Labor court dismisses union appeal for dismissal based on refusal of work and chronic lateness.

Kanslistin useita kuukausia kestänyt kieltäytyminen tekemästä työnantajan edustajan määräämää väitöskirjan puhtaaksikirjoitustyötä sekä jatkuva työajan noudattamatta jättäminen huomautuksista huolimatta olivat erityisen painava syy työsuhteen irtisanomiseen.

Irtisanominen oli toimitettu kohtuullisessa ajassa irtisanomisen perusteen tultua työnantajan tietoon.

Kanne hylätty.

Kantaja Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliitto r.y. Vastaaja Helsingin yliopisto

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Helsingin yliopiston sekä Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliiton välisessä, 1.5.1986 - 29.2.1988 voimassa olevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 §.

Soveltamisala

1. Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Helsingin yliopistossa seuraavissa töissä yksityisoikeudellisessa työsuhteessa oleviin työntekijöihin:

3) toimisto- ja kirjastoalan töissä (palkkahinnoitteluliite 3); sekä

4 §

Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen

a) Toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset

1. Työntekijöiden suhteen, joiden työsopimus on voimassa toistaiseksi, noudatetaan tämän työehtosopimuksen allekirjoittaneen työnantajan ja työntekijäjärjestön kesken erikseen solmittua irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa työehtosopimuspöytäkirjaa.

Edellä mainitussa, 1.9.1984 voimaan tulleessa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa työehtosopimuspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

Sopimusosapuolet ovat sopineet irtisanomissuojasta ja lomautuksesta seuraavaa:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 §.

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

9 §.

Irtisanomisen toimittaminen

Irtisanominen on toimitettava kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut työnantajan tietoon.

16 §.

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 §.

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Opetusministeriön ja korkeakoulujen edustajien sekä Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliiton välisessä 2.6.1986 allekirjoitetussa työehtosopimusneuvottelupöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

21 §.

6. Päätettiin uudistaa osapuolten välillä 16.4.1984 allekirjoitettu irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva työehtosopimuspöytäkirja (liite 9) entisen sisältöisenä kuitenkin siten, että 3 § muutetaan kuulumaan seuraavasti:

24 §.

1. Sovittiin, että tämä työehtosopimus tulee voimaan palkkausten osalta toukokuun 1 päivästä 1986 lukien ja työehtojen osalta työehtosopimuksen allekirjoituspäivästä lukien edellyttäen, että sopimus saa valtiovarainministeriön hyväksymisen.

KANNE

Kanteen perustelut

Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliitto on lausunut, että AnnaMaija Lahti oli tullut Helsingin yliopiston palvelukseen 21.2.1984. Lahti oli toiminut aluksi toimistosihteerinä oikeuslääketieteen laitoksella, sitten konekirjoittajana yksityisoikeuden laitoksella ja 11.6.1984 alkaen oikeuden yleistieteiden laitoksen ja rikos ja prosessioikeuden laitoksen kanslistina.

Helsingin yliopiston pieni konsistori oli irtisanonut Lahden työsopimuksen 28.5.1986 äänestyksen jälkeen tehdyllä päätöksellä.

Lahti oli ollut valtion palveluksessa yli 11 vuotta. Työskentelystään hän oli saanut erittäin myönteiset arviot. Lahti oli työskennellyt muun muassa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kansliassa 15.10.1979 - 15.3.1983. Hän oli toiminut konekirjoittajana, mutta työtodistuksen mukaan tehtävät olivat olleet paljon monipuolisemmat. Työtodistuksen mukaan Lahti oli suorittanut tehtävänsä erittäin ammattitaitoisesti, nopeasti ja tarkasti sekä ollut työyhteisön jäsenenä tarmokas ja aloitekykyinen. Häntä oli suositeltu vastaaviin tehtäviin. Lahden mitattu konekirjoitusnopeus oli ollut 12 000 nettolyöntiä puolessa tunnissa.

Oikeuden yleistieteiden laitoksen esimies oli kanslistin palkankorotusanomuksessa kvestuurille 12.10.1984 todennut Lahden olevan kanslistina poikkeuksellisen pystyvä ja tunnollinen henkilö.

Kanslistin työstä ei ollut tehty kirjallista työsopimusta. Toimenkuvausta ei pyynnöstä huolimatta ollut myöskään laadittu. Kanslistilla oli kuitenkin yleisvastuu asioiden sujumisesta ja toimeen kuuluivat muun muassa erilaiset puhtaaksikirjoitukset, tulo-ja menoarvioon sekä maksuliikenteeseen liittyvät työt, arkistointi ja kirjastonhoito, julkaisujen myyminen, opiskelijoiden palveleminen, hallintoa koskeviin kirjeisiin vastaaminen, rehtorin kertomuksen laatiminen, kortistointi, postitus, puheluiden ja viestien välittäminen, tenttituloskyselyihin vastaaminen, lähettinä toimiminen sekä ovien avaaminen ja sulkeminen.

