Labor court dismisses union appeal, ordering strikes to be paid as damages for violating peace agreements.

Rautatievirkamiesten liitto oli päättänyt vastalauseena suunnitelluille virkojen kelpoisuusehtojen muuttamiselle toteuttaa työnseisauksia rautateillä ja määrännyt liiton paikallisosastot panemaan ne toimeen. Liitto ja osastot olivat vastuussa toimenpiteistään.

Virkamiesliitto, joka oli vastuussa sen hallitukseen jäsenenä kuuluvan työnseisauksen toimeenpanneen liiton puheenjohtajan toimista, oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kantaja Valtiovarainministeriö Vastaajat TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y. Virkamiesliitto r.y. Rautatievirkamiesliitto r.y. Rautatievirkamiesliiton Tampereen osasto r.y. Rautatievirkamiesliiton Seinäjoen osasto r.y. Rautatievirkamiesliiton Helsingin osasto r.y. Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osasto r.y. Rautatievirkamiesliiton Pieksämäen osasto r.y. Rautatievirkamiesliiton Joensuun osasto r.y. Rautatievirkamiesliiton Turun osasto r.y. Rautatievirkamiesliiton Oulun osasto r.y.

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja virkamiesten keskusjärjestöjen välillä 22.8.1988 tehdyssä pääsopimuksessa valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä on muun ohella seuraava määräys:

4. luku Työrauhakysymykset

15 § Alayhdistyksen työtaistelu

Alayhdistys ei saa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin ilman eikä vastoin asianomaisen pääsopijajärjestön päätöstä. Pääsopijajärjestön on tehtävä asiassa myönteinen tai kielteinen päätös. Menettelyn tulee perustua pääsopijajärjestön sääntöihin.

KANNE

Kanteen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V, Virkamiesliitto, Rautatievirkamiesliitto, Rautatievirkamiesliiton Tampereen osasto ja Rautatievirkamiesliiton Seinäjoen osasto olivat 10.10.1988 toimeenpanneet työnseisauksia Parkanossa ja Seinäjoella. Parkanossa kauko-ohjaaja oli poistunut työpaikalta kesken työvuoron kello 16.30 ja palannut työhön kello 21.20. Seinäjoella olivat junasuorittaja ja kauko-ohjaaja poistuneet myös kesken työvuoron kello 16.30 ja palanneet työhön kello 20.40. Niin ikään 11.10.1988 oli toimeenpantu työnseisauksia Tampereella ja Toijalassa. Tampereen junasuorittaja oli poistunut työpaikalta työvuoron aikana kello 8.30 ja palannut työhön kello 13. Toijalan junasuorittaja oli ollut poissa työvuorostaan kello 8.30 ja 12.05 välisen ajan.

Työnseisauksista oli aiheutunut tuntuvia liikennehäiriöitä ja kymmeniä junavuorojen myöhästymisiä. Junaliikenne kysymyksessä olevilla rataosilla oli ollut kokonaan pysähdyksissä useiden tuntien ajan. Erityisesti perjantaina 14.10.1988 kello 13 alkaen toimeenpantu työnseisaus oli lamaannuttanut pääkaupunkiseudun lähiliikenteen lisäksi suurelta osin koko maata käsittävän kaukojunaliikenteen. Toimenpiteistä oli siten Valtionrautateille ja sen kuljetuspalveluja käyttäville asiakkaille aiheutunut huomattavia vahinkoja tulojen menetysten ja lisäkustannusten muodossa.

Työnseisausten syynä oli ollut erimielisyys Valtionrautateiden virkojen kelpoisuusehtojen muutoksista. Rautatiehallitus oli päätöksellään 11.10.1988 vahvistanut, että tiettyihin Valtionrautateiden virkoihin vaadittiin kelpoisuusehtoina peruskoulun tai kansakoulun oppimäärän suorittaminen. Ennen päätöksen antamista rautatiehallitus oli neuvotellut asiasta Rautatievirkamiesliiton kanssa useita kertoja.

