Labor court partially dismissed union claim; employer breached re-employment duty by failing to query local labor office.

Työnantaja ei ollut tietensä rikkonut rakennusalan irtisanomissuojasopimusta lähettäessään lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä ehdollisesti irtisanotulle työntekijälle työsuhteen päättymistä koskevan ilmoituksen noin seitsemän kuukauden päästä siitä, kun 75 päivän pituinen lomautusaika oli kulunut umpeen.

Työnantaja ei ollut myöskään rikkonut tietensä irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä tiedustellessaan erään työmaan sijaintipaikkakunnan työvoimaviranomaiselta sinne työttömiksi työnhakijoiksi ilmoittautuneita maalareita ja jättäessään tässä yhteydessä mainitsematta nimeltä ne maalarit, jotka aikaisemmin olivat olleet työnantajan palveluksessa ja joita irtisanomissuojasopimuksen mukainen työntarjoamisvelvollisuus koski.

Sen sijaan työnantaja oli tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä palkatessaan erääseen työkohteeseen uuden työntekijän ja jättäessään tässä yhteydessä tiedustelematta työmaan sijaintipaikkakunnan työvoimaviranomaiselta, oliko työnantajan entisiä työntekijöitä työttöminä työnhakijoina.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Rakennusliike A. Lampola Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 4.5.1984 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 § Työhön ottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken toukokuun 4 päivänä 1984 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla.

Työehtosopimuksen 4 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II LOMAUTUSTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

12 § Lomautuksen perusteet ja ilmoitusaika

1. Työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa.

2. Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa työsopimuksen, hän voi irtisanomisen sijasta vähintään kahden (2) viikon ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Mikäli ilmoitus lomautuksesta on annettu työvuoron ensimmäisen tunnin aikana, lasketaan sanottu päivä ensimmäiseksi päiväksi lomautusilmoitusaikaa laskettaessa.

3. Samalla tavalla työnantaja voi määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella. Työn vähenemistä on tällöin pidettävä tilapäisenä silloin, kun työnantaja voi 75 päivän kuluessa työn lakkaamisesta tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa edellyttämää työtä tämän sopimuksen 30 §:n mukaisesti.

17 § Lomautuksen päättyminen

1. Määräajan kestäväksi ilmoitettu lomautus päättyy määräajan kuluttua umpeen ja työntekijän on saavuttava työhön ensimmäisenä määräajan päättymistä seuraavana työpäivänä.

2. Jos lomauttaminen on tapahtunut toistaiseksi, on työnantajan ilmoitettava työn alkamisesta ainakin viikkoa ennen, jollei toisin ole sovittu.

3. Mikäli työsopimus on jo lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä ehdollisesti irtisanottu, lomautus ja työsuhde päättyvät irtisanomisilmoituksen mukaisesti, jos työnantaja ei 75 päivän kuluessa lomautuksen alkamisesta ole voinut järjestää työntekijälle tämän ammattitaitoa vastaavaa työtä tämän sopimuksen 30 §:n mukaisesti. Työnantajan tulee lähettää työntekijälle työsuhteen päättymistä koskeva ilmoitus sen jälkeen kun 75 päivän määräaika on kulunut umpeen eikä työnantaja ole tänä aikana voinut järjestää työntekijälle työtä tämän sopimuksen 30 pykälän mukaisesti.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

29 § Takaisin ottaminen

1. Milloin työnantaja on irtisanonut työsopimuksen muista kuin työntekijästä johtuvista syistä, ja työnantaja viiden (5) kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan tiedustella tarjolla olevan työmaan sijaintikunnan työvoimaviranomaiselta, onko tämän sopimuksen 30 §:ssä tarkoitetulla etäisyydellä edellä mainitusta työkohteesta entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työnhakijoille.

30 § Työntarjoamisvelvollisuus eräissä tapauksissa

1. Arvioitaessa työnantajan velvollisuutta tarjota työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle, joka tämän sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettujen taloudellisten taikka tuotannollisten syiden vuoksion joutumassa muuten lomautetuksi, kiinnitetään huomiota siihen, voiko työnantaja tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa edellyttämää työtä työmaalla, jossa työntekijä, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, voi päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin. Samoin perustein arvioidaan työnantajan velvollisuus tarjota lomautettuna sanotunlaisessa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle työtä. Niinikään arvioidaan edellä mainituilla perusteilla työnantajan velvollisuus tarjota työtä muussa työkohteessa työntekijälle eli työntekijän siirtotapauksissa.

