Labor court fines union for strike and failure to enforce peace obligations under collective agreement.

Telakan putkiasentajien ja yhtenä työpäivänä koko telakan työntekijöiden toimeenpanemat lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Turun Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa, mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa määrätään.

Työ- Mom. 2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielituo- syydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1 mio- momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei is- ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuotuin mioistuimen ratkaistavaksi.

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n Turun telakan konetehtaan putkiasentajat olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet lakkoihin seuraavasti: 16.9.1988 kello 12 - 15.45, 19.9.1988 kello 7 - 15.45 ja 20.9.1988 kello 7 - 15.45. Lakkoihin oli osallistunut 49 työntekijää ja osaston luottamusmies.

Kanteessa mainitut työntekijät olivat 30.9.1988 kello 12:sta alkaen ryhtyneet uudelleen työtaisteluun. Osaston luottamusmiehen ilmoituksen mukaan työntekijät palaisivat työhön 5.10.1988. Työtaisteluita oli edeltänyt osaston luottamusmiehen muun muassa 28.9.1988 työnantajalle esittämä osaston työntekijöitä koskenut yksilöimätön palkankorotusvaatimus. Osaston luottamusmies oli myös esittänyt työnantajalle uhkauksen työtaisteluihin ryhtymisestä, mikäli ammattiosaston haastamista työtuomioistuimeen ei peruutettaisi.

Kun työntekijät olivat saaneet tiedon siitä, että ensiksi mainituista työnseisauksista oli pantu kanne vireille työtuomioistuimessa, koko telakan noin 1 700 työntekijää olivat olleet vielä lakossa 12.10.1988 kello 7 - 15.45. Valtaosa lakossa olleista oli kuulunut jäseninä Turun Metallityöväen Ammattiosastoon.

Työtaistelut olivat kohdistuneet erityisesti työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan esitettyihin palkankorotusvaatimuksiin.

Osaston luottamusmies oli 1.9.1988 pidetyssä neuvottelussa esittänyt vaatimuksen korottaa työntekijöiden keskimääräistä palkkatasoa 40 markkaan tunnilta ja urakkapalkkatasoa 45 markkaan tunnilta. Vaatimuksen johdosta työnantaja oli 8.9.1988 käydyissä neuvotteluissa esittänyt, että ansiotasoa voitaisiin korottaa ainoastaan urakointiastetta kohottamalla. Muuten urakkaja aikapalkkoja tarkistettaisiin yksilöllisin perustein.

Neuvotteluissa 12.9.1988 osaston luottamusmies oli vaatinut otettavaksi käyttöön niin sanotun jälkihintaurakoinnin. Vaatimuksen mukaan palkan olisi pitänyt muodostua perustuntipalkasta ja sen lisäksi 12,29 markan korotuksesta tunnilta, jolloin tuntipalkaksi olisi muodostunut noin 41,50 markkaa.

Palkkausta koskeneissa neuvotteluissa 16.9.1988 työnantajan edustaja ei ollut hyväksynyt esitettyä vaatimusta. Sen sijaan hän oli tarjonnut käyttöönottotöiden osalta prosenttipalkkaa, jolloin tuntipalkaksi olisi muodostunut noin 38,20 markkaa.

Myöhemmin samana päivänä työntekijät olivat pitäneet kokouksen, jonka seurauksena konetehtaan putkiasentajat olivat ryhtyneet lakkoon. Luottamusmies oli ilmoittanut, että työnantajan tarjous ei ollut hyväksyttävissä, ja uudistanut aiemmin esittämänsä palkkavaatimuksen.

Pääluottamusmies oli 19.9.1988 uhannut koko telakkaa koskevilla työtaisteluilla, mikäli osastokohtaiset työtaistelut saatettaisiin työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Keskustellessaan konetehtaan tuotantopäällikön kanssa 23.9.1988 osaston luottamusmies oli uhannut työnantajaa vaikeuksilla, jos putkimiehet haastettaisiin lakon johdosta työtuomioistuimeen.

Ammattiosasto oli omalta osaltaan vaikuttanut tilanteen kärjistymiseen työpaikalla. Se ei ollut ryhtynyt työnantajan kehotuksista huolimatta riittäviin toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaisteluiden estämiseksi ja niiden lopettamiseksi. Päinvastoin ammattiosaston edustajat olivat työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia ja uhkauksia esittämällä, työtaisteluihin osallistumalla ja toiminnallaan muutoinkin asettuneet tukemaan työtaistelutoimenpiteitä. Ammattiosaston työpaikalle asettama osaston luottamusmies oli osallistunut työtaisteluihin.

Lakkojen alkamisen jälkeen työnantajaliitto oli ollut yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Työntekijäliiton mahdolliset toimenpiteet olivat olleet riittämättömiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Turun Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että kanteessa esitetyt tiedot Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n Turun telakan konetehtaalla tapahtuneiden työnseisausten kestosta ja laajuudesta pitivät paikkansa.

Tammi-helmikuussa 1988 oli käyty neuvotteluja konetehtaan työntekijöiden palkkauksen tarkistamisesta. Tällöin oli saavutettu neuvottelutulos siitä, että aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden tuntipalkat muodostuisivat perustuntipalkasta sekä erikseen sovittavasta tasasuuruisesta erästä. Kun sovittavasta erästä ei ollut päästy yksimielisyyteen, työnantaja oli ilmoittanut, ettei uutta järjestelmää tultaisi lainkaan soveltamaan. Työnantaja ei siis ollut noudattanut saavutettua neuvottelutulosta.

Osaston luottamusmies oli esittänyt 12.9.1988 pidetyssä neuvottelussa, että palkan pitäisi muodostua perustuntipalkasta ja sen lisäksi tulevasta 12,29 markan korotuksesta tunnilta. Esitys oli perustunut jo talvella 1988 sovittuun periaatteeseen. Työnantajaliiton väite siitä, että tuntipalkaksi muodostaisi 41,50 markkaa, saattoi pitää paikkansa vain siltä osin kuin kysymys oli joistakin viidenteen palkkaryhmään kuuluvista työntekijöistä.

Työntekijät olivat esittäneet palkkojen korottamista mainituin tavoin siitä syystä, että konetehtaan työntekijöiden palkat olivat jääneet jälkeen muiden Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n työntekijöiden palkoista. Kun lisäksi konetehtaan tuottavuus oli parantunut, työntekijöiden mielestä heidän olisi saatava osuutensa tuottavuuden noususta koituneesta hyödystä.

Työnantaja ei ollut hyväksynyt luottamusmiehen esitystä, vaan oli tarjonnut kanteessa mainittua prosenttipalkkaa. Työntekijät eivät olleet hyväksyneet esitystä, koska se olisi alimmissa palkkaryhmissä johtanut kohtuuttoman alhaisiin tuntipalkkoihin.

Ensimmäisen työnseisauksen jälkeen luottamusmies oli yrittänyt saada neuvotteluja jälleen käyntiin, mutta työnantaja oli kieltäytynyt neuvottelemasta vedoten siihen, että työtuomioistuimessa oli työrauhakanne vireillä. Työnantajan ilmoituksen mukaan työnantajaliitto oli kieltäytynyt käymästä neuvotteluja ennen työtuomioistuinkäsittelyä. Toisen työnseisauksen jälkeen työnantaja kuitenkin oli ilmoittanut, että neuvotteluja voitaisiin jatkaa 13.10.1988.

Pääluottamusmies ei ollut uhannut koko telakkaa koskevilla työnseisauksilla siinä tapauksessa, että työnantaja saattaisi työtaistelut työtuomioistuimen. käsiteltäviksi. Pääluottamusmies oli vain ilmoittanut, että työntekijät tulisivat harkitsemaan, mihin mahdollisiin toimenpiteisiin työnantajan käyttäytyminen antaisi aihetta. Pääluottamusmies ei ollut myöskään uhannut työtaistelulla siinä tapauksessa, ettei työtuomioistuimessa vireillepantua haastetta peruutettaisi, vaan todennut, että työtuomioistuinmenettely kärjistäisi tilannetta entisestään.

Pääluottamusmies ja osaston luottamusmies olivat kummankin ensin mainitun lakon yhteydessä vaatineet työrauhan ylläpitämistä ja neuvottelujärjestyksen noudattamista. Metallityöväen Liiton toimitsija oli 21.9.1988 ollut puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen ja esittänyt samat vaatimukset. Työntekijäliitto myönsi kuitenkin, etteivät ammattiosaston ja liiton

toimenpiteet olleet olleet täysin riittäviä työrauhan turvaamiseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on pyytänyt, että tuomittavat hyvityssakot määrättäisiin alhaisiksi.

