Labor court dismisses union strike claim, ruling it violated collective agreement work rules.

Työntekijäliitto oli kehottanut jäseniään kieltäytymään työn tekemisestä kahtena arkipyhän aattona niinä tunteina, joina kauppaliikkeet saatiin pitää auki poikkeusluvan nojalla. Työntekijäliitto tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen työaikaa ja työn johtamista koskeviin määräyksiin kohdistuneen työtaistelun toimeenpanemisesta.

Kantaja Kaupan Työantajaliitto KTL r.y Vastaaja Liikealan ammattiliitto r.y

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 31.3.1987 tehdyssä myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

2. TYÖSUHDE

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vaiko eivät.

3. TYÖAIKA

5 § Työaika

Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 39 tuntia 20 minuuttia viikossa.

Viikoittainen työaika

6. Edellä olevista lainmääräyksistä poiketen allekirjoittajajärjestöt ovat kuitenkin sopineet kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain (400/78) 5 §:n mukaisessa järjestyksessä seuraavaa:

Pöytäkirjamerkintä 1:

Osapuolet toteavat, että työaikajärjestelyt tulee suunnitella ensisijaisesti käyttäen enintään 8 tunnin pituista vuorokautista työaikaa. Yli 8 tuntisen vuorokautisen työajan käyttö voi tulla kyseeseen ottaen huomioon edellä mainitut rajoitukset toimipaikan aukioloajoista johtuvista syistä tai töiden järjestelyjen perustellusti niin vaatiessa.

8. NEUVOTTELUJÄRJESTYS JA TYÖRAUHA

24 § Työrauhavelvoite ja seuraamukset sopimusrikkomuksista

1. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

KANNE

Kanteen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto on lausunut, että kauppa- ja teollisuusministeriö oli 30.9.1988 tehnyt vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain mukaista poikkeuslupaa koskevan päätöksen liikkeiden aukioloajoista pyhäinpäivän aattona 1988 ja loppiaisaattona 1989. Päätös oli perustunut liikeaikaneuvottelukunnan yksimieliseen ehdotukseen, joka puolestaan oli perustunut Liikealan ammattiliiton välitysesitykseen. Ministeriön päätöksen antamisen jälkeen Liikealan ammattiliiton hallitus oli 19.10.1988 päättänyt kokouksessaan, että liiton jäsenet tulisivat kieltäytymään työstä pyhäinpäivän aattona 4.11.1988 kello 18 alkaen ja loppiaisaattona 6.1.1989 kello 18 alkaen.

Laiton lakonuhka oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja työaikaa koskeviin määräyksiin. Työntekijäliitto oli pyrkinyt painostamaan työnantajia siihen, ettei työtä sijoitettaisi noina päivinä mainittujen kellonaikojen jälkeen. Liittojen välisessä työehtosopimuksessa ei ollut rajoitettu työnantajan oikeutta sijoittaa työtä kysymyksessä oleville työtunneille.

Työnantajaliiton saatua tiedon Liikealan ammattiliiton hallituksen päätöksestä työnantajaliitto oli 21.10.1988 suullisesti ja kirjallisesti ilmoittanut asiasta työntekijäliiton johdolle ja vaatinut laittoman työtaistelu-uhkauksen peruuttamista. Työnantajaliiton vaatimukseen ei työntekijäliiton johto ollut vastannut.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut Liikealan ammattiliiton tuomitsemista menettelystään työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Liikealan ammattiliitto on myöntänyt, että liiton hallitus oli 19.10.1988 päättänyt, että liiton jäsenet tulisivat lopettamaan pyhäinpäivän aattona 4.11.1988 työskentelyn kauppaliikkeissä kello 18, vaikka liikettä olisi tarkoitus pitää avoinna pitempään. Liiton jäsenet tulisivat suorittamaan sanotun ajankohdan jälkeen vain tavanomaisia lopettamistöitä. Työntekijäliitto on myöntänyt myös, ettei liiton päätöstä ollut työnantajaliiton vaatimuksesta huolimatta peruttu.

Työntekijäliiton hallituksen päätös oli kauppa- ja teollisuusministeriön 30.9.1988 tekemään, aukioloaikoja laajentavaan poikkeuslupapäätökseen kohdistuva vastalause. Liiton hallituksen päätöksellä ei ollut pyritty painostamaan työnantajia olemaan sijoittamatta työtä mainitun kellonajan jälkeen. Tarkoituksena oli ollut tehdä selväksi, ettei työntekijäpuoli hyväksynyt aukioloaikojen laajennusta, ja estää vastaavanlaisten poikkeuslupien myöntäminen jatkossa.

Liikealan ammattiliiton aukioloaikojen pitentämistä vastustava kanta, joka perustui muun muassa liiton tammikuussa 1988 pidetyn ensimmäisen edustajakokouksen päätöksiin, oli ollut yleisesti tiedossa. Se, että liiton edustaja oli tehnyt liikeaikaneuvottelukunnassa kauppa- ja teollisuusministeriön päätökseksi tulleen välitysesityksen, oli johtunut vain hänen pyrkimyksestään torjua vielä pitemmälle menevä aukioloaikojen laajentaminen. Liikeaikaneuvottelukunnan lausunnon antamisen perusteena ollut muodollinen yksimielisyys ei ollut voinut antaa kenellekään aihetta kuvitella liiton muuttaneet mielipidettään asiassa.

Aukioloaikojen laajentamista koskeva ministeriön päätös, jonka syntymiseen myös työnantajaliiton edustaja liikeaikaneuvottelukunnassa oli myötävaikuttanut, oli tehty tietoisena työntekijäpuolen vastustavasta kannasta. Poikkeuslupapäätöstä tehtäessä ei ollut välitetty siitä ärtymyksestä, jota aukioloaikojen laajennuksen tiedettiin työpaikoilla aiheuttavan.

Työntekijäliiton hallituksen päätös töiden lopettamisesta ei kohdistunut työehtosopimukseen. Mikäli näin katsottaisiin olevan, työntekijäliitto on pyytänyt hyvityssakkoja alentavina tekijöinä ottamaan huomioon sen, mitä liitto oli esittänyt liiton hallituksen tekemän päätöksen taustasta, ja sen, että poissaolo työstä tulisi toteutuessaan kestämään työntekijää kohden korkeintaan kaksi tuntia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Kaupan Työnantajaliitto on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikuluilleen 16 prosentin korkoa tuomion julistamispäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kauppa- ja teollisuusministeriö on Kaupan Keskusvaliokunnan hakemuksesta, jonka sisällöstä päättämiseen ovat asiaa käsitelleessä neuvottelukunnassa osallistuneet myös asianosaisliittojen edustajat, 30.9.1988 vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain 5 §:n 1 momentin perusteella myöntänyt luvan harjoittaa vähittäiskauppaa pyhäinpäivän aattona 4.11.1988 ja loppiaispäivän aattona 6.1.1989 kello 20:een saakka. Liikealan ammattiliiton hallitus on puolestaan 19.10.1988 pitämässään kokouksessa päättänyt ehdottoman kielteisestä suhtautumisesta ministeriön päätökseen pitää kauppoja auki poikkeusluvalla mainittuina aattopäivinä. Hallituksen kokouksen päätöksen mukaan liiton jäsenet tulevat lopettamaan työnsä mainittuina aattoina tavanomaisesti viimeistään kello 18, eivätkä he tule työskentelemään sen jälkeen.

Liikealan ammattiliitto on lähettänyt ammattiosastoille ja luottamusmiehille 24.10.1988 päivätyn kirjeen, jossa on ilmoitettu liiton hallituksen päätöksen sitovan ammattiosastoja sekä liiton jäseniä ja velvoittavan heitä toimimaan siten, että liiton jäsenet lopettavat työnsä pyhäinpäivän aattona viimeistään kello 18. Vastaavan sisältöistä tiedotetta on jaettu myös työpaikoille eri puolilla maata.

Kaupan Työnantajaliiton saatua tiedon Liikealan ammattiliiton edellä mainitusta hallituksen päätöksestä on työnantajaliitto 21.10.1988 lähettänyt Liikealan ammattiliitolle kirjeen vaatien liittoa heti peruuttamaan työtaistelu-uhkauksensa. Liikealan ammattiliitto ei ole kuitenkaan siihen suostunut.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Liikealan ammattiliiton maksamaan Kaupan Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa 20 000 markkaa. Liikealan ammattiliitto velvoitetaan korvaamaan Kaupan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla 16 prosentin korkoineen tästä päivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.