2. Mikäli julkinen viranomainen on urakkasopimuksessa tai muutoin asettanut työvoiman käyttöä koskevia ehtoja määräytyy työnantajan velvollisuus tarjota työntekijälle työtä työllistämisehtojen asettamien rajoitusten mukaisesti.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Rakennusliike A. Lampola Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että maalari Jouko Tunturivuori oli 16.5.1983 lähtien ollut Rakennusliike A. Lampola Oy:n palveluksessa. Työnantaja oli 10.10.1984 annetulla kirjallisella ilmoituksella ilmoittanut lomauttavansa Tunturivuoren työn vähyyden vuoksi 25.10.1984 alkaen. Lomautusilmoitukseen oli sisältynyt myös ilmoitus työsopimuksen ehdollisesta irtisanomisesta. Tämän mukaan Tunturivuoren työsuhde päättyisi, mikäli työnantaja ei pystyisi 75 kalenteripäivän aikana tarjoamaan hänelle uutta työtä. Työsuhteen päättymispäiväksi oli ilmoitukseen merkitty 7.1.1985. Tunturivuori oli vasta 9.8.1985 saanut työnantajalta varsinaisen ilmoituksen työsuhteen päättymisestä 7.1.1985.

Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n 3. kohdan mukaan työnantajan tuli lähettää työntekijälle työsuhteen päättymistä koskeva ilmoitus sen jälkeen, kun 75 päivän määräaika oli kulunut umpeen eikä työnantaja tänä aikana ollut voinut järjestää työntekijälle työtä irtisanomissuojasopimuksen 30 §:n mukaisesti. Työnantaja oli rikkonut mainittua irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n 3. kohtaa antaessaan Tunturivuorelle ilmoituksen työsuhteen päättymisestä vasta seitsemän kuukauden kuluttua siitä, kun lomautuksen alkamisesta laskettava 75 päivän määräaika oli kulunut umpeen.

Tunturivuori oli lomautuksen kestäessä ja myös työsuhteensa päättymisen jälkeen ollut työttömänä työnhakijana Rauman työvoimatoimistossa. Rakennusliike A. Lampola Oy oli tammi- ja huhtikuussa 1985 ottanut palvelukseensa uusia työntekijöitä. Työnantaja ei kuitenkaan ollut tiedustellut työvoimatoimistolta, oliko yhtiön palveluksessa aikaisemmin olleita työntekijöitä etsimässä työvoimatoimiston kautta työtä. Rakennusliike A. Lampola Oy oli näin ollen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 29 §:n vastaisesti.

Tunturivuoren työsuhteen päättämisestä ja uusien työntekijöiden palkkaamisesta oli neuvoteltu paikallisesti 24.9.1985 ja liittojen välillä 17.12.1985. Molemmissa neuvotteluissa oli työnantajapuolelta myönnetty se, että asian yhteydessä oli menetelty irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennusliike A. Lampola Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 17 ja 29 §:n tieten rikkomisen johdosta.

Rakennustyöläisten Liitto on asian esivalmisteluistunnossa ilmoittanut luopuvansa haastehakemuksessa esitetystä vaatimuksesta, joka koski sen vahvistamista, että Rakennusliike A. Lampola Oy oli menetellyt rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 17 ja 29 §:n vastaisesti.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rakennusliike A. Lampola Oy on kanteeseen vastatessaan lausunut rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n 3. kohdasta käyvän ilmi, että ilmoitus työsuhteen päättymisestä tuli lähettää sen jälkeen, kun 75 päivän määräaika oli kulunut umpeen. Sopimusmääräys ei edellyttänyt, että ilmoitus olisi lähetettävä samana päivänä kun mainittu 75 päivän määräaika oli kulunut umpeen, vaan ilmoitus tuli lähettää nimenomaan 75 päivänä määräajan päättymisen jälkeen. Rakennusliike A. Lampola Oy ei siten ollut tietensä rikkonut mainittua sopimusmääräystä lähettäessään ilmoituksen vasta elokuussa 1985.

Tunturivuori oli lomautusaikanaan ja työsuhteensa päättymisen jälkeen ollut työttömänä työnhakijana Rauman työvoimatoimistossa. Rakennusliike A. Lampola Oy oli tammikuussa 1985 ottanut palvelukseen uusia työntekijöitä Säkylässä olleelle työmaalle. Mainittu työmaa oli sijainnut Euran työvoimapiirin alueella, minkä vuoksi työnantajalla ei ollut ollut rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 29 §:n mukaan velvollisuutta tarjota työtä Rauman työvoimatoimistossa työttöminä oleville yhtiön entisille työntekijöille.

Yhtiön Säkylässä sijainnut työkohde oli ollut Säkylän vanhustentalon III-rakennusvaihe. Tätä koskevaan urakkasopimukseen oli liittynyt työllistämisehto, jonka mukaan rakennustyöhön oli mahdollisuuksien mukaan käytettävä paikallista työvoimaa.

Yhtiö oli huhtikuussa 1985 palkannut työvoimaa Raumalla sijainneelle työmaalle. Tällöin inhimillisen erehdyksen vuoksi ei Rauman työvoimatoimistosta ollut tiedusteltu, olisiko siellä työttöminä työnhakijoina sellaisia henkilöitä, joille työnantaja rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen mukaan olisi velvollinen tarjoamaan työtä. Työntarjoamisvelvollisuuden laiminlyöminen ei ollut ollut tahallista, sillä työnantajalla ei ollut ollut tarkoituksena syrjäyttää Tunturivuorta työvoimaa palkatessaan. Koska tiedustelun tekemättä jääminen oli johtunut erehdyksestä, ei Rakennusliike A. Lampola Oy ollut myöskään huhtikuussa 1985 tietensä rikkonut rakennusalan irtisanomissuojasopimusta.

Käydyissä paikallis- ja liittotason neuvotteluissa oli työnantajapuolelta todettu, että työnantaja oli huhtikuussa 1985 menetellyt rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Samalla työnantajapuolelta oli kuitenkin todettu, että kysymys ei kuitenkaan ollut ollut työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliike A. Lampola Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n 3. kohdan määräyksen tarkoituksena oli turvata lomautetun ja samalla ehdollisesti irtisanotun työntekijän asema siten, että hänellä oli oikeus saada tieto työsuhteensa päättymisestä sopimuksessa tarkoitetun 75 päivän kuluttua. Sopimusmääräystä ei voitu tulkita niin ahtaasti, että työsuhteen lopullisesta päättymisestä olisi aina ilmoitettava välittömästi määräajan täytyttyä. Irtisanomissuojasopimuksesta oli luettavissa se, että lopullinen irtisanomisilmoitus piti toimittaa irtisanomisajan kuluessa 75 päivän määräajan täyttymisen jälkeen. Mikäli lopullista irtisanomista ei ollut annettu mainitun ajan kuluessa, voi työntekijä olettaa työsuhteensa olevan edelleen voimassa.

Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 29 §:ssä oli työnantajalle asetettu tiedusteluvelvollisuus. Työnantajan tuli siten tiedustella työvoimaviranomaiselta nimenomaisesti sitä, oliko työnantajan entisiä työntekijöitä hakemassa viranomaisen välityksellä työtä paikkakunnalla tavanomaisesti käytettyjen työmatkojen päästä. Työnantajan tuli siten ilmoittaa työvoimaviranomaiselle enintään viisi kuukautta aiemmin irtisanottujen työntekijöiden nimet ja asuinpaikat, jotta työvoimaviranomainen saattoi tiedustella muista toimipisteistään, oliko siellä mainittuja työntekijöitä hakemassa työvoimaviranomaisen välityksellä työtä. Rakennusalan irtisanomissuojasopimus ei edellyttänyt, että työntekijä ilmoittautuisi työttömäksi työnhakijaksi kaikkiin niihin työvoimatoimistoihin, jotka sijaitsivat paikkakunnalla noudatettavien tavanomaisten työmatkojen päässä hänen asuinpaikastaan, vaan työnantajalla oli edellä mainittu täsmennetty tiedusteluvelvollisuus.

