Labour Court rules that store managers in small Eka-Yhtymä branches must follow the general store managers' collective agreement.

Esimiesten työehtoja ja palkkoja koskevaa työehtosopimusta tuli soveltaa myös yhtiön kooltaan, henkilökuntamäärältään ja tuotevalikoimaltaan pienimpien tietyllä nimellä toimivien myymälöiden esimiehiin. Erot seuraavaksi suurempaan myymälätyyppiin olivat kuitenkin vähäiset eikä myymälöiden toimintatavoissa ollut huomattavaa eroa. Kysymyksessä olevien myymälöiden esimiehet vastasivat työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla toimivaltansa rajoissa myymälänsä toiminnallisesta tuloksesta sekä palvelu- ja muusta toimintavalmiudesta. (Ään.)

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaaja Työehtoliitto r.y. Kuultava Osuuskunta Eka-Yhtymä

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.3.1987 allekirjoitetussa esimiesten työehtoja ja palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Tällä työehtosopimuksella määrätään Kaupan Työnantajaliiton vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenyritysten palveluksessa olevien kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain alaista työtä tekevien täysin työkykyisten esimiesten palkkaja työehdot.

Esimiehellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa työntekijää, jonka tehtävänä on toimia myymäläntai osastonhoitajana tai vastaavana. Esimies vastaa toimivaltansa rajoissa myymälänsä/osastonsa toiminnallisesta tuloksesta sekä palvelutai muusta toimintavalmiudesta.

KANNE

Kanteen perustelut

Siwa-esimiesten tehtävät olivat tosiasiallisesti muodostuneet vaativammiksi ja myymälöiden tuotevalikoima oli kasvanut huomattavasti yli alunperin tarkoitetun 600 tuotteen, ollen nyt yli 900 tuotetta. Tämän vuoksi Eka-Yhtymän ja työntekijäliiton välillä ei enää ollut tehty vuonna 1985 allekirjoitettua sopimusta vastaavaa sopimusta 1.4.1987 lukien. Tuosta ajankohdasta lähtien Siwa-esimiesten palkat olivat määräytyneet asianosaisliittojen välisen myymälän- ja osastonhoitajien työehtoja ja palkkoja koskevan työehtosopimuksen mukaisesti. Työehtosopimuksesta poikkeavia paikallisia sopimuksia oli ollut lupa solmia vain liittojen suostumuksella. Työntekijäliitto ei ollut antanut tällaista suostumusta.

Edellä sanotusta huolimatta Eka-Yhtymä oli kieltäytynyt noudattamasta työehtosopimusta ja oli maksanut palkat 31.3.1987 lakanneen sopimuksen perusteella lukuunottamatta Jyväskylän, Kuopion ja Oulun piirin Siwa-esimiehiä. Viimeksi mainituilla paikkakunnilla suurelle osalle esimiehistä oli maksettu palkka työehtosopimuksen mukaan. Eka-Yhtymä oli perustellut menettelyään muun muassa sillä, että Siwa-esimiesten työtehtävät olivat poikenneet vaativuudeltaan huomattavasti työehtosopimuksessa tarkoitettujen myymälän- ja osastonhoitajien tehtävistä. Sopimuksessa ei kuitenkaan näitä tehtäviä ollut lainkaan määritelty.

Palkkauksesta syntyneen erimielisyysasian neuvottelujen yhteydessä Eka-Yhtymälle oli esitetty Siwa-esimiesten itsensä laatima tehtäväluettelo, jonka oikeellisuutta ei sinänsä ollut kiistetty yrityksen kanssa käydyissä eikä myöhemmin liittojen välisissä neuvotteluissa. Siwa-esimiesten työ oli tosiasiallisesti vaativuudeltaan vähintään samantasoista kuin muiden itsepalvelumyymälöiden esimiesten ja tavaratalojen osastonhoitajien työ. Liittojen väliset neuvottelut asiassa olivat päättyneet 10.5.1988.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuuskunta Eka-Yhtymän Siwa-ketjun myymäläesimiesten palkkaukseen tuli soveltaa 1.4.1987 lukien Työehtoliiton ja Liikealan ammattiliiton välistä myymälän- ja osastonhoitajien työehtoja ja palkkoja koskevaa työehtosopimusta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työehtoliitto on lausunut, että Siwa-myymäläketju oli liikeajatukseltaan ja toimintatavoiltaan täysin vanhoista E-osuusliikkeiden ylläpitämistä myymälöihin perustuvista toimipaikoista poikkeava. Siwa-myymälöiden perustaminen oli ollut ainoa todellinen vaihtoehto sille, että myymälät olisi kokonaan lopetettu. Ajatuksena oli ollut, että kustannuksia säästämällä, tuotevalikoimaa rajoittamalla, katteesta tinkimällä ja myyntiä huomattavasti lisäämällä myymäläyksiköt saataisiin kannattaviksi.

