Labor court clarifies 50km distance rule for daily allowance and confirms daily pay excludes mileage reimbursement.

Kysymys siitä, miten maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa päivärahan maksamisen edellytykseksi asetettu työskentelypaikan ja työntekijän kotikunnan asunnon välinen 50 kilometrin etäisyys tuli määritellä. Kysymys myös työntekijälle maksettavan päivärahan vaikutuksesta saada matkakulujen korvausta tai kilometrikorvausta. Kuultavat Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 21.4.1986 tehdyssä maa ja vesirakennusalaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

VII. MATKATYÖ JA KUSTANNUSTEN KORVAUKSET

23 §

Kustannusten korvaukset kotimaassa

Päivärahat ja matkakustannukset

yön aikana, maksetaan myöskin makuuvaunupaikan hinta eikä matka-ajan palkkaa makseta kello 21.00-06.00 väliseltä ajalta. Päivärahaa maksetaan myös matkapäiviltä, mutta ensimmäiseltä matkapäivältä vain siinä tapauksessa, että matka alkaa ennen kello 12.00 päivällä.

Päivittäiset matkakulujen korvaukset

KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Mikäli Pekkalalla ei olisi oikeutta saada ylityökorvausta matkatuntien osalta, hänelle olisi maksettava päivärahaa noiden päivien osalta. Työntekopaikkana oli ollut työmaa, joka oli sijainnut yli 50 kilometrin etäisyydellä Pekkalan asunnosta. Pekkala oli määrätty saapumaan yhtiön hallille ja sieltä hän oli lähtenyt työmaille.

Missään tapauksessa työehtosopimuksen 23 §:n 1 momentin mukainen päiväraha ja 23 §:n 6 momentin mukainen kilometrikorvaus eivät olleet vaihtoehtoisia ja toisensa poissulkevia. Edellytysten täyttyessä työntekijä voi olla oikeutettu saamaan sekä päivärahaa että kilometrikorvausta. Vain matkatyöstä maksettavia korvauksia tarkoittavan 23 §:n 4 momentin osalta oli määrätty, ettei tämän kohdan mukaista matkakulujen korvausta maksettaisi, jos kilometrikorvausta tai 1 ja 2 momentin mukaista päivärahaa oli maksettu. Työehtosopimuksen 23 §:n 6 momentin määräys oli yksiselitteinen eikä siinä lainkaan ollut puhuttu muusta kuin 4 momentin mukaisesta matkakulujen korvauksesta, joka sulkeutui pois siinä tapauksessa, että työntekijälle maksettiin päivärahaa.

Kaikkien päivärahojen osalta täyttyi työehtosopimuksen 50 kilometrin etäisyyttä koskeva edellytys. Päivärahan maksun edellytyksenä oleva 50 kilometrin etäisyys oli laskettava Pekkalan asunnolta Oitista Hyvinkäällä olevan yhtiön hallin kautta. Etäisyys oli tällöin esimerkiksi Järvenpäähän yli 50 kilometriä. Työehtosopimuksen 23 §:ssä ei lähdetty mistään teoreettisesta lyhimmästä reitistä, vaan siitä, mikä oli ollut todella käytettävissä. Jos näin ei olisi ollut, se olisi ilman muuta mainittu työehtosopimuksessa. Työehtosopimuksessa oli myös nimenomaan mainittu, että etäisyys laskettiin työntekijän asunnolta eikä työnantajan hallilta. Päiväraha ja kilometrikorvaus eivät olleet toisensa poissulkevia, vaan työehtosopimuksen 23 §:n 6 momentti viittasi vain 4 momenttiin eikä 1 momenttiin, jossa päivärahasta määrättiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pekkala on vaatinut Maansiirtoliike Veijo Kallioinen Ky:n ja Veijo Kallioisen velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle muun muassa maksamatta jä

tettyinä ylityökorvauksina 750 markkaa ja päivärahoina 2 905,50 markkaa korkoineen.

MAANSIIRTOLIIKE VEIJO KALLIOINEN KY:N JA SEN VASTUUNALAISEN YHTIÖMIEHEN VEIJO KALLIOISEN VASTINE

VASTINEESSA ESITETTY VAATIMUS

Yhtiö ja Kallioinen ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

NÄYTTÖ

Asiassa on kuulusteltu todistajia. Heidän lausumansa ovat pääosin koskeneet muita kuin lausunnon kohteena olevia seikkoja. Todistajien kuulustelussa on käynyt ilmi päivärahoista ja matkakustannuksista muun muassa seuraavaa:

Yhtiön palveluksessa ollut luottamusmies on kertonut työnantajan ja työntekijäpuolen välillä sovitun, että oikeus päivärahaan määräytyi hallilta lähtien eikä työntekijän asunnosta käsin. Mainittua sopimusta tehtäessä työntekijäpuolta oli edustanut ryhmä työntekijöitä. Yhtiössä oli noudatettu sellaista käytäntöä, että työntekijöille oli maksettu joko päiväraha tai kilometrikorvaus, muttei molempia.

Rakennustyöläisten Liitto r.y:n toimitsija on kertonut, että liiton kanta päivärahan, kilometrikorvauksen ja matkakulujen korvauksen osalta oli se, ettei päivärahan maksaminen suinkaan sulkenut pois mahdollisuutta saada kilometrikorvausta. Työntekijä, joka sai päivärahaa ja joka oli matkatyössä ja silloin käytti omaa autoaan, sai korvauksen kilometrikorvauksena. Väite siitä, että työnantajan ja työntekijöiden välillä olisi sovittu yhtiön halli paikaksi, josta matkat työskentelypaikalle laskettiin, liittyi olosuhteisiin, joissa muussa tapauksessa olisi ollut seurauksena, että päivärahoja olisi jälkiverotettu. Verottajan näkemys ja työehtosopimuksen määräys olivat ristiriitaiset. Työehtosopimuksen 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu matka laskettiin sen mukaan, mitä reittiä työntekijällä todellisuudessa oli ollut mahdollista kulkea. Mikäli työntekijällä ei ollut omaa autoa, matka laskettiin julkisella kulkuneuvolla tehdyn matkan perusteella.

Yhtiön palveluksessa oleva työnjohtaja on kertonut työntekijöiden kanssa sovitun siitä, että työntekijät lähtivät työkohteisiin yhtiön hallilta. Tämä oli johtunut siitä, että näin oli pystytty valvomaan, kuka oli tullut töihin, ja mikäli työntekijöitä joistakin kohteista puuttui, saattoi jonkin toisen henkilön kohdalla työkohde vaihtua. Lähtöajaksi oli sovittu aamu kello 6, mutta lähtöaika saattoi vaihdella esimerkiksi työkohteesta ja matkan pituudesta riippuen.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kihlakunnanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, miten Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välisen maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 23 §:n 1 momentin tarkoittama 50 kilometrin etäisyys työntekijän kotikunnan asunnosta on määriteltävä, ja mikäli työntekijälle maksetaan 23 §:n 1 ja 2 momentin tarkoittamaa päivärahaa, mikä vaikutus sillä on oikeuteen saada saman pykälän 4 momentin tarkoittamaa matkakulujen korvausta tai 6 momentin tarkoittamaa kilometrikorvausta.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Maarakentajien Keskusliitolle ja Rakennustyöläisten Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

KUULTAVIEN LAUSUNTO

Edellä mainitut liitot ovat työtuomioistuimelle toimittamassaan yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 23 §:n 1 momentin mukaan pääsääntönä on se, että 50 kilometrin etäisyys mitataan työntekijän kotikunnan asunnosta lähtien. Matkan mittaamisen lähtökohtana voi kuitenkin olla kotikunnan

asunnon sijasta yrityksen kiinteä toimipiste (esim. korjaamohalli, varasto, konttori tai tukikohta) tai muu erikseen sovittu paikka, mikäli yritys- tai työntekijäkohtaisesti näin on sovittu.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 23 §:n 1 momentin tarkoittama 50 kilometrin etäisyys mitataan lyhintä käytettävissä olevaa liikennöitävää tietä pitkin matkan mittaamisen lähtökohdasta työmaalle. Mikäli työmaita on saman päivän aikana useampia, mitataan matka matkan mittaamisen lähtökohdasta lyhintä käytettävissä olevaa liikennöitävää tietä pitkin suoraan kauimpana sijaitsevalle työmaalle.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 23 §:n 7 momentin mukaisesti mikäli työntekijällä on oikeus 23 §:n 1 tai 2 momentin perusteella saada päivärahaa, ei hänellä samanaikaisesti ole oikeutta saada 4 momentin mukaista matkakulujen korvausta. Kuitenkin silloin kun päivärahan saantiin oikeutetun työntekijän työmaa-asunnon ja työmaan välinen etäisyys on vähintään 5 kilometriä, on hänellä oikeus saada kulloinkin voimassa oleva linja-autotaksan mukainen matkakulujen korvaus, mikäli työnantaja ei ole järjestänyt vapaata kuljetusta.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 23 §:n 6 momentin mukaan jos työntekijälle maksetaan kilometrikorvausta oman auton käytöstä, ei hänelle makseta 4 momentin mukaista matkakulujen korvausta.

