Labor court orders employer to pay fine for breach of collective agreement but dismisses union's claim regarding union member scope.

Työehtosopimuksen mukaan työsopimus oli tehtävä kirjallisesti sopimusosapuolten hyväksymän mallin mukaisena kolmena kappaleena, joista yksi jäi ammattiliitolle.

Työnantaja, jonka ei ollut näytetty tehneen kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kanssa työsopimuksia työehtosopimuksen edellyttämässä muodossa, oli tältä osin tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Kun sen sijaan jossakin määrin tulkinnanvaraisena oli pidettävä sitä, kenen velvollisuutena oli toimittaa kappale työsopimuksesta ammattiliitolle, ei työnantaja ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta jättäessään toimittamatta työsopimuksista kappaleen ammattiliitolle.

Kysymys myös siitä, voitiinko yhteisesti hyväksyttyä työsopimuskaavakkeen mallia pitää työehtosopimuksen osana ja koskiko velvollisuus lähettää kappale työsopimuksesta ammattiliitolle vain järjestäytyneitä työntekijöitä.

Työnantaja tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon, mutta työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kanteen tutkimista vastaan neuvotteluvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty väite hylätty. (Ään.)

Kantajat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y. Vastaajat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Menski-Show Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen sekä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y:n välillä 11.2.1987 tehdyssä ravintolamuusikkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

1. Tällä työehtosopimuksella määrätään työehdot ravitsemisliikkeisiin tai ohjelmatoimistoihin työsuhteessa oleville ravintolamuusikoille ja orkesterin solisteille, joista tässä sopimuksessa käytetään nimitystä työkunta ja työntekijä.

2. Ulkomaalaisiin työkuntiin ja työntekijöihin on sovellettava tässä sopimuksessa olevia määräyksiä.

3. Tämän sopimuksen määräyksiä noudatetaan kaikissa työsopimuksissa katsomatta siihen, onko työnantajan ja työkunnan tai työntekijän kesken tehdyssä työsopimuksessa asiasta määräystä tai ei.

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

Työehtosopimuslain mukaisia hyvityssakkoja koskeva pöytäkirja 5.6.1984.

3 § Työhön ottaminen

1. Työsopimus on tehtävä kirjallisesti sopimusosapuolten hyväksymän työsopimusmallin mukaisena kolmena kappaleena, joista yksi kappale jää työnantajalle, yksi työkunnalle tai työntekijälle ja yksi ammattiliitolle.

Työsopimuksessa on mainittava työkunnan jäsenten lukumäärä ja nimet, syntymäajat tai henkilötunnukset ja kotipaikat, esiintymispaikka tai -paikat, työpäivien lukumäärä sopimuskauden aikana, päivittäinen työaika, peruspalkka, palkkajakautuma, mahdolliset luontaisedut samoin kuin matka- ja rahtikulujen korvausperusteet.

Pöytäkirjamerkintä:

Mikäli työsopimusta ei kirjallisesti vahvisteta sopimushetkellä, työnantajan tulee lähettää työsopimus allekirjoitettuna työkunnalle tai työntekijälle seitsemän vuorokauden kuluessa siitä, kun työsopimuksesta suullisesti sovittiin.

Työkunnan tai työntekijän on työsopimuksen saatuaan puolestaan palautettava se työnantajalle allekirjoitettuna seitsemän vuorokauden kuluessa siitä päivästä, jona työnantaja on lähettänyt sopimuksen työkunnalle tai työntekijälle.

Työkunta tai työntekijä voi, niin sovittaessa vahvistusmenettelyn nopeuttamiseksi, välittömästi suullisen työsopimuksen tekemisen jälkeen lähettää allekirjoittajajärjestön hyväksymän työsopimuskaavakkeen täytettynä ja allekirjoitettuna työnantajalle, jonka puolestaan tulee palauttaa se allekirjoitettuna viimeistään seitsemän vuorokauden kuluessa siitä päivästä, jona työkunta tai työntekijä on lähettänyt työsopimuksen.

Määräaikojen osalta ratkaisee postileiman päivämäärä.

Mikäli työsuhteen alkamisajankohtaan on alle 30 päivää, vahvistusmenettelynä voidaan käyttää myös sähke- tai telexvahvistusta. Tällaisessakin tapauksessa on kuitenkin välittömästi tehtävä kirjallinen työsopimus.

Työsopimusta ei ole syntynyt, mikäli sitä ei ole vahvistettu edellä mainitulla tavalla.

Osapuolet suosittelevat, että kaikki työkunnan jäsenet allekirjoittavat työsopimuksen.

18 § Ammattiyhdistyksen jäsenmaksut

Mikäli työntekijä on antanut siihen valtuutuksen, ammattiyhdistyksen jäsenmaksut peritään työntekijän palkasta ja työntekijälle annetaan vuoden päätyttyä verotusta varten todistus pidätetystä summasta. Perintämenettelyssä noudatetaan keskusjärjestöjen (LTK-SAK) välistä sopimusta.

Pöytäkirjamerkintä:

Ay-jäsenmaksun perintäsopimus on liitetty työsopimukseen.

20 § Neuvottelujärjestys

Tämän sopimuksen tulkintaa ja sen rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan ja työntekijän kesken. Ellei tällöin päästä asiasta yksimielisyyteen, voi työntekijä jättää erimielisyyden työntekijöitä edustavan luottamusmiehen ja työnantajan välillä neuvoteltavaksi, ja on neuvottelu aloitettava viimeistään viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

Elleivät osapuolet pääse neuvotteluissa yksimielisyyteen, on asia saatettava allekirjoittajajärjestöjen ratkaistavaksi, ja on neuvottelut aloitettava viimeistään kahden viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

Jollei yksimielisyyteen näin päästä, voi kumpikin riitapuoli saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa sanotaan seuraavaa:

Valtioneuvoston tehtyä periaatepäätöksen hallituksen esityksestä eduskunnalle työehtosopimuslain muuttamiseksi siten, että työehtosopimuslain 7-9 §:n mukaisia hyvityssakkoja korotetaan ja valtioneuvosto valtuutetaan tarkistamaan näitä 3-vuotiskausittain, ovat alla mainitut keskusjärjestöt sopineet yhteisten työehtosopimusalojensa osalta seuraavaa.

Hyvityssakkojen enimmäismäärien korotukset toteutetaan yhteisillä työehtosopimusaloilla siten, etteivät niiden nykyiset markkamääräiset suhteet muutu ja että yksittäiseen työantajaan ja paikalliseen ammattiyhdistykseen kohdistuvien hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat samat. Jos nämä periaatteet johtaisivat joltain osin hyvityssakkojen alentumiseen, neuvotellaan keskusjärjestöjen välillä sen aiheuttamista toimenpiteistä.

Edellä oleva koskee sekä lailla tapahtuvia hyvityssakkojen korotuksia että niiden myöhempiä tarkistuksia, ellei keskusjärjestöjen välillä muuta sovita.

Todettiin, että em. periaatteet merkitsevät, jos 1. kappaleessa mainitut hyvityssakkojen korotukset lailla toteutuvat, sitä, että paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat laista poikkeavasti 10 000 mk.

Tämän sopimuksen määräykset tulevat voimaan samanaikaisesti kun 1. kappaleessa lainmuutos hyvityssakkojen korottamisesta. Tämä sopimus sitoo niitä keskusjärjestöjen jäsenliittoja, jotka eivät ole 20 päivään kesäkuuta 1984 mennessä ilmoittaneet jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle.

Edellä mainitun hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan allekirjoittaneet keskusjärjestöt ovat 26.1.1988 tehdyllä pöytäkirjalla sopineet seuraavaa:

Allekirjoittaneiden keskusjärjestöjen 5.6.1984 tekemän hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan 3. kappaleen mukaisesti on todettu seuraavaa:

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat työehtosopimuslaista poiketen 11 200 markkaa.

KANNE

Kanteen perustelut

Kantajaliitot pitivät erittäin tärkeänä mainitun työehtosopimuksen määräyksen tarkkaa noudattamista. Tärkeää tämä oli erityisesti ulkomaalaisten ravintolamuusikoiden osalta. Ulkomaalaiset ravintolamuusikot, jotka usein eivät osanneet suomen kieltä eivätkä tunteneet maan tapoja, eivät ilman ammattiliiton apua pystyneet lainkaan seuraamaan, olivatko heidän työnantajaltaan saamansa suoritukset työehtosopimuksen mukaisia. Se seikka, että kappaletta työsopimuslomakkeesta ei toimitettu Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:lle, hankaloitti myös ravintolamuusikoiden pääluottamusmiehen valvontatoimintaa. Kantajaliittojen käsityksen mukaan MenskiShow Oy oli edellä mainitulla työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan vastaisella menettelyllä pyrkinyt salaamaan niin ravintolamuusikoilta kuin ammattiliitoilta tapahtuneita työehtosopimuksen määräysten rikkomisia. Tällaisia määräyksiä olivat muun muassa palkka ja työaikamääräykset.

Kantajaliitot olivat esittäneet työnantajapuolelle listan, jossa oli mainittu 37 ulkomaalaista yhtyettä, joiden kanssa työsopimuksia tehtäessä ei ollut menetelty työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan edellyttämällä tavalla. Menettelyllään Menski-Show Oy oli tahallaan rikkonut mainittua työehtosopimuksen määräystä.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto oli ollut tietoinen Menski-Show Oy:n työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä. Työnantajaliitto ei ollut kuitenkaan ryhtynyt asian johdosta mihinkään toimenpiteisiin, ja se oli siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Työntekijäliitot olivat 4.1.1988 päivätyllä kirjeellä vaatineet työnantajaliitolta pikaisten neuvottelujen käymistä ja asian selvittämistä. Koska työnantajapuoli oli kuitenkin pyrkinyt pitkittämään neuvotteluja selvässä asiassa, olivat työntekijäliitot joutuneet nostamaan kanteen, koska työehtosopimuksen rikkominen edelleen oli jatkunut laajamittaisena.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y. ovat vaatineet Menski-Show Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta enintään 10 000 markan hyvityssakkoon sekä LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Menski-Show Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että ravintolamuusikoita koskevan työehtosopimuksen 3 §:ssä oli sovittu, että työsopimus oli tehtävä kirjallisesti sopimusosapuolten hyväksymän mallin mukaisena kolmena kappaleena, joista yksi jäi ammattiliitolle. Yhteisesti hyväksytyn työsopimusmallin eräänä kohtana oli teksti, jossa todettiin, että työnantaja palautti liiton kappaleen järjestölle. Työnantajan velvollisuus toimittaa liiton kappale järjestölle perustui siten osapuolten väliseen työsopimukseen. Tämä työsopimuksen kohta tuli luonnollisesti sovellettavaksi vain siinä tapauksessa, että työntekijä oli toisessa työsopimuksen kohdassa ilmoittanut haluavansa kuulua ammattiliittoon. Työsopimuslomakkeen edellä mainituilla teksteillä oli ollut tarkoituksena tehdä ammattiliitolle mahdolliseksi valvoa jäsentensä palkka- ja työehtoja.

Menski-Show Oy oli käyttänyt ja edelleen käytti ravintolamuusikoiden kanssa työsopimuksia solmiessaan osapuolten yhteisesti hyväksymää työsopimuslomaketta. Solmituista työsopimuksista ei ollut lähetetty yhtä kappaletta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:lle, koska työkuntien jäsenet eivät olleet halunneet kuulua mainittuun ammattiliittoon.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Menski-Show Oy ovat katsoneet, että koska asiasta ei ollut neuvoteltu työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, tulisi kanne jättää tutkimatta. Mikäli kanne kuitenkin tutkittaisiin, tulisi se kokonaisuudessaan hylätä.

KANTAJIEN VASTASELITYS

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y ovat vielä lausuneet, että työnantajan velvollisuus toimittaa yksi kappale työsopimuslomakkeesta ammattiliitolle perustui työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan yksiselitteisen selvään ensimmäiseen lauseeseen, jossa oli todettu, että yksi työsopimuksen kappaleista jäi työnantajalle, yksi työkunnalle tai työntekijälle ja yksi toimitettiin ammattiliitolle. Mikäli työehtosopimukseen osallisten tarkoituksena olisi ollut, että ainoastaan järjestäytyneiden työntekijöiden kanssa tehdyistä työsopimuksista tuli kappale toimittaa ammattiliitolle, olisi tästä otettu maininta työehtosopimukseen. Näin ei kuitenkaan ollut menetelty. Työehtosopimuksen sanamuodosta ei saanut lainkaan tukea vastaajien esittämälle tulkinnalle.

Nyt riidanalainen työehtosopimuksen määräys oli otettu ensimmäisen kerran työehtosopimukseen vuonna 1980. Määräyksen tarkoituksena oli ollut parantaa työntekijäpuolen mahdollisuuksia valvoa sitä, että ravintolamuusikoiden kanssa työsopimukset tehtäisiin kirjallisina, kuten jo vuonna 1974 oli työehtosopimuksella sovittu.

Vuoden 1977 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä oli todettu, että alalla oli käytössä varsin paljon erilaisia työsopimuslomakkeita ja että oli tarvetta niiden yhtenäistämiseen. Jo tuolloin oli ollut käytössä työehtosopimuksen osapuolten yhteisesti hyväksymä työsopimuslomakemalli, jonka käyttämistä työehtosopimuksessa oli suositeltu. Tästä huolimatta monet työnantajat olivat käyttäneet omia lomakkeitaan. Koska käytännössä oli tehty hyvinkin erilaisia työsopimuksia, oli työehtosopimuksen osallisten välillä perustettu kahden hengen työryhmä, jonka tehtävänä oli ollut laatia ennen vuoden 1980 työehtosopimusneuvotteluja yhteinen suositus työsopimuslomakkeeksi.

Työryhmä oli saanut työnsä valmiiksi 1.10.1979, jolloin asiasta oli allekirjoitettu pöytäkirja. Koska vuonna 1977 solmittu työehtosopimus oli vielä tuolloin ollut voimassa, oli pöytäkirjassa todettu, että allekirjoitetut työsopimukset suositeltiin toimitettaviksi Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:lle. Tämä suositus oli selvästi tarkoitettu koskemaan työnantajia. Työryhmässä työntekijäpuolen edustaja oli todennut, että työnantajan olisi toimitettava allekirjoitettu työsopimuskappale aina ammattiliitolle, mutta tähän työnantajapuolen edustaja oli todennut, että tuossa vaiheessa kun työehtosopimus oli vielä voimassa, ei asiasta voitu tehdä muuta kuin suositus.

Vuoden 1980 työehtosopimusneuvotteluissa oli sovittu siten kuin työehtosopimuksesta ilmeni. Asian luonteesta ja työehtosopimuksen määräyksen sanamuodosta voitiin päätellä, että työnantajalla oli velvollisuus lähettää kappale työsopimuksesta ammattiliitolle. Tämä velvollisuus perustui työehtosopimukseen eikä työsopimukseen.

Työsopimuslomakkeessa olevan jäsenyyskohdan täyttäminen ei ollut ainoa tapa liittyä työntekijäliiton jäseneksi. Suuri osa muusikoista liittyi ammattiliiton jäseneksi muulla tavoin kuin täyttämällä työsopimuslomakkeen asianomaisen kohdan. Siitä seikasta, oliko työntekijä täyttänyt työsopimuslomakkeen ammattiliiton jäsenyyttä koskevan kohdan, työnantaja ei voinut tehdä mitään johtopäätöstä siitä, oliko muusikko järjestäytynyt työntekijäliittoon vai ei. Käytännössä työsopimuslomakkeen allekirjoitti usein ainoastaan orkesterin eli työkunnan yhdysmies, eikä työnantajalla siten voinut olla tietoa siitä, olivatko kaikki orkesterin jäsenet järjestäytyneet ammattiliittoon.

Työnantajaliitto oli tosin ryhtynyt toimenpiteisiin suhteellisen nopeasti sen jälkeen, kun kantajaliitot olivat lähettäneet sille 4.1.1988 päivätyn neuvottelupyynnön, jossa oli korostettu asian kiireellisyyttä. Kun työnantajaliitolta ei vielä 20.1.1988 mennessä ollut saatu mitään selvitystä asiaan, oli kantajaliittojen täytynyt saattaa asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Ravintolamuusikoiden valtakunnallinen pääluottamusmies oli tätä ennen jo useasti todennut sekä Menski-Show Oy:lle että työnantajaliiton edustajalle, että Menski-Show Oy ei tehnyt kirjallisia työsopimuksia kuten työehtosopimus edellytti. Menski-Show Oy:n edustaja oli vuoden 1987 aikana kieltäytynyt käymästä asiasta neuvotteluja ravintolamuusikoiden pääluottamusmiehen kanssa.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Menski-Show Oy ovat vielä lausuneet, että ravintolamuusikoita koskeva työehtosopimus velvoitti laatimaan työsopimuksen kolmena kappaleena kirjallisesti. Velvollisuus laatia työsopimus kirjallisesti koski sekä järjestäytyneitä että järjestäytymättömiä työntekijöitä. Työehtosopimus ei sen sijaan velvoittanut työnantajia toimittamaan yhtä kappaletta työsopimuksista ammattiliitolle. Allekirjoittamalla työsopimuslomakkeen työnantaja sitoutui työsopimuksen osana työsopimuksessa mainitussa määräajassa toimittamaan ammattiliiton kappaleen ammattiliitolle. Tämä johtui siitä, että työsopimuslomake sisälsi myös sopimuksen ammattiyhdistysjäsenmaksun perimisestä. Edellä mainittu seikka kävi ilmi sekä vuonna 1977 ja vuonna 1980 solmituista työehtosopimuksista, joissa oli todettu, että ammattiyhdistysjäsenmaksun perintäsopimus oli liitetty työsopimukseen.

Vastaajien mielestä 1.10.1979 tehty pöytäkirja osoitti kiistattomasti sen, että ammattiyhdistysjäsenmaksuperintää koskeva sopimus oli ollut perusteena sille, että yksi työsopimuksen kappale tuli lähettää ammattiliitolle. Pöytäkirja osoitti selvästi myös sen, että velvollisuus lähettää työsopimuksen kappale ammattiliitolle perustui osapuolten välillä laaditun työsopimuslomakkeen tekstiin eikä työehtosopimukseen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL sekä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y. lisäksi oikeudenkäyntikuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Ravintolamuusikoita koskevaan työehtosopimukseen on vuonna 1980 otettu 3 §:n 1 kohta nykyisessä muodossaan. Mainitun työehtosopimuksen määräyksen mukaan työsopimus on tehtävä kirjallisesti sopimusosapuolten hyväksymän sopimusmallin mukaisena kolmena kappaleena, joista yksi jää työnantajalle, yksi työntekijälle ja yksi ammattiliitolle.

Ennen vuotta 1980 voimassa olleen, 1977 solmitun työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan mukaan työsopimus tuli tehdä kirjallisesti kolmena kappaleena, joista yksi kappale jäi työnantajalle ja kaksi työntekijälle tai työkunnalle. Mikäli kysymys oli ohjelmatoimiston välittämästä työntekijästä, edellytti työehtosopimus työsopimuksen tekemistä neljänä kappaleena, joista yksi jäi työnantajalle, yksi ohjelmatoimistolle ja kaksi työkunnalle tai työntekijälle. Vuoden 1977 työehtosopimuksen 3 §:n 4 kohdan pöytäkirjamerkinnän mukaan osapuolet suosittelivat työsopimuksen tekemistä työehtosopimuksen allekirjoittajajärjestöjen yhteisesti hyväksymälle työsopimuskaavakkeelle.

Yhteisen työsopimusmallin laatimisen tarkoituksena osapuolilla on ollut saada työnantajat käyttämään kirjallisia yhdenmukaisia työsopimuksia. Tätä käsitystä tukee myös se, että vuoden 1980 työehtosopimuksesta on jätetty pois aikaisempaan työehtosopimukseen sisältynyt suositus yhteisesti hyväksytyn työsopimuslomakkeen käyttämisestä. Työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan sanamuoto lähtee selvästi siitä, että työsopimukset on tehtävä kirjallisesti sopimusosapuolten hyväksymän työsopimusmallin mukaisena.

Työehtosopimukseen osalliset ovat yhtä mieltä siitä, että velvollisuus tehdä työsopimus kirjallisesti koskee myös järjestäytymättömiä ja ulkomaalaisia työntekijöitä.

Vastaajat ovat esittäneet kolme Menski-Show Oy:n ja ulkomaalaisten muusikoiden tai orkestereiden kanssa yhteisesti hyväksytyn mallin mukaisesti tehtyä työsopimusta. Vain yksi näistä sopimuksista koskee osittain kanteessa tarkoitettuja työsuhteita. Muilta osin Menski-Show Oy ei ole näyttänyt tehneensä kirjallisia työsopimuksia kanteessa tarkoitettujen muusikoiden työsuhteiden osalta. Laiminlyödessään tehdä työsopimukset työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan edellyttämällä tavalla on Menski-Show Oy tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä siitä, kenen velvollisuutena on toimittaa yksi työsopimuskappaleista ammattiliitolle. Yhteisesti hyväksyttyä työsopimuksen kaavaa, johon sisältyy määräys työnantajan velvollisuudesta toimittaa työsopimuskappale ammattiliitolle, ei ole liitetty työehtosopimukseen. Kuultaessa todistajina yhteisen työsopimusmallin vuonna 1979 laatineen työryhmän jäseniä on käynyt selville, ettei ainakaan tuossa vaiheessa, kun malli hyväksyttiin työehtosopimuksen voimassaollessa, ollut tarkoitustakaan saattaa sopimuksen kaavaa työehtosopimuksen osaksi. Selvitystä ei ole esitetty, onko sopimusosapuolten tarkoitus mahdollisesti muuttunut myöhemmin solmittaessa uusia työehtosopimuksia. Työsopimuksen kaava ei tule työehtosopimuksen osaksi pelkästään sillä perusteella, että työehtosopimus edellyttää työsopimusten tekemistä osapuolten hyväksymän työsopimusmallin mukaisena.

Vaikka yhteisesti hyväksytyn työsopimuksen kaavaa ei tässä tapauksessa voida pitää työehtosopimuslain 1 §:n tarkoittamana työehtosopimuksena, on kaavan sanamuodosta pääteltävissä osapuolten tarkoittaneen työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdasta sopiessaan, että työnantajan velvollisuutena on lähettää työsopimuksen kappale ammattiliitolle. Näyttämättä on jäänyt, että työsopimuksen ammattiliiton kappaleen lähettämisvelvollisuus koskisi vain järjestäytyneitä työntekijöitä. Lähettämiseen velvoittavan nimenomaisen määräyksen puuttuessa työehtosopimuksesta ja asian ollessa siten jossain määrin tulkinnanvarainen ei Menski-Show Oy työsopimuskappaleiden lähettämisen laiminlyödessään ole kuitenkaan syyllistynyt työehtosopimuksen tietensä rikkomiseen.

Tuomiolauselma

Kanteen tutkimista vastaan tehty väite hylätään.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla ottaen huomioon keskusjärjestöjen välillä tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset Menski-Show Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:lle 4 000 markkaa.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Menski-Show Oy velvoitetaan korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Jutun laatuun katsoen saa LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Suhonen, Virtanen, Airaksinen, Pohja ja Kolula.

Eri mieltä olevan jäsen Virtasen lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisun perusteluihin siltä osin, että yhteisesti hyväksytyn työsopimuksen kaavaa ei voida pitää työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettuna työehtosopimuksena.

Edellä esitetyillä perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen tältä osin työehtosopimukseen perustumattomana.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen ratkaisun perusteluihin ja tuomiolauselmaan.