Labor court orders employer to pay trust agreement damages and fines for union strike actions.

Varaluottamusmiehestä oli tullut varsinainen luottamusmies ilman eri luottamusmiesvalintaa tai työnantajalle tehtävää ilmoitusta, kun varsinaiseksi luottamusmieheksi valittu toimihenkilö oli eronnut työnantajan palveluksesta.

Yhtiö oli purkaessaan luottamusmiehen työsopimuksen työnantajan edustajan kunniaa törkeästi loukkaavan käytöksen perusteella menetellyt vastoin luottamusmiessopimuksen määräyksiä.

Yhtiö velvoitettu suorittamaan luottamusmiehelle työsopimuksen perusteettoman purkamisen johdosta irtisanomisajan palkka sekä irtisanomissuojasopimuksen mukainen korvaus, jonka määrää alensi työntekijän itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen tai vaihtoehtoinen korvaus, mikäli yhtiö määräajassa palauttaa työsuhteen.

Ammattiosasto oli julistamalla työsuhteen purkaneen yhtiön hakusaartoon ja ostoboikottiin ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen, joka kohdistui työnantajan oikeuteen ottaa ja erottaa työntekijä.

Ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Hyvityssakkojen määrään vaikutti yhtiön työtaistelutoimenpiteisiin antama aihe.

Vaatimukset yhtiön tuomitsemisesta hyvityssakkoon luottamusmiessopimuksen rikkomisesta sekä työnantajaliiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hylätty.

Kantajat Autoalan Työnantajaliitto r.y. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y. Vastaajat Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y. Sisä-Suomen Autokeskus Oy Kuultava Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y:n Jyväskylän osasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoalan Työnantajaliiton ja Auto ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n välillä solmitussa, 1.3.1986 28.2.1989 voimassa olevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 §

Keskusjärjestöjen LTK-TVK väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Irtisanomis- ja lomautussuojaa koskeva sopimus 5.6.1984

- Luottamusmiessopimus 28.12.1970

4 §

Työsuhde

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä.

5 §

Työnantajan ja työntekijän yleiset velvollisuudet

1. Työntekijäin tulee:

- edistää ja valvoa yrityksen etuja, - noudattaa vaiteliaisuutta yrityksen asioissa, jotka koskevat esim. hinnoittelua, suunnittelua, kokeiluja ja tutkimuksia sekä liikesuhteita, - tarkoin ja säästäväisesti hoitaa hänen huostaansa uskottuja yrityksen varoja ja muuta omaisuutta.

6 §

Työsuhteen päättyminen

1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä 5.6.1984 tehtyä irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevaa sopimusta.

2. Ellei pitemmästä irtisanomisajasta ole sovittu, noudattaa työnantaja seuraavia työsuhteen keskytymättömään kestoon nähden porrastettuja irtisanomisaikoja:

2 kuukautta työsuhteen kestettyä enintään 5 vuotta 3 kuukautta, jos työsuhde on jatkunut yli 5 vuotta, mutta enintään 10 vuotta 4 kuukautta, jos työsuhde on jatkunut yli 10 vuotta.

21 §

Neuvottelujärjestys ja erimielisyyksien ratkaiseminen

1. Tämän sopimuksen tulkintaa koskevissa erimielisyyksissä on ensin neuvoteltava työnantajan ja työntekijän tai luottamusmiehen välillä, ja ellei yksimielisyyteen päästä, työnantajaa ja työntekijöitä edustavien järjestöjen kesken.

Pöytäkirjamerkintä 1: Niissä tapauksissa, jolloin paikalliset neuvottelut eivät johda tulokseen ja toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta mikäli mahdollista laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat, ja jossa mainitaan lyhyesti molempien osapuolten kanta. Muistiosta on jätettävä molemmille osapuolille kappale. Jos työnantaja ei itse neuvottele luottamusmiehen kanssa on hänen nimettävä edustajansa.

2. Erimielisyyksistä tai kysymyksistä, joista halutaan neuvotella järjestöjen kesken on annettava kirjallinen ilmoitus toiselle osapuolelle. Neuvottelut on sen jälkeen pyrittävä aloittamaan viimeistään kahden viikon kuluessa ja käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen.

3. Ellei edellä mainitut neuvottelut johda yksimielisyyteen, voi jompikumpi osapuoli jättää asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Työntekijän irtisanomista ja lomauttamista koskevan erimielisyyden selvittämisessä ja määräysten rikkomisen seuraamuksissa noudatetaan sitä, mitä keskusjärjestöjen välisessä irtisanomissuojasopimuksessa on määrätty.

22 §

Työtaistelutoimenpiteet

1. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

2. Seuraamukset työehtosopimuksen rikkomisesta määräytyvät sopimuksen allekirjoitushetkellä voimassa olevan työehtosopimuslain perusteella ottaen huomioon, mitä keskusjärjestöjen välillä on erikseen hyvityssakkojen korottamista koskevan lainmuutoksen varalta sovittu.

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n välillä 5.6.1984 solmitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen soveltamisala

Sopimus koskee työehtosopimusalalla tapahtuvaa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä. Lisäksi se koskee niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

Sopimus ei koske työsopimuslain 40 ja 41 §:issä mainittuja tapauksia (liikeen luovutus, työnantajan konkurssi ja kuolema) eikä työsopimuksen purkamista koeaikana.

2 §

Irtisanomisajat *)

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksittä

4) yli 15 vuotta neljän kuukauden pituista irtisanomisaikaa.

*) Ks. Auto- ja konekaupan työehtosopimus 6 §

3 §

Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä

Irtisanomisen peruste irtisanomismenettelystä annetun lain piiriin kuuluvissa irtisanomistapauksissa määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan.

Työsuhteen päättämisessä, erimielisyyksien selvittelyssä, lain ja sopimuksen rikkomisen seuraamuksissa ja tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan irtisanomismenettelystä annetun lain ja tämän sopimuksen 5 §:n määräyksiä.

5 §

Neuvottelujärjestys ja työtuomioistuin

Liittojen välillä ratkaistavaksi voidaan saattaa erimielisyys, joka koskee tämän sopimuksen noudattamista ja mahdollisen rikkomuksen seuraamuksia.