Mikäli työntekijälle maksetaan maa- ja vesirakennusalan 23 §:n 5 momentin mukaista kilometrikorvausta oman auton käytöstä, ei hänellä ole tällöin oikeutta maa- ja vesirakennusalan 23 §:n 1 ja 2 momentin mukaiseen päivärahaan. Ts. päivärahaa ja kilometrikorvausta ei makseta päällekkäin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Rakennustyöläisten Liitto ovat yhteisessä lausunnossaan katsoneet pääsääntönä työehtosopimuksen 23 §:n 1 momentin mukaan olevan, että 50 kilometrin etäisyys mitataan työntekijän kotikunnan asunnosta lähtien. Matkan mittaamisen lähtökohtana voi lausunnon mukaan kuitenkin olla kotikunnan asunnon sijasta yrityksen kiinteä toimipiste, kuten korjaamohalli, varasto, konttori tai tukikohta, tai muu erikseen sovittu paikka, mikäli yritys- tai työntekijäkohtaisesti on näin sovittu. Lausunnon mukaan työehtosopimuksen määräyksen tarkoittama 50 kilometrin etäisyys mitataan lyhintä käytettävissä olevaa liikennöitävää tietä pitkin matkan mittaamisen lähtökohdasta työmaalle. Mikäli työmaita on saman päivän aikana useampia, mitataan matka matkan mittaamisen lähtökohdasta lyhintä käytettävissä olevaa liikennöitävää tietä pitkin suoraan kauimpana sijaitsevalle työmaalle.

Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa tästä työehtosopimukseen osallisten yhteisestä tulkinnasta. Työtuomioistuimen asiana ei ole ottaa kantaa siihen, onko matkan mittaamisen lähtökohdasta tässä tapauksessa yritys- tai työntekijäkohtaisesti työehtosopimuksen sanamuodosta poikkeavasti toisin sovittu, eikä siihen, mikä on ollut matkan mittaamisen lähtökohdan ja työmaan välinen etäisyys.

Työehtosopimukseen osalliset ovat lausunnossaan edelleen todenneet, että mikäli työntekijällä on oikeus saada työehtosopimuksen 23 §:n 1 tai 2 momentin perusteella päivärahaa, ei hänellä työehtosopimuksen 23 §:n 7 momentin mukaan ole oikeutta samanaikaisesti saada 4 momentin mukaista matkakulujen korvausta. Jos työntekijälle maksetaan kilometrikorvausta oman auton käytöstä, ei hänelle työehtosopimuksen 23 §:n 6 momentin mukaan makseta 4 momentin mukaista matkakulujen korvausta. Mikäli työntekijälle maksetaan työehtosopimuksen 23 §:n 5 momentin mukaista kilometrikorvausta oman auton käytöstä, ei hänellä ole oikeutta työehtosopimuksen 23 §:n 1 ja 2 momentin mukaiseen päivärahaan. Toisin sanoen päivärahaa ja kilometrikorvausta ei makseta päällekkäin.

Myöskään näistä osallisten yhteisistä tulkinnoista työtuomioistuimella ei ole syytä poiketa. Kilometrikorvausta koskevana lausuntonaan työtuomioistuin siis toteaa, että työehtosopimuksen 23 §:n 6 momentin mukaista kilometrikorvausta ei makseta, mikäli työntekijälle maksetaan työehtosopimuksen 23 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua päivärahaa.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Silenti, Airaksinen, Suomalainen, Kuivanen ja Hietikko.

Lausunto oli yksimielinen.