Labor court dismissed union claim that employer must pay vacation allowance to early retirees after union dispute deadline passed.

Kysymys siitä, oliko työnantaja velvollinen maksamaan lomaltapaluurahan yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyneille työntekijöille, kun asiaa koskeva erimielisyys oli saatettu liittojen käsiteltäväksi sovitun määräajan jälkeen.

Kanne hylätty.

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Kuultava Rautakirja Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Liiketyöntekijäin Liiton ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n välillä 3.5.1984 tehdyssä Rautakirja Oy:n kioskimyyjien työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa, joka on ollut voimassa 1.5.1984 - 31.3.1987, oli muun muassa seuraavat määräykset:

18 §.

Lomaltapaluuraha

1. Vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen vuosilomalain tai tämän työehtosopimuksen mukaisen vuosilomansa palkasta.

4. Vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle maksetaan lomaltapaluuraha edellä mainittuna prosenttina työntekijän vuosilomapalkasta ja vuosilomakorvauksesta.

24 §

Erimielisyyksien ratkaiseminen

1. Tämän sopimuksen rikkomista, soveltamista ja tulkintaa koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan tai tämän edustajan ja työntekijän tai asianomaisen luottamusmiehen välillä.

2. Ellei yhteisymmärrystä saavuteta paikallisissa neuvotteluissa, on, mikäli mahdollista, erimielisyyskohdista ja osapuolten kannasta perusteluineen laadittava muistio. Muistio tehdään ja allekirjoitetaan kahtena kappaleena, joista annetaan yksi kummallekin osapuolelle. Muistion valmistuttua voi jompikumpi osapuolista saattaa

erimielisyysasian sopijapuolten eli liittojen ratkaistavaksi.

Liikealan ammattiliiton, jolle Liiketyöntekijäin Liiton sopimusoikeus on siirtynyt, ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n välillä tehdyssä, 1.4.1987 - 31.3.1989 voimassa olevassa Rautakirja Oy:n kioskimyyjien työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

19 § Lomaltapaluuraha

1. Vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen vuosilomalain tai tämän työehtosopimuksen mukaisen vuosilomansa palkasta.

4. Vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle maksetaan lomaltapaluuraha edellä mainittuna prosenttina työntekijän vuosilomapalkasta ja vuosilomakorvauksesta.

Pöytäkirjamerkintä:

Edellä mainittuihin eläkkeisiin rinnastetaan yksilöllinen varhaiseläke ja varhennettu vanhuuseläke 1.4.1987 alkaen.

Erimielisyyksien ratkaisemista koskevat työehtosopimuksen määräykset ovat samansisältöiset kuin edelle jäljennetyt 24 §:n määräykset.

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on lausunut, että Kaupan Työnantajaliitto KTL:n jäsenyrityksessä Rautakirja Oy:ssä oli syntynyt erimielisyyttä työnantajan velvollisuudesta maksaa lomaltapaluuraha yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyneille työntekijöille.

Työntekijäliiton jäsenet Mirjami Pihlava, AnnaLiisa Mikkola ja Toini Kuusinen olivat siirtyneet yksilölliselle varhaiseläkkeelle seuraavasti: Pihlava 1.1.1987, Mikkola 1.10.1986 ja Kuusinen 1.6.1986. Rautakirja Oy oli kieltäytynyt maksamasta sanotuille työntekijöilleen työehtosopimuksen mukaista lomaltapaluurahaa.

Erimielisyyden syynä oli, ettei 1.1.1986 voimaan tullutta työntekijäin eläkelain muutosta, joka muun muassa sisälsi yksilöllistä varhaiseläkettä koskevia säännöksiä, ollut voitu ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyissä työehtosopimuksissa. Kuluvalla sopimuskaudella oli työehtosopimuksen määräystä täydennetty siten, että myös yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle maksettiin lomaltapaluuraha.

Rautakirja Oy:n edustajien ja työntekijäliiton luottamusmiehen välillä työpaikalla käydyt neuvottelut olivat jääneet erimielisiksi. Työnantajan edustaja ei ollut merkinnyt erimielisyysmuistioon omaa kantaansa, mutta oli allekirjoittanut muistion. Asian käsittely oli 3.3.1987 siirretty erimielisyysmuistion laatimisella liittojen ratkaistavaksi.

Liittotason neuvotteluissa Kaupan Työnantajaliitto KTL oli kieltäytynyt kehottamasta Rautakirja Oy:tä maksamaan lomaltapaluurahaa edellä mainituille työntekijöilleen. Neuvotteluissa oli kuitenkin sovittu noudatettavaksi keskusjärjestöjen välillä sovittuja menettelytapasäännöksiä.

Liiketyönantajain Keskusliitto oli puolestaan sitoutunut noudattamaan Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä sovittuja, asiaa koskevia menettelytapoja. Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK olivat 9.3.1987 laaditussa neuvottelumuistiossa sopineet, että lomaltapaluuraha maksettaisiin myös yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle. Muistio oli sovittu tulevaksi voimaan 1.4.1987. Keskusliittojen välistä ohjetta oli neuvottelumuistiossa sovittu noudatettavaksi niihinkin erimielisyystapauksiin, jotka asianomaisten työehtosopimusten erimielisyyksien ratkaisemista tarkoittavien sopimusmääräysten mukaisessa järjestyksessä saatettaisiin asianosaisliittojen ratkaistavaksi neuvottelumuistion allekirjoituspäivään mennessä. Puheena oleva kioskimyyjiä koskeva riita-asia oli 3.3.1987 tullut asianosaisliittojen väliseksi erimielisyydeksi.

Kioskimyyjien oikeutta lomaltapaluurahaan oli käsitelty myös Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Liiketyönantajain Keskusliiton välisissä neuvotteluissa keväällä 1988, jolloin ei ollut kuitenkaan päästy asiasta yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Pihlavalla, Mikkolalla ja Kuusisella oli oikeus saada lomaltapaluuraha siirtyessään yksilölliselle varhaiseläkkeelle, sekä tuomitsemaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Liikealan ammattiliitto on asian esivalmisteluistunnossa luopunut vaatimuksesta, joka koski Rautakirja Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on lausunut, että työntekijäin eläkelain mukaiset yksilöllinen varhaiseläke ja varhennettu vanhuuseläke olivat tulleet voimaan 1.1.1986. Eläkejärjestelyjä ei ollut tarkoitettu eikä voitu ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyissä työehtosopimuksissa.

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välisen neuvottelumuistion mukaan lomaltapaluuraha maksettaisiin työntekijälle, joka siirtyi yksilölliselle varhaiseläkkeelle 1.4.1987 jälkeen. Tämän ohjeen mukaisesti oli sovittu toimittavan myös Liiketyönantajain Keskusliiton aloilla.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välisen erimielisyyspöytäkirjan 4 §:ssä oli nimenomaisesti sovittu, että osapuolet olivat 1.4.1987 voimaan tullutta työehtosopimusta neuvoteltaessa ilmoittaneet noudattavansa uusien eläkemuotojen osalta keskusjärjestöjen välistä sopimusta. Voimassa olevan työehtosopimuksen 19 §:n 4 kohdan pöytäkirjamerkinnän mukaan lomaltapaluurahan maksamisessa edellä mainittuihin eläkkeisiin rinnastettiin yksilöllinen varhaiseläke sekä varhennettu vanhuuseläke 1.4.1987 alkaen.

Liittotason erimielisyysneuvotteluista oli laadittu 9.11.1987 pöytäkirja, jonka molemmat osapuolet olivat allekirjoittaneet. Pöytäkirjan 1 §:n mukaan osapuolet olivat yhteisesti todenneet, että paikalliset neuvottelut olivat päättyneet 3.3.1987 ja että asia oli siirretty liittotasolle 1.4.1987 jälkeen.

Työntekijäliiton väite siitä, että asian käsittely oli siirretty jo erimielisyysmuistion allekirjoittamisella 3.3.1987 liittojen käsiteltäväksi, ei siten pitänyt paikkaansa. Tämä ei ollut edes työehtosopimuksen mukaan mahdollista, sillä sopimuksen 24 §:n 2 kohdan mukaan erimielisyysmuistion valmistuttua voi jompikumpi osapuolista saattaa erimielisyysasian liittojen ratkaistavaksi. Muistion allekirjoittamisten perusteella tapahtuva automaattinen siirto ei ollut mahdollinen.

Keskusjärjestöjen välistä soveltamisohjetta oli sovittu noudatettavaksi myös niihin erimielisyystapauksiin, jotka asianomaisten työehtosopimusten erimielisyyksien ratkaisemista tarkoittavien sopimusmääräysten mukaisessa järjestyksessä oli saatettu asianosaisliittojen ratkaistavaksi neuvottelumuistion allekirjoituspäivään mennessä.

Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n edustajien välisissä neuvotteluissa ohjetta oli sovittu noudatettavaksi kuitenkin myös niihin erimielisyystapauksiin, jotka asianmukaisessa järjestyksessä oli saatettu liittojen ratkaistavaksi maaliskuun loppuun 1987 mennessä. Työnantajaliiton mielestä lomaltapaluurahan maksamisedellytyksenä oli sopimuksen mukaan se, että asia oli riitautettu liittotasolla ennen 1.4.1987.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Rautakirja Oy on yhtynyt Kaupan Työnantajaliitto KTL:n puolesta esitettyyn.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rautakirja Oy:n palveluksessa olleista kioskimyyjistä on siirtynyt yksilölliselle varhaiseläkkeelle Toini Kuusinen 1.6.1986, Anna-Liisa Mikkola 1.10.1986 ja Mirjami Pihlava 1.1.1987.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liiketyöntekijäin Liiton välisessä kioskimyyjien työehtoja koskevassa 1.5.1984 - 31.3.1987 voimassa olleessa työehtosopimuksessa on määräys lomaltapaluurahan maksamisesta vanhuustai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle. Vuoden 1986 alussa voimaan tulleita työntekijäin eläkelakiin sisältyviä uusia eläkemuotoja, yksilöllistä varhaiseläkettä ja varhennettua vanhuuseläkettä ei sopimusta tehtäessä ole voitu ottaa huomioon. Sen sijaan 1.4.1987 voimaan tulleessa työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välisessä työehtosopimuksessa on uudet eläkemuodot rinnastettu vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen 1.4.1987 alkaen.