Elleivät työnantaja- ja työntekijäliitot pääse asiassa yksimieliseksi, voidaan se alistaa työtuomioistuimen tai työtuomioistuinlain mukaisesti välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi. Kanteen nostamiseen työtuomioistuimessa noudatetaan laissa säädettyjä määräaikoja.

Sopimuksen 3 §:ssä mainituissa tapauksissa järjestöt voidaan tuomita työehtosopimuslain mukaisiin hyvityssakkoihin ainoastaan silloin, kun on kysymys sen 1 kappaleen rikkomisesta. Työnantajaan kohdistuvat seuraamukset sopimuksen 3 §:n rikkomisesta määräytyvät työsopimuslain ja irtisanomismenettelyä koskevan lain mukaan.

Pöytäkirjamerkintä:

Todettiin, että sopimuksen 3 §:n piiriin kuuluvien menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättäminen otetaan huomioon työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä.

Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välillä 28.12.1970 tehdyssä luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 §

Luottamusmies ja ammattiosasto

1. Luottamusmiehellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa, ellei sopimuksen tekstissä muuta ilmene, työehtosopimukseen sidotun työpaikalla toimivan ammattiosaston valitsemaa työehtosopimuksen kattavaa ammattialan luottamusmiestä yrityksessä. Ammattiosaston esityksestä sovitaan asianomaisen työehtosopimuksen osapuolina olevien järjestöjen kesken siitä, mille työpaikalle valitaan luottamusmies, mikäli heitä esitetään valittavaksi yrityksen jollekin ammattialalle enemmän kuin yksi.

3 §

Luottamusmiehen valitseminen

3. Valitusta luottamusmiehestä sekä hänen eroamisestaan ja erottamisestaan on ammattiosaston kirjallisesti ilmoitettava työnantajalle.

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä. Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen, on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Muutoin älköön luottamusmiehen työsopimusta katkaistako muilla kuin työsopimuslain 31 §:ssä mainituilla perusteilla. Kuitenkin voidaan hänen työsopimuksensa poikkeuksellisesti irtisanoa, mikäli irtisanominen työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtäväinjaon huomioon ottaen on perusteltua.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain *) 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain )15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä.

Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 8.4.1968 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

*) ks. uusi tsl. 43 § ) ks. uusi tsl. 13 §

Autoalan Työnantajaliiton ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n 20.3.1981 allekirjoittamassa Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välillä 28.12.1970 tehdyn luottamusmiessopimuksen soveltamista autoalalle koskevassa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

3. Mainituille luottamusmiehille voidaan valita varaluottamusmies, joka luottamusmiehen estyneenä ollessa toimii hänen sijaisenaan, ja jolla on tänä aikana luottamusmiehen oikeudet ja velvollisuudet.

6. Luottamusmiehen valintaa ja eroamista ja erottamista koskevan ilmoituksen antaa asianomainen ammattiosasto. Ilmoituksen siitä, milloin varaluottamusmies toimii luottamusmiehen sijasta antaa niin ikään ammattiosasto kirjallisesti.

Autoalan Työnantajaliiton ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n 27.3.1984 allekirjoittamassa autoja konemyyjiä koskevassa pöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

6. Auto- ja konemyyjien työsuhdeturva perustuu työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimukseen, työsopimuslakiin ja lakiin työsopimuksen irtisanomismenettelystä. Näiden määräysten soveltamisesta jäljempänä mainituissa tapauksissa auto- ja konemyyntityöhön on todettu seuraavaa:

1. Koska nimenomaan myyntitavoitteen saavuttaminen (esim. tuotto/volyymi) on ratkaiseva niin myyjän kuin yrityksenkin tulonmuodostukselle, muodostaa se työvelvoitteen olennaisen osan. Tämän vuoksi muodostaa tavoitteen saavuttamatta jääminen työvelvoitteen laiminlyönnin. Mikäli myyntitulos lisäksi poikkeaa olennaisesti muiden vastaavassa asemassa olevien myyjien tuloksesta, on se peruste myös työsuhteen irtisanomiselle.

AUTOALAN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyritys Sisä-Suomen Autokeskus Oy oli purkanut automyyjä Teuvo Monosen työsopimuksen 15.12.1987. Asian johdosta oli käyty Autoalan Työnantajaliiton ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n välisiä neuvotteluja muun muassa 7.1.1988, jolloin Autoalan Työnantajaliitolle oli varattu aikaa antaa vastauksensa asiassa 13.1.1988 mennessä.

Neuvottelujen ollessa vireillä oli Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ja sen Jyväskylän paikallisosasto työnantajaa painostaakseen julistanut Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n Monosen työsuhteen päättämisen johdosta hakusaartoon ja ostoboikottiin, mistä oli ollut ilmoitus paikkakunnalla ilmestyvässä Keskisuomalainen -lehdessä 10.1.1988. Lisäksi Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH oli toimillaan vaikuttanut siihen, että myös Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n Keski-Suomen aluejärjestö oli julistanut vastaavan hakusaarron ja ostoboikotin 12.1.1988. Asiaa koskeva ilmoitus oli ollut Keskisuomalainen -lehdessä 12.1.1988.

Autoalan Työnantajaliitto oli edellyttänyt kummaltakin toimihenkilöjärjestöltä saarron ja boikotin välitöntä peruuttamista. Hakusaarto ja ostoboikotti olivat jatkuneet vielä jutun pääkäsittelypäivänä.

Saarto ja boikotti kohdistuivat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan ja sen yksityisistä määräyksistä ainakin niihin, jotka koskivat työhön ottamista, työnantajan työnjohto-oikeutta, työnantajan ja työntekijän yleisiä velvollisuuksia, työsuhteen päättymistä ja neuvotteluvelvollisuutta sekä työtaistelutoimenpidekieltoa, sekä sopimuksen osana noudatettavien irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen sekä auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n sekä Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y:n Jyväskylän Osaston tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

AUTO- JA KONEKAUPAN TOIMIHENKILÖLIITTO ATH:N VASTINE

Vastineen perustelut

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on Autoalan Työnantajaliiton kanteen johdosta lausunut, että Monosen työsopimuksen purkamisasiasta oli neuvoteltu Autoalan Työnantajaliiton ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n välillä 7.1.1988. Autoalan Työnantajaliitolle ei ollut varattu aikaa vastauksen antamiseen 13.1.1988 mennessä. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n järjestösihteeri oli todennut neuvottelujen yhteydessä 7.1.1988, että asiassa ei ollut mahdollista päästä sovintoon ja että asia jäisi riitaiseksi. Järjestösihteeri oli vaatinut erimielisyysmuistion laatimista, mutta työnantajaliiton edustaja ei ollut suostunut sitä laatimaan. Mistään jatkoneuvotteluista ei ollut sovittu, vaan neuvottelut olivat päättyneet 7.1.1988 tuloksettomina.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n Jyväskylän Osasto oli julkaissut sanomalehti Keskisuomalaisessa 10.1.1988 ilmoituksen, jossa Sisä-Suomen Autokeskus Oy oli asetettu hakusaartoon ja ostoboikottiin. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ei ollut hakusaartoa ja ostoboikottia asettanut.

