Construction unions win damages against employer association for violating collective agreement payment terms.

Kaksi rakennusalan työnantajaa oli työnantajaliiton antamien ohjeiden mukaan vuoden loppuun ja vuodenvaihteeseen osuneiden vapaapäivien johdosta maksanut työntekijöille palkat siten, että palkanmaksuväliksi oli muodostunut kolme viikkoa, vaikka työehtosopimus edellytti palkan maksamista joka toinen perjantai.

Työnantajia vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Työnantajaliitto, jonka olisi tullut käsittää antamansa ohjeet työehtosopimuksen vastaisiksi, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennusliike Veikko Randell Oy Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 30.5.1986 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

III. Työaika

14 §

Työajan lyhennys

1. Tämän pykälän määräyksiä sovelletaan niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa.

4. Rakennusalaa koskevien vapaapäivien ajankohdat vahvistetaan kullekin kalenterivuodelle erikseen.

Pöytäkirjamerkintä:

Vuonna 1986 vapaapäiviä ovat:

joulukuun 22 päivä joulukuun 23 päivä

Vuonna 1987 vapaapäiviä ovat:

tammikuun 2 päivä

IV. Palkkaus

27 §

Palkanmaksu

1. Työpalkka maksetaan joka toinen perjantai taikka jos silloin on pyhä edellisenä arkipäivänä (palkanmaksupäivä). Palkan laskemista varten saadaan jättää sisään 5 päivän palkka (laskenta-aika).

3. Palkanmaksu on julkinen ja tapahtuu työpaikalla viimeistään 15 minuutin kuluessa työvuoron päättymisestä. Urakkatyökunnan etumiehelle maksetaan kuitenkin työkunnalle tuleva palkka jo työvuoron aikana.

Palkka voidaan maksaa pankkiin, mikäli tästä palkanmaksutavasta työntekijän kanssa sovitaan.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Rakennusteollisuusliittoa sekä Rakennusliike Veikko Randell Oy:tä ja Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että edellä mainituissa yhtiöissä, jotka olivat Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyrityksiä, oli työntekijöille maksettu palkat 12.12. ja 19.12.1986. Tämän jälkeen palkat oli maksettu seuraavan kerran vasta 9.1.1987. Viimeksi mainittuna päivänä työntekijöille oli maksettu palkat ajalta 15.12.1986 - 4.1.1987. Näin ollen työnantajan haltuun oli jäänyt, kun jätettiin huomiotta aika 5.1. - 9.1.1987, kahdeksan työpäivän, neljän korvattavan arkipyhän ja kahden työajan lyhennyspäivän eli yhteensä 14 päivän palkka.

Yhtiöiden työehtosopimuksen vastaisen menettelyn johdosta oli liittojen välillä neuvoteltu 26.3.1987. Työntekijäpuoli oli neuvotteluissa katsonut työnantajien menettelyllään rikkoneen tietensä työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohtaa, koska palkanmaksupäivien 19.12.1986 ja 9.1.1987 väli oli muodostunut liian pitkäksi. Rakennustyöläisten Liitto oli myöntänyt jouluviikon 1986 sekä vuodenvaihteen 1986-1987 työviikkojen rikkonaisuuden aiheuttaneen tarvetta tavanomaisista palkanmaksuajoista poikkeamiseen, mutta Rakennustyöläisten Liitto ei missään vaiheessa ollut antanut suostumusta sille, että palkanmaksujen väli voisi olla kolmen viikon pituinen.

Liittojen välisessä neuvottelussa työnantajaliiton taholta oli todettu, että yritykset olivat maksaneet palkat noudattaen työnantajaliiton 10.11.1986 jäsenyrityksilleen lähettämää kiertokirjettä. Työnantajaliitto oli myös todennut, että sen jäsenyritykset eivät olleet rikkoneet työehtosopimuksen palkanmaksumääräystä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusliike Veikko Randell Oy ja Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy ovat menetelleet rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdan vastaisesti edellä selostetulla palkanmaksujärjestelyllään. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennusliike Veikko Randell Oy:n ja Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Rakennustyöläisten Liitto on esivalmisteluistunnossa luopunut kanteesta siltä osin, kuin siinä oli vaadittu Rakennusyhtymä M. Seppä ja R. Kärkäs -nimisen avoimen yhtiön ja sen yhtiömiesten Martti Mikael Sepän, Juha Sepän ja Markku Sepän tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto, Rakennusliike Veikko Randell Oy ja Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohta oli ollut nykyisessä muodossaan voimassa jo vuodesta 1972 alkaen. Tuolloin palkanmaksujakso oli pidennetty yhdestä viikosta kahteen viikkoon.

Kanteessa oli viitattu vain työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohtaan. Oikean kuvan saamiseksi oli otettava huomioon myös työehtosopimuksen työaikaa koskevat määräykset ja erityisesti rakennusalan työehtosopimuksen 14 §:n määräykset, joissa oli sovittu 32 tunnin työajan lyhennyksen toteuttamisesta rakennusalalla. Työehtosopimuksen 14 §:n mukaan vuoden 1986 joulukuun 22. ja 23. päivät olivat vapaapäiviä.

Rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdan mukaan tavanomaisessa tilanteessa työntekijälle maksettiin palkka joka toinen perjantai. Palkan laskemista varten saatiin jättää sisään viiden päivän laskenta-ajanpalkka. Jos rakennusalan yrityksessä palkkojen maksu vuoden 1986 päättyessä oli tapahtunut siten, että palkka oli maksettu parillisten viikkojen perjantaina, niin viikon 50 perjantaina eli 12.12. oli maksettu palkat viikoilta 48 ja 49. Laskenta-ajanpalkka eli sisään jäänyt palkka oli ollut viikon 50 palkka.

Vuonna 1986 joulupyhät olivat osuneet kalenteriviikolle samalla tavalla kuin vuonna 1980. Vuonna 1986 joulukuun 22. eikä 23. päivä kuitenkaan olleet olleet työpäiviä vaan työehtosopimuksen 14 §:n mukaisia vapaapäiviä. Tosiasiallinen tilanne oli siten ollut sellainen, että jouluviikkoon ei ollut osunut yhtään työpäivää. Normaalin palkanmaksurytmin mukainen palkanmaksupäivä olisi ollut perjantai 26.12. Tämä päivä oli kuitenkin ollut pyhäpäivä samoin kuin 25.12. Joulukuun 24. päivä oli ollut jouluaatto ja tätä edeltäneet kaksi päivää vapaapäiviä. Viimeinen vapaajaksoa edeltänyt työpäivä oli ollut perjantaina 19.12.1986. Työnantajaliiton 10.11.1986 päivätyn kiertokirjeen mukaan joulukuun 26. päivään ajoittuva palkanmaksu tuli siirtää viimeiseen vapaajaksoa edeltävään työpäivään eli 19.12. Seuraava palkanmaksupäivä oli kirjeen mukaan 9.1.1987, joka oli myös alkuperäisen palkanmaksurytmin mukainen palkanmaksupäivä.

Kevään 1986 työehtosopimusneuvottelujen aikana oli ollut jo tiedossa, että vuoden 1986 jouluviikolla ei ollut yhtään työpäivää. Tämän vuoksi Suomen Rakennusteollisuusliitto oli neuvotteluissa pyrkinyt siihen, että palkanmaksujärjestelyt voitaisiin jo tuolloin käytävien neuvottelujen yhteydessä ratkaista. Lopputuloksena oli ollut kuitenkin yhteinen kannanotto, jonka mukaan ongelmat oli yhteisesti tiedostettu ja ne voitiin tarvittaessa ratkaista neuvottelujärjestyksen mukaisesti. Työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohta oli päätetty jättää ennalleen.

Vuoden 1987 joulukuussa perjantai joulukuun 25. päivä oli ollut pyhä. Joulukuun 24. päivä oli ollut vapaapäivä ja samoin joulukuun 23. päivä, joka oli sovittu työajan lyhennyspäiväksi. Viimeinen vapaajaksoa edeltänyt työpäivä oli ollut 22.12.1987. Lokakuun puolivälissä 1987 Suomen Rakennusteollisuusliitto oli laatinut vuodenvaihteen palkanmaksujärjestelyjä koskevan kiertokirjeluonnoksen. Kirjeluonnoksen mukaan joulukuun 25. päivän palkanmaksu siirtyi joulukuun 22. päivään ja seuraava säännönmukainen palkanmaksupäivä oli kirjeluonnoksen mukaan 8.1.1988. Palkanmaksuväli 11.12. - 22.12.1987 oli siten 14 vuorokautta lyhyempi ja palkanmaksuväli 23.12.1987 - 8.1.1988 14 vuorokautta pidempi. Rakennustyöläisten Liitto oli työnantajaliitolle 21.10.1987 lähettämällään kirjeellä eräin itse peruskysymykseen vaikuttamattomin lisäyksin hyväksynyt työnantajaliiton kiertokirjeessä esitetyn menettelyn.

Edellä esitetyn perusteella ja koska kysymykset palkanmaksujärjestelyjen ja työajan lyhennysjärjestelyjen yhteensovittamisesta oli työehtosopimusneuvotteluissa tietoisesti haluttu jättää täsmentämättä, eivät Rakennusliike Veikko Randell Oy ja Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy olleet menetelleet työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdan vastaisesti maksaessaan palkat edellä kerrotuin tavoin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto sekä Rakennusliike Veikko Randell Oy ja Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työehtosopimusneuvotteluissa oli todettu, että jos palkanmaksuun liittyvistä vaikeuksista etukäteen neuvoteltiin ja sovittiin palkkojen maksamisesta tietyllä tavalla, voitiin tällöin poiketa kahden viikon pituisesta palkanmaksuvälistä. Nyt esillä olevassa tapauksessa työnantajat olivat työntekijöiden kanssa asiasta etukäteen sopimatta menetelleet siten, että palkanmaksuväliksi oli muodostunut kolme viikkoa. Työntekijät olivat vain pankista saaneet yllättäen tiedon, että heidän tililleen ei ollut tullut palkkaa. Vuodeksi 1987 hyväksytyssä menettelyssä palkanmaksuväliksi tuli hieman yli kaksi viikkoa, mutta kuitenkin alle kolme viikkoa. Tästä seikasta oli liittojen välillä etukäteen sovittu ja työntekijäpuoli oli tiedottanut tästä jäsenistölleen omissa julkaisuissaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdan mukaan työpalkka maksetaan joka toinen perjantai taikka, jos silloin on pyhä, edellisenä arkipäivänä. Palkan laskemista varten saadaan jättää sisään viiden päivän palkka.