Koska Rautatievirkamiesliiton puheenjohtaja oli TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n hallituksen varajäsen ja Virkamiesliiton hallituksen jäsen, olivat mainitut yhdistykset toimeenpanijoina vastuussa työnseisauksista. Kannetta esivalmistelussa kehittäessään valtiovarainministeriö oli täsmentänyt, että TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ja Virkamiesliitto olivat joka tapauksessa laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Valtiovarainministeriö oli kirjeellään 12.10.1988 kehottanut TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:tä, Virkamiesliittoa ja Rautatievirkamiesliittoa noudattamaan työrauhavelvoitetta.

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentin mukaan virkaehtosopimuksissa ei voitu sopia virkaan vaadittavista kelpoisuusehdoista. Lain 8 §:n 2 momentin mukaan työtaistelutoimenpiteet olivat kiellettyjä, jos niillä pyrittiin vaikuttamaan muihin kuin 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin. Näin ollen toimeenpannut työnseisaukset olivat ehdottoman työrauhavelvoitteen vastaisia.

Virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä 22.8.1988 tehdyn pääsopimuksen 15 §:n mukaan alayhdistys ei saanut ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin ilman asianomaisen pääsopijajärjestön päätöstä eikä vastoin sitä. Pääsopijajärjestö TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ei ollut antanut lupaa työtaisteluihin. Näin ollen työtaistelut oli toimeenpantu pääsopimusta rikkoen. Työnseisaukset oli myös toimeenpantu sopimusperusteisen työrauhavelvoitteen vallitessa. Vastaajat kuuluivat alayhdistyksinä TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:hen, joka kyseessä olevana aikana oli ollut sidottuna 24.3.1988 valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta tehtyyn virkaehtosopimukseen.

Hyvityssakkojen määrää harkittaessa olisi raskauttavina tekijöinä otettava huomioon se, että työnseisauksia oli ollut useita, että niiden haittavaikutukset olivat olleet huomattavia, että työnseisaukset olivat kiellettyjä useammalla kuin yhdellä perusteella sekä että ne oli toimeenpantu lisäksi sopimusperusteisen työrauhavelvoitteen aikana.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V, Virkamiesliitto ja Rautatievirkamiesliitto sekä sen Tampereen osasto, Seinäjoen osasto, Helsingin osasto, Kouvolan osasto, Pieksämäen osasto, Joensuun osasto, Turun osasto ja Oulun osasto tuomittaisiin hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Jutun esivalmistelussa valtiovarainministeriö on toissijaisesti vaatinut TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n ja Virkamiesliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

TVK:N VIRKAMIESJÄRJESTÖT TVK-V:N VASTINE

Vastineen perustelut

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on lausunut, että kanteessa esitetty tapahtumakuvaus sattuneista työnseisauksista oli oikea. Virkamiesliitto ja Rautatievirkamiesliitto sekä sen Tampereen osasto, Seinäjoen osasto, Helsingin osasto, Kouvolan osasto, Pieksämäen osasto, Joensuun osasto, Turun osasto ja Oulun osasto olivat TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n alayhdistyksiä. TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ei pääsopijajärjestönä ollut antanut lupaa mainituille alayhdistyksille työtaistelujen toimeenpanemiseksi.

Rautatievirkamiesliiton puheenjohtaja oli TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n hallituksen varajäsen. Varajäsenyys hallituksessa ei kuitenkaan muodostanut perustetta sille, että TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n voitaisiin katsoa olevan vastuussa kanteessa tarkoitettujen työnseisausten toimeenpanemisesta.

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ei ollut antanut lupaa työtaisteluihin. Kun mainitut työtaistelut olivat tulleet TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n tietoon, Rautatievirkamiesliittoa oli välittömästi muistutettu työrauhavelvoitteesta. Kirjeessä oli edellytetty, että Rautatievirkamiesliitto pidättäytyisi enemmistä työnseisauksista. Kirje oli osoitettu Rautatievirkamiesliiton puheenjohtajalle ja se oli lähetetty välittömästi sen jälkeen, kun valtiovarainministeriö oli saattanut TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n tietoon mainitut työnseisaukset.