Hakusaarto ja ostoboikotti oli asetettu sen vuoksi, että Sisä-Suomen Autokeskus Oy oli täysin ilman aihetta purkanut luottamusmiehenä toimineen Monosen työsopimuksen. Purkuperusteena Sisä-Suomen Autokeskus Oy oli vedonnut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 3 kohtaan. Mononen ei ollut kuitenkaan käyttäytynyt väkivaltaisesti ketään kohtaan eikä ollut törkeästi loukannut työnantajaa tai tämän edustajaa. Mononen ei ollut syyllistynyt mihinkään sellaiseen menettelyyn, jolla olisi voinut olla merkitystä hänen työsuhteensa jatkuvuutta arvioitaessa.

Todellisuudessa Monosen työsopimuksen purkamisessa oli ollut kysymys henkilösuhteista. Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n myyntipäällikkö oli työsopimuksen purkamistilaisuudessa ilmoittanut, ettei hän voinut työskennellä Monosen kanssa ja että jommankumman oli lähdettävä yhtiöstä. Koska luottamusmiehenä toimineen Monosen työsopimuksen päättämiselle ei ollut ollut minkäänlaista hyväksyttävää syytä, oli ammattiosaston ollut suorastaan pakko ryhtyä toimiin Sisä-Suomen Autokeskus Oy:tä vastaan.

Hakusaarto ja ostoboikotti eivät olleet kohdistuneet työehtosopimukseen eivätkä sen yksittäisiin määräyksiin. Auto- ja konekaupan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen työhön ottamista koskevassa 3 §:ssä ei ollut sitä varsin yleistä työehtosopimuksissa olevaa määräystä, että työnantajalla oli oikeus ottaa ja erottaa työntekijöitä. Monosen tapauksessa ei ollut myöskään kysymys työnantajan työnjohto-oikeuden käyttämisestä.

Työehtosopimuksen 5 §:ssä määrättiin työnantajan ja työntekijöiden yleisistä velvollisuuksista. Sopimuksen 6 §:ssä määrättiin työsuhteen päättymisestä. Kummassakaan pykälässä ei ollut sellaisia määräyksiä, joihin saarto ja boikotti voisivat kohdistua. Koska saarto ja boikotti eivät olleet kohdistuneet työehtosopimukseen, ei myöskään neuvotteluvelvollisuutta ja työtaistelutoimenpiteiden kieltoa koskevia määräyksiä ollut voitu rikkoa.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva sopimus oli ensisijaisesti solmittu sellaista tilannetta varten, jossa työsopimus irtisanottiin työntekijästä johtuvasta syystä. Irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen määräysten perusteella irtisanomistilanteissa tuli noudatettavaksi laki työsopimuksen irtisanomismenettelystä. Tähän lakiin oli työntekijän suojan vuoksi otettu määräys, jonka mukaan lakia työsopimuksen irtisanomismenettelystä oli sovellettava myös siinä tapauksessa, että työnantaja purki työsopimuksen ja työntekijä väitti, että työnantajalla ei ollut ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen.

Koska Sisä-Suomen Autokeskus Oy oli turvautunut Monosen työsopimuksen purkamiseen eikä sen irtisanomiseen, ei Sisä-Suomen Autokeskus Oy:llä ollut oikeutta vedota irtisanomissuojasopimuksen määräyksiin, eivätkä saarto- ja ostoboikotti siten myöskään olleet kohdistuneet irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaan sopimukseen.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ja sen Jyväskylän osasto eivät olleet syyllistyneet työrauhavelvollisuuden rikkomiseen tai työehtosopimuslain määräysten laiminlyöntiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y:n Jyväskylän Osasto on osaltaan yhtynyt Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n puolesta lausuttuun.

AUTO- JA KONEKAUPAN TOIMIHENKILÖLIITON ATH:N KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on lausunut, että liiton jäsen Mononen oli lähes 28 vuoden ajan ollut Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n palveluksessa. Mononen oli 1.8.1985 valittu varaluottamusmieheksi. Varsinainen luottamusmies oli jäänyt pois yhtiön palveluksesta vuonna 1986, josta lähtien Mononen oli ollut luottamusmiehen asemassa, koska työpaikalle ei ollut valittu uutta luottamusmiestä.

Vuoden 1987 loppupuolella Mononen oli saanut kuulla, että liikkeen aukioloaikoja ja myyjien työaikoja oltiin muuttamassa. Mononen oli kysellyt asiasta kahden muun piirimyyjän henkilökunnalta ja saanut tietää, että aukioloaikojen muutoksia suunniteltiin, mutta että asiasta ei ollut silloin vielä tehty mitään päätöksiä.

Yhteistoiminnasta yrityksissä annettu laki edellytti, että työnantaja neuvotteli muun muassa työaikojen muutoksista työntekijöiden edustajien kanssa ennen asian ratkaisemista. Aukioloaikojen muuttamisesta olisi pitänyt neuvotella luottamusmiesasemassa olleen Monosen kanssa. Sisä-Suomen Autokeskus Oy ei kuitenkaan ollut neuvotellut asiasta eikä antanut siitä mitään tietoja.

Monosen esimiehenä toiminut myyntipäällikkö oli 14.12.1987 tullut Helsingistä neuvotteluista. Mononen oli kahden muun automyyjän läsnä ollessa tiedustellut myyntipäälliköltä, pitivätkö tiedot aukioloaikojen muuttamisesta paikkansa. Myyntipäällikkö oli vastannut myöntävästi ja selvittänyt, että maahantuoja edellytti aukioloaikojen pidennyksiä ja että aukioloaikaa oli sen vuoksi päätetty pidentää arkisin tunnilla. Tämän lisäksi liike tulisi olemaan auki myös kesälauantaisin, joina se ei aiemmin ollut ollut auki.

Mononen oli sanonut, ettei hän uskonut maahantuojan edellyttävän aukioloaikojen muuttamista, ja huomauttanut, että työaikojen muutoksista oli neuvoteltava henkilöstön kanssa etukäteen. Keskustelun yhteydessä Mononen oli sanonut myyntipäällikölle: "Älä pelottele meitä vanhoja automyyjiä." Mononen ei ollut millään tavoin loukannut tai uhannut myyntipäällikköä.

Seuraavana aamuna 15.12.1987 myyntipäällikkö oli kutsunut Monosen luokseen ja purkanut Monosen työsopimuksen viitaten työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 3 kohtaan.

Sisä-Suomen Autokeskus Oy:llä ei ollut ollut mitään hyväksyttävää syytä Monosen työsopimuksen purkamiselle tai edes sen irtisanomiselle.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n järjestösihteeri oli ottanut 18.12.1987 puhelimitse yhteyttä Autoalan Työnantajaliittoon ja pyytänyt sitä ryhtymään toimenpiteisiin Monosen työsopimuksen purkamisen peruuttamiseksi. Autoalan Työnantajaliitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt mihinkään toimiin siitäkään huolimatta, että sen jäsenyrityksen toiminta oli selvästi ollut lain ja sopimusten vastaista.

Järjestösihteeri oli 23.12.1987 mennyt Jyväskylään neuvottelemaan Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n kanssa asiasta. Yhtiön edustajat eivät kuitenkaan olleet suostuneet neuvottelemaan siitä.

Järjestösihteeri oli neuvotellut 7.1.1988 Monosen asiasta Autoalan Työnantajaliiton asiamiehen kanssa, mutta neuvottelut olivat katkenneet tuloksettomina, eikä Autoalan Työnantajaliiton edustaja ollut suostunut tekemään erimielisyysmuistiota asiassa.

Purkaessaan Monosen työsopimuksen Sisä-Suomen Autokeskus Oy oli tietensä rikkonut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen ja luottamusmiessopimuksen määräyksiä tai ainakin sen on perustellusti pitänyt tietää näin tekevänsä.

Autoalan Työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt mihinkään toimiin asiassa, vaikka sille oli täytynyt tulla selväksi, ettei Monosen työsopimuksen purkamiselle ollut mitään sellaista perustetta, että edes työsopimuksen irtisanominen olisi voinut tulla kysymykseen. Autoalan Työnantajaliitto oli laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia siitä, että sen alainen työnantaja ei rikkoisi työehtosopimuksen määräyksiä.

Monoselle tuomittavaa vahingonkorvausta arvioitaessa oli otettava huomioon hänen lähes 28 vuotta jatkunut työsuhteensa. Mononen oli 52-vuotias ja ikänsä vuoksi hänen oli vaikea saada uutta työpaikkaa. Vahingonkorvauksen määrää harkittaessa oli lisäksi otettava huomioon Monosen luottamusmiesasema sekä se, ettei työnantajalla ollut mitään hyväksyttävää perustetta toimenpiteelleen.

Monosen keskimääräinen kuukausipalkka Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n palveluksessa oli ollut 14 113 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vaatinut vahvistettavaksi, että Sisä-Suomen Autokeskus on purkanut automyyjä, luottamusmies Monosen työsopimuksen ilman, että edes työsopimuksen irtisanomiselle olisi ollut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen edellyttämiä syitä. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vaatinut, että Sisä-Suomen Autokeskus Oy palauttaa Monosen työsuhteen ennalleen työtuomioistuimen asettaman määräajan kuluessa sekä suorittaa Monoselle vahingonkorvauksena kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 42 339 markkaa.

Siinä tapauksessa, ettei työsuhteen palauttamiselle katsottaisi olevan edellytyksiä, Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vaatinut Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n velvoittamista suorittamaan Monoselle irtisanomisajan palkkana neljältä kuukaudelta 56 452 markkaa sekä vahingonkorvaukseksi 20 kuukauden palkkaa vastaavat 282 260 markkaa, kaikki edellä mainitut määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vaatinut lisäksi, että Sisä-Suomen Autokeskus Oy velvoitetaan suorittamaan Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:lle hyvityssakkona työehtosopimuksen määräysten tieten rikkomisesta 10 000 markkaa sekä Autoalan Työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 90 000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on ilmoittanut kanteen perustuvan sekä irtisanomissuojasopimukseen että luottamusmiessopimukseen. Luottamusmiessopimuksen perusteella vaadittiin hyvityssakkoa. Työnantaja oli tieten rikkonut luottamusmiessopimuksen 4 §:n määräystä. Luottamusmiessopimuksen 4 §:n viimeisessä momentissa oli viittaus irtisanomissuojasopimuksen vahingonkorvaussäännöstöön. Valvontavelvollisuuden laiminlyömistä koskeva vaatimus ja vahingonkorvausvaatimus perustuivat molemmat sekä luottamusmies- että irtisanomissuojasopimukseen.

AUTOALAN TYÖNANTAJALIITON JA SISÄ-SUOMEN AUTOKESKUS OY:N VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ja Sisä-Suomen Autokeskus Oy ovat Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Monosen työsuhde oli alkanut maaliskuussa 1960, jolloin hän oli tullut varaosamyyjäksi yhtiöön. Sen jälkeen hän oli toiminut nosturi- ja rengasmyyjänä ja vuodesta 1977 lähtien vaihtoautomyyjänä kevääseen 1985, jolloin hänet oli siirretty uusien autojen myyjäksi. Tässä tehtävässä hän oli ollut työsuhteen päättyessä.

Monosen räikeä käytös oli aiemminkin johtanut vakaviin häiriöihin. Monosella oli ollut tapana puuttua muiden työntekijöiden asioihin arvioiden heidän työsuorituksiaan ja töiden järjestelyjä. Mononen oli esittänyt jatkuvasti asiatonta arvostelua yrityksen asioista myös asiakkaiden kuullen. Tämän vuoksi henkilöstö oli valittanut yrityksen johdolle ja Monosta oli useita kertoja huomautettu hänen huonosta käytöksestään ja siitä, että hänen tuli ehdottomasti käyttäytyä työssään asiallisesti sekä työtovereitaan että muita yrityksessä asioivia kohtaan.

