Labor court allows union strike actions against employer's dismissal rights under collective agreement.

Lakko, työntekijöiden irtisanoutumiset, hakusaarto ja ostoboikotti olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Työntekijäliiton uhkaus tavaran toimituskiellon toteuttamisesta oli työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä.

Ammattiosastot ja liitto tuomittu hyvityssakkoihin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. (Ään.)

Kantaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Vastaaja Liikealan ammattiliitto r.y. Kuultavat Joensuun Liiketyöntekijät r.y. Kuopion Liiketyöntekijät r.y. Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.3.1988 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2. TYÖSUHDE

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vaiko eivät.

24 § Työrauhavelvoite ja seuraamukset sopimusrikkomuksista

1. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

2. Seuraamukset työehtosopimuksen rikkomisesta määräytyvät sopimuksen allekirjoitushetkellä voimassa olevan työehtosopimuslain perusteella ottaen huomioon, mitä keskusjärjestöjen välillä erikseen hyvityssakkojen korottamista koskevan lainmuutoksen varalta sovitaan.

KANNE

Kanteen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto on lausunut, että Savo-Karjalan Tavara-Aitta Oy:n 45 työntekijää oli poistunut työstä 5.10.1988 kesken työpäivän ja siten aloittanut lakon Joensuun, Kuopion, Outokummun, Ilomantsin ja Parikkalan toimipisteissä. Tämän jälkeen yrityksen noin 84 työntekijästä ainakin 45 oli 6.10.1988 irtisanoutunut. Työntekijät olivat jättäneet irtisanoutumisilmoituksensa 19.9.1988 ehdollisina. Lakkoon osallistuneet olivat edellä mainittuja irtisanoutuneita työntekijöitä ja heistä 34 henkilöä oli ollut Joensuusta ja Kuopiosta. Kuopion ammattiosaston luottamusmies oli osallistunut työtaisteluun.

Yritykseen kuului kymmenen myymälää, joiden toimintaan lakko ja joukkoirtisanoutuminen olivat vaikuttaneet oleellisesti. Kukaan irtisanoutuneista työntekijöistä ei ollut suostunut tekemään työtä enää irtisanomisaikanaan. Tämä oli merkinnyt avointa lakkoa.

Joensuun Liiketyöntekijät oli 4.10.1988 julistanut yrityksen Joensuun työpaikat hakusaartoon. Ammattiosasto oli ilmoittanut asiasta työvoimaviranomaisille 4.10.1988 päivätyllä kirjeellä. Syyksi hakusaarrolle oli ilmoitettu, etteivät työntekijät voineet hyväksyä entisen toimitusjohtajan toimintaa henkilöstöasioissa. Tämän jälkeen 6.10.1988 sama ammattiosasto oli julistanut yritystä koskevan ostoboikotin. Paikkakunnalla oli kehotettu kaikkia asiakkaita välttämään yrityksen palveluita. Ostoboikotti jatkui edelleen.

Kuopion Liiketyöntekijät oli yhtynyt työtaistelutoimenpiteisiin. Myös Lieksan ammattiosasto oli ilmoittanut tukevansa työtaistelua.

Toimenpiteillään ammattiosastot olivat julkisesti ilmoittaneet pyrkivänsä muuttamaan työnantajan työnjohto-oikeuden sisältöä. Siten toimenpide oli kohdistunut ainakin työehtosopimuksen työnjohtoa ja jakamista sekä työhön ottamista ja siitä erottamista koskeviin määräyksiin.

Edellä mainittujen toimenpiteiden jälkeen ammattiosastot olivat painostaneet yrityksen palveluksessa olleita työntekijöitä eroamaan. Eroamisia oli myös tapahtunut. Myös hakusaarto oli ollut tehokas. Vielä 13.10. Joensuun Liiketyöntekijät oli julkaissut paikkakunnan lehdistössä ostoboikottia koskevan tiedotteen.

Liikealan ammattiliitto ei ollut tehnyt lukuisista työnantajaliiton vaatimuksista huolimatta mitään työtaistelun lopettamiseksi tai ehkäisemiseksi. Päin vastoin paikallinen ammattiliiton toimitsija toimi aktiivisesti boikotin ja muiden työtaistelutoimenpiteiden puolesta. Puhelinkeskustelussa 13.10. Liikealan ammattiliiton edustaja oli ilmoittanut näyttävän siltä, että ostoboikotin johdosta työnantajalla ilmeni neuvotteluhalukkuutta. Työnantajaliitto piti näitä Liikealan ammattiliiton toimihenkilön toimenpiteitä erityisen vakavana työrauharikkeenä. Kun Joensuun Liiketyöntekijät oli vielä 12.10. päättänyt jatkaa boikottia ja muuta laitonta työtaistelua, Liikealan ammattiliiton toimitsija ei ilmoituksensa mukaan ollut ollut edes paikalla estämässä tätä. Joensuun paikallisradiossa 13.10. toimitsija oli kiistänyt työtaistelutoimenpiteiden laittomuuden. Lisäksi hän oli uhannut ainakin yhtä uutta varastotyöntekijää liitosta erottamisella, mikäli tämä jatkaisi työntekoa.

