Labor court dismisses claim that employer must pay maternity salary when maternity leave starts during sick leave period.

Tulkittaessa työehtosopimusta sen sanamuodon perusteella voitiin päätyä näkemykseen, minkä mukaan työnantaja olisi ollut velvollinen maksamaan palkan synnytyslomalta riippumatta siitä, oliko työntekijä ollut synnytyslomien välillä työssä vai ei. Osapuolten ei säilyttäessään määräyksen sanamuodon entisellään voitu olettaa tarkoittaneen laajentaa määräystä koskemaan myös tilannetta, jolloin työntekijän synnytysloma alkoi hoitovapaan aikana. Palkanmaksuvelvollisuus synnytysloman ajalta oli poikkeusmääräys, jota ei voitu tulkita laajentavasti määräyksellä velvoitetun vahingoksi. Kysymyksessä oli eturistiriita, jota ei voitu tulkinnalla ratkaista.

Kantaja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y. Vastaaja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.3.1987 28.2.1991 voimassa olevassa matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

11 § Äitiys-, isyys- ja vanhempainloma sekä hoitovapaa

1. Työntekijän oikeus äitiys-, isyys- ja vanhempainlomaan sekä hoitovapaaseen määräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain perusteella.

2. Työnantaja suorittaa toimihenkilölle synnytysloman ajalta palkan kolmelta kuukaudelta. Siltä ajalta, jolta työnantaja suorittaa synnytysajan palkkaa, suoritetaan äitiysraha sairausvakuutuslain 28 §:n perusteella työnantajalle. Jos äitiysraha menetetään toimihenkilön laiminlyönnin johdosta, vähennetään palkasta äitiysrahaa vastaava osa.

3. Naispuolisella toimihenkilöllä on oikeus olla synnytyksen tai 1. kohdassa mainitun adoption vuoksi poissa työstä enintään 12 kuukautta tämän sopimuksen mukainen vuosiloma siihen mukaan lukien, ellei se aiheuta töiden järjestelylle poikkeuksellisen suuria vaikeuksia. Jos toimihenkilö on vähintään kolme viikkoa ennen lakisääteisen synnytyslomansa tai adoptiolomansa täyttymistä sopinut työnantajan kanssa tästä poissaolosta tai poissaolo on aiheutunut synnytykseen liittyvästä sairaudesta, ei toimihenkilön työsuhteen katsota tämän poissaolon vuoksi katkenneen.

4. Toimihenkilön ollessa edellisen kappaleen mukaisesti poissa työstä yli lakisääteisen synnytysloman, ei tällaista poissaoloaikaa oteta huomioon työssäoloajan veroisena määriteltäessä työsuhteen ketsoaikaan sidottuja etuuksia, ellei muuta ole laissa säädetty tai erikseen sovittu.

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on lausunut, että sen ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton välillä oli syntynyt erimielisyys, koskiko työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdassa määrätty palkanmaksuvelvollisuus hoitovapaan aikana alkavaa synnytyslomaa. Matkatoimisto Oy Area oli kieltäytynyt maksamasta synnytysajan palkkaa matkatoimistovirkailijalle, joka oli 14.1.1987 ilmoittanut yhtiölle, että hän lopettaisi hoitovapaan 25.2.1987 ja aloittaisi synnytysloman 26.2.1987. Hoitovapaa oli alkanut 6.5.1987 ja sen oli pitänyt päättyä 19.5.1987. Äitiysloman jälkeen virkailija oli jatkanut hoitovapaata 8.8.1988 saakka.

Työnantajaliiton mielestä työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan määräys ei koskenut hoitovapaan aikana alkavaa synnytyslomaa. Työntekijäliiton mielestä edellä mainittua palkanmaksuvelvollisuutta ei ollut rajoitettu koskemaan vain työssäoloaikana alkavaa synnytyslomaa.

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti sekä liittojen välillä, mutta sovintoon ei ollut päästy.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdassa määrätty palkanmaksuvelvollisuus koskee myös hoitovapaan aikana alkavaa synnytyslomaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on lausunut, että työehtosopimuksen kyseinen palkkamääräys oli tarkoitettu koskemaan vain niitä tilanteita, jolloin toimihenkilö jäi äitiyslomalle työstään. Hoitovapaata koskevia säännöksiä ei ollut ollut silloin, kun synnytysloman palkkaa koskeva määräys oli otettu työehtosopimukseen. Työsopimuslain perusteella työnantaja ei ollut velvollinen maksamaan palkkaa äitiysloman ajalta. Palkanmaksuvelvollisuus perustui pelkästään työehtosopimukseen.

Hoitovapaan keskeyttäminen uuden äitiysloman johdosta ei myöskään ollut työsopimuslain mukaan mahdollista. Kysymyksessä ei ollut sellainen lapsen hoitoedellytyksissä tapahtunut äkillinen, ennalta-arvaamaton muutos, jota laissa edellytettiin. Uuden äitiysloman johdosta lapsen hoitoedellytykset eivät muuttuneet ainakaan huonommiksi.

Tässä tapauksessa kyseinen matkatoimistovirkailija oli ilmoittanut keskeyttävänsä hoitovapaan ja aloittavansa uuden äitiysloman seuraavana päivänä eli 26.2.1987. Työnantajan puolelta ei ollut tapahtunut hoitovapaan keskeyttämisen nimenomaista hyväksymistä. Oikeus saada äitiyslomaksi se aika, johon sairausvakuutuslain mukainen päiväraha kohdistui, perustui lakiin.

Työehtosopimuksen määräys synnytysloman palkasta oli peräisin 1970-luvulta. Muuttuneen lainsäädännön johdosta oli muutettu vain työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohtaa sanonnaltaan vastaamaan työsopimuslain säännöksiä. Sanottu sopimusmääräys koski toimihenkilön oikeutta äitiys,isyys- ja vanhempainlomaa. Työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan määräys koski puolestaan vain palkanmaksuvelvollisuutta synnytysloman ajalta. Tätä määräystä ei ollut muutettu, vaan siinä puhuttiin edelleenkin synnyslomasta.

Kun palkkamääräys oli tarkoitettu koskemaan vain niitä tilanteita, joissa toimihenkilö jäi työstään synnytyslomalle, myös määräyksen sanamuodon säilyminen entisellään tuki työnantajaliiton käsitystä asiassa. Ennen hoitovapaaoikeussäännöksiä ei ollut ollut edes mahdollista, että toimihenkilö olisi synnytysloman aikana voinut jäädä uudelle äitiyslomalle.

Asianosaisliitot eivät 1970-luvulla palkkamääräyksestä sopiessaan olleet voineet edes kuvitella tilannetta, jossa työnantaja olisi joutunut maksamaan toimihenkilölle synnytysloman palkan esimerkiksi kolme kertaa peräkkäin ilman, että toimihenkilö olisi välillä ollut työssä. Tässä yhteydessä oli myös syytä kiinnittää huomiota siihen, että työnantajan palkanmaksuvelvollisuus lisääntyisi tosiasiassa huomattavasti uuden äitiysloman johdosta, koska toimihenkilöllä ei olisi palkkatuloa hoitovapaan aikana. Uuden äitiysloman ajalta toimihenkilö saisi yleensä vain niin sanotun minimipäivärahan.

Kysymyksessä oli sellainen uusi tilanne, jota ei ollut tarkoitettu eikä voitu ottaa huomioon työehtosopimuksessa. Tällainen tilanne ei ollut ollut työehtosopimusneuvotteluissa esillä. Näin ollen sopimuksessa oli aukko, jonka paikkaaminen edellytti osapuolten välistä sopimista. Työehtosopimuksen tulkinnalla ei voitu laajentaa sopimusmääräyksen tarkoitusta koskemaan myös kyseessä olevia tilanteita. Myöskään työtuomioistuimen toimivaltaan ei kuulunut työehtosopimuksen tekeminen osapuolten puolesta.

Tässä yhteydessä voitiin viitata myös niin sanottuun varhaiseläkekysymykseen, jolloin työehtosopimuksissa oli todettu lainsäädännön muutoksesta johtuen vastaavanlainen aukko. Kysymys oli ollut lomaltapaluurahan maksamisesta työntekijälle, joka oli siirtynyt varhaiseläkkeelle. Työmarkkinakeskusjärjestöjen välisessä sopimuksessa oli nimenomaan todettu, että työehtosopimuksissa ei ollut ennakoitu eläkelainsäädännön muutoksesta johtuvaa tilannetta. Aukko oli täydennetty osapuolten välisellä sopimuksella ja työehtosopimuksia muuttamalla.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on vaatinut, että kanne hylätään ja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto velvoitetaan korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vastineen johdosta lausunut, että työehtosopimuksessa ei ollut rajoitettu lakisääteisellä äitiyislomalla olevan toimihenkilön oikeutta 11 §:n 2 ja 4 kohtien mukaisiin etuuksiin. Työnantaja oli hyväksynyt hoitovapaan keskeyttämisen, mutta kieltäytynyt työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan vastaisesti maksamasta synnytysajan palkkaa. Se, että työnantaja oli hyväksynyt uuden äitiysloman vuosilomaoikeuden suhteen työssäoloajan veroiseksi, osoitti, että työnantaja oli hyväksynyt ilmoituksen hoitovapaan keskeyttämisestä. Ennen hoitovapaaoikeuden voimaantuloa toimihenkilö olisi vastaavassa tilanteessa saanut sanotun palkkaedun, koska hän olisi ollut lakisääteisen loman jälkeen jonkin aikaa työssä ennen uuden äitiysloman alkua. Työnantajapuoli oli siten soveltanut työehtosopimusta tavalla, joka merkitsi sovittujen palkkaetujen vähentämistä.

Matkatoimistoalalla hoitovapaan keskeyttäminen äitiysrahakauden johdosta perustui työehtosopimuksen määräyksiin. Työsopimuslain 34 §:n nojalla, johon säännökseen työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdassa oli viitattu, työntekijällä oli oikeus saada äitiyslomaksi sairausvakuutuslain mukainen äitiys- ja vanhempainrahakausi. Matkatoimistoalalla toimihenkilö sai tämän lakisääteisen äitiysloman ilmoittamalla työnantajalle äitiysrahakauden alkamisesta. Työehtosopimuksen 11 §:n 4 kohdan nojalla lakisääteinen synnytysloma otettiin huomioon työssäoloajan veroisena määriteltäessä työsuhteen kestoaikaan perustuvia etuuksia. Käytännössä niistä tärkein oli synnytyksestä johtuvan äitiysloman laskeminen palkkasopimuksen vuosiportaisiin oikeuttavaksi palveluajaksi.

Työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan nojalla matkatoimistovirkailijalla oli oikeus synnytysloman ajalta palkkaan kolmelta kuukaudelta. Kun hoitovapaalla oleva matkatoimistovirkailija lopetti hoitovapaan äitiysrahakauden alkaessa, johtui tämä menettely siis edellä mainitusta työehtosopimusmääräyksestä. Tällöin ei ollut kysymys työsopimuslain 34 b §:n 2 momentissa tarkoitetusta hoitovapaan ajankohdan muuttamisesta. Tämä lainsäännös koski työntekijän oikeutta palata työhön sovittua aikaisemmin tai myöhemmin, jolloin muutoksen tekeminen edellytti lapsen hoitoedellytysten muuttumisesta johtuvaa perusteltua syytä. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa hoitovapaa päättyi äitiysrahakauden alkaessa sen johdosta, että virkailija halusi saada hyväkseen työehtosopimuksen mukaiset lakisääteiseen äitiyslomaan liittyvät palkkaetuudet.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Teknisten ja Erikoisammattien Liiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton välille on syntynyt erimielisyys, onko työnantaja velvollinen maksamaan asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan perusteella kolmen kuukauden palkan työntekijälle äitiysloman ajalta myös silloin, kun työntekijän uusi äitiysloma alkaa hoitovapaan aikana. Työntekijäliiton näkemyksen mukaan oikeutta palkkaetuuksiin ei ole sopimuksessa rajoitettu. Työnantajapuolen mukaan palkanmaksuvelvollisuuden edellytyksenä taas on, että työntekijä on ollut työssä äitiyslomiensa välillä.

Työntekijäliitto on kanteensa perusteluissa viitannut siihen, että työnantaja oli puheena olevan matkatoimistovirkailijan osalta hyväksynyt hoitovapaan keskeyttämisen. Kun oikeus äitiyslomaan perustuu lakiin, kysymys ei ole sellaisesta tilanteesta, jossa työsopimuslaissa mainitut hoitovapaan keskeyttämisen edellytykset ylimalkaan tulisivat harkittaviksi. Vaikka työsopimuslain tarkoittamat hoitovapaan keskeyttämisen edellytykset olisivatkin olemassa, ei työnantaja vielä tällä perusteella ole palkanmaksuvelvollinen uudelta synnytyslomalta, koska velvollisuus maksaa palkka synnytysloman ajalta perustuu ainoastaan työehtosopimukseen. Näin ollen asian ratkaisemisen kannalta ei ole merkitystä onko työnantaja hyväksynyt hoitovapaan keskeyttämisen, vai onko se keskeytynyt muusta syystä.

Työehtosopimukseen sisältyvä synnytysloman aikaa koskeva palkanmaksuvelvollisuus on otettu sopimukseen 1970 luvulla. Asiasta tuolloin sovittaessa hoitovapaasta ei vielä ollut olemassa säännöksiä, jotka on otettu työsopimuslakiin vasta vuonna 1985. Näin ollen tilanne, että uusi synnytysloma alkaisi hoitovapaan aikana, ei ole ollut mahdollinen puheena olevasta työehtosopimuksen määräyksestä ensi kertaa sovittaessa.

Työnantajapuoli on viitannut aikaisempaan soveltamiskäytäntöön, jolloin työehtosopimuksiin yleisesti jo sisältyi oikeus laissa säädettyä pitempään äitiyslomaan. Tällaisesta soveltamiskäytännöstä ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä.

Asianosaisliitot ovat uusineet työehtosopimusta viimeksi vuonna 1987. Tuolloin sopimusta on muutettu muun muassa hoitovapaata koskevien säännösten voimaantulon johdosta. Sopimuksen 11 §:n 1 kohdan sanamuoto on tarkistettu muutettua lainsäädäntöä vastaavaksi. Sen sijaan pykälän 2 kohtaa, joka määrittelee työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden synnytysloman ajalta, ei ole tuolloin muutettu.

Tulkittaessa kyseessä olevan työehtosopimuksen kohdan sisältöä pelkästään sen sanamuodon perusteella voidaan päätyä työntekijäliiton esittämään näkemykseen, minkä mukaan työnantaja olisi velvollinen maksamaan kolmen kuukauden palkan synnytyslomalta työntekijälle riippumatta siitä, onko tämä ollut synnytyslomien välillä työssä vai ei. Työehtosopimusta viimeksi uusittaessa hoitovapaata koskevat säännökset ovat jo sisältyneet lakiin. Siten liitoilla olisi neuvotteluissa vuonna 1987 ollut mahdollisuus esittää sopimuskohtaan lainsäädännöstä mahdollisesti aiheutuvia muutoksia. Kun osapuolet ovat jättäneet esittämättä vaatimuksia sopimuskohdan muuttamisesta, voitaisiin sen katsoa merkitsevän, että asianosaisliitot ovat samalla hyväksyneet määräyksen sanamuodon mukaisen tulkinnan.

Molemmat osapuolet ovat kuitenkin todenneet, ettei nyt kysymyksessä oleva tilanne ole ollut viimeksi käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa esillä. Kantajan ilmoituksen mukaan sitä ei neuvotteluissa ole edes osattu ottaa huomioon. Kun lisäksi otetaan huomioon, että kanteen mukainen lopputulos olisi aikaisempaan käytäntöön nähden hyvin poikkeuksellinen, ei osallisten säilyttäessään määräyksen sanamuodon entisellään voida olettaa puolin eikä toisin tarkoittaneen tuossa yhteydessä laajentaa määräystä koskemaan myös kanteessa tarkoitettua tilannetta.

Työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaan suoritetaan äitiysraha työnantajalle siltä ajalta, jolta työnantaja maksaa synnytysajan palkkaa. Kun synnytyslomalle on ennen hoitovapaasäännösten voimaantuloa pääsääntöisesti siirrytty suoraan työstä, on äitiysrahan suuruus määräytynyt työntekijän työtulojen perusteella. Jos riidanalaiselle työehtosopimusmääräykselle vahvistettaisiin sen sanamuodon mukainen sisältö, saattaisi tämä sairausvakuutuslain äitiysrahan suuruuden määräytymistä koskevat säännökset huomioon ottaen johtaa siihen, että työnantaja myös tarkoitetussa suhteessa joutuisi alunperin sovittua huonompaan asemaan.

Synnytyslomalla on työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdassa vuoteen 1987 saakka tarkoitettu ensimmäistä synnytyslomaa työstä pois jäämisen jälkeen. Kanteessa tarkoitettua uudenlaista tilannetta ei ole sopimusneuvotteluissa huomioitu eikä siitä ole työehtosopimuksessa sovittu. Kummankaan osapuolen näkemystä tukevasta soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty selvitystä. Kun työnantaja on lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan palkan työntekijän poissaolon ajalta vain niissä tilanteissa, joissa siitä on erikseen määrätty, palkanmaksuvelvollisuus synnytysloman ajalta on poikkeusmääräys, jota ei voida tulkita laajentavasti määräyksellä velvoitetun eli työnantajan vahingoksi. Kysymyksessä on työtuomioistuimen mielestä eturistiriita, jota ei voida tulkinnalla ratkaista, vaan asianosaisten on siitä keskenään sovittava. Kyseiselle työehtosopimusmääräykselle ei näin ollen voida vahvistaa kanteessa vaadittua sisältöä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Loukola, Nouro, Hietikko ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.