Toimitusjohtaja oli puhutellut Monosta tämän huonon käytöksen vuoksi kesällä 1986, kun Mononen oli muulle henkilökunnalle ja asiakkaiden kuullen haukkunut ja arvostellut kovaäänisesti Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n asiakkaana olevan vakuutusyhtiön paikallisjohtajaa. Tuolloin toimitusjohtaja henkilöstöasioista vastaavan talouspäällikön läsnä ollessa oli puhutellut Monosta ja edellyttänyt hänen käytöksensä korjaantuvan. Mononen oli luvannut parantavansa käytöstään. Tästä huolimatta häntä oli jouduttu huomauttamaan kesän 1987 aikana samoista asioista. Monosen lähin esimies myyntipäällikkö oli tuolloin selvittänyt, millainen käytös yrityksessä hyväksyttiin, eli että Monosen tuli pystyä asialliseen kanssakäymiseen työtovereidensa ja asiakkaiden kanssa. Mononen oli luvannut parantaa käytöstään ja ilmoittanut, että mikäli hän vielä syyllistyisi huonoon käytökseen, voitaisiin hänen työsuhteensa välittömästi päättää.

Molempia puhutteluja oli pidettävä sellaisina varoitukseen verrattavina huomautuksina Monosen käytöksestä, että hänen oli täytynyt käsittää, että työsuhteen jatkaminen ilman parannusta ei ollut mahdollista. Tämän hän oli itsekin ymmärtänyt. Kun Mononen tästä huolimatta oli 14.12.1987 tapahtuneessa neuvottelussa jälleen menettänyt malttinsa ryhtyen esimiestään julkisesti parjaamaan, ei ollut ollut muuta tehtävissä kuin purkaa hänen työsuhteensa törkeän ja esimiestä kohtaan loukkaavan käytöksen vuoksi. Mononen oli täysin menettänyt sen luottamuksen, joka työsuhteen jatkamisen edellytyksenä oli.

Monosen työsuhde oli purettu 15.12.1987. Monosen käytös esimiestään kohtaan oli osoitus sellaisesta luottamuksen puutteesta, että toimiminen automyyjän ammatissa, jossa myyjällä oli suuri vaikutusmahdollisuus kauppoihin, ei ollut mahdollista. Monosen myymien autojen keskihinta oli noin 200 000 markkaa. Oli selvää, että esimiestään ja työnantajaansa kohtaan kaunaa tunteva myyjä saattoi suhtautumisellaan tahallaan aiheuttaa yritykselle arvaamattomia menetyksiä. Vastuu kaupoista oli suuri ja kauppoihin liittyvien suurten rahasummien käsittely edellytti ehdotonta luottamusta.

Yhtiössä ei tiedetty syytä Monosen törkeään käytökseen. Monosella oli ollut hyvä ura varaosamyyjästä vastuulliseksi automyyjäksi, missä tehtävässä hän oli päässyt erittäin hyvään ansioon. Hänet oli vuonna 1987 nimitetty taksimyynnin vastuulliseksi myyjäksi ja hänen myyntipiirinsä käsitti yrityksen koko myyntipiirialueen, kun se ennen oli ollut tästä vain puolet. Monosen taksimyyntipalkkioitakin oli määrättyjen kauppojen osalta kaksinkertaistettu 1.6.1987 lukien määräajaksi. Monoselle oli hänen pyynnöstään annettu työsuhdeautoksi uuden mallinen Mercedes-Benz, vaikka muilla myyjillä oli ollut vanhanmalliset autot. Hänelle oli myös järjestetty autoradiopuhelin, jota muilla myyjillä ei ollut. Hänen etunsa olivat olleet poikkeuksellisen hyvät.

Mononen oli toiminut automyyjänä vuodesta 1977 lähtien ja uusien autojen myyjänä vuodesta 1985 lähtien. Työnantajalle oli toimitettu 10.10.1985 ilmoitus siitä, että Mononen oli valittu varaluottamusmieheksi työntekijöiden 7.10.1985 pitämässä kokouksessa. Työnantajalle jätetyn ilmoituksen mukaan Mononen oli liittynyt Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliittoon vasta 1.8.1985.

Mononen ei ollut ollut työpaikan luottamusmiehen asemassa sen jälkeen, kun varsinainen luottamusmies oli jäänyt pois työstä vuonna 1986. Luottamusmiessopimuksen mukaan tuli ammattiosaston kirjallisesti ilmoittaa siitä, milloin varaluottamusmies toimi luottamusmiehen sijaisena. Tällaista ilmoitusta ei työnantajalle ollut toimitettu eikä Mononen ollut myöskään luottamusmiehenä esiintynyt. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n edustaja oli liittojen välisessä neuvottelussa 7.1.1988 ilmoittanut, ettei Mononen ollut vara- eikä varsinainen luottamusmies.

Sisä-Suomen Autokeskus Oy ei ollut syyllistynyt yhteistoimintaneuvottelujen laiminlyöntiin työaikakysymyksessä. Aukioloajan muutoksista johtuvat työaikajärjestelyt olivat olleet yhteistoimintaneuvottelun kohteena kaksi kuukautta ennen aukioloaikojen muutosta. Ensimmäinen osastoneuvottelu oli pidetty 2.11.1987 ja toinen 14.12.1987. Osastoneuvotteluissa myyntipäällikkö oli kertonut maahantuojan suunnitelmista ja jälkimmäinen neuvottelu oli päättynyt siihen, että Mononen oli ryhtynyt solvaamaan esimiestään valehtelijaksi ja kiristäjäksi. Vuodenvaihteesta työaikajärjestelyt oli toteutettu myyjien ehdottamalla tavalla. Enempää yhteistoimintaa ei voitu edellyttää.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n kanteessa oli todettu, ettei Mononen ollut uskonut Oy Veho Ab:n edellyttävän aukioloaikojen muuttamista, ja hänen huomauttaneen, että asiasta oli neuvoteltava. Aukioloaikojen muuttaminen oli ollut kaikkien tiedossa ja neuvottelut asiasta oli käyty asianmukaisesti.

