Labor court orders employer to pay severance and compensation for wrongful termination during probation period.

Työsopimukseen ei ollut näytetty kuuluneen työsopimuksen purkamisen perusteena käytettyä koeaikaa koskevaa ehtoa. Työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle, jonka työsuhde oli purettu koeaikana, palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta ja korvausta irtisanomissuojasopimuksen perusteella.

Työsuhteen lyhyt kestoaika ja uuden työpaikan saaminen jo noin kuukauden kuluttua työsuhteen päättymisestä otettu huomioon korvauksen suuruuteen vaikuttavina tekijöinä.

Kysymys myös hyvityssakkoon tuomitsemisesta.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y.

Vastaajat Lohjan Konepalvelu Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Markku Salo Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Kuultava Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys r.y.

Asianosaisliittojen kesken 21.4.1986 tehdyssä maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

II. TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN

6 §

Irtisanominen ja lomauttaminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä huhtikuun 21. päivänä 1986 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maa- ja vesirakennusalalla on muun ohessa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 §

Koeaika

1. Osa työsopimuksen voimassaoloajasta voidaan työehtosopimuksin tai työsopimuksin sopia erityisesti, enintään neljä (4) kuukautta kestäväksi koeajaksi, jonka kuluessa sopimus voidaan molemmin puolin purkaa ilman irtisanomisaikaa ja työsopimuslain irtisanomis- ja purkamisperusteita. Purkaminen ei saa kuitenkaan tapahtua työsopimuslain (320/70) 17 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Mikäli työnantaja järjestää työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhdenjakoisesti yli neljä (4) kuukautta, voidaan sopia enintään kuuden (6) kuukauden pituisesta koeajasta.

4 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. 2. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Työnantajan velvoite järjestää työtä arvioidaan tämän sopimuksen 29 §:n mukaisesti. 3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Irtisanomisajat

1. Työnantajan tulee irtisanoessaan työsopimuksen noudattaa työsuhteen yhdenjaksoisesta kestoajasta riippuen vähintään seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhteen kestoaika Irtisanomisaika enintään 3 vuotta 2 viikkoa

8 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

II TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

12 §

Irtisanomismenettely- ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella, mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvasta irtisanomisesta tämän luvun määräyksiä. 2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

c) työnantaja purkaa työsopimuksen työsopimuslain (125/84) 3 §:ssä tarkoitettuna koeaikana. Tässä kohdassa tarkoitettuun työsopimuksen purkamiseen koeaikana sovelletaan kuitenkin vain tämän sopimuksen 9, 10 ja 11 §:ien ja 13 §:n 2 momentin sekä 14, 15, 16 ja 17 §:ien määräyksiä.

18 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä itsestään johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. 19 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään kahdenkymmenen (20) kuukauden palkka. 2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti mm. työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

34 §

Korvauksia koskevat erityismääräykset

1. Työnantajaa ei voida tuomita tässä sopimuksessa tarkoitettujen korvausten lisäksi työsopimuslain (414/74) 51 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen, eikä työehtosopimuslain 7 §:n mukaan maksamaan hyvityssakkoa siltä osin kuin kysymyksessä on työehtosopimukseen perustuvien, mutta sinänsä samojen velvollisuuksien rikkominen, josta sopimuksen mukainen korvaus on määrätty.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että ajoneuvonosturin kuljettaja Pekka Rouvinen oli työskennellyt 9.4.1987 alkaneessa työsuhteessa Lohjan Konepalvelu Ky:n palveluksessa. Rouvinen oli 14.5.1987 sopinut työnjohtajan kanssa siitä, että hän voisi lähteä kotiinsa Poriin, koska seuraavana päivänä perjantaina 15.5.1987 ei ollut ollut ajoja tiedossa, ja tulla maanantaina 18.5.1987 takaisin työhön.

Rouvinen oli sairastunut 15.5.1987, minkä vuoksi hän oli käynyt lääkärissä samana päivänä. Hänet oli todettu työkyvyttömäksi 15. - 24.5.1987 väliseksi ajaksi. Sairauden edelleen jatkuessa Rouvinen oli käynyt uudelleen lääkärissä 25.5.1987, jolloin hänen sairauslomaansa oli jatkettu 7.6.1987 saakka.

Ensimmäisen lääkärissäkäynnin jälkeen Rouvinen oli ilmoittanut puhelimitse työnjohtajalle sairauslomastaan ja postittanut lääkärintodistuksen työnantajalle. Samoin hän oli ilmoittanut työnantajalle sairausloman jatkumisesta ja postittanut sitä koskevan todistuksen.

Rouvisen kanssa ei ollut sovittu koeajasta.

Työnantaja oli maksanut Rouviselle sairausajan palkkaa ajalta 15. - 22.5.1987. Maksusuorituksen yhteydessä Rouviselle oli lähetetty 21.5.1987 päivätty koeajan päättymisilmoitus, jossa oli ilmoitettu, että koeaika päättyisi 22.5. ja lopputili maksettaisiin 29.5.1987. Mainitulla ilmoituksella työnantaja oli purkanut Rouvisen työsopimuksen syytä ilmoittamatta, vaikka työnantajalla ei olisi ollut edes perusteita irtisanoa työsopimusta.

Rouvinen oli antanut 21.1.1988 työnantajalle ilmoituksen työsuhteen päättämisen vastustamisesta. Samana päivänä hän oli antanut myös ilmoituksen työsopimuksen purkamisen riitauttamisesta.

Kun asiassa ei työntekijän ja työnantajan kesken ollut saavutettu yksimielisyyttä, siitä oli käyty neuvotteluja 29.1., 5. ja 25.2.1988. Rakennustyöläisten Uudenmaan Aluejärjestön toimitsija oli katsonut, ettei irtisanomisperustettakaan ollut ollut olemassa.

Rouviselle ei ollut huomautettu työn laadusta tai työtavoista koko työsuhteen aikana. Väitetystä ammattitaidon riittämättömyydestä ei ollut myöskään esitetty mitään selvitystä.

Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys oli katsonut koeajan tulleen toteennäytetyksi ja työsopimuksen purkamisen tapahtuneen koeaikana.

Liittoneuvotteluissa, jotka oli pidetty 14.3. 15.4.1988, Rakennustyöläisten Liitto oli ilmoittanut, että Rouvisen työsuhteen osalta ei ollut sovittu koeajasta eikä työnantajalla ollut ollut lainmukaista purkamisperustetta eikä myöskään maa- ja vesirakennusalan irtisanomissuojasopimuksen mukaista irtisanomisperustetta. Suomen Maarakentajien Keskusliiton puolelta oli uudistettu piiritason neuvottelussa esitetty.

Työnantajan päättäessä Rouvisen työsuhteen purkamalla Rouviselta oli jäänyt saamatta työehtosopimuksen määräämä kahden viikon irtisanomisaika. Tältä ajalta työnantaja oli velvollinen maksamaan Rouviselle irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 1 momentin mukaisesti täyden palkan, jonka hän olisi ansainnut, jos työsuhde olisi jatkunut. Rouvisen keskituntiansio työsuhteen aikana oli ollut 31,96 markkaa tunnissa, mistä seikasta asianosaiset ovat asian käsittelyssä olleet yhtä mieltä.

Rouvisen työttömyysjakso työsopimuksen purkamisen jälkeen oli ollut vajaan kuukauden mittainen. Kun työnantaja oli purkanut työsuhteen kesken sairausloman, yhdeksän kuukauden palkkaa vastaava vahingonkorvaus oli perusteltu.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi, että Lohjan Konepalvelu Ky:llä ei ole ollut asianmukaista perustetta Rouvisen työsopimuksen irtisanomiseen, velvoittaisi Lohjan Konepalvelu Ky:n ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Markku Salon yhteisvastuullisesti maksamaan Rouviselle irtisanomissuojasopimuksen nojalla kahden viikon irtisanomisajan palkkana 2 556,80 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.6.1987 lukien ja tuomitsisi yhtiön sekä Salon suorittamaan yhteisvastuullisesti laiminlyönnistään työehtosopimuslain 7 §:n mukaisen hyvityssakon, tuomitsisi Lohjan Konepalvelu Ky:n ja Salon yhteisvastuullisesti maksamaan Rouviselle yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 47 748,24 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien, sekä tuomitsisi Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Rakennustyöläisten Liitto on asian esivalmisteluistunnossa luopunut kanteesta siltä osin kuin alunperin esitetyt vaatimukset ylittivät edellä mainitut markkamäärät. Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että irtisanomisajan palkka ja korvaus on laskettava 31,96 markan mukaan tunnilta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto, Lohjan Konepalvelu Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Markku Salo ovat lausuneet, että Lohjan Konepalvelu Ky harjoitti maarakennusurakointia ja konevuokrausta Lohjan talousalueella. Yhtiön liikevaihto vuonna 1987 oli ollut 1,8 miljoonaa markkaa ja sen palveluksessa oli keskimäärin seitsemän työntekijää. Yhtiöllä oli kuusi maarakennuskohdetta ja yksi ajoneuvonosturi.

Lohjan Konepalvelu Ky oli sopinut 10.2.1987 Forssan Ammatillisen Kurssikeskuksen kanssa Rouvisen oppilastyöharjoittelusta Lohjan Konepalvelu Ky:n ajoneuvonosturilla. Sopimuksen mukaan Rouvinen oli toiminut oppilastyöharjoittelijana yhtiön palveluksessa 16.2. - 3.4.1987 välisen ajan.

Keväällä 1987 ajoneuvonosturitöitä oli ollut vielä vähän jäljellä. Yhtiöllä oli ollut 12.3.1987 asti pieni 16 tonnin Bantam -merkkinen ajoneuvonosturi, jolla Rouvinen oli oppinut kohtalaisesti nostamaan pieniä nostoja. Tämän jälkeen yhtiö oli vaihtanut nosturin 25 tonnin P&H -merkkiseen ajoneuvonosturiin, jolla Rouvinen oli harjoitellut lopun aikaa oppilastyöharjoittelujaksosta.

Ajoneuvonosturin kuljettajien työvoimapulan vuoksi yhtiö oli tehnyt Rouvisen kanssa 9.4.1987 alkaen työsopimuksen, jossa oli sovittu, että Rouvinen tulisi yhtiön ajoneuvonosturin kuljettajaksi. Samalla oli sovittu neljän kuukauden koeajasta. Yrityksessä noudatettiin käytäntöä, jonka mukaan kaikki työntekijät otettiin työhön koeajaksi.

Yhtiö oli 22.5.1987 purkanut Rouvisen työsopimuksen koeajan perusteella, koska tilaajien taholta oli tullut ankaraa kielteistä arvostelua Rouvisen ajotaidon ja koneen käsittelyn johdosta. Lohjan Konepalvelu Ky:llä oli ollut sopimus lohjalaisen Rakennusliike Salopojat Ky:n kanssa yhtiön ajoneuvonosturin vuokrauksesta. Sopimus oli solmittu nimenomaan siitä syystä, että Rakennusliike Salopojat Ky oli pitänyt edellä mainittua Bantam -merkkistä nosturia liian pienenä ja tästä syystä yhtiö oli hankkinut mainitun isomman nosturin. Rakennusliike Salopojat Ky oli sitoutunut työllistämään uuden nosturin vähintään seitsemän kuukauden ajaksi vuosittain. Rouvisen ajotaidon ja koneen käsittelyn puutteellisuuden vuoksi Lohjan Konepalvelu Ky oli menettänyt kolmen Rakennusliike Salopojat Ky:n työmaan työt, mistä oli aiheutunut Lohjan Konepalvelu Ky:lle vahinkoa.

Heti työsuhteensa alkaessa Rouvinen oli ollut 9.4.1987 Lohjalla liikuntahallin työmaalla työn käsittäessä betonivalun nostoa. Tällöin Rouvinen oli ehtinyt nostaa ainoastaan kaksi tuntia, kun Rakennusliike Salopojat Ky:n työntekijät olivat ilmoittaneet, etteivät he suostuneet menemään kaivantoon, mikäli Rouvinen ajaisi ajoneuvonosturia. Tämän seurauksena Rouvisen ohjaama ajoneuvonosturi oli poistettu työmaalta. Kysymyksessä olisi ollut 2,5 kuukautta kestävä työmaa.

Tämän jälkeen Rouvinen oli ajanut ajoneuvonosturia toisella Rakennusliike Salopojat Ky:n työmaalla Nummelassa. Tällä niin sanotulla terveyskeskuksen työmaalla Rouvinen oli työskennellyt 13.4.1987 neljä tuntia, 29.4. 6,5 tuntia, 30.4. seitsemän tuntia, 4.-8.5. yhteensä 39 tuntia ja 11.-14.5. yhteensä 25 tuntia. Rouvinen oli 13.5. käynyt Rakennusliike Salopojat Ky:n linja-autoaseman työmaalla nostamassa yhden tunnin. Terveyskeskustyömaalla 12.5. tai 13.5.1987 Rouvisen nostaessa valun yhteydessä niin sanottua betonijassikkaa hän oli ollut vähällä pudottaa betonimestarin muotin päältä. Rakennusliike Salopojat Ky:n yhtiömiehen kuultua asiasta hän oli välittömästi poistanut Rouvisen ohjaaman ajoneuvonosturin työmaalta. Työmaan kesto olisi ollut neljä kuukautta. Koko ajan työmaalla oli ollut erään toisen yrityksen ajoneuvonosturi. Sen aikaa, kun Rouvinen oli saanut olla työmaalla, hänen ohjaamansa ajoneuvonosturi oli toiminut ainostaan apunosturina Rouvisen puutteellisesta työtaidosta johtuen.

Lisäksi Salopojat Ky:llä olisi ollut Tammisaaressa noin kolme kuukautta kestävä pienkerrostalon työmaa. Lohjan Konepalvelu Ky:n toimitusjohtaja oli neuvotellut valmiiksi sopimuksen siitä, että työmaalle otettaisiin yhtiön ajoneuvonosturi. Edellä mainittujen tapausten jälkeen työmaalle oli vuokrattu kilpailevan yrityksen ajoneuvonosturi.

Väite siitä, että Rouvinen olisi sopinut työnjohtajan kanssa Poriin lähdöstä 14.5.1987, ei pitänyt paikkaansa, vaan Rouvinen oli ollut luvatta poissa töistä 15.5.1987.

Rouvisen työsuhteen päättymisen syy oli ollut koeaikana osoitettu ammattitaidon puute. Rouvinen ei ollut ilmoittanut sairauslomastaan työnantajalle ennen kuin työnantaja oli purkanut Rouvisen työsopimuksen. Työsuhteen päättämisen syy ei ollut epäasiallinen.

Asiassa oli käyty ensin kirjeenvaihtoa Lohjan Konepalvelu Ky:n ja Rakennustyöläisten Satakunnan Aluejärjestön välillä. Tämän jälkeen asiassa oli käyty piiritason ja liittotason neuvottelut. Työntekijäpuolelle oli selvästi ilmoitettu, että Rouvisen työsuhde oli päätetty koeaikana ja että syynä oli ollut ammattitaidon puute.

Mikäli työtuomioistuin katsoisi, ettei koeajasta ollut sovittu, yhtiöllä oli ollut oikeus purkaa Rouvisen työsopimus. Rouvisen puutteellinen ajotaito oli aiheuttanut sen, ettei ajoneuvonosturin pääasiallinen työllistäjä Rakennusliike Salopojat Ky ollut enää hyväksynyt Rouvista työmailleen. Tästä oli aiheutunut Lohjan Konepalvelu Ky:lle suurta taloudellista vahinkoa. Todennäköisesti muutkaan työnantajat eivät olisi vuokranneet Rouvisen ajamaa ajoneuvonosturia, koska hänellä ei ollut ammattitaitoa ajoneuvonosturin kuljettamiseen. Lohjan Konepalvelu Ky:llä olisi joka tapauksessa ollut asianmukainen peruste Rouvisen työsopimuksen irtisanomiseen.

Vaatimus kahden viikon irtisanomisajan palkan maksamisesta ja yhtiön sekä sen vastuunalaisen yhtiömiehen tuomitsemisesta irtisanomisajan laiminlyönnistä työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon oli perusteeton, sillä Rouvisen työsuhteessa oli sovittu koeajasta.

Vaikka työnantaja ja sen vastuunalainen yhtiömies velvoitettaisiin suorittamaan Rouviselle irtisanomisajan palkan, ei tästä laiminlyönnistä voitu enää tuomita hyvityssakkoon. Vaatimus tuli hylätä irtisanomissuojasopimuksen 34 §:n 1 momentin perusteella.

Mikäli työtuomioistuin katsoisi, ettei yhtiöllä olisi ollut edes irtisanomisoikeutta, tuli korvausta vähentävänä tekijänä kuitenkin ottaa huomioon Rouvisen puutteellinen ajotaito ja hänen luvaton poissaolonsa 15.5.1987. Korvauksen suuruuteen vaikutti vähentävänä seikkana myös se, että Rouvinen oli saanut uuden työpaikan vajaan kuukauden kuluttua työsopimuksen purkamisesta, Lohjan Konepalvelu Ky:n pieni koko ja lisäksi Rouvisen työsuhteen lyhyt kesto.

Vaatimukset Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä tuli hylätä perusteettomina. Neuvotteluissa oli esitetty yhtiön ajomestarin kirjallinen todistus siitä, että Rouvisen työsuhteessa oli sovittu koeajasta. Asiasta oli vielä puhelimitse keskusteltu yhtiön ajomestarin kanssa erikseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Maarakentajien Keskusliitto, Lohjan Konepalvelu Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Markku Salo ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että väite Rouvisen ottamisesta työsuhteeseen neljän kuukauden koeajaksi ei pitänyt paikkaansa. Koeajasta todistuksen antanut ajomestari oli itse puhelimessa lausunut, ettei hän ollut ollut läsnä Rouvista työhön otettaessa. Koeaikaan oli viitattu vasta sen jälkeen, kun Rouvisen työsuhteen päättämisestä oli tullut riitaa.

Rouvisen ajettavaksi hankittua P&H-merkkistä nosturia ei ollut ostettu uutena. Siinä oli ollut vikoja. Hyväkään kuljettaja ei voinut saada aikaan kelvollisia työsuorituksia viallisella ajoneuvolla.

Lohjan liikuntahallin työmaalla oli ajoneuvonosturille ollut käyttöä vain kahden tunnin ajaksi, sillä P&H -merkkisen nosturin ulottuma oli osoittautunut riittämättömäksi. Sen vuoksi mestari oli koneen vaivalloisen siirtämisen sijasta ilmoittanut, että kone siirrettäisiin pois työmaalta. Työntekijät eivät olleet ilmoittaneet, etteivät he Rouvisen työskennellessä menisi kaivantoon työhön.

Toisen yhtiön ajoneuvonosturin käyttö Nummelan terveyskeskuksen työmaalla oli perustunut siihen, että nosturi oli hankittu työmaan käyttöön jo ennen kuin Rouvinen oli aloittanut työnsä. P&H -merkkisen nosturin käyttö apunosturina taas oli johtunut teknisestä tasoerosta koneiden välillä. P&H -merkkisen nosturin käyttö ahtaalla työmaalla olisi ollut erittäin hankalaa. Siihen, että betonimestari oli ollut vähällä pudota muotin päältä, oli ollut syynä P&H -merkkisen nosturin soveltumattomuus valutyöhön ja koneen puutteellisuudet.

Tammisaaren työmaasta ei ollut ollut tietoa vielä neuvotteluja käytäessä.

Rouvisen poissaolon 15.5.1987 johtui lääkärintodistuksen mukaan sairauden aiheuttamasta työkyvyttömyydestä.

Väite Rouvisen ajotaidon puutteesta oli ilmeisen perusteetonta, kun hänelle maksettu palkka otettiin huomioon. Rouvisen palkkaus oli nimittäin ylittänyt työehtosopimuksen palkkatason.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, vastaajat ja kuultavana oleva piiriyhdistys 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys on omalta osaltaan yhtynyt vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lohjan Konepalvelu Ky on sopinut 10.2.1987 Forssan Ammatillisen Kurssikeskuksen kanssa Pekka Rouvisen oppilastyöharjoittelusta 16.2.-3.4.1987 välisenä aikana. Työharjoittelun loppuvaiheessa Rouvinen on otettu yhtiön palvelukseen siten, että hän on aloittanut työnsä 9.4.1987. Työsuhteen ehdoista on sovittu suullisesti. Yhtiön toimitusjohtaja on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut pyytäneensä Rouvista täyttämään työhönottoa koskevan kaavakkeen, mutta hän ei ole sitä tehnyt.

Rouvinen on torstaina, 14.5.1987 pyytänyt yhtiön ajomestarilta lupaa pitää seuraavana päivänä vapaata. Ajomestarin jätettyä Rouvisen harkintaan hänen poissaolonsa Rouvinen on jäänyt pois töistä seuranneena päivänä. Hän on samana päivänä sairastunut ja hänet on lääkärintodistuksen mukaan todettu työkyvyttömäksi ensin 15.-24.5.1987 väliseksi ajaksi ja sitten vielä 7.6.1987 saakka.

Rouvinen on puhelimitse välittömästi ilmoittanut sairaudestaan. Yhtiö on maksanut Rouviselle sairausajan palkkaa 15.-22.5.1987 väliseltä ajalta. Palkanmaksun yhteydessä Rouviselle on lähetetty 21.5.1987 päivätty, toimitusjohtajan allekirjoittama ilmoitus, jossa on todettu koeaika päättyväksi 22.5.1987 ja lopputili maksettavaksi 29.5.1987.

Ajomestarin antamaa kirjallista todistusta ei, huomioon ottaen hänen kertomuksestaan ilmenevät seikat, voida pitää luotettavana selvityksenä koeajasta sopimisesta. Kun sanotun seikan toteen näyttäminen oikeudenkäynnissä kuuluu työnantajapuolelle, työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole vastoin Rouvisen itsensä antamaa lausumaa osoitettu, että hänen työsuhteessaan olisi sovittu koeajasta.

Rouvisen työsuhteen purkamisen perusteeksi on yhtiön puolelta ilmoitettu toisaalta hänen työsuorituksiaan kohtaan esitetty arvostelu kolmella työmaalla ja toisaalta hänen luvattomaksi ilmoitettu poissaolonsa töistä perjantaina 15.5.1987.

Selvityksen mukaan Rouvinen on oppilastyöharjoittelujaksollaan kuljettanut erästä ajoneuvonosturia, kunnes yhtiö on vaihtanut sen suurempaan nosturiin, jonka kuljettamiseen Rouvinen on ehtinyt perehtyä vain lyhyen ajan ennen työsuhteensa alkamista. Työsuhteensa aikana Rouvinen on kuljettanut isompaa ajoneuvonosturia viidellä työmaalla. Lohjan liikuntahallin työmaalla Rouvisen suorittaessa betonivalun nostoa työmaan mestari on moittinut yhtiön toimitusjohtajalle Rouvisen työtaitoa, jolloin toimitusjohtaja on käskenyt Rouvisen koneineen poistua työmaalta. Eräs toinen yritys on sitten suorittanut työn loppuun.

Huhti-toukokuun 1987 aikana Rouvinen on käyttänyt nosturia useana päivänä Nummelan terveyskeskustyömaalla. Eräässä työvaiheessa työmaan betonimestarin on pitänyt hypätä arviolta 1,5-2 metrin korkeudelta alas välttyäkseen joutumasta Rouvisen nosturilla siirtämän betoninostimen töytäisemäksi. Tapahtuman jälkeen Rouvinen on joutunut toimitusjohtajan määräyksestä lopettamaan työskentelynsä työmaalla.

Lisäksi on esitetty selvitystä siitä, että eräälle kerrostalotyömaalle ei ole huolittu Rouvisen kuljettamaa nosturia, vaan työ on suoritettu toisen yrityksen vastaavanlaisella nosturilla.

Rouvisen työsuorituksissa on ollut havaittavissa epävarmuutta ja kömpelyyttä nosturin käsittelyssä. Kun Rouvisen työtaidossa ilmenneet puutteellisuudet ovat ilmeisesti johtuneet pääosaltaan riittämättömästä harjaantumisesta isomman nosturin käyttämiseen, yhtiöllä ei näissä oloissa olisi ollut oikeutta purkaa Rouvisen työsopimusta työsopimuslain 43 §:ssä säädetyllä perusteella eikä erittäin painavaa syytä päättää hänen työsopimustaan irtisanomisella.

Rouvisen poissaolo töistä 15.5.1987 ei liioin ole ollut sellainen seikka, jonka perusteella hänen työsopimuksensa olisi ollut mainitun lainkohdan mukaan purettavissa tai irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen mukaan irtisanottavissa. Yhtiö on siten päättäessään Rouvisen työsopimuksen menetellyt irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen vastaisesti ja sen johdosta velvollinen suorittamaan Rouviselle korvausta. Korvauksen määrään vaikuttaa alentavasti Rouvisen työsuhteen lyhyt kestoaika ja se seikka, että hän on saanut uuden työpaikan noin kuukauden kuluttua työsuhteen päättymisestä.

Irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen 34 §:n 1 momentin mukaan ei työnantajaa, joka tuomitaan maksamaan sopimuksessa tarkoitettua korvausta työntekijälle, voida tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon samojen velvollisuuksien rikkomisesta, josta korvaus on määrätty. Kun työnantajan velvollisuus suorittaa Rouviselle palkkaa irtisanomisajalta johtuu samasta toimenpiteestä kuin edellä mainittu korvausvelvollisuus, ei hyvityssakon tuomitsemiselle irtisanomisajan laiminlyömisen johdosta ole perusteita.

Kysymys Rouvisen työsuhteeseen liittyvästä koeajasta on sekä piiritason että keskusliittojen välisissä neuvotteluissa ollut suurimmalta osalta kirjallisten selvitysten varassa. Kun Suomen Maarakentajien Keskusliitolla tai sen piiriyhdistyksellä ei voida katsoa olleen tosiasiallisia mahdollisuuksia saada varmuutta selvityksen luotettavuudesta, niiden ei ole näytetty laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Lohjan Konepalvelu Ky:llä ei ole ollut irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettua perustetta Rouvisen työsopimuksen irtisanomiseen.

Lohjan Konepalvelu Ky ja sen henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies Markku Salo velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan Rouviselle irtisanomisajan palkkana 2 556 markkaa 80 penniä 16 prosentin korkoineen 7.6.1987 lukien ja irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen 18 ja 19 §:n mukaisena korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 30 000

markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 30.8.1988 lukien.

Kanne hylätään muilta osin.

Lohjan Konepalvelu Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Markku Salo velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla.

Pelkonen, puheenjohtajana, Iirola, Suomalainen, Nouro, Pohja, Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.