Court dismisses claim that a 1979 regulation became part of a 1986 employment contract via reference.

Kysymys siitä, oliko viittauksen muotoon laaditulla virkaehtosopimuksen määräyksellä tarkoitettu saattaa maksutonta sairaanhoitoa koskevat ulkopuoliset määräykset osaksi virkaehtosopimusta.

Kantaja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten kesken 17.4.1986 tehdyssä rajavartijoiden palvelussuhteen ehtoja koskevassa virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

Yleistä

2§. Rajavartijoiden sekä rajavartijoiden sijasta palvelukseen otettujen naispuolisten toimihenkilöiden palvelussuhteen ehdoista on voimassa, mitä aikaisemmin on säädetty, määrätty tai sovittu, jollei jäljempänä toisin sovita.

Palkasta perittävät etujen korvaukset

7 §. Rajavartijan sekä rajavartijan sijasta palvelukseen otetun naispuolisen toimihenkilön palkkaukseen kuuluvista luontoiseduista peritään korvaukset liitteen 2 mukaan.

Virkaehtosopimuksen liitteessä 2 on muun muassa seuraava määräys:

1. Sairaanhoito annetaan maksuttomana niinkuin siitä on aikaisemmin määrätty.

KANNE

Kanteen perustelut

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on lausunut, että rajavartiolaitoksen esikunta oli antanut 9.4.1979 päivätyn kirjelmän, jonka liitteenä oli pääesikunnan 30.3.1979 antama pysyväismääräys. Määräyksen mukaan maksuttomaan sairaanhoitoon oikeutetuille korvataan kaikki silmälasien hankinnasta aiheutuneet kustannukset. Myös rajavartijoille oli kirjelmän perusteella korvattu määräyksen mukaisten edellytysten täyttyessä kaikki silmälasien hankinnasta aiheutuneet kustannukset. Käytäntö oli vakiintunut, ja solmittaessa 17.4.1986 virkaehtosopimusta oli ollut tarkoitus noudattaa rajavartijoiden palvelussuhteen ehtona vakiintunutta korvauskäytäntöä, joka oli perustunut aikaisemmin annettuun nimenomaiseen määräykseen.

Vuoden 1988 alusta lukien rajavartijoille ei kuitenkaan enää ollut korvattu silmälasien hankinnasta aiheutuneita kustannuksia, vaikka 17.4.1986 solmittu virkaehtosopimus oli ollut voimassa 29.2.1988 saakka.

Virkaehtosopimuksen 2 §:n mukaan rajavartijoiden palvelussuhteen ehdoista on kuitenkin voimassa, mitä asiasta aikaisemmin on säädetty, määrätty tai sovittu. Koska silmälasien hankinnasta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta oli virkaehtosopimuksen voimaan tullessa määrätty jo 9.4.1979 annetussa pysyväismääräyksessä, työnantajan tarkoittamien asetusten lisäksi asiasta oli siten voimassa muitakin määräyksiä. Näin ollen virkaehtosopimuksin oli laajennettu maksuttoman sairaanhoidon antamista mainituissa asetuksissa määritellystä. Laajennettu korvauskäytäntö oli siten tullut virkaehtosopimuksen osaksi. Työnantaja oli sillä perusteella ollut velvollinen korvaamaan rajavartijoille silmälasien hankinnasta aiheutuneet kustannukset virkaehtosopimuksen voimassaoloajan loppuun eli 29.2.1988 saakka. Tätä tuki myös se, että neuvoteltaessa uudesta virkaehtosopimuksesta, josta mainittu etuus oli poistettu, rajavartijat olivat saaneet tällä perusteella rahakorvausta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että ylirajajääkäri Pärnäsellä oli oikeus saada korvauksena silmälasien hankinnasta aiheutuneista kustannuksista 58,80 markkaa ja ylirajajääkäri Ahosella 1 110 markkaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että virkaehtosopimuksen määräys siitä, että sairaanhoito annetaan maksuttomana niin kuin siitä on aikaisemmin määrätty, oli

otettu ensimmäistä kertaa 6.3.1977 ja 1.3.1979 voimaan tulleisiin virkaehtosopimuksiin. Sopimusmääräys oli ollut sama myöhemmissä virkaehtosopimuksissa ja myös 1.3.1986 voimaan tulleessa virkaehtosopimuksessa. Valtiovarainministeriön tulkinta sopimuskohdasta oli aina ollut sama; sopimuksessa oli viitattu asiaa koskeviin asetuksiin eli asetukseen rajavartiolaitoksen lääkintähuollosta ja asetukseen sotaväen lääkintähuollosta. Tämä tulkinta valtiovarainministeriöllä oli ollut myös 1.3.1986 voimaan tullutta virkaehtosopimusta solmittaessa. Jos aikaisempien virkaehtosopimusten voimassa ollessa omaksuttua tulkintaa olisi laajennettu siten, että maksuttoman sairaanhoidon alaa olisi laajennettu mainituissa asetuksissa määritellystä, laajennuksesta olisi luonnollisesti mainittu virkaehtosopimuksessa.

Sillä seikalla, että rajavartijoille oli korvattu vuodesta 1979 silmälasien hankkimisesta aiheutuneet kustannukset, ei ollut merkitystä virkaehtosopimuksen tulkinnan suhteen. Näin menetellessään rajavartiolaitoksen esikunta oli ainoastaan soveltanut mainittuja asetuksia virheellisesti. Virheellinen soveltaminen oli lopetettu 1.1.1988 lukien.

Rajavartijoiden palvelussuhteen ehtoja koskeva virkaehtosopimus, jolla oli muutettu 17.4.1986 tehtyä virkaehtosopimusta, oli solmittu 19.2.1988. Sopimus oli ollut voimassa 1.1. - 29.2.1988. Virkaehtosopimuksen liitteen 2 riidanalainen määräys oli pysynyt sanamuodoltaan entisenä. Virkaehtosopimusta solmittaessa oli ollut voimassa rajavartiolaitoksen esikunnan antama määräys, jonka mukaan rajavartijoille ei 1.1.1988 lukien korvattu silmälasien hankinnasta aiheutuneita kustannuksia.

Näin ollen samalla perusteella, jolla kantajaliitto oli esittänyt rajavartiolaitoksen esikunnan 9.4.1979 antaman määräyksen tulleen sovellettavaksi 17.4.1986 tehtyä virkaehtosopimusta tulkittaessa, olisi myös rajavartiolaitoksen esikunnan antama määräys, jolla silmälasien hankinnasta aiheutuneiden kustannusten korvaus oli 1.1.1988 lukien lopetettu, tullut sovellettavaksi 19.2.1988 tehtyä virkaehtosopimusta tulkittaessa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asianosaisten välinen erimielisyys koskee kysymystä, onko rajavartiolaitoksen palveluksessa olevilla ylirajajääkäreillä kanteessa tarkoitetussa tapauksessa oikeus virkaehtosopimuksen nojalla saada korvausta silmälasien hankinnasta johtuneista kustannuksista.

Rajavartijoiden palvelussuhteen ehdoista on asiaa koskevan 17.4.1986 tehdyn virkaehtosopimuksen mukaan voimassa, mitä aikaisemmin on säädetty, määrätty tai sovittu, jollei jäljempänä virkaehtosopimuksessa ole toisin sovittu.

Virkaehtosopimuksen liitteen 2 mukaan sairaanhoito annetaan maksuttomana niin kuin siitä on aikaisemmin määrätty.

Maksuttoman sairaanhoidon antamista koskeva virkaehtosopimuksen määräys on ollut sanamuodoltaan muuttumattomana vuonna 1977 tehdystä virkaehtosopimuksesta lähtien 17.4.1986 solmittuun virkaehtosopimukseen saakka, jonka voimassaolo on sovittu päättyväksi 29.2.1988.

Vuoden 1988 alusta lukien on tullut voimaan 19.2.1988 allekirjoitettu ja 29.2.1988 päättyväksi sovittu virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamista koskeva virkaehtosopimus, jonka rajavartijoiden palvelussuhteen ehtoja koskevan liitteen 2 riidanalainen määräys on edelleen pysynyt sanamuodoltaan muuttumattomana.

Rajavartiolaitoksen esikunnan 9.4.1979 päivätyssä kirjelmässä on määrätty noudatettavaksi pääesikunnan 30.3.1979 antamaa pysyväismääräystä. Määräys koskee puolustusvoimissa palvelevien maksuttomaan sairaanhoitoon oikeutettujen silmälaseja tarvitsevien silmälasien hankinnasta, vaihtamisesta ja korjaamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamista.

Edelleen rajavartiolaitoksen esikunta on antanut 1.1.1988 voimaan tulleen määräyksen, jonka mukaan valtio ei enää korvaa maksuttomaan sairaanhoitoon kuuluvana silmälaseja. Määräys on annettu Valtiontalouden tarkastusviraston vuotta 1986 koskevan rajavartiolaitoksen vuositilintarkastuksessa tapahtuneen kannanmäärittelyn nojalla, johon rajavartiolaitos on sitä paikallisneuvotteluissa edustaneen osastopäällikön mukaan sidottu, elleivät virkaehtosopimuksen sopijaosapuolet näytä sopimuksen sisällöksi muuta.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että otettaessa riidanalainen sopimusmääräys vuoden 1977 virkaehtosopimukseen tarkoituksena on ollut viitata ainakin rajavartiolaitoksen lääkintähuollosta annettuun asetukseen (113/49) ja sotaväen lääkintähuollosta annettuun asetukseen (554/39). Viimeksi mainitun 1.6.1987 kumotun asetuksen 11 §:n mukaan silmälasien korvaaminen ei ole kuulunut maksuttoman sairaanhoidon piiriin. Käytännössä kuitenkin ainakin vuodesta 1979 lähtien rajavartijoille on korvattu silmälasien hankinnasta ja rikkoutumisesta johtuneet kustannukset. Asia ei ole ollut riitatapauksena esillä paikallis- eikä liittotason neuvotteluissa.

Selvityksen mukaan vuoden 1987 aikana ja 1988 alussa on asianosaisten kesken käyty neuvotteluja maksuttoman sairaanhoitoedun poistamisen korvaamisesta. Neuvotteluissa on työtuomioistuimessa kuullun Rajavartijainliiton puheenjohtajan mukaan esitetty liiton puolelta vaatimus myös silmälasien hankinta- ja korjauskustannusten korvaamisesta.

Virkaehtosopimuksen normimääräykset saavat sisältönsä silloin, kun virkaehtosopimusta tehtäessä valtion virkamieslainsäädäntöön kuuluvat säännökset, viranomaisten antamat määräykset, päätökset tai muut normit niistä palvelussuhteen ehdoista, joista virkaehtosopimuksin on mahdollista sopia, muunnetaan sopimusehdoiksi. Tämä voi tapahtua joko sisällyttämällä sopimukseen näitä säännöksiä tai määräyksiä vastaavat nimenomaiset ehdot tai ainoastaan sopimusmääräyksissä niihin viittaamalla. Jälkimmäistä tapaa on noudatettu puheena olevassa tapauksessa.

Kantajaliiton mielestä korvauskäytäntö on ollut vakiintunut. Virkaehtosopimuksessa 17.4.1986 on tarkoitettu noudattaa rajavartijoiden palvelussuhteen ehtona tuota vakiintunutta korvauskäytäntöä, joka on perustunut vuonna 1979 annettuun nimenomaiseen määräykseen ja tullut virkaehtosopimuksen osaksi.

Esitetty selvitys tosin osoittaa, että rajavartijoiden silmälasien korvaamisessa muodostunut käytäntö on jatkunut ainakin vuodesta 1979 lähtien. Vakiintunut käytäntö ei kuitenkaan edellä omaksutun tulkinnan mukaan ole perustunut virkaehtosopimukseen, vaan erikseen annetuihin määräyksiin. Ylirajajääkäri Pärnäsellä ja ylirajajääkäri Ahosella ei näin ollen ole rajavartijoiden palvelussuhteen ehtoja koskevan virkaehtosopimuksen liitteen 2 kohdan 1 perusteella oikeutta saada kanteessa tarkoitettuja korvauksia silmälasien hankinnasta aiheutuneista kustannuksista.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden valtionvarainministeriö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Juurinen, Nouro, Hölttä ja Koivistoinen.

Tuomio oli yksimielinen.