Labor court dismisses union claim that employer violated non-discrimination clause by removing union representative's supervisory bonus.

Rakennusyhtiöllä oli ollut oikeus poistaa vastaavan työnjohtajan lisä teknisten toimihenkilöiden yhdysmieheltä sinä aikana, jona hän ei ollut toiminut vastaavana työnjohtajana.

Yhtiö ei ollut menetellyt yhdysmiessopimuksessa olevan syrjintäkiellon vastaisesti määrätessään uusien alkavien työmaiden vastaaviksi mestareiksi yhdysmiehen asemesta muita henkilöitä.

Kanne hylätty.

Kantaja Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL r.y. Vastaaja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Kuultava YIT-Yhtymä Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen Suomen Rakennusteollisuusliiton ja toiselta puolen muun muassa Rakennusmestarien Ammattiliitto RAL r.y:n, nykyisen Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL:n välillä 11.3.1986 allekirjoitetussa, 11.3.1986 29.2.1988 voimassa olevassa palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Tällä sopimuksella allekirjoittaneet liitot yhtyvät Suomen TyönantajainKeskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä maaliskuun 11 päivänä 1986 allekirjoitettuun runkosopimukseen ja saattavat sen voimaan allekirjoittaneen työnantajaliiton osalta.

3§

Palkkausjärjestelmä

3.1. Teknisen toimihenkilön palkka määräytyy hänen palkkaryhmänsä, toimen asettaman vastuun ja vaatimusten sekä hänen koulutuksensa, pätevyytensä, kykynsä, kokemuksensa, työsuoritustensa ja muiden henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella.

13a §

Vastaavan työnjohtajan lisä

A-ryhmään kuuluvaa tehtävää hoitavalle, Rakennus A 68 §:n mukaiselle työmaan vastaavalle työnjohtajalle suoritetaan 650 markan suuruinen vastaavan työnjohtajan lisä kuukaudelta.

B-ryhmään kuuluvaa tehtävää hoitavalle, Rakennus A 68 §:n mukaiselle työmaan vastaavalle työnjohtajalle suoritetaan 650 markan suuruinen vastaavan työnjohtajan lisä kuukaudelta, silloin kun hänen alaisenaan ko. työmaan aikana ei ole yhtään tai kun hänen alaisenaan on keskimäärin enintään yksi Ctai D-ryhmään kuuluvaa tehtävää hoitava tekninen toimihenkilö,

770 markan suuruinen lisä, mikäli hänen alaisenaan on keskimäärin kaksi tai kolme Ctai D-ryhmään kuuluvaa tehtävää hoitavaa teknistä toimihenkilöä ja

1 000 markan suuruinen lisä, jos edellä mainittuja alaisia teknisiä toimihenkilöitä on neljä tai viisi.

Vastaavan työnjohtajan lisä ei vaikuta ohjelukuvertailuun.

Keskusliittojen välisessä runkosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

31 §

Yhdysmies

Keskusliittojen välistä yhdysmiessopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

Keskusliittojen välisessä 22.4.1974 solmitussa yhdysmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

8 §

Yhdysmiehen siirtäminen

Yhdysmiehenä toimivaa teknistä toimihenkilöä ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen takia saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli yhdysmieheksi valituksi tullessaan. Työpaikalla, jolla on enemmän kuin viisi teknistä toimihenkilöä, ei yhdysmiestä tule ilman omaa suostumustaan siirtää sellaiseen matka- tai vuorotyöhön, joka olennaisesti vaikeuttaa yhdysmiestehtävien hoitamista.

9 §

Yhdysmiehen irtisanomissuoja

Soveltamisohje

Yksilösuoja: Yhdysmiestä ei saa siirtää yhdysmiestehtäviensä vuoksi huonompipalkkaiseen tehtävään. Yhdysmiehen irtisanominen tehtäviensä vuoksi on kielletty.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on lausunut, että Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyrityksen Rakennusvoima Oy:n, joka oli sittemmin sulautunut Perusyhtymä Oy:hyn, nykyiseen YIT-Yhtymä Oy:hyn, teknisten toimihenkilöiden yhdysmiehenä oli vuodesta 1982 toiminut rakennusmestari Aarne Mustonen. Mustoselle oli vastaavana mestarina maksettu rakennusalan palkkasopimuksen mukaisesti vastaavan työnjohtajan lisää. Voimassaolevan asianosaisliittojen välisen rakennusalan palkkasopimuksen 13 a §:n mukaan Mustoselle suoritettava vastaavan työnjohtajan lisä oli ollut 650 markkaa kuukaudessa.