Työnantajaliiton ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n välillä oli neuvoteltu 7.1.1988. Asia oli tullut vireille suullisesti ja Autoalan Työnantajaliitto oli varannut kannanottoon aikaa 13.1.1988 kello 14:ään saakka. Koska Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH oli esittänyt neuvotteluissa 200 000 markan vahingonkorvausvaatimuksen, ei asiallisen vastauksen antaminen tällaiseen vaatimukseen ilman kirjallista tai muuta taustaselvitystä ollut ollut mahdollista välittömästi. Kuitenkin Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH oli julistanut Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n 10.1.1988 hakusaartoon ja ostoboikottiin, mikä työehtosopimuslain vastainen työtaistelutoimenpide oli katkaissut liittojen väliset neuvottelut työsuhteen purkamisen oikeellisuudesta.

Työnantajaliitolla ei missään vaiheessa ollut ollut neuvottelujärjestyksen mukaisten neuvottelujen käymismahdollisuuksia eikä mahdollisuutta kannanilmaisuun asiassa. Myöskään valvontavelvollisuuttaan ei liitto ollut rikkonut.

Kanteessa oli vaadittu vaihtoehtoista korvausta. Molemmat vaatimukset kiistettiin perusteettomina. Työsuhteen palauttaminen ei saattanut tulla kysymykseen, ottaen huomioon työsuhteen päättämisen syyt. Mononen oli omalla käytöksellään aiheuttanut tilanteen, jossa työnantajalla ei ollut ollut kohtuudella mahdollisuutta työsuhteen jatkamiseen törkeän käytöksen ja luottamuksen menettämisen vuoksi. Vaadittuja vahingonkorvauksen määriä oli pidettävä kohtuuttomina.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto ja Sisä-Suomen Autokeskus Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Autoalan Työnantajaliitto ja Sisä-Suomen Autokeskus Oy ovat pääkäsittelyssä luopuneet vastineessa esittämistään oikeudenkäyntiväitteistä.

AUTO- JA KONEKAUPAN TOIMIHENKILÖLIITTO ATH:N VASTASELITYS

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vastineen johdosta lausunut muun muassa, että Mononen oli myyntityössään menestynyt hyvin, sillä hänet oli nimitetty taksimyynnin vastuulliseksi myyjäksi. Lisäksi hänen myyntipalkkioitaan oli eräin osin korotettu kaksinkertaisiksi ja hänelle oli annettu työsuhdeautoksi kalliimpi auto kuin muille myyjille ja lisäksi autoon radiopuhelin.

Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n ne työntekijät, jotka olivat Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n jäseniä, olivat 7.10.1985 valinneet Monosen varaluottamusmieheksi. Valinta oli saatettu työnantajan tietoon 10.10.1985. Sisä-Suomen Autokeskus Oy:lle ei ollut tehty ilmoitusta siitä, että varaluottamusmies Mononen toimi luottamusmiehenä, eikä tällaista ilmoitusta ollut tarvinnutkaan tehdä. Luottamusmiessopimuksen soveltamista autoalalle koskevan pöytäkirjan 6 kohta tarkoitti tapauksia, joissa työpaikalla oli sekä luottamusmies että varaluottamusmies ja joissa varaluottamusmies toimi tilapäisesti luottamusmiehen sijaisena. Pöytäkirjamääräyksellä oli haluttu selventää, kuka kulloinkin toimi luottamusmiehenä. Monosen tapauksessa mitään epäselvyyttä ei voinut olla, koska varsinaisen luottamusmiehen työsuhde SisäSuomen Autokeskus Oy:ssä oli päättynyt.

Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n aukioloaikoja oli muutettu 1.1.1988 lukien. Tämä oli sellainen muutos, josta olisi yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain perusteella pitänyt etukäteen neuvotella henkilöstön edustajan eli luottamusmies Monosen kanssa. Sisä-Suomen Autokeskus Oy oli laiminlyönyt tämän neuvotteluvelvollisuutensa.

Koska Mononen oli saanut kuulla, että aukioloaikoja suunniteltiin muutettavaksi, hän oli tiedustellut asiaa muiden piirimyyjien työntekijöiltä ja saanut kuulla, että asiassa ei ollut tehty vielä mitään päätöksiä. Myyntipäällikön palattua neuvottelusta Helsingistä 14.12.1987 Mononen oli tiedustellut, oliko aukioloaikoja tarkoitus muuttaa. Myyntipäällikkö oli vastannut, että Oy Veho Ab edellytti aukioloaikojen pidentämistä ja että asiasta oli sovittu uudessa piirimyyjäsopimuksessa. Sisä-Suomen Autokeskus Oy oli kuitenkin allekirjoittanut uuden piirimyyjäsopimuksen vasta 18.12.1987. Kun Mononen lisäksi oli muiden piirimyyjien automyyjiltä saanut kuulla, ettei mitään lopullisia päätöksiä ollut vielä tehty, Mononen oli uskaltanut epäillä, pitikö myyntipäällikön asiasta kertoma paikkansa. Mononen oli sanonut myyntipäällikölle, ettei hän uskonut maahantuojan edellyttävän aukioloaikojen muuttamista, ja huomauttanut samalla, että asiasta pitäisi ensin neuvotella automyyjien kanssa.

Mononen ei ollut 14.12.1987 pidetyssä tilaisuudessa menettänyt malttiaan eikä huutanut. Mononen ei myöskään ollut nimittänyt myyntipäällikköä valehtelijaksi tai kiristäjäksi. Mononen ei ollut painostanut automyyjiä eikä käyttäytynyt uhkaavasti myyntipäällikköä kohtaan. Mononen ei myöskään ollut sanonut myyntipäällikölle, ettei tämä pystyisi osaston johtamiseen tai että hän hoitaisi kaikki asiat väärin.

Mononen oli luottamusmies. Hänellä oli ollut oikeus ja myös velvollisuus neuvotella aukioloasiasta työnantajan kanssa. Aivan ilmeisesti myyntipäällikkö oli kokenut itsensä loukatuksi, koska oli tapahtuneen johdosta purkanut Monosen työsopimuksen. Myyntipäälliköllä ei ollut ollut tähän hyväksyttäviä perusteita.

Mononen ei ollut saanut mitään työsopimuslain tarkoittamia huomautuksia tai varoituksia huonosta käytöksestä. Jos Monosen toiminta olisi ollut niin huonoa kuin vastineessa väitettiin, hänen vastuulleen ei varmastikaan olisi annettu taksimyyntiä eikä hänelle olisi annettu edellä mainittuja palkkauksellisia etuuksia.

