Labor court orders employer to pay agreed wage increase and fines union for failing to enforce collective agreement.

Asianosaisliittojen välillä sovittuun työehtosopimukseen perustuneet 1.6.1988 toteutettaviksi sovitut palkankorotukset oli maksettava huomioimatta aikaisemmin samana vuonna maksettuja henkilökohtaisia merit-korotuksia. Maksaessaan merit-korotuksia työnantajalla ei ollut ollut tiedossaan työehtosopimusratkaisua. Jos olisi ollut tarkoituksena ottaa huomioon jo toteutettuja korotuksia työehtosopimuksessa sovittuja korotuksia alentavina, olisi tästä tullut sopia. Myöskään sellaista käytäntöä ei ollut syntynyt, johon työnantaja olisi voinut menettelynsä perusteena viitata.

Työnantajaliitto, joka ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin virheellisen menettelyn oikaisemiseksi, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. Liitto oli voinut pitää työnantajan menettelyn sopimuksenvastaisuutta jossain määrin tulkinnanvaraisena, mikä otettu huomioon hyvityssakkoa alentavana tekijänä.

Kantaja Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Vastaaja Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Kuultava Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki

TUOMIO

KANNE

Kanteen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on lausunut, että sen ja Pankkialan Työnantajaliiton välillä oli sovittu kevään 1988 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä, että pankkialan palkkausjärjestelmän mukaisten palkkaryhmien yläpuolella olevien toimihenkilöiden palkkoja korotetaan 1.6.1988 lukien vähintään 3,5 prosentilla. Tämän lisäksi palkkoja tuli korottaa 1,25 prosentilla, joten keskimääräiseksi korotukseksi oli sovittu 4,75 prosenttia. Korotuksista 1,25 prosentin osan käytössä oli sovittu noudatettavaksi joko samanlaista neuvottelumenettelyä kuin kevään 1987 palkankorotuksissa tai keväällä 1988 mahdollisesti sovittua pankkialan palkkaryhmien yläpuolisia esimiehiä koskevaa pankkikohtaista neuvottelumenettelyä.

Työnantajan tuli ennen korotusten toteuttamista selvittää niiden yhteydessä noudatettavat periaatteet sekä korotusten toteuttamisen jälkeen, että ne olivat toteutuneet vähintään 4,75 prosentin suuruisina.

Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankissa oli syntynyt erimielisyys niin sanotusta järjestelyvarasta eli 1,25 prosentista. Työnantaja oli katsonut, että 1.3.1988 lukien toteutetut 1,4 prosentin suuruiset merit- ja muut palkkiokorotukset olivat asianosaisliittojen sopiman neuvottelutuloksen tarkoittamaa järjestelyvaraa, joka oli vain maksettu aikaisemmin kuin liittojen välinen sopimus edellytti.

Pääluottamusmies ei ollut hyväksynyt työnantajan tulkintaa, vaan oli edellyttänyt liittojen välillä sovitun 4,75 prosentin palkankorotuksen toteuttamista täysimääräisenä liittojen sopimasta ajankohdasta lukien. Asiasta oli laadittu pankissa erimielisyysmuistio ja asia oli siirretty liittojen käsiteltäväksi.

Pankkitoimihenkilöliitto oli yhtynyt pankin pääluottamusmiehen näkökantaan ja edellyttänyt, että Pankkialan Työnantajaliitto ryhtyisi toimenpiteisiin, jotta sen jäsenpankki toteuttaisi liittojen välillä sovitun palkankorotuksen niin sanotun vapaaosan. Liittojen välillä käytyjen neuvottelujen jälkeen työnantajaliitto oli katsonut pankin täyttäneen sopimuksen mukaisen velvoitteensa kevään 1988 korotusten osalta.

