Labor court allows commission-based sales staff to receive reduced work time pay including commission portion.

Työehtosopimuksessa ei ollut määräystä henkilökohtaista provisiopalkkaa saavien myyjien osalta siitä, miten työajan lyhennyskorvaus maksettaisiin. Työajan lyhennys ansiotasoa alentamatta ei ollut mahdollista muutoin kuin ottamalla lyhennyskorvausta laskettaessa huomioon myös palkan provisio-osa.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta. (Ään.)

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaajat Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Isku Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liitto r.y.:n välillä 3.5.1984 tehdyn myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on seuraava määräys:

4 §

Työryhmät

Liitot asettavat työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää vuotuisen työajan lyhentämistä niiden periaatteiden mukaan, jotka on sovittu keskusjärjestöjen välillä kuluvana keväänä allekirjoitetussa tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa. Työryhmän tulee selvittää koko- ja osa-aikatyöntekijöiden osalta myös niitä työaikakysymyksiä, jotka ovat jääneet liittojen välisissä vuonna 1984 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa riidanalaisiksi.

Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välillä 3.5.1984 allekirjoitetussa myyjien ja varastotyöntekijäin palkkoja koskevan työehtosopimuksen liitteenä olevassa henkilökohtaista provisiopalkkaa saavia myyjiä koskevassa liitepöytäkirjassa on seuraava määräys:

2 §

Keskimääräinen päiväpalkka provision osalta lasketaan kahdesti kalenterivuodessa kahdentoista edellisen kalenterikuukauden keskimääräisen ansion perusteella siten, että laskenta-aikana säännölliseltä työajalta maksettu ja maksettavaksi erääntynyt provisio jaetaan laskenta-aikaan sisältyneiden todellisten työpäivien lukumäärällä. Tuntipalkka saadaan jakamalla keskimääräinen päiväpalkka työsuhteessa noudatettavaan keskimääräiseen työpäivään sisältyvien työtuntien lukumäärällä.

Myyjän työsuhteen alkaessa niin, ettei 1. kohdan mukainen laskentamenettely ole mahdollista, lasketaan hänen keskimääräinen päivä- ja tuntipalkkansa työsuhteeseen sisältyneiden kalenterikuukausien keskimääräisen ansion perusteella noudattaen mitä ensimmäisessä kappaleessa on määrätty.

Näin saatua keskimääräistä päiväpalkkaa noudatetaan siihen asti, kunnes ensimmäisen kerran keskimääräinen päivä- ja tuntipalkka on laskettu ensimmäisen kappaleen mukaan.

Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton ja Suomen Liikeväen Liitto r.y:n välillä 8.11.1985 allekirjoitetussa sopimuksessa työajan lyhentämisestä kaupan alalla 1.1.1986 alkaen on muun ohessa seuraavat määräykset:

2. Toteuttamistavat

Työajan lyhennys voidaan toteuttaa jäljempänä tarkemmin ilmenevillä tavoilla valinnaisesti joko käytössä olevien työajan tasoittumisjärjestelmien puitteissa keskimääräisen viikkotyöajan lyhentämisenä tai antamalla työajan lyhennys kokonaisina päivinä, ellei työnantajan ja työntekijöiden välillä kirjallisesti sovita muusta lyhentämistavasta.

3. Keskimääräisen viikkotyöajan lyhentäminen

Annettaessa työajan lyhennys keskimääräisen viikkotyöajan lyhennyksenä, toteutuu lyhennys kulloinkin käytössä olevien työaikajärjestelmien puitteissa siten, että säännöllisen viikkotyöajan enimmäismäärä käytössä olevaa työajan tasoittumisjaksoa kohden on enintään seuraava:

4. Lyhennys kokonaisina päivinä

Työajan lyhennys voidaan toteuttaa myöskin antamalla työntekijälle kalenterivuotta kohden neljä ylimääräistä vapaapäivää, jotka vapaapäivät on annettava kertymisvuotta seuraavan kalenterivuoden huhtikuun loppuun mennessä. Vapaapäivät voidaan antaa erikseen tai yhdistäen niitä yhdeksi tai useammaksi yhdenjaksoiseksi vapaaksi.

Ko. työajan lyhennysmallia käytettäessä 40 tunnin viikkotyöaikaa tekevälle työntekijälle kertyy oikeus ylimääräisiin vapaapäiviin kalenterivuodelta seuraavasti:

Mikäli työntekijä työsuhteen päättyessä ei ole saanut em. perusteella kertyneitä vapaapäiviä, korvataan ne työsuhteen päättyessä yksinkertaisella palkalla.