Vuoden 1987 alussa Mustosen hoidossa ollut työmaa oli valmistunut ja, koska tuolloin ei ollut ollut tarjolla vastaavan mestarin tehtäviä millään uudella, alkavalla työmaalla, Mustonen oli siirretty väliaikaisesti yhtiön keskuskonttoriin laskenta- ynnä muihin tehtäviin. Tällaisia väliaikoja oli ollut ennenkin. Tässä tapauksessa työnantaja oli kuitenkin aikaisemmasta käytännöstä poiketen lopettanut vastaavan työnjohtajan lisän maksamisen. Toimenpidettään työnantaja oli perustellut sillä, että vastaavan työnjohtajan lisä ei ollut palkka vaan lisä.

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL oli sitä mieltä, että yhdysmiessopimuksen 8 § turvasi yhdysmiehelle entiset palkkaedut siirron yhteydessä. Tämän vuoksi vastaavan työnjohtajan lisä tuli Mustoselle maksaa. Ei ollut ratkaisevaa, oliko kyseessä lisä vai ei. Esimerkiksi olosuhdelisät, mistä tässä asiassa ei ollut kysymys, sisältyivät yhdysmiessopimuksen 8 §:n mukaiseen palkkaturvaan. Työtuomioistuimen antaman tuomion n:o 69/1977 käsittelystä ja perusteluista kävi ilmi, että Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto oli yhdysmiessopimuksesta käydyissä neuvotteluissa kiinnittänyt huomiota vuorotyössä toimivan yhdysmiehen siirtämiseen päivätyöhön sekä tämän ansion turvaamiseen.

Tässä tapauksessa ei ollut kysymys esimerkiksi olosuhdelisästä vaan selvästä palkasta, joka maksettiin vastaavan rakennusmestarin tehtävästä. Palkkasopimuksen 3 §:n 1 kohdassa oli palkkaperusteiksi mainittu muun muassa toimen asettamat vastuu ja vaatimukset sekä pätevyys. Myös työtuomioistuimen tuomiossa n:o 49/1979, joka koski konttoritoimihenkilöiden luottamusmiessopimusta, oli käsitelty yhdysmiessopimuksen 8 §:n kanssa samansisältöistä määräystä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että YIT-Yhtymä Oy oli velvollinen suorittamaan yhdysmies Mustoselle 1.2.1987 lukien yhdysmiessopimuksen 8 §:n nojalla rakennusalan palkkasopimuksen 13 a §:n mukaista 650 markan suuruista vastaavan työnjohtajan lisää kuukausittain.

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on lisäksi vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on jutun suullisessa esivalmistelussa sen varalta, ettei ensisijaista vaatimusta voitu hyväksyä, toissijaisesti vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että vastaavan työnjohtajan lisä olisi tullut maksaa Mustoselle 1.6.1987 ja 30.10.1987 väliseltä ajalta, jona Mustonen olisi voitu määrätä eräiden uusien alkavien työmaiden vastaavaksi mestariksi.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto on kanteen johdosta lausunut, että Mustonen oli tullut Rakennusvoima Oy:n palvelukseen vuonna 1974. Hän oli toiminut useiden vuosien ajan vastaavana työnjohtajana. Mustoselle, kuten muillekin yhtiön vastaaville mestareille oli maksettu vastaavan työnjohtajan lisä heidän toimiessaan sellaisessa A- tai B-palkkaryhmän tehtävässä, joka edellytti lisän maksamista. Sitä vastoin välikausina, jolloin vastaavana mestarina toimineet henkilöt eivät olleet työmaan valmistumisen jälkeen toimineet tällaisessa tehtävässä, ei lisää ollut maksettu. Lisä oli maksettu vasta, kun tekninen toimihenkilö oli siirtynyt seuraavalle työmaalle vastaavaksi mestariksi. Palkkasopimusliitot olivat vuosikausia olleet yhtä mieltä siitä, että lisä maksettiin vain siltä ajalta, jolloin henkilö oli vastaavana mestarina. Työnantaja ei ollut tässä tapauksessa lisän Mustoselta poistaessaan menetellyt aikaisemmasta poiketen.

Yhdysmiessopimuksen 8 §:n sanamuodosta kävi ilmi, että yhdysmiehen tehtävien oli ajateltu yleensä pysyvän muuttumattomina. Sovittaessa määräyksistä keskusliittojen välillä ei ollut ajateltu aloja tai tilanteita, joilla tai joissa teknisen toimihenkilön tehtävä ja tehtävästä maksettava erityislisä vaihteli. Sopimus oli solmittu keskusliittojen välillä pitäen lähtökohtana tehdasteollisuuden olosuhteita. Yhdysmiessopimus oli solmittu vuonna 1974. Runkosopimuksen mukainen palkkausjärjestelmä oli sisällytettty rakennusalan palkkasopimukseen vasta vuonna 1977.

Käsiteltäessä tuomiolla n:o 69/1977 ratkaistua asiaa Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto oli kiinnittänyt huomiota vuorotyössä toimivan yhdysmiehen siirtämiseen päivätyöhön sekä tämän vaikutukseen ansion turvaamisessa. Kuitenkaan tuomiossa ei ollut lausuttu, oliko Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton esittämä käsitys oikea. Sen sijaan tämä samoin kuin tuomio n:o 49/1979 olivat vahvistaneet sen periaatteen, että nykyinen yhdysmiessopimuksen määräys velvoitti työnantajan pitämään yhdysmiehen vähintään samassa palkkaryhmässä, missä hän oli ollut valituksi tullessaan. Mustosen osalta ei ole ollut kysymys palkkaryhmän muuttamisesta eikä häntä ollut siirretty huonompipalkkaiseen työhön.

Vuoden 1984 työehtosopimusneuvotteluissa teknisiä toimihenkilöitä edustavat järjestöt olivat jättäneet 9.1.1984 päivätyn esityksensä muutoksiksi rakennus- ja maanrakennusalan palkkasopimukseen. Esityksen 14 §:n otsakkeeksi teknisiä toimihenkilöitä edustavat palkkasopimusliitot olivat halunneet "Vastaavan työnjohtajan vastuu palkkauksessa". Samalla he olivat halunneet muuttaa vastaavalle työnjohtajalle maksettavan lisän prosenttimääräiseksi palkasta laskettuna. Näissä neuvotteluissa työnantajapuolen edustajat olivat selvästi ilmoittaneet, että työnantajalla ei ollut mahdollisuutta muuttaa lisää osaksi palkkaa. Työnantajan edustajat olivat esittäneet porrastetun lisän ottamista käyttöön. Neuvottelujen tuloksena oli kuitenkin palkkasopimuksessa edelleen pysytetty määrältään korotettu markkamääräinen vastaavan työnjohtajan lisä.

YIT-Yhtymä Oy oli menetellyt oikein jättäessään maksamatta yhdysmies Mustoselle vastaavan työnjohtajan lisää ajalta, jolloin hän ei ollut toiminut vastaavan työnjohtajan tehtävässä. Suomen Rakennusteollisuusliitto ei ollut rikkonut valvontavelvollisuuttaan jäsenyrityksensä suhteen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on Suomen Rakennusteollisuusliiton vastineen johdosta lausunut muun muassa, että Mustonen oli tullut Rakennusvoima Oy:n palvelukseen 15.4.1974. Ensimmäisen vuoden hän oli ollut aloittelevana ja nuorempana rakennusmestarina ja vuoden 1975 huhtikuusta alkaen hän oli toiminut rakennusasetuksen 68 §:n mukaisena vastaavana työnjohtajana rivi-, kerrostalo- ja terveyskeskustyömailla. Välillä hän oli tehnyt lyhyitä jaksoja laskenta- ja vuosikorjaustöitä.

Mustonen oli valittu yhdysmieheksi ensimmäisen kerran syksyllä 1980. Tämän jälkeen hänet oli vuosittain valittu uudelleen yhdysmieheksi, joten hän oli toiminut jatkuvasti yhdysmiehenä vuoden 1981 alusta lukien.

Yhdysmiessopimuksen tarkoittama suoja oli tullut paikallisesti esiin ensimmäisen kerran vuoden 1981 alkupuolella, jolloin Mustoselle oli tarjottu muuta kuin vastaavan työnjohtajan tehtävää. Työnantajalle oli tällöin ilmoitettu, ettei niin voitu menetellä, koska Mustonen oli yhdysmies. Tämän seurauksena työnantaja oli luopunut suunnitelmastaan. Tämän jälkeen Mustoselta ei ollut poistettu vastaavan työnjohtajan lisää niinä väliaikoina, jolloin hän oli vanhan työmaan valmistuttua ennen uuden työmaan alkamista toiminut muissa tehtävissä. Tässä tapauksessa työnantaja oli menetellyt aikaisemmasta käytännöstä poiketen poistaessaan vastaavan työnjohtajan lisän Mustoselta.

Yhdysmiessopimuksen 8 §:n määräyksen tarkoitus oli suojata yhdysmiestä muun muassa siltä, että tehtäviä muuttamalla ja palkkausta alentamalla yhdysmiestä voitaisiin painostaa. Jo 1.6.1987 lukien oli aloitettu Oulussa työt uudella työmaalla, Kiinteistö Oy Heinäpuiston työmaalla, johon Mustosta ei kuitenkaan ollut määrätty. Elokuussa oli aloitettu työt uusilla työmailla Haapavedellä ja Raahessa. Edelleen lokakuun lopulla oli alkanut Asunto-osakeyhtiö Voimarannan työmaa Oulussa. Mustonen oli määrätty erään työmaan vastaavaksi työnjohtajaksi marraskuun alusta 1987 lukien.

Työtuomioistuimen tuomioissa n:ot 69/1977 ja 49/1979 todettiin, että kysymyksessä oli suojamääräys, joka kielsi siirtämästä yhdysmiestä tai yleissopimuksen tarkoittamaa luottamusmiestä sellaiseen työhön, josta hänelle voitaisiin maksaa pienempää palkkaa kuin mihin hänellä työehtosopimuksen mukaan oli oikeus, jos hän edelleen olisi siinä työssä, missä hän oli yhdysmieheksi tai luottamusmieheksi valituksi tullessaan.

Mustonen oli valittu uudelleen yhdysmieheksi syksyllä 1986. Tällöin hän oli toiminut vastaavana mestarina ja hänelle oli maksettu työehtosopimuksen mukaista 650 markan suuruista vastaavan työnjohtajan lisää. Työnantajalla ei ollut oikeutta poistaa tätä lisää, vaan Mustoselle tuli edelleen maksaa markkamääräisesti samaa palkkaa kuin ennen siirtoa.

Rakennusalan palkkasopimuksessa oli vuonna 1977 siirrytty runkosopimuksen tarkoittamaan palkkausjärjestelmään. Myöskään uusi puolitusjärjestelmä ei ottanut riittävästi huomioon sitä ankaraa vastuuta, joka rakennusasetuksen 68 §:n mukaisella vastaavalla työnjohtajalla oli. Tämän vuoksi toimihenkilöliiton tavoite sopimusneuvotteluissa oli ollut parantaa vastaavan mestarin palkkausta vastaavan työnjohtajan lisällä. Kysymys oli ollut vastaavan työnjohtajan palkkauksen parantamisesta. Palkkausjärjestelmän puolitusmenettelystä oli johtunut, että tämä oli toteutettu lisän muodossa. Jos kysymys ei olisi ollut erillisestä ohjelukujärjestelmään kuulumattomasta lisästä, olisi lisä vähentänyt puolitusmenettelyn kautta saatavia palkankorotuksia.

Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ollut merkitystä sillä, oliko kysymyksessä lisä vai ei. Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 35/1987 oli lähtökohtana ollut se, että nokkamiehelle kuului erityinen lisä, vaikka hän ei siirron jälkeen enää nokkamiehenä toimisikaan.

VASTAAJAN SELITYS

Suomen Rakennusteollisuusliitto on Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL:n vastaselityksen johdosta lausunut liiton kiertokirjeessä K/42/86 todetun, että vastaavan työnjohtajan lisän muututtua porrastetuksi ja määrältään suuremmaksi, oli entistä tärkeämpää motivoivan vaikutuksen vuoksi poistaa lisä silloin, kun henkilön vastaavan työnjohtajan tehtävä päättyi. Kiertokirjeessä oli todettu, että aikaisemmin kaikki yritykset eivät välttämättä olleet näin menetelleet, vaikka siihen olisi ollut oikeus.

Tuomiossa n:o 49/79 työtuomioistuin oli todennut, että luottamusmies voitiin siirtää työhön, joka oli vaativuudeltaan ja palkkaryhmältään alempi kuin luottamusmiehenä toimineen henkilön tehtävä hänen luottamusmieheksi tullessaan. Sen sijaan luottamusmiehelle tuli maksaa palkkaa entisen korkeamman palkkaryhmän mukaisesti. Tässä tapauksessa Mustosen palkkaryhmä oli pysynyt ennallaan. Työtuomioistuimen tulkintatuomiot eivät antaneet vastausta rakennusalan vastaavan työnjohtajan lisän maksamisvelvollisuuteen yhdysmiehelle silloin, kun hän ei hoitanut tätä tehtävää.

Rakennusalalla oli viime vuosina tapahtunut tuotantomäärien supistumista ja tuotannon suuntautumista asuntoja teollisuusrakentamisesta palvelu- ja liiketilojen rakentamiseen. Tästä oli aiheutunut henkilöstösupistuksia ja teknisten toimihenkilöiden tehtävien muuttumista. Tehtävämuutoksia oli tapahtunut myös siten, että henkilön tehtävä oli muuttunut vähemmän vaativaksi ja palkkaryhmä oli laskenut. Tämä kuvasti selkeästi rakennusalan teknisten toimihenkilöiden työn muuttuvaa luonnetta. Myös vakaamman tuotannon olosuhteissa rakennusalan työmaateknisten toimihenkilöiden tehtävät olivat vaihdelleet kohteittain. Tätä tehtäväluonnetta kuvasti vuonna 1986 palkkasopimukseen otettu määräys vastaavan työnjohtajan lisästä.

Toimihenkilöliitto ei ollut missään palkkasopimus- tai muussa neuvottelussa esittänyt varausta yhdysmiehen osalta, kun oli yhteisesti todettu, että lisä maksettiin vain ajalta, jonka toimihenkilö toimi vastaavana työnjohtajana.

Mustosen, kuten muidenkin teknisten toimihenkilöiden siirtyminen välillä laskentatyöhön ja työmaalta toiselle oli johtunut tuotannosta. Kysymyksessä ei ollut ollut yhdysmiestä syrjivä siirto tehtävästä toiseen.

Teknisten toimihenkilöiden palkankorotukset koostuivat tavallisesti yleiskorotuksesta ja mahdollisesta puolituskorotuksesta. Jos henkilön yleiskorotuksella korotettu palkka jäi alle ohjeluvun, joka oli sovittu vertailuluku, korotettiin palkkaa vielä puolella ohjeluvun ja yleiskorotuksella korotetun palkan erotuksesta. Riippui siis henkilön aikaisemmasta palkkatasosta, saiko hän myös puolituskorotuksen. Näin ollen vastaavan työnjohtajan lisällä ei ollut ratkaisevaa merkitystä puolituskorotuksen saamiselle.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 35/1987 oli kysymyksessä ala, jolle työn vaihtelu ei ollut samalla tavoin tyypillistä kuin rakennusalalle, eikä tuosta tuomiosta voitu vetää yhtäläisyyttä käsiteltävään asiaan.

