Slowing production to pressure wage negotiations constitutes a strike action against collective agreement pay terms.

Puunkäsittelyosaston työntekijöiden työvauhdin hidastaminen oli muodostanut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen. Ammattiosasto, joka vastasi edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Paperiliitto r.y. Kuultava Paperiliiton Kaukopään osasto n:o 21 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.3.1988 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §.

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen samaiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

10 §

TYÖPALKAT

11 §

AIKAPALKAT

VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET

30 §

SOPIMUKSEN TULKINTA

31 §

ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU

KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Enso-Gutzeit Oy:n Kaukopään tehtaiden puunkäsittelyosastolla oli käyty neuvotteluja olosuhde- ja laitemuutoksista sekä niiden vaikutuksista palkkaukseen vuoden 1987 lopulla sekä tammikuussa 1988. Neuvotteluissa työntekijäpuoli oli vaatinut muun muassa työvoiman lisäämistä vuoden 1986 huhtikuussa toimintansa aloittaneelle ja vanhan laitoksen korvanneelle osastolle. Työnantaja oli esittänyt neuvotteluissa, että osastolle aikanaan sovittua palkkiojärjestelmää tulisi muuttaa puunkäsittelyosaston työntekijöiden työsuoritusta vastaavalla tavalla.

Asian käsittely oli päättynyt 26.1.1988 pidettyyn neuvotteluun, eikä kumpikaan osapuoli ollut tuolloin esittänyt neuvottelujen jatkamista.

Maanantaina, 29.2.1988 oli havaittu puun haketusmäärän pudonneen osastolla selvästi. Haketusmäärä oli alentunut tästä eteenpäin ollen alimmillaan 3.3.1988, jolloin oli haketettu vain 1084 kuutiometriä toisen vuoron aikana. Toinen vuoro ei tällöin ollut työskennellyt korjausseisokin vuoksi.

Tilanteesta olivat keskustelleet 1.3.1988 selluloosatehtaan tuotantopäällikkö ja osaston luottamusmies. Keskustelussa oli todettu, ettei haketuksen määrän lasku ollut johtunut mistään teknisestä laitteistoviasta. Osaston luottamusmies oli nimenomaan maininnut, että jarrutus johtui huonosti edenneistä neuvotteluista.

Seuraavana päivänä tehtaan henkilöstöpäällikkö oli keskustellut pääluottamusmiehen sijaisen kanssa jarrutuksesta. Henkilöstöpäällikkö oli kehottanut pääluottamusmiehen sijaista palauttamaan työrauhan välittömästi. Kunkin vuoron työnjohto oli myös osaltaan kehottanut työntekijöitä palauttamaan normaalin työvauhdin. Haketustulos oli kuitenkin 2.3.1988 ollut vain 2310 kuutiometriä.

Samana päivänä noin kello 14 ylimestari ja osaston luottamusmies olivat keskustelleet tilanteesta. Ylimestari oli kehottanut luottamusmiestä lopettamaan jarrutuksen ja palauttamaan normaalin työvauhdin. Luottamusmies oli vastannut tällöin: "Ei sitä hyvää asiaa voi heti lopettaa. Pojat on niin kuumana, että meinasivat lähteä kotiin. Jos työnantaja olisi edellisenä päivänä sanonut päivämäärän, milloin neuvottelut jatkuvat, he olisivat aloittaneet normaalit ajot. Edellisen 26.1.1988 käydyn neuvottelun jälkeen he odottivat työnantajan jatkavan neuvotteluja. Työntekijät odottivat kolme viikkoa, jonka jälkeen he aloittivat jarrutuksen neuvottelujen käynnistämiseksi."

Tehtaanjohtaja ja tehdaspalvelupäällikkö olivat 3.3.1988 neuvotelleet asiasta pääluottamusmiehen ja ammattiosaston puheenjohtajan kanssa ja kehottaneet heitä palauttamaan työrauhan. Tehtaanjohtaja oli vielä samana päivänä kirjallisesti kehottanut ammattiosastoa palauttamaan tilanteen normaaliksi.