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on lausunut, että Kaupan Työnantajaliiton jäsenyrityksessä Isku Oy:ssä Oulussa oli syntynyt erimielisyyttä palkanmaksun määräytymisperusteista työajan lyhentämisestä kaupan alalla tehdyn sopimuksen mukaiselta vapaa-ajalta. Yhtiössä työajan lyhentäminen oli henkilökohtaista provisiopalkkaa saavien myyjien osalta toteutettu lyhentämällä keskimääräistä viikottaista työaikaa. Palkka olisi tullut maksaa kyseiseltä vapaa-ajalta keskimääräisen palkan mukaan laskien siten, että työajan lyhennys toteutettaisiin ansiotasoa alentamatta. Työnantaja oli työajan lyhennysajalta maksanut ainoastaan peruspalkan, mutta ei provisio-osuudesta määräytyvää keskimääräistä palkkaa. Neuvottelut paikallistasolla ja liittotasolla olivat jääneet erimielisiksi.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n mukaan liitot asettivat työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää vuotuisen työajan lyhennystä niiden periaatteiden mukaan, jotka oli sovittu keskusjärjestöjen välillä kyseisenä keväänä allekirjoitetussa tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa. Mainitussa kokonaisratkaisussa oli sovittu vuotuisen työajan lyhentämisestä 32 tunnilla ansiotasoa alentamatta.

Työehtosopimuksen liitteenä oli henkilökohtaista provisiopalkkaa saavia myyjiä koskeva liitepöytäkirja, jossa oli määräys siitä, miten keskimääräinen päiväpalkka ja siitä johdettu tuntipalkka laskettiin. Provisiopalkkaa saavien myyjien sairausajan palkka määräytyi liitepöytäkirjaan sisältyvien laskusääntöjen perusteella. Myös työajan lyhentämisestä kaupan alalla tehdyssä sopimuksessa tarkoitetulta työajan lyhennysajalta oli henkilökohtaista provisiopalkkaa saaville myyjille maksettava palkka soveltaen kyseisen liitepöytäkirjan määräyksiä.

Kantajaliitto on viitannut välityslautakunnan 11.3.1986 antamaan päätökseen auto- ja konekaupan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen piiriin kuuluvien toimihenkilöiden työajan lyhentämistä koskevassa asiassa, jossa asianosaisina olivat olleet Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y. Päätöksen mukaan provisio-, suorite- tms. palkkaiselle toimihenkilölle, jonka palkan liikkuva osa (provisio tms.) kertyi epäsäännöllisesti, suoritettiin päätöksessä tarkoitetulta vapaa-ajalta palkan kiinteän osan (esim. pohjapalkka) lisäksi asianosaisliittojen viimeksi voimassa olleen työehtosopimuksen 8 §:ssä tarkoitetulla tai sitä vastaavalla tavalla lasketun keskituntiansion ja palkan kiinteästä osasta lasketun tuntipalkan erotus niin monelta tunnilta kuin vapaata oli annettu.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan kaupan alan työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen 3 kohdan oikeaksi sisällöksi, että annettaessa lyhennys keskimääräisen viikkotyöajan lyhennyksenä oli työajan lyhennystunneilta maksettava henkilökohtaista provisiopalkkaa saaville myyjille tuntipalkka, johon sisältyi myös provisio-osuus, ja sopimuksen 4 kohdan oikeaksi sisällöksi, että annettaessa lyhennys kokonaisina päivinä oli palkka näiltä päiviltä maksettava henkilökohtaista provisiopalkkaa saaville myyjille keskimääräisen päiväpalkan mukaan, johon päiväpalkkaan oli laskettava myös provisio-osuus.

Lisäksi Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että liiton jäsenillä, henkilökohtaista provisiopalkkaa saavilla myyjillä, Katri Asikaisella, Aino Kilpisellä, Leena Härkmannilla, Jukka Kivistöllä, Jukka Kauppilalla, Kauko Majavalla, Sirkka Leppikorvella, Kalevi Tuovilalla, Risto Öhrlingillä ja Taisto Sarkkisella oli oikeus saada Isku Oy:ltä vuonna 1986 pitämiltään työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen mukaisilta lyhennystunneilta tuntipalkka siten, että siihen sisältyy myös provisio-osuus.

Edelleen Liikealan ammattiliitto on vaatinut Isku Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto ja Isku Oy ovat lausuneet, että työehtosopimuksen vuotuisen työajan lyhentämistä koskevat määräykset perustuivat keskusjärjestöjen välillä sovittuun työajan lyhentämismääräykseen. Työehtosopimukseen otettu maininta siitä, että vuotuisen työajan lyhennys toteutettaisiin ansiotasoa alentamatta oli suora lainaus keskusjärjestöjen välisestä kannanotosta. Tämä kanta oli myös työehtosopimuksessa kuten keskusjärjestöjenkin välillä yleinen ilmaus siitä, että työajan lyhentäminen tapahtui ilman, että samalla toteutettiin vastaavan tasoinen ansion alentaminen. Tämä oli käytännössä tarkoittanut sitä, että kuukausipalkka-aloilla esimerkiksi kaupan alalla ei kuukausipalkkaa ollut alennettu ja tuntipalkka-aloilla oli työajan lyhennysjaksoilta maksettu ylimääräistä tuntipalkkaa.

Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kohdalla ansiot eivät olleet alentuneet. Päinvastoin työehtosopimuksen kautta oli näiden työntekijöiden kuten kaupan alan muidenkin työntekijöiden ansioita korotettu tuntuvasti. Myöskään kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden ansioiden provisio-osuus ei ollut työajan lyhennyksen johdosta alentunut, vaan päinvastoin kasvanut. Työehtosopimus muiden määräysten kautta takasi yleiskorotusten toteutumisen myös provisioiden osalta, mikä varmisti sen, että ansiotaso ei voinut aleta. Provisioiden määrä oli voinut tietenkin vaihdella muun muassa markkinasyistä, mistä nyt ei kuitenkaan ollut kysymys. Keskimääräisten provisioiden maksaminen työajan lyhennyspäiviltä merkitsisi tosiasiassa ansiotason tuntuvaa korottamista. Sitä ei ollut tarkoitettu eikä sovittu eikä laissa säädetty.

Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden provisio-osuudet eivät olleet työajan lyhennyksen johdosta jääneet pienemmiksi kuin jos lyhennystä ei olisi toteutettu. Työajan lyhennys oli koskenut koko kaupan alaa ja myös Isku Oy:n harjoittamaa huonekalukauppaa. Tällä alalla työajan lyhennys toteutettiin kaikille myyjille. Koko alalla oli mahdollista tehdä vain tietty määrä kauppoja, joiden määrään ei vaikuttanut se, kuinka pitkää työaikaa myyjät tekivät. Kauppojen määrä jakautui entisessä suhteessa kaikkien myyjien kesken. Se johti laskennallisesti täsmälleen samaan provisiomäärään henkilöä kohden kuin ilman työajan lyhennystä.

Työehtosopimuksen liitteenä vuodesta 1977 lähtien oleva henkilökohtaista provisiopalkkaa saavia myyjiä koskeva pöytäkirja oli tehty ennen kuin oli tiedetty mitään vuonna 1984 sovittavasta vuotuisesta työajan lyhentämisestä. Se ei tälläkään perusteella voinut koskea nyt käsiteltävää asiaa. Muutenkaan pöytäkirja ei koskenut tätä tapausta. Sillä oli sovittu keskimääräisen päiväpalkan laskeminen provisioiden osalta niitä tapauksia varten, joissa joko lainsäädännön tai työehtosopimuksen kautta oli työnantaja sitovasti määrätty provisioita maksamaan. Tällainen tapaus oli esimerkiksi sairausajan palkan maksaminen, jonka maksamisvelvoite sisältyi työsopimuslain asianomaisiin määräyksiin.

Kaupan Työnantajaliitto ei ollut osallinen autokaupassa toteutettuun järjestelyyn. Asia oli mainitulla alalla oman työehtosopimusmääräyksen perusteella välimiesmenettelyssä ratkaistu, eikä ratkaisu koskenut nyt käsiteltävää asiaa. Autokaupan alalla oli vielä välimiesratkaisun jälkeen tehdyssä työehtosopimuksessa korjattu välimiesoikeuden käytännössä alalla mahdottomaksi todettua ratkaisua.

Työnantajan maksuvelvollisuuden tuli perustua velvoittavaan normiin. Lainsäädännössä ei ollut tähän tapaukseen normia olemassa. Myöskään työehtosopimuksin ei ollut sovittu lyhennyspäiviltä provisioita maksettavaksi kanteessa edellytetyllä tavalla.

Sarkkinen oli myyjien esimies eikä hän näin ollen kuulunut kanteessa tarkoitettujen työehtosopimusten soveltamispiiriin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työantajaliitto ja Isku Oy ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta Sarkkisen osalta ja muilta osin kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Liikealan ammattiliitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vastaajien kanteen tutkimista vastaan esittämä väite koskee kysymyksessä olevan työehtosopimuksen soveltumattomuutta Taisto Sarkkisen työsuhteeseen ja on siten sellainen asiaväite, jonka hyväksyminen johtaa kanteen hylkäämiseen eikä tutkimatta jättämiseen. Tämän vuoksi vaatimus kanteen jättämisestä tutkimatta on lakiin perustumaton.

Isku Oy:n Oulun myymälässä on sopimusta työajan lyhentämisestä kaupan alalla toteutettu kanteessa tarkoitettujen myyjien osalta lyhentämällä keskimääräistä viikottaista työaikaa siten, että henkilökohtaista provisiopalkkaa saaville kodinkalustemyyjille on työajan lyhennys annettu kolmen viikon jaksossa joko 1,5 tai 2,5 tuntina viikossa työvuoroluetteloon merkittynä päivänä aamuisin työajan alusta lukien. Ryhmäprovisiopalkalla työskenteleville tarjousmyyjille työajan lyhennys on toteutettu kokonaisina vapaapäivinä.

Yhtiö on lyhennysvapaiden osalta maksanut myyjille peruspalkan ilman laskennallista provisio-osuutta. Yhtiössä on syntynyt erimielisyys siitä, ovatko kanteessa tarkoitetut työntekijät oikeutettuja korvaukseen myös provision osalta.

Asianosaisliitot ovat olleet yksimielisiä, että työajan lyhennys on ollut tarkoitus toteuttaa kaikkien työntekijöiden osalta ansiotasoa alentamatta. Tuntipalkkaaloilla tämä on toteutettu maksamalla työajan lyhennysjaksoilta tuntipalkkaa. Kuukausipalkka-aloilla periaate on toteutunut siten, että kuukausipalkkaa ei ole alennettu. Tätä periaatetta on liikealalla työskenteleviin kuukausipalkkaisiin työntekijöihin sovellettu ilman erityistä sopimusmääräystä.

Työtuomioistuin toteaa, ettei provisiopalkkaisten myyjien osalta, kuten ei myöskään kuukausipalkkaisten myyjien osalta, ole erityistä määräystä työehtosopimuksessa siitä, miten työajan lyhennys toteutetaan ansiotasoa alentamatta.

Vuonna 1977 on kaupan alan työehtosopimuksen liitteeksi sovittu henkilökohtaista provisiopalkkaa saavia myyjiä koskeva pöytäkirja. Se on todistajien kertoman mukaan tarkoitettu yleiseksi päiväpalkan ja tuntipalkan laskentasäännöksi sellaisissa tilanteissa, joissa työnantajalla on ollut velvollisuus maksaa poissaoloajalta keskimääräistä provisiopalkkaa. Esimerkkinä on mainittu palkkaus sairausajalta. Lähtökohtana pöytäkirjasta sovittaessa on ollut, että henkilökohtaisen myynnin perusteella määräytyvät provisiot jakaantuvat keskimäärin tasaisesti työajalle.

Isku Oy:n Oulun myymälässä on työajan lyhennysvapaat pyritty ajoittamaan siten, että ne sattuisivat myynnin kannalta kaikkein hiljaisimpaan aikaan. Toisaalta ei ole väitettykään, etteikö myös tuona aikana myyntiä tapahtuisi. Asian käsittelyn yhteydessä on myös käynyt selville, että lyhennysvapaiden työvuoroluetteloon merkityistä ajoista on myymäläpäällikön suostumuksella voitu joustaa. Tähän nähden on jäänyt näyttämättä, että työajan lyhentäminen ei olisi ainakin keskimääräisesti vaikuttanut alentavasti myyjien ansiotasoon, vaikka vastaajaliiton esittämä selvitys osoittaa, että ansiot ja provisio-osuudet sinänsä ovat vuonna 1987 kahteen edelliseen vuoteen verrattuna yleisesti ottaen kasvaneet.

Kun myös henkilökohtainen provisio on ansiotasoon vaikuttavaa palkkaa, työajan lyhennys ansiotasoa alentamatta ei ole mahdollista ottamatta huomioon myös palkan provisio-osaa työajan lyhennyskorvausta laskettaessa. Kanteessa tarkoitetuilla henkilökohtaista provisiopalkkaa saavilla työntekijöillä on edellä todetun mukaisesti oikeus saada työajan lyhennysajalta ansiotasoaan vastaava palkka, jonka laskutapa määräytyy vuonna 1977 allekirjoitetun työehtosopimuksen osana noudatettavan liitepöytäkirjan perusteella. Yhtiö on siten velvollinen maksamaan kyseisille työntekijöille työehtosopimuksen mukaiselta työajan lyhentämisajalta kiinteän peruskuukausipalkan pohjalta määräytyvän palkan lisäksi liitepöytäkirjan mukaisesti lasketun keskimääräisen palkan myös provision osalta.

Kanteessa mainituista henkilöistä Sarkkinen on selvityksen mukaan vastaajayhtiön Oulun myymälän myymäläpäällikkö, jonka palkkaus on osin määräytynyt koko myymälän myynnin perusteella. Sarkkinen ei siten ole ollut sellaisessa asemassa, että häneen voitaisiin soveltaa kanteessa tarkoitettua työehtosopimusta. Lisäksi työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan kanteessa mainituista henkilöistä Tuovila ja Öhrling ovat myyjiä, joiden palkkauksen provisio-osuus ei ole määräytynyt henkilökohtaisen myynnin, vaan koko tarjousmyyntiosaston myynnin perusteella. Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus koskee ainoastaan henkilökohtaista provisiopalkkaa saavia myyjiä, joten Tuovilan ja Öhrlingin osalta vahvistusvaatimusta ei voida hyväksyä.

Työehtosopimusmääräykset ovat henkilökohtaista provisiopalkkaa saavien myyjien osalta siinä määrin tulkinnanvaraisia, ettei yhtiön voida katsoa kanteessa kerrotuin tavoin menetellessään syyllistyneen työehtosopimuksen tieten rikkomiseen eikä Kaupan Työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Vaatimus kanteen jättämisestä tutkimatta hylätään.

Työtuomioistuin vahvistaa kaupan alan työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen 3 kohdan oikeaksi sisällöksi, että annettaessa lyhennys keskimääräisen viikkotyöajan lyhennyksenä on työajan lyhennystunneilta maksettava henkilökohtaista provisiopalkkaa saaville myyjille tuntipalkka, johon sisältyy myös provisio-osuus ja sopimuksen 4 kohdan oikeaksi sisällöksi, että annettaessa lyhennys kokonaisina päivinä on palkka näiltä päiviltä maksettava henkilökohtaista provisiopalkkaa saaville myyjille keskimääräisen päiväpalkan mukaan, johon päiväpalkkaan on laskettava myös provisio-osuus.

Lisäksi työtuomioistuin vahvistaa, että Asikaiselle, Kilpiselle, Härkmannille, Kivistölle, Kauppilalle, Majavalle ja Leppikorvelle on suoritettava palkkaus vuoden 1986 työajan lyhennystunneilta siten, että siihen sisältyy myös laskelmallinen provisio-osuus.

Muilta osin kanne hylätään.

Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Silenti, Pohjanoksa, Tiitola, Vertanen ja Palanko-Laaka.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Pohjanoksa, jonka lausuntoon jäsen Tiitola yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomioon siltä osin, kun siinä on selostettu tapahtumia paikallis- ja liittotasolla sekä työehtosopimusneuvotteluja.

Katson, ettei työehtosopimukseen sisälly määräystä työajan lyhennyskorvauksen maksamisesta provisiopalkkaa saaville työntekijöille. Liittojen välisissä neuvotteluissa on tosin ollut esillä yhteisenä tavoitteena työajan lyhentämisen toteuttaminen ansiotasoa alentamatta. Saatujen selvitysten mukaan tällöinkin on asia ollut esillä lähinnä sellaisten provisiopalkkaisten työntekijöiden osalta, joille työajan lyhennys toteutettaisiin täysinä päivinä. Sopimusmääräystä ei tältäkään osin kirjattu liittojen välisissä työehtosopimusneuvotteluissa.

Todistajien kertoman mukaan työehtosopimuksen liitteeksi sovittu henkilökohtaista provisiopalkkaa saavia myyjiä koskeva pöytäkirja sisältää yleisen päiväpalkan ja tuntipalkan laskentasäännön sellaisessa tilanteessa, jossa työnantajilla on ollut velvollisuus maksaa poissaoloajalta keskimääräistä provisiopalkkaa. Katson, ettei tämä määräys tule sovellettavaksi, koska työnantajalla ei tässä tapauksessa ole velvollisuutta työajan lyhentämiskorvauksen maksamiseen lain eikä työehtosopimuksen perusteella.

Edellä olevan johdosta hylkään kanteen työehtosopimukseen perustumattomana. Jutun laatuun katsoen Kaupan Työnantajaliitto ja Isku Oy saavat itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.