Mononen oli kaksi kertaa joutunut tilanteeseen, joita jälkeenpäin oli selvitetty työnantajan kanssa. Toinen tapaus oli sattunut kesällä 1986. Monosen poika oli omalla autollaan ajanut Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n ajoja. Hän oli jättänyt autonsa yöksi työpaikalle rakennuksen seinän viereen. Alueella riehunut myrsky oli kaatanut rakennuksen seinän Monosen pojan auton päälle ja auto oli vaurioitunut. Vakuutusyhtiön paikallisjohtaja oli selvitellyt vahinkoja ja ilmoittanut, ettei Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n vakuutus korvannut Monosen pojan auton vahinkoja. Mononen oli hermostunut siitä, ettei auton vahinkoja korvattu mistään, vaan ne olivat jääneet Monosten vastattaviksi.

Toinen tapaus koski kesää 1987. Asiakkaat, jotka olivat huollattaneet ostamiaan taksiautoja Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n huoltamossa, eivät olleet olleet tyytyväisiä huollon tasoon. Asiakkaat olivat ottaneet yhteyttä Monoseen ja valittaneet huollossa ilmenneistä puutteista. Mononen oli yrittänyt saada korjausta asiaan ja ottanut yhteyttä huoltopäällikköön sekä kertonut tälle asiakkaiden esittämistä moitteista. Huoltopäällikkö ei ollut ollut ilahtunut asiasta ja Monosen huoltotyöhön puuttumisesta.

Edellä mainituista asioista oli puhuttu Monosen kanssa. Keskustelujen yhteydessä ei ollut ollut puhetta työsuhteen päättämisestä eikä Mononen ollut ymmärtänyt keskusteluja huomautuksiksi tai varoituksiksi.

Sisä-Suomen Autokeskus Oy:llä oli ollut mahdollisuus käydä työehtosopimuksen edellyttämiä neuvotteluja. Työsopimuksen purkamistilanteessa Mononen olisi halunnut neuvotella asiasta ja pyytää myyntipäälliköltä anteeksi, jos oli tätä loukannut. Asiasta ei kuitenkaan ollut suostuttu neuvottelemaan, vaan Monosta oli vaadittu heti poistumaan työpaikalta. Myyntipäällikkö oli uhannut kutsua poliisit paikalle, jollei Mononen heti olisi poistunut.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vaatinut Autoalan Työnantajaliiton ja Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sisä-Suomen Autokeskus Oy on 15.12.1987 purkanut yhtiön palveluksessa vuodesta 1960 olleen ja vuodesta 1977 automyyjänä toimineen Teuvo Monosen työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla. Purkamisen syyksi yhtiö on ilmoittanut Monosen yhtiön myyntipäällikköä törkeästi loukkaavan käytöksen.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n jäseninä olevat yhtiön työntekijät ovat 7.10.1985 valinneet varsinaiseksi luottamusmiehekseen yhtiön palveluksessa silloin olleen automyyjän ja varaluottamusmieheksi Monosen. Monosen työsopimuksen purkamisesta päättänyt yhtiön myyntipäällikkö on 10.10.1985 toimiessaan tuolloin yhtiön talouspäällikkönä vastaanottanut kirjallisen ilmoituksen luottamusmiesvalinnasta. Varsinaiseksi luottamusmieheksi valittu automyyjä on vuoden 1986 loppupuolella eronnut yhtiön palveluksesta. Uutta luottamusmiesvalintaa ei hänen eroamisensa jälkeen ole suoritettu. Luottamusmiessopimuksen soveltamista autoalalle koskevan 20.3.1981 tehdyn pöytäkirjan 6 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta luottamusmiehen eroamisesta tai varaluottamusmiehen toimimisesta luottamusmiehen sijasta ei myöskään ole yhtiölle tehty.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y:n Jyväskylän Osasto on 10.1.1988 julkaissut Jyväskylässä ilmestyvässä laajalevikkisessä sanomalehdessä ilmoituksen, jossa osasto on kertonut julistaneensa Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n hakusaartoon ja ostoboikottiin Monosen työsuhteen purkamisen johdosta. Ilmoituksessa on vedottu ammatillisesti järjestäytyneisiin palkansaajiin, jotta he pidättäytyisivät hakeutumasta mahdollisiin avoimiin työpaikkoihin sekä asioimasta Sisä-Suomen Autokeskus Oy:ssä. Hakusaarto ja ostoboikotti ovat jatkuneet vielä jutun pääkäsittelypäivänä 27.1.1988.

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko Mononen ollut luottamusmies. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n mielestä Monosesta on varsinaiseksi luottamusmieheksi valitun automyyjän erottua yhtiön palveluksesta ilman eri valintaa tullut varsinainen luottamusmies. Liiton mukaan edellä mainitun 20.3.1981 tehdyn pöytäkirjan 6 kohdassa tarkoitettiin vain tilannetta, jossa varaluottamusmies toimi varsinaisen luottamusmiehen sijasta varsinaisen luottamusmiehen ollessa tilapäisesti estynyt tehtävää hoitamasta. Autoalan Työnantajaliiton mukaan taas Monosta ei voitu pitää varsinaisena luottamusmiehenä, koska pöytäkirjassa tarkoitettua kirjallista ilmoitusta ei ollut työnantajalle tehty. Liitto on myös huomauttanut, että se kirjallinen ilmoitus luottamusmiehen valinnasta, jonka yhtiön talouspäällikkö oli 10.10.1985 kuitannut vastaanotetuksi, oli allekirjoittamattomana vaikutukseton.

Mononen on myös kehottanut myyntipäällikköä olemaan pelottelematta vanhoja automyyjiä ja ilmoittanut pitävänsä myyntipäällikköä vielä liian kokemattomana automyyjien johtamiseen.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n mukaan Mononen on tässä tilanteessa halunnut tuoda esiin, että aukioloaikojen pidentämisestä ja siitä seuraavasta työaikojen muuttumisesta olisi pitänyt asianmukaisesti neuvotella henkilöstön kanssa. Epäselväksi on jäänyt, onko Mononen tämän käsityksensä tilaisuudessa ilmoittanut.