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ei ollut osallistunut niihin työnseisausten taustalla oleviin neuvotteluihin, joita oli käyty Rautatievirkamiesliiton ja rautatiehallituksen kesken Valtionrautateiden tervehdyttämisohjelmaan liittyvien järjestelyjen ja suunnitelmien johdosta. Rautatievirkamiesliitto oli neuvotteluissa vaatinut määriteltäviksi ne edellytykset, joita tuli noudattaa, kun henkilöitä siirrettäisiin tehtävästä toiseen. Niihin oli kuulunut sellaisten koulutusvaatimusten säilyttäminen, että siirrettävällä henkilöllä olisi tehtävään tarvittava ammattitaito ja muut edellytykset.

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n hallituksessa eivät missään vaiheessa olleet olleet edes esillä mainitut neuvottelut tai niiden kohteena olevat asiat. Asiaa koskevia päätöksiä saati asian johdosta toimeenpantujen työnseisausten toimeenpanoa koskevia päätöksiä ei TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n hallitus tai hallintoelin ollut tehnyt. Rautatievirkamiesliitto oli siten toiminut työnseisausten toimeenpanemisessa itsenäisesti. Yhdistyksenä TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:llä ei käytännössä ollut ollut mahdollisuutta ottaa etukäteen kantaa työnseisauksiin, koska asiasta ei ollut yhdistykselle tullut tietoa ennen kuin työnseisauksiin oli jo ryhdytty.

Kanteessa esitetty näkemys siitä, että TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V olisi toimeenpanijana vastuussa työnseisauksista perustui sellaiseen muodolliseen ajatteluun, että samalla kun Rautatievirkamiesliiton puheenjohtaja oli saanut tiedon Rautatievirkamiesliiton päätöksestä, jonka nojalla työnseisaukset oli toimeenpantu, myös TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V oli saanut saman tiedon. Työnseisausten toimeenpanoon liittyvä vastuu kuitenkin edellytti yleisesti yhteisön omaa päätöstä.

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V oli välittömästi saatuaan valtiovarainministeriöltä työrauhavelvollisuudesta muistuttavan kirjeen kehottanut Rautatievirkamiesliittoa pidättäytymään enemmistä työtaistelutoimenpiteistä. Tämä osoitti TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n toimineen omalta osaltaan työrauhavelvoitteen edellyttämällä tavalla.

Kun kanteessa ei ollut alunperin vedottu siihen, että TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa asiassa, kysymys oli esivalmistelussa esitetystä kielletystä kanteen laajentamisesta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta siltä osin kuin sitä oli jutun esivalmistelussa laajennettu. TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on joka tapauksessa vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

VIRKAMIESLIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Virkamiesliitto on lausunut, ettei sillä ollut ollut tiedossa ennakkoon kanteessa mainittujen työnseisausten alkaminen. Virkamiesliitto ei ollut myöskään voinut hallintoelimissään käsitellä kanteen kohteena olevia tapahtumia. Virkamiesliitto ei omalta osaltaan ollut osallistunut työnseisausten toimeenpanoon tai edes suunnitteluun.

Rautatievirkamiesliiton 12.10.1988 päivätty, rautatiehallitukselle osoitettu, työnseisausten aloittamista koskeva kirje oli tullut Virkamiesliiton tietoon vasta kanteen yhteydessä. Virkamiesliitto ei ollut kirjeen kautta tullut tietämään mahdollisista alkavista työnseisauksista. Väite siitä, että Rautatievirkamiesliiton puheenjohtajan osallistuminen Rautatievirkamiesliiton hallintoelimissä päätöksien tekemiseen tekisi Virkamiesliiton työnseisausten toimeenpanijaksi pelkästään sillä perusteella, että Rautatievirkamiesliiton puheenjohtaja oli Virkamiesliiton hallituksen jäsen, oli perusteeton.

Virkamiesliitto oli päinvastoin työnseisauksista tiedon saatuaan kehottanut Rautatievirkamiesliittoa ja sen jäsenyhdistyksiä yksittäisiä virkamiehiä myöten pidättäytymään enemmistä työnseisauksista. Virkamiesliitto oli toteuttanut velvoitteensa toisaalta puhelimitse puheenjohtajansa toimesta sekä Rautatievirkamiesliitolle osoittamallaan kirjeellä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Virkamiesliitto on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta siltä osin kuin kannetta oli jutun esivalmistelussa laajennettu. Virkamiesliitto on muutoin vaatinut kanteen hylkäämistä.

RAUTATIEVIRKAMIESLIITON JA SEN OSASTOJEN VASTINE

Vastineen perustelut

Rautatievirkamiesliitto ja sen Tampereen, Seinäjoen, Helsingin, Kouvolan, Pieksämäen, Joensuun, Turun ja Oulun osastot ovat lausuneet, että Rautatievirkamiesliitto oli tehnyt päätöksen kanteessa tarkoitettujen työtaistelutoimenpiteiden toteuttamisesta.

Käsiteltäessä maaliskuussa 1988 Valtionrautateiden tervehdyttämisohjelmaa yhteistoimintamenettelyssä järjestöt olivat omalta osaltaan edellyttäneet muun muassa, että työnantajan ja asianomaisten järjestöjen kesken selvitettäisiin, miten mahdolliset työrajajärjestelyt ammattiryhmien sisällä ja välillä toteutettaisiin, miten tarvittava uudelleenkoulutus järjestettäisiin sekä miten toisiin tehtäviin ja eläkkeelle siirtymiset toteuttaisiin. Rautatievirkamiesliitto oli esimerkiksi vaatinut selvityksen tekemistä koko kevätkauden ajan.

Kuitenkin vasta elokuussa 1988 asiasta oli päästy ensimmäisen kerran neuvottelemaan. Tuolloin oli sovittu työryhmän perustamisesta selvittämään tehtäväkohtaisia kelpoisuusvaatimuksia. Tehtävä oli määrä saada valmiiksi 10.9.1988 mennessä. Sen jälkeen oli tarkoitus selvittää muut tähän asiaryhmään kuuluvat kysymykset, kuten esimerkiksi, miten toisiin tehtäväryhmiin siirtämiset toteutettaisiin. Virkakohtaisista kelpoisuusvaatimuksista oli määrä neuvotella samanaikaisesti syyskuun 1988 loppuun mennessä.

Työryhmän työ oli kohdistunut rautatiehallituksen edustajien vaatimuksesta miltei pelkästään liikenneturvallisuustehtäviä koskevaan koulutukseen. Työryhmän työ oli päättynyt erimielisenä syyskuun 1988 lopussa. Avoimeksi oli jäänyt useita kysymyksiä, kuten tervehdyttämisohjelman toteuttamisen välttämättömänä edellytyksenä oleva henkilökunnan uudelleenkoulutus ja sen toteuttaminen.

Rautatievirkamiesliitto oli 20.9.1988 esittänyt rautatiehallitukselle jättämässään neuvottelupyynnössä henkilökunnan tehtävistä toiseen siirtämisessä noudatettavien periaatteiden selvittämistä. Lisäksi liitto oli edellyttänyt, että liiton kanssa neuvoteltaisiin rautatievirkamiehiä ja heidän tehtäviään koskevista järjestelyistä sekä että kelpoisuusehdot pidettäisiin ennallaan, kunnes selvitykset olisi suoritettu. Vielä 10.10.1988 Rautatievirkamiesliitto oli esittänyt vaihtoehtona, että virkojen kelpoisuusehtokysymys ratkaistaisiin yhdessä tehtäväkohtaisten pätevyysvaatimusten kanssa. Rautatiehallitus oli samana päivänä asettanut selvitystyöryhmän, jolloin samalla rautatiehallitus oli luvannut neuvotella tehtäväkelpoisuuksista erikseen Rautatievirkamiesliiton kanssa ja yhdessä Valtionrautateiden muiden henkilöstöjärjestöjen kanssa. Kuitenkin seuraavana päivänä 11.10.1988 rautatiehallitus oli tehnyt päätöksen virkojen kelpoisuusehdoista.

Kysymys virkojen kelpoisuusehdoista oli osa laajemmasta kokonaisuudesta. Rautatiehallituksella ei ollut mitään ehdotonta tarvetta tehdä päätöstä tästä osasta neuvottelujen kohteena olevaa asiakokonaisuutta. Rautatiehallitus oli tekemällä yksipuolisen, Rautatievirkamiesliiton kannan vastaisen päätöksen omalla taitamattomalla ja piittaamattomalla menettelyllään ajanut tilanteen umpikujaan, vaikka yhteistoiminta olisi ollut mahdollista.

Valtionrautateiden tervehdyttämisohjelma merkitsi muiden muassa henkilökunnan rajua supistamista. Ohjelman toteuttamisen onnistuminen edellytti sitä, että henkilökunta ja asianomaiset järjestöt voivat sitoutua vaikeisiinkin, mutta välttämättömiin ratkaisuihin. Rautatiehallitus oli omalla menettelyllään pääasiallisesti syypää tilanteen ajautumiseen työtaisteluksi.

Rautatievirkamiesliitto on myöntänyt, että työtaistelu oli kohdistunut asioihin, jotka eivät valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentin mukaan olleet sopimuksenvaraisia ja että työtaistelu oli näin ollen lain 8 §:n 2 momentin mukaisen pysyvän työrauhavelvollisuuden vastainen.

Rautatievirkamiesliiton kanteessa tarkoitetut osastot olivat panneet täytäntöön liitosta tulleen käskyn työtaistelun toteuttamisesta. Rautatievirkamiesliiton osastot eivät olleet päättävissä elimissään käsitelleet työtaistelukysymystä eivätkä tehneet työtaistelupäätöstä. Hyvityssakon määrään alentavasti vaikuttavana seikkana tulisi ottaa huomioon se, että osastot eivät olleet vastuussa työtaistelupäätöksestä.

Työnseisaukset eivät kohdistuneet voimassa olevaan virkaehtosopimukseen, eivätkä olleet valtion virkaehtosopimuslain 9 §:n mukaisen työrauhavelvollisuuden vastaisia. Virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen mukaista lupaa ei työtaistelulle Rautatievirkamiesliitto ollut TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:ltä pyytänyt.

Rautatievirkamiesliiton paikallisten osastojen oli liiton sääntöjen 4 §:n mukaan noudatettava liiton valtuuston ja hallituksen päätöksiä. Näin ollen osastoilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin toteuttaa liiton päättämä työtaistelutoimenpide. Riidan kohteena oleva asia oli ollut mahdollista ratkaista vain rautatiehallituksen ja Rautatievirkamiesliiton välillä.

