Labor court orders employer to pay severance and damages for unfair dismissal of union representatives during strike.

Yhtiö oli purkanut pääluottamusmiehen ja varaluottamusmiehen työsopimukset laittomaan lakkoon osallistumisen johdosta. Työstä kieltäytymisiä ei olosuhteisiin nähden pidetty sellaisena moitittavana käyttäytymisenä, jonka johdosta yhtiöltä ei kohtuuden mukaan voitaisi vaatia työsuhteiden jatkamista. Työsuhteiden päättämiseen ei ollut ollut, heidän luottamusmiesasemansa huomioon ottaen, edes sellaista irtisanomissuojasopimuksen mukaista erityisen painavaa syytä, jota työsopimuksen irtisanominen edellytti.

Yhtiö velvoitettu maksamaan irtisanotuille työntekijöille irtisanomisajan palkan lisäksi korvausta sopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta.

Työnantajaliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Puutyöväen Liitto r.y. Vastaajat Puusepänteollisuuden Liitto r.y. Laukaan Puu Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 13.4.1988 allekirjoitetussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

YLEISTÄ

3 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seusopi- raavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja somukset pimuksia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen: STK, SAK

4. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen (24.4.1984)

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyönnistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

3 §

Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä 1 enintään viisi vuotta kahden kuukauden pituista irtisanomisaikaa,

3 yli kymmenen vuotta neljän kuukauden pituista irtisanomisaikaa.

4 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

8 §

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos 1 työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

16 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen Liitto on lausunut, että Laukaan Puu Oy oli 15.9.1988 purkanut yhtiön palveluksessa olevien liiton jäsenten pääluottamusmies Olavi Pynnösen ja varapääluottamusmies Jukka Lindin työsopimukset. Pynnönen oli toiminut vuodesta 1982 alkaen yhtiössä luottamusmiehenä ja vuodesta 1985 alkaen pääluottamusmiehenä. Pynnösen työsuhde yhtiössä oli alkanut 3.3.1975. Lind oli valittu varapääluottamusmieheksi vuonna 1986. Hänen työsuhteensa yhtiössä oli alkanut 4.6.1984.

Työsopimusten purkamisten syynä oli ollut yhtiön halu päästä eroon pääluottamusmiehestä ja varapääluottamusmiehestä. Tilanne yhtiössä oli kärjistynyt 15.9.1988, jolloin eräs työnjohtaja oli siirretty kuukausipalkalla työskentelemään Lindin tehtäviin. Lind oli tehnyt työtään tuotantopalkkiopalkkauksella. Kuukausipalkka oli huomattavasti edullisempi kuin tuotantopalkkiopalkkaus. Tästä syystä työntekijät olivat päättäneet ryhtyä lakkoon 15.9.1988 aamulla ja lähteneet pois työpaikalta. Samana aamuna yhtiön toimitusjohtaja oli ensin purkanut Pynnösen työsopimuksen ja heti sen jälkeen Lindin työsopimuksen. Syyskuun 19 päivänä 1988 aamulla Pynnönen ja Lind olivat yrittäneet käydä asiasta neuvotteluja, mutta heidän oli käsketty poistua heti tehtaalta.

Pynnönen oli saanut 17.3.1988 suullisen huomautuksen luvattomasta poissaolosta. Kun hän ei ollut tuolloin löytänyt työpaikaltaan työnjohtajaansa, hän oli pyytänyt työtoveriaan kertomaan työnjohtajalle, että hän joutuisi viemään 5-vuotiaan tyttärensä neuvolaan. Neuvolassa oli toisen vanhemmista oltava mukana. Pynnönen oli 24.3.1988 saanut luvattomasta työstä poissaolosta varoituksen.

Kaikki työntekijät olivat tuolloin olleet lakossa. Varoitus oli annettu vain Pynnöselle.

Lind oli saanut suullisen huomautuksen 9.9.1988. Huomautuksen aiheena oli ollut se, että hän oli muiden työntekijöiden kanssa ollut lakossa. Suullinen huomautus oli annettu kaikille työntekijöille.

Yhtiössä olivat useat työntekijät olleet luvattomasti poissa työstä saamatta siitä huomautuksia taikka varoituksia. Se osoitti, että kysymyksessä oli ollut painostus, jolla pyrittiin saamaan Pynnönen ja Lind pois yhtiön palveluksesta. Työnantajalla ei ollut ollut oikeutta purkaa heidän työsopimuksiaan saati sitten irtisanoa niitä.

Vuodesta 1977 lähtien yhtiössä oli käsitelty aiheettomia poissaoloja seuraavasti: Ensimmäisestä aiheettomasta poissaolosta oli annettu varoitus. Toisesta aiheettomasta poissaolosta oli seurannut kahden viikon loma. Kolmas aiheeton poissaolo oli merkinnyt palkanmaksun lopettamista. Järjestysrangaistuksiin liittyvää menettelytapaa oli 24.3.1988 muutettu siten, että ensiksi oli annettu suullinen huomautus ja toisella kerralla kirjallinen varoitus. Vasta kolmannella kerralla työsopimus oli purettu.

Pynnösen varoitus oli päivätty 24.3.1988 ja siten samaan aikaan, jolloin järjestysrangaistuksiin liittyvää menettelytapaa oli muutettu. Antaessaan Pynnöselle varoituksen työnantaja oli rikkonut työsääntöjä ja yhteistoimintalain 6 §:n 10 kohtaa.

Kun jutussa ei työntekijöiden ja työnantajan kesken ollut saavutettu yksimielisyyttä, asiasta oli käyty paikalliset neuvottelut 22.9.1988. Liittoneuvotteluissa, jotka oli käyty 7.10.1988, Puutyöväen Liitto oli katsonut, ettei Pynnösen eikä Lindin työsuhteiden purkamiseen tai irtisanomiseen ollut ollut perusteita.

Pynnönen oli työskennellyt yhtiössä vuodesta 1975 lukien. Sen vuoksi hänellä oli oikeus neljän kuukauden pituiseen irtisanomisaikaan. Hänen keskituntiansionsa oli ollut 34,57 markkaa ja sen perusteella laskettu irtisanomisajan palkka oli ollut 23 784,16 markkaa. Pynnönen oli ollut työttömänä 8.8. - 16.10.1988. Hänen ansionmenetyksensä tältä ajalta oli ollut 7 190,56 markkaa.

Lind oli ollut yhtiön palveluksessa vuodesta 1984. Hänellä oli oikeus kahden kuukauden pituiseen irtisanomisaikaan. Hänen keskituntiansionsa oli ollut 32,91 markkaa ja sen perusteella hänellä oli oikeus 11 321,04 markan irtisanomisajan palkkaan. Lind oli työsopimuksen purkamisen jälkeen ollut työttömänä 8.8. - 9.10.1988, jonka johdosta hänellä oli ollut ansionmenetystä 6 582 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Laukaan Puu Oy:llä ei ollut ollut asianmukaista perustetta edes Pynnösen ja Lindin työsopimusten irtisanomiseen.

Liitto on myös vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Pynnöselle irtisanomissuojasopimuksen perusteella irtisanomisajan palkkana neljältä kuukaudelta 23 784,16 markkaa ja Lindille irtisanomisajan palkkana kahdelta kuukaudelta 11 321,04 markkaa, kummatkin erät 16 prosentin korkoineen 15.9.1988 lukien sekä yhtiön tuomit

semista irtisanomisaikojen laiminlyönnistä työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon.

Edelleen liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Pynnöselle 20 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 118 920,08 markkaa ja Lindille 20 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 113 210,04 markkaa, kummatkin erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Puutyöväen Liitto on vaatinut vielä Puusepänteollisuuden Liiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Puusepänteollisuuden Liitto on lausunut, että työsopimuslain 43 §:n mukaan työsopimus voitiin heti purkaa, jos tärkeä syy sitä vaati. Tällaisena syynä oli pidettävä sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei voitu kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Työnantaja voi purkaa työsopimuksen erityisesti silloin, kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jätti työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkoi laiminlyöntiä. Saman säännöksen mukaan lakko, johon oli ryhdytty noudattamatta työriitojen sovittelua koskevia säännöksiä tai joka oli työehtosopimuslain tai työehtosopimuksen vastainen, oikeutti työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Pynnönen oli saanut huomautuksen 17.3.1988 luvattomasta poissaolosta ja varoituksen 21.3.1988 tapahtuneesta työvelvoitteen tahallisesta laiminlyönnistä. Varoituksessa oli todettu, että työvelvoitteen laiminlyönnin toistuminen johtaisi työsuhteen purkamiseen. Kanteessa esitetystä selityksestä 17.3.1988 tapahtuneelle poissaololle liitto on huomauttanut, että työpaikalla oli aina jokin työnantajan edustaja, jolta voitiin pyytää lupa työpaikalta poistumiseen. Kun kerran neuvolassa oli varattu aika, olisi Pynnönen voinut ilmoittaa sinne menostaan etukäteen työnantajalle. Näin tuli työehtosopimuksen mukaan menetellä lääkärintarkastustenkin osalta.

Laiton lakko oli työsopimuksen purkamisperuste. Osallistumalla laittomaan lakkoon 21.3.1988 Pynnönen oli syyllistynyt työvelvoitteensa laiminlyöntiin. Hänelle oli annettu siitä varoitus. Työntekijöiden edustajan osallistumista laittomaan lakkoon oli pidettävä moitittavampana kuin tavallisen työntekijän osallistumista. Pynnöselle oli annettu 9.9.1988 huomautus työvelvoitteen tahallisesta laiminlyönnistä.

Työntekijöiden ollessa lakossa 15.9.1988 yhtiön toimitusjohtaja oli työnjohtajan läsnäollessa pyytänyt Pynnöstä neuvottelemaan vaikean tilanteen laukaisemiseksi. Siinä yhteydessä toimitusjohtaja oli kehottanut Pynnöstä tekemään kaikkensa työrauhan palauttamiseksi. Samoin Pynnöstä oli kehotettu aloittamaan työnteko ja ilmoitettu, että muussa tapauksessa hänen työsopimuksensa tultaisiin purkamaan. Pynnönen ei ollut kuitenkaan osoittanut minkäänlaista halukkuutta ratkaista erimielisyyksiä eikä hän myöskään ollut aloittanut työntekoa. Työnantaja oli ollut pakotettu purkamaan Pynnösen työsopimus. Yhtiön vakavan taloudellisen tilanteen poistamiseksi ja toiminnan jatkon turvaamiseksi oli erityisen tärkeää, että järjestys työpaikalla palautuisi.

Lind oli talvella 1988 saanut huomautuksen työvelvoitteen laiminlyönnistä. Toinen huomautus hänelle oli annettu 9.9.1988. Varoitus työvelvoitteen tahallisesta laiminlyönnistä oli Lindille annettu 15.9.1988. Varoituksesta huolimatta Lind ei ollut suostunut aloittamaan työntekoa. Tästä syystä työnantaja oli purkanut hänen työsuhteensa. Myös Lind oli suhtautunut erittäin ylimielisesti ja vähättelevästi työnantajan pyrkimyksiin ratkaista vakava tilanne.

Työnantaja oli muuttanut järjestysrangaistukseen liittyviä menettelytapaohjeita sen vuoksi, että aikaisemmin toteutettu ohjeistus oli ollut epäselvä. Kysymyksessä eivät olleet työsäännöt, vaan menettelytavat työsuhteesta johtuvien velvollisuuksien laiminlyönnin seurauksena tapahtuvan työsuhteen päättämisen osalta. Ne eivät kuuluneet yhteistoimintamenettelyn piiriin. Työsopimuksen purkaminen tai irtisanominen kuului työnantajan työnjohto-oikeuteen, johon yhteistoimintalailla ei ollut puututtu. Laukaan Puu Oy:ssä ei ollut koskaan ollut työsääntöjä.

Työntekijöiden luvattomista poissaoloista vuosia sitten ei työnantaja tiennyt. Se johtui siitä, että yhtiö oli viime vuosien aikana useasti vaihtanut omistajaa. Viimeisin omistajan vaihdos oli tapahtunut syksyllä 1987. Nykyinen toimitusjohtaja oli ollut yrityksen palveluksessa keväästä 1988 alkaen.

Vaikka työntekijöiden valitsemilla edustajilla oli parempi irtisanomissuoja kuin muilla työntekijöillä, voitiin heidän työsuhteensa purkaa työsopimuslain 43 §:n mukaisten edellytysten täyttyessä. Luottamusmiehet tiesivät muita paremmin työsuhteesta johtuvat velvollisuudet ja olivat käyttäytymisellään usein esimerkkinä muille työntekijöille. Tästä syystä myös heidän vastuunsa velvollisuuksien rikkomisesta tuli olla ankarampi kuin muiden työntekijöiden varsinkin silloin, kun työpaikalla oli järjestetty laiton lakko. Muiden työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa laittoman lakon alkamiseen, lakkoon osallistumiseen tai sen päättymiseen olivat vähäisempiä kuin luottamusmiehen. Pynnönen ja Lind olivat olleet huonona esikuvana muille työntekijöille ja käyttäytymisellään osoittaneet ilmeistä piittaamattomuutta työsopimuksesta ja työehtosopimuksesta johtuvia velvollisuuksia kohtaan.

Yhtiöllä oli ollut työsopimuslain 43 §:n perusteella tärkeä syy purkaa Pynnösen ja Lindin työsopimukset. Yhtiö oli noudattanut voimassa olevia lakeja ja työehtosopimusta. Työnantajaliitolla oli yhtiöltä saamiensa tietojen mukaan perusteet katsoa, että työsopimusten purkamisissa oli noudatettu voimassa olevaa työehtosopimusta. Työnantajaliitto ei ollut rikkonut työehtosopimuslain 8 §:n mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puusepänteollisuuden Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Laukaan Puu Oy on 15.9.1988 purkanut palveluksessaan 3.3.1975 lähtien konepuuseppänä toimineen Olavi Pynnösen ja 4.6.1984 lähtien myös konepuuseppänä työskennelleen Jukka Lindin työsopimukset. Työsopimusten purkamisten syyksi yhtiö on ilmoittanut heidän osallistumisensa laittomaan lakkoon ja heidän työvelvoitteensa tahallisen laiminlyönnin lakon yhteydessä.

Pynnönen on vuodesta 1982 lukien ollut yhtiössä luottamusmiehenä ja vuodesta 1985 lukien pääluottamusmiehenä. Lind on valittu varapääluottamusmieheksi vuoden 1985 alusta alkaen. Hän on jossakin määrin hoitanut pääluottamusmiehen tehtäviä, minkä johdosta yhtiö on pitänyt häntä työntekijöiden edustajana.

Tehtaalla on ollut lakkoja 9.9.1988 ja 15.9.1988 alkaen sen johdosta, että yhtiö on ilmoittanut siirtävänsä kaksi toimihenkilöä työntekijätehtäviin. Työntekijöiden tarkoituksena on ollut lakkojen avulla saada työnantaja peruuttamaan ilmoittamansa siirrot toisiin tehtäviin tehtaalla.

Työtuomioistuin on samanaikaisesti ratkaisemassaan asiassa antamallaan tuomiolla n:o 167/1988 todennut työnseisaukset työehtosopimuslain säännösten vastaisiksi.

Yhtiön toimitusjohtaja on lakon alettua aamulla 15.9.1988 pyytänyt Pynnösen huoneeseensa neuvottelemaan työtaistelutilanteesta. Hänen mielestään Pynnönen ei ollut osoittanut halukkuutta ryhtyä lakon perusteena olevien erimielisyyksien ratkaisemiseen eikä liioin työn tekemiseen. Sen vuoksi toimitusjohtaja on purkanut Pynnösen työsopimuksen. Sen jälkeen Lind on kutsuttu asian johdosta heti toimitusjohtajan huoneeseen neuvotteluun, jonka aikana toimitusjohtaja on samasta syystä purkanut hänen työsopimuksensa.

Pynnönen on 17.3.1988 saanut suullisen huomautuksen luvattomasta poissaolosta ja 24.3.1988 varoituksen työntekovelvollisuuden laiminlyönnistä tilanteessa, jossa kaikki tehtaan työntekijät ovat olleet lakossa. Työnantaja on samalla myös antanut suullisen huomautuksen Lindille.

Työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaan työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen vaadittavana erityisen painavana syynä ei voida pitää työntekijän osallistumista lakkoon tai muuhun työtaisteluun. Saman lain 43 §:n säännöksiä työsopimuksen purkamisesta voidaan toisaalta soveltaa lakosta johtuvaan työnteon keskeyttämiseen, jos työtaistelutoimenpide on työehtosopimuslain säännösten vastainen. Viimeksi mainitun lainkohdan soveltaminen edellyttää, etteivät asianhaarat anna aihetta muunlaiseen arviointiin työsopimuksen päättämisessä.

Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan n:ot 27/1978 ja 145/1981 katsonut, että on kohtuutonta saattaa yhtä työntekijää kollektiivisista virheistä, jollaisena työtaistelutoimenpiteisiin osallistumista voidaan pitää, niin ankaraan henkilökohtaiseen vastuuseen kuin mitä työsopimuksen purkaminen merkitsee. Tällaiset virheet voidaan ottaa tuomioiden mukaan huomioon työntekijälle tulevaa korvausta alentavana tekijänä. Olosuhteet saattavat olla sellaiset, että työsopimuksen purkamisiin on työsopimuslain 43 §:n mukainen tärkeä syy lakkoon osallistumisen takia. Korkein oikeus on tuomiossaan 1981 II 165 todennut, että purkaessaan ainoastaan joidenkin työtaistelutoimenpiteiden vuoksi töistä poisjääneiden työntekijöiden työsopimukset, työnantajan ei katsottu asettaneen työntekijöitä työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti eriarvoiseen asemaan.

Laukaan Puu Oy on Pynnösen ja Lindin työsopimukset purkaessaan kohdistanut toimenpiteensä työtaistelutoimiin osallistuneiden työntekijöiden joukosta yksinomaan pääluottamusmieheen ja hänen varamieheensä. Luottamusmiessopimuksissa on yleisesti pyritty turvaamaan luottamusmiesten erityinen asema työntekijöiden edustajina työsuhteen päättämis- ja toisiin tehtäviin siirtämistilanteissa. Luottamusmiesten erityinen asema työtaistelutoimenpiteiden sattuessa käy ilmi myös siitä, että työtuomioistuin on tuomioissaan johdonmukaisesti katsonut, että luottamusmiesten osallistuminen lakkoon synnyttää ammattiosastolle vastuun työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Asiassa on käynyt ilmi, että yhtiön johdon puolelta on ennen työsopimuksen purkamiseen johtaneita työtaistelutoimenpiteitä ja myös 15.9.1988 käydyissä keskusteluissa esitetty Pynnöselle ja Lindille yhtiön palveluksesta irtisanoutumista korvausta vastaan. Yhtiön johto on eri vaiheissa työntekijöiltä kysellyt Pynnösen ja Lindin mahdollisuuksista jatkaa luottamusmiehen ja varaluottamusmiehen tehtävissä. Myös tehtaalla maaliskuussa 1988 olleen lakon johdosta on annettu siihen osallistuneista työntekijöistä ainoastaan Pynnöselle kirjallinen varoitus. Sitä vastoin asiassa on jäänyt näyttämättä, että Pynnösen ja Lindin siirtämiset tehtävistä toisiin, joista on esitetty selvitystä, olisi tehty heidän painostamisensa tarkoituksessa.

Lakon alkaessa aamulla 15.9.1988 työntekijät ovat jääneet odottamaan edellisenä iltapäivänä käytyjen neuvottelujen tulosten selvittämistä heille. Kun Pynnönen ja Lind on vuorotellen kutsuttu kohta yhtiön toimitusjohtajan tehtaalle saavuttua hänen puhutteluunsa, epäselväksi on jäänyt, olisivatko Pynnönen ja Lind toimillaan voineet vaikuttaa tuossa vaiheessa töiden välittömään aloittamiseen. Myös noista keskusteluista esitetty selvitys tukee sitä käsitystä, että työsuhteiden purkaminen on kohdistettu Pynnöseen ja Lindiin, joille keskustelun aikana on annettu Pynnöselle huomautus ja Lindille kirjallinen varoitus työtaisteluihin osallistumisesta, heidän luottamustehtäviensä takia.

Edellä mainituista työtuomioistuimen tuomioista ilmenevän periaatteen mukaisesti ei Pynnösen ja Lindin työstä kieltäytymisiä voida näissä oloissa pitää sellaisena moitittavana käyttäytymisenä, jonka johdosta yhtiöltä ei kohtuuden mukaan voitaisi vaatia työsuhteiden jatkamista. Kun heidän työsuhteiden päättämiseen ei ole ollut, heidän luottamusmiesasemansa huomioon ottaen, edes sellaista irtisanomissuojasopimuksen mukaista erityisen painavaa syytä, jota työsopimuksen irtisanominen edellyttää, yhtiö on velvollinen suorittamaan heille korvausta. Niiden määriin vaikuttaa alentavasti heidän viakseen jäävä käyttäytyminen työnseisausten aikana. Pynnönen ja Lind ovat olleet työsuhteiden päättymisen jälkeen vailla työtä, Pynnönen 16.10.1988 ja Lind 9.10.1988 saakka. Laukaan Puu Oy on velvollinen suorittamaan Pynnöselle ja Lindille korvauksen lisäksi myös palkan irtisanomisajalta.

Työtuomioistuin on useissa aikaisemmissa tuomioissa katsonut, ettei perusteettomasti tapahtuneen työsopimuksen purkamisen johdosta siihen syyllistynyttä työnantajaa voida tuomita maksamaan hyvityssakkoa irtisanomisajan palkan maksamatta jättämisen takia. Yhtiöön kohdistettu hyvityssakkovaatimus on sen vuoksi hylättävä.

Puusepänteollisuuden Liitto on hyväksynyt yhtiön menettelyn liittojen välisissä neuvotteluissa. Kun otetaan huomioon Pynnösen ja Lindin luottamusmiesasema, työnantajaliiton olisi pitänyt huolellisemmin perehtyä työsopimusten purkamisiin johtaneisiin syihin ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan saamaan yhtiö peruuttamaan toimenpiteensä. Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Laukaan Puu Oy on purkaessaan Pynnösen ja Lindin työsopimukset menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti.

Laukaan Puu Oy velvoitetaan maksamaan Pynnöselle irtisanomisajan palkkana 23 784 markkaa 16 penniä ja Lindille 11 321 markkaa 4 penniä, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 15.9.1988 lukien.

Laukaan Puu Oy velvoitetaan suorittamaan Pynnöselle ja Lindille irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vastaisen työsopimuksen päättämisen johdosta korvauksena, Pynnöselle 80 000 markkaa ja Lindille 60 000 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 10.11.1988 lukien.

Puusepänteollisuuden Liitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Puutyöväen Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 20 000 markkaa.

Esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti. Puusepänteollisuuden Liitto ja Laukaan Puu Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Puutyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Kontio, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.