Labor court dismisses union claim that employer discriminated against union rep by delaying work assignment.

Työnantaja ei ollut menetellyt luottamusmiessopimuksen syrjintäkiellon vastaisesti, vaikka luottamusmiestä oli noin viikon ajan pidetty verstaalla odottamassa työtä, kun luottamusmies mainitun ajanjakson jälkeen oli sijoitettu pitkähköön urakkatyökohteeseen.

Työnantajaa ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Keskusosuusliike Hankkija

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.5.1984 allekirjoitetussa putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

3 §

KESKUSJÄRJESTÖSOPIMUKSET JA NIIHIN PERUSTUVAT SOPIMUKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

STK:n ja SAK:n välisen 2.4.1969 solmitun luottamusmiessopimuksen perusteella allekirjoittajaliittojen kesken 22.5.1971 solmittu luottamusmiessopimus siihen 16.6.1973 ja 10.5.1974 tehtyine muutoksineen.

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä. 3. Jos pääluottamusmieheksi valitun henkilön varsinainen työ vaikeuttaa pääluottamusmiehen tehtävien hoitamista ja jos hänelle tästä syystä järjestetään muuta työtä, ei tällainen järjestely saa aiheuttaa hänen ansionsa alentumista.

Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

10 §

LUOTTAMUSMIES

Osapuolet ovat käsitelleet työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 momenttiin liittyviä kysymyksiä. Osapuolet toteavat luottamusmiehen töihin sijoittamisesta seuraavaa: Töiden jaossa on noudatettava normaalia jakojärjestystä. Normaali jakojärjestys tarkoittaa sitä, että töiden jaossa otetaan huomioon asentajille asetettavat pätevyysvaatimukset alkavissa töissä ja, että työt jaetaan siinä järjestyksessä kuin käynnissä olevat työt päättyvät ja niistä vapautuvat asentajat seuraavia töitä varten. Työt on pätevyysvaatimusten tultua huomioonotetuksi jaettava asentajille siinä järjestyksessä kuin he vapautuvat vanhoista töistä. Lisäksi jakojärjestykseen vaikuttavat ilman muuta sairaslomat, vuosilomat ja erilaiset kurssit, joille luottamusmies osallistuu. Ansion menetyksen korvaaminen sortamistapauksessa maksetaan KTA:n mukaan.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Putkijohtotyönantajainliittoa ja Keskusosuusliike Hankkijaa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että putkiasentaja Rauno Viljanen oli toiminut Keskusosuusliike Hankkijan Tampereen toimipisteessä vuodesta 1969 alkaen. Hänen työsuhteensa jatkui edelleen. Viljanen oli toiminut luottamusmiehenä vuodesta 1977 alkaen.

Maanantaina 26.8.1985 kaksi asentajaa oli komennettu vaihtamaan kaukolämpöventtiileitä erääseen taloyhtiöön. Asentajilla oli kulunut tässä työssä useita päiviä ja palkkaa heille oli maksettu 43,22 markkaa tunnissa. Yksi asentaja oli komennettu erääseen toiseen taloyhtiöön remonttityöhön, josta hänelle oli maksettu henkilökohtaista palkkaa eli 35,52 markkaa tunnissa. Viljanen oli koko maanantaipäivän edelleen odottanut työtä.

Tiistaina 27.8.1985 yksi asentaja oli komennettu tennishallille urakkatyöhön, joka oli kestänyt useita päiviä. Yksi asentajista oli saanut valmiiksi työnsä jäähallilla. Työ oli ollut urakkatyötä ja se oli päättynyt tiistaina puolenpäivän aikaan. Tämän jälkeen mainittu asentaja oli saapunut verstaalle, josta hänet oli välittömästi komennettu tennishallille urakkatyöhön. Pääluottamusmies Viljanen oli koko tiistaipäivän odottanut työtä.

Keskiviikkona 28.8.1985 kaikki asentajat Viljasta lukuun ottamatta olivat olleet heille aikaisemmin osoitetuissa työkohteissa. Viljaselle oli osoitettu palautusten lajittelua, joka oli kestänyt kaksi tuntia. Palkkaa tästä työstä Viljaselle oli maksettu 30,48 markkaa tunnissa eli niin sanottu keikkapalkka. Lopun päivää Viljanen oli odottanut työtä.

Torstaina 29.8.1985 kaikki asentajat Viljasta lukuun ottamatta olivat olleet työssä. Viljanen oli edelleen odottanut työtä.