Syksyyn 1985 mennessä Lahden toimi oli kuitenkin muuttunut miltei kokonaan konekirjoittajan työksi ja huomattava osa teetetystä konekirjoitustyöstä oli ollut luonteeltaan teettäjän yksityistä työtä.

Lahti oli kokenut tilanteen kestämättömäksi, sillä laitoskanslistin tehtävät olivat jääneet ajan puutteen vuoksi joko kokonaan tekemättä tai jouduttu tekemään kovalla kiireellä epätyydyttävästi. Kun keskustelut esimiehen kanssa eivät olleet tuottaneet tulosta, Lahti oli kääntynyt ammattiosaston puoleen ja pyytänyt selvitystä kanslistin töiden tärkeysjärjestyksestä.

Lahden pyydettyä selvitystä kanslistin töistä olivat henkilösuhteet kärjistyneet ja Lahden työskentelyolosuhteet vaikeutuneet entisestään. Lahti oli pyrkinyt työskentelemään entistäkin tehokkaammin ja laatinut muun muassa kortiston laitoksella suoritetuista opinnäytteistä, luetteloinut ne opiskelijoita varten sekä tehnyt tiedotteen laitoksen kirjaston hankinnoista vuosilta 1984 ja 1985.

Lahti oli tuntenut tilanteen henkisesti raskaaksi ja alkanut vuosien 1985 ja 1986 vaihteessa kärsiä kohonneesta verenpaineesta, minkä takia hän oli joutunut olemaan poissa työstä. Lääkärin määräyksestä Lahti oli joutunut myös käymään alkuvuodesta 1986 fysikaalisessa hoidossa kaikkiaan 15 kertaa. Nämä Lahden poissaolot esimiehet olivat katsoneet johdonmukaisesti perusteettomiksi.

Helmikuun 5 päivänä 1986 laitosten esimiehet olivat antaneet Lahdelle varoituksen, jonka sisältönä oli ollut, että Lahden tuli tehdä kaikki mahdolliset laitosten esimiesten määräämät tehtävät. Tuolloin oli ollut menossa muun muassa erään assistentin väitöskirjan puhtaaksikirjoitustyö. Lahti oli kirjoittanut väitöskirjaa puhtaaksi jo noin 300 sivua, kun hän oli 11.2.1986 tuntenut tilanteen niin kestämättömäksi, että oli ilmoittanut assistentille keskeyttävänsä puhtaaksikirjoitustyön, kunnes oli selvitetty, kuuluiko se laitoskanslistin tehtäviin.

Kieltäytyessään väitöskirjan puhtaaksikirjoituksesta Lahti ei ollut tehnyt lopullista periaatteellista kieltäytymispäätöstä. Kärjistyneessä tilanteessa Lahden toiminta oli ollut ymmärrettävää. Kyseisen puhtaaksikirjoitustyön keskeyttämiseen oli ollut myös terveydelliset perusteet. Lisäksi Lahti oli jo aikaisemmin perustellusti katsonut, että kysymyksessä oli valtiolta palkkaa saavan työvoiman väärinkäyttö ja että tehtävästa luopuminen oli vähiten haitannut laitoksen toimintaa. Tehtyjen selvitysten mukaan väitöskirjojen puhtaaksikirjoittaminen kuului laitoskanslistin tehtäviin vain erittäin poikkeuksellisesti ja esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa oli nimenomaisesti päätetty, etteivät kanslistit näitä konekirjoitustöitä virka-aikana tehneet. Lahden tointa aikaisemmin 1980-luvulla hoitaneet kanslistit olivat viihtyneet tehtävässä yhdestä kuukaudesta alle kahteen vuoteen ja Lahden edeltäjä oli irtisanoutunut yksityisluontoisten töiden runsauden takia.

Varoituksen jälkeen Lahdelle ei ollut annettu tilaisuutta muuttaa käyttäytymistään. Lahdelle ei ollut osoitettu konekirjoitustöitä eikä muitakaan uusia tehtäviä ja kanslistin toimeen kuuluvia tehtäviä oli otettu pois.

Tullessaan 11.5.1986 aamulla työhön Lahti oli havainnut, ettei hän enää saanut yleisavainta eikä käyttöönsä kirjoituskonetta tai muita työvälineitä.

Laitosten esimiesten 11.3.1986 allekirjoittamassa asiakirjassa oli lueteltu työsuhteen päättymissyinä perusteettomat poissaolot ja työajan noudattamatta jättäminen, omien kirjoitustöiden tekeminen työaikana, kieltäytyminen kirjoittamasta niin sanottuja tenttilistoja sekä edellä mainittu kysymys väitöskirjojen puhtaaksikirjoittamisesta. Kaikki irtisanomissyyt olivat perusteettomia. Väitöskirjan puhtaaksikirjoituksen Lahti oli keskeyttänyt olosuhteissa, joissa hänen terveytensä oli ollut vaarassa. Irtisanomisperuste oli ilmaantunut 11.2.1986 ja työsopimuksen irtisanomispäätös oli tehty 28.5.1986. Kysymyksessä ei ollut ollut jatkuva syy. Irtisanomissuojaa koskevan työehtosopimuspöytäkirjan 9 §:n mukaan irtisanominen oli toimitettava kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun peruste oli tullut työnantajan tietoon. Oikeuskirjallisuudessa oli lain vastaavan säännöksen katsottu tarkoittavan 2 - 4 viikkoa.

Lahti oli ollut työttömänä neljä kuukautta ja ollut vakituisessa työsuhteessa 1.1.1987 alkaen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliitto on vaatinut Helsingin yliopiston velvoittamista suorittamaan Lahdelle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta seitsemän kuukauden palkkaa vastaavat 35 609 markkaa laillisine korkoineen ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Helsingin yliopisto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että yliopiston laitoskanslistin tehtävät olivat kovin erilaisia eri laitoksissa. Yliopistossa oli noin 200 laitosta tai vastaavaa yksikköä, joiden toiminta oli etenkin tutkimustoiminnan osalta suhteellisen itsenäistä. Laitosten henkilökunnan lukumäärä oli 5 - 110. Erityisesti pienten laitosten tutkimusta ja opetusta avustavan henkilökunnan tehtäväkenttä oli käytännössä useimmiten laaja. Esimerkiksi humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla laitoksen ainoa avustavaan henkilökuntaan kuuluva toimihenkilö yleensä oli kanslisti. Virkanimike saattoi olla myös toimistoapulainen, apulaiskanslisti tai toimistosihteeri.

Lahti oli toiminut kahden erittäin pienen laitoksen kanslistina, eivätkä kanteessa mainitut työtehtävät olleet voineet häntä täysipäiväisesti työllistää. Lahden esimiesten lausuntojen mukaan mainitut työtehtävät olivat vieneet enintään 1 - 2 tuntia päivässä.

Yliopiston pienehköjen laitosten avustavan henkilökunnan toimenkuva oli muotoutunut yksikön kulloisenkin tilanteen mukaisesti. Laitoksissa vireillä olevat tutkimusprojektit, väitöskirjatyöt, tieteenalan popularisointi ynnä muut tehtävät kuuluivat koko laitoksen henkilökunnan tehtäviin. Se, mitä tehtäviä laitoksen esimies laitoksen työtilanteen ja tehtyjen työsopimusten puitteissa antoi alaistensa tehtäväksi, oli täysin esimiehen harkinnassa.

Kieltäytyessään väitöskirjan puhtaaksikirjoitustyöstä Lahti oli kieltäytynyt esimiehen hänelle antaman tehtävän suorittamisesta. Lahti oli katsonut voivansa itse päättää omista työtehtävistään ja työajastaan. Lääkärin määräys fysikaalisesta hoidosta ei voimassa olevien työehtosopimusmääräysten mukaan oikeuttanut poissaoloon työaikana. Lisäksi Lahti oli ilmeisesti hoitanut eri palkkiosta yksityisiä konekirjoitustehtäviä työaikanaan.

Lahden edeltäjien työsopimusten lyhyys oli liittynyt lähinnä työtehtävien alipalkkaisuuteen. Vain kaksi henkilöä oli palkattu pysyväisluontoisesti tähän tehtävään.

Helsingin yliopiston ja Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliiton jäsenjärjestön Helsingin yliopiston henkilökuntayhdistys r.y:n välillä oli käyty Lahden asian johdosta neuvotteluja jo varhaisessa vaiheessa. Näissä keskusteluissa oli aiheena ollut myös laitoskanslistin toimenkuva. Neuvotteluissa esiin tulleen tiedon siitä, että laitoskanslisti oli tarpeen vaatiessa velvollinen suorittamaan myös väitöskirjojen puhtaaksikirjoitustehtäviä, oli täytynyt tulla Lahden tietoon. Lisäksi Lahdelle oli syksyyn 1986 asti pyritty löytämään uusi työpaikka yliopiston toisten yksiköiden palveluksessa. Erääseen Lahden aiemmista työpaikoista yliopistossa Lahtea ei ollut voitu ottaa, koska työtoverit eivät olleet häntä hyväksyneet. Ottaen huomioon yritykset löytää Lahdelle uusi työpaikka sekä Virkamiesliiton lakon vaikutuksen yliopiston hallinnon toimintaan ei irtisanominen ollut viivästynyt.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Helsingin yliopisto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliitto on vastineen johdosta lausunut muun ohella, että kun Lahden esimiehet olivat 11.3.1986 tehneet esityksen oikeustieteelliselle tiedekunnalle Lahden työsuhteen purkamiseksi, perusteluna purkuesitykselle oli todettu Lahden vuosien 1985 ja 1986 aikana jatkuvasti jättäneen noudattamatta työaikaa, laiminlyöneen työtehtäviään ja syyllistyneen omavaltaisuuksiin. Toisena perusteena oli esitetty työstä kieltäytyminen, jota Lahti oli jatkanut saatuaan kirjallisen varoituksen 5.2.1986.

Oikeustieteellinen tiedekunta oli käsitellyt esitystä kokouksessaan 20.3.1986. Tiedekunta oli päättänyt antaa dekaanin tehtäväksi yrittää neuvotteluteitse hoitaa asia ja mikäli neuvottelut jäisivät tuloksettomiksi, tehdä asiassa irtisanomisesitys pienelle konsistorille.

Tiedekunnan dekaani oli tuloksettomien neuvottelujen jälkeen siirtänyt asian pienelle konsistorille ja tiedekunnan puolesta esittänyt, että konsistori irtisanoisi Lahden työsuhteen, jos lievempää keinoa tilanteen asianmukaiseen järjestämiseen ei löytyisi. Tässä tiedekunnan esityksessä irtisanomista perusteltiin ainoastaan työstä eli väitöskirjojen puhtaaksikirjoittamisesta kieltäytymisellä.

Pieni konsistori oli käsitellyt asiaa kokouksissaan neljä kertaa ja viimeisessä kokouksessaan päättänyt äänestyksen jälkeen irtisanoa Lahden.

Dekaanin esitys oli osoittanut selvästi, että varsinainen irtisanomisperuste oli ollut väitöskirjojen puhtaaksikirjoitusta koskeva erimielisyys. Kaikki muut perusteet olivat olleet tekaistuja ja niiden mukaanottamisen tarkoituksena oli ainoastaan ollut irtisanomisperusteen varmistaminen. Lahden työsuhteessa ei ollut esiintynyt minkäänlaisia ongelmia ennen syksyä 1985. Lahden esimies oli ollut erittäin tyytyväinen hänen työskentelyynsä ja esittänyt kvestuurille hänen palkkansa korottamista.

Syksyllä 1985 Lahti oli todennut työmääränsä kasvaneen ja työtehtäviensä muuttuneen laitoskanslistin tehtävistä lähes kokonaan konekirjoitustyöksi. Vaaditut konekirjoitustyöt olivat alkaneet viedä suurimman osan hänen työajastaan, minkä johdosta hän oli joutunut laiminlyömään varsinaisia laitoskanslistin tehtäviä. Lahtea ei ollut palkattu konekirjoittajaksi vaan nimenomaan laitoskanslistiksi, josta tehtävästä maksettu palkka oli useita palkkaluokkia pienempi kuin konekirjoittajan palkka. Lisäksi Lahti oli pitkään kärsinyt niska- ja hartiavaivoista, jotka johtuivat välilevyjen työperäisistä kulumista. Ne taas olivat seurausta nimenomaan konekirjoitustyöstä.

Lahden käsityksen mukaan väitöskirjojen puhtaaksikirjoittaminen ei kuulunut yliopiston hallinnollisen henkilökunnan tehtäviin vaan se oli ollut yksityisluontoista työtä, josta työn teettäjän kuului maksaa palkka. Kun väitöskirjan kirjoittajan oli vastattava muun muassa väitöskirjan painatuskustannuksista ja kun kirjoittaja toisaalta sai kaikki väitöskirjojen myyntitulot, oli varsin perusteltua asettaa kyseenalaiseksi puhtaaksikirjoitustyön teettäminen yliopiston kustannuksella. Tämän johdosta Lahti oli syksyllä 1985 kääntynyt yliopiston henkilökuntayhdistyksen puoleen pyytäen vastausta kysymykseen, kuuluiko mainittu kirjoitustyö hänen työsopimuksensa mukaisiin tehtäviin. Hän ei ollut kieltäytynyt kyseessä olevasta työstä vaan oli jatkanut edelleenkin assistentin väitöskirjan puhtaaksikirjoitusta. Kun Lahden yhdistykselle tekemä selvityspyyntö oli tullut esimiehen tietoon, olivat vaikeudet alkaneet. Tilanne oli johtanut siihen, että esimies ei ollut osoittanut Lahdelle minkäänlaisia töitä.

Lahden esimiehet olivat 5.2.1986 kirjallisesti ilmoittaneet, että laitoskanslistin tuli normaalin virastoajan puitteissa suorittaa laitosten esimiesten hänelle määräämät tehtävät. Tämä vastaus, jota sittemmin oli luonnehdittu varoitukseksi, oli ainoa työnantajan kannanotto asiaan.

Henkilökuntayhdistyksen kautta työnantajalle välitettyyn selvityspyyntöön ei ollut annettu mitään vastausta. Yhdistys oli tehnyt kyselyn 80:lle yliopiston eri laitokselle ja tiedustellut näiden käytäntöä asiassa. Ainoastaan 3 - 4 laitosta oli ilmoittanut teettävänsä puhtaaksikirjoitustyöt virkatyönä. Yliopiston käytännön mukaan puhtaaksikirjoitustyöt tehtiin pääsääntöisesti yksityistöinä eivätkä ne siten kuuluneet hallintohenkilökunnan virkatehtäviin. Helsingin yliopistossa ei kuitenkaan ollut asiasta tehty nimenomaista päätöstä.

Kun asiaan ei ollut tullut selvää vastausta selvityspyynnöstä huolimatta, Lahti oli 11.2.1986 ilmoittanut väitöskirjaa tehneelle assistentille pitävänsä puhtaaksikirjoitustyötä yksityisenä työnä ja lisännyt, ettei hän aikonut jatkaa puhtaaksikirjoitustyötä ennen kuin oli saanut asiasta konsistorin päätöksen. Mainitun kieltäytymisilmoituksen jälkeen esimies ei ollut puuttunut lainkaan asiaan, vaikka hän oli ollut tietoinen kieltäytymisestä. Työnantajan edustaja eli laitoksen esimies ei ollut antanut nimenomaista määräystä väitöskirjojen kirjoittamisesta.

Lahti oli dekaanille ilmoittanut suostuvansa jatkamaan puhtaaksikirjoitusta, ellei toisin määrättäisi. Lahdelle ei ollut annettu minkäänlaisia konekirjoitustöitä 11.2.1986 jälkeen.

Irtisanomisperusteena oli mainittu työajan noudattamatta jättäminen. Esimies on Lahden poissaoloista pitänyt perusteettomina Lahden säännöllistä lähtöä työstä vähintään puoli tuntia liian aikaisin, runsaita koko päivän poissaoloja ilman lupaa tai lääkärintodistusta ja poisjäämistä työstä koko iltapäiväksi sillä perusteella, että hänen oli mentävä fysikaaliseen hoitoon. Lahti ei ollut poistunut säännöllisesti töistä vähintään puoli tuntia liian aikaisin, mutta oli kyllä lähtenyt satunnaisesti töistä 5 - 10 minuttia ennen työajan päättymistä. Tämä oli kuitenkin ollut poikkeuksellista. Lahden työaika oli ollut kello 8 - 15.45. Vähäisten aikaisempien lähtöjen vastapainoksi Lahti oli useimmiten saapunut töihin jo kello 7.30 ja toisinaan jatkanut työntekoa aina kello 16.30:een saakka. Yliopiston opetushenkilökunnalla ei ollut säännöllistä työaikaa, joten kukaan ei ollut voinut tarkkailla Lahden työaikojen noudattamista.

Yliopistolla työaikojen noudattamista koskeva käytäntö oli ollut varsin joustava. Tämä johtui ennen muuta siitä, että valtaosaa henkilökunnasta ei koskenut lainkaan säännöstelty työaika. Myös laitoksen esimies oli käsityksenään neuvotteluvaiheessa esittänyt, että työaikoihin suhtauduttiin joustavasti.

Vapaapäiviä, vapaatunteja tai vapaita iltapäiviä esimies oli myöntänyt Lahdelle useinkin ja nimenomaan omasta aloitteestaan erityisesti silloin, kun Lahti oli tehnyt jonkin niin sanotun tieteen popularisointiin liittyvän tehtävän. Vapaiden myöntäminen osoitti, että työajoista oli varaa joustaa ja että niistä myös käytännössä oli joustettu.

Lahti oli kärsinyt niska- ja hartiakivuista, astmasta, kohonneesta verenpaineesta ja allergioista. Näiden sairauksien vuoksi hän oli joutunut olemaan poissa töistä ja pitempään kestäneistä sairauksista hän oli hankkinut asianmukaisen lääkärintodistuksen. Sitä vastoin alle kolmen päivän sairauksista yliopiston käytännön mukaan ei ollut vaadittu lääkärintodistusta. Lisäksi Lahti oli joutunut olemaan poissa sairaan lapsensa lääkärissä käyntien ja hoidon johdosta.

Lahti oli käynyt fysikaalisessa hoidossa 15 kertaa ajalla 20.12.1985 - 7.2.1986. Hoitojen alussa hän oli ilmoittanut hoidoista kirjallisesti esimiehelleen, joka ei tähän ilmoitukseen ollut vastannut millään tavoin. Näin ollen Lahti oli uskonut esimiehen hyväksyneen ilmoituksen poissaoloista.

Lahdelle ei missään vaiheessa ollut huomautettu perusteettomista poissaoloista. Työnantajakaan ei aluksi ollut pitänyt hänen poissaolojaan perusteettomina, eikä poissaoloja ollut vähennetty palkasta.

Lahti oli noudattanut työaikaa, eikä ollut ollut luvatta poissa.

Lahti ei ollut tehnyt omia töitään työaikana. Hän oli kirjoitellut aikaisemmin ehkä joitain satunnaisia kirjeitä ruokatunnilla. Hän ei ollut tehnyt mitään maksullisia yksityisiä töitä eikä yhteiskunnallisiin harrastuksiinsa liittyviä kirjoitustehtäviä työaikana.

Lahden esimiesten 5.2.1986 allekirjoittamaa asiakirjaa ei voitu pitää sellaisena varoituksena, jota tarkoitettiin työsopimuslaissa. Kirjelmä oli ollut sen sanamuodonkin mukaan vastaus Lahden kysymykseen, kuuluiko hänen työaikana tehdä puhtaaksikirjoitustyötä. Mainittua erimielisyyttä kyseinen kirjoitus ei kuitenkaan ollut ratkaissut. Työsopimuslaissa tarkoitetun varoituksen tuli sisältää selvä uhka työsuhteen päättämisestä. Tällaista uhkaa kysymyksessä olevaan vastauskirjeeseen ei ollut sisältynyt. Kirjeessä oli ainoastaan epämääräinen maininta muihin toimenpiteisiin ryhtymisestä. Varoituksena kirjettä ei voitu pitää senkään vuoksi, ettei Lahti ollut ennen kirjeen saamista kieltäytynyt riidanalaisesta työstä.

Kirje, jossa Lahti oli ilmoittanut lopettavansa väitöskirjan puhtaaksikirjoittamisen, oli kirjoitettu 11.2.1986. Irtisanominen oli tapahtunut mainitusta päivästä kolmen ja puolen kuukauden kuluttua. Irtisanomista ei ollut toimitettu kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun peruste oli tullut työnantajan tietoon.

Lahdella ei ollut ollut mitään erityistä syytä vastustaa puhtaaksikirjoitusta sinänsä, vaan kysymys oli ollut nimenomaan liiallisen työmäärän aiheuttamasta ajankäyttöongelmasta. Tilanteen kokonaisarvioinnissa tuli kiinnittää huomiota siihen, ettei Lahden toimenkuvaa ollut missään vaiheessa selvitetty, sekä siihen, että työnantajina olivat käytännössä esiintyneet laitosten esimiesten lisäksi assistentit ja tutkijat. Työnjohto-oikeuden kannalta organisaatio oli ollut varsin epäselvä.

VASTAAJAN SELITYS

Helsingin yliopisto on vastaselityksen johdosta lausunut muun ohella, että Lahden työsopimuksen irtisanomisperusteet ovat olleet kieltäytyminen väitöskirjojen puhtaaksikirjoittamisesta syys-lokakuulta 1985 maaliskuuhun 1986 asti, jatkuva työajan noudattamatta jättäminen työnantajan syksyllä 1985 antamasta huomautuksesta huolimatta ja omien töiden tekeminen työaikana syyskuusta 1985 lähtien, jolloin esimies oli tämän kieltänyt.

Väitöskirjojen puhtaaksikirjoittaminen kuului laitoskanslistin toimenkuvaan. Laitosten esimiehet olivat hyväksyneet kanslistille aiotut työt ja työn määrän. Laitosten muilla tutkijoilla tai opettajilla ei ollut itsenäistä työnjohto-oikeutta kanslistiin nähden. Kanslistin työt oli järjestetty siten, että kanslisti hoiti ensisijaisesti laitoshallintoon liittyvät tehtävät ja oli velvollinen vasta toissijaisesti kirjoittamaan tutkimustöitä puhtaaksi. Tätä töiden järjestelyä oli noudatettu laitoksella vakiintuneesti ja Lahti oli tehnyt väitöskirjojen ja lisensiaattitöiden puhtaaksikirjoitusta jo aiemminkin tässä toimessaan. Rikos- ja prosessioikeuden laitoksen ja oikeuden yleistieteiden laitoksen kanslistin toimenkuvaa ei ollut Lahden toimessaolon aikana muutettu. Konekirjoitustyö käsitti noin 90 prosenttia kanslistin työstä.

Yliopistolain ja -asetuksen sekä assistenttiohjesäännön mukaan assistenttien pääasiallinen tehtävä oli tutkimustyö ja jossain määrin myös opetus. Assistentin toimi oli määräaikainen ja edellytyksenä jatkomääräyksen saamiselle oli toimessaoloaikana tehty tutkimustyö. Oikeustieteellisellä alalla assistentin tärkein päätyö oli väitöskirjan kirjoittaminen. Kun väitöskirjatyö näin ollen oli kaikkein olennaisinta tutkimustyötä oikeustieteellisen tiedekunnan laitoksissa, voitiin pitää selvänä, että myös tutkimusta avustamaan tarkoitetun kanslistin toimenkuvaan kuului osallistuminen tähän työhön. Yliopiston keskushallintoon ei ollut tullut pyyntöä selvittää väitöskirjan puhtaaksikirjoittamisen kuulumista kanslistin tehtäviin. Asiaa oli käsitelty vain laitosten esimiesten ja henkilökuntaliiton välisissä neuvotteluissa.

Kun Lahti syyskuussa 1985 oli kieltäytynyt väitöskirjan puhtaaksikirjoituksesta, oli hänen esimiehensä ilmoittanut suullisesti pitävänsä kieltäytymistä perusteettomana ja velvoittanut Lahden tekemään hänelle määrätyt työt, noudattamaan yliopiston virastotyöaikaa ja lopettamaan omien kirjoitustöidensä tekemisen työaikana. Aikaisemmin oltiin voitu työajoista joustaa tarpeen mukaan, koska kanslistin tehtävät olivat tulleet tehdyiksi.

Kanslisti Lahti ei myöskään ollut noudattanut käytyjen neuvottelujen aikana esimiehen antamia määräyksiä työnteosta, työajoista tai omien töiden tekemisestä työaikana. Tästä syystä Lahdelle oli tehty suullisesti täysin selväksi, että ellei hän ryhtyisi noudattamaan esimiehen hänelle antamia määräyksiä, seuraisi tästä työsuhteen purkaminen.

Kun laitosten esimiesten ja ammattijärjestöjen edustajien väliset neuvottelut eivät olleet tuoneet tulosta ja kun Lahti ei ollut ottanut missään kohdin ojentuakseen, esimiehet olivat katsoneet ainoaksi mahdollisuudeksi kirjallisen irtisanomisvaroituksen antamisen.

Vaatimus noudattaa yliopiston virastoaikaa oli uudistettu 5.2.1986 annetussa varoituksessa. Tästä huolimatta Lahti ei ollut noudattanut päivittäistä virastotyöaikaa ja oli ollut runsaasti poissa myös yksittäisiä päiviä syytä ilmoittamatta.

Lahti oli poistunut säännöllisesti ja lähes päivittäin työpaikaltaan ennen virastoajan loppumista. Tämän oli esimies häneltä suullisesti kieltänyt ja kielto oli uudistettu 5.2.1986 kirjallisesti. Tästä huolimatta Lahti oli jatkanut menettelyään koko työssäolokautensa loppuun, joten syytä voitiin pitää jatkuvana irtisanomisperusteena.

Useat laitoksen työntekijät olivat havainneet, että Lahti oli tehnyt koko toimessaoloaikansa omia kirjoitustöitään työaikana. Tähän ei erikoisemmin ollut puututtu ennen kuin Lahti oli kieltäytynyt virkatehtävistään. Tällöin esimies oli antanut suullisen käskyn pidättyä omien töiden tekemisestä työaikana. Lahti oli kuitenkin jatkanut omien kirjoitustöidensä tekemistä aina irtisanomiseensa asti.

Laitoksen työntekijän irtisanominen Helsingin yliopistossa tapahtui kaksivaiheisessa menettelyssä, jossa tiedekunta käsitteli ensin laitoksen esimiehen tekemän esityksen ja antoi sitten asiasta oman esityksensä konsistorille. Konsistorin käsittelyssä asia vakiintuneen menettelyn mukaisesti pantiin ensikäsittelyssä pöydälle asianomaisen kuulemista varten. Jos asia oli vaikea tai tulkinnanvarainen, tarvittiin siinä usein monta käsittelykertaa. Konsistori muodostui professorijäsenistä, mutta henkilökuntajärjestöjen edustajilla oli puhe- ja läsnäolo-oikeus sen kokouksissa. Henkilökuntajärjestöjen edustajilla oli myös oikeus pyytää asian pöydälle panemista, jolloin näin myös säännönmukaisesti meneteltiin.

Koska irtisanomismenettely oli hallinto-organisaation vuoksi monivaiheinen, kesti irtisanomisasian käsittely myös melko kauan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Helsingin yliopiston pieni konsistori on 28.5.1986 irtisanonut yliopiston palveluksessa 21.2.1984 alkaen olleen, oikeuden yleistieteiden laitoksen sekä rikos- ja prosessioikeuden laitoksen kanslistina 11.6.1984 lukien toimineen Anna-Maija Lahden työsopimuksen päättymään 31.8.1986. Irtisanomisperusteiksi on ilmoitettu kieltäytyminen väitöskirjojen puhtaaksikirjoittamisesta syys- lokakuusta 1985 maaliskuuhun 1986 saakka, jatkuva työajan noudattamatta jättäminen syksyllä 1985 annetusta huomautuksesta huolimatta ja omien töiden tekeminen työaikana esimiehen kiellosta huolimatta syyskuusta 1985 lähtien.

Lahti on syys-lokakuun vaihteessa 1985 ilmoittanut kieltäytyvänsä jatkamasta oikeuden yleistieteiden laitoksen palveluksessa olleen assistentin väitöskirjan puhtaaksikirjoitustyötä. Kieltäytymistään Lahti on perustellut sillä, että väitöskirjatyö on hänen käsityksensä mukaan sellaista tutkijan yksityistä työtä, jonka puhtaaksikirjoittaminen ei kuulu laitoskanslistin tehtäviin. Lahti on ottanut yhteyttä Helsingin yliopiston henkilökuntayhdistykseen ja tiedustellut, kuuluiko väitöskirjojen puhtaaksikirjoitus hänen työsopimuksensa mukaisiin tehtäviin. Lahti on kanslistina ollessaan aiemmin kirjoittanut väitöskirjoja ja muita tutkijoiden opinnäytteitä.

Helsingin yliopiston laitokset toimivat erillisinä yksiköinä. Laitoksen esimies edustaa työnantajaa ja käyttää työnantajan työnjohto-oikeutta. Työtuomioistuimessa todistajina kuullut oikeuden yleistieteiden laitoksella työskennelleet henkilöt ovat kertoneet laitoskanslistin hallintotehtävien hoitamiseen kuluvan päivittäin aikaa 1 - 2 tuntia. Kanslistin konekirjoitustyöstä oikeuden yleistieteiden laitoksen sekä rikos- ja prosessioikeuden laitoksen esimiehet olivat sopineet keskenään ja he olivat tunteneet myös tarkkaan ne työt, joita assistentit antoivat kanslistille. Lahdelle oli työhönottotilaisuudessa ilmoitettu, että kanslistin hallintotoimiin kului vain vähäinen osa työajasta ja että muuna työaikana kanslistin tuli suorittaa hänelle osoitetut puhtaaksikirjoitustyöt. Sen vuoksi esimiehen määräämien puhtaaksikirjoitustöiden voidaan katsoa kuuluneen Lahden työsopimuksen mukaiseen työvelvoitteeseen.

Kun Lahti on ilmoittanut assistentille, ettei hän aikonut jatkaa tämän väitöskirjan puhtaaksikirjoittamista, assistentti on lopettanut materiaalin toimittamisen Lahdelle. Lahden kieltäytymisen jälkeen oikeuden yleistieteiden laitoksen esimies on moittinut Lahtea kirjoitustyön lopettamisesta ja esittänyt kantanaan, että Lahden tuli jatkaa sitä.

Laitosten esimiehet ovat 5.2.1986 antaneet Lahdelle kirjallisen määräyksen työaikana suorittaa muun muassa laitosten tutkimushenkilöstön työhön liittyvät tutkimusta koskevat tehtävät ja ilmoittaneet ryhtyvänsä muihin toimenpiteisiin, ellei Lahti määräystä noudattaisi. Lahti on kuitenkin jatkanut kieltäytymistään.

Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanin ryhdyttyä selvittämään laitosten esimiesten 11.3.1986 tekemää esitystä Lahden työsuhteen purkamisesta Lahti on dekaanille ilmoittanut olevansa valmis jatkamaan työtä siihen saakka, kunnes hänelle annettaisiin yliopiston taholta toisenlaisia ohjeita. Työtuomioistuimen mielestä useita kuukausia kestäneen kieltäytymisen jälkeen annettu suostumus jatkaa työtä ei tässä tapauksessa anna aihetta arvioida työstä kieltäytymistä irtisanomisperusteena toisin.

Lahti on ennen väitöskirjatyön puhtaaksikirjoittamista koskeneen erimielisyyden syntymistä laitosten esimiesten tieten saanut olla tarkasti noudattamatta työaikaa. Kirjoitustyöstä kieltäytymisen jälkeen oikeuden yleistieteiden laitoksen esimies on syksyllä 1985 ilmoittanut Lahdelle edellyttävänsä työajan tarkkaa noudattamista. Siitä huolimatta Lahti on syksyn 1985 ja kevään 1986 välisenä aikana varsin usein poistunut työpaikalta 15 - 30 minuuttia ennen työajan päättymistä. Työajan noudattamisen valvonnan puutteellisuuden vuoksi Lahden pitempiaikaisista aiheettomista poissaoloista esitetty selvitys on jäänyt niin vähäiseksi, ettei sitä irtisanomisperusteen harkinnassa voida ottaa huomioon.

Lahden työsuhteen irtisanomisperusteena on mainittu myös omien töiden tekeminen työaikana. Todistajina kuullut oikeuden yleistieteiden laitoksella työskennelleet henkilöt ovat kertoneet nähneensä Lahden tekevän työaikana yksityisiä töitään. Lahden työtuomioistuimessa antaman kertomuksen mukaan hän oli tehnyt omia kirjoitustöitään ruokatunnilla. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Lahti olisi tehnyt työaikana omia töitään siinä laajuudessa, että sillä olisi merkitystä irtisanomisperustetta arvioitaessa.

Korkeakoulujen ja opetusalan henkilökuntaliitto on työtuomioistuimessa esittänyt, että Helsingin yliopisto ei olisi toimittanut Lahden työsuhteen irtisanomista kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon. Lahdelle on kuitenkin annettu useiden kuukausien ajan mahdollisuus ojentua ja ryhtyä jälleen siihen työhön, josta hän on kieltäytynyt. Lisäksi uuden tehtävän etsiminen Lahdelle yliopiston piiristä, päätöksentekomenettely yliopiston hallinnossa sekä keväällä 1986 ollut Virkamiesliiton lakko ovat hidastaneet irtisanomisen toimittamista. Työtuomioistuin katsookin irtisanomisen tapahtuneen kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun sen peruste on tullut työnantajan tietoon.

Työtuomioistuin katsoo tulleen selvitetyksi, että Helsingin yliopistolla on ollut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan työehtosopimuspöytäkirjan 2 §:n mukainen erityisen painava syy Lahden työsuhteen irtisanomiseen Lahden kieltäydyttyä tekemästä työnantajan edustajan hänelle määräämiä tehtäviä sekä jätettyä huomautuksesta huolimatta jatkuvasti noudattamatta työaikaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Silenti, Uski, K. Rautiainen, Pohja ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.