Myyntipäällikkö on aamulla 15.12.1987 heti Monosen saavuttua työpaikalle purkanut Monosen työsopimuksen kerrotun tapahtuman vuoksi. Yhtiö on 18.12.1987 tehnyt autojen maahantuojan kanssa sopimuksen, joka on sisältänyt muun muassa aukioloaikojen muuttamista koskevan kohdan. Muutos on toteutettu 1.1.1988 alkaen.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan mukaan luottamusmiehen työsuhdetta ei voida päättää muilla kuin työsopimuslain mukaisilla purkamisperusteilla lukuun ottamatta eräitä poikkeuksellisia tilanteita, joista nyt ei ole kysymys. Arvioitaessa, muodostaako Monosen menettely työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetun tärkeän syyn työsopimuksen purkamiseen, voidaan ottaa huomioon myös hänen aikaisempi käyttäytymisensä.

Mononen on ilmoittanut haluavansa jatkaa yhtiön palveluksessa. Yhtiö on puolestaan asiaan käsittelyn aikana ilmoittanut, ettei työsuhteen päättämisen syyn vuoksi edellytyksiä työsuhteen jatkamiselle ole. Työtuomioistuimen mielestä Monosen menettelyä ei kuitenkaan voida pitää niin vakavana, ettei työsuhteen palauttamiselle sen vuoksi olisi irtisanomissuojasopimuksen mukaisia edellytyksiä.

Kanteessa vaaditaan vahvistettavaksi, että yhtiö on Monosen työsuhteen päättäessään rikkonut luottamusmiessopimuksen lisäksi myös irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen määräyksiä, koskei työsuhteen päättämiseen ole ollut myöskään irtisanomissuojasopimuksen 3 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä. Koska luottamusmiehen työsuhdetta ei saa päättää muilla kuin työsopimuslain mukaisilla purkamisperusteilla, kannanotto siihen, olisiko Monosen menettely ollut riittävä irtisanomisperuste, ei kuitenkaan ole tarpeen. Monoselle tuleva korvaus määräytyy edellä esitetyillä perusteilla joka tapauksessa irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti. Työtuomioistuin ei myöskään työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 §:n 2 momentin säännöksen huomioon ottaen pidä aiheellisena yhtiön tuomitsemista vahingonkorvausvelvollisuuden lisäksi hyvityssakkoon enempää luottamusmiessopimuksen kuin irtisanomissuojasopimuksenkaan rikkomisesta.

Esitetyn selvityksen mukaan Autoalan Työnantajaliitolle ei ennen liittojen välistä 7.1.1988 pidettyä Monosen työsuhteen päättämistä koskevaa neuvottelua ole ilmoitettu Monosen luottamusmiesasemasta. Tämän vuoksi työnantajaliitto ei Monosen työsuhteen päättämisen perusteita harkitessaan ole voinut ottaa tätä harkintaan olennaisesti vaikuttavaa seikkaa huomioon. Koska irtisanomisperusteen riittävyyttä on Monosen oma menettely huomioon ottaen pidettävä lisäksi tulkinnanvaraisena, työnantajaliiton ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Työtuomioistuin on useissa tuomioissaan, muun muassa täysistuntoratkaisussaan n:o 137/1983 katsonut ostoboikotin työtaistelutoimenpiteeksi edellytyksin, että se todella vaikuttaa epäsuotuisasti myyntiin tai että sen kohteeksi joutuneella on perusteltu aihe uskoa näin tapahtuvan. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n julistamasta ostoboikotista on julkaistu uutisia eri sanomalehdissä ja sen johdosta myös TVK:n Keski-Suomen aluejärjestö on julistanut vastaavat hakusaarron ja ostoboikotin. Esitetyn selvityksen mukaan uuden automerkin myynti yhtiössä ei ole ostoboikotin julistamisen jälkeen kehittynyt odotetulla tavalla.

Hakusaarto ja ostoboikotti ovat niin ollen muodostaneet työtaistelutoimenpiteen. Työtaistelu on kohdistunut työnantajan oikeuteen ottaa ja erottaa työntekijä. Sellaisen oikeuden kuulumista työnantajalle edellyttävät muun muassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen määräykset samoin kuin työehtosopimuksen osana noudatettavan asianosaisliittojen välillä 27.3.1984 tehdyn auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan määräykset.

Autoalan Työnantajaliitto on 11.1.1988 päivätyllä kirjeellään vaatinut Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:lta toimenpiteitä haku saarron ja ostoboikotin peruuttamisesksi. Toimihenkilöliitto ei kuitenkaan ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi, vaan on hyväksynyt ne, kuten sen nimissä 15.1.1988 julkaistu tiedote osoittaa. Liitto on niin ollen laiminlyönynyt valvontavelvollisuutensa asiassa.

Hyvityssakkoa ammattiosastolle ja toimihenkilöliitolle tuomittaessa on kuitenkin otettava huomioon yhtiön Monosen työsuhteen sopimuksen vastaisella päättämisellä antama aihe työtaistelutoimenpiteisiin.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen oikeudenkäyntiväitteistä, joista on luovuttu, raukeaa.

Työtuomioistuin vahvistaa Sisä-Suomen Autokeskus Oy:n menetelleen vastoin luottamusmiessopimuksen määräyksiä purkaessaan Monosen työsopimuksen ja velvoittaa yhtiön suorittamaan Monoselle korvauksena työsopimuksen luottamussopimuksen vastaisesta päättämisestä 70 000 markkaa sekä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n nojalla irtisanomisajan palkkaa neljältä kuukaudelta 56 452 markkaa, kummatkin 16 prosentin korkoineen 25.1.1988 lukien. Mikäli yhtiö kolmen viikon kuluessa työtuomioistuimen tuomion antamisesta tarjoaa Monoselle hänen työsopimuksensa edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä, velvoitetaan yhtiö mainitun korvauksen ja irtisanomisajan palkan sijasta maksamaan Monoselle vaihtoehtoisena korvauksena 30 000 markkaa mainituin tavoin laskettavine korkoineen.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ha 10 §:n nojalla Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n Jyväskylän Osaston ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n maksamaan Autoalan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, osaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, ottaen huomioon Liiketyönantajan Keskusliitto LTK:n ja muun muassa Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n kesken 5.6.1984 tehdyn hyvityssakkojen enimmäismääriä koskevan pöytäkirjan määräykset, 3 500 markkaa ja toimihenkilöliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 15 000 markkaa. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n kanne hylätään enemmälti.

Jutun lopputulokseen nähden asianosaiset saavat puolin ja toisin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Suhonen, Virtanen, Hurmalainen, Hietikko ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen