Labor court dismisses union's strike over wage rules, fines union for failing to enforce collective agreement peace obligations.

Ammattiosasto, joka vastasi pääluottamusmiehen osallistumisesta työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun, tuomittu valvontavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työntekijäliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Turun Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 8.4.1988 allekirjoitetussa Metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

7 §

Työn vaativuuden määritys

Töitä ja työtehtäviä tarkastellaan työpaikalla vakiintuneen työnsisällön kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkoituksena on selvittää tehtyjen töiden ja työtehtävien keskinäiset vaativuudet.

Soveltamisohje:

Työntekijöiden työn kulun tai töiden ohjauksen mukaan tekemät työt ja työtehtävät ovat erilaisia. Työ voi olla työvaihe tai useampia työvaiheita. Työtehtävälle on ominaista, että se sisältää useita töitä, jotka työntekijä tekee työn kulun edellyttämässä järjestyksessä. Tällöin työnvaativuuden määrityksessä tulee noudattaa työkohtaisen palkan osuuden osalta sovittuja periaatteita (TES 8 § mom. 2).

Työnvaativuuksien määrityksen perustana ovat ohjetyöt, joiden tulee olla siten valittuja ja rajattuja, että ne mahdollistavat työnvaativuuksien vertailtavuuden työpaikan eri osastoilla ja eri töissä. Liittojen yhteisesti laatimassa koulutusaineistossa on esimerkkejä työnkuvauksista.

Työpaikalla käytetään vain yhtä määritystapaa. Perusmääritystapana on töiden vaativuusryhmittely. Tapauksessa, jossa tämä järjestelmä ei sovellu työpaikan töiden keskinäisten vaativuuksien määritykseen, voidaan paikallisesti sopia joko työnluokituksen tai karkearyhmittelyn käyttämisestä.

Työnantajan tulee kaikissa tapauksissa antaa työntekijöille riittävä selvitys ja koulutus työn vaativuuden määritystavasta ja määrityksessä noudatettavista periaatteista.

Työpaikan työt sijoitetaan vaativuutensa perusteella työnvaativuusryhmiin.

Töiden vaativuusryhmittely

Töiden Mom. 1. Työn vaativuuden määrityksessä edetään vaati- seuraavasti: vuusryhmittely 1 Valitaan ohjetyöt (otetaan edustava näyte kaikista työpaikalla esiintyvistä töistä).

2 Laaditaan ohjetöiden työnkuvaukset. Työnkuvaukset on tehtävä niin tarkasti, että jälkeenpäin voidaan todeta työssä tapahtuneet muutokset ja varmistuajärjestelmän yhdenmusesta soveltamisesta yrityksen eri osastoilla.

3 Määritetään ohjetöiden työnvaativuus.

4 Sijoitetaan ohjetyöt työnvaativuusryhmiin.

5 Määritetään muiden kuin ohjetöiden työnvaativuus. Tämä määritys tapahtuu vertailemalla muita töitä ohjetöihin.

6 Ylläpito. Töiden vaativuusryhmittely on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla.

Työ- Paikallisesti muodostetaan työnvaativuustyöryhryhmä mä, jonka tehtävänä on huolehtia työpaikan ohjetöiden vaativuuksien määrityksestä.

Käyttöönoton jälkeen työnvaativuustyöryhmä jatkaa työtään tarvittaessa kokoontuvana asiantuntijaryhmänä. Tämän ryhmän tulee käsitellä asiat tarpeetonta viivytystä välttäen.

Työntekijöiden edustajilla on oikeus osallistua työn vaativuuden määritykseen.

Koulu- Työn vaativuuden määrittävät yhteisesti sovitun tus koulutuksen saaneet, työn vaativuuden määrittelyyn perehtyneet, paikalliset olosuhteet ja työt tuntevat henkilöt. Mikäli työnvaativuustyöryhmän jäsenet vaihtuvat, työnantajan tulee huolehtia siitä, että uudet jäsenet saavat sovitun koulutuksen.

Yllä- Määritetyn työnvaativuuden tulee vastata työn pito todellista vaativuutta. Työn ja työolosuhteiden muuttuessa määritetään työn vaativuus uudelleen. Tämän uuden määrityksen perusteella muutetaan työn sijoittumista töiden vaativuusryhmittelyyn.

Työn vaativuus määritetään seuraavien työnvaativuustekijöiden perusteella:

1 Työn vaatima oppimisaika

Vastuu 2 Työn edellyttämä vastuu

Työ- 3 Työolosuhteet olosuhteet

4 Työnvaativuusryhmän määritys

Työn- Työpaikan työt sijoitetaan oppimisajasta, vasvaati- tuusta ja työolosuhteista saatujen summapistevuus- määrien perusteella työnvaativuusryhmiin. ryhmä

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa ja sen liitteenä olevassa PARAKE-pöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 §

Soveltamisala

Tätä työehtosopimusta sovelletaan niillä Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten työpaikoilla, joilla PARAKE-palkkarakenne on käytössä. Muilla työpaikoilla soveltaminen alkaa PARAKE-palkkarakenteen käyttöönoton yhteydessä.

Niillä Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten työpaikoilla, joilla PARAKE-palkkarakenne ei ole käytössä, noudatetaan tämän työehtosopimuksen määräyksiä kuitenkin niin, että palkkamääräysten osalta sovelletaan tämän työehtosopimuksen liitteenä olevaa pöytäkirjaa. Pöytäkirjan voimassaolo päättyy 28.2.1989.

PARAKE-PALKKARAKENTEEN KÄYTTÖÖNOTTO

1 PARAKE-palkkarakenteen käyttöönotto ja soveltaminen tapahtuvat tämän työehtosopimuksen määräyksiä noudattaen.

2 Työpaikalle perustetaan, ellei muusta sovita, pariteettipohjalta PARAKE-työryhmä, jonka tehtävänä on käsitellä palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvät asiat, valvoa ja seurata käyttöönoton edistymistä sekä työntekijöiden ansiotason kehitystä.

PARAKE-työryhmän toimikausi kestää siihen asti, kun PARAKE-palkkarakenteen käyttöönotosta on kulunut puoli vuotta.

3 PARAKE-palkkarakenteen käyttöön liittyvät erimielisyydet käsitellään työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti.

4 Käyttöönottoa varten työpaikalle laaditaan toteuttamisaikataulu, jossa otetaan huomioon suoritettavien muutosten määrä ja laajuus.

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n Turun telakan sähkötyöpajan kojeistoasentajat olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työtaistelutoimenpiteisiin. 20 kojeistoasentajaa oli ollut lakossa 25.8.1988 kello 15 - 15.45 ja 26.8.1988 kello 7 - 15.45 sekä 29.8. alkaen 2.9.1988 kello 15.45 saakka.

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan esitettyyn vaatimukseen määritellä sanotun osaston työntekijöiden osalta töiden vaativuudet toisin kuin mitä PARAKE-palkkarakenteessa oli työnvaativuuden määrityksestä sovittu. Liian korkeiksi määritetyt työnvaativuudet johtivat ylisuuriin työkohtaisiin palkanosuuksiin ja virheellisiin PARAKEpalkkoihin PARAKE:n käyttöönoton yhteydessä.

Sähkötyöpajan luottamusmies oli viimeksi 25.8.1988 pidetyssä niin sanotussa vaativuusryhmän kokouksessa vaatinut, että työpajan töiden vaativuustasoa oli nostettava. Samassa yhteydessä hän oli todennut työntekijöiden ryhtyvän asian puolesta työtaisteluihin, jollei töiden pistemääriä olennaisesti lisättäisi. Seuranneissa keskusteluissa työnantajan edustaja oli selvittänyt syyt, joiden vuoksi työntekijöiden vaatimuksiin ei voitu suostua. Pian kokouksen päätyttyä luottamusmies oli tullut työnantajan luo ilmoittamaan asentajien ryhtyvän työtaisteluun siten kuin edellä oli sanottu. Lakon syyksi luottamusmies oli ilmoittanut tyytymättömyyden sähkötyöpajan töiden vaativuustasoon ja palkkojen laskemisen suhteessa laivan sähköasentajiin.

Turun Metallityöväen Ammattiosasto oli osaltaan edesauttanut tilanteen kärjistymistä työpaikalla ryhtymättä työnantajan kehotuksista huolimatta riittäviin toimenpiteisiin työtaisteluiden estämiseksi ja lopettamiseksi. Päin vastoin ammattiosaston edustaja oli sanotuin tavoin vaatimuksia esittämällä ja työtaisteluihin osallistumalla sekä toiminnallaan muutoinkin asettunut tukemaan työtaistelutoimenpiteitä. Ammattiosaston taholta ei ollut voitu havaita mitään toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi tai säilyttämiseksi.

Työtaistelutoimenpiteiden alkamisen jälkeen Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta oli useaan otteeseen oltu yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet teholtaan täysin riittämättömiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Turun Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että kanteessa esitetyt tiedot Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n Turun telakan sähkötyöpajalla 25.8. - 2.9.1988 tapahtuneiden työnseisausten kestosta ja laajuudesta pitivät paikkansa. Kaikki työnseisauksiin osallistuneet eivät olleet Turun Metallityöväen Ammattiosaston jäseniä.

Työnseisausten taustalla oli palkkauserimielisyys, joka pohjautui PARAKE-järjestelmän käyttöönottoon Turun telakalla. Ennen sanotun järjestelmän käyttöönottoa sähkötyöpajan kojeistoasentajien ja laivasähköasentajien palkat olivat suurin piirtein samansuuruiset. Työnantaja oli kuitenkin soveltanut PARAKE-pisteytystä siten, että kojeistoasentajien tuntipalkat jäisivät neljä viisi markkaa jälkeen laivasähköasentajien palkoista.

Sähkötyöpajan luottamusmies oli muun muassa 25.8.1988 pidetyssä niin sanotun vaativuusryhmän kokouksessa esittänyt, että työpajan töiden vaativuustasoa nostettaisiin. Sen sijaan hän ei ollut uhannut lakolla, ellei työntekijöiden vaatimuksiin suostuttaisi. Hän oli vain täysin totuudenmukaisesti todennut mielialojen kärjistyneen niin pahasti, ettei hän pystynyt hallitsemaan tilannetta, ellei palkkoja korjattaisi.

Myös sähkötyöpajan työnjohtaja ja osastoinsinööri olivat 6.9.1988 katsoneet, että sähkötyöpajan PARAKE-pisteytystä oli olennaisesti korjattava.

Luottamusmies oli vaatinut työntekijöitä ylläpitämään työrauhaa ja noudattamaan neuvottelujärjestystä. Metallityöväen Liiton toimitsija oli ollut 25.8.1988 puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen kehottaen tätä toimimaan työehtosopimuksen edellyttämin tavoin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto, jonka esittämään jutussa kuultavana ollut Turun Metallityöväen Ammattiosasto osaltaan on yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä.

METALLITEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, ettei PARAKE-palkkarakennetta ollut Turun telakalla otettu vielä käyttöön. Telakalla oli PARAKE-työehtosopimuksen mukaisesti ryhdytty määrittämään työpaikan töiden vaativuutta niin sanottuja ohjetöitä apuna käyttäen. Vastineen väittämät siitä, että kojeistoasentajien tuntipalkat jäisivät 4-5 markkaa jälkeen laivasähköasentajien palkoista, olivat virheellisiä. PARAKE-järjestelmän käyttöönoton valmistelu telakalla oli vasta siinä vaiheessa, että työn vaativuudet oli määritetty. Koko työpaikan ja siten myös sähkötyöpajan palkkaratkaisut eli hinnoittelupalkat ja rahakertoimet olivat vielä määrittelemättä. Työpaikalla noudatettiin luonnollisesti työehtosopimuksen määräystä, jonka mukaan kenenkään palkka ei PARAKE-järjestelmään siirtymisen takia laske. Nykyiseen ansiotasoon vaikutti muun muassa se, että palkkausperusteet sähkötyöpajalla ja telakalla olivat erilaiset. Sähkötyöpajalla oli käytössä suora urakka ja telakalla palkka perustui osaurakkaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n Turun telakalla on telakan yhteisen työnvaativuusryhmän toimesta suoritettu työpaikan ohjetöiden vaativuusluokittelu PARAKE-järjestelmään siirtymistä varten. Työnantajan tämän vaativuusluokituksen perusteella määrittelemä muiden töiden vaativuusluokitus on tullut työntekijöiden tietoon ennen kesälomakautta 1988.

Telakan sähkötyöpajan koneistoasentajat ovat katsoneet, että työpajan töiden vaativuus on määritelty virheellisesti, mistä johtuen koneistoasentajien palkat tulisivat vastaisuudessa jäämään jälkeen nykyisin jokseenkin samanpalkkaisten laivasähköasentajien ansiotasosta. Asiasta on käyty neuvottelu 25 päivänä elokuuta 1988. Työnantajapuolen edustajat eivät tuossa tilaisuudessa ole suostuneet ko. töiden vaativuustason nostamiseen, vaikka asiasta työntekijäpuolen käsityksen mukaan oli jo aikaisemmin työnjohtajan ja osastoinsinöörin kanssa sovittu. Neuvottelun jälkeen koneistoasentajat ovat toimeenpanneet kanteessa kerrotut lakot, jotka ovat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.

Pääluottamusmies on mainitussa neuvottelussa todennut, että työntekijöiden vaatimusten torjuminen johtaa "törmäyskurssille". Pääluottamusmies on itsekin osallistunut kokouksen jälkeen alkaneeseen lakkoon. Ammattiosasto vastaa työrauhavelvollisuuden rikkomisena pääluottamusmiehen edellä todetuista toimenpiteistä.

Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta on ilmoitettu ollun useita kertoja yhteydessä Metallityöväen Liittoon työtaistelun lopettamiseksi. Metallityöväen Liitto on vastineessa ilmoittanut liiton toimitsijan olleen 25.8.1988 puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen kehottaen tätä toimimaan työehtosopimuksen edellyttämin tavoin. Kun lakko on jatkunut vielä seuraavan viikon, olisi Metallityöväen Liiton tullut ryhtyä muihinkin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi. Tämän laiminlyödessään on liitto laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turun Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 13 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa.

Turun Metallityöväen Ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Tiitola, Suomalainen, Hietikko ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.