Labor court dismisses union appeal, upholding strike fine against union branch for work stoppage targeting collective agreement wage rules.

Liikennelaitoksen työntekijöitten toimeenpanema työnseisaus oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto, joka vastasi myös puheenjohtajansa ja asettamiensa luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kanne yhteisjärjestöä vastaan hylätty.

Kantaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Vastaaja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y Kuultavat Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV r.y Helsingin raitiotiekorjaamon ammattiosasto KTV r.y

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n välisessä, 24.3.1988 allekirjoitetussa kunnallisia tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

17 §

PALKKAUS, PALKKAMUODOT JA KESKITUNTIANSION LASKEMINEN

30 §

LUOTTAMUSMIEHET

1. Tähän työehtosopimukseen sidotulla ammattiyhdistyksellä on oikeus asettaa työpaikan työntekijöistä valittu luottamusmies valvomaan työehtosopimuksen noudattamista. Valitusta luottamusmiehestä on kirjallisesti ilmoitettava kunnalle tai kuntainliitolle.

2. Ammattiyhdistyksellä on niin ikään oikeus valita kunnan tai kuntainliiton työntekijäin keskuudesta pääluottamusmies ja hänelle varamies tai ottaen huomioon paikalliset olosuhteet ja entinen käytäntö, useampiakin pääluottamusmiehiä. Valinnasta on kirjallisesti ilmoitettava kunnalle tai kuntainliitolle. Pääluottamusmiehelle valitusta varamiehestä on lisäksi kulloinkin ilmoitettava,

milloin hän toimii pääluottamusmiehen sijaisena.

35 §

VASTUUN MÄÄRÄYTYMINEN

Työehtosopimukseen osallisten ja siihen muutoin sidottujen vastuu määräytyy lain mukaan.

KANNE

Kanteen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunut, että Helsingin kaupungin palveluksessa olevat liikennelaitoksen raitioliikenne- ja metroliikenneosaston tuntipalkkaiset työntekijät olivat järjestäneet liikennelaitoksen tuntipalkkaisten työntekijöiden palkkauskiistan vuoksi 14.6.1988 kello 11.00 - 15.30 työnseisauksen, johon oli osallistunut yhteensä 145 työntekijää. Työntekijät kuuluivat kahdeksaa henkilöä lukuun ottamatta Helsingin raitiotiekorjaamon ammattiosasto KTV:hen. Yhdistyksen asettamat luottamusmiehet olivat myös osallistuneet työnseisaukseen.

Työtaistelutoimenpiteen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa ratkaisemaan palkkauskiista työntekijöiden haluamalla tavalla. Kiistan kohteena ollut tuottavuuspalkkiosopimukseen perustuva palkkaus oli työehtosopimuksen 17 §:n mukainen palkkausmuoto, joten työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen määräyksiin.

Ammattiosasto ja luottamusmiehet eivät olleet millään tavoin pyrkineet estämään työnseisausta.

Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:n oli katsottava olleen tietoinen edellä mainitusta palkkauskiistasta koko ajan. Yhteisjärjestön kaupungin henkilöstöasiainkeskukselle tekemän ilmoituksen mukaan pääluottamusmies, joka oli osallistunut liikennelaitoksen raitiovaunukorjaamon ja -huollon tuottavuuspalkkiosopimusta koskeviin neuvotteluihin, oli yhteisjärjestön valitsema. Pääluottamusmies kuului myös yhteisjärjestön tuntipalkkaisten neuvotteluryhmään.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut, että Helsingin raitiotiekorjaamon ammattiosasto KTV ja Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV tuomitaan maksamaan työmarkkinalaitokselle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tai ainakin valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä sekä korvaamaan työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut.

VASTINE

Perustelut

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on lausunut, että tosiasiallisesti 14.6. tapahtunut työnseisaus oli aiheutunut työnantajien edustajien taitamattomasta ja poikkeuksellisesta neuvottelumenettelystä.

Liikennelaitoksen raitioliikenneosastolla oli 31.12.1986 alkaen ollut vuoden kerrallaan voimassa raitiovaunukorjaamon ja -huollon tuntipalkkaisia työntekijöitä koskeva sopimus tuottavuuspalkkioista. Työnantajan aloitteesta oli joulukuussa 1987 sovittu, että sopimus oli voimassa toistaiseksi irtisanomisajan ollessa kaksi tilikautta. Sopimuksen mukaan tuntipalkkaisten työntekijöiden ansio muodostui urakka-ansiosta ja tuottavuuspalkkiosta. Tuottavuuspalkkio määräytyi kolmen eri osatekijän eli työn tuottavuuden, pääoman tuottavuuden ja suoritetason perusteella.

