Supreme Court dismissed individual's damages claim for wrongful dismissal violating collective agreement's layoff rules.

Korkein oikeus oli tuomiollaan hylännyt irtisanotun työntekijän työnantajaan kohdistaman vahingonkorvauskanteen. Tuomiossa oli todettu, että työnantaja, joka oli irtisanonut työntekijän rikkoen irtisanomissuojasopimuksen määräystä työvoiman vähentämisjärjestyksestä, ei ollut irtisanonut hänen työsopimustaan työsopimuslain säännösten vastaisesti. Työtuomioistuimessa oli työntekijäliiton kanteesta yhtiö työnantajana tuomittu irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien määräysten tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta. (Ään.)

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Tukkumanni Oy Autoalan Työnantajaliitto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoalan Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 11.4.1986 allekirjoitetun auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 24.4.1984 tehdyssä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on Tukkumanni Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että autonasentaja Eino Jauhiainen oli työskennellyt Tukkumanni Oy:n palveluksessa 29.1.1968 8.6.1986. Jauhiaisen työsopimus oli irtisanottu 7.2.1986 neljän kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Jauhiaisen mielestä työnantajalla ei ollut ollut oikeutta työsuhteen päättämiseen.

Kuopion raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa Tukkumanni Oy:tä vastaan Jauhiainen oli vaatinut irtisanomisensa johdosta ensisijaisesti korvausta työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain nojalla ja toissijaisesti vahingonkorvausta työsopimuslain 51 §:n nojalla. Kanteen mukaan yhtiö oli rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä, minkä perusteella Jauhiaiselle oli syntynyt oikeus saada korvausta työsuhteen lainvastaisesta päättämisestä. Oikeuskäytännössä oli hyväksytty periaate, jonka mukaan työvoiman vähentämisjärjestyksen rikkomisesta oli työntekijälle tuomittu korvausta työsopimuslain 51 §:n nojalla.

Kuopion raastuvanoikeudessa oli todettu, että työnantajalla ei ollut ollut oikeutta irtisanoa Jauhiaisen työsopimusta. Kuopion raastuvanoikeus oli velvoittanut Tukkumanni Oy:n suorittamaan Jauhiaiselle korvausta työsopimuslain 51 §:n perusteella noin 30 000 markkaa.

Tuomion perusteluista kävi kuitenkin ilmi, että korkein oikeus oli katsonut yhtiön rikkoneen yleissopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä.

Asiassa oli käyty paikallisneuvottelut 6.3.1986, jolloin työntekijätaholta oli viitattu irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:ään eräänä perusteluna työsuhteen päättämisen lainvastaisuudelle. Liittoneuvottelut oli käyty 17.3.1986. Niissä työnantajaliitto oli katsonut, että työnantaja oli menetellyt sopimusten mukaan oikein.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että Tukkumanni Oy velvoitetaan maksamaan liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen määräysten tieten rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Tukkumanni Oy on lausunut, että asia oli ratkaistu kanteessa mainitulla korkeimman oikeuden tuomiolla, eikä kannetta näin ollen enää voitu ottaa tässä oikeudenkäynnissä uudestaan käsiteltäväksi.

Siltä varalta, että asia tutkittaisiin, Tukkumanni Oy on lausunut, että Jauhiaisen työsuhde oli päätetty työnantajan taloudellisin ja tuotannollisin perustein suorittaman lailliseksi todetun irtisanomisen johdosta. Yhtiön Kuopion autokorjaamon työntekijämäärää oli supistettu jo vuotta ennen Jauhiaisen työsuhteen päättymistä kahdella työn vähenemisen ja toiminnan kannattamattomuuden vuoksi. Toimenpiteet eivät kuitenkaan olleet olleet riittäviä, vaan työn määrä oli vähentynyt edelleen. Korjaamo oli lopetettu kokonaan kannattamattomana 21.8.1987, jolloin kaikki työsuhteet olivat päättyneet.

Työntekijäliiton mielestä korkein oikeus oli ratkaistessaan asian katsonut yhtiön rikkoneen yleissopimuksen määräystä työvoiman vähentämisjärjestyksestä. Kannanotolla ei kuitenkaan ollut tässä asiassa merkitystä. Korkein oikeus oli tulkitessaan työehtosopimuksen määräystä ylittänyt toimivaltansa. Asia olisi tältä osin pitänyt osoittaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Työkorteista laadittu selvitys asentajien töiden jakautumisesta tammi-helmikuussa 1986 osoitti Jauhiaisen tehneen pääasiassa huolto- ja aputöitä, jotka vaativat vähiten ammattitaitoa. Muiden työntekijöiden ammattitaito ja työsuoritukset olivat monipuolisempia ja yritykselle siten tärkeämpiä kuin Jauhiaisen. Myös Jauhiaisen tekemistä määräaikais- ja muista huoltotöistä oli ollut puutetta.

Korjaamotyöntekijöiden töiden vaativuusaste oli arvioitu keväällä 1985 työehtosopimuksen 7 §:n edellyttämällä töiden vaativuusluokituksella, joka oli tehty asianosaisliittojen antamien yhteisten ohjeiden mukaisesti. Vaativuusluokitus oli ollut voimassa korjaamon lopettamiseen saakka. Arviointi osoitti, että Jauhiainen oli

suorittanut korjaamolla tehdyistä töistä vähiten vaativia.

Kun kanteessa vaadittiin hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, oli otettava huomioon työehtosopimuksen määräyksen sanamuoto, joka edellytti tahallisuutta hyvityssakkoon tuomitsemisen edellytyksenä. Tahallisuutta ei yhtiön menettelyssä ollut.

Autoalan Työnantajaliitto oli hyväksynyt jäsenyrityksensä menettelyn. Yhtiö ei näin ollen ollut voinut rikkoa työehtosopimuksen määräyksiä. Jauhiaisen irtisanominen oli tapahtunut irtisanomisjärjestystä noudattaen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Tukkumanni Oy on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai, mikäli kanne tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on vielä lausunut, että Kuopion raastuvanoikeudessa ajetussa kanteessa ei ollut vaadittu Tukkumanni Oy:n velvoittamista suorittamaan työvoiman vähentämisjärjestyksen rikkomisesta hyvityssakkoa, vaan vahingonkorvausta sen johdosta, että yhtiö oli lainvastaisesti päättänyt Jauhiaisen työsuhteen muun muassa rikkomalla työvoiman vähentämisjärjestysmääräystä.

Koska korkein oikeus oli tuomiossaan katsonut, ettei työvoiman vähentämisjärjestysmääräyksen rikkominen oikeuttanut työntekijää saamaan sillä perusteella korvausta, oli selvää, että työtuomioistuimessa voitiin esittää työehtosopimuslakiin perustuvia vaatimuksia. Vaatimukset työtuomioistuimessa perustuivat eri lakiin kuin alioikeudessa esitetyt vaatimukset. Korkeimman oikeuden tuomio ei estänyt asian tutkimista työtuomioistuimessa.

METALLITYÖVÄEN LIITON LISÄKANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on Autoalan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työnantajaliitto oli syyllistynyt valvontavelvollisuutensa rikkomiseen, kun se oli katsonut Tukkumanni Oy:llä olleen perusteen Jauhiaisen työsuhteen päättämiseen. Työtuomioistuimessa ajetun kanteen perusteet olivat syntyneet silloin, kun asianosaisliittojen käymissä neuvotteluissa Autoalan Työnantajaliitto oli 17.3.1986 ilmoittanut kantanaan, että Tukkumanni Oy oli menetellyt Jauhiaisen irtisanomisen osalta sopimusten mukaan. Työnantajaliitolla oli ollut tiedossa työpaikalla laadittu, 6.3.1986 päivätty muistio, jossa työntekijäpuoli oli ilmoittanut erimielisyyden aiheeksi Jauhiaisen työsuhteen päättämisen. Muistiossa oli korostettu, että kysymyksessä oli irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:n rikkominen.

Yhtiö oli muistioneuvotteluissa myös käsittänyt, että kysymys oli työvoiman vähentämisjärjestystä koskevasta erimielisyydestä. Yhtiö oli nimittäin todennut, että Jauhiainen oli yrityksen toiminnalle vähemmän tärkeä henkilö, sillä häntä ei ollut voitu käyttää muihin kuin huoltotöihin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut Autoalan Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

AUTOALAN TYÖNANTAJALIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto on lausunut, että kun asia oli jo ratkaistu korkeimman oikeuden tuomiolla, ei sitä enää voitu ottaa uudelleen käsiteltäväksi. Jos asia kuitenkin tutkittaisiin, liitto on yhtynyt Tukkumanni Oy:n antamassa vastineessa esitettyyn.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja joka tapauksessa sen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Korkein oikeus on 8.3.1988 antanut kanteessa kerrotuin tavoin tuomion Kuopion raastuvanoikeudessa vireille pannussa työsopimuksen irtisanomisesta aiheutunutta vahingonkorvausta koskevassa asiassa, jossa kantajana raastuvanoikeudessa on ollut Eino Jauhiainen ja vastaajana Tukkumanni Oy. Tuomiossaan korkein oikeus on todennut, että Tukkumanni Oy, joka on 7.2.1986 irtisanonut Jauhiaisen rikkoen irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan keskusliittojen yleissopimuksen 23 §:n määräystä irtisanomisjärjestyksestä, ei ole irtisanonut hänen työsopimustaan työsopimuslain 37 §:n vastaisesti ja siten laiminlyönyt sille työsopimuslaista ja työsopimuksesta johtuvien velvollisuuksien täyttämistä. Korkein oikeus on sen vuoksi hylännyt Jauhiaisen vahingonkorvausta koskevan kanteen.

Työtuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa on kysymys Metallityöväen Liiton esittämien vaatimusten perusteella yhtiön tuomitsemisesta työehtosopimuksen tieten rikkomisesta työehtosopimuslaissa säädettyyn hyvityssakkoon ja vastaavasti Autoalan Työnantajaliiton tuomitsemisesta työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Siitä huolimatta, että työtuomioistuimessa ja yleisissä tuomioistuimissa käsitellyissä asioissa on kysymys Jauhiaisen työsopimuksen irtisanomisen asianmukaisuudesta, niissä esitetyt vaatimukset koskevat eri lakien mukaisia erilaatuisia seuraamuksia. Kun hyvityssakkoon tuomitseminen kuuluu työtuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan siitä annetun lain mukaan, se seikka, että Jauhiainen on ajanut yleisissä tuomioistuimissa vahingonkorvauskannetta, ei estä työtuomioistuinta tutkimasta sen käsiteltäväksi saatettua kannetta.

Tukkumanni Oy:n irtisanoessa 7.2.1986 taloudellisista ja tuotannollisista syistä Jauhiaisen työsopimuksen yhtiöllä on riidattomasti ollut oikeus mainituista syistä työn vähentymisen johdosta irtisanoa yhden korjaamopuolella asennustehtävissä olevan työntekijän työsuhde. Siitä, onko irtisanominen saatu kohdistaa Jauhiaiseen, asianosaiset ovat sitä vastoin jutussa olleet eri mieltä.

Jauhiaisen työsuhde on alkanut 29.1.1968. Hän on työsuhteensa viimeiset 12 vuotta tehnyt pääasiassa autojen määräaikaishuoltoja ja sitä ennen ollut yleisasentaja.

Irtisanomisen jälkeen autokorjaamolle on jäänyt kuusi sellaista asentajaa, joiden työsuhteet ovat alkaneet vuosina 1970-1975.

Yhtiö on ilmoituksensa mukaan irtisanomisjärjestystä ratkaistessaan ensisijaisesti kiinnittänyt huomiota työntekijöiden ammattitaitoon ja käytettävyyteen eri työtehtävissä. Työnantajan mielestä Jauhiaisen tekemät huoltotyöt ovat olleet muiden asentajien tekemiin töihin verrattuina vähemmän ammattitaitoa vaativia ja hänen työtaitonsa on ollut heikompaa kuin toisten asentajien. Autokorjaamolla on ollut työtehtäviä, joita Jauhiainen ei ole kyennyt tekemään puuttuvan koulutuksen ja kokemuksen vuoksi. Näissä tehtävissä on työskennellyt niihin erikoistuneita asentajia. Esimerkkeinä on tällaisista tehtävistä mainittu autosähköasentajan, autopeltisepän, moottorikorjauksia suorittaneen asentajan ja amerikkalaisten autojen sekä automaattivaihteiden korjauksiin perehtyneen yleisasentajan työt.

Jauhiainen on tehnyt määräaikaishuoltojen ohella jossain määrin myös samoja korjaus- ja asennustöitä kuin eräät muutkin asentajat, esimerkiksi jarrukorjauksia ja pakoputkitöitä. Töiden jakamiseen eivät työntekijät ole voineet vaikuttaa, vaan se on tapahtunut työn vastaanottajien ja työnjohtajien määräysten mukaan.

Jutussa on esitetty selvitystä, jonka mukaan etenkin määräaikaishuoltoihin, mutta myös muihin huoltoihin ja korjauksiin liittyvät työt ovat vähentyneet. Sitä vastoin jutussa ei ole näytetty, että korjaamoon ei olisi jäänyt jäljelle riittävästi sellaisia töitä, jotka laatunsa puolesta olisi entiseen tapaan voitu antaa Jauhiaisen tehtäväksi, jos hänen sijastaan olisi irtisanottu jokin toinen työntekijä.

Työvoiman vähentämisjärjestyksessä on etusija työpaikan säilyttämiseen annettu eräiden muiden työntekijäryhmien ohella yrityksen toiminnalle tärkeille ammattimiehille. Silloin kun kysymys on samasta tai samantapaisesta työstä, työntekijän ammattitaidolle, johon saadaan kiinnittää huomiota, ei voida antaa sellaista merkitystä, että irtisanomisjärjestys määräytyisi pelkästään tuon seikan nojalla. Huomiota on kiinnitettävä myös työsuhteen kestoaikaan ja huoltovelvollisuuden määrään.

Jutussa on jäänyt näyttämättä, että ainakaan kaikkia yhtiön palvelukseen Jauhiaisen irtisanomisen jälkeen jääneitä työntekijöitä olisi pidettävä yrityksen toiminnan kannalta häntä tärkeämpinä ammattityöntekijöinä. Jauhiaisen työsuhde on ollut huomattavasti pidempi kuin usean yhtiön palvelukseen jääneen asentajan. Ainakaan kaikkien irtisanomatta jääneiden työntekijöiden huoltovelvollisuuden ei ole selvitetty olleen suurempi kuin Jauhiaisen. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, että Tukkumanni Oy on Jauhiaisen irtisanoessaan tietensä rikkonut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:n määräyksiä työvoiman vähentämisjärjestyksestä.

Autoalan Työnantajaliiton on ilmoitettu saaneen tiedon Jauhiaisen irtisanomisesta irtisanomisaikana. Työnantajaliitto, jonka olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota Jauhiaisen työsuhteen pitkään kestoaikaan, ei ole kuitenkaan ryhtynyt toimenpiteisiin irtisanomisjärjestykseen vaikuttavien seikkojen tarkemmaksi selvittämiseksi eikä huolehtinut siitä, että yhtiö olisi noudattanut asiassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaista menettelyä. Tämän laiminlyödessään Autoalan Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Kanteen tutkimista vastaan tehty väite hylätään.

Työtuomioistuin tuomitsee Tukkumanni Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle 15 000 markkaa ja työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Autoalan Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle 10 000 markkaa.

Tukkumanni Oy ja Autoalan Työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Pohjanoksa, Nouro, Hietikko ja Porttila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto.

Jäsen Nouron lausunto, johon jäsen Pohjanoksa yhtyi:

Jauhiainen on tehnyt määräaikaishuoltojen ohella vähäisessä määrin myös samoja korjaus- ja asennustöitä kuin eräät muutkin asentajat, esimerkiksi jarrukorjauksia ja pakoputkitöitä. Töiden jakamiseen eivät työntekijät ole yleensä voineet tai halunneetkaan vaikuttaa, vaan se on tapahtunut työn vastaanottajien ja työnjohtajien määräysten mukaan.

Jutussa on esitetty selvitystä, jonka mukaan töiden vähentymistä on tapahtunut erityisesti määräaikaishuoltojen osalta, jotka ovat olleet erityisesti sellaisia töitä, joita Jauhiainen käytännössä on tehnyt ja joihin hänen ammattitaidolliset edellytyksensä ja taipumuksensa erityisesti viittasivat. Esitetyn selvityksen mukaan ainakaan määräaikaishuoltoihin liittyvät tehtävät ja muutkaan Jauhiaisen yleensä tekemät työtehtävät eivät olisi riittävästi työllistäneet Jauhiaista.

Työvoiman vähentämisjärjestystä ratkaistaessa on kiinnitettävä huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja huoltovelvollisuuden määrään. Jauhiaisen työsuhde on ollut huomattavasti pitempi kuin usean yhtiön palvelukseen jääneen asentajan. Irtisanomatta jääneiden työntekijöiden huoltovelvollisuuden ei ole sen sijaan selvitetty olleen suuremman kuin Jauhiaisen. Näistä syistä katson, että Tukkumanni Oy:n olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota työntekijöiden työsuhteiden kestoaikaan kohdistaessaan työvoiman vähentämisen nimenomaan Jauhiaiseen. Kokonaisarvioinnin perusteella ei Tukkumanni Oy:n käsitykseni mukaan ole kuitenkaan katsottava tietensä rikkoneen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:n määräyksiä työvoiman vähentämisjärjestyksestä.

Autoalan Työnantajaliiton on ilmoitettu saaneen tiedon Jauhiaisen irtisanomisesta irtisanomisaikana. Työnantajaliitto, jonka olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota Jauhiaisen työsuhteen pitkään kestoaikaan, ei ole kuitenkaan ryhtynyt toimenpiteisiin irtisanomisjärjestykseen vaikuttavien seikkojen tarkemmaksi selvittämiseksi eikä huolehtinut siitä, että yhtiö olisi noudattanut asiassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaista menettelyä. Tämän laiminlyödessään Autoalan Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Näillä perusteilla velvoitan Autoalan Työnantajaliiton maksamaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle 4 000 markkaa, mutta hylkäämään vaatimuksen Tukkumanni Oy:n tuomitsemisesta hyvityssakkoon.

Autoalan Työnantajaliiton velvoitan lisäksi korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla tuomiolauselman mukaisine korkoineen.