Labor court orders employer to pay fine for collective agreement breach but dismisses union's claim against employer association.

Työnantaja oli tehnyt lakkautettavalla korjaamolla työskentelevien työntekijöiden irtisanomisesta päätöksen jo ennen kuin työpaikalla oli pidetty kokous, jossa asia oli otettu esille. Ennen mainittua kokousta työnantaja ei ollut antanut kokoukseen kutsutuille työntekijöiden edustajille tietoa kokouksessa käsiteltävistä asioista. Myöskään irtisanotuille työntekijöille ei ennen irtisanomisten toimittamista ollut annettu asiasta sellaista tietoa, että heillä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa tehtävän päätöksen sisältöön. Työnantaja oli menettelyllään rikkonut tietensä yhteistoimintasopimusta.

Työnantaja oli rikkonut tietensä myös ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaa sopimusta jättäessään tekemättä pääluottamusmiehelle ilmoitukset ulkopuolisen työvoiman käytöstä.

Työnantaja tuomittu hyvityssakkoon, mutta työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Farmos-Yhtymä Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kemian Työntekijäin Liiton välillä 7.4.1986 tehdyssä kemiallisteknistä teollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

3 § Yleisten sopimusten noudattaminen

Yleiset sopimukset STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen välisiä sopimuksia:

Sopimus yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä allekirjoituspöytäkirjoineen 15.3.1986; voimaan 1.7.1986.

Sopimus ulkopuolisen työvoiman käytöstä 11.9.1969

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä 12.6.1986 tehdyssä ja 1.10.1986 voimaan tulleessa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 LUKU

YHTEISTOIMINTAMENETTELY

2.1

Ennen kuin työnantaja ratkaisee yhteistoimintalain 6 §:ssä tarkoitetun asian, on käytävä yhteistoimintalain 7 §:n mukainen yhteistoimintamenettely sellaisessa vaiheessa, jotta tässä sopimuksessa ja yhteistoimintalaissa tarkoitettu työnantajan ja henkilöstön välinen vuorovaikutus toteutuu. Yhteistoimintamenettely on käytävä myös yhteistoimintalain 9 §:n 2 momentin tarkoittamassa tilanteessa.

Ratkaistavan asian laadusta ja laajuudesta riippuen yhteistoimintamenettely voidaan toteuttaa työnantajan tai hänen edustajansa ja ao. henkilöiden tai heidän edustajansa välisessä neuvottelussa, yhteistoimintalain 7 §:n 3 momentin tarkoittamassa yhteisessä kokouksessa sekä hankekohtaisessa työryhmässä, jos siitä on sovittu taikka yhteistoimintalain 4 §:n tarkoittamassa neuvottelukunnassa.

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II. Ulkopuolisen työvoiman käyttö

1 §.

Keskusliitot tulevat toimimaan siten, että niiden jäsenliitot, joiden toimialalla voi esiintyä ulkopuolista työvoiman käyttöä ottavat työehtosopimuksiinsa tulevien työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä seuraavat määräykset.

1. Yrityksen on rajoitettava laina- eli komennustyöntekijäin käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä. Epäterveenä työvoiman vuokrauksena on pidettävä toimintaa, jossa eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet pidemmän aikaa työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijäin rinnalla ja saman työnjohdon alaisena.

2 §.

Edellisen lisäksi Suomen Työnantajain Keskusliitto ryhtyy joulukuun 31 päivään 1969 mennessä toimenpiteisiin, jotta sen jäsenyritykset menettelisivät seuraavasti:

2. Yrityksen pääluottamusmiehelle on selvitettävä vieraan työvoiman käyttöön liittyvät kysymykset siten, kuin keskusliittojen välillä solmitussa luottamusmiessopimuksessa on mainittu.

4. Työnantaja tiedottaa tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen vastaanottavan yrityksen pääluottamusmiehelle. Jos tämä ei ole työn kiirellisyyden tai muun sen kaltaisen syyn takia mahdollista, voidaan tiedottaminen tehdä näissä poikkeustilanteissa myös jälkikäteen viivytyksettä.

Edellä mainitut asiat tiedotetaan myös työsuojeluvaltuutetulle mikäli mahdollista. (Muutos/voimaan 1.10.1986)

Muiden ohella Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 6.3.1981 tehdyssä sopimuksessa yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä, jota asianosaisten ilmoituksen mukaan on noudatettu työehtosopimuksen osana 30.9.1986 saakka, on muun ohella seuraavat määräykset:

YHTEISTOIMINTAMENETTELY

2.1

Ennenkuin työnantaja ratkaisee yhteistoimintalain 6 §:ssä tarkoitetun asian, on hänen neuvoteltava toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista niiden työntekijöiden ja toimihenkilöiden tai henkilöstön edustajien kanssa, joita asia koskee.

2.2

Työnantajan tulee ennen yhteistoimintamenettelyyn ryhtymistä antaa asian käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot yhteistoimintalain 11 §:n 1 momentin mukaisesti.

KANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on Työnantajain Yleistä Ryhmää ja Farmos-Yhtymä Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Farmos-Yhtymä Oy:n Turun tehtaiden henkilöstön määrä oli yli 1 300. Yrityksen koosta huolimatta ei yrityksessä ollut perustettu yhteistoimintaneuvottelukuntaa, vaan yhteistoiminta-asiat oli hoidettu pääasiassa yhteisissä kokouksissa. Kokouksissa puheenjohtajana toimi henkilöstöjohtaja sekä jäseninä neljä eri henkilöstöryhmien luottamusmiestä. Kokouksia oli vuodesta 1979 lähtien järjestetty vajaa kymmenen vuodessa.

Työnantaja oli 19.8.1986 pidetyssä yhteisessä kokouksessa ilmoittanut, että yhtiön teknisellä osastolla, joka käsitti korjaamon, oli suunniteltu jatkaa aloitettua hajautusta. Tarkoituksena oli ollut toimia samoin kuin jo toteutetussa ostotoimintojen hajauttamisessa. Toiminnot pyrittiin siirtämään sinne, missä toiminta tapahtui eli kuhunkin vastuulliseen toimintayksikköön. Korjaamossa oli ollut työssä muutama työnjohtaja ja noin 25 työntekijää, jotka olivat metallimiehiä, sähkömiehiä, puuseppiä ja maalareita. Elokuun 19 päivänä 1986 pidetyssä kokouksessa eikä myöskään saman kuun 22 päivänä pidetyssä yhteisessä kokouksessa ollut millään tavoin tullut esille se mahdollisuus, että korjaamon työntekijöitä jouduttaisiin irtisanomaan. Kokouksissa oli sen sijaan keskusteltu hajauttamisen yksityiskohdista ja työntekijöiden siirtymisestä osastoille. Tältä pohjalta työntekijöiden pääluottamusmies oli selostanut suunnitelmia ammattiosaston toimikunnan kokouksessa ja korjaamon työntekijöille.

Pääluottamusmies ja korjaamon luottamusmies oli 11.9.1986 aamulla kutsuttu henkilöstöjohtajan huoneeseen kello 9:ksi. Paikalla oli ollut myös kunnossapitopäällikkö. Henkilöstöjohtaja oli tuolloin ilmoittanut, että kunnossapitopäällikkö menisi irtisanomaan korjaamon työntekijät. Henkilöstöjohtaja ei ollut perustellut toimenpiteitä eikä kertonut irtisanottavien työntekijöiden määrää. Vasta saman päivän iltapäivänä oli selvinnyt, että 15 korjaamon työntekijää oli saanut irtisanomisilmoituksen.

Pääluottamusmiehen aloitteesta oli 19.9.1986 kutsuttu koolle yhteinen kokous, jossa pääluottamusmies oli esittänyt, että yhteisessä kokouksessa ei ollut missään vaiheessa puhuttu irtisanomisista hajauttamisen vaihtoehtona. Henkilöstöjohtaja oli todennut, että irtisanomisista ei aikaisemmissa kokouksissa ollut voitu keskustella, koska hän itse ei ollut aikaisemmin ollut niistä tietoinen. Henkilöstöjohtaja oli todennut, että asiasta ei voitu ilmoittaa ennen kuin siitä oli päätetty. Henkilöstöjohtajan mukaan todellisen tilanteen selvittyä oli otettu yhteyttä vain siihen henkilöstöryhmään, jota irtisanomiset olivat koskeneet. Kaikkien henkilöstöryhmien edustajat olivat kuitenkin olleet sitä mieltä, että irtisanomisvaihtoehto olisi tullut tuoda kokouksissa esiin ennen päätöksen tekemistä.

Irtisanomiset ja teknisen osaston lopettaminen kuuluivat yhteistoimintalain 6 §:ssä mainittuihin yhteistoimintamenettelyn piirissä käsiteltäviin asioihin. Yhteistoimintasopimuksessa tarkoitettu vuorovaikutus oli jäänyt toteutumatta, koska työnantaja ei ollut neuvotellut ennen asioiden ratkaisua toimenpiteiden perusteista, vaihtoehdoista ja vaikutuksista henkilöstön edustajien eikä myöskään niiden työntekijöiden kanssa, joita asia koski. Neuvotteluvelvoitteen laiminlyönnin lisäksi työnantaja oli myös laiminlyönyt antaa yhteistoimintasopimuksen 2 §:n 2 kohdan mukaisella tavalla asian käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot työntekijöiden edustajille ja työntekijöille. Työnantaja oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut tietensä työehtosopimusta tai työnantajan olisi ainakin perustellusti pitänyt käsittää toimivansa sen määräysten vastaisesti.

Liittojen väliset neuvottelut asian johdosta oli käyty 13.10.1986. Tuolloin työntekijäliiton taholta oli tuotu esille, että työnantaja oli menetellyt lain ja sopimuksen vastaisesti, koska irtisanomisvaihtoehdon esiintulon vuoksi olisi pitänyt järjestää yhteinen kokous, jossa toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista olisi keskusteltu. Työnantajain Yleinen Ryhmä oli sen sijaan tukenut työnantajan menettelyä ja pitänyt sitä lain ja sopimuksen mukaisena, koska työnantaja oli ottanut yhteyttä irtisanottuihin työntekijöihin. Työnantajain Yleisen Ryhmän edustaja oli myös ilmoittanut olleensa koko ajan tietoinen tapahtumista työpaikalla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Farmos-Yhtymä Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Farmos-Yhtymä Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Farmos-Yhtymä Oy:n keskushallintoon kuului neljä osastoa: talous-, hallinto-, henkilöstöhallinto- ja teknillinen osasto. Teknillisen osaston hajauttamisen yhteydessä oli päätetty hajauttaa siihen kuuluva keskuskorjaamo. Keskuskorjaamon hajauttamista oli käsitelty 19. ja 22.8.1986 pidetyissä yhteisissä kokouksissa. Toimialaryhmät, joihin keskuskorjaamon toiminnot oli aiottu hajauttaa, olivat samanaikaisesti kartoittaneet hajautuksen johdosta keskuskorjaamolta vapautuvan työvoiman tarvetta. Työnantajalla ei tuossa vaiheessa ollut ollut tietoa siitä, johtaisiko hajauttaminen irtisanomisiin.

Toimialaryhmien selvitystyön valmistuttua oli käynyt ilmi, että hajauttaminen saattoi johtaa joihinkin irtisanomisiin. Tämän vuoksi henkilöstöjohtaja oli 11.9.1986 kutsunut pääluottamusmiehen ja korjaamon luottamusmiehen kokoukseen, jossa heille oli kerrottu, että hajauttaminen saattoi johtaa työsuhteen päättämisiin. Kokoukseen osallistujat olivat sopineet siitä, että kunnossapitopäällikkö saman päivän aikana ilmoittaisi henkilökohtaisesti jokaiselle työntekijälle, jatkuisiko asianomaisen työsuhde vai ei. Kunnossapitopäällikkö oli myöhemmin ilmoittanut 12 työntekijälle, että heidän työsuhteensa irtisanottaisiin, mutta heille koko ajan pyrittäisiin järjestämään töitä yhtiössä. Ne henkilöt, joille ei enää hajautuksen jälkeen ollut voitu järjestää työtä, oli irtisanottu 26.9.1986.

Irtisanomisista ei ollut mahdollisuutta puhua vielä 19. ja 22.8.1986 pidetyissä yhteisissä kokouksissa, koska toimialaryhmien selvitystyö oli vielä ollut kesken eikä irtisanomisista vielä ollut tietoa. Tämän henkilöstöjohtaja oli todennut 19.9.1986 pidetyssä kokouksessa. Kanteessa oli ilmoitettu henkilöstöjohtajan todenneen, että asioista ei voitu ilmoittaa, ennen kuin niistä oli päätetty. Tällä hän oli tarkoittanut sitä, että ennen kuin tiedossa oli, jouduttiinko irtisanomisia ylimalkaan toimittamaan, ei tällaista vaihtoehtoa ollut mahdollista ottaa esille.

Heti kun työnantajalle oli käynyt selville se, että hajauttaminen saattoi johtaa irtisanomisiin, oli pääluottamusmies ja korjaamon luottamusmies pyydetty kokoukseen 11.9.1986. Koska irtisanomiset olivat koskeneet vain korjaamon työntekijöitä, oli paikalle pyydetty sen henkilöstöryhmän edustajat. Kokouksessa työntekijöiden edustajille oli tuotu selvästi esille se, että hajauttamisesta saattoi seurata irtisanomisia. Vielä tuossa vaiheessa ei irtisanottavien työntekijöiden lopullinen lukumäärä ollut ollut selvillä, eikä tiedossa ollut ollut myöskään keitä työntekijöitä irtisanomiset tulisivat koskemaan. Tämä oli johtunut siitä, että tuolloin ei ollut varmasti tiedetty, jäisikö jokin osa korjaamotoiminnasta osittain keskitetyksi. Myöskään se ei ollut ollut tiedossa, miten työntekijät suhtautuisivat hajautuksesta johtuviin siirtoihin toisiin tehtäviin.

Kokoukseen osallistujat olivat sopineet niistä menettelytavoista, joilla asiassa edettäisiin. Kokouksessa oli sovittu, että kunnossapitopäällikkö selvittäisi jokaisen työntekijän kohdalta johtaisiko hajauttaminen työsuhteen päättämiseen vai jatkuisiko työsuhde joko entisessä tai uudessa työtehtävässä. Myöhemmin samana päivänä kunnossapitopäällikkö oli ilmoittanut 12 työntekijälle, että heidän työsuhteensa irtisanottaisiin, mutta että heille pyrittäisiin järjestämään vielä töitä. Osalle irtisanotuista olikin voitu järjestää myöhemmin töitä ja osa työntekijöistä oli ennen irtisanomisajan päättymistä saanut töitä muualta. Henkilöstöjohtaja ja pääluottamusmies olivat myöhemmin sopineet siitä, että työntekijöiden kuulemista varten irtisanomiset toimitettaisiin 26.9.1986.

Ennen kuin irtisanomisista oli päätetty, oli jokaisen työntekijän kanssa henkilökohtaisesti keskusteltu asiasta. Työntekijäryhmän edustajilla sekä sen yksittäisillä jäsenillä oli siten jo ennen heitä koskevan asian ratkaisemista ollut tiedot ratkaisuun vaikuttavista tekijöistä ja mahdollisuus niiden pohjalta vaikuttaa tehtävän päätöksen sisältöön. Työnantaja ei siten ollut rikkonut yhteistoimintasopimuksen määräyksiä asiassa. Jos kuitenkin katsottaisiin, ettei työnantaja ollut täyttänyt yhteistoimintavelvoitettaan, ei työnantajan voitu kuitenkaan katsoa tietensä rikkoneen yhteistoimintasopimusta, koska asia oli ollut hyvin monivivahteinen. Työntekijöiden edustajien kanssa oli joka tapauksessa yhteisesti sovittu niistä menettelytavoista, joita asiassa noudatettaisiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Farmos-Yhtymä Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kemian Työntekijäin Liitto on vielä lausunut, että pääluottamusmies ja korjaamon luottamusmies oli 11.9.1986 kutsuttu henkilöstöjohtajan huoneeseen yllättäen. Luottamusmiehille ei ollut etukäteen ilmoitettu, mitä asia koskisi. Luottamusmiehet eivät siten olleet saaneet mitään tietoja valmistautuakseen kokoukseen. Kokouksessa ei myöskään ollut sovittu mistään menettelytavoista. Kysymys ei ollut ollut yhteistoimintatilaisuudesta, jossa olisi käsitelty toimenpiteiden perusteita, vaikutuksia ja vaihtoehtoja.

Aamulla 11.9.1986 pidetyn tilaisuuden jälkeen kunnossapitopäällikkö oli irtisanonut 15 työntekijää. Vastineessa mainittu luku 12 johtui ilmeisesti siitä, että myöhemmässä vaiheessa kolmelle työntekijälle oli luvattu töitä yrityksessä. Osalle irtisanotuista työntekijöistä oli ilmoitettu irtisanomisesta suullisesti ja osalle oli toimitettu kirjallinen ilmoitus. Muutaman päivän kuluttua kunnosapitopäällikkö oli vahvistanut irtisanomiset kirjallisella 11.9.1986 päivätyllä ilmoituksella. Työntekijät olivat selvästi käsittäneet nämä ilmoitukset irtisanomisiksi. Työntekijät oli irtisanottu uudelleen 26.9.1986 sen jälkeen, kun pääluottamusmies oli ilmoittanut, että irtisanomiset olivat laittomia, koska yhteistoimintamenettely oli laiminlyöty, eikä irtisanomisia ja niiden perusteita ollut ilmoitettu kaikille työntekijöille kirjallisesti.

Vakiintunut käytäntö yrityksessä oli, että kaikki suuremmat asiat oli käsitelty yhteisessä kokouksessa. Kaikkien henkilöstöryhmien edustajat olivat olleet yhtä mieltä siitä, että vaikka irtisanomiset olivat koskeneet työntekijöitä, olisi irtisanomisvaihtoehdon taloudelliset perusteet tullut käsitellä myös yhteisessä kokouksessa.

KANTAJAN LISÄKANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on lisäkanteessaan lausunut, että Farmos-Yhtymä Oy:n Turun tehtaiden keskuskorjaamon työntekijöiden irtisanomisten jälkeen yritykseen oli otettu ulkopuolista työvoimaa ilmoittamatta siitä etukäteen pääluottamusmiehelle ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n ja yhteistoimintalain 9 §:n edellyttämällä tavalla. Ilmoitusta ei ollut tehty myöskään työsuojeluvaltuutetulle. Yhtiö oli ottanut 12.1.1987 töihin yhteensä viisi ulkopuolista metallimiestä sekä 27.1.1987 vielä kaksi metallimiestä lvi- ja kulutustavararyhmiin.

Paikalliset neuvottelut asiasta oli käyty 2.2.1987. Liittojen välillä 18.2.1987 käydyissä neuvotteluissa Kemian Työntekijäin Liitto oli ilmoittanut, että työnantaja oli rikkonut ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen, yhteistoiminta- ja tiedotussopimuksen sekä yhteistoimintalain määräyksiä jättäessään tekemättä pääluottamusmiehelle ilmoituksen ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Työnantajain Yleisen Ryhmän edustaja oli neuvotteluissa myöntänyt, että kysymyksessä olevien seitsemän metallimiehen työhönotosta ei ollut ilmoitettu etukäteen pääluottamusmiehelle, mutta että osastojen työntekijät olivat olleet tietoisia asiasta ja asiassa oli menetelty samoin kuin vastaavanlaisissa tapauksissa aikaisemmin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Farmos-Yhtymä Oy oli edellä mainitulla menettelyllään rikkonut tietensä tai sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä. Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Farmos-Yhtymä Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla.

VASTAAJIEN LISÄKANTEEN JOHDOSTA ANTAMA VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Farmos-Yhtymä Oy ovat lisäkanteeseen vastatessaan lausuneet, että yhtiöön oli tammikuussa 1987 otettu kuusi niin sanottua vuokramiestä. Maatalousryhmään oli otettu kaksi metallimiestä jatkamaan kovista pakkasista aiheutuneita putkiston korjaustöitä. Omat työntekijät olivat tehneet työtä siihen saakka, kunnes he hajauttamisen yhteydessä olivat jääneet varhaiseläkkeelle. Tämän jälkeen maatalousryhmässä ei ollut ollut enää metallimiestä, joka olisi pystynyt korjaamaan putkiston. Vuokramiesten työ oli kestänyt noin yhden kuukauden. Entisen käytännön mukaisesti vuokramiehien käytöstä oli ilmoitettu korjaamon luottamusmiehelle, eikä hänellä ollut ollut mitään asiaa vastaan.

Keskuslähettämön molempien suurten sähkötrukkien mentyä rikki oli työnantaja kutsunut valmistajalta takuukorjausta tekemään yhden miehen ja toisen korjaamaan vanhempaa trukkia. Keskuslähettämössä ei tuolloin ollut ollut omia huoltomiehiä, koska lähettämön ainoa huoltomies oli siirtynyt maatalousryhmään. Trukkien korjaaminen oli ollut äärimmäisen kiireellinen työ, koska materiaalia ei muutoin ollut voitu toimittaa sitä odottaville autoille. Kysymys oli ollut tilapäisestä tarpeesta ja korjaustyöt olivat kestäneet pari päivää. Jo vuosien ajan trukkeja olivat korjanneet ulkopuoliset työntekijät. Työntekijäpuolella ei aikaisemmin ollut ollut huomauttamista asian johdosta.

Kunnossapito-osaston lvi-ryhmään oli jouduttu ottamaan kaksi ulkopuolista putkimiestä putkien jäädyttyä kovien pakkasten vuoksi. Vuokramiehet olivat kahden viikon ajan kunnostaneet lauhdeputkea. Yhtiön omat työntekijät olivat kunnostaneet muita putkia. Korjaamon luottamusmiehelle ei ollut ilmoitettu asiasta, koska luottamusmiehen työsuhde oli hajauttamisen yhteydessä päättynyt. Työtä tehneiden yhtiön palveluksessa olleiden putkimiesten kanssa oli neuvoteltu asiasta, eikä heillä ollut ollut mitään ulkopuolisen työvoiman käyttöä vastaan. Ulkopuolisen työvoiman käyttö oli helpottanut heidän työtehtäviään kovista pakkasista johtuneessa yllättävässä tilanteessa.

Työntekijäpuolen laatimasta paikallisneuvottelupöytäkirjasta kävi ilmi, että myös kulutustavararyhmään olisi otettu ulkopuolista työvoimaa. Ryhmään oli otettu kaksi uutta työntekijää, mutta toinen heistä oli siirtynyt työhön yhtiön varastolta ja toinen oli otettu yhtiön ulkopuolelta vakituiseen työsuhteeseen. Kysymys ei siten ollut lainkaan ulkopuolisen työvoiman käytöstä.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöönotossa oli noudatettu samoja menettelytapoja kuin useiden vuosien aikana aikaisemmin. Työntekijät olivat jokaisessa tapauksessa saaneet tiedon siitä ulkopuolisesta työvoimasta, joka tulisi tekemään samaa työtä heidän kanssaan. Työt olivat olleet luonteeltaan tilapäisiä, eikä vakituisten työntekijöiden ottaminen tehtäviin ollut ollut tarkoituksenmukaista. Lisäksi oli huomattava, että pääluottamusmiehelle tehtävää ilmoitusta koskeva määräys oli tullut voimaan vasta 1.10.1986.

Työntekijät olivat olleet tietoisia siitä, että työnantaja aikoi ottaa työhön ulkopuolista työvoimaa. Työntekijöillä ei ollut ollut huomauttamista asian johdosta. Näin ollen yhteistoimintavelvoite oli täytetty.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Farmos-Yhtymä Oy ovat vaatineet lisäkanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Farmos-Yhtymä Oy:ssä 19. ja 22.8.1986 pidetyissä niin sanotuissa yhteisissä kokouksissa, joissa työnantajien edustajien lisäksi ovat olleet läsnä neljän eri henkilöstöryhmän luottamusmiehet, on käsitelty teknisen osaston organisaation muutoksia. Kokouksissa on ollut esillä korjaamon lakkauttaminen ja sen työntekijöiden hajauttaminen eri osastoille. Neuvottelujen aikana ei työnantajapuolelta ole tuotu esille, että korjaamon lakkauttamisen yhteydessä työntekijöitä mahdollisesti jouduttaisiin irtisanomaan.

Henkilöstöjohtajan aloitteesta työpaikalla on 11.9.1986 kello 9 pidetty kokous, jossa hänen lisäkseen ovat olleet mukana kunnossapitopäällikkö sekä yhtiön työntekijöiden pääluottamusmies ja korjaamon luottamusmies. Kaksi viimeksi mainittua ovat saaneet kutsun kokoukseen samana aamuna. Ennen kokousta ei heille ole ilmoitettu kokouksessa käsiteltäviä asioita. Henkilöstöjohtaja on kokouksessa ilmoittanut, että korjaamon työntekijöistä osa jouduttaisiin todennäköisesti irtisanomaan. Samalla hän on selittänyt, että irtisanomiset toimitettaisiin siten, että kunnossapitopäällikkö keskustelisi työsuhteen säilyttämisestä kunkin korjaamon työntekijän kanssa erikseen, mutta yhteistä irtisanomisilmoitusta ei annettaisi. Työntekijöiden edustajat ovat todenneet menettelyn sopivaksi. Irtisanottavien työntekijöiden lukumäärästä ei ole ollut puhetta.

Samana päivänä kunnossapitopäällikkö on ilmoittanut ainakin 12 korjaamon työntekijälle, että heille ei ole enää työtä tarjolla ja että heidän työsuhteensa irtisanotaan. Korjaamopäällikkö on irtisanomisten yhteydessä ilmoittanut työntekijöille, että työnantaja tekee voitavansa töiden järjestämiseksi muualta, mutta mikäli töitä ei ole, irtisanomiset ovat lopullisia ja irtisanomisajat alkavat kulua samasta päivästä lukien. Ainakin osalle irtisanotuista työntekijöistä on muutaman päivän kuluttua toimitettu kirjallinen 11.9.1986 päivätty irtisanomisilmoitus.

Pääluottamusmiehen aloitteesta on työpaikalla kutsuttu 19.9.1986 koolle yhteinen kokous, jossa on käsitelty toimitettuja irtisanomisia. Kokouksen jälkeen irtisanotuille työntekijöille on toimitettu uudet irtisanomisilmoitukset.

Syyskuun loppuun 1986 asti voimassa olleen yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen 2.1 kohdassa edellytetään, että ennen kuin työnantaja ratkaisee yhteistoimintalain 6 §:ssä tarkoitetun asian, on hänen neuvoteltava toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista niiden työntekijöiden ja toimihenkilöiden tai henkilöstön edustajien kanssa, joita asia koskee. Sopimuksen 2.2 kohdassa on sovittu siitä, että työnantajan tulee ennen yhteistoimintamenettelyyn ryhtymistä antaa asian käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot yhteistoimintalain 11 §:n 1 momentin mukaisesti.

Koska aiotut irtisanomiset ovat koskeneet vain korjaamon työntekijöitä, ei työnantajan voida katsoa menetelleen edellä mainitun sopimuksen 2.1 kohdan vastaisesti ottaessaan asian käsiteltäväksi pelkästään pääluottamusmiehen ja korjaamon luottamusmiehen kanssa. Vasta pääkäsittelyssä on tuotu esille, että myös sähköalan työntekijöiden valitseman luottamusmiehen olisi tullut olla läsnä, koska irtisanottujen joukossa on ollut myös yksi sähkömies.

Sopimuksen 2.1 kohdassa edellytetään, että neuvottelut yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvasta asiasta on käytävä ennen asian ratkaisemista. Jutussa esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että ennen 11.9.1986 käytyjä neuvotteluja työnantaja jo on tehnyt työntekijöiden irtisanomista koskevan päätöksen, vaikkakaan varmuutta ei vielä ollut siitä, ketkä työntekijät lopulta tulisivat kuulumaan irtisanottujen joukkoon. Laiminlyödessään neuvottelujen käymisen asiasta ennen päätöksen tekemistä on Farmos-Yhtymä Oy tietensä rikkonut yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen 2.1 kohtaa.

Farmos-Yhtymä Oy on menetellyt myös vastoin yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen 2.2 kohtaa jättäessään etukäteen antamatta työntekijöiden edustajille tiedot 11.9.1986 pidetyssä kokouksessa käsiteltävistä irtisanomisista. Näyttämättä on myös jäänyt, että irtisanotuille työntekijöille itselleen olisi ennen irtisanomisten toimittamista annettu sellaista tietoa irtisanomisista, että työntekijöillä työnantajapuolen ilmoittamin tavoin olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa tehtävän päätöksen sisältöön. Farmos-Yhtymä Oy on tietensä rikkonut myös yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen 2.2 kohtaa.

Käytäntö ulkopuolisen työvoiman käyttämisestä tehtävistä ilmoituksista on Farmos-Yhtymä Oy:ssä ollut vaihtelevaa. Esitetyn selvityksen mukaan käytäntönä on ollut, että ilmoitus on tehty yleensä asianomaiselle luottamusmiehelle tai asianomaisen osaston työntekijöille, ellei luottamusmies ole ollut paikalla. Pääluottamusmiehen todistajana antaman kertoman mukaan työntekijät ovat hyväksyneet työnantajan asiassa noudattaman menettelyn sellaisissa tapauksissa, joissa osaston omilla työntekijöillä on ollut muuta työtä. Yhtiössä noudatetusta käytännöstä esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantaja ulkopuolisen työvoiman käytön yhteydessä olisi tietensä rikkonut tai työnantajan olisi edes perustellusti pitänyt tietää rikkovansa yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen määräyksiä.

Työnantajapuolelta ei ole edes väitetty, että pääluottamusmiehelle olisi etukäteen annettu tietoa ulkopuolisen työvoiman ottamisesta yhtiöön edellä mainituissa tapauksissa. Edellä mainitussa trukkien korjaustyössä käytetystä ulkopuolisesta työvoimasta työnantaja on tehnyt pääluottamusmiehelle ilmoituksen jälkikäteen. Muissa tapauksissa työnantajan ei ole edes jälkikäteen väitetty tehneen ilmoitusta ulkopuolisesta työvoimasta. Kun ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaan sopimukseen on 1.10.1986 alkaen sisältynyt nimenomainen määräys pääluottamusmiehelle tehtävästä ilmoituksesta, työtuomioistuin katsoo Farmos-Yhtymä Oy:n tietensä rikkoneen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n 4 momenttia jättäessään kerrotuin tavoin tekemättä ilmoitukset ulkopuolisen työvoiman käytöstä.

Kemian Työntekijäin Liitto on ilmoittanut Työnantajain Yleisen Ryhmän hyväksyneen yhtiön irtisanomisten toimittamisiin liittyvän menettelyn ja ilmoittanut Työnantajain Yleisen Ryhmän edustajan olleen koko ajan tietoinen tapahtumista yhtiössä. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi hyväksynyt yhteistoimintamenettelyn jo sinä aikana, jolloin yhteistoiminnan edistämistä yrityksissä tehtyä sopimusta on edellä katsottu rikotun ja siten siis ennen 11.9.1986 toimitettuja irtisanomisia. Työtuomioistuin katsoo näin ollen näyttämättä jääneen, että Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin, hyväksyen samalla lisäkanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen, tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Farmos-Yhtymä Oy:n 11.9.1986 toimitettujen irtisanomisten yhteydessä tapahtuneen yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen ja tammikuussa 1987 tapahtuneen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen tieten rikkomisestä maksamaan Kemian Työntekijäin Liitolle hyvityssakkoa 15 000 markkaa ja velvoittaa Farmos-Yhtymä Oy:n korvaamaan Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla.

Kanne enemmälti hylätään.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Työnantajain Yleinen Ryhmä kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Uski, Airaksinen, Kolula ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.