Työnjohtajien palkkausjärjestelmän muutoksen heijastuminen oli tullut ilmi laskettaessa vuoden 1988 ensimmäisen neljänneksen suoritetasoa. Tällöin oli todettu, että muun muassa pääoman tuottavuusmittari oli laskenut vuoden 1988 ensimmäisenä neljänneksenä 79,54 prosenttiin, kun pääoman tuottavuus vuoden 1987 viimeisellä neljänneksellä oli ollut 85,48 prosenttia.

Asiasta oli neuvoteltu raitioliikenneosastolla 6.6.1988. Neuvottelussa työnantajapuoli oli edustanut samaa organisaatiotasoa, jolla raitioliikenneosastolla oli vuosikymmenien ajan neuvoteltu ja sovittu työntekijöiden palkkausta ja työsuhteen ehtoja koskevat asiat. Osapuolet olivat tuolloin päässeet yksimielisyyteen siitä, että työnjohtajien palkkausjärjestelmän muutosseuraamus ratkaistaisiin siten, että tuntipalkkaisten tuottavuuspalkkataso alenisi vain 39 penniä tunnilta. Ratkaisu oli tarkoitus toteuttaa siten, että tuottavuuspalkkion osatekijä, pääomatuottavuus, huomioitaisiin vuoden 1987 keskiarvon mukaisena.

Ratkaisun johdosta oli neuvoteltu 13.6.1988, jolloin liikennelaitoksen toimitusjohtaja oli kieltäytynyt hyväksymästä osastotason neuvottelutulosta. Työnantajan neuvottelijat olivat myöntäneet, että tuottavuuden lasku oli johtunut työntekijöistä riippumattomista syistä. Toimitusjohtaja ei kuitenkaan ollut esittänyt perusteluja neuvottelutuloksen hylkäämiselle, vaan oli keskeyttänyt neuvottelut ja poistunut paikalta. Samana päivänä noin kello 17.30 työnantajapuoli oli jättänyt työntekijöille ehdotuksensa tuotantopalkkiosopimuksen soveltamisesta. Ehdotus oli poikennut osastotason neu

vottelutuloksesta ja olisi merkinnyt sovittua suurempaa palkan alennusta.

Työntekijät olivat poistuneet työpaikalta 14.6. sen jälkeen, kun he olivat saman aamun kuluessa saaneet työntekijäpuolen neuvottelijoilta selvityksen neuvottelutapahtumista. Työntekijät olivat paheksuneet toimitusjohtajan käyttäytymistä neuvottelutilanteessa. Työnseisauksen kohteena eivät siten olleet olleet työehtosopimuksen palkkausmääräykset.

Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että työnseisaus oli kohdistunut työehtosopimukseen, oli yhdistyksen vastuuta arvioitaessa otettava huomioon työnseisauksen syntytausta, syyt ja lyhyt kesto. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä, minkä mukaan yhdistys olisi toimeenpannut työnseisauksen tai että se olisi käynnistynyt yhdistyksen aloitteesta. Työnseisaus oli kestänyt vain muutamia tunteja, eikä yhdistyksen edustajalla ollut ollut käytännön mahdollisuuksia vaikuttaa työntekijöiden työhön palaamiseen vielä saman päivän kuluessa. Pääluottamusmies oli vieraillut liiton aluetoimistossa, jossa käytyjen keskustelujen perusteella oli päädytty siihen, että työt pyrittäisiin käynnistämään normaalisti jo seuraavana aamuna, kuten oli tapahtunutkin.

Yhteisjärjestön tarkoituksena oli toimia paikkakunnalla olevien jäsenyhdistysten yhteistoiminnan ylläpitäjänä. Yhteisjärjestöön kuului 65 yhdistystä ja niiden kautta yli 20 000 työntekijäjäsentä.

Tuntipalkkaisten työntekijöiden pääluottamusmiehen saattoi valita periaatteessa joko yhteisjärjestö tai yhdistys. Helsingin kaupungin tuntipalkkaisten työntekijöiden pääluottamusmiehet valittiin yhdistyksissä ja vaalin vahvisti yhteisjärjestö. Kaupungin ja yhteisjärjestön välillä oli sovittu siitä, mihin virastoihin ja laitoksiin pääluottamusmiehiä voitiin valita, mikä oli heidän toimialueensa ja olivatko he päätoimisia vai osa-aikaisia. Pääluottamusmiehen valitsivat kuitenkin yhdistykset ja pääluottamusmies edusti joko yhtä tai useampaa yhdistystä. Tässäkin tapauksessa pääluottamusmiehen valinta oli tapahtunut yhdistyksessä ja yhteisjärjestö oli syyskokouksessaan 17.12.1987 ainoastaan vahvistanut vaalin.