KUULTAVAN LAUSUMA

Turun Metallityöväen Ammattiosasto on yhtynyt Metallityöväen Liiton puolesta esitettyyn.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n Turun telakan konetehtaalla, jossa työntekijäin mielestä on ilmennyt palkkauksessa jälkeenjääneisyyttä, putkiasentajien luottamusmies on 1.9.1988 pidetyssä neuvottelussa esittänyt työnantajalle vaatimuksen putkiasentajien keskimääräisten palkkojen korottamisesta 40 markkaan tunnilta ja urakkapalkkojen korottamisesta 45 markkaan tunnilta. Työnantaja on puolestaan 8.9.1988 käydyissä neuvotteluissa esittänyt, että ansiotasoa voitaisiin nostaa yleisesti vain urakointiastetta kohottamalla, mutta urakka- ja aikapalkkoja olisi mahdollista tarkistaa yksilöllisillä perusteilla.

Neuvottelujen jatkuessa osaston luottamusmies on 12.9.1988 vaatinut otettavaksi käyttöön niin sanotun jälkihintaurakoinnin, jolloin perustuntipalkkoja olisi tullut tarkistaa 12,29 markalla. Palkkausta koskeneessa neuvottelussa 16.9.1988 työnantaja ei ole hyväksynyt tehtyä vaatimusta, vaan tarjonnut käyttöönottotöiden osalta prosenttipalkkaa.

Myöhemmin samana päivänä työntekijät ovat pitäneet kokouksen, jonka jälkeen konetehtaan putkiasentajat ovat painostaakseen työnantajaa suostumaan vaatimuksiinsa ryhtyneet lakkoon siten, että 16.9.1988 kello 12-15.45, 19.9.1988 kello 7-15.45 ja 20.9.1988 kello 7-15.45 on lakossa ollut kunakin päivänä 49 työntekijää, joista 43 työntekijää on ollut Turun Metallityöväen Ammattiosaston jäseniä.

Putkiasentajat ovat perjantaina 30.9.1988 kello 12 ryhtyneet uudelleen työtaisteluun ja palanneet osaston luottamusmiehen työnantajalle tekemän ilmoituksen mukaisesti työhön keskiviikkona, 5.10.1988. Ennen mainittua lakkoa 28.9.1988 osaston luottamusmies on esittänyt työnantajalle yksilöimättömän palkankorotusvaatimuksen.

Palkkausta koskevan erimielisyyden ollessa edelleen avoimena työntekijät ovat saaneet tiedon siitä, että ensiksi mainituista työnseisauksista on pantu kanne vireille työtuomioistuimessa. Sen jälkeen koko telakan noin 1700 työntekijää ovat olleet vielä lakossa 12.10.1988 kello 7-15.45. Valtaosa lakossa olleista on kuulunut jäseninä Turun Metallityöväen Ammattiosastoon.

Työtuomioistuimessa todistajana kuulusteltu telakan työsuhdeinsinööri on kertonut keskustelleensa osastoinsinöörin kanssa muistamansa mukaan 22.9.1988, jolloin tämä on kertonut osaston luottamusmiehen varoittaneen tulevista vaikeuksista, mikäli ammattiosasto haastettaisiin 16., 19. ja 20.9.1988 järjestetyistä työtaisteluista työtuomioistuimeen.

Telakan pääluottamusmies on työtuomioistuimessa todistajana kuulusteltuna kertonut ennen nyt puheena olevia työtaisteluja työsuhdeinsinöörin ja tuotantojohtajan kanssa käymässään keskustelussa ilmoittaneensa, että työpaikan asiat pitäisi ratkaista telakalla eikä työtuomioistuimessa ja että jos kanteita tultaisiin nostamaan, työntekijöiden puolella harkittaisiin mahdollisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Osaston luottamusmies on pääluottamusmiehen saapuvilla ollessa sanonut jossakin tilaisuudessa työnantajan edustajalle työrauhakanteiden nostamisen kärjistävän neuvottelutilannetta työpaikalla.

Työtuomioistuimen mielestä asiassa on jäänyt näyttämättä, että puheena olevat lausumat olisivat käsittäneet työtaistelutoimenpiteillä uhkaamisen tai että tuollaista uhkailemista olisi muutoinkaan tapahtunut.

Ammattiosasto ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa myös asettamansa luottamusmiehen osallistumisesta työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneisiin työtaisteluihin.

Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta on otettu työtaistelujen alettua yhteys Metallityöväen Liittoon työrauhan palauttamiseksi. Metallityöväen Liiton toimitsija on puhelimitse 21.9.1988 vaatinut pääluottamusmieheltä toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi. Lakkojen uusiutuessa työntekijäliiton olisi tullut toimia tehokkaammin työrauhan palauttamiseksi. Kun Metallityöväen Liitto ei ole näin menetellyt, se on laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turun Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 17 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 14 000 markkaa. Ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtajana, Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Hynönen.

Tuomio oli yksimielinen.