Liittojen välillä oli saavutettu neuvottelutulos palkankorotuksista sekä määrän että rakenteen osalta 9.5.1988. Tulos oli hyväksytty työntekijäliiton liittovaltuustossa 13.5.1988. Näin ollen pankissa maaliskuussa tehty päätös ei ollut voinut sisältää päätöstä liittojen välillä vasta myöhemmin sovitusta korotuksesta. Korotuksen määrä ja rakenne ei ollut ollut edes tiedossa silloin, kun pankki oli päättänyt maaliskuun alusta toteuttamistaan merit-korotuksista. Liitot olivat sopineet siitä, että palkankorotukset toteutetaan 1.6.1988 lukien. Mitään muita päivämääriä ei neuvotteluissa ollut ollut esillä. Mikäli merit- ja palkkiokorotukset olisi hyväksytty liittojen välillä myöhempänä ajankohtana sovituksi vapaaosakorotukseksi sillä perusteella, että ne oli maksettu ennakkoon ja että ne tasoltaan olivat vähintään liittojen välillä sovitun korotuksen suuruisia, olisi tämä merkinnyt sitä, että mikä tahansa korotus korvaisi liittojen mahdollisesti myöhemmin sopimat palkankorotukset.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki on jättänyt toteuttamatta Pankkitoimihenkilöliiton ja Pankkialan Työnantajaliiton toukokuussa 1988 sopiman, 1.6.1988 toteutettavan palkkaryhmien yläpuolisten toimihenkilöiden yleiskorotuksen täysimääräisenä sekä pankin velvoittamista toteuttamaan sovittu korotus taannehtivasti mainitusta päivämäärästä lukien. Lisäksi Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut, että Pankkialan Työnantajaliitto tuomitaan hyvityssakkoon työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto on lausunut, että Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki oli päättänyt 1.3.1988 lukien toteuttaa palkkaryhmien yläpuolisille toimihenkilöille henkilö- ja suoritearviointiin perustuvan palkankorotuksen. Korotuksen suuruus oli ollut keskimäärin ryhmänä 1,4 prosenttia. Pääluottamusmiehelle oli kerrottu noudatettavista korotusperiaatteista ja korotusten aikatauluista. Korotuksen toteuttamisessa oli noudatettu samoja periaatteita kuin edellisenäkin vuonna. Korotusten toteuttamisen jälkeen pääluottamusmiehelle oli kerrottu, millainen korotus kokonaisuudessaan oli ollut. Tarkoituksena oli ollut, että jos liitot sopisivat niin sanotusta vapaaosasta, vastaisi korotus tätä, ellei se olisi keskimäärin suurempi kuin jo toteutettu 1,4 prosenttia. Tällöin palkkoja olisi nostettu siten, että liittojen välillä sovittu ansiotaso olisi saavutettu.

Päätettäessä palkkojen korottamisesta 1.3. lukien ei pankin tiedossa ollut ollut liittojen välinen lopullinen neuvottelutulos. Perinteisesti oli kuitenkin henkilö- ja suoritearviointiin perustuva korotus toteutettu jo maaliskuussa. Lähtökohtana oli ollut, että korotus oli mahdollisesti ennakkoa liittojen välillä sovittavasta vapaaosasta. Myös pääluottamusmiehelle oli ollut selvää, että korotus käsitti liittojen myöhemmin mahdollisesti sopiman vapaaosan. Tässä tapauksessa pankilla ei ollut ollut tietoa, mitä menettelytapoja olisi noudatettava. Tämän vuoksi oli noudatettu samoja periaatteita, jotka oli katsottu asiallisiksi edellisenäkin vuonna. Koska korotukset olivat ylittäneet liittojen sopiman vähimmäishintatason ja koska osa oli maksettu kolme kuukautta etukäteen, eivät palkkaryhmien yläpuoliset toimihenkilöt olleet joutuneet muita epäedullisempaan asemaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut, että kanne hylätään.

KANTAJAN VASTASELITYS

Pankkitoimihenkilöliitto on vielä lausunut, että sen ja Pankkialan Työnantajaliiton välillä oli perinteisesti sovittu palkankorotuksista ja niiden ajankohdista. Työehtosopimuksen vähimmäissopimusluonteen mukaisesti pankissa oli voitu toteuttaa liittojen välillä sovittujen korotusten lisäksi maksettavia korotuksia. Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin 1.3.1988 lukien määrältään 1,4 prosentin suuruisena toteuttamat korotukset olivat olleet jo pankin omankin näkemyksen mukaan niin sanottuja merit-korotuksia. Lisäksi oli huomattava, että kysymys oli kesäkuun alusta toteutettavasta palkankorotuksesta eikä palkkaryhmien yläpuolisten toimihenkilöiden ansiokehityksestä.