Pääluottamusmies oli työehtosopimuksen 30 §:ssä tarkoitettu yhdistyksen pääluottamusmies. Yhteisjärjestön ei siten voitu katso rikkoneen valvontavelvollisuuttaan yksinomaan sillä perusteella, että järjestö oli vahvistanut yhdistysten suorittaman vaalin. Koska pääluottamusmies oli päätoiminen, hän ei ollut osallistunut työnseisaukseen eikä hänen käyttäytymisensä perusteella voitu tehdä johtopäätöksiä yhdistyksen tai yhteisjärjestön valvontavelvollisuuden toteuttamisesta.

Yhdistyksen pääluottamusmiehen osallistuminen paikalliseen palkkaneuvotteluun ei ollut välittömässä syysuhteessa työnseisauksen syntymiseen. Neuvotteluihin osallistuminen ei merkinnyt työrauhavelvollisuuden rikkomista eikä sen perusteella voitu tuomita valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Vielä vähemmän pääluottamusmiehen osallistuminen neuvotteluihin saattoi olla peruste yhteisjärjestön tuomitsemiselle.

Yhteisjärjestö tai tuntipalkkaisten neuvotteluryhmä ei ollut millään lailla osallistunut palkkaneuvotteluihin. Pääluottamusmiehen kuulumista yhteisjärjestön tuntipalkkaisten neuvotteluryhmään ei voitu pitää sellaisena seikkana, joka tekisi yhteisjärjestön vastuulliseksi osastotason neuvotteluista.

Yhteisjärjestön puheenjohtaja oli saanut tiedon työnseisauksesta sen jo alettua ja tämän jälkeen kello 14 asiasta oli välittömästi käynnistetty neuvottelu kaupungin henkilöstöasiainkeskuksessa. Tätä ennen yhteisjärjestö oli ilmoittanut yhdistykselle, ettei se hyväksynyt työntekijöiden menettelyä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimukseen ja niiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa ratkaisemaan tuottavuuspalkkiosopimus työnantajapuolen kannasta poiketen. Työntekijät olivat poistuneet työpaikalta sen jälkeen, kun he olivat saaneet tiedot työnantajan ehdotuksesta tuotantopalkkiosopimukseksi. Työntekijöiden ja luottamusmiesten oli täytynyt tuossa tilanteessa ymmärtää työtaistelutoimenpiteen kohdistuvan työehtosopimukseen.

Raitioliikenneosastolla 6.6. käydyissä neuvotteluissa oli sovittu, että tuntipalkkaisten työntekijöiden tuottavuuspalkkioon liittyvän laskelman käyttöönoton ratkaisisi toimitusjohtaja. Näin oli sovittu siksi, että laskelma oli poikennut tuottavuuspalkkiosopimuksesta. Toimitusjohtaja oli perustellut osastotasolla saavutetun tuloksen hylkäämistä sillä, että laskelman käyttöönotto olisi vaikuttanut myös muiden osastojen palkkaussopimuksiin. Työnantajan asiana oli yleensäkin määrätä ne henkilöt taikka se organisaatiotaso, jolla oli päätäntävalta palkkausta koskevissa tai vastaavanlaisissa asioissa.

Siltä osin kuin työntekijäliitto oli katsonut työnjohtajien tuotantopalkkiosopimuksen irtisanomisen vaikuttaneen tuntipalkkaisten palkkaukseen alentavasti, ei esitettyjä prosenttimääriä haluttu kiistää. Toisaalta ei ollut osoitettu prosenttien laskun johtuneen työnjohtajien sopimuksen lakkaamisesta. Työnantajapuolen näkemyksen mukaan palkkatason täytyi alentua kohtuuttomasti, ennen kuin tuotantopalkkiosopimuksen kohtuuttomuuspykälää voitiin soveltaa. Palkkatason aleneminen ei sinänsä vielä riittänyt.

Yhdistyksen oli katsottava koko ajan olleen tietoinen palkkauskiistan vaiheista, koska sen asettamat luottamusmiehet olivat osallistuneet neuvotteluihin. Luottamusmiehet olivat osallistuneet myös työnseisaukseen. Näin ollen yhdistys ei voinut vapautua vastuusta ilmoittamalla, ettei työnseisauksesta ollut tehty ammattiosastossa päätöstä tai ettei yhdistyksellä ollut ollut mahdollisuuksia työnseisauksen lyhyyden vuoksi vaikuttaa työntekijöiden paluuseen työhön samana päivänä.