Rautatievirkamiesliiton Tampereen osaston jäsenmäärä oli noin 380, Seinäjoen osaston noin 210, Helsingin osaston noin 750, Kouvolan osaston noin 380, Pieksämäen osaston noin 250, Joensuun osaston noin 120, Turun osaston noin 140 ja Oulun osaston noin 290.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rautatievirkamiesliitto ja sen Tampereen, Seinäjoen, Helsingin, Kouvolan, Pieksämäen, Joensuun, Turun ja Oulun osastot ovat pyytäneet, että hyvityssakkoja ja niiden määriä harkittaessa tulisi osastojen kohdalla ottaa huomioon se, että ne olivat sääntöjen mukaan velvollisia toteuttamaan liiton päätökset, sekä myös osastojen maksukykyä kuvaava osaston jäsenmäärä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Valtiovarainministeriö, TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ja Virkamiesliitto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on alun perin vaadittu vastaajina olevien TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n ja Virkamiesliiton tuomitsemista hyvityssakkoon kanteessa tarkoitettujen työtaistelutoimenpiteiden toimeenpanemisesta. Kannetta kehittäessään esivalmistelussa valtiovarainministeriö on vaatinut hyvityssakkoon tuomitsemista myös sillä perusteella, että TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ja Virkamiesliitto ovat työtaistelujen yhteydessä laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Koska vaihtoehtoiset vaatimukset johtuvat samana pidettävästä perusteesta kuin työrauhan rikkomista koskevat hyvityssakkovaatimukset, niiden esittäminen ei käsitä oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:ssä kiellettyä kanteen muuttamista oikeudenkäynnin aikana.

Rautatiehallituksen ja Rautatievirkamiesliiton välillä on käyty neuvotteluja keväästä 1988 lähtien Valtionrautateiden virkoihin vaadittavista kelpoisuusehdoista. Rautatiehallituksen tarkoituksena on ollut poistaa määrättyjen virkojen osalta kelpoisuusehdoista vaatimus keskikoulun suorittamisesta ja laajentaa peruskoulun ja kansakoulun oppimäärän suorittamisen tuottamaa kelpoisuutta virkojen täyttämisessä. Rautatievirkamiesliitto on neuvotteluissa ollut aikaisemmin voimassa olleen päätöksen ennallaan pysyttämisen kannalla ja vastustanut muutoksia. Rautatiehallituksen pääjohtaja on antamallaan, 11.10.1988 voimaan tulleella päätöksellä vahvistanut Valtionrautateiden virkoihin vaadittavat kelpoisuusehdot.

Kanteessa kerrotuin tavoin ovat Parkanon aseman kauko-ohjaaja ja Seinäjoen aseman kauko-ohjaaja ja junasuorittaja 10.10.1988 sekä Tampereen ja Toijalan junasuorittajat 11.10.1988 toimeenpanneet työnseisaukset. Lisäksi olivat junasuorittajat Ylivieskassa, Oulussa, Kajaanissa, Kontiomäellä, Kemissä ja Rovaniemellä ja junaohjaaja sekä kauko-ohjaaja Oulussa 12.10.1988 sekä junasuorittaja, kauko-ohjaaja, junaohjaaja ja vaununjakaja Kouvolassa, kauko-ohjaaja ja junasuorittaja Joensuussa sekä junasuorittaja, kauko-ohjaaja ja vaununjakaja Pieksämäellä 13.10.1988 toimeenpanneet kanteessa tarkoitetut työnseisaukset. Helsingissä, Keravalla, Hyvinkäällä, Riihimäellä, Karjaalla ja Turussa junasuorittajat ja Helsingissä myös kauko-ohjaaja ovat 14.10.1988 työstä poistumalla toimeenpanneet työnseisauksia.

Työnseisaukset, joilla on pyritty vaikuttamaan virkojen kelpoisuusehtoihin, ovat koskeneet sellaista valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua asiaa, josta ei saa virkaehtosopimuksella sopia. Työtaistelut ovat siten olleet valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan kiellettyjä. Rautatievirkamiesliitto ja sen osastot ovat lisäksi ryhtyneet työtaistelutoimiin ilman pääsopimuksen 15 §:n edellyttämää TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n päätöstä.

Rautatievirkamiesliitto on myöntänyt toteuttaneensa edellä mainitut työnseisaukset ja määrännyt osastot panemaan ne toimeen. Osastot, joiden on ilman muuta täytynyt käsittää työnseisaukset kielletyiksi, ja liitto ovat vastuussa toimenpiteistään.