Vuonna 1987 edellisen työmaan päätyttyä Mustonen oli työskennellyt joillakin työmailla takuutöissä ja muissa päättyneiden työmaiden hoitoon liittyvissä tehtävissä sekä konttorilla. Tällaisten töiden aikana ei muillekaan teknisille toimihenkilöille ollut maksettu vastaavan työnjohtajan lisää. Kysymys oli ollut kohteen vastaanottotarkastuksen jälkeisistä töistä.

Ennen vuonna 1986 tapahtunutta vastaavan mestarin lisää koskevan määräyksen muuttumista yhtiössä ei ollut automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tapahtuneessa palkanlaskussa eritelty kuukausipalkkaa, vastaavan mestarin lisää eikä yhdysmieskorvausta. Huhtikuun alusta 1986 lähtien tällainen erittely oli näkynyt palkkanauhassa. Tämä oli osaltaan helpottanut lisän poistamista niinä aikoina, jolloin henkilö ei ollut toiminut vastaavan työnjohtajan tehtävissä. Luonnollisesti kulloinenkin esimies oli palkankorotusta laskiessaan ja omassa kirjanpidossaan eritellyt kyseiset erät jo aikaisemmin, mutta palkkanauhassa ne eivät olleet esiintyneet erillisinä.

Neuvoteltaessa yhdysmiessopimuksen 8 §:stä eivät työnantajapuolen edustajat olleet tarkoittaneet sisällyttää alakohtaisia lisiä niin sanottuun palkkaturvaan. Määräyksellä ei ollut tarkoitettu tehtävien normaaliin muuttumiseen kuuluvia lisiä. Tätä tuki myös nykyisessä sopimuksessa 9 §:n alla oleva soveltamisohje, jonka mukaan yhdysmiestä ei saanut siirtää yhdysmiestehtäviensä vuoksi huonompipalkkaiseen tehtävään. Soveltamisohje oli ollut jo vuoden 1970 runkosopimuksessa ja sen erillisessä soveltamisohjeessa.

Käsiteltävässä asiassa ei ollut kysymys Mustosen siirtämisestä toiseen tehtävään yhdysmiestehtävien takia.

Yhdysmiessopimuksessa ei ollut määräystä, joka velvoittaisi työnantajan siirtämään yhdysmiehen takaisin samankaltaiseen tehtävään, jossa hän oli ollut, jos uusi tällainen tehtävä avautui. Toissijaisella vaatimuksella Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL oli hyväksynyt Suomen Rakennusteollisuusliiton kannan, jonka mukaan lisä oli sidottu vastaavan työnjohtajan toimen hoitamiseen eikä yhdysmiessopimuksen 8 § taannut yhdysmiehelle jatkuvaa vastaavan työnjohtajan lisää, mikäli hän ei ollut tuossa tehtävässä.

Kiinteistö Oy Heinäpuiston työmaa oli käynnistynyt ensimmäisen kerran joulukuussa 1986, ja sille oli työnantaja määrännyt vastaavan työnjohtajan jo marraskuussa 1986. Kyseinen työmaa oli kuitenkin keskeytynyt kaavoituksellisista syistä niin, että työ oli aloitettu uudestaan toukokuussa 1987. Työmaan ensikertaa käynnistyessä Mustonen oli ollut sidottu edelliselle työmaalleen ja kun työmaa oli jatkunut, alunperin vastaavaksi työnjohtajaksi nimetty henkilö oli jatkanut tuossa tehtävässään.

Haapavedellä oli alkanut kesäkuussa 1987 korjaamo- ja varastorakennuksen rakentaminen Imatran Voiman turvevoimalatyömaalla. Mustonen oli toiminut yhtiössä työnjohtajana asuntorakennustyössä eikä hänellä ollut teollisuuskohteista työnjohtokokemusta. Vallitsevassa kireässä tuotantotilanteessa ei ollut voitu koemielessä laittaa kokematonta työnjohtajaa tällaiselle työmaalle. Raahessa oli 24.8.1987 alkanut teollisuusrakennnuskohde, johon oli tullut YIT:ltä kokenut teollisuusrakentamisen työnjohtaja vastuunalaiseksi työnjohtajaksi. Asunto Oy Voimarannan työmaa oli ollut niin sanottu harjoitustyömaa eli työmaan toimintoja johtaessaan vastuunalainen työnjohtaja käytti hyväkseen työmaan mikrotietokonetta. Vastuunalaiseksi työnjohtajaksi määrätyllä henkilöllä oli tällaista kokemusta, jota taas Mustosella ei ollut. Tämän työmaan alkaessa oli tiedetty Mustosen määräämisestä alkavalle Asunto Oy Pennirinteen työmaalle.

Rakennusalalla kohteet alkoivat ja päättyivät osin päällekkäisinä ajankohtina, ei yksi toisensa jälkeen. Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 104/77 ottanut kantaa rakennusalalla yhdysmiehenä toimineen rakennusmestarin lomauttamiseen ja irtisanomiseen. Tuossa yhteydessä oli todettu töiden järjestelyillä olleen merkitystä niin, että yhdysmiestä ei ollut tarvinnut määrätä vastuunalaiseksi työnjohtajaksi kesken olevalle työmaalle, niin että hän olisi ollut viimeinen yrityksessä työskentelevä tekninen toimihenkilö.

YIT-Yhtymä Oy:llä oli ollut oikeus määrätä kyseisille työmaille vastuunalaisiksi työnjohtajiksi muita henkilöitä kuin Mustonen. Tekninen toimihenkilö määrättiin suostumuksensa mukaisesti viranomaisen toimesta kullekin työmaalle vastuunalaiseksi työnjohtajaksi. Kerran vastuunalaiseksi työnjohtajaksi nimettyä ei vaihdettu kesken työmaata, ellei ollut kysymys poikkeustapauksesta, kuten sairastumisesta, työpaikan vaihdoksesta tai muusta vastaavasta syystä.

Mustoselle ei ollut maksettava vastaavan työnjohtajan lisää 1.2.1987 taikka 1.6.1987 lukien.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan jäsenyrityksensä osalta. Työnantajayhtiö oli paikallismuistiossa ilmoittanut antavansa Mustoselle sopivan työmaan heti, kun sellainen alkaisi. Näin yhtiö oli sittemmin menetellytkin. Myöskään paikallis- tai liittoneuvottelun aikana ei ollut ollut esillä, että Mustonen olisi pitänyt jollekin mainitulle työmaalle määrätä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL sekä Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT-Yhtymä Oy ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, toimihenkilöliitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

YIT-Yhtymä Oy on yhtynyt Suomen Rakennusteollisuusliiton puolesta lausuttuun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vuodesta 1974 Rakennusvoima Oy:n palveluksessa ollut Aarne Mustonen on vuodesta 1981 alkaen toiminut teknisten toimihenkilöiden yhdysmiehenä. Yhdysmieheksi valituksi tullessaan Mustonen on hoitanut B-palkkaryhmään kuuluvaa vastaavan työnjohtajan tehtävää ja hänelle on maksettu tuolloin voimassa olleen työehtosopimuksen mukaista joko 100 markan tai 200 markan määräistä vastaavan työnjohtajan lisää.

Mustonen on vielä tammikuulta 1987 saanut B-palkkaryhmään kuuluvaa tehtävää hoitavalle, rakennusasetuksen 68 §:ssä tarkoitetulle työmaan vastaavalle työnjohtajalle työehtosopimuksen 13 a §:n mukaan tulevan 650 markan suuruisen vastaavan työnjohtajan lisän. Mustonen on 1.2. - 10.5.1987 suorittanut yhtiön keskuskonttorilla laskentatehtäviä sekä 10.5. - 30.10.1987 johtanut eri kohteissa vuosikorjaus- ja pihatöitä. Hänelle ei ole 1.2. ja 30.10.1987 välisenä aikana maksettu vastaavan työnjohtajan lisää. Mustonen on 30.10.1987 alkaen toiminut erään rakennustyömaan vastaavana työnjohtajana ja hänelle on siitä alkaen suoritettu sanottu lisä.

Rakennusvoima Oy on 27.5.1987 sulautunut Perusyhtymä Oy:hyn, joka puolestaan on 1.9.1987 sulautunut YIT-Yhtymä Oy:hyn.

