Labor court allows union to recover unused vacation refund from employer's severance pay deduction.

Työnantajan irtisanottua lomauttamansa työntekijän työsopimuksen työnantaja voi vähentää irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusaikana tai irtisanomisaikana pidetyiltä vuosilomilta maksetut vuosilomapalkat, mutta ei lomaltapaluurahaa.

Kantaja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva r.y. Vastaaja Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Suomen Trikoo Oy Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 18.4.1986 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

5 §.

Irtisanominen ja lomautus

1. Irtisanomista ja lomautusta koskeviin työsuhteen ehtoihin sovelletaan STK:n ja SAK:n 24. huhtikuuta 1984 allekirjoittamaa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa joulukuun yleissopimusta sekä sen muuttamista koskevaa, joulukuun 3. päivänä 1985 allekirjoitettua pöytäkirjaa, jotka muutokset on yhdistetty mainittuun yleissopimukseen.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välisessä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

III LOMAUTUS

22 §.

Lomautusilmoitus

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen soveltamisohjeissa todetaan muun muassa seuraavaa:

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa

Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa.

Lomautuksen tapahduttua toistaiseksi sen kestolle ei ole asetettu enimmäisaikaa. Työntekijällä on lomautusaikana oikeus purkaa työsopimus irtisanomisajasta riippumatta.

Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta.

Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyysavustukset ja -korvaukset. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

KANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on lausunut, että Suomen Trikoo Oy Ab:n palveluksessa olleiden tekstiilityöntekijöiden Helmi Jokiperän, Teila Ojasen ja Kaarina Mäkisen työsuhteet olivat alkaneet seuraavasti: Jokiperän työsuhde oli alkanut 3.8.1970, Ojasen 7.8.1972 ja Mäkisen 18.11.1974.

Suomen Trikoo Oy Ab oli lomauttanut Jokiperän, Ojasen ja Mäkisen toistaiseksi 10.6.1986 annetulla lomautusilmoituksella, jossa lomautuksen alkamisajaksi oli merkitty 28.7.1986. Työntekijöiden vuosilomat oli määrätty pidettäviksi 30.6. - 27.7.1986.

Lomautuksen jatkuessa työntekijät oli irtisanottu siten, että irtisanomisaika oli alkanut 1.1.1987. Heidän työsuhteensa olivat päättyneet 30.4.1987. Kullakin heistä oli ollut neljän kuukauden irtisanomisaika.

Irtisanomisajan kuluessa työntekijöille oli annettu 30.3. - 4.4.1987 välisenä aikana 31.3.1986 päättyneenä lomanmääräytymisvuonna ansaittu talviloma.

Työnantaja oli vähentänyt irtisanomisajan palkoista lomautusilmoitusaikaan sijoitettujen vuosilomien palkat ja niiden perusteella maksetut lomaltapaluurahat. Samoin oli vähennetty irtisanomisaikana pidettyjen talvilomien palkat ja vastaavat lomaltapaluurahat.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 22 §:n soveltamisohjeissa oli lueteltu tyhjentävästi, mitkä tekijät vähensivät työnantajan korvausvelvollisuutta silloin, kun lomautettu työntekijä irtisanottiin. Korvausvelvollisuutta vähensivät lomautusilmoitusajan palkka, muualla ansaittu palkka ja lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyysavustukset ja -korvaukset.

Työnantajan menettely oli näin ollen ollut irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden vastaista. Tämän vuoksi Jokiperä oli menettänyt irtisanomisajan palkkaa yhteensä 7 589,40 markkaa, Ojanen 7 479,32 markkaa ja Mäkinen 7 342,53 markkaa.

Työnantajan menettelystä oli neuvoteltu paikallisesti 18.2.1987 pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajan kesken. Pääluottamusmies oli vaatinut työnantajaa maksamaan työntekijöille irtisanomisajan palkasta sopimuksen vastaisesti vähennetyt vuosilomapalkat ja lomaltapaluurahat. Neuvotteluissa työnantaja ei ollut muuttanut kantaansa. Asia oli sen johdosta siirretty liittojen välisiin neuvotteluihin.

Neuvotteluissa työntekijäliitto oli 24.4.1987 todennut, ettei irtisanomisajan palkasta sopimuksen mukaan voitu vähentää lomautusilmoitusaikana ja irtisanomisaikana pidettyjen vuosilomien palkkoja eikä niistä maksettuja lomaltapaluurahoja. Työnantajaliiton käsityksen mukaan vähennyskelpoisia olivat sen sijaan lomautusilmoitusajan palkka, vuosilomapalkka ja lomaltapaluuraha irtisanomisaikana maksettujen työttömyyspäivärahojen ohella.

Työntekijäliiton pyynnöstä keskusjärjestöjen edustajat olivat neuvotelleet asiasta, mutta näissäkään neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 22 §:n ja sen soveltamisohjeiden mukaan työnantaja ei voi irtisanoessaan lomautetun työntekijän vähentää irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusaikana eikä irtisanomisaikana pidetyiltä vuosilomilta maksettuja vuosilomapalkkoja ja lomaltapaluurahoja.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on esivalmistelussa luopunut vaatimuksestaan, joka koski Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisen vuoksi.

VASTINE

Vastineen perustelut

Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitto on vastineessaan, johon Suomen Trikoo Oy Ab on jutussa kuultuna yhtynyt, lausunut, että keskusliittojen välisen irtisanomissuojasopimuksen 22 §:n ja sen soveltamisohjeiden mukaan lomautetulle ja sen jälkeen irtisanotulle työntekijälle irtisanomisajalta maksettavaa korvausta vähensi muun muassa lomautusilmoitusajan palkka.

Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden lomautusilmoitusaikaan oli sisältynyt 30.6. - 27.7.1986 välisenä aikana pidetyt vuosilomat. Niiden ajalta maksetut palkat ja lomaltapaluurahat oli otettava vähennyksenä huomioon osana lomautusilmoitusajan palkkaa. Irtisanomisaikaan oli sisältynyt 30.3. - 4.4.1987 välisenä aikana pidetyt talvilomat, joilta oli maksettu sekä lomapalkkaa että lomaltapaluurahaa. Talviloma-ajat olivat olleet puolestaan palkallista irtisanomisaikaa.

Vuosiloma voitiin sijoittaa kulumaan samanaikaisesti niin lomautusilmoitusajan kuin irtisanomisajankin kanssa. Menettely oli sekä vakiintuneen työmarkkinakäytännön että muun muassa korkeimman oikeuden ja työneuvoston hyväksymä. Myös lomautusilmoitusajan vähimmäisaikaa, toisin sanoen 14 päivää pitemmän lomautusilmoitusajan palkan vähentäminen irtisanomisajan palkasta oli työtuomioistuimen eräässä tuomiossa hyväksytty.

Vuosilomapalkka ja lomaltapaluuraha olivat nimenomaan vuosiloman ajalta maksettua palkkaa. Jo vuosilomalain tarkoitus, lailla turvattu oikeus palkalliseen vuosilomaan osoitti, että kyseessä oli loma-ajalta maksettu palkka. Lomakorvauksen maksaminen oli selvästi toissijainen menettely ja tarkoitettu tilanteisiin, joissa palkallisen loman antaminen ei ollut mahdollista. Myös lomaltapaluuraha oli vuosiloman ajalta maksettua palkkaa. Tätä käsitystä tuki, paitsi lomaltapaluurahan maksaminen loman alkaessa ja sen päättyessä, myös se, että jo järjestelmän syntyvaiheissa vaatimusta lomaltapaluurahasta oli työntekijäpuolelta perusteltu sillä, että työntekijän kustannukset olivat loman aikana yleensä suuremmat kuin työssäoloaikana.

Vuosilomapalkka ja lomaltapaluuraha voivat olla osana joko lomautusilmoitusajan tai irtisanomisajan palkkaa. Mikäli keskusjärjestöt olisivat tarkoittaneet muuta, siitä olisi sopimuksessa nimenomaisesti mainittu. Irtisanomissuojasopimusta tehtäessä oli nimittäin yleisesti hyväksyttyä, että irtisanomisaika ja vuosiloma voivat kulua samanaikaisesti. Kanteen hyväksyminen johtaisi myös tilanteeseen, jossa työntekijä saisi samanaikaisesti vuosilomapalkkaa ja irtisanomisajan palkkaa.

Suomen Trikoo Oy Ab ei ollut antaessaan työntekijöille vuosilomat laissa säädettyinä aikoina myöskään pyrkinyt lomien ajankohdan valinnalla vaikuttamaan palkanmaksuvelvollisuuksiinsa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vielä lausunut, että työnantajaliiton esittämä kanta vuosiloman sijoittamisajankohdasta perustui työneuvoston vanhan vuosilomalain aikaiseen ratkaisuun. Se koski vuosiloman sijoittamisoikeutta irtisanomisajalle. Sen sijaan vuosiloman sijoittamisesta lomautusilmoitusajalle ei ollut oikeuskäytäntöä.

Vuosilomapalkka perustui ansaintaperiaatteelle. Työntekijä ansaitsi kunakin kuukautena tietyn vuosilomapalkan, jonka työnantaja maksoi määräämänsä loma-ajan alussa. Näin ollen vuosiloman ajalta maksettu palkka oli työntekijän jo aiemmin ansaitsemaa palkkaa, jonka hän sai käyttöönsä vuosiloma-ajan alussa. Tätä käsitystä tuki se, että työntekijällä oli oikeus saada työsuhteensa päättyessä lomakorvausta, jolloin hän sai käyttöönsä aiemmin ansaitsemansa palkan osan. Vuosilomapalkan sanotunlaista luonnetta osoitti myös se, että vuosilomakorvauksen oli todettu kuuluvan oikeuskäytännössä maksamattomaan irtisanomisajan palkkaan.

Edellä esitetty piti myös osittain paikkansa lomaltapaluurahan suhteen. Lomaltapaluuraha oli tosin luonteeltaan ylimääräinen taloudellinen etu, joka ei ollut palkkaa tehdystä työstä eikä myöskään palkkaa lakisääteiseltä vuosiloma-ajalta.

Irtisanomissuojasopimuksen 22 §:n soveltamisohjeita koskeneissa neuvotteluissa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö oli esittänyt määräystä täsmennettäväksi sen vuoksi, että irtisanomisaikaa koskevien määräysten kiertäminen pitkillä, toistaiseksi jatkuvilla lomautuksilla voitaisiin estää täsmällisten määräysten luonteisilla ohjeilla. Tarkoitus oli ollut, että näissä tilanteissa myös työntekijä saisi hyväkseen työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa säädetyn oikeuden, joka velvoittaisi työnantajan korvaamaan työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä aiheutuneen vahingon, milloin lomauttaminen oli tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa.

Suomen Työnantajain Keskusliitto oli puolestaan esittänyt, että jos pitkään lomautettuna olleen työntekijän työsuhde irtisanottiin tai jos työntekijä itse irtisanoi työsuhteensa tietyn lomautusajan jälkeen, vahingonkorvausta maksettaessa vähennettäisiin irtisanomisajan palkasta työnantajan lomautusilmoitusajalta maksama palkka sekä työntekijälle lomautusajalta mahdollisesti maksettu työttömyyskorvaus ja työttömyysavustus. Yksittäistapauksista riippuen työnantajan vahingonkorvausvelvollisuutta vähensi lisäksi se, mitä työntekijältä oli säästynyt työsuorituksen puuttumisen johdosta tai mitä työntekijä oli lomautusaikana ansainnut muualla tai tahallaan jättänyt ansaitsematta.

Soveltamisohjeiden puheena olevan kohdan tarkoitus oli ollut se, että sillä estettäisiin pitkät, toistaiseksi jatkuvat lomautukset. Tällaisessa tilanteessa työntekijän oikeudet määräytyivät työsopimuslain 42 §:n 2 momentin perusteella. Soveltamisohjeiden puheena olevasta kohdasta neuvoteltaessa ei ollut ollut esillä irtisanomis- tai lomautusilmoitusajalle sijoitetun vuosiloman palkan ja sen perusteella maksetun lomaltapaluurahan vähentämisoikeus. Soveltamisohjeissa mainittu luettelo oli kuitenkin tyhjentävä. Sitä tuki soveltamisohjeiden mainitun kohdan tarkoitus ja neuvotteluissa tehdyt vastaesitykset irtisanomisajan palkasta vähennettävistä eristä ja myös se seikka, ettei soveltamisohjeilla ollut tarkoitus säännellä vuosiloman antamista eikä vuosilomapalkan maksamista koskevia tilanteita. Sitä paitsi tällainen tarkoitus olisi johtanut vuosilomalain ja työehtosopimuksen tarkoittamien etuuksien heikentämiseen ja jopa mitätöimiseen.