Siwa-myymälät ja niiden esimiesten tehtävät erosivat vanhoista myymälöistä ja niiden hoitajien tehtävistä muun muassa siten, että Siwamyymälässä ei ollut myymäläkohtaista markkinointi eikä tarjoustoimintaa, siellä ei päätetty hinnoittelusta eikä valikoimista, myymälässä ei myöskään ollut enemmälti tarkkaa tavaran laadun ja tuoreuden seurantaa edellyttävää tuoretavarakauppaa eikä lihatiskiä tai muita palvelupisteitä. Siwa-myymälän tuotevalikoima tuli myymälään siellä tehtyjen tavarapuutetilausten mukaisesti. Edellä mainitut Siwa-myymälästä puuttuvat toiminnot kuuluivat oleellisena osana tavalliseen palvelumyymälään, jonka työntekijöihin sovellettiin myymälän- ja osastonhoitajien työehtosopimusta. Siwa-myymälöiden henkilömäärä oli selvästi tavallista myymälää pienempi. Tyypillisimmillään esimiehen lisäksi oli vain kaksi työntekijää. Siwa-myymälän esimiehellä ei myöskään ollut tulosvastuuta myymälästään.

Koska Siwa-myymälä poikkesi tavallisesta myymälästä edellä kerrotulla tavalla, oli selvää, ettei Siwa-esimieheen voitu soveltaa myymälänja osastonhoitajien työehtosopimusta. Tämä oli ollut myös työntekijäliiton lähtökohtana Siwa-esimiesten työ- ja palkkaehdoista neuvoteltaessa.

Työntekijäliiton vaatimuksensa tueksi esittämä perustelu siitä, että Siwa-esimiehiä koskevan pöytäkirjan mukainen enintään 600 tuotteen lukumäärä olisi ylitetty sen ollessa nyt yli 900 tuotetta, oli muodollista laatua. Kysymys oli siitä, mitä tuotteella ymmärrettiin. Esimiespöytäkirjaa laadittaessa oli molemmilla osapuolilla ollut lähtökohtana tuotteen käsite ymmärrettynä laajemmin kuin ajatus siitä, että jokainen eri tavarakoodeilla varustettu myyntiyksikkö muodostaisi oman erillisen tuotteensa. Kun laskettiin varsinaisia tuotteita, Siwa-myymälöissä oli tyypillisimmillään edelleenkin selvästi alle 600 tuotetta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työehtoliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Liikealan ammattiliitto on vielä lausunut, että siwa-esimies ei alunperin ollut vastannut esimerkiksi myymälänsä tuloksesta. Näissä olosuhteissa oli asianosaisliittojen välillä sovittu esimiehille omat palkkataulukot. Siwa-päälliköiden palkkoja koskevaa sopimusta ei ollut uusittu keväällä 1987, koska esimiesten tehtävät ja vastuu sekä myymälän luonne olivat muuttuneet toiseksi mitä ne olivat olleet vuonna 1985. Neuvotteluja oli jatkettu Eka-Yhtymän pyynnöstä, mutta varsinaisesti neuvottelu oli koskenut sitä, pitikö Siwa-päälliköiden palkkaukseen soveltaa myymälän- ja osastonhoitajien palkkausta koskevia määräyksiä, kuten työntekijäliitto oli koko ajan vaatinut.