Pankki ei ollut missään vaiheessa tiedottanut pääluottamusmiehelle tarkoituksestaan, että pankin merit-korotukset olisivat vastanneet liittojen välillä mahdollisesti myöhemmin sovittavaa vapaaosaa. Kyse merit-korotusten osalta ei ollut korotusten aikaistamisesta vaan pankin tulokseen sidotuista muista korotuksista. Työntekijäliiton edustajat olivat vaatineet liittojen sopimien korotusten maksamisesta sovittuina ajankohtina. Tämän seurauksena oli muun muassa esimiessopimuksen soveltamisohjeisiin kirjattu, että palkankorotusajankohdat olivat kunakin vuonna 1.1 ja 1.6.

Väite siitä, että korotusperiaatteiden osalta olisi noudatettu edellisen vuoden käytäntöä, ei pitänyt paikkaansa. Pankissa laaditusta erimielisyysmuistiosta ilmeni pankin omana kantana, että edellisen vuoden neuvottelumenettelyä ei 1.3.1988 toteutetun korotuksen osalta ollut noudatettu. Keväällä 1987 sen sijaan oli menetelty juuri siinä järjestyksessä kuin liittojen välillä oli sovittu.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAN LAUSUMA

Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki on yhtynyt Pankkialan Työnantajaliiton vastaajana lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asianosaisliittojen välillä on sovittu, että palkkaryhmien yläpuolisten toimihenkilöiden palkkoja korotetaan 1.6.1988 lukien vähintään 3,5 prosenttia. Tämän lisäksi tuon toimihenkilöryhmän palkkoja on sovittu korotettavaksi siten, että keskimääräinen korotus muodostuu vähintään 4,75 prosentiksi. Työnantaja on voinut päättää, miten erotus 1,25 prosenttia käytetään palkankorotuksiin. Tämän niin sanotun vapaaosan käyttämisestä on tullut kuitenkin neuvotella noudattaen joko samoja periaatteita kuin kevään 1987 korotuksen osalta tai keväällä 1988 mahdollisesti sovittua esimiehiä koskevaa pankkikohtaista neuvottelumenettelyä.

Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankissa kaikille edellä tarkoitetuille toimihenkilöille on suoritettu 3,5 prosentin suuruinen korotus 1.6.1988 lukien. Tämän lisäksi työnantaja on jo 1.3.1988 lukien suorittanut puheena oleville toimihenkilöille niin sanottuja merit-korotuksia, joiden korotusvaikutus on ollut ryhmänä 1,4 prosenttia. Asianosaisliitot ovat olleet eri mieltä siitä, onko työnantajan maaliskuun alusta toteuttama korotus otettava huomioon yleiskorotuksen etukäteen maksettuna vapaaosana korotuksia 1.6.1988 lukien maksettaessa.

Esitetyn selvityksen mukaan pankissa on ollut useita vuosia käytäntönä maksaa henkilökohtaisia korotuksia, jotka ovat perustuneet pankin tulokseen ja työntekijän työpanokseen. Nämä korotukset on suoritettu sen jälkeen, kun liittojen sopima työehtosopimusratkaisu on jo ollut tiedossa. Korotuksista on päättänyt työnantaja, vaikkakin niistä todistajana kuullun henkilöstöpäällikön kertoman mukaan on keskusteltu myös pääluottamusmiehen kanssa. Edellä mainitut korotukset ovat perinteisesti olleet liittojen sopimista yleiskorotuksista riippumattomia. Niiden maksamiseen on kuitenkin osaksi käytetty työehtosopimuksessa sovittuja palkankorotuksia, mikäli työehtosopimuksen ajoittuminen ja palkkaratkaisun rakenne ovat sen sallineet.

Työehtosopimuksessa sovittuihin palkankorotuksiin on sisältynyt kiinteä, henkilökohtainen takuuosa ja niin sanottu vapaaosa muutaman vuoden ajan. Vuonna 1987 vapaaosan jakaminen oli sovittu toteutettavaksi siten, että siitä neuvoteltiin pankkikohtaisesti työnantajan ja työntekijäpuolen kesken. Neuvottelumenettelystä oli sovittu erikseen.