Valtiovarainministeriö on 12.10.1988 päivätyillä kirjeillään kehottanut TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:tä, Virkamiesliittoa ja Rautatievirkamiesliittoa noudattamaan valtion virkaehtosopimuslakiin ja virkaehtosopimuksiin perustuvaa työrauha- ja valvontavelvollisuuttaan ja pidättäytymään enemmistä työnseisauksista. TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V puolestaan on 13.10.1988 päivätyllä kirjeellä kehottanut Rautatievirkamiesliittoa pidättäytymään työnseisauksista. Virkamiesliitto on taas 19.10.1988 päivätyllä kirjeellään pyytänyt Rautatievirkamiesliittoa luopumaan työtaistelutoimenpiteistä. Virkamiesliiton puheenjohtajan on ilmoitettu muillakin toimilla pyrkineen estämään työnseisauksien syntymistä.

Huomioon ottaen, että rautateitse tapahtuvan liikennöimisen keskeytyksistä on aiheutunut huomattavaa yleistä häiriötä ja haittaa, Virkamiesliiton olisi pitänyt ryhtyä sen suorittamia toimenpiteitä selvästi tehokkaampiin toimiin Rautatievirkamiesliiton järjestämien työnseisausten estämiseksi ja lopettamiseksi. Virkamiesliitto on myös vastuussa sen hallitukseen jäsenenä kuuluvan Rautatievirkamiesliiton puheenjohtajan työtaistelujen aikaansaamiseen liittyvistä toimista. Virkamiesliitto on siten jättänyt noudattamatta sille työrauhan ylläpitämisessä kuuluvat velvollisuutensa.

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V, jonka hallitukseen Rautatievirkamiesliiton puheenjohtaja on varajäsenenä kuulunut, ei pelkästään tästä syystä ole vastuussa viimeksi mainitun liiton suorittamista työtaistelutoimenpiteistä, sillä Rautatievirkamiesliiton puheenjohtajan ei ole kysymyksessä olevana ajanjaksona näytetty toimineen TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n hallituksen jäsenen tehtävissä. Kun asiassa ei ole myöskään näytetty, että TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V olisi näissä oloissa muillakaan kuin tekemillään toimenpiteillä voinut estää työnseisausten tapahtumista, järjestö ei ole laiminlyönyt sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Selvityksen mukaan rautatieliikenteen toistuvilla pysäyttämisillä on aiheutettu, paitsi yleistä häiriötä ja haittaa matkustaja- ja tavaraliikenteelle, Valtionrautateille huomattavaa vahinkoa ylimääräisinä kustannuksina ja tappiota rautateiden käytön vähenemisen johdosta. Nämä seikat vaikuttavat korottavasti hyvityssakkojen määriin.

Tuomiolauselma

Kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätään.

Työtuomioistuin tuomitsee valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin ja 10 §:n sekä 19 ja 20 §:n nojalla Virkamiesliiton, Rautatievirkamiesliiton, joka on menetellyt vastoin pääsopimuksen 15 §:n määräystä, Rautatievirkamiesliiton Tampereen osaston, Rautatievirkamiesliiton Seinäjoen osaston, Rautatievirkamiesliiton Helsingin osaston, Rautatievirkamiesliiton Kouvolan osaston, Rautatievirkamiesliiton Pieksämäen osaston, Rautatievirkamiesliiton Joensuun osaston, Rautatievirkamiesliiton Turun osaston ja Rautatievirkamiesliiton Oulun osaston maksamaan valtiovarainministeriölle hyvityssakkoa, Rautatievirkamiesliiton työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 30 000 markkaa ja Rautatievirkamiesliiton mainittujen osastojen myös työrauhavelvollisuuden rikkomisesta kunkin erikseen 10 000 markkaa ja Virkamiesliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 15 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Virkamiesliitto, Rautatievirkamiesliitto ja edellä mainitut osastot velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla. TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V saa kuitenkin asian laatuun nähden pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, Juurinen, Leivo ja Koivistoinen.

Tuomio oli yksimielinen.