Se, että pääluottamusmies kuului yhteisjärjestön tuntipalkkaisten neuvotteluryhmään, oli selvä osoitus yhteisjärjestön ja yhdistyksen yhteyksistä, samoin kuin sekin, että yhteisjärjestö vahvisti luottamusmiesten vaalit. Yhteisjärjestö oli ollut tietoinen neuvotteluista ja mahdollisista työnseisauksista. Vaikka pääluottamusmiehen katsottaisiinkin toimineen yhteisjärjestön edustajana, oli ammattiosasto joka tapauksessa rikkonut työrauhavelvoitteen, koska osaston puheenjohtaja oli osallistunut neuvotteluihin ja ollut osallisena työtaisteluissa.

KUULTAVIEN LAUSUMAT

Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV ja Helsingin raitiotiekorjaamon ammattiosasto KTV ovat yhtyneet vastaajaliiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen raitioliikenneosastolla on 6.6.1988 neuvoteltu osaston tuntipalkkaisten työntekijöiden tuottavuuspalkkiosopimuksen muuttamisesta, koska työn tuottavuus oli laskenut kyseisistä työntekijöistä riippumattomista syistä. Tuolloin on päästy yksimielisyyteen ratkaisusta, joka olisi johtanut työntekijöiden tuottavuuspalkkiotason alentumiseen 39 pennillä tunnilta. Neuvottelutulos on sopimuksen mukaisesti alistettu liikennelaitoksen toimitusjohtajan hyväksyttäväksi. Toimitusjohtaja on 13.6. klo 10 pidetyssä neuvottelussa hylännyt ratkaisun. Työnantajapuoli on jättänyt samana päivänä kello 17.30 työntekijöille oman ehdotuksensa, joka olisi merkinnyt osastotasolla sovittua suurempaa palkan alennusta tuottavuuspalkkiosopimuksen piirissä oleville työntekijöille.

Työntekijäpuolta neuvotteluissa edustanut pääluottamusmies on aamulla 14.6. selvittänyt työnantajapuolen hylkäävää ratkaisua työntekijöille. Tämän jälkeen osaston 145 työntekijää, heidän mukanaan osaston luottamusmiehet, ovat poistuneet työpaikalta kello 11.00 ja olleet poissa työstä työvuoronsa päättymiseen kello 15.30 saakka.

Työnseisaus on toimeenpantu välittömästi sen jälkeen, kun tieto toimitusjohtajan hylkäävästä ratkaisusta on tullut. Työntekijäpuoli on ilmoittanut lakon syyksi vastalauseen esittämisen työnantajan epäasialliseksi koettua neuvottelumenettelyä vastaan. Kun sopimuksen neuvottelu- ja hyväksymismenettely on kuitenkin ollut osapuolten yhteisen sopimuksen mukainen, on työnseisauksella tosiasiassa pyritty painostamaan työnantajaa hyväksymään tuotantopalkkiosopimuksen muutos osastotasolla neuvotellun sopimuksen mukaisena. Työtaistelu on siten kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston ei ole näytetty ryhtyneen toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa myös puheenjohtajansa ja asettamiensa luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluun.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan pääluottamusmies on ollut työehtosopimuksen 30 §:n 2 kohdan tarkoittama Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:n asettama pääluottamusmies, joka on valittu edustamaan Helsingin kaupungin liikennelaitoksen metroteknillisen toimiston, raitiovaunuteknillisen toimiston ja rakennusosaston tuntipalkkaisia työntekijöitä. Mainittu pääluottamusmies on lisäksi kuulunut yhteisjärjestön tuntipalkkaisten neuvotteluryhmään. Pääluottamusmiehen toimenpiteet ja mahdolliset laiminlyönnit on otettava huomioon yhteisjärjestön valvontavelvollisuutta arvioitaessa.

Pääluottamusmies on yrittänyt estää työtaistelun alkamisen muistuttamalla työntekijöitä työrauhavelvollisuudesta. Työnseisauksen alettua hän on ottanut välittömästi yhteyttä yhteisjärjestöön ja sieltä saamiensa ohjeiden mukaisesti pyrkinyt saamaan työpaikalta poistuneita työntekijöitä palaamaan takaisin työhön. Seuraavan työvuoron työntekijät ovat tulleet normaalisti työhönsä. Kello 14 on myös aloitettu neuvottelut työnantajapuolen kanssa. Yhteisjärjestö on siten ryhtynyt niihin toimenpiteisiin, joita tuossa tilanteessa on voitu edellyttää työrauhan palauttamiseksi. Edellä sanotun vuoksi ja ottaen lisäksi huomioon työtaistelun äkillisyys ja lyhyt kesto yhteisjärjestö ei ole rikkonut työrauhavelvollisuuttaan tai laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Helsingin raitiotiekorjaamon ammattiosasto KTV:n maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle 8 000 markkaa. Lisäksi ammattiosasto veloitetaan korvaamaan työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Muilta osin kanne hylätään.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Nouro, Leivo ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.