Labor court dismisses union claim against new owner for terminating a union rep's contract due to business transfer.

Liikkeen luovutuksen jälkeen uusi omistaja oli työsopimuslain liikkeen luovutusta koskevaan säännökseen vedoten purkanut kahden aikaisemman omistajan palveluksessa olleen työntekijän työsopimukset. Toinen irtisanotuista työntekijöistä oli toiminut työntekijöiden luottamusmiehenä.

Koska liikkeen uudella omistajalla ei ollut ollut luottamusmiessopimuksessa tarkoitettua perustetta luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomiseen, uusi omistaja velvoitettu maksamaan luottamusmiehelle korvausta mainitun sopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta.

Koska asianosaisten välillä noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen määräykset eivät koskeneet liikkeen luovutuksen yhteydessä tapahtuneita irtisanomisia, ei toisella irtisanotulla työntekijällä ollut oikeutta irtisanomissuojasopimuksen määräysten perusteella saada korvausta irtisanomisen johdosta.

Työnantajaliitto, joka ei ollut tarkemmin ryhtynyt selvittämään luottamusmiehen irtisanomisen perusteita, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta. (Ään.)

Kantaja Liiketyöntekijäin Liitto r.y.

Vastaajat Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y.

Kuultava Kauppias Eeva-Sinikka Enges

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä ajaksi 1.5.1984 31.3.1987 tehdyssä myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

5 §

Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen

1. Työsopimusta irtisanottaessa tai työntekijää lomautettaessa noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä yleissopimusta.

Työsopimuslain 40 §:ssä (liikkeen luovutus) ja 41 §:ssä (työnantajan konkurssi ja kuolema) tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan laissa säädettyä irtisanomismenettelyä.

Työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitetussa keskusjärjestöjen välillä 5.6.1984 tehdyssä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen soveltamisala

Sopimus koskee työehtosopimusalalla tapahtuvaa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä. Lisäksi se koskee niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

Sopimus ei koske työsopimuslain 40 ja 41 §:issä mainittuja tapauksia (liikkeen luovutus, työnantajan konkurssi ja kuolema) eikä työsopimuksen purkamista koeaikana.

3 § Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä

Irtisanomisen peruste irtisanomismenettelystä annetun lain piiriin kuuluvissa irtisanomistapauksissa määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan.

Työsuhteen päättämisessä, erimielisyyksien selvittelyssä, lain ja sopimuksen rikkomisen seuraamuksissa ja tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan irtisanomismenettelystä annetun lain ja tämän sopimuksen 5 §:n määräyksiä.

Asianosaisten välillä työehtosopimuksena noudatettavassa Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 6.3.1970 solmitussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § Luottamusmiehen työsuhde

1. Luottamusmies on työsuhteessaan työnantajaan samassa asemassa kuin yrityksen muut työntekijät. Luottamusmies on velvollinen henkilökohtaisesti noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja, työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen, on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi.

Muutoin älköön luottamusmiehen työsopimusta katkaistako muilla kuin työsopimuslain 31 §:ssä mainituilla perusteilla. Kuitenkin voidaan hänen työsopimuksensa poikkeuksellisesti irtisanoa, mikäli irtisanominen työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtäväinjaon huomioon ottaen on perusteltua.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä.

Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 7.4.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

3. Luottamusmiehenä toimivalle työntekijälle annetaan ennakkoilmoitus työsuhteen päättymisestä kolme viikkoa ennen, jos työsuhde on jatkunut yhden vuoden ja neljä viikkoa ennen, jos työsuhde on jatkunut vähintään viisi vuotta. Luottamusmiehelle annettavaan ennakkoilmoitukseen työsuhteen päättymisestä merkitään irtisanomisen syy. Luottamusmiehelle annetusta ennakkoilmoituksesta toimitetaan tieto myös luottamusmiehen valinneelle ammattiosastolle.

Edellä mainitun luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

4 § Luottamusmiehen työsuhde

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 1 kohdassa on nimenomaisesti todettu, että työntekijä on luottamusmieheksi valinnastaan huolimatta työsuhteessa työnantajaan. Myös siinä tapauksessa, että luottamusmiehelle olisi luottamusmiessopimuksen 5 §:n 4 kohdan mukaisesti järjestetty vapaa-aikaa luottamusmiestehtäviensä hoitamista varten, hän on työnantajan johdon ja valvonnan alainen siinä mielessä, että hän on velvollinen noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja, työjohdon muissa asioissa kuin luottamusmiestehtävän hoitamisessa antamia määräyksiä sekä järjestysmääräyksiä.