Vuonna 1986 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa on Suomen Rakennusteollisuusliiton taholta tehty esityksiä työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdan muuttamiseksi. Muutosesitykset ovat johtuneet osapuolten välillä aikaisemmin sovitusta työajan lyhennyksen toteuttamisesta muun muassa siten, että maanantai 22.12. ja tiistai 23.12.1986 sekä perjantai 2.1.1987 ovat vapaapäiviä. Mainitusta järjestelystä on ollut seurauksena, että 22.12.1986 alkaneella viikolla ei ole ollut yhtään työpäivää. Koska tästä aiheutuisi vaikeuksia palkan maksamisessa, on työnantajaliitto katsonut tarpeelliseksi muutoksen tekemisen työehtosopimukseen.

Työehtosopimusneuvotteluissa ei Rakennustyöläisten Liitto ole suostunut työnantajaliiton muutosesityksiin. Liittojen välillä 21.5.1986 käydyissä neuvotteluissa on päätetty jättää työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdan määräys ennalleen. Samassa yhteydessä on liittojen yhteisenä kannanottona todettu, että palkanlaskenta-ajan toteuttamiseen liittyvät käytännön ongelmat on tiedostettu ja ne voidaan tarvittaessa ratkaista normaalin neuvottelujärjestyksen mukaisesti.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on sittemmin lähettänyt jäsenyrityksilleen 10.11.1986 päivätyn kiertokirjeen, jossa on annettu ohjeet vuodenvaihteen palkanmaksujärjestelyjä varten. Kirjeessä on muun muassa todettu, että niissä yrityksissä, joissa normaaleja palkanmaksupäiviä ovat perjantait 12.12. ja 26.12.1986, maksettaisiin viimeksi mainittuna päivänä muutoin maksettava palkka sitä edeltävänä viimeisenä työpäivänä eli perjantaina 19.12.1986. Kirjeessä esitetyn mukaan maksettaisiin palkka seuraavan kerran perjantaina 9.1.1987. Tällöin palkanmaksuväliksi muodostuu kolme viikkoa.

Työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdassa on lähdetty siitä, että palkanmaksupäivien väli voi olla enintään kahden viikon pituinen. Työehtosopimuksen 27 §:n 3. kohdasta ei työtuomioistuimen mielestä voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että palkanmaksupäivä myös niissä tapauksissa, joissa palkka maksetaan pankkiin, tulisi olla työntekijän työssäolopäivä. Suomen Rakennusteollisuusliittokin on edellä mainitussa kiertokirjeessään lähtenyt siitä, että silloin, kun palkanmaksupäivä on vapaapäiväksi sovittu tammikuun 2. päivä 1987 ja palkka maksetaan pankkiin, voidaan palkka maksaa mainittuna päivänä.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ei ennen kiertokirjeen lähettämistä ole ollut yhteydessä Rakennustyöläisten Liittoon, eikä Rakennustyöläisten Liitto myöskään ole hyväksynyt kirjeen mukaista, kanteessa tarkoitettua menettelyä. Kun Rakennustyöläisten Liitto ei työehtosopimusneuvotteluissa ole suostunut työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdan muuttamiseen, olisi Suomen Rakennusteollisuusliiton pitänyt käsittää edellä selostetut kiertokirjeessä annetut, palkanmaksujärjestelyjä koskevat ohjeensa työehtosopimuksen vastaiseksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Rakennusliike Veikko Randell Oy ja Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy ovat maksaessaan työntekijöilleen palkat 19.12.1986 ja seuraavan kerran 9.1.1987 menetelleet rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdan vastaisesti. Kun yhtiöt ovat menetelleet asiassa Suomen Rakennusteollisuusliiton antamien ohjeiden mukaisesti, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että yhtiöt olisivat työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkoneet työehtosopimusta. Liitto sitä vastoin on vastuussa ohjeiden antamisesta.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin vahvistaa Rakennusliike Veikko Randell Oy:n ja Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy:n menetelleen työehtosopimuksen 27 §:n 1. kohdan vastaisesti niiden maksaessa työntekijöilleen palkat siten, että palkanmaksupäivä on ollut 19.12.1986 ja seuraava palkanmaksupäivä vasta 9.1.1987, ja tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Rakennusteollisuusliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa 10 000 markkaa.

Rakennusliike Veikko Randell Oy:tä ja Rakennus- ja Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy:tä vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Suomen Rakennusteollisuusliitto velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, K. Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.