Tunturivuori asui Rauman maalaiskunnassa, josta Säkylään oli matkaa noin 40 kilometriä. Paikkakunnalla oli aivan tavanomaista, että työmatkat olivat tämän pituisia. Rauman maalaiskunnasta käytiin yleisesti työssä Säkylässä. Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 29 §:ssä mainittua etäisyyttä ei ollut millään tavoin sidottu työvoimapiirin rajoihin, eikä mistään löytynyt perustetta sille, että paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat laskettaisiin näistä rajoista käsin. Näin ollen ei se seikka, että työnantajan urakoima Säkylän työmaa sijaitsi eri työvoimapiirin alueella kuin missä Tunturivuori oli työttömänä työnhakijana, poistanut työnantajalta irtisanomissuojasopimuksen mukaista velvollisuutta tarjota hänelle työtä.

Säkylän työmaalla rakennuttajana oli toiminut Säkylän Vanhustenkotiyhdistys r.y, joka ei ollut julkinen viranomainen. Näin ollen irtisanomissuojasopimuksen 30 §:n 2. kohtaa ei voitu soveltaa tässä tapauksessa.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Rakennusliike A. Lampola Oy:n urakoiman Säkylän vanhustentalon III-rakennusvaiheen rakennuttajana oli ollut Säkylän Vanhustenkotiyhdistys r.y. Rakennuskohdetta varten asuntohallitus oli myöntänyt lainan, jonka yhtenä ehtona oli ollut se, että rakentamisessa tuli käyttää paikallista työvoimaa. Sama ehto liittyi kaikkiin sellaisiin rakennuskohteisiin, joita asuntohallitus lainoitti julkisin varoin. Lainaan liittyvä työllistämisehto oli siirretty urakkasopimuksessa urakoitsijan velvollisuudeksi. Koska ehdon oli asettanut julkinen viranomainen eli asuntohallitus, kysymyksessä oli rakennusalan irtisanomissuojaosopimuksen 30 §:n 2. kohdassa tarkoitettu työllistämisehto.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rakennusliike A. Lampola Oy on 10.10.1984 päivätyllä kirjallisella ilmoituksella ilmoittanut työn vähentymisen vuoksi lomauttavansa palveluksessaan olleen maalari Jouko Tunturivuoren 25.10.1984 alkaen. Samalla Tunturivuorelle on ilmoitettu, että mikäli työnantaja ei 75 päivän kuluessa pysty tarjoamaan uutta työtä, katsotaan ilmoitus rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 2. ja 17 §:n 3. kohdan tarkoittamaksi irtisanomisilmoitukseksi ja työsuhde päättyy 7.1.1984, oikeastaan 7.1.1985. Yhtiö on 9.8.1985 lähettänyt Tunturivuorelle irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n 3. kohdan toisessa kappaleessa tarkoitetun ilmoituksen, jonka mukaan hänelle ei ole saatu järjestetyksi uutta työtä, joten hänen työsuhteensa on päättynyt aikaisemman ilmoituksen mukaisesti 7.1.1985. Ilmoituksen lähettämisen viivästyminen on todistajana kuullun työnantajan edustajan mukaan johtunut unohduksesta.

Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n 3. kohdan toisessa kappaleessa edellytetään, että työnantajan tulee lähettää työntekijälle työsuhteen päättymistä koskeva ilmoitus sen jälkeen kun 75 päivän määräaika on kulunut umpeen. Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n määräys on otettu sopimukseen nykyisessä muodossaan vuonna 1984. Sopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen mukaan työnantajapuolelta on tehty esitys, jonka mukaan työsuhde päättyisi ilman eri ilmoitusta, mikäli työntekijä jo lomautuksesta ilmoitettaessa olisi ehdollisesti irtisanottu. Työntekijäpuolen neuvotteluedustajat eivät ole tätä esitystä hyväksyneet, vaan he ovat katsoneet, että työntekijän tulisi saada varmuus työsuhteen päättymisestä, minkä vuoksi työnantajan tulisi antaa asiasta eri ilmoitus. Tämän vuoksi irtisanomissuojasopimukseen on otettu mainittu 17 §:n 3. kohdan toinen kappale.

Suomen Rakennusteollisuusliiton neuvotteluedustaja todistajana ja Rakennustyöläisten Liiton neuvotteluedustaja kuultavana ovat työtuomioistuimessa kertoneet, että ilmoituksen lähettämisen tulisi tapahtua ilman viivytystä mainitun 75 päivän umpeenkulumisen jälkeen. Neuvotteluissa ei kuitenkaan ole tarkemmin ollut esillä se, missä ajassa ilmoitus tulisi lähettää. Määräyksen tarkoituksen toteutuminen edellyttää työtuomioistuimen mielestä ilmoituksen lähettämistä mahdollisimman pian 75 päivän lomautusajan umpeenkuluttua. Kun irtisanomissuojasopimuksessa ei kuitenkaan ole tarkempia ilmoituksen lähettämistä koskevia määräyksiä, ei Rakennusliike A. Lampola Oy:n voida katsoa tietensä rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n 3. kohtaa lähettäessään ilmoituksen vasta elokuussa 1985.

Tunturivuori on lomautuksen kestäessä ja työsuhteensa päättymisen 7.1.1985 jälkeen ollut työttömänä työnhakijana Rauman työvoimatoimistossa. Rakennusliike A. Lampola Oy on tammikuussa 1985 tarvinnut työntekijöitä rakennustyökohteeseen Säkylässä, joka kuuluu Euran työvoimatoimiston alueeseen. Työtä koskevaan urakkasopimukseen on sisältynyt työllistämisehto, jonka mukaan työssä on mahdollisuuksien mukaan käytettävä paikallista työvoimaa. Yhtiö on ottanut tälle työmaalle kaksi maalaria tammikuun puolivälissä 1985. Ennen heidän työhön ottamistaan työnantajan edustaja on ollut yhteydessä Euran työvoimatoimistoon ja tiedustellut siellä työttöminä työnhakijoina olevia maalareita. Työnantajan edustajalle on toimitettu nimiluettelo työvoimatoimistoon työttömiksi työnhakijoiksi ilmoittautuneista maalareista. Näiden joukossa ei ole ollut Rakennusliike A. Lampola Oy:n entisiä työntekijöitä.

Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 29 §:n mukaan työnantajan tulee tiedustella tarjolla olevan työmaan sijaintikunnan työvoimaviranomaiselta, onko sopimuksen 30 §:ssä tarkoitetulla etäisyydellä työkohteesta työnantajan entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä. Yhtiön Säkylässä sijainnut työmaa on kantajaliiton ilmoituksen mukaan ollut irtisanomissuojasopimuksen 30 §:ssä tarkoitetulla etäisyydellä Tunturivuoren asuinpaikasta. Kun irtisanomissuojasopimuksen 29 §:n mukainen tiedusteluvelvollisuus kuitenkin koskee vain työmaan sijaintikunnan työvoimaviranomaista ja kun irtisanomissuojasopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, miten tiedustelu työvoimaviranomaiselle tulee tehdä, työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiö tehdessään tiedustelun Euran työvoimatoimistoon edellä selostetuin tavoin ole tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Sen sijaan Rakennusliike A. Lampola Oy on palkatessaan huhtikuussa 1985 uusia työntekijöitä Rauman työvoimatoimiston alueella sijainneeseen työkohteeseen jättänyt tiedustelematta Rauman työvoimatoimistolta, onko siellä työttöminä työnhakijoina yhtiön entisiä työntekijöitä. Sekä paikallisissa että liittotason neuvotteluissa on työnantajapuolelta myönnetty yhtiön menetelleen tältä osin irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Jutun pääkäsittelyssä on vastaajan puolelta esitetty selvitystä siitä, että yhtiö on huhtikuussa 1985 hakenut palvelukseensa hiekkapuhaltajaa eikä maalaria. Kun tähän seikkaan ei vastaajan puolelta ole kuitenkaan vedottu ennen pääkäsittelyä, työtuomioistuin katsoo, että Rakennusliike A. Lampola Oy on tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 29 §:ää jättäessään edellä mainitun tiedustelun tekemättä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen enemmälti hyläten tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Rakennusliike A. Lampola Oy:n maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa huhtikuussa 1985 tapahtuneen irtisanomissuojasopimuksen 29 §:n tieten rikkomisen johdosta 7 000 markkaa.

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Rakennusliike A. Lampola Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Silenti, Uski, K. Rautiainen, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.