Labor court dismisses union member's liability for strike slowdowns due to ineffective union resolution.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the liability of a union committee member for a strike slowdown that occurred after the union failed to effectively end the industrial action. Although the union had issued a resolution to terminate the strike, the court found the union's subsequent efforts insufficient to stop the deliberate reduction in work pace. Consequently, the member was not held personally responsible for the collective breach of the collective agreement's peace obligations.
Legislator headnote
AI generatedSection 4 of the Collective Agreements Act; Section 8, 9 and 10 of the Collective Agreements Act: A union member is not liable for a strike slowdown if the union's efforts to end the strike were deemed ineffective by the court.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ammattiosasto vastasi lakkoon osallistuneen toimikunnan jäsenensä toiminnasta. Kun työtaistelutoimet olivat ammattiosaston työnseisausten päättymistä edellyttäneestä päätöksestä huolimatta jatkuneet jarrutuksena, ei ammattiosaston toimintaa työtaistelun lopettamiseksi pidetty riittävän tehokkaana. Sekä lakko että jarrutus olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.
Kantaja Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL r.y. Vastaaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Kuultava Ruotsinpyhtään muovitehtaan työntekijät r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 25.4.1988 allekirjoitetussa kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
I YLEISTÄ
4 § Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite
Työrauha ja valvontavelvollisuus
2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.
III TYÖPALKAT
15 § Suorituspalkkatyö
Hinnoitteluperuste
1. Jos työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista, suoritetaan työ tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava työn vaativuuteen perustuviin palkkoihin.
KANNE
Kanteen perustelut
Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että työehtosopimuksesta keväällä 1988 asianosaisliittojen välillä neuvoteltaessa oli työntekijäliitto ottanut esille yhtenä erityiskysymyksenä suorien urakoiden korottamisen ja maininnut eräänä esimerkkinä A. Ahlström Osakeyhtiön Strömforsin tehtaan. Työehtosopimuksen tultua voimaan 25.4.1988 olivat Strömforsin tehtaalla paikalliset osapuolet 10.5.1988 neuvotelleet palkankorotusten toteuttamisesta. Neuvotteluissa työnantaja oli suorien urakoiden osalta suostunut ylimääräisiin tarkistuksiin siten, että urakkayksikköhintoja kokoonpano-osastoilla ja metalliosastolla korotettiin 7,5 prosenttia sekä muoviosastolla 4 prosenttia. Korotukset olivat ylittäneet työehtosopimuksessa sovitun tason, joka oli ollut 130 penniä tunnilta.
Siitä huolimatta, että työnantaja jo oli suostunut suorien urakoiden ylimääräisiin tarkistuksiin, olivat työntekijät mainitussa neuvottelussa vaatineet, että samalla käsiteltäisiin henkilöstöpäällikölle 4.5.1988 jätettyä asialistaa, joka sisälsi pääosaltaan erilaisia palkkavaatimuksia. Vaatimuslistan oli allekirjoittanut pääluottamusmies, joka oli myös itse ollut mukana neuvottelussa. Muina työntekijäpuolen edustajina olivat olleet ammattiosaston puheenjohtaja, joka oli myös luottamusmies, ja neljä työntekijää. Työnantajapuolella oli ollut kolme työnantajan edustajaa. Ylimääräiset urakkatarkistukset huomioon ottaen ei työnantaja ollut enää voinut suostua esitettyihin perusteettomiin vaatimuksiin. Seuraava paikallinen neuvottelu asiasta oli käyty 19.5.1988, jolloin työntekijäpuoli oli uudistanut vaatimuksensa, joihin työnantaja ei ollut suostunut.
Painostaakseen työnantajaa suostumaan vaatimuksiinsa tehtaan työntekijät olivat perjantaina 20.5.1988 ryhtyneet työtaistelutoimenpiteisiin. Samana päivänä kello 9 kokoonpano-osasto 1:n työnvalvojat ja varastokirjanpitäjä, yhteensä neljä työntekijää olivat poistuneet työpaikalta. Samanaikaisesti olivat poistuneet myös kokoonpano-osasto 2:n työnvalvojat, metalliosaston työnvalvoja ja varastokirjanpitäjä sekä puristamon työnvalvoja. Tällöin lakossa oli ollut yhteensä kymmenen työntekijää. Samana päivänä kello 9.40 lakkoon olivat ryhtyneet kokoonpano-osasto 1:n kokoonpanotyöntekijät ja laitosmiehet. Heitä oli ollut, iltavuoron työntekijät mukaan lukien, yhteensä 75 työntekijää. Lakko oli kello 11 edelleen laajentunut käsittämään kokoonpano-osasto 2:n kokoonpanotyöntekijät ja laitosmiehet sekä varaston ja metalliosaston työntekijät. Lakossa oli tuona päivänä lopulta ollut yhteensä 170 työntekijää.
Maanantaina 23.5.1988 kello 7 kaikki edellisenä perjantaina lakossa olleet työntekijät olivat jatkaneet työtaisteluaan. Lisäksi ruokalan kolme työntekijää oli jäänyt työhön saapumatta. Työpaikalta olivat kello 10 poistuneet työkaluosaston ja tehdashuollon työntekijät sekä puristamon laitosmiehet ja viimeistelijät, yhteensä 39 työntekijää. Lakkoon olivat kello 14:stä mennessä yhtyneet tehtaan siivoojat, laboratorion työntekijät sekä puristamon aamu- ja iltavuoron työntekijät, joita oli yhteensä 19 työntekijää. Lisäksi kello 22 lakkoon olivat jääneet puristamon yövuoron puristajat. Tällöin tehtaan lähes kaikki 246 työntekijää olivat olleet lakossa.
Lakkojen lisäksi olivat kaksoispistorasian sokkelin kokoonpanokoneilla työskentelevät työntekijät työnantajaa painostaakseen tahallisesti hidastaneet työvauhtiaan. Jarrutus oli alkanut 24.5.1988 ja se oli kestänyt aina 7.6.1988 työpäivän loppuun. Kun kokoonpanokoneella tavanomaisesti valmistettiin työvuoron aikana tuotteita noin 4300 kappaletta, olivat valmistusmäärät jarrutuksen aikana olleet 25-30 prosenttia alhaisemmat. Mitään raaka-aineista tai koneista johtuvia häiriöitä ei ollut esiintynyt. Päinvastoin eräs koneella työskennellyt työntekijä oli työnjohtajalle ilmoittanut asian olevan "rahasta kiinni". Jarrutus oli tapahtunut samassa suhteessa kaikilla kokoonpanokoneilla ja sen piirissä oli ollut yhteensä 40-50 työntekijää. Yhden koneen tavanomainen valmistusmäärä oli 538 kappaletta tunnissa, mikä yhtä työvuoroa kohti teki noin 4300 kappaletta. Tämä tuotantotaso oli vallinnut 8. - 18.5.1988 sekä taas 8.6.1988 alkaen. Sen sijaan 24.5. - 7.6.1988 tuotantomäärät olivat alentuneet 25-30 prosenttia.
Työtaistelun kestäessä ei paikallinen ammattiosasto ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto oli vastuussa työtaistelusta sen edustajien esitettyä työnantajalle erilaisia muun muassa palkkausta koskevia vaatimuksia. Lisäksi ammattiosaston toimikunnan jäsen, joka toimi myös ammattiosaston sihteerinä, oli osallistunut työtaisteluun. Ammattiosasto oli rikkonut työrauhavelvoitettaan. Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Ruotsinpyhtään muovitehtaan työntekijät r.y:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
VASTINE
Vastineen perustelut
Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että työnseisaukset liittyivät kokoonpano-osastolla työskentelevien osaurakkatyötä tekevien työntekijöiden palkkauksesta syntyneeseen erimielisyyteen. Kuluvan vuoden palkankorotuksista neuvoteltaessa oli ilmennyt, kuten aikaisempina vuosina, että urakkatyötä suorittavien työntekijöiden palkkaus oli kehittynyt heikommin kuin ohjetuntipalkkaisilla työntekijöillä. Urakkapalkat eivät olleet kohonneet samassa suhteessa kuin tuntipalkat. Neuvottelujen jälkeen työnantaja olikin korottanut kanteessa kerrotuin tavoin suoraa urakkaa suorittavien työntekijöiden palkkoja. Osaurakoita tekevien työntekijöiden palkkoja esimerkiksi kokoonpano-osastoilla 1 ja 2 oli korotettu kuitenkin vain 1,30 markkaa tunnissa. Tämä oli tapahtunut siitä huolimatta, että kysymyksessä olivat olleet urakkatyötä tekevät työntekijät. Heidän palkkojaan oli aikaisempina vuosina korotettu samalla tavoin kuin varsinaista suoraa urakkaa tekevien työntekijöiden palkkoja.
Palkkojen jälkeenjääneisyys oli koskenut noin 50 työntekijää. Työnantaja oli ilmoittanut ottaneensa käyttöön osaurakkaa tekevien työntekijöiden kohdalla uuden palkkaustaulukon. Taulukon liikkuvaan osaan oli otettu uusi ryhmä, joka merkitsi enimmillään ohjetuntipalkkaan 12 prosentin korotusta. Taulukon mukaan työskenneltäessä palkka tulisi kenties kohoamaan samassa suhteessa kuin suoraa urakkaa tekevien työntekijöiden palkat. Merkille pantavaa kuitenkin oli, että taulukko oli edellyttänyt olennaisesti suurempaa suoritemäärää. Niinpä käytännössä voitiin todeta osaurakkaa tekevien palkkojen jääneen 84 penniä jälkeen vertailukelpoisista suoraa urakkaa tekevien työntekijöiden palkoista.
Kanteessa oli annettu se kuva, että työnseisauksilla olisi painostettu työnantajaa toteuttamaan työntekijöiden laatimassa luettelossa mainitut vaatimukset. Se ei pitänyt paikkaansa. Työnantajan edustaja oli pyytänyt pääluottamusmieheltä 4.5.1988 luetteloa sellaisista työntekijöiden tärkeinä pitämistä asioista, joista voitaisiin neuvotella. Näin oli menetelty useina vuosina aikaisemminkin. Neuvotteluissa oli luettelo käyty läpi ja se oli ollut keskustelun pohjana. Tänäkin vuonna eräitä siinä mainittuja asioita oli saatu ratkaistua.
Kanteessa mainitut tiedot seisokkipäivistä pitivät pääpiirteittäin paikkansa. Maanantaina 23.5.1988 ruokalan työntekijät eivät olleet olleet lakossa. He olivat tarjoutuneet työhön, mutta muiden työntekijöiden vähäisyyden vuoksi ei heillä ollut ollut työtä. Työntekijät eivät olleet jarruttaneet työntekoa. Esimerkiksi kokoonpano-osastolla 1 työntekijät olivat työnjohdon ilmoituksen mukaan työskennelleet noin 3100 yksikön päivänopeudella. Osaurakassa se merkitsi yhden prosentin määräistä vaikutusta palkan kiinteään osaan. Näin ollen kanteessa mainittujen työntekijöiden työnopeus oli ollut työnantajan laatimien taulukoiden mukainen. Jarrutuksesta ei tällöin ollut voinut olla kysymys.
Maanantaina 23.5.1988 ammattiosasto oli pitänyt kokouksen, jossa osaston johto ja pääluottamusmies olivat edellyttäneet työnseisausten päättyvän ja työskentelyolojen palaavan tavanomaisiksi. Osasto oli tehnyt tätä koskevan päätöksen. Sen mukaisesti työrauha oli palautunut.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
KUULTAVA
Ruotsinpyhtään muovitehtaan työntekijät on ollut jutussa kuultavana.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
A. Ahlström Osakeyhtiön Strömforsin tehtaalla on työehtosopimuksen 25.4.1988 tapahtuneen allekirjoittamisen jälkeen neuvoteltu työnantajan ja työntekijöiden välillä 10.5.1988 palkankorotusten toteuttamisesta. Työnantaja on suorissa urakoissa suostunut palkankorotuksiin, jotka ovat ylittäneet työehtosopimuksessa sovitun tason. Työntekijöiden mielestä osaurakoita tekevien työntekijöiden palkkoja olisi myös tullut korottaa, kuten aikaisempina vuosina, yht'aikaa suoraa urakkaa tekevien työntekijöiden palkkojen kanssa. Työntekijät ovat toistaneet osaurakoita koskevan palkkavaatimuksensa paikallisessa neuvottelussa 19.5.1988.
Kun työnantaja ei ole suostunut vaatimukseen, ovat tehtaan työntekijät olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 20.5. ja 23.5.1988. Lakkoon on eri vaiheissa osallistunut työntekijöitä niin, että heitä enimmillään on ollut mukana työnseisauksessa lähes kaikki tehtaan 246:sta työntekijästä, heidän joukossaan ammattiosaston toimikunnan jäsen. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että ruokalan kolme työntekijää olisi ottanut osaa lakkoon.
Kokoonpano-osaston kaksoispistorasian sokkelin kokoonpanokoneilla työskentelevät noin 40-50 työntekijää ovat 24.5. - 7.6.1988 tehneet työtään noin 3 100 kappaleen päivänopeudella. Osaurakkatyössä se vastaa yhden prosentin vaikutusta palkan kiinteään osaan. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan työntekijöiden työsuoritukset eivät ole vastanneet tavanomaista työvauhtia, joka on ollut noin 4300 kappaletta kahdeksassa tunnissa. Kokoonpanokoneiden käynti tapahtuu etukäteen määrättävällä nopeudella, mistä johtuen tuotantomäärät eivät juuri vaihtele työpäivittäin tavanomaisissa olosuhteissa.
Työvauhti alentuneenakin on pysynyt työnantajan laatiman palkkataulukon alarajan mukaisena. Kun tästä riippumatta tuotannon määrän vähentäminen kokoonpano-osastolla on merkinnyt noin runsaan neljänneksen pienennystä, se työtuomioistuimen mielestä osoittaa näissä oloissa työntekijöiden kokoonpanokoneilla yhteistuumin ryhtyneen työvauhdin tahalliseen hidastamiseen tukeakseen kantaansa palkankorotusasiassa. Lakko ja sitä seurannut työvauhdin hidastaminen muodostavat siten työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuvan työtaistelutoimenpiteen.
Ammattiosasto vastaa lakkoon osallistuneen toimikunnan jäsenensä toiminnasta. Ammattiosasto on 23.5.1988 pitänyt kokouksen, jonka tekemässä päätöksessä edellytetään, että työnseisaus päättyisi heti ja työskentelyolot palautettaisiin tavanomaisiksi. Kun työtaistelutoimet ovat kuitenkin jatkuneet jarrutuksena, ei ammattiosaston toimintaa työtaistelun lopettamiseksi voida pitää riittävän tehokkaana.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Ruotsinpyhtään muovitehtaan työntekijät r.y:n maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Kemianteollisuuden Työnantajaliitolle 14 000 markkaa ja korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Loukola, Leivo ja Palanko-Laaka
Tuomio oli yksimielinen.