Soveltamisohjeiden tarkoitus ja neuvotteluissa esiin tuodut seikat puhuivat sitä kantaa vastaan, että vuosilomapalkan ja lomaltapaluurahan vähentäminen kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa sisältyisi soveltamisohjeisiin julkilausumattomana, oikeuskäytäntöön perustuvana oikeutena. Tällaisen käsityksen hyväksyminen johtaisi myös siihen, että irtisanomisajan palkka kuitattaisiin osaksi tai kokonaan vuosilomapalkalla ja lomaltapaluurahalla, jotka olivat työntekijän jo aiemmin ansaitsemaa palkkaa. Pitkissä, toistaiseksi jatkuvissa lomautustilanteissa oli työnantajalla nimittäin mahdollisuus valita se ajankohta, jolloin hän irtisanoi lomautettuna olevan työntekijän työsopimuksen. Työnantaja päätti myös siitä, minä aikana lomakaudesta työntekijän ansaitsema vuosiloma annettiin. Näillä oikeuksillaan työnantaja voisi itse asiassa maksattaa työntekijällä itsellään irtisanomisajan palkan tai osan siitä. Näin ollen työ

nantaja voisi soveltamisohjeisiin sisältymättömällä oikeudella mitätöidä soveltamisohjeiden tarkoituksen.

Väitetty vuosilomapalkan ja lomaltapaluurahan vähentämisoikeus irtisanomisajan palkasta saattaisi työntekijät eriarvoiseen asemaan. Jos lomautettu työntekijä irtisanottaisiin lomakautena, hän joutuisi ikään kuin kuittaamaan irtisanomisajan palkkansa joko kokonaan tai osaksi aikaisemmin ansaitsemallaan vuosilomapalkalla. Jos taas irtisanomisaika osuisi sellaiseen aikaan, jolloin lomaa ei voitu antaa, työntekijä saisi irtisanomisajan palkan täysimääräisenä ilman, että vuosilomakorvaus vähentäisi sitä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Trikoo Oy Ab on lomauttanut palveluksessaan tekstiilityöntekijöinä olleet Helmi Jokiperän, Teila Ojasen ja Kaarina Mäkisen toistaiseksi 10.6.1986 annetulla lomautusilmoituksella, jossa lomautuksen alkamisajaksi on merkitty 28.7.1986. Työntekijät ovat olleet vuosilomalla 30.6.-27.7.1986, joka on samalla ollut osa työehtosopimuksen mukaista lomautusilmoitusaikaa.

Lomautuksen jatkuessa työntekijät on irtisanottu siten, että irtisanomisaika on alkanut 1.1.1987. Työsuhteet ovat päättyneet neljän kuukauden irtisanomisajan kuluttua 30.4.1987.

Irtisanomisajan kuluessa työntekijöille on annettu 30.3.-4.4.1987 edellisenä lomanmääräytymisvuonna ansaittu talviloma.

Työnantaja on vähentänyt irtisanomisajan palkoista lomautusilmoitusaikaan sijoitettujen vuosilomien palkat ja niiden perusteella maksetut lomaltapaluurahat. Samoin on vähennetty irtisanomisaikana pidettyjen talvilomien palkat ja vastaavat lomaltapaluurahat sekä työttömyyskassan maksamat päivärahat, joista ei kanteessa ole kysymys.

Asianosaisliittojen kesken on erimielisyyttä siitä, voidaanko vuosilomapalkka ja lomaltapaluuraha tällaisessa tilanteessa vähentää irtisanomisajan palkasta. Kysymys on siten siitä, onko lomautusilmoitusaikaan sisältyneen vuosiloman palkka ja lomaltapaluuraha osa lomautusilmoitusajan palkkaa ja myös siitä, onko irtisanomisaikana pidetty talviloma samalla palkallista irtisanomisaikaa vai ei.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 22 §:n soveltamisohjeissa on lueteltu ne tekijät, jotka vähentävät työnantajan korvausvelvollisuutta silloin, kun lomautus on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen irtisanomisaikaa ja työnantaja irtisanoo työsopimuksen lomautuksen jatkuessa. Soveltamisohjeiden mukaan korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla ansaittu palkka ja lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyysavustukset ja -korvaukset.

Sen jälkeen kun keskusjärjestöjen välisestä irtisanomissuojasopimuksen uusimisesta oli sovittu vuonna 1978, on järjestöjen asettamassa neuvottelukunnassa käyty keskusteluja sopimuksen soveltamisohjeista. Neuvotteluihin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön ja Suomen Työnantajain Keskusliiton edustajina osallistuneiden lakimiesten todistajina antamien lausumien mukaan neuvotteluissa, joissa he ovat viime vaiheissa olleet keskeisesti ohjeista sopimassa, ei ole ollut esillä kysymys lomapalkkojen tai lomaltapaluurahan vähentämisestä irtisanomisajan palkasta tai palkkaa vastaavasta korvauksesta.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön edustajana olleen lakimiehen lausuman mukaan järjestön pyrkimyksenä on ollut estää pitkäaikaisten lomautusten käyttäminen ja pidennettyjen irtisanomisaikojen kiertäminen lomautuksen avulla. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi on sovittu muun muassa siitä, että työnantaja tulee korvausvelvolliseksi irtisanomisajan palkan osalta myös silloin, kun työntekijä itse irtisanoo työsopimuksensa määräajan kestäneen lomautuksen jälkeen. Sen jälkeen Suomen Työnantajain Keskusliiton puolelta on neuvotteluissa esitetty vastavaatimuksena eräiden työnantajan korvausvelvollisuutta vähentävien, työntekijälle suoritettavien palkka- ja muiden korvauserien vähentämisen sisällyttäminen soveltamisohjeisiin. Yhteisesti todettuna tarkoituksena on ollut, että vaikka työnantajalla on oikeus soveltamisohjeissa tarkoitettujen vähennysten tekemiseen, työntekijällä on muutoin oikeus saada hänelle kuuluvat lakiin tai työehtosopimukseen perustuvat etuudet vähentämättöminä.

Suomen Työnantajain Keskusliiton edustajana olleen lakimiehen kertoman mukaan soveltamisohjeista neuvoteltaessa ovat keskeisimpinä tavoitteina olleet työnantajapuolella korvausvelvollisuutta vähentävien seikkojen määrittäminen ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön puolella saada korvausvelvollisuus ulotettua työntekijän itsensä lomautusaikana suorittamiin irtisanomisiin.

Käytännössä esiintyneissä erimielisyyksissä noudatetusta menettelystä tai jommankumman osapuolen kannan mukaisen ratkaisukäytännön muodostumisesta ei jutussa ole esitetty selvitystä.

Vuosilomalain mukaan ei ole estettä loman antamiselle siten, että loma-aika ja työsopimuksen irtisanomisaika sattuvat joko kokonaan tai osittain päällekkäin. Se on todettu muun muassa vuoden 1960 vuosilomalakia koskeneessa työneuvoston lausunnossa 2033/65 (n:o 770).

Irtisanomisajan palkasta vähennetään soveltamisohjeiden mukaan muun muassa lomautusilmoitusajan palkka. Kun työntekijät ovat olleet vuosilomalla lomautusilmoitusajan kuluessa, vuosilomapalkasta on tullut osa lomautusilmoitusajan palkkaa. Vastaavasti on myös vuosilomapalkka osa irtisanomisajan palkkaa.

Tätä käsitystä tukee edellä mainittu työneuvoston lausunto. Työtuomioistuimen mielestä ei asiassa ole esitetty perusteita sille, että lomautusilmoitusajalta tai irtisanomisajalta olisi työehtosopimuksen tai soveltamisohjeidenkaan mukaan sovittu maksettavaksi erikseen tuollaisille ajanjaksoille sattuvilta vuosiloma-ajoilta vuosilomapalkan lisäksi palkkaa muulla perusteella. Irtisanomisaikaan samoin kuin lomautusilmoitusaikaankin sattuva vuosiloma on toisaalta luettava vuosilomaan oikeuttavaksi ajanjaksoksi samalla tavoin kuin irtisanomis- tai lomautusilmoitusaikakin.

Lomaltapaluuraha eroaa sitä koskevien työehtosopimuksen määräysten mukaan luonteeltaan vuosilomapalkasta muun muassa siinä, että lomaltapaluurahan saamiseen on liitetty erityisiä edellytyksiä, jollaisia ei lomapalkan tai vuosiloman saamisessa muutoin esiinny. Lomaltapaluuraha ei myöskään kohdistu selvästi tiettyyn ajankohtaan, vaikka sen määrä lasketaan vuosilomapalkan perusteella. Työtuomioistuimen mielestä lomaltapaluurahaa ei tulkittaessa riidanalaista sopimuskohtaa voida pitää palkan luonteisena, eikä sitä sen vuoksi saa vähentää irtisanomisajan palkasta.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osin raukeaa.

Työtuomioistuin vahvistaa, että irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 22 §:n ja sen soveltamisohjeiden mukaan työnantaja ei voi irtisanoessaan lomautetun työntekijän vähentää irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusaikana tai irtisanomisaikana pidetyiltä vuosilomilta maksettua lomaltapaluurahaa.

Vuosilomapalkkaa koskevilta osin kanne hylätään.

Jutun näin päättyessä Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Kontio, Virtanen, Sulkunen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.