Pääluottamusmies oli kertonut 4.3.1988, että ajovauhti muuttuisi normaaliksi. Hän oli antanut ilmoituksen vasta sen jälkeen, kun tehdaspalvelupäällikkö oli uudelleen keskustellut tilanteesta hänen kanssaan ja edellyttänyt jälleen työrauhan palauttamista.

Enso-Gutzeit Oy:n Kaukopään tehtaiden puunkäsittelyosaston 62 työntekijää oli tahallaan hidastanut työvauhtia 29.2. - 3.3.1988 välisenä aikana. Työtaisteluun oli osallistunut myös ammattiosaston toimikunnan jäsen työskennellessään aamuvuorossa 1., 2. ja 3.3.1988.

Työntekijät olivat painostaneet työtaistelulla työnantajaa mieleiseensä palkkaratkaisuun.

Työvauhdin tahallinen hidastaminen oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto vastasi toimikuntansa jäsenen osallistumisesta työtaisteluun. Ammattiosasto oli vastuussa työtaistelusta myös sen johdosta, ettei se ollut ryhtynyt viipymättä riittäviin toimiin työvauhdin palauttamiseksi normaaliksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Kaukopään osasto n:o 21:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Paperiliitto on lausunut, että syksyllä 1987 työnantaja oli ottanut esille talven 1988 miehitys- ja työaikamuotokysymykset. Näitä keskusteluja oli käyty rinnan vakanssien työjärjestelyneuvottelujen kanssa, joita oli sovittu käytäväksi tehtaan niin sanotun kokonaisratkaisun osana. Neuvottelujen kuluessa työnantaja oli esittänyt vaihtoehtoisena ratkaisumallina työaikamuotojärjestelyille talviaikana, että työnantaja tarkistaisi palkkiosopimusta niin tuntuvilla korotuksilla, että se johtaisi samaan tuotannolliseen lopputulokseen kuin talven 1987 työaikamuotojärjestelyt.

Työnantaja oli tehnyt palkkioesityksen 17.12.1987. Erimielisyyttä oli aiheuttanut esityksessä se, että sen mukaan palkkio perustui pelkästään kuorimolla ajettuun puumäärään. Aikaisemman sopimuksen mukaan pääosa kuorimon palkkioista määräytyi selluloosatehtaan palkkioiden mukaan.

Tammikuussa 1988 oli käyty useita neuvotteluja palkkiosopimuksen uudistamisesta. Työntekijäpuoli oli tehnyt esityksen asian ratkaisemiseksi 19.1.1988 siten, että otettaisiin huomioon molempien osapuolien näkökannat palkkion määräytymisperusteista. Työntekijäpuolen esityksen mukaan puolet palkkioista olisi tullut selluloosatuotantoon perustuvasti ja puolet kuorimolla ajettuun puumäärään perustuvasti. Työnantaja ei ollut kuitenkaan hyväksynyt esitystä.

Asiasta oli yritetty neuvotella uudelleen 26.1.1988, mutta tällöin työnantaja oli kieltäytynyt neuvottelemasta muista vaihtoehdoista kuin omastaan. Työntekijät

olivat käydyn neuvottelun jälkeen jääneet odottamaan työnantajalta neuvottelujen jatkamista.

Se, että työnantaja ei ollut tehnyt mitään neuvottelujen jatkamiseksi, oli alkanut voimakkaasti kärjistää mielialoja kuorimolla.

Luottamusmies oli 1.3.1988 keskustellut tuotantopäällikön kanssa tilanteesta, jolloin tuotantopäällikkö oli omana mielipiteenään arvellut, että työntekijät jarruttivat. Luottamusmies ei ollut myöntänyt jarrutusta tapahtuvan. Keskustelussa oli tullut esille erityisesti kuorimon palkkioneuvottelujen epätavallinen luonne, koska neuvotteluihin oli tullut yli kuukauden tauko.

Kun tehtaanjohtaja ja tehdaspalvelupäällikkö olivat 3.3.1988 ottaneet kuorimon tilanteen esille pääluottamusmiehen ja ammattiosaston puheenjohtajan kanssa, oli asiaa ryhdytty välittömästi selvittämään.

Sopimus uudesta palkkiosopimuksesta oli syntynyt neuvotteluissa 8.3.1988.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on jättänyt työtuomioistuimen harkintaan, olivatko työntekijät tahallaan hidastaneet työntekoaan.

KUULTAVAN LAUSUMA

Paperiliiton Kaukopään osasto n:o 21 on yhtynyt Paperiliiton puolesta esitettyyn.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Enso-Gutzeit Oy:n Kaukopään tehtaiden puunkäsittelyosastolla on vuodenvaihteen 1987 - 1988 tienoilla käyty neuvotteluja olosuhde- ja laitemuutoksista sekä niiden vaikutuksesta palkkaukseen. Työnantaja on vaihtoehtona työaikamuutosjärjestelylle talviaikana esittänyt 17.12.1987 osastolla noudatetun palkkiosopimuksen muuttamista osaston työntekijöiden työsuoritusta vastaavaksi siten, että samalla kun palkkioita korotettaisiin, palkkiot perustuisivat pelkästään kuorimolla ajettuun puumäärään. Aikaisemmin pääosa kuorimon palkkioista on määräytynyt selluloosatehtaan tuotannon mukaan.

Työntekijäpuoli on 19.1.1988 tehnyt esityksen, jonka mukaan puolet palkkioista perustuisi selluloosatuotantoon ja puolet kuorimolla ajettuun puumäärään. Asiasta on neuvoteltu uudelleen 26.1.1988 pääsemättä sopimukseen.

Työnantajaliitto on esittänyt työtuomioistuimelle selvityksenä jarrutuksesta kuorimon haketusmääriä kuvaavan piirroksen. Sen mukaan haketusmäärä on 22. - 28.2.1988 välisenä aikana vaihdellut 2-vuorotyössä 4000 kuutiometristä lähes 5000 kuutiometriin vuorokautta kohti. Haketusmäärä on 29.2.1988 pudonnut selvästi edellä mainituista määristä ja alentunut edelleen 1., 2. ja 3.3.1988. Määrät ovat mainittujen neljän päivän aikana vaihdelleet noin 3500 kuutiometristä 3.3.1988 saavutettuun määrään, 1084 kuutiometriin, joka on tosin johtunut siitä, että mainittuna päivänä vain toinen vuoro on työskennellyt toisen ollessa korjausseisokissa. Haketusmäärät ovat jälleen 4.3.1988 lähtien alkaneet kasvaa vaihdellen runsaan 4000 ja 6500 kuutiometrin välillä yhdeksän vuorokauden aikana.

Työntekijäliitto ei ole kiistänyt piirroksessa esitettyjen haketusmäärien oikeellisuutta. Selluloosatehtaan tuotantopäällikkö ja osaston luottamusmies ovat 1.3.1988 käymässään keskustelussa todenneet, ettei haketusmäärän lasku ole johtunut mistään teknisestä laitteistoviasta.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työntekijöiden mielialoja on kärjistänyt palkkiosopimuksesta käytyjen neuvottelujen pitkittyminen. Vauhdittaakseen neuvottelujen käymistä ja tukeakseen esittämiään palkankorotusvaatimuksia kuorimon 62 työntekijää ovat painostustarkoituksessa hidastaneet tuotantoa. Jarrutus on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosasto tai sen asettamat luottamusmiehet eivät ole työnantajan kehotuksista huolimatta ryhtyneet toimenpiteisiin saadakseen työvauhdin hidastuksen lopetetuksi. Työtaisteluun on 1., 2. ja 3.3.1988 aamuvuorojen aikana osallistunut ammattiosaston toimikunnan jäsen, jonka toiminnasta ammattiosasto vastaa. Ammattiosasto on siten rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Kaukopään osasto n:o 21:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 13 000 markkaa. Ammattiosasto velvoitetaan lisäksi korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Tiitola, Niskanen, Pohja ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.