Siwa-myymälät eivät nykyisin eronneet missään olennaisessa suhteessa muista itsepalvelumyymälöistä. Osuuskunta Eka-Yhtymän muut ketjut kuten Manteli, Sateenkaari, Tenna ja Eka-Market olivat myös itsepalvelumyymälöitä, joiden hinnoista ja tuotevalikoimasta päättäminen sekä markkinointi hoidettiin keskitetysti. Siwa-myymälöillä samoin kuin muillakin myymälätyypeillä oli oma tuotevalikoimansa, jota myymälän esimies ei voinut muuttaa. Tavaratilaukset tehtiin myymälätyypin oman valikoimakirjan mukaisesti. Esimiehen harkintaan jäi menekin harkinta. Myymälöissä oli myös tuoretavarakauppaa. Kaikissa myymälöissä myytiin hedelmiä, vihanneksia ja maitoa, joka edellytti tarkkaa tavaran laadun ja tuoreuden seurantaa. Siwa-myymälöissä oli myös säästökassatoimintaa, veikkauspalvelua, maaseutumyymälöissä bensiinin myyntiä ja Vuotsolla jopa kahvila- ja matkahuoltotoimintaa.

Väite, minkä mukaan myymälän- ja osastonhoitajien palkkoja koskevia määräyksiä sovellettiin vain tavalliseen palvelumyymälään, jonka toimintoihin kuului oleellisena osana muun muassa myymäläkohtainen markkinointi- ja tarjoustoiminta, ei pitänyt paikkaansa. Tällaista edellytystä ei sopimuksessa ollut. Siwa-myymälässä ei ollut myymäläkohtaista markkinointi- eikä tarjoustoimintaa. Sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä, koska sitä ei ollut muissakaan Eka-Yhtymän erityyppisissä ketjuissa. Näiden myymälöiden esimiehiin sovellettiin myymälän- ja osastonhoitajien työehtosopimusta.

Henkilöstömäärä Siwa-myymälöissä riippui myymälän myynnistä ja esimiehen valmiudesta tehdä palkatonta ylityötä. Eka-Yhtymä päätti yksipuolisesti henkilökunnan lukumäärästä. Myymälän- ja osastonhoitajia koskevassa palkkasopimuksessa ei myöskään ollut erityisehtoja henkilökunnan lukumäärän suhteen, vaan myös yhden hengen myymälät kuuluivat sopimuksen piiriin.

Väite siitä, että Siwa-esimiehillä ei olisi tulosvastuuta, ei myöskään pitänyt paikkaansa. Päälliköt olivat mukana myymäläpäälliköiden tulospalavereissa, joissa käytiin läpi muun muassa päälliköille henkilökohtaisesti asetettujen tavoitteiden toteutuminen. Tavoitteiden saavuttamatta jättämisestä seurasi ensin vakava puhuttelu ja lopulta siirto toisiin tehtäviin tai irtisanominen. Siwa-päälliköltä edellytettiin myös niin sanottua hävikkivastuuta.

Liittojen välisissä neuvotteluissa oli käsitelty Siwa-päälliköiden laatimaa tehtäväluetteloa eikä siitä ollut ollut erimielisyyttä missään vaiheessa. Siwa-päälliköiden tehtävät eivät suinkaan olleet yksinkertaistuneet. Päin vastoin heidän vastuunsa oli kasvanut muun muassa liian pienen henkilökunnan vuoksi. Varsinaiset paperityöt oli periaatteessa siirretty aluekonttoreiden tehtäväksi. Näin oli menetelty myös muiden myymälätyyppien osalta. Alunperin Siwapäälliköiden ei ollut ollut tarkoituskaan tehdä paperitöitä. Siwa-myymälä oli luonteeltaan samanlainen itsepalvelumyymälä kuin yhtymän muutkin itsepalvelumyymälätyypit. Päälliköiden tehtävät ja vastuu eivät myöskään poikenneet muista myymälätyypeistä. Tuote-sanan merkityksen laajentamisesta ei neuvottelujen yhteydessä ole ollut kysymys.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Osuuskunta Eka-Yhtymä on yhtynyt Työehtoliiton vastaajana lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Liikealan ammattiliitto on vaatinut esimiesten työehtoja ja palkkoja koskevan työehtosopimuksen soveltamista Eka-Yhtymän Siwa-myymälöiden esimiesten työehtoihin sillä perusteella, että heidän työnsä on vaativuudeltaan samantasoista kuin muiden itsepalvelumyymälöiden esimiesten ja tavaratalojen osastonhoitajien työ.

Kaupan Työnantajaliitto on vastustanut kannetta katsoen, että Siwa-myymälät poikkeavat tavallisista myymälöistä liikeajatukseltaan ja toimintatavoiltaan siten, että esimiesten tehtävät kyseisissä myymälöissä eivät ole yhtä vaativia kuin muissa myymälöissä.

voimassaolo on päättynyt maaliskuun lopussa 1987.