Kysymyksessä olevassa asiassa on 3.3.1987 laadittu työpaikalla erimielisyysmuistio ja asianosaisliittojen väliset neuvottelut on käyty 9.11.1987.

Asianosaiset ovat olleet asian käsittelyssä yhtä mieltä siitä, että erimielisyys on saatettu liittojen välillä neuvoteltavaksi vasta 1.4.1987 jälkeen.

Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ovat 9.3.1987 laaditussa neuvottelumuistiossa sopineet soveltamisohjeesta, jonka mukaan lomaltapaluuraha maksetaan myös yksilölliselle varhaiseläkkeelle tai varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle 1.4.1987 alkaen. Soveltamisohjetta on kuitenkin sovittu noudatettavaksi myös niihin erimielisyystapauksiin, jotka asianomaisten työehtosopimusten erimielisyyksien ratkaisemista tarkoittavien sopimusmääräysten mukaisessa järjestyksessä on saatettu asianosaisliittojen ratkaistavaksi neuvottelumuistion allekirjoituspäivään, 9.3.1987 mennessä.

Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä on lomaltapaluurahan maksamisesta edellä mainituissa tapauksissa sovittu suullisesti. Työtuomioistuimessa todistajina kuulustellut Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n sopimussihteeri, joka on edustanut keskusjärjestöä edellä mainittua neuvottelumuistiota laadittaessa, ja Liiketyönantajain Keskusliiton asiamies ovat kertoneet käyneensä asiasta keskusteluja maaliskuussa 1987. Käyttäen mallina neuvottelumuistiota he ovat sopineet asiassa noudatettavasta menettelystä 25.3.1987.

Liiketyönantajain Keskusliitto on lähettänyt sen jälkeen jäsenyrityksilleen tiedotteen, jonka mukaan 1.4.1987 jälkeen lomaltapaluuraha maksetaan uusille eläkkeelle siirtyneille työntekijöille. Jäsenliitoilleen keskusliitto on maaliskuussa 1987 ilmoittanut, että myös niissä erimielisyystapauksissa, jotka saatetaan liittotasolle erimielisyysneuvotteluihin 31.3.1987 mennessä, lomaltapaluuraha maksettaisiin.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n sopimussihteeri on kertonut, että hänen mielestään keskusjärjestöjen neuvottelumuistiossa käytetyllä sanonnalla "saatettu asianosaisliittojen ratkaistavaksi" on tarkoitettu sanamuotonsa mukaan sitä, että liitoille on toimitettu kirjallisena paikallisten erimielisyysneuvottelujen tulos. Sopimussihteeri on kertonut jääneensä riidanalaisesta sopimuksesta neuvoteltaessa siihen käsitykseen, että määräaikaan mennessä tapahtuva riitauttaminen työpaikkatasolla olisi riittävä, kun on kysymys Liiketyönantajain Kekusliittoon kuuluvista yrityksistä, joissa riitauttamismenettelyn käyttäminen ei aina ole ollut toimivaa.

Liiketyönantajain Keskusliiton asiamies on puolestaan kertonut neuvotteluissa sovitun, että kaikki 31.3.1987 mennessä liittojen ratkaistaviksi saatetut, lomaltapaluurahan maksamista koskevat puheena olevat erimielisyydet ratkaistaisiin myönteisesti työntekijöiden eduksi. Muutoin noudatettaisiin usein mainitun neuvottelumuistion mukaista menettelyä. Asiamiehen kertoman mukaan riitauttamisen toteuttamiselta vaadittavista edellytyksistä ei ole sen enempää keskusteltu, mutta hän on ymmärtänyt, että erimielisyys olisi saatettava asianomaisessa työehtosopimuksessa sovitulla tavalla liittojen käsiteltäväksi ennen määräaikaa, jotta lomaltapaluuraha olisi maksettava yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyneelle työntekijälle.

Puheena olevan suullisen sopimuksen tekemisessä on käytetty esikuvana usein mainitun neuvottelumuistion sisältöä. Suullisissa neuvotteluissa puheena olevien keskusliittojen sopimussihteeri ja asiamies ovat sopineet neuvottelumuistion mukaisen määräajan pidentämisestä maaliskuun loppuun 1987, mutta näyttämättä on jäänyt, että he olisivat sopineet lomaltapaluurahan suorittamisesta vastoin neuvottelumuistion sisältöä silloinkin, kun sitä koskeva erimielisyys on saatettu liittojen käsiteltäväksi sovitun määräajan jälkeen.

Näin ollen jutussa ajetun kanteen perusteella on myös jäänyt näyttämättä, että Kuusisella, Mikkolalla ja Pihlavalla olisi oikeus heille vaadittuun lomaltapaluurahaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osin raukeaa.

Kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Rautakirja Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, H. Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.