Labour court dismissed union claim that building inspector should be in higher pay group based on task scope.

Kysymys kunnan rakennustarkastajan sijoittamisesta kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaryhmään.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Kunnallinen sopimusvaltuuskunta Kuultava Enontekiön kunta

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toisaalta muun muassa STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTKJ:n ja toisaalta kunnallisen sopimusvaltuuskunnan kesken 1.4.1986 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

Liite 19/Kunnallinen yleinen virkaehtosopimus

I LUKU Yleiset määräykset

5 § Virkanimikkeen puuttuminen palkkaluokittelusta

1 mom. Milloin viranhaltijan virkanimikettä ei ole II luvussa, viranhaltijan palkkaluokka määräytyy sen virkanimikkeen tai palkkaryhmän mukaan, johon hänet tehtävänsä ja II luvussa sanotun koulutuksen tai muun pätevyyden perusteella voidaan rinnastaa.

II LUKU Yksityiskohtaiset määräykset

5 TEKNISEN ALAN HENKILÖKUNTA JA YMPÄRISTÖNHOITOHENKILÖKUNTA

5 01 TEKNINEN ALA

5 01 02 Viranhaltijat, joilta edellytetään teknillisen koulun tutkintoa (pätevyys 1)

a) Suurehkosta tehtäväkokonaisuudesta vastuussa suunnittelu-, rakennuttamis-, tarkastus- tai valvontatoiminnan alalla olevat, joilla yleensä on teknillisen koulun tutkinnon suorittaneita alaisia Y 26 - 31 pl

b) Vaativia tehtäviä suorittavat tai itsenäisessä asemassa olevat pitkäaikaista käytännön kokemusta työnjohto-, tarkastus- tai suunnittelutehtävissä omaavat viranhaltijat, joiden vastuualue on suppeampi kuin a) kohdassa tarkoitettujen viranhaltijoiden Y 25 - 29 pl

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on lausunut, että rakennustarkastaja Sulo Syväniemi toimi Enontekiön kunnan rakennustarkastajana. Erimielisyyttä oli syntynyt siitä, tuliko rakennustarkastajan virka sijoittaa kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen liitteen n:o 19 II luvun 5 01 02 a) kohtaan vai b) kohtaan.

Asiasta käydyissä keskusneuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Enontekiön kunnan rakennustarkastajan tehtävät olivat laajat ja monipuoliset. Rakennustarkastaja vastasi yksin kunnan koko rakennusvalvontatoiminnasta ja siihen liittyvistä tehtävistä. Rakennusvalvonnan alalla hänellä ei ollut välitöntä esimiestä.

Lapin lääninhallitus oli 13.1.1987 antanut lausunnon Luoteis-Lapin rakennustarkastajien palkkauksesta. Lausunnossaan Lapin lääninhallitus katsoi, että rakennusvalvonnan tehtäväkenttää oli pidettävä vaativana. Luoteis-Lapin alueella tehtävän määrää ja vaativuutta oli lisännyt runsas matkailua palveleva rakentaminen sekä loma-asuntorakentaminen. Lausunnon mukaan rakennusvalvonnan tehtävänä oli osaltaan huolehtia rakentamiselle ja eräille muille toimenpiteille lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden ja vaatimusten toteutumisesta. Rakennusvalvontaan kuului myös rakennetun ympäristön käytön ja kunnossapidon valvonta.

Rakennustarkastusyhdistys RTY r.y. oli antanut lausunnon Enontekiön kunnan rakennustarkastajan työtehtävistä ja palkkaluokittelusta. Lausunnossaan yhdistys oli katsonut, että kunnan koosta riippumatta joutui rakennustarkastaja itsenäisesti ratkaisemaan ja esittelemään huomattavia taloudellisia ja muita arvoja edustavia asioita. Yhdistyksen mielestä rakennustarkastaja oli vastuussa laajasta tehtäväkokonaisuudesta ja selvästi kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen liitteen n:o 19 mukaiseen a) ryhmään sijoitettava teknisen alan viranhaltija.

Enontekiön kunnan rakennustarkastaja oli vastuussa laajasta tehtäväkokonaisuudesta, sillä hän vastasi Enontekiön kunnan rakennusvalvonnan koko toimialueesta. Vastaavassa asemassa olevat teknisen koulun suorittaneet rakennustarkastajat oli pääsääntöisesti sijoitettu liitteen n:o 19 a) kohtaan. Enontekiön kunnanhallitus oli kuitenkin äänestyksen jälkeen päättänyt, että rakennustarkastajan virka sijoitettiin liitteen n:o 19 b) kohtaan. Keskusneuvotteluissa kunnallisen sopimusvaltuuskunnan edustajat olivat yhtyneet Enontekiön kunnan kantaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut vahvistettavaksi, että Syväniemen virkaehtosopimuksen mukainen palkkaryhmä oli määrättävä kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen liitteen n:o 19 II luvun 5 01 02 a) kohdan mukaisesti.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on kanteeseen vastatessaan lausunut, että vuoden 1973 kunnalliseen yleiseen virkaehtosopimukseen oli ensimmäisen kerran otettu teknisen alan viranhaltijoiden palkkaluokittelua koskevat määräykset. Jo tällöin olivat niiden teknisen alan viranhaltijoiden, joilta edellytettiin teknillisen koulun tutkintoa, palkkaryhmittelyä koskevat määräykset olleet perusrakenteeltaan nykyisin voimassa olevan virkaehtosopimuksen palkkaluokitteluliitteen mukaiset. Vuoden 1973 virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa oli nimenomaan todettu, että a) kohdan tarkoittamia suurehkosta tehtäväkokonaisuudesta vastuussa olevia viranhaltijoita ei maalaiskunnissa todennäköisesti tulisi olemaan.

Vuoden 1974 kunnalliseen yleiseen virkaehtosopimukseen oli lisätty maininta, että a) ryhmään saattoi kuulua myös niin sanottu vastaava mestari taajama-asteisuudeltaan kehittyneessä alle 10 000 asukkaan kunnassa. Lokakuun 1 päivästä 1979 voimaan tulleesta kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen liitteestä n:o 19 oli poistettu a) ryhmän soveltamisedellytyksistä se, että alle 10 000 asukkaan kunnan tuli olla taajama-asteisuudeltaan kehittynyt.

Tästä kehityksestä näkyi selvästi, että kunnan koolla ja asukasmäärällä oli tarkoitettu olevan merkitystä teknisen alan viranhaltijoiden a) ja b) kohtiin sijoittelussa. Jotta käytännössä kuitenkaan ei olisi muodostunut jyrkkiä rajoja, oli tarkat määritelmät kunnan koosta jätetty pois. Edelleen oli lähtökohtana ollut, että mitä suurempi kunta oli asukasmäärältään, sitä enemmän ja monipuolisempaa oli yleensä rakennustoiminta, sitä enemmän oli myös viranhaltijalla tehtäviä ja sitä vaativampia ne olivat esimerkiksi rakennustoiminnasta vastaavalla viranhaltijalla. Myös viranhaltijan asema kunnan organisaatiossa tuli ottaa huomioon.

Hyvin pienessä kunnassa, jollainen Enontekiön kunta oli, ei viranhaltijan tehtäväkenttä muodostanut sopimuksen tarkoittamalla tavalla suurehkoa tehtäväkokonaisuutta, ellei rakennustoiminta ollut jostain syystä aivan poikkeuksellisen runsasta tai vaativaa. Enontekiön kunnan asukasluku oli 2 423. Mikäli tehtäväkokonaisuus väliaikaisesti muuttui ryhmittelyperusteiltaan, esimerkiksi tietyn ajan kestävien suurten rakennusprojektien ajaksi, voimassa olevan virkaehtosopimuksen palkkahinnoitteluliitteen b) kohdan nimenomaisen määräyksen mukaan tällöinkään ei ryhmittelyperustetta muutettu, mutta muutos voitiin ottaa palkkauksessa huomioon. Pienessä kunnassa ei rakennustarkastajalla myöskään ollut yleensä teknillisen koulun tutkinnon suorittaneita alaisia.

Pienenkin kunnan rakennustarkastaja suoritti vaativia tehtäviä ja oli kunnan organisaatiossa yleensä itsenäisessä asemassa niin kuin virkaehtosopimuksen palkkaluokittelun b) kohdassa tarkoitettiin.

Joustavan palkkaryhmittelyn nimenomaisena tarkoituksena oli ollut jättää kunnille ja kuntainliitoille runsaasti itsenäistä harkintavaltaa teknisen alan viranhaltijoiden palkkausta määriteltäessä. Tästä syystä ei kunnille ollut myöskään annettu yksityiskohtaisia soveltamisohjeita. Jottei tällainen runsaasti harkintavaltaa jättävä palkkaryhmittely olisi aiheuttanut jyrkkiä palkkarajoja, oli palkkahinnoittelu rakennettu siten, että sijoituspalkkaluokat esimerkiksi viranhaltijoilla, joilta edellytettiin teknillisen koulun tutkintoa, menivät suurimmalta osin päällekkäin a) ja b) ryhmissä. Näin ollen viranhaltijan siirtäminen ryhmästä toiseen ei yleensä vaikuttanut käytännön palkkaukseen lainkaan. Enontekiön kunnan rakennustarkastajan palkkaus määräytyi palkkaluokan Y 29 mukaan. Se oli käytännössä jo a) ryhmän keskimääräisen palkan yläpuolella. Erimielisyys palkkaryhmistä ei vaikuttanut Syväniemen tosiasialliseen palkkaukseen, vaan kysymyksessä oli tulkintaerimielisyys.

Enontekiön kunnan rakennustarkastajan palkkaryhmittelyä koskevan erimielisyyden tultua keskusneuvotteluun kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimisto oli pyrkinyt mahdollisimman tarkoin saamaan kuvan Enontekiön kunnan rakennustarkastajan tehtävistä ja rakennustoiminnan laajuudesta ja luonteesta Enontekiön kunnassa. Enontekiön kunnan rakennustarkastajan tehtävät olivat osoittautuneet tavanomaisiksi rakennustarkastajan tehtäviksi. Rakennustoiminta kunnassa ei myöskään ollut poikkeuksellisen laajaa tai vaativaa kunnan kokoon nähden. Virallisen talonrakennustilaston mukaan Enontekiöllä oli vuonna 1985 valmistunut 73 rakennusta, joista suurin osa oli pienehköjä omakotitaloja, vapaa-ajan asuinrakennuksia tai varastorakennuksia.

Lapin lääninhallituksen lausunnossa ei ollut väitetty rakennustoiminnan olevan poikkeuksellisen suurta Enontekiön kunnassa, vaan esimerkkeinä oli mainittu Kolarin ja Kittilän kunnat, jotka olivat selvästi asukasluvultaan suurempia kuntia kuin Enontekiö. Lisäksi lausunnossa oli mainittu Oloksen alue Muoniossa. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli katsonut rakennustarkastajan tehtävät vaativiksi juuri siten kuin virkaehtosopimuksen hinnoittelukohdan 5 01 02 b) kohdassa nimenomaan mainittiin.

Enontekiön kunnan rakennustarkastajan tehtävät olivat vaativia, hänen asemansa oli itsenäinen ja hänellä oli pitkäaikainen kokemus tarkastustehtävissä juuri sillä tavoin kuin kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen liitteen n:o 19 II luvun 5 01 02 b) kohdassa nimenomaan mainittiin. Sen sijaan virkaehtosopimuksen mainitun palkkaluokittelukohdan a) ryhmän tarkoittamaksi viranhaltijaksi ei Enontekiön kunnan rakennustarkastajaa voitu katsoa ottaen huomioon hänen tehtäväkuvauksensa, kunnan vähäisen asukasmäärän ja rakennustoiminnan määrän. Enontekiön kunnan rakennustarkastajan sijoittaminen b) ryhmään oli oikein myös verrattaessa muiden vastaavan kokoisten kuntien rakennustarkastajien sijoittamista ryhmiin a) ja b), koska 15:ssä vastaavan kokoisessa kunnassa kahdeksassa oli rakennustarkastaja sijoitettu b) ryhmään ja seitsemässä a) ryhmään.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vastineen johdosta lausunut muun ohella, että asukasluvun poistaminen soveltamisedellytyksestä osoitti, että kunnan koolla ei tarkoitettu olevan merkitystä viranhaltijoiden palkkaryhmiin sijoittelussa. Asukaslukuedellytyksen poistamisella oli kunnan koon merkitys poistunut.

Tehtäväkokonaisuuden suuruutta ei voinut arvioida kunnan koon perusteella. Pienessä kunnassa viranhaltija saattoi vastata laajasta toimialueesta. Sitä vastoin suuressa kunnassa vastuualueet oli usein jaettu. Näin ollen pienessä kunnassa viranhaltijan tehtäväkenttä saattoi muodostua sopimuksen tarkoittamalla tavalla suurehkosta tehtäväkokonaisuudesta.

Rakennustoiminta Enontekiön kunnassa oli viime aikoina ollut vilkasta. Rakennustarkastaja vastasi yksin kunnan koko rakennusvalvontatoiminnasta ja siihen liittyvistä tehtävistä.

Niin sanotun väljän palkkaryhmittelyn tarkoituksena oli ollut jättää kunnalle runsaasti itsenäistä harkintavaltaa teknisen alan viranhaltijoiden palkkausta määriteltäessä. Viime kädessä palkkaratkaisu piti tehdä kuntakohtaisen harkinnan perusteella. Kunnan virkamiehen vastuualue oli tärkeämpi tekijä yksilökohtaista palkkaa arvioitaessa kuin valtakunnalliset keskiarvot.

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J katsoi, että vastaavassa asemassa ja vastaavan kokoisissa kunnissa toimivat rakennusmestarit oli yleensä sijoitettu a) ryhmään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ja kunnallinen sopimusvaltuuskunta ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Enontekiön kunta on osaltaan yhtynyt kunnallisen sopimusvaltuuskunnan puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen liitteen n:o 19 II luvussa on määräykset teknisen alan henkilökunnan palkkauksesta ja palkkaryhmiin sijoittelusta. Liitteen kohta 5 01 02 koskee niiden viranhaltijoiden palkkaryhmittelyä, joilta edellytetään teknillisen koulun tutkinnon suorittamista.

Ryhmittelyn a) kohtaan sijoittaminen edellyttää, että viranhaltija on vastuussa suurehkosta tehtäväkokonaisuudesta suunnittelu-, rakennuttamis-, tarkastus- tai valvontatoimen alalla ja että hänellä on yleensä teknillisen koulun tutkinnon suorittaneita alaisia. Ryhmittelyn b) kohtaan kuuluvat taas vaativia tehtäviä suorittavat tai itsenäisessä asemassa olevat, pitkäaikaista käytännön kokemusta työnjohto-, tarkastus- ja suunnittelutehtävissä omaavat viranhaltijat, joiden vastuualue on suppeampi kuin a) kohdassa tarkoitettujen viranhaltijoiden. Ryhmittelyyn liittyy vielä myös c) kohta.

Ryhmittelyssä ei ole mainittu rakennustarkastajan virkanimikettä. Tällaisessa tapauksessa rakennustarkastajana toimivan viranhaltijan palkkaus määräytyy puheena olevan liiteen 5 §:n perusteella sen virkanimikkeen tai palkkaryhmän mukaan, johon hänet tehtävänsä tai II luvussa sanotun koulutuksen tai muun pätevyyden perusteella voidaan rinnastaa.

Enontekiön kunnassa on sen ainoana rakennustarkastajana toimiva Sulo Syväniemi sijoitettu palkkaryhmittelyssä b) ryhmään. Rakennustarkastaja kuuluu Enontekiön kunnan teknisen toimiston henkilökuntaan. Hänen esimiehenään on toimiston päällikkönä oleva kunnan rakennusmestari. Rakennustarkastajalla ei ole suoranaisia alaisia, sillä teknisen toimiston muu henkilökunta suorittaa työnsä toimistopäällikön alaisuudessa.

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ilmoituksen mukaan keskusneuvotteluja varten on osapuolten yhteisesti sopimalla tavalla valituista, Enontekiötä väkiluvultaan vastaavista kunnista hankittu tiedot kuntien rakennustarkastajien palkkaryhmiin sijoittamisesta. Enontekiön kunnan rakennustarkastajaan pätevyydeltään rinnastettavista, selvityksen kohteena olleista muiden kuntien rakennustarkastajista on kahdeksan sijoitettu b) palkkaryhmään ja seitsemän a) palkkaryhmään. Se osoittaa, että käytännössä rakennustarkastajia on sijoitettu kumpaiseenkin palkkaryhmään, mikä työtuomioistuimen mielestä on sinänsä myös palkkaryhmittelyn mukaista.

Selvityksen mukaan Enontekiön kunnassa rakennettavista rakennuksista lähes kaikki ovat viime vuosina olleet puurakenteisia pientaloja ja vapaa-ajan asuntoja. Niiden ohella on vuosittain ollut keskimäärin yksi laajempi rakennustyö. Esitetystä selvityksestä on lisäksi pääteltävissä, että rakentaminen Enontekiöllä on yleensä ollut vähäisempää kuin muun muassa sen naapurikunnissa Muoniossa ja Kittilässä. Ainakaan rakennustoiminnan laadun ja laajuuden perusteella ei rakennustarkastajan tehtävien ole osoitettu olevan Enontekiöllä vastuullisempia kuin väestöltään sitä vastaavissa muissa kunnissa.

Huomioon ottaen myös Enontekiön kunnan yleisen toimiston organisaatioista edellä esitetyn selostuksen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Enontekiön kunnan rakennustarkastajan tehtävät vastuunsa puolesta muodostuisivat sellaisesta suurehkosta tehtäväkokonaisuudesta, että hänet sen perusteella olisi sijoitettava palkkauksessa a) ryhmään. Tätä käsitystä työtuomioistuimen mielestä tukee myös käytäntö muissa Enontekiötä väkiluvultaan vastaavissa kunnissa ja myös Enontekiön kunnan alueella tapahtuvan rakennustoiminnan laatu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kunnallinen sopimuvaltuuskunta saa kärsiä asian laatuun nähden kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Airaksinen, Keskinen, Pohja ja Koivistoinen.

Tuomio oli yksimielinen.