Luottamusmiehen työsuhteen päättyminen

a) Irtisanominen

Luottamusmiehen irtisanomista koskevat määräykset sisältyvät sopimuksen 4 §:n 2 kohdan 3 ja 4 kappaleisiin. Kollektiivisista (=taloudellisista tai tuotannollisista) syistä tapahtuvan työvoiman supistamisen yhteydessä on, mikäli mahdollista, noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Jos esimerkiksi rationoinnin takia jokin vain tiettyä, lakkaavaa työtä suorittanut työntekijäryhmä sanotaan irti kokonaisuudessaan, voi toimenpide kohdistua myös heidän luottamusmieheensä. Jos asianomaisen alan toimintaa vain supistetaan ja joitakin työntekijöitä jää työhön, on luottamusmiehen yleensä oltava heidän joukossaan.

Muilla kuin taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla ei luottamusmiehen työsuhdetta yleensä voida sanoa irti. Hänen irtisanomisensa on kuitenkin - myös rationointitapauksissa sallittua, mikäli toimenpide työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtävänjaon kannalta on perusteltu. Luottamusmiehen työsuhde voidaan irtisanoa myös niissä tapauksissa, joissa työnantajalla olisi oikeus purkaa hänen työsuhteensa työsopimuslain 31 §:n mainituilla perusteilla. (Kts. seuraava jakso.)

b) Purkaminen

Työsuhteen purkamisella tarkoitetaan työsopimuslain 31 §:n mainituista syistä tapahtuvaa työsuhteen katkaisemista päättymään heti. Tällöin ei työsuhteessa muutoin noudatettavalla irtisanomisajalla ole merkitystä eikä sitä siis noudateta. Työsuhteen purkaminen edellyttää aina työsopimuslain 31 §:ssä mainitun purkuperusteen olemassaoloa.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan 4 kappaleen mukaan työnantajan oikeus luottamusmiehen työsuhteen purkamiseen on kuitenkin poistettu sairauden ja työsopimuslain 15 §:ään sisältyvien järjestysmääräysten rikkomisen osalta. Työsopimuslain 1.2.1968 voimaan tulleella muutoksella poistettiin lain 31 §:n 1 momentin 4 kohtaan aikaisemmin sisältynyt oikeus purkaa työsopimus sairauden vuoksi, joten luottamusmiessopimuksessa on tältä osin otettu huomioon sanottu lain muutos. Muutetun lainkohdan mukaan voidaan työsuhde kuitenkin purkaa, kun työntekijä jatkuvasta syystä on estynyt toimittamasta työsopimuksensa tarkoittamaa työtä. Tätä purkuperustetta voidaan luonnollisesti soveltaa myös luottamusmiehiin. Luottamusmiestehtävien jatkuvaa hoitamista silmälläpitäen olisi kuitenkin suotavaa, että tällöin käytettäisiin irtisanomista eikä työsopimuksen purkamista.

Työnantajan vahingonkorvausvelvollisuus

Jos luottamusmiehen työsuhde katkaistaan luottamusmiessopimuksen vastaisesti, on työnantajan maksettava luottamusmiehelle vahingonkorvaus, jonka suuruus määräytyy irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä mainittujen perusteiden mukaan. Korvauksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkeamiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruus ei kuitenkaan saa ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Se, että rikkomus on kohdistunut luottamusmieheen, vaikuttaa tietysti jo sinänsä korvauksen suuruuteen.

KANNE

Kanteen perustelut

Liiketyöntekijäin Liitto on Kaupan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että K-LinkkiHalli Oy oli vaihtanut omistajaa 16.9.1985, jolloin liikkeen uudeksi omistajaksi oli tullut kauppias EevaSinikka Enges. Samana aamuna työntekijöiden luottamusmies Laura Kemiläinen oli esittäytynyt Engesille kertoen olevansa luottamusmies. Samassa yhteydessä Kemiläinen oli esittänyt Engesille liikkeen entisen omistajan kanssa 21.7.1985 tekemänsä työsopimuksen, jonka mukaan Kemiläisen työaika oli muutettu kokoaikaisesta osa-aikaiseksi siten, että hänen työtuntinsa oli sijoitettu aamuvuoroon. Uuden työsopimuksen tekeminen oli johtunut siitä, että Kemiläiselle oli sairauden vuoksi myönnetty osaeläke 1.8.1985 lukien. Kemiläisen työajan sijoittaminen aamuvuoroon oli johtunut hänen potemastaan silmäsairaudesta. Enges oli ilmoittanut, että aikaisemman työnantajan kanssa tehty työsopimus ei sitonut häntä. Kemiläisen työtunnit oli kuitenkin toistaiseksi sijoitettu aamuvuoroon.

