Labor court allows partial payment of reduced workday compensation for commission-based employees under collective agreement.

Työehtosopimukseen ei sisältynyt määräystä työajan lyhennyskorvauksen maksamisesta provisiopalkkaa saaville työntekijöille. Työajan lyhennys ansiotasoa alentamatta ei ollut mahdollista ottamatta huomioon myös palkan provisio-osaa lyhennyskorvausta laskettaessa. Sen vuoksi yhtiö oli velvollinen maksamaan henkilökohtaista provisiopalkkaa saaville työntekijöille arkipyhäviikkojen työajan lyhentämispäiviltä kiinteän peruskuukausipalkan pohjalta määräytyvän päiväpalkan lisäksi keskimääräisen päiväpalkan myös provision osalta. (Ään.)

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaajat Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Konetalo Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.3.1987 allekirjoitetussa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien työntekijäin työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

3. TYÖAIKA

5 § Työaika

Arkipyhäviikkojen työajan lyhentäminen

15. Työntekijän säännöllistä työaikaa lyhennetään antamalla vapaapäivä viikolla, jolla pääsiäislauntai, pääsiäismaanantai tai juhannusaatto sekä viikolla, jolla uudenvuodenpäivä, vapunpäivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto tai tapaninpäivä on muuna arkipäivänä kuin lauantaina. Tämä vapaapäivä voidaan myös siirtää annettavaksi kahtena kyseistä viikkoa edeltävänä tai kahtena sitä seuraavana viikkona.

Jos kuitenkin lauantai on pysyvästi työntekijän vapaapäivä, on lauantai vapaa myös uudenvuodenpäivä-, pääsiäismaanantai-, vapunpäivä-, itsenäisyyspäivä- ja tapaninpäiväviikolla.

Mikäli annettavan vapaapäivän työtuntimäärä olisi 8 tuntia lyhyempi, on sen tasoittumisjakson työaikaa, jolle työajan lyhennys sattuu, kuitenkin yhteensä lyhennettävä kahdeksalla tunnilla kunkin työajan lyhennyksen osalta.

Asianosaisliittojen välisessä 31.3.1987 allekirjoitetussa myyjien ja varastotyöntekijäin palkkoja koskevan työehtosopimuksen liitteenä olevassa henkilökohtaista provisiopalkkaa saavia myyjiä koskevassa liitepöytäkirjassa on seuraava määräys:

2 §

Keskimääräinen päiväpalkka provision osalta lasketaan kahdesti kalenterivuodessa kahdentoista edellisen kalenterikuukauden keskimääräisen ansion perusteella siten, että laskenta-aikana säännölliseltä työajalta maksettu ja maksettavaksi erääntynyt provisio jaetaan laskenta-aikaan sisältyneiden todellisten työpäivien lukumäärällä. Tuntipalkka saadaan jakamalla keskimääräinen päiväpalkka työsuhteessa noudatettavaan keskimääräiseen työpäivään sisältyvien työtuntien lukumäärällä.

Myyjän työsuhteen alkaessa niin, ettei 1. kohdan mukainen laskentamenettely ole mahdollista, lasketaan hänen keskimääräinen päivä- ja tuntipalkkansa työsuhteeseen sisältyneiden kalenterikuukausien keskimääräisen ansion perusteella noudattaen mitä ensimmäisessä kappaleessa on määrätty.

Näin saatua keskimääräistä päiväpalkkaa noudatetaan siihen asti, kunnes ensimmäisen kerran keskimääräinen päivä- ja tuntipalkka on laskettu ensimmäisen kappaleen mukaan.

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on lausunut, että erimielisyys oli syntynyt Konetalo Oy:n provisiopalkkaisten myyjien palkan määräytymisperusteista annettaessa myyjille työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan mukainen työajan lyhennys arkipyhäviikolla. Joulukuussa 1985 oli talouspäällikön ja luottamusmiehen välillä sovittu siitä, että osittain provisiopalkatuille henkilöille, myyjille ja myymäläpäälliköille, korvattaisiin arkipyhäviikoilla toteutettavan työajan lyhentämisen aiheuttama provisiopalkan menetys henkilön keskimääräisen provision mukaisesti. Provisiopalkkaisilla henkilöillä provisiopalkan osuus oli ollut noin puolet ansioista.

Sittemmin paikallistasolla oli syntynyt erimielisyyttä siitä, olivatko esimiehet oikeutettuja vastaavalla tavalla laskettuun korvaukseen vapaapäivältä. Asiasta käydyssä liittoneuvottelussa oli 29.9.1986 sovittu työajan lyhennyskorvauksen maksamisesta provisiopalkkaisille aikaisemman käytännön mukaisesti siten, että yhtiötä koskeva sopimus oli voimassa silloisen työehtosopimuskauden päättymiseen 31.3.1987 saakka, mikäli liitot tai yhtiö eivät sopisi toisin. Yhtiö ei ollut maksanut 1.4.1987 lukien myyjille arkipyhäviikon vapaapäivältä palkkaa keskimääräisen päiväpalkan mukaan, vaan se oli maksanut ainoastaan peruspalkan.

Työehtosopimuksen määräysten mukaan myyjille oli maksettava arkipyhäviikon työajan lyhennyspäivästä palkka keskimääräisen päiväpalkan mukaan, joka käsitti peruspalkan lisäksi myös provisio-osuuden. Kantaa tuki työtuomioistuimen tuomio n:o 80/1980. Tuomion jälkeen työnantajaliitto ja silloinen Suomen Liikeväen Liitto r.y. olivat 5.11.1980 allekirjoitetussa pöytäkirjassa sopineet palkkojen korottamisesta työnantajaliiton jäsenyrityksissä, jotka harjoittivat huonekalujen vähittäiskauppaa ja joissa huonekalujen myyntitehtävissä työskentelevien myyjien palkkaus määräytyi kiinteänä kuukausipalkkana ja sen lisäksi maksettavana henkilökohtaisen myynnin perusteella määräytyvänä provisiona mainitun työtuomioistuimen tuomion linjan mukaisesti. Lisäksi kannetta tuki välityslautakunnan 11.3.1986 tekemä päätös, joka koski Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto r.y:n provisio- ja suoritepalkkaisten toimihenkilöiden oikeutta saada niin sanottujen Pekkaspäivien työajan lyhennys ansiotasoa alentamatta.

Provisiopalkkaa saavien myyjien osalta myös sairausajan palkka määräytyi peruspalkasta ja provisio-osuudesta laskettavan keskimääräisen päiväpalkan perusteella.

Kanne koski työntekijäliiton jäseniä Pertti Tahvanaista, Lea Leinosta, Jouni Hyvöstä, Juhani Nurmista, Jouko Illukkaa, Anna-Liisa Palviaista, Timo Pekosta, Torsti Äijälää, Jouni Mannista, Pentti Jukaraista, Seppo Järvelää, Hannu Lohkoa, Jaakko Sorvistoa, Ilkka Aaltoa, Pekka Ruhasta, Anita Virtasta ja Untamo Pötsöstä. Asiassa oli suoritettu paikallisneuvottelu 21.5.1987 ja liittoneuvottelu 1.9.1987 pääsemättä kuitenkaan yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Konetalo Oy on velvollinen maksamaan kanteessa tarkoitetuille työntekijöille työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan mukaisilta arkipyhäviikkojen työajan lyhentämispäiviltä kiinteän peruskuukausipalkan pohjalta määräytyvän päiväpalkan lisäksi henkilökohtaista provisiopalkkaa saavia myyjiä koskevan liitepöytäkirjan 2 §:n mukaisesti lasketun keskimääräisen päiväpalkan myös provision osalta. Lisäksi Liikealan ammattiliitto on vaatinut Konetalo Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Konetalo Oy ovat lausuneet, että työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan mukainen työajan lyhennysmääräys oli peräisin vuodelta 1972, joten sen kytkeminen työajan yleiseen lyhentämiseen nykyisessä muodossaan oli täysin harhaanjohtavaa. Kysymys oli ollut vain työehtosopimusosapuolten keskinäisestä sopimuksesta, jonka mukaan työntekijän säännöllistä työaikaa lyhennettiin antamalla hänelle vapaapäivä niin sanotulla arkipyhäviikolla. Sopimusmääräys perustui yksinomaan työehtosopimukseen ja sen tarkoituksena oli ollut vapaapäivän antaminen nimenomaan kuukausipalkkaisille työntekijöille. Tuohon aikaan provisiopalkkausta ei juurikaan ollut ollut ja sopimusmääräystä tehtäessä sitä ei ollut edes ajateltu eikä tarkoitettu.

Mistään arkipyhälyhennysten korvauksista ei työehtosopimuksessa ollut sovittu provisiopalkkaa saaville työntekijöille. Myöskään ansiotason säilymisestä ei ollut mainintaa työehtosopimuksessa kuten nykyisin oli usein asianlaita työajan yleisen lyhentämisen osalta. Kaupan alalla esimerkiksi osa-aikatyöntekijöiden osalta työehtosopimuksessa oli selvät määräykset siitä, missä tilanteessa ja miten työajan yleinen lyhentäminen korvattiin. Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto ja tarkoitus tukivat vastaajapuolen käsitystä asiassa.

Mitään ansioiden alentumista ei ollut edes tapahtunut, sillä kyseessä olevalla järjestelyllä ei ollut ollut vaikutusta myynnin määrään. Näin ollen väitettyjen provisiomenetysten korvaaminen usein johtaisi jopa selvään ylikompensaatioon. Kanteessa oli viitattu myös henkilökohtaista provisiopalkkaa saavia myyjiä koskevan liitepöytäkirjan 2 §:ään, jolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä arkipyhälyhennysten kanssa. Määräyksen tarkoituksena oli ollut määritellä provisiopalkkaa saavien myyjien keskimääräinen päiväpalkka ja tuntipalkka lähinnä sairausajan palkkaa laskettaessa.

Työehtosopimusmääräystä oli alalla sovellettu kiistatta työehtosopimuksen edellä esitetyn tarkoituksen mukaisesti alusta alkaen. Arkipyhälyhennyskorvauksia provisiopalkkaisille myyjille ei siten ollut maksettu. Mikäli paikallisella tasolla oli joissakin tapauksissa työnantajan ja työntekijöiden välisin sopimuksin korvauksia suoritettu, tämä oli perustunut työehtosopimuksen virheelliseen tulkintaan ja kysymys oli siis ollut työnantajan ja työntekijän välisen työsopimuksen ehtoja koskevasta asiasta. Näin oli myös asianlaita tässä jutussa, jossa liitotkin olivat nimenomaan todenneet, että kyseistä erimielisyyttä koskevalla sopimuksella liitot eivät ottaneet kantaa sopimuskohdan oikeaan tulkintaan, vaan asia oli jäänyt edelleen erimieliseksi.

Arkipyhälyhennyskorvauksista provisiopalkkaa saaville myyjille ei ollut työehtosopimuksessa sovittu eikä tarkoitettu. Kyseessä olevassa tilanteessa provisioiden ei ollut edes osoitettu vähentyneen. Työehtosopimusmääräyksen syntyhistoria, sanamuoto, tarkoitus ja soveltamiskäytäntö huomioon ottaen tietensä rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ei asiassa voinut olla kysymys.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Konetalo Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Konetalo Oy:ssä on joulukuussa 1985 yhtiön edustajan ja luottamusmiehen välillä paikallisesti sovittu siitä, että osittain provisiopalkatuille myyjille ja myymäläpäälliköille korvataan työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdassa tarkoitetuilla arkipyhäviikoilla toteutettavan työajan lyhentämisen aiheuttama provisiopalkan menetys työntekijän keskimääräisen päiväprovision mukaisesti. Sopimuskauden päätyttyä keväällä 1986 yhtiössä on syntynyt erimielisyyttä siitä, ovatko esimiehet ja muutkaan osaprovisiolla työskennelleet myyjät oikeutettuja korvaukseen provision osalta. Erimielisyydestä on 29.9.1986 käydyssä liittoneuvottelussa sovittu, että mainittu paikallinen sopimus on voimassa työehtosopimuskauden päättymiseen 31.3.1987 saakka. Yhtiö ei ole sopimuksen voimassaolon päätyttyä 1.4.1987 lukien suostunut maksamaan myyjille ja myymäläpäälliköille arkipyhäviikkojen vapaapäiviltä palkkaa provision osalta, vaan on maksanut ainoastaan peruspalkan.

Työehtosopimuksen arkipyhäviikkojen työajan lyhentämistä koskeva 5 §:n 15 kohdan määräys on otettu työehtosopimukseen ensimmäisen kerran vuonna 1972. Sopijapuolten yhteisenä lähtökohtana on tuolloin ollut, kuten todistajana kuultu vastaajaliiton asiamies on kertonut, että myyjät saavat kuukausipalkkansa ja vapaapäivän. Työajan lyhennys on ollut siten tarkoitus toteuttaa, ja on kiinteällä kuukausipalkalla työskentelevien osalta myös toteutettu ansiotasoa alentamatta. Tuolloin ei vielä ollut provisiopalkalla tai osaprovisiopalkalla työskenteleviä myyjiä, minkä vuoksi työehtosopimukseenkaan ei sisältynyt nimenomaan heitä koskevia määräyksiä.

Suoritepalkkausjärjestelmien yleistyttyä ja kun provisiopalkkaisten myyjien palkankorotuksista lähinnä huonekalumyyjien osalta on Kaupan Työnantajaliiton ja Suomen Liikeväen Liitto r.y:n kanssa ollut 1970 luvun puolenvälin aikoihin erimielisyyttä, on Suomen Liikeväen Liitto esittänyt, että alalle solmittaisiin erillinen provisiopalkkaisia myyjiä koskeva työehtosopimus. Työnantajaliitto ei ole suostunut tällaiseen sopimusesitykseen, vaan työehtosopimusneuvottelujen aikana 1977 on sovittu, että kaupanalan työehtosopimuksen liitteeksi otettaisiin henkilökohtaista provisiopalkkaa saavia myyjiä koskeva pöytäkirja. Sillä on selvityksen mukaan ollut tarkoitus ratkaista myyjien palkanlaskentatekniikkaan liittyviä ongelmia ja yhtenäistää käytäntöä. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole saatettu riidanalaiseksi, etteikö pöytäkirja sinänsä koskisi myös kanteessa tarkoitettuja työntekijöitä.

Työnantajapuolelta liitepöytäkirjaa neuvottelemassa ollut asiamies on todistajana kertonut, että liitepöytäkirjan mukaista keskimääräistä päiväpalkkaa provision osalta on tarvittu sairausajan palkkaa laskettaessa. Liitepöytäkirjaa tehtäessä ei kuitenkaan ollut haluttu määritellä tarkemmin, mihin keskimääräistä päiväpalkkaa käytettäisiin. Työnantajalla on erilaisia tarpeita maksaa työntekijöille poissaoloajalta palkkaa, minkä vuoksi liitepöytäkirjassa oli sovittu laskentasääntö palkan tekniseksi laskemiseksi.

Työehtosopimukseen ei sisälly nimenomaista määräystä työajan lyhennyskorvauksen maksamisesta provisiopalkkaa saaville työntekijöille. Tästä ei kuitenkaan voida vetää sellaista johtopäätöstä, että heidän osaltaan olisi luovuttu siitä alunperin sovitusta ja yhtiössäkin noudatetun käytännön mukaisesta lähtökohdasta, että työajan lyhennys toteutetaan ansiotasoa alentamatta. Kun myös henkilökohtainen provisio on ansiotasoon vaikuttavaa palkkaa, työajan lyhennys ansiotasoa alentamatta ei ole mahdollista ottamatta huomioon myös palkan provisio-osaa lyhennyskorvausta laskettaessa.

Kanteessa tarkoitetuilla henkilökohtaista provisiopalkkaa saavilla työntekijöillä on edellä todetun mukaisesti oikeus saada työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan mukaisilta työajan lyhennyspäiviltä ansiotasoaan vastaava palkka, jonka laskutapa määräytyy vuonna 1977 allekirjoitetun liitepöytäkirjan perusteella. Yhtiö on siten velvollinen maksamaan kyseisille työntekijöille työehtosopimuksen mukaisilta arkipyhäviikkojen työajan lyhentämispäiviltä kiinteän peruskuukausipalkan pohjalta määräytyvän päiväpalkan lisäksi liitepöytäkirjan mukaisesti lasketun keskimääräisen päiväpalkan myös provision osalta.

Työehtosopimusmääräykset ovat henkilökohtaista provisiopalkkaa saavien myyjien osalta siinä määrin tulkinnanvaraisia, ettei yhtiön voida katsoa kanteessa kerrotuin tavoin menetellessään syyllistyneen työehtosopimuksen tieten rikkomiseen eikä Kaupan Työnantajaliitto KTL:n laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Konetalo Oy on velvollinen maksamaan kanteessa tarkoitetuille henkilökohtaista provisiopalkkaa saaville työntekijöille työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan mukaisilta arkipyhäviikkojen työajan lyhentämispäiviltä kiinteän peruskuukausipalkan pohjalta määräytyvän päiväpalkan lisäksi liitepöytäkirjan 2 §:n mukaisesti lasketun keskimääräisen päiväpalkan myös provision osalta.

Muilta osin kanne hylätään.

Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Hurmalainen, Sariola, Pohja ja Palanko-Laaka.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Sariola, jonka lausuntoon jäsen Hurmalainen yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomioon siltä osin kuin siinä on selostettu tapahtumia paikallis- ja liittotasolla, työehtosopimuksen määräysten kehitystä ja työehtosopimusneuvotteluja.

Katson, ettei työehtosopimukseen sisälly määräystä työajan lyhennyskorvauksen maksamisesta provisiopalkkaa saaville työntekijöille. Provisiopalkkojen yleistyessä on myös eri tavalla määräytyvien provisioiden laskentaja maksuperusteet hyvinkin erilaisia eri yrityksissä ja eri henkilöstöryhmillä. Työajan lyhentymisestä nyt kyseessä olevalla tavalla ei aiheudu edes provision vähentymistä. Esimerkiksi esimiesten provisio määräytyy usein myös hänen alaistensa työsuoritusten perusteella. Näin ollen voi provisiopalkka ainakin esimiesten osalta olla riippumaton tämän työajan pituudesta.

Konetalo Oy:n osalta ei kanteessa ole selvitetty provision määräytymisperusteita eikä työajan lyhennyksen mahdollisesti aiheuttamia ansionmenetyksiä provisiopalkkojen osalta. Mikäli osapuolet olisivat tarkoittaneet, että työajan lyhennykset eivät missään tapauksessa saisi aiheuttaa provisiopalkkojenkaan osalta ansioiden vähentymistä, olisi siitä tullut sopia selkeät laskentasäännöt työehtosopimukseen. Lähinnä sairausajan palkanlaskentaan sovitut säännöt eivät sellaisenaan sovellu eri provisiopalkkajärjestelmien mukaiseen työajan pienestä lyhentymisestä mahdollisesti aiheutuvaan ansionmenetyksen korvaamiseen, koska provisiojärjestelmät poikkeavat niin paljon toisistaan.

Edellä olevilla perusteilla ja koska työehtosopimuksessa ei ole taattu työajan lyhentymisestä mahdollisesti aiheutuneiden ansionmenetysten korvaamista muuta kuin peruskuukausipalkan osalta ei työntekijöille ole muodostunut oikeutta saada korvausta provisiopalkkojen mahdollisesta vähentymisestä työehtosopimuksen 5 §:n 15 kohdan mukaisilta arkipyhäviikkojen työajan lyhentämispäiviltä.

Näillä perusteilla hylkään kanteen, mutta katson, että Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Konetalo Oy saavat itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.