Liikealan ammattiliiton hallitus oli kokouksessaan 19.10.1988 päättänyt kehottaa tavarantoimittajia lopettamaan tavaroiden toimitukset yritykselle, mikäli neuvottelut irtisanoutuneiden työntekijöiden työsuhteiden palauttamiseksi eivät alkaisi heti.

Työtaistelutoimenpiteiden kohteena oleva yritys menetti 20 000-30 000 markan verran myyntiä päivässä. Tämä merkitsi tuntuvia menetyksiä yrityksen tuloksessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut Liikealan ammattiliiton, Joensuun Liiketyöntekijöiden, Kuopion Liiketyöntekijöiden ja Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosaston tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työntekijät olivat 19.9. irtisanoutuneet yhdellä kertaa päädyttyään kukin omalta osaltaan johtopäätökseen, etteivät he voisi jatkaa työskentelyä yrityksessä, jos entinen toimitusjohtaja palaisi sen johtoon. Painostus oli suunnattu yhtiön entiseen toimitusjohtajaan yhtiön osakkeenomistajana, jotta hän ei valitsisi itseään yhtiön hallitukseen. Siten irtisanoutumisilla ei ollut ollut työtaistelutoimen luonnetta, eivätkä ne olleet kohdistuneet työehtosopimukseen.

Joensuun Liiketyöntekijöiden julistamasta hakusaarrosta oli 6.10. jätetty ilmoitus työvoimatoimistolle. Hakusaarto ei käytännössä ollut ollut tehokas, vaan jo viikolla 42 olivat yhtiön liikkeet olleet avoinna lukuunottamatta lopetettua Parikkalan liikettä. Uuden työvoiman saaminen ei ollut hakusaarron vuoksi ollut tavallista vaikeampaa. Mainitun ammattiosaston nimissä oli myös lentolehtisillä pyydetty yleisön tukea työntekijöiden kamppailulle. Lentolehtisissä, joita oli jaettu eräitä kertoja lokakuun 6 ja 13 päivien välisenä aikana Joensuussa ja Kuopiossa, ei ollut ollut kehotusta ostoboikottiin. Ostoboikotti oli samana esiintynyt vain paikallisissa tiedotusvälineissä asiaa koskevan uutisaineiston yhteydessä.

Sekä hakusaarrolta että ostoboikotilta oli edellytettävä tehokkuutta, jotta niitä voitiin pitää työtaistelutoimenpiteinä. Nyt suoritetut toimet eivät täyttäneet näitä mittoja. Hakusaarron tehosteena oli ollut vain uhkaus olla vastaisuudessa hyväksymättä sitä rikkovaa työntekijää liiton jäseneksi. Tämän vuoksi se ei työnantajan näkökulmasta ollut muodostanut tehokasta uhkaa uuden työvoiman saannin vaikeutumisesta.

Tieto liiton asettamasta tavarantoimitusuhasta piti paikkansa.

Tapahtumien taustalla oli työntekijöiden aikaisempi kokemus entisen toimitusjohtajan toiminnasta yrityksen johdossa. Hänen työnjohtamismenetelmänsä ja käytöksensä olivat johtaneet irtisanoutumisiin. Hän oli puhutellut työntekijöitä halventavasti ja siirtänyt heitä mielivaltaisesti tehtävästä toiseen sekä käyttänyt siirron uhkaa työntekijöiden painostamiseen. Hän oli myös painostanut työntekijöitä eroamaan ja kehottanut eräissä tapauksissa työntekijöitä painostamaan työtoveriaan tähän. Hän oli myös syyllistynyt työntekijöiden sukupuoliseen häirintään. Kaikki tämä oli aiheuttanut useille työntekijöille ahdistusta.

Liikealan ammattiliiton Joensuun aluetoimitsija oli 5. ja 7.10. päivätyillä kirjeillä kehottanut välttämään kaikkia laittomia toimenpiteitä asiassa. Syyskuun 19 päivänä tapahtunut työntekijöiden irtisanoutuminen oli tullut liiton tietoon vasta myöhemmin, eikä siihen ollut ollut mahdollisuuksia vaikuttaa. Liitto oli huolimatta siitä, että työntekijät itse pitivät työhön paluuta entisen toimitusjohtajan johdossa ollessa mahdottomana, pyrkinyt pitämään avoinna työsuhteiden palauttamista tarkoittavan neuvotteluratkaisun mahdollisuutta.

Osastoista ainoastaan Joensuun Liiketyöntekijät oli ollut mukana tapahtumissa. Kuopion Liiketyöntekijöiden alueella tapahtumat olivat rajoittuneet irtisanoutuneiden työntekijöiden poistumiseen työpaikaltaan ja satunnaiseen lentolehtisten levittämiseen. Lieksassa eivät työntekijät olleet irtisanoutuneet, eivätkä muutenkaan olleet mukana tapahtumissa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVIEN LAUSUNTO

Joensuun Liiketyöntekijät, Kuopion Liiketyöntekijät ja Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto ovat yhtyneet Liikealan ammattiliiton vastaajana lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Savo-Karjalan Tavara-Aitta Oy:n eri toimipaikkojen 45 työntekijää ovat ilmoittaneet 19.9.1988 kirjallisesti työsuhteittensa tulevan päättymään, jos yhtiössä aiemmin toimitusjohtajana toiminut henkilö palaisi yhtiön johtoon. Samana päivänä on lisäksi kolme työntekijää tehnyt vastaavan ilmoituksen suullisesti. Lokakuun 5 päivänä 1988 ovat Joensuun, Kuopion, Outokummun ja Ilomantsin toimipisteiden kaikki työntekijät poistuneet työpaikaltaan kesken työpäivän. Samoin Parikkalan, Kiteen ja Kajaanin toimipaikoista on kustakin poistunut kaksi työntekijää. Yhteensä 5.10.1988 työstä poistuneita on ollut 47 henkilöä, jotka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat olleet edellä mainittuja irtisanoutumisilmoituksen tehneitä työntekijöitä. Työntekijät ovat kertomansa mukaan halunneet poistumalla työstä kesken päivän painostaa samana päivänä pidettävää yhtiökokousta mieleiseensä ratkaisuun. Työntekijät ovat tämän jälkeen yhtä lukuunottamatta jääneet pois yhtiön palveluksesta palaamatta työpaikalleen.

Työntekijät ovat irtisanoutumalla samanaikaisesti yhtiön palveluksesta ja poistumalla työpaikalta kesken työpäivän halunneet painostaa työnantajaa suostumaan vaatimuksiinsa yhtiön johdon ja henkilöstöasioiden hoidon suhteen. Irtisanoutumiset ja lakko ovat siten työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Joensuun ja Kuopion Liiketyöntekijät eivät ole ryhtyneet toimenpiteisiin jäsentensä joukkoirtisanoutumisien ja lakon estämiseksi. Työtaisteluihin on osallistunut myös Kuopion Liiketyöntekijöiden luottamusmies, jonka toiminnasta mainittu ammattiosasto on vastuussa.

Joensuun Liiketyöntekijät on julistanut yrityksen Joensuun toimipaikat hakusaartoon 4.10.1988. Ammattiosasto on ilmoittanut asiasta tuolloin kirjeitse työvoimaviranomaisille. Asiasta on myös jaettu tiedotteita yhtiön Joensuun toimipaikan edustalla. Tiedotteissa on muun ohella uhattu ammattiosastosta erottamisella, mikäli työntekijät tekisivät saarron alaista työtä. Hakusaarron on näytetty ainakin jossain määrin hankaloittaneen uuden henkilökunnan palkkaamista, joskin työnantaja on saanut palkattua irtisanoituneiden tilalle uudet työntekijät.

Sama ammattiosasto on 6.10.1988 julistanut yritystä koskevan ostoboikotin. Ostoboikotista on ilmoitettu toimipaikkojen edustalla jaetuissa tiedotteissa sekä paikkakunnalla ilmestyvässä sanomalehdessä. Ilmoitusten mukaan ostoboikotin kuten myös hakusaarron syynä on ollut edellä mainitun entisen toimitusjohtajan johtamistapa ja ihmisarvoa alentava käyttäytyminen työntekijöitä kohtaan. Kuopion Liiketyöntekijät on yhtynyt edellä mainittuihin työtaistelutoimenpiteisiin. Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto on ilmoittanut tukevansa edellä mainittuja ostoboikottia ja hakusaartoa, jotka ovat jatkuneet vielä jutun pääkäsittelypäivänä.

Työtuomioistuin on useissa ratkaisuissaan, muun muassa täysistuntoratkaisussa n:o 137/1983 katsonut ostoboikotin työtaistelutoimenpiteeksi edellytyksin, että se todella vaikuttaa epäsuotuisasti myyntiin tai, että sen kohteeksi joutuneella on perusteltua aihetta uskoa näin tapahtuvan. Esitetyn selvityksen mukaan yhtiön myyntitulot ovat laskeneet ostoboikotin seurauksena.

Hakusaarto ja ostoboikotti ovat niiden toteuttamistapa ja vaikutukset huomioon ottaen olleet työtaistelutoimenpiteitä, jotka ovat kohdistuneet työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Joensuun ja Kuopion Liiketyöntekijät ovat olleet edellä todetuin tavoin toimeenpanemassa näitä työtaisteluja ja siten syyllistyneet työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Myös Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto on tukemalla julkisesti hakusaartoa ja boikottia rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Liikealan ammattiliitto on 5.10. ja 7.10.1988 päivätyillä kirjeillään kehottanut Joensuun Liiketyöntekijöitä peruuttamaan hakusaarron laittomana työtaisteluna. Liiton toimenpiteitä valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi työtaistelutoimenpiteiden jatkuessa vielä jutun pääkäsittelyn aikana ei ole pidettävä riittävinä. Liikealan ammattiliiton hallitus on lisäksi kokouksessaan 19.10.1988 päättänyt kehottaa tavarantoimittajia lopettamaan toimitukset Savo-Karjalan Tavara-Aitan liikkeille, mikäli työnantaja ei heti suostu aloittamaan neuvotteluja entisten työsuhteiden palauttamiseksi. Tavarantoimituskiellolla uhkaaminen on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijät. Menettelyllään liitto on rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Pääkäsittelyn yhteydessä on esitetty selvitystä, joka on tukenut vastaajaliiton ilmoitusta siitä, että työtaisteluihin on johtanut työnantajan epäasiallinen menettely työntekijöitä kohtaan. Työnantajan työtaisteluihin antama aihe on hyvityssakkoihin tuomittaessa otettu huomioon hyvityssakkojen määrää alentavana tekijänä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, ottaen huomioon 26.1.1988 tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset, Liikealan ammattiliiton, Joensuun Liiketyöntekijät, Kuopion Liiketyöntekijät ja Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan Kaupan Työantajaliitolle hyvityssakkoa, liiton 16 000 markkaa, Joensuun Liiketyöntekijät 4 000 markkaa, Kuopion Liiketyöntekijät 3 000 markkaa ja Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosaston 1 000 markkaa.

Liikealan ammattiliitto, Joensuun Liiketyöntekijät, Kuopion Liiketyöntekijät ja Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion julistamispäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Kuningas, Uski, Virtanen, Palanko-Laaka ja Kolula.

Eri mieltä oleva jäsen Palanko-Laaka

Esillä olevassa asiassa työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet yhtiön toimitusjohtajaa koskeviin päätöksiin. Katson kuitenkin, että ne liittyvät ensisijaisesti yhtiön yleiseen johtamiseen. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kysymys ei ole työehtosopimukseen sisällytetyn yleissopimuksen tarkoittamasta ja sen piiriin jäävästä työn johtamisesta ja valvomisesta. Yleiseen johtamiseen liittyvistä kysymyksistä ei myöskään voida sopia työehtosopimuslaissa tarkoitetuin oikeusvaikutuksin. Edellä mainituista syistä työtaistelutoimenpiteet eivät ole kohdistuneet lain edellyttämällä tavalla työehtosopimukseen tai sen yksittäiseen määräykseen, minkä vuoksi hylkään kanteen. Asian laadun huomioon ottaen Liikealan ammattiliitto ja sen kanteessa mainitut jäsenjärjestöt saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Eri mieltä oleva jäsen Kolula lausui:

Entisen toimitusjohtajan menettely hänen toimiessaan yhtiön johdossa on ollut selvästi epäasiallista ja työntekijöitä loukkaavaa. Työnseisaus on siten johtunut yksinomaan työnantajan viaksi jäävästä syystä, sillä yhtiö on vastuussa hänen toiminnastaan. Sen vuoksi katson, huomioon ottaen työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin säännöksen, ettei ammattiosastoja näistä erityisistä syistä johtuen ole tuomittava työtaistelutoimenpiteistään hyvityssakkoon. Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen enemmistön perusteluihin.

Tuomitsen Liikealan ammattiliiton maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Kaupan Työnantajaliitolle 10 000 markkaa. Lisäksi velvoitan Liikealan ammattiliiton korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion julistamispäivästä lukien.