Kesällä ja syksyllä 1987 neuvoteltaessa liittojen välillä asiasta uudelleen työntekijäliitto ei enää ole suostunut allekirjoittamaan edellä mainitun sisältöistä pöytäkirjaa, koska Siwamyymälöiden esimiesten työ oli osoittautunut vaativammaksi kuin vuoden 1985 pöytäkirjaa tehtäessä oli edellytetty. Työnantajaliitto on puolestaan katsonut työntekijäliitonkin lähtökohtana neuvotteluissa olleen, ettei esimiehiä koskeva sopimus soveltunut Siwa-esimiehiin.

Vuonna 1985 allekirjoitetussa edellä mainitussa pöytäkirjassa on todettu, että Siwa-myymälöiden tuotevalikoima oli enintään 600 tuotetta. Kantajan todistajana kuulustuttama pääluottamusmies on kertonut tuotevalikoiman kasvaneen siten, että se on viimeisessä tuoteluettelossa ollut 723 tuotetta. Lisäksi luettelosta puuttui 40-50 tuotetta. Vuoden 1987 neuvotteluissakin on molemmin puolin todettu tuotemäärän jonkin verran kasvaneen. Tältä osin Siwa-myymälän esimiehen tehtävien hoidon voidaan päätellä muodostuneen jonkin verran vaativammaksi kuin alunperin on tarkoitettu.

Esitetyn selvityksen mukaan Siwa-myymälän esimiehen tehtävänä on ollut muun muassa myytävien tuotteiden tilaus, vastaanotto, esille pano, rahastus, tilitys ja tavarasaantojen tarkastus. Lisäksi hän on yhteistoiminnassa alueellisen myyntipäällikön kanssa huolehtinut tarvittaessa tilapäisen työvoiman hankkimisesta. Esimies on siten vastannut myymälänsä palvelu- ja toimintavalmiudesta.

Siwa-myymälöiden esimiehillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tuotevalikoimaan tai hinnoitteluun. Myös markkinointi ja vakituisen henkilökunnan hankinta on hoidettu Eka-Yhtymän pääkonttorista. Esimiehen mahdollisuudet vaikuttaa myymälänsä tulokseen ovat toteutuneet lähinnä ratkaisun tekemisessä myytäväksi tarjottujen tuotteiden tilausmääristä. Myymälälle on yhtymän taholta asetettu tulostavoitteet, niiden toteutumista on seurattu ja tuloksista on esimiesten kanssa keskusteltu. Tarkkaa selvitystä siitä, mihin mahdollisiin toimenpiteisiin huono myyntitulos on yhtymän taholta johtanut, ei ole esitetty. Lisäksi Siwa-myymälöiden esimiesten palkkaus on määräytynyt myymälän keskimääräisen kuukausimyynnin perusteella.

Esimiessopimusta on sovellettu Eka-Yhtymän muiden myymälätyyppien esimiehiin ja myös osaan Siwa-myymälöiden esimiehistä. Yhtiön myymälöistä Siwa on ollut pääsääntöisesti kooltaan, henkilökuntamäärältään ja tuotevalikoimaltaan pienin. Erot seuraavaksi suurempaan myymälätyyppiin ovat kuitenkin olleet vähäiset. Seuraavaksi suuremman myymälätyypin, Mantelin, esimiehen työ on poikennut Siwa-liikkeen esimiehen työstä lähinnä siten, että Manteli-myymälöiden tuotevalikoimaan on kuulunut myös tuorelihan myyntiä useimmiten erilliseltä lihatiskiltä. Molemmat myymälätyypit ovat itsepalvelumyymälöitä eikä niiden toimintatavoissa ole muutoin näytetty olevan huomattavaa eroa. Manteli-myymälöiden tuotevalikoima ja hinnat on määrätty ja markkinointi hoidettu keskitetysti kuten myös Siwa-myymälöissä. Manteli-myymälän esimiehen mahdollisuudet vaikuttaa liikkeen tulokseen eivät siten ole oleellisesti poikenneet Siwa-esimiehen vastaavista mahdollisuuksista.

Myymälänhoitajan on kuuluakseen esimiehiä koskevan työehtosopimuksen piiriin vastattava toimivaltansa rajoissa myymälänsä toiminnallisesta tuloksesta. Esitetty selvitys osoittaa, että kyseistä sopimusta on Osuuskunta Eka-Yhtymässä sovellettu esimiehiin silloinkin, kun heidän toimivaltansa on ollut esimerkiksi toimintojen keskittämisen vuoksi huomattavastikin rajoitettu. Edellä todettu huomioon ottaen on perusteltua katsoa, että myös Siwa-esimiehet ovat työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla toimivaltansa rajoissa vastanneet myymälänsä toiminnallisesta tuloksesta.

Asiassa on riidatonta, että kanteessa tarkoitetut Siwa-myymälöiden esimiehet toimivat myymälänhoitajina. Kun he edellä todetun mukaisesti vastaavat toimivaltansa rajoissa myymälänsä toiminnallisesta tuloksesta sekä palvelu- ja muusta toimintavalmiudesta, on heidän työsuhteisiinsa sovellettava esimiehiä koskevaa työehtosopimusta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Osuuskunta Eka-Yhtymän Siwa-myymälöiden esimiesten työsuhteisiin on 1.4.1987 alkaen sovellettava Työehtoliiton ja Liikealan ammattiliiton välistä myymälän- ja osastonhoitajien työehtoja ja palkkausta koskevaa työehtosopimusta.

Jutun laatuun nähden saa Liikealan ammattiliitto itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Virtanen, Niskanen, Pohja ja Kolula.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Niskanen, jonka lausuntoon jäsen Virtanen yhtyi, lausui:

Liikealan ammattiliitto ja Kaupan Työnantajaliitto ovat vuoden 1985 työehtosopimusneuvotteluissa allekirjoittaneet pöytäkirjan, jossa sovittiin, että Siwa-esimiehiin sovelletaan myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevaa työehtosopimusta. Palkkaus määräytyi myymälänhoitajien palkkataulukon mukaan kuitenkin niin, että se oli 20 prosenttia vastaavan myymälänhoitajan palkkaa alempi. Pöytäkirjan voimassaolo on päättynyt maaliskuun lopussa 1987. Kesällä ja syksyllä 1987 käydyissä neuvotteluissa työntekijäliitto ei enää suostunut allekirjoittamaan vastaavan sisältöistä pöytäkirjaa, koska Siwa-myymälöiden esimiesten työ oli heidän käsityksensä mukaan osoittautunut vaativammaksi kuin vuoden 1985 pöytäkirjaa tehtäessä oli edellytetty.

Neuvotteluja oli kuitenkin jatkettu aikaisemmalta pohjalta. Niiden viime vaiheessa työntekijäliiton neuvottelija olisi ollut valmis hyväksymään entiseltä pohjalta tehdyn ratkaisun, jossa Siwa-esimiesten palkkataulukkoa olisi korotettu 80 prosentista 90 prosenttiin myymälänhoitajien palkoista. Kaupan Työnantajaliitto oli valmis tarjoamaan 87-88 prosenttia myymälänhoitajan palkkataulukosta ottaen huomioon, että Siwa-esimiesten työ oli muodostunut jossakin määrin vaativammaksi kuin mitä vuonna 1985 oli arvioitu. Neuvottelutulosta ei vuoden 1987 neuvotteluissa syntynyt. Neuvottelut osoittavat sen, ettei kumpikaan osapuoli ole katsonut, että Siwa-esimiehet kuuluisivat myymälän- ja osastonhoitajia koskevan työehtosopimuksen piiriin.

Esitetyn selvityksen mukaan Siwa-myymälöiden tuotevalikoima on vuonna 1987 kasvanut hieman odotettua laajemmaksi. Toisaalta myymälöistä muihin ketjuihin verrattuna puuttuu lihatiski ja muu tuotetavara hinnoitteluineen. Myymälöissä ei ole ollut päivittäistarjouksia. Vuoden 1988 alusta myymälöistä on poistettu lähes kaikki paperityöt.

Edellä olevan perusteella katson, ettei Siwamyymälöiden esimiesten työ ole muuttunut niin vaativaksi kuin muiden myymäläketjujen myymälänhoitajien työ. Siwa-esimiesten työ ei myöskään merkittävästi poikkea siitä, miksi heidän työtehtäviensä sisältö oli vuonna 1985 tarkoitettu. Siwa-esimiehiin ei siten tule soveltaa myymälän- ja osastonhoitajia koskevaa työehtosopimusta, minkä vuoksi hylkään kanteen. Jutun laatuun nähden kumpikin osapuoli saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.