Toimihenkilöpuolelta on vuosien 1984 ja 1986 työehtosopimusneuvotteluissa esitetty vastaavan työnjohtajan lisän muuttamista prosentuaaliseksi. Siihen ei ole työnantajapuolelta suostuttu, mutta määräyksen saadessa vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa nykyisen muotonsa työnantajapuoli oli sen mainitun neuvotteluedustajan todistajanlausunnon mukaan korostanut lisän liittymistä viranomaisen päätöksellä määrättävän vastaavan työnjohtajan tehtävään ja asemaan.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vuoden 1986 työehtosopimuksen tultua solmituksi kiertokirjeellään kehottanut jäsenyrityksiään keskeyttämään vastaavan työnjohtajan lisän maksamisen silloin, kun vastaavan työnjohtajan tehtävä päättyi. Asianosaisliitot ovat yksimielisiä siitä, että näin voidaan menetellä. Sen sijaan lisän poistamista yhdysmieheltä ei ole liittojen välillä käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa eikä muutoinkaan ennen Mustosen kohdalla syntynyttä erimielisyyttä.

Toimihenkilöliiton pääsihteeri on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna lausunut käsityksenään, ettei vastaavan työnjohtajan lisä ollut verrattavissa tunnelilisän tai vanhojen rakennusten lisän kaltaisiin olosuhdelisiin, jotka tulivat prosentuaalisina tietyn

laisissa olosuhteissa toimiville toimihenkilöille ja työntekijöille.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 69/1977 on tulkittu samaa yhdysmiessopimuksen määräystä kuin tässä asiassa. Tuomiossaan työtuomioistuin on lausunut, että työnantajan tuli pitää yhdysmies vähintään samassa palkkaryhmässä, missä hän oli ollut tullessaan valituksi yhdysmieheksi. Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 49/1979, johon tässä asiassa on myös viitattu, on luottamusmiessopimuksen vastaavan sisältöistä määräystä pidetty suojamääräyksenä, joka kielsi siirtämästä luottamusmiestä sellaiseen työhön, josta hänelle voitaisiin maksaa pienempää palkkaa kuin mihin hänellä työehtosopimuksen mukaan olisi oikeus, jos hän olisi edelleen siinä työssä, jossa hän oli ollut luottamusmieheksi valituksi tullessaan.

Esitetyn selvityksen mukaan rakennusalalla on tavallista, että vastaavan työnjohtajan tehtäviä hoitavat toimihenkilöt joutuvat työmaiden väliaikoina suorittamaan muitakin kuin vastaavan työnjohtajan tehtäviä. Kuten edellä on todettu, asianosaisliitot ovat yhtä mieltä siitä, että vastaavan työnjohtajan lisä voidaan tällaisina väliaikoina poistaa. Mustosen kohdalla on Rakennusvoima Oy:ssä menetelty siten, että jos seuraava työmaa, jolla Mustonen tuli toimimaan vastaavana työnjohtajana, oli ollut tiedossa jo edellisen työmaan päättyessä, vastaavan työnjohtajan lisää ei ollut Mustoselta poistettu. Kun sanotunlaista uutta työmaata ei ollut 1.2.1987 ollut tiedossa, lisä oli yhdysmiehenä toimineelta Mustoseltakin poistettu.

Koska työehtosopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen mukaan vastaavan työnjohtajan lisä on tarkoitettu maksettavaksi vain sanottua vastuunalaista ja viranomaisen määräyksestä suoritettavaa tehtävää hoitavalle henkilölle, työtuomioistuin pitää oikeampana sitä tulkintaa, ettei vastaavan työnjohtajan lisä kuulu yhdysmiessopimuksen 8 §:ssä tarkoitetun palkkaryhmäturvan piiriin.

Esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Mustonen ole 1.2.1987 ja 30.10.1987 väliseltä ajalta oikeutettu työehtosopimuksen 13 a §:ssä tarkoitettuun vastaavan työnjohtajan lisään ja ettei Suomen Rakennusteollisuusliitto niin ollen ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi Suomen Rakennusteollisuusliitto ja YIT-Yhtymä Oy saavat kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, Uski, Virtanen, Pohja ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.