Perjantaina 30.8.1985 kaikki muut asentajat olivat olleet jälleen työssä ja Viljanen oli odottanut työtä kello 10:een asti. Tuolloin työnjohtaja oli tarjonnut Viljaselle viemärin rassauskeikkaa konttorille, vaikka työnjohtajan tiedossa oli ollut, että Viljasen luottamusmiestunnit alkoivat puolelta päivin. Tämän vuoksi Viljanen ja työnjohtaja olivat sopineet siitä, että Viljanen odottaisi työtä vielä yhden tunnin, koska edellä tarkoitettu työ olisi kuitenkin kestänyt pidempään.

Keskusosuusliike Hankkija oli edellä selostetulla menettelyllään laiminlyönyt normaalin jakojärjestyksen noudattamisen töiden jaossa. Työnantaja oli menettelyllään toiminut luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisesti. Viljaselle oli aiheutunut tästä syrjinnästä ansionmenetystä yhteensä 1 057,34 markkaa. Luottamusmiessopimuksen 4 §:n soveltamisohjeen perusteella työnantaja oli velvollinen korvaamaan Viljaselle ansionmenetyksen keskituntiansion mukaan. Viljasen henkilökohtainen keskituntiansio oli ollut 48,90 markkaa.

Putkijohtotyönantajainliitto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin Keskusosuusliike Hankkijan menettelyn johdosta. Työnantajaliitto oli siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Viljanen oli esittänyt useaan otteeseen työnantajalle vaatimuksen keskituntiansion mukaisen palkan maksamisesta edellä tarkoitetulta ajalta. Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti 1.11.1985 ja liittojen välillä 4.6.1986. Käydyissä neuvotteluissa asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Keskusosuusliike Hankkijan menetelleen putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksen osana olevan luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2. ja 3. kohdan vastaisesti ajalla 23.8. - 30.8.1985 Keskusosuusliike Hankkijan syrjiessä pääluottamusmiehenä toiminutta Viljasta siten, että hän oli joutunut odottamaan verstaalla urakkatöitä aikapalkalla. Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi vaatinut Keskusosuusliike Hankkijan velvoittamista suorittamaan Viljaselle syrjinnästä aiheutuneena ansionmenetyksenä 1 057,34 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.8.1985 lukien sekä Keskusosuusliike Hankkijan tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla mainitusta työehtosopimusrikkomuksesta ja Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskusosuusliike Hankkija ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2. kohta oli samansisältöinen kuin keskusjärjestöjen välillä solmittu luottamusmiessopimus. Keskusjärjestöjen välillä solmitun luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeissa oli todettu muun muassa seuraavaa: "Luottamusmiehen palkka ei siirron takia saa alentua valituksi tulemisen ajankohtana vallinnutta palkkaa pienemmäksi. Tämän kohdan antama suoja palkan osalta koskee ainoastaan siirtotapauksia. Jos luottamusmies sitä vastoin pysyy entisessä työssään, saattaa palkka muuttua esim. urakkasaavutusten taikka urakkavolyymin muuttumisen takia, artikkelien vaihtumisesta riippuen tai urakkahinnoittelun tarkistamisen yhteydessä. Jos luottamusmiehen tulee työehtosopimuksen ja työsopimuksensa mukaan suorittaa eripalkkaisia töitä, ei tästä aiheutuvaa ansion vaihtelua voida pitää luottamusmiessopimuksen vastaisena."

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2. kohta oli ensisijainen tulkintalähde ratkaistaessa, oliko työnantaja menettelyllään syrjinyt luottamusmiestä. Putkialan kysymyksessä olevan kohdan tulkintaa koskeva pöytäkirjamerkintä, joka oli otettu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:ään, ainoastaan selvensi luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2. kohdan tarkoitusta. Pöytäkirjamerkinnällä oli sovittu niistä periaatteista, joilla varsinaisen sopimuskohdan tarkoittama huonompipalkkaiseen työhön siirtäminen voitiin välttää. Pöytäkirjamerkinnällä ei ollut voitu mitätöidä varsinaisen sopimuskohdan alkuperäistä tarkoitusta.

Pöytäkirjamerkinnän mukaisella töiden jakojärjestyksellä tarkoitettiin ainoastaan sitä, miten asentajat tuli sijoittaa urakkatöihin. Mainitulla jakojärjestystä koskevalla määräyksellä ei ollut otettu kantaa siihen, miten asentajat tuli sijoittaa aikapalkalla suoritettaviin töihin. Tämä oli varsin ymmärrettävää, koska putkialalla perinteisesti urakkatöissä ansaittiin huomattavasti paremmin kuin aikapalkalla suoritettavissa töissä. Näin ollen asiaa ratkaistaessa voitiin jättää huomiotta kaikki ne kanteessa mainitut työt, joita ei ollut tehty urakalla. Kaikki remontti- ja korjaustyöt sekä varastossa tehtävät työt olivat tyypillisiä aikapalkalla tehtäviä töitä.

Viljanen oli ennen kanteessa tarkoitettua ajanjaksoa työskennellyt yhtäjaksoisesti etumiehenä Pirkka-hallin työmaalla Tampereella. Työ oli alkanut kesäkuussa 1984 ja päättynyt 21.8.1985. Syyskuun alussa 1985 Viljanen oli aloittanut puolustusministeriön niin sanotun viipaletalojen urakan, joka oli valmistunut 20.12.1985. Viljanen oli siten ollut puolentoista vuoden aikana poissa urakkatyöstä ainoastaan ne päivät, jotka kanteessa oli mainittu.

Eräs toinen asentaja oli siirretty 27.8.1985 tennishallille. Mainittu asentaja oli toiminut tuohon aikaan tennishallin työkohteen etumiehenä, joten luonnollista oli ollut, että hän oli siirtynyt töiden hetkeksi keskeydyttyä takaisin omaan työkohteeseensa.

Kolmas asentaja oli siirretty tennishallille urakkatyöhön 28.8.1985. Tennishallin varsinainen urakka oli valmistunut syyskuussa. Tämän jälkeen viimeksi mainittu asentaja oli 13.9.1985 alkaen tehnyt erilaisia lyhytaikaisia töitä ennen kuin hän lokakuun puolessa välissä 1985 oli päässyt seuraavaan pitempään urakkatyökohteeseen. Työnantajapuolen käsityksen mukaan työnantaja olisi syyllistynyt luottamusmiehen syrjintään, mikäli Viljanen olisi sijoitettu pariksi viikoksi juuri päättymässä olevaan urakkaan sen sijaan, että hänet oli sijoitettu muutaman päivän kuluttua alkavaan neljän kuukauden yhtäjaksoiseen urakkaan.

Liittojen välisissä neuvotteluissa työnantajapuoli oli tiedustellut vastapuolelta, eikö työntekijäpuolen mielestä urakkatöiden pituuksilla ollut mitään merkitystä jakojärjestystä ajatellen. Tähän kysymykseen työntekijäpuoli ei ollut halunnut vastata. Mikäli urakoiden pituuksilla ei olisi mitään merkitystä, antaisi se syrjimiseen pyrkivälle työnantajalle mahdollisuudet järjestellä urakoita siten, että tietyt henkilöt saisivat aina lyhyitä urakkatyökohteita, joiden väliset ajanjaksot saattaisivat työntekijäpuolen oikeaksi katsomaa jakojärjestystä noudattaen venyä varsin pitkiksi. Tämä johtaisi myös ansioiden alenemiseen huomattavasti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskusosuusliike Hankkija ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että luonnollisena lähtökohtana täytyi pitää sitä, että työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:ssä esitetyt luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2. kohdan tulkintaa selventävät periaatteet olivat merkityksellisiä, kun kysymys oli luottamusmiehen syrjimisestä juuri putkialalla. Allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n määräys ei pyrkinyt tekemään tyhjäksi varsinaisen sopimuskohdan tarkoitusta eikä mennyt sopimusmääräyksen tarkoitusta pidemmälle. Se vain selvensi sopimuskohdan tarkoituksen toteuttamista putkialan kaltaisella erityisalalla, jossa jatkuvat siirtymiset uusiin työkohteisiin olivat osa työn luonnetta.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n jakojärjestystä koskevaa määräystä ei ollut millään tavoin rajattu koskemaan vain urakkatöitä. Aikapalkalla tehtävässä työssä ansiot saattoivat olla jopa kaksinkertaiset aikapalkalla tapahtuvaan odottamiseen verrattuna. Putkialalla luottamusmiehen siirtäminen huonompipalkkaisiin töihin voi tapahtua myös jakamalla aikapalkalla tehtäviä töitä luottamusmiestä syrjivällä tavalla.

Viljanen ei ollut koskaan kieltäytynyt tarjotuista töistä, vaan hän oli tehnyt myös kaikenlaisia aikapalkalla tehtäviä töitä. Viljasen odotusaikana alkaneissa työkohteissa palkka oli ollut huomattavasti parempi kuin odottamisesta maksettu palkka. Työnantajapuolelta oli esitetty, että tennishallin urakkatyökohde oli käynnistynyt silloin, kun Viljanen vielä oli ollut edellisessä urakassaan. Työkohteen käynnistymisaika ei ollut millään tavoin ratkaiseva, vaan Viljanen olisi voitu siirtää työkohteeseen myös sen alkamisen jälkeen. Allekirjoituspöytäkirjan 10 §:ään otetulla määräyksellä ei tarkoitettu sitä, että luottamusmiehen pitäisi saada parempia ja pitempiä urakoita kuin muiden työntekijöiden. Määräyksen tarkoituksena oli ainoastaan taata luottamusmiehelle töiden jaossa tasavertainen asema muiden työntekijöiden kanssa. Luottamusmiehen syrjintää oli myös viikon kestänyt selvästi epäasiallinen luottamusmiehen pitäminen verstaalla odottamassa työtä siitä

huolimatta, että tästä ei vielä ollut ollut seurauksena huomattavia vaikutuksia luottamusmiehen vuosityöansioon.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja Rakennustyöläisten Liitto lisäksi oikeudenkäyntikuluille laillista korkoa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Putkiasentaja Rauno Viljanen, joka on vuodesta 1969 alkaen on ollut Keskusosuusliike Hankkijan palveluksessa Tampereen toimipisteessä, on vuodesta 1977 lähtien toiminut työntekijöiden luottamusmiehenä. Viimeksi ennen kanteessa tarkoitettua aikaa 23. - 30.8.1985 Viljanen on ollut urakkatyössä vastineessa mainitussa työkohteessa kesäkuusta 1984 elokuun 21 päivään 1985. Urakkatyökohteen päättymisen jälkeen Viljanen on 22.8.1985 ollut viemärikaivojen tarkastustyössä. Tämän jälkeen hän on kanteessa tarkoitetun ajan kahta tuntia lukuun ottamatta ollut verstaalla odottamassa työtä, miltä ajalta hänelle on maksettu 21,07 markan suuruista tuntipalkkaa.

Työnantaja on 23. - 30.8.1985 osoittanut neljälle asentajalle, joista kaksi on ollut vakituista remonttimiestä, kanteessa mainittuja remontti- tai muita tuntitöitä. Lisäksi yksi asentaja on 23.8.1985 osoitettu Sammon tennishallille urakkatyöhön. Myös 27.8.1985 on yksi asentaja siirretty tennishallille urakkatyöhön. Mainittu asentaja on toiminut työkohteen etumiehenä, mihin tehtävään hän on palannut töiden oltua välillä keskeytyksissä. Työnantaja on vielä 28.8.1985 osoittanut yhden asentajan urakkatyöhön tennishallille. Viimeksi työmaalle siirretty asentaja on siirtynyt työkohteeseen välittömästi työn hänen edellisessä urakkatyökohteessaan päätyttyä. Mainittu urakka on valmistunut seuranneen syyskuun aikana. Viljanen on aloittanut syyskuun alussa työskentelyn urakkatyökohteessa, joka on valmistunut 20.12.1985.

Luottamusmiehen syrjintä töiden jaossa voi tapahtua muullakin tavoin kuin jättämällä osoittamatta hänelle urakkatöitä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n edellyttämässä järjestyksessä. Vastaajat eivät ole esittäneet selvitystä siitä, minkä vuoksi Viljaselle ei ole osoitettu niitä kanteessa mainittuja remontti- ja muita töitä, joita on annettu muille yleensä urakkatöitä tehneille asentajille.

Viljasen ollessa odottamassa verstaalla työtä on yksi asentajista 28.8.1985 välittömästi entisen urakkatyön päättymisen jälkeen siirretty uuteen syyskuussa päättyneeseen urakkatyökohteeseen. Kun kanteessa tarkoitettu ajanjakso kuitenkin on ollut melko lyhyt ja kun Viljanen on mainitun ajanjakson jälkeen osoitettu pitkähköön urakkatyöhön, ei Keskusosuusliike Hankkija ole työtuomioistuimen mielestä menetellyt asiassa luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2. ja 3. kohtiin sisältyvän syrjintäkiellon vastaisesti. Sen ei siten voida katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimusta eikä Putkijohtotyönantajainliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskusosuusliike Hankkija itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Silenti, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.