Labor court orders union and union section to pay damages for failing to supervise strike actions.

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli painostaa työnantajaa korottamaan eräiden raskaskoneistusosaston työntekijöiden palkkaa. Työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto ja työntekijäliitto eivät olleet täyttäneet valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Turun Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neuvot- Mom 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä

______

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksen Oy Wärtsilä Ab:n Turun tehtaan raskaskoneistusosastolla avarrus ja NCkoneilla osaurakalla työskentelevät työntekijät olivat toukokuussa 1987 painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työtaistelutoimenpiteisiin siten, että lakossa oli ollut 15.5. kello 7 23 ja 17.5. kello 23 18.5. kello 23 28 työntekijää, 21.5. kello 23 22.5. kello 23 27 työntekijää ja 28.5. kello 23 29.5. kello 23 30 työntekijää.

Huhtikuun 7 päivänä 1987 pidetyssä avarrus ja NCkoneiden osaurakalla työskentelevien työntekijöiden palkkausta koskevassa neuvottelussa osaston luottamusmies oli väittänyt työntekijöiden palkkojen jääneen jälkeen muista vertailuryhmistä ja esittänyt työnantajalle niitä korotettavaksi 1,20 markalla tunnissa.

Työnantajan edustaja oli torjunut palkankorotusvaatimukset todeten, etteivät työntekijöiden ansiot olleet jääneet jälkeen muista vertailuryhmistä.

Pääluottamusmies oli esittänyt 28.4.1987 pidetyssä neuvottelussa työnantajalle, että tuntipalkkoja tulisi korottaa 2 markalla. Työnantajan edustaja oli torjunut esitetyn vaatimuksen, mutta luvannut tehdä palkkavertailun juuri valmistuneiden osaston ensimmäisen vuosineljänneksen palkkatilastojen pohjalta.

Työnantajan edustaja oli 11.5.1987 kertonut pääluottamusmiehelle palkkatilastojen pohjalta tehdyn vertailun osoittaneen, ettei jälkeenjääneisyyttä ollut tapahtunut ja että palkankorotusvaatimus oli täten aiheeton.

Työntekijät olivat pitäneet työpaikalla kokouksen 15.5.1987 kello 6.45. Kokouksen jälkeen työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon.

Raskaskoneistusosastolla oli pidetty osastokokous työnjohdon, osaston luottamusmiehen ja osaurakalla työskentelevien työntekijöiden edustajien välillä 20.5.1987. Työntekijät olivat ehdottaneet, että osastolla aloitettaisiin palkkoja koskevat uudet neuvottelut. Työnantajapuoli oli todennut, että keskusteluja palkka-asioista oli mahdollista käydä aina tarpeen mukaan, mutta tässä nimenomaisessa asiassa oli neuvotteluissa jo edetty pääluottamusmiestasolle. Koska asiasta ei pääluottamusmiehenkään kanssa neuvoteltaessa ollut päästy yhteisymmärrykseen, työnantaja oli esittänyt, että asiasta olisi laadittu erimielisyysmuistio liittokäsittelyä varten. Työntekijäpuoli ei ollut suostunut työnantajan ehdotukseen laatia asiasta erimielisyysmuistio.

Työntekijät olivat pitäneet osaston luottamusmiehen johdolla 21.5.1987 kello 15 kokouksen, jossa he olivat päättäneet olla lakossa seuraavan päivän.

Työnantajan edustaja oli esittänyt työntekijöille 27.5.1987, että järjestettäisiin laajennettu osastokokous, jossa pohdittaisiin osaurakkapalkkaa koskevaa kiistaa sekä muitakin kysymyksiä. Pääluottamusmiehen ja osaston luottamusmiehen kanssa kokous oli sovittu pidettäväksi 29.5.1987 kello 13 - 15.

Työntekijät olivat pitäneet 28.5.1987 kello 15 osaston luottamusmiehen järjestämän kokouksen, johon myös pääluottamusmies oli osallistunut. Kokouksen jälkeen työntekijät olivat ryhtyneet samana iltana lakkoon.

Työntekijöiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan esitettyyn palkankorotusvaatimukseen, joten työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Palkankorotusvaatimuksia olivat työnantajalle esittäneet pääluottamusmies sekä osaston luottamusmies. Ammattiosasto oli vaikuttanut tilanteen kärjistymiseen työpaikalla, eikä ollut ryhtynyt työnantajan toistuvista kehoituksista huolimatta riittäviin toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi ja lopettamiseksi. Ammattiosaston edustajat olivat vaatimuksia esittämällä ja toiminnallaan muutoikin asettuneet tukemaan työtaistelutoimenpiteitä. Ammattiosasto ei ollut ryhtynyt mihinkään toimiin työrauhan palauttamiseksi tai säilyttämiseksi.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto oli ollut työtaistelutoimenpiteiden alkamisen jälkeen jokaisen työtaistelupäivän osalta erikseen yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut siltä toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet teholtaan täysin riittämättömiä.

Asian esivalmisteluistunnossa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on ilmoittanut työntekijöiden aloittaneen 11.6.1987 kello 15 työaikana ilman työnantajan lupaa tunnin kestäneen kokouksen, jonka päätteeksi työntekijät olivat ilmoittaneet olevansa lakossa 11.6. kello 23 - 12.6.1987 kello 23. Lakko oli pidetty ilmoitetuin tavoin ja siihen oli osallistunut 30 työntekijää.

Ammattiosasto oli laiminlyönyt velvollisuutensa salliessaan sitä työpaikalla edustavien henkilöiden esittää ja tukea voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Turun Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa ilmoitetut työtaistelutoimenpiteiden ajankohdista ja laajuudesta annetut tiedot pitivät suunnilleen paikkansa.

Työnseisaukset olivat olleet seurausta tehtaan raskaskoneistusosastolla avarrus- ja NC-koneella osaurakalla työskentelevien työntekijöiden palkkausta koskevista erimielisyyksistä.

Huhtikuun 7 päivänä 1987 käydyissä neuvotteluissa työntekijät olivat todenneet, että palkkojen jälkeenjääneisyys oli jo keväällä 1986 ollut 1,20 markkaa tunnilta ja että jälkeenjääneisyys oli tästä vielä kasvanut.

Esittäessään 28.4.1987 jälkeenjääneisyyden korjaamista pääluottamusmies oli vedonnut aiempaan käytäntöön, jonka mukaan palkkoja oli aika-ajoin tarkistettu, jos oli havaittu palkkojen jälkeenjääneisyyttä. Työnantaja oli vedonnut 12.8.1986 pidetyn liittoneuvottelun pöytäkirjaan, jossa oli todettu, että paikallisesti tehdyn muistion perusteluissa ei yksimielisesti ollut ilmennyt, mistä palkkaustavasta oli sovittu ansiokehityksen seurantapalavereissa tai palkkapalavereissa. Kuitenkin 28.4.1987 käydyissä neuvotteluissa työnjohtaja oli myöntänyt käytännön aiemmin olleen se, että kyseisten työntekijäryhmien palkkakehitystä seurattiin ja verrattiin suoralla urakalla työskentelevien palkkakehitykseen, ja mikäli jälkeenjääneisyyttä ilmeni, se korjattiin.

Neuvottelujen jälkeen 11.5.1987 työnantaja oli esittänyt pääluottamusmiehelle eräitä lukuja sen hetkisestä palkkatasosta, mutta kieltänyt kertomasta asiasta työntekijöille.

Toukokuun 20 päivänä 1987 pidetyssä osastokokouksessa työnantaja oli ilmoittanut, ettei mitään neuvotteluja käytäisi. Samana päivänä pääluottamusmies oli pyytänyt työsuhdeinsinööriltä neuvotteluja kyseisessä palkkaerimielisyysasiassa, mutta työsuhdeinsinööri oli kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta. Työsuhdeinsinööri oli esittänyt erimielisyysmuistion tekemistä asian alistamiseksi liitoille.

Työnseisauksilla työntekijät olivat halunneet osoittaa mieltään, paitsi palkkojen jälkeenjääneisyyttä, myös neuvottelujen verkkaisuutta kohtaan. Pääluottamusmies ja osaston luottamusmies olivat useita kertoja vaatineet työntekijöitä pysymään työssä ja noudattamaan neuvottelujärjestystä.

Metallityöväen Liiton kaksi palkkasihteeriä oli 15.5.1987 ollut puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen ja edellyttänyt työrauhan välitöntä palauttamista.

Ammattiosaston jäsenmäärä oli 8 900 ja tehtaalla oli noin 250 ammattiosaston jäsentä. Lisäksi tehtaassa työskenteli noin 100 toisen ammattiosaston jäsentä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAN LAUSUMA

Turun Metallityöväen Ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Wärtsilä Ab:n Turun tehtaan raskaskoneistusosastolla avarrus- ja NC-koneilla osaurakalla työskentelevät työntekijät ovat olleet lakossa 15.5.1987 kello 7 - 23, 17.5.1987 kello 23 - 18.5.1987 kello 23, 21.5.1987 kello 23 - 22.5.1987 kello 23, 28.5.1987 kello 23 - 29.5.1987 kello 23 sekä 11.6.1987 kello 23 - 12.6.1987 kello 23. Lisäksi työntekijät ovat pitäneet 11.6.1987 työaikana kello 15 - 16 ilman työnantajan lupaa kokouksen, jossa on päätetty lakkoon ryhtymisestä samana päivänä kello 23. Työtaistelutoimenpiteisiin on osallistunut 27 - 30 työntekijää, joista suurin osa on kuulunut jäseninä Turun Metallityöväen Ammattiosastoon.

Lakkoja edeltäneissä 7.4. - 11.5.1987 käydyissä neuvotteluissa työntekijäpuoli on vaatinut avarrus- ja NC-koneilla työskentelevien työntekijöiden palkkojen korottamista niiden jälkeenjääneisyyden perusteella. Työnantaja on torjunut korotusehdotukset.

Työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ajankohtina, joina työntekijät eivät ole olleet lakossa, työnantajan edustajat sekä osaston luottamusmies ja osaurakalla työskentelevien työntekijöiden edustajat ovat yrittäneet neuvottelemalla saada riidan ratkaistuksi. Neuvotteluissa ei ole kuitenkaan saavutettu yksimielisyyttä, eivätkä työntekijöiden edustajat ole suostuneet allekirjoittamaan erimielisyysmuistiota asian siirtämiseksi liittojen käsiteltäväksi. Kaksi myöhemmin pidettäväksi sovittua neuvottelua on peruutunut, koska työntekijät ovat tuolloin olleet lakossa.

Pääluottamusmies ja osaston luottamusmies ovat useita kertoja vaatineet työntekijöitä pysymään työssä ja noudattamaan neuvottelujärjestystä. Ammattiosaston toimenpiteitä ei kuitenkaan työtaistelutoimenpiteiden uusiutumisen vuoksi voida pitää riittävinä.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on ilmoittanut jokaisesta työtaistelupäivästä erikseen Metallityöväen Liitolle ja vaatinut toimenpiteitä lakkojen lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi.

Metallityöväen Liiton kaksi palkkasihteeriä on 15.5.1987 ollut puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen ja edellyttänyt työrauhan välitöntä palauttamista. Työtaistelujen uusiutuessa tiheästi ei liitonkaan toimenpiteitä voida pitää kyllin tehokkaina.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turun Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, ammattiosaston 16 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton 13 000 markkaa.

Metallityöväen Liitto ja Turun Metallityöväen ammattiosasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, Sulkunen ja Porttila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Asiaa ratkaistaessa oli erimielisyyttä tuomittavien hyvityssakkojen määrästä.

Jäsenet Sulkunen ja Porttila olivat sitä mieltä, että Turun Metallityöväen Ammattiosasto oli tuomittava maksamaan hyvityssakkoa 11 000 markkaa ja Metallityöväen Liitto maksamaan hyvityssakkoa 9 000 markkaa.