Vuoden 1988 maaliskuussa merit-korotuksista käytyjen neuvottelujen yhteydessä Säästöpankkien Keskus-OsakePankissa ei ole noudatettu vapaaosan jakamiseen liittyvää edellä mainittua neuvottelumenettelyä. Todistajana kuultu pääluottamusmies on kertonut työnantajan ainoastaan tiedottaneen työntekijäpuolelle maaliskuussa jaettavista korotuksista. Myös henkilöstöpäällikkö on todistajana kertonut, ettei kyseistä neuvottelumenettelyä noudatettu. Työnantajapuoli on kuitenkin pitänyt lähtökohtana, että merit-korotukset sisältyvät palkankorotuksen vapaaosaan, mikäli sellaisen sisältymisestä tulevaan työehtosopimukseen tultaisiin sopimaan. Henkilöstöpäällikön kertoman mukaan merit-korotuksista keskusteltaessa pääluottamusmiehen kanssa ei ollut kuitenkaan ollut nimenomaista puhetta, että korotukset liittyisivät myöhemmin solmittavaan työehtosopimukseen. Pääluottamusmies on kertonut asiasta samalla tavalla.

Palkankorotusratkaisusta vuodelle 1988 on päästy sopimukseen toukokuussa. Maaliskuussa, jolloin työnantaja on toteuttanut 1,4 prosentin suuruiset korotukset, ei siten ole ollut tiedossa, tulisiko liittojen välillä sovittavaan yleiskorotukseen sisältymään vapaaosa. Työehtosopimusneuvotteluissa ei ole sovittu muusta korotusten voimaantuloajasta kuin 1.6.1988. Todistajana kuultu vastaajaliiton puolesta työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut johtaja on kertonut ottaneensa neuvotteluissa esille, että pankit ovat toteuttaneet palkankorotuksia jo ennen työehtosopimuksen voimaantuloa. Työntekijäliiton edustajana neuvotelleen toiminnanjohtajan mukaan neuvotteluissa ei kuitenkaan ollut tullut esille vapaaosan suhde aikaisemmin toteutettuihin talokohtaisiin korotuksiin. Tällaisten korotusten huomioonottamisesta työehtosopimuksen mukaisia korotuksia maksettaessa ei liittojen välillä ollut siten sovittu.

Pankkitoimihenkilöliitto on ilmoittanut Pankkialan Työnantajaliitolle 20.6.1988 päivätyllä kirjeellä korotuksiin liittyvästä erimielisyydestä. Työnantajaliitto on tukenut pankin työehtosopimuksen vastaista menettelyä ryhtymättä asiassa mihinkään toimenpiteisiin virheellisen menettelyn oikaisemiseksi. Pankkialan Työnantajaliitto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Toteuttaessaan 1.3.1988 lukien maksettuja palkankorotuksia pankki on tiedottanut pääluottamusmiehelle korotuksista, vaikkakaan sellaista neuvottelumenettelyä kuin edellisenä vuonna ei ole noudatettu. Ottaen huomioon pankin aikaisempina vuosina korotusten jakamisessa noudattamat menettelytavat liitto on voinut pitää pankin menettelyn sopimuksenvastaisuutta jossain määrin tulkinnanvaraisena. Tämä on otettu huomioon alentavana tekijänä hyvityssakon määrää harkittaessa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki on jättänyt toteuttamatta Pankkitoimihenkilöliiton ja Pankkialan Työnantajaliiton 13.5.1988 sopiman, 1.6.1988 toteutettavan palkkaryhmien yläpuolisten toimihenkilöiden yleiskorotuksen täysimääräisenä ja että pankki on velvollinen toteuttamaan korotuksen taannehtivasti 1.6.1988 lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n mukaan Pankkialan Työnantajaliiton maksamaan Pankkitoimihenkilöliitolle hyvityssakkoa 8 000 markkaa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Pankkialan Työnantajaliitto ja Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Pankkitoimihenkilöliiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtajana, Iirola, Tiitola, Niskanen, Pohja ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.