Kemiläinen oli keskustellut Engesin kanssa seuraavan kerran 20.9.1985, jolloin hän oli antanut Engesille järjestäytyneiden työntekijöiden jäsenmaksuperintäsopimukset. Samalla hän oli kertonut, että kaikilla työntekijöillä oli vuosilomapalkkasaatavia, joista liikkeen entisen omistajan ilmoituksen mukaan oli sovittu Engesin kanssa siten, että tämä vastaisi niistä. Kun Kemiläinen vielä oli huomauttanut seuraavan viikon työajoistaan, jotka osittain oli sijoitettu iltatunneille, oli Enges suuttunut ja sanonut, ettei hän voinut järjestää Kemiläiselle työtä aamuvuoroon. Kemiläinen oli loukannut selkänsä sunnuntaina 22.9.1985, minkä johdosta hänelle oli myönnetty viikon sairasloma. Kemiläisen puoliso oli ilmoittanut Engesille sairaslomasta. Tämän jälkeen haastemies oli 24.9.1985 tuonut Kemiläiselle kotiin irtisanomisilmoituksen, jonka mukaan Kemiläinen oli irtisanottu liikkeen luovutuksen vuoksi. Samalla Enges oli kirjallisesti ilmoittanut, että Kemiläinen oli vapaa työvelvoitteesta irtisanomisaikana.

Kun Enges oli pyytänyt Pirjo Jokelalta allekirjoitusta paperiin, jossa ilmoitettiin suostumuksen antamisesta luottamusmiehen irtisanomiseen, oli Jokela pyytänyt miettimisaikaa seuraavaan päivään. Enges oli suostunut tähän, mutta hän ei ollut esittänyt uutta työsopimusta tehtäväksi Jokelan kanssa. Sen sijaan Enges oli 25.9. irtisanonut Jokelan työsopimuksen ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi liikkeen luovutuksen. Jokela oli riitauttanut irtisanomisensa kirjallisesti, koska liikkeen luovutuksesta johtuvaa perustetta irtisanomiselle ei ollut ollut, vaan tosiasiallisena syynä irtisanomiseen oli ollut hänen kieltäytymisensä antamasta suostumusta luottamusmiehen irtisanomiseen.

Irtisanomisten riitauttamisen jälkeen Enges ei ollut antanut Kemiläiselle eikä Jokelalle menettelytapaohjeita, eikä hän myöskään ollut suostunut neuvottelemaan Liiketyöntekijäin Liiton aluetoimitsijan kanssa kummastakaan asiasta.

Liikkeen entisen omistajan palveluksessa oli ollut työntekijöitä yhteensä kymmenen, joista kahdeksan oli ollut Liiketyöntekijäin Liiton jäseniä. Kirjallisen suostumuksen Kemiläisen irtisanomiseen oli antanut kuusi työntekijää. Näistä suostumuksen antaneista työntekijöistä kaksi ei ollut työntekijäliiton jäseniä ja yksi työntekijä ei suostumusta antaessaan ollut tiennyt, että kysymys oli ollut luottamusmiehen irtisanomisesta. Kahdelta työntekijältä, joista toinen oli itse irtisanoutunut ja toisella oli ollut vapaapäivä 24.9., ei asiaa ollut edes kysytty. Suostumuksen luottamusmiehen irtisanomiseen oli siten antanut seitsemästä mahdollisesta työntekijästä vain kolme, joten enemmistön suostumusta luottamusmiehen irtisanomiselle ei ollut saatu.

Työsopimuslain 40 §:n mukaan luottamusmiehen irtisanominen on liikkeen luovutuksen perusteella mahdollista vain lain 53 §:ssä mainituin edellytyksin, ellei liikkeen uusi omistaja harjoittanut yritystoimintaa pelkästään omien perheenjäsentensä voimin. Engesin palvelukseen oli jäänyt muita kuin perheenjäseniä, eikä työntekijöiden enemmistö ollut antanut suostumusta irtisanomiseen. Liittoneuvottelujen aikana Enges oli muuttanut aikaisemmin ilmoittamaansa irtisanomisperustetta ja väittänyt, että syy Kemiläisen irtisanomiseen oli ollut hänen kieltäytymisensä töiden uudelleenjärjestelyjen edellyttämistä muutoksista työaikoihin. Tämä ei pitänyt paikkaansa, sillä Kemiläiselle oli hänen sairaslomaviikolleen merkitty iltatunteja, eikä Kemiläinen ollut niistä kieltäytynyt. Tosiasiallisena syynä Kemiläisen irtisanomiseen oli siten ollut hänen luottamusmiesasemansa.

Jokelan irtisanomisen perusteeksi ilmoitettu työsopimuslain 40 § ei myöskään pitänyt paikkaansa, koska hänen tilalleen oli välittömästi otettu uusia työntekijöitä. Jokela oli saanut uuden työpaