Oy Iki Oma Ab:tä. Oy MIT:s Mainos Ab eikä myöskään Oy Iki Oma Ab olleet Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäseniä.

Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto, Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto ja Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y. olivat 30.4.1980 tehneet pöytäkirjan kirjapainoalan työehtosopimuksen soveltamisesta Liiketyönantajain Keskusliiton jäsenyrityksissä. Mainitun pöytäkirjan 2 §:ssä todettiin, että kirjapainoalan työehtosopimusta sovellettiin Liiketyönantajain Keskusliiton jäsenyrityksissä siinä tapauksessa, että kirjapainotoiminta muodosti yrityksessä oman toimialansa. Lisäksi pöytäkirjassa oli todettu, että mikäli kysymys oli sellaisesta yrityksen varsinaista toimialaa avustavasta toiminnasta, jossa suoritusportaalla tietyt työntekijät tekivät päätoimisesti (vähintään 50 % työajasta) muutoin kuin välittömästi luovan työn yhteydessä kirjapainoille meneviä valoladontajäljennöksiä ja paste-upeja, neuvoteltiin järjestöjen välillä ennen muihin toimenpiteisiin ryhtymistä tapaukseen sovellettavasta työehtosopimuksesta.

Oy MIT:s Mainos Ab:ssä kirjapainotoiminta ei muodostanut omaa toimialaansa. Mikäli kysymys oli yrityksen varsinaista toimialaa avustavasta toiminnasta, sovellettavasta työehtosopimuksesta neuvoteltiin, jos suoritusportaalla tietyt työntekijät tekivät päätoimisesti ja siten vähintään puolet työajasta kirjapainoille meneviä valoladontajäljennöksiä, paste-upeja ynnä muita vastaavia töitä. Kysymyksessä oleva työ ei saanut tällöin sopimuksen mukaan liittyä välittömästi luovan työn, esimerkiksi mainostoimistoissa suunnittelutyön yhteyteen. Mainosten suunnittelijaan ei sovellettu graafisen alan työehtosopimusta siinäkään tapauksessa, että edellä mainitut työt käsittivät yli 50 prosenttia työntekijän työajasta.

Edellä mainitusta oli sovittu erityisesti LTK:n jäseninä olevien mainostoimistojen osalta. Tällaisissa mainostoimistoissa mainosten ynnä muiden esitteiden suunnittelu oli yritysten pääasiallista toimintaa. Pääsäännön mukaisesti ei mainostoimistoissakaan sovellettu graafisen alan työehtosopimusta eikä alalla myöskään ollut olemassa omaa työehtosopimusta. Näin ollen ei myöskään Oy MIT:s Mainos Ab:n ilmoitusmyyjien työsuhteisiin tullut soveltaa graafisen alan työehtosopimusta, koska sitä pääsääntöisesti ei sovellettu edes mainostoimistoissa työskentelevien työntekijöiden työsuhteisiin. Selvää oli, että se vähäinen ilmoituksen suunnittelutyö, jota ilmoitusmyyjä joutui tekemään, oli verrattavissa lähinnä mainostoimistoissa tehtävään suunnitteluun.

Vastaajayhtiön palveluksessa olevien ilmoitusmyyjien, myös Sulenin työtehtävät olivat olleet pääpiirteissään seuraavat:

- Päivittäinen aamutapaaminen piiripäällikön ja muiden myyjien kanssa kello 8-8.30. Tilaisuuksissa käytiin läpi edellisen päivän tulokset sekä asetettiin uudet tavoitteet työpäivälle. - Puhelimitse tapahtuva ajanvaraus asiakaskäynneille, joka vei päivittäin aikaa noin 1-1,5 tuntia. Tavoitteena oli kahdeksan ajanvarausta työpäivää kohden.

- Matkat asiakaskäynneille. Matkojen osuus oli noin 3-4 tuntia päivässä. Tavoitteena oli 6-8 myyntiesittelyä päivässä. - Tapaaminen muun ryhmän kanssa noin kello 16. Sen jälkeen tilauksien tarkastaminen ja päiväraportin kirjoittaminen. Tämä vei aikaa noin 30 minuuttia. - Yksi ilta viikossa koulutusta kestäen noin 1-2 tuntia. - Suosituksen mukaan iltatöitä 1-2 iltana viikossa, koska iltaisin oli parhaimmat mahdollisuudet tavoittaa urakoitsijat ja pienyrittäjät. Iltatyöhön menevä aika korvattiin seuraavana päivänä annettavalla vapaa-ajalla.

Keskivertomyyjä teki noin 5-6 yrityskäyntiä päivässä ja hän onnistui hankkimaan noin 2,5-3 tilausta päivässä. Näistä tilauksista yrittäjät toimittavat noin 60-70 prosenttisesti ilmoituksen materiaalin valmiina Oy Iki Oma Ab:lle. Jäljelle jäävien ilmoitusten, noin yhden ilmoituksen päivää kohden, kokoamiseen tai niin sanottuun suunnitteluun kului ilmoitusmyyjältä noin viisi minuuttia päivässä. Näin ollen varsinaiseen niin sanottuun suunnittelutyöhön ilmoitusmyyjä käytti 1-2 prosenttia koko työajastaan.

Yhteydenotot asiakkaisiin, yrityksen taustan ja muun aikaisemman ilmoittelun selvittäminen, itse myyntitilanne ja tämän jälkeinen materiaalin lähettäminen Oy Iki Oma Ab:lle oli muuta kuin suoranaista graafisen alan tehtäviin kuuluvaa työtä.

Sulenin esittämä väite ilmoituksen saattamisesta millimetrin tarkkuudella lopulliseen kokoon ja sisällöltään sekä kirjasinmuodolta kuvituksineen lopulliseen muotoonsa oli täysin käsittämätön. Ilmoitukseen liittyvät kuvat, logot ja muun tarvittavan aineiston ilmoitusmyyjä sai suoraan yritykseltä. Ilmoituksen kokoonpano käsitti vain muutaman sanan kirjoittamisen. Tämä vei ajallisesti noin viisi minuuttia. Ilmoituksen luonnos tehtiin yleensä vapaalla kädellä ja siihen liitettiin yritykseltä saatu logo tai muu valmis kuva.

Sen jälkeen kun asiakas oli tehnyt ilmoitussitoumuksen, se toimitettiin Oy Iki Oma Ab:hen, joka lähetti sen painotaloon tai mainostoimistoon, jotta saataisiin aikaan painovalmista materiaalia. Kaikki ilmoitusmyyjiltä tulleet ilmoitukset jouduttiin painopaikoissa muuttamaan lopulliseen muotoon, josta asiakas sai oikovedoksen. Yksikään ilmoitus ei painosta lähtiessään ollut pelkästään ilmoitushankkijan lopulliseen muotoon saattama.

Sulenin työtehtävistä ainoastaan erittäin pienen murto-osan oli muodostanut suunnittelutyö. Loppuosa hänen työstään oli ollut varsinaista myyntityötä. Näin ollen häneen ei tullut sovellettavaksi kanteessa vaadittu työehtosopimus.

NÄYTTÖ

Ilmoitushankkijan päivittäinen työaika oli kestänyt kello 8:sta noin kello 16:een tai 17:ään. Toisinaan ilmoitushankkijat olivat joutuneet tekemään pidempääkin päivää. Yli normaalin työajan jatkunut työ oli johtunut pääasiassa ilmoitusten saattamisesta painoasuun. Todistajan ja Sulenin palkka oli määräytynyt samalla tavoin. Sen suuruus oli ollut 13 prosenttia myynnistä. Palkka oli maksettu kerran kuukaudessa. Myyjät olivat tehneet matkat omalla autolla, ja heille oli maksettu auton käytöstä todistajan muistaman mukaan 1,20 markkaa kilometriltä. Kilometrikorvaus oli maksettu myös Raumalla tehdystä matkasta ajanvarauskirjan mukaisesti. Muualla paitsi Raumalla oli maksettu päivärahaa. Edellä mainittuun 13 prosentin suuruiseen palkkaan oli sisältynyt korvaus oman auton käytöstä ja päiväraha.

Ilmoitushankkijat olivat tehneet yrityskäyntejä keskimäärin kuusi päivässä. Myös Sulenin yrityskäyntien lukumäärä oli ilmeisesti ollut samanlainen. Aluksi kukin työntekijä oli itse sopinut yrityskäynneistä, mutta keväällä 1986 Sulen oli ryhtynyt varaamaan toisillekin käyntejä. Jonkin ajan kuluttua Sulen oli ruvennut kuitenkin itse myyntityöhön. Sulen oli varannut yrityskäyntejä toisille noin kolmen tai neljän kuukauden ajan. Sulen oli tehnyt pelkästään toimistotyötä mainitun kolmen tai neljän kuukauden aikana, eikä hän ollut käynyt lainkaan asiakkaiden luona. Hän oli saattanut tosin suorittaa puhelimitse myyntityötä. Todistaja ei tiennyt, oliko Sulen ryhtynyt toimistotyöhön omasta tahdostaan, vai oliko hänet määrätty siihen.

Sulen on vielä kuulustuttanut todistajana Oy MIT:s Mainos Ab:n palveluksessa edustajana, piiripäällikkönä ja erikoismyyjänä toiminutta henkilöä. Todistajan työsuhde yhtiöön oli alkanut vuonna 1985. Hän oli toiminut piiripäällikkönä Raumalla vuoden 1985 keväästä saman vuoden marraskuuhun. Hän oli ollut Raumalla piiripäällikkönä siihen aikaan, kun Sulen oli tullut vastaajayhtiön palvelukseen. Todistaja oli joutunut tekemisiin yhtiön Rauman työntekijöiden kanssa vielä senkin jälkeen, kun hän oli siirtynyt yhtiössä muihin tehtäviin. Sulenin lisäksi Raumalla oli vastaajayhtiön töissä ollut 3-4 henkilöä. Todistajan mukaan Sulen oli työsuorituksiltaan ollut tasavertainen muiden ilmoitusmyyjien kanssa vuonna 1985. Vuonna 1986 Sulen oli ollut aluksi myyjänä ja sittemmin ajanvaraajana. Hän oli hoitanut myös konttoritöitä. Ajanvarauksesta Sulenille oli maksettu provisiota toisten myyjien myynneistä. Todistajan mielestä Sulenin myynti vuonna 1986 ei ollut ollut muiden myyjien myyntiä huonompi.

Varsinainen ilmoitusten painotyö oli tehty eräässä yrityksessä Vaasassa ja osittain myös Ruotsissa. Kirjapainot olivat niin sanottuja painotaloja. Oy Iki Oma Ab:n ulkopuolisia mainostoimistoja ei ollut käytetty. Todistajan käsityksen mukaan ilmoitushankkijan niin sanotuille keltaisille liitteille tekemä ilmoitusluonnos ei ollut varsinaista suunnittelua vaan raakavedoksen tekemistä. Ilmoitushankkijoita oli koulutettu kertomaan asiakkaalle, että Oy Iki Oma Ab:n oma mainospuoli voisi tehdä ilmoituksesta lopullisen ilmoituksen. Etukäteen hyvin suunnitellun ilmoituksen tarkoituksena oli ollut saada asiakas antamaan ilmoitus IkiOma -julkaisuun. Paikalliskonttorissa tehty ilmoituksen käsikirjoitus oli lähetetty toisinaan suoraan tuotantoon ja joissakin tapauksissa sitä oli voitu parannella jo paikalliskonttorissa. Muun muassa todistaja oli joutunut Raumalla korjailemaan käsikirjoituksia. Jotkut ilmoitusmyyjät olivat tehneet ilmoitusluonnoksen viimeistelyn itse.

RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Raastuvanoikeus on 18.8.1987 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausuntoa siitä, kuuluiko Sulen kanteessa mainitussa toimessaan Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välisen työehtosopimuksen piiriin. Raastuvanoikeus on sittemmin työtuomioistuimelle toimittamallaan kirjeellä täsmentänyt välipäätöstä siten, että lausuntoa pyydetään siitä, kuuluiko Sulen mainitussa toimessaan Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton, Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton ja Graafiset Toimihenkilöt r.y:n välisen työehtosopimuksen piiriin.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitolle, Suomen Kirjatyöntekijäin Liitolle ja Graafiset Toimihenkilöt r.y:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Edellä mainitut liitot ovat työtuomioistuimelle toimittamassaan yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

Oy MIT:s Mainos Ab on kiistänyt, että myymälänhoitaja Jaana Katja Maarit Sulenin työsuhteeseen olisi tullut soveltaa Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton/Graafiset toimihenkilöt r.y:n välillä solmittua työehtosopimusta. Oy MIT:s Mainos Ab katsoo, että toimiessaan ilmoitusmyyjänä Sulenin tehtäviin ei kuulunut graafisen alan töitä. Graafisia toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevassa pykälässä todetaan, että työehtosopimuksen piiriin kuuluvat koulutuksestaan riippumatta Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevat toimihenkilöt, jotka työskentelevät kaupallishallinnollisissa konttori- ja toimistotehtävissä, lukuunottamatta teknisiä ja välittömästi tuotantoon liittyviä tehtäviä tai toimituksellisia tehtäviä poikkeuksena kuitenkin kustannustoimittajat, jotka kuuluvat työehtosopimuksen piiriin. Oy MIT:s Mainos Ab ei ole Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsen.

Käsityksemme mukaan olennaista ratkaistaessa kysymystä, sovelletaanko graafisia toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta yleissitovana Sulenin työsuhteeseen, on kysymys siitä, miten suuri osa Sulenin työtehtävistä on ollut graafisen alan töitä. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella on ilmeistä, että Sulenin työtehtävät ovat etupäässä painottuneet mainonnan markkinointitehtäviin tavalla, joka ei ole leimallista graafisen teollisuuden tuotanto- tai konttoritoiminnoista huolehtiville henkilöille. Työskentely ei myöskään ole välittömästi tapahtunut graafisen teollisuuden kustannus- ja tuotantotoiminnan piirissä.

Näin ollen allekirjoittaneet liitot katsovat, että Sulenin työsuhteeseen ei riidattomasti voida katsoa sovellettavan niiden välillä solmittua toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Asiassa ei ole erimielisyyttä siitä, että lausuntopyynnössä tarkoitettu työehtosopimus on yleiseksi katsottava ja valtakunnallinen työsopimuslain 17 §:n mielessä. Erimielisyys riitajutussa koskee sitä, onko kysymyksessä olevaa työehtosopimusta pidettävä Sulenin työsuhteessa asianomaisen alan työehtosopimuksena.

Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton sekä Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton ja Graafiset Toimihenkilöt r.y:n välillä tehdyn työehtosopimuksen 1 §:n mukaan työehtosopimuksen piiriin kuuluvat koulutuksestaan riippumatta Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevat toimihenkilöt, jotka työskentelevät kaupallishallinnollisissa konttori- ja toimistotehtävissä lukuun ottamatta teknisiä ja välittömästi tuotantoon liittyviä tehtäviä tai toimituksellisia tehtäviä poikkeuksena kuitenkin kustannustoimittajat, jotka kuuluvat sopimuksen piiriin.

Edellä mainittuun työehtosopimukseen osalliset liitot ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossaan katsoneet, että ratkaistaessa sitä, onko toimihenkilön työsuhteeseen sovellettava liittojen välillä solmittua toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta, olennaista on se, miten suuri osa toimihenkilön työtehtävistä on ollut graafisen alan töitä. Liitot ovat katsoneet asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ilmeiseksi, että Sulenin työtehtävät Oy MIT:s Mainos Ab:n palveluksessa ovat etupäässä painottuneet mainonnan markkinointitehtäviin tavalla, joka ei ole ominaista graafisen teollisuuden tuotanto- tai konttoritoiminnoista huolehtiville henkilöille. Sulenin työskentely ei myöskään ole tapahtunut välittömästi graafisen teollisuuden kustannus- ja tuotantotoiminnan piirissä. Liitot ovat lausunnossaan katsoneet, että Sulenin työsuhteeseen

ei voitaisi soveltaa liittojen välillä solmittua toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta.

Työtuomioistuin, jolla ei ole syytä poiketa liittojen yksimielisestä kannasta, näin ollen lausuntonaan katsoo, että Sulenin työ Oy MIT:s Mainos Ab:n palveluksessa ei ole laadultaan ollut sellaista, että se olisi kuulunut kysymyksessä olevan työehtosopimuksen työehtosopimuslain 4 §:n mukaiseen soveltamispiiriin.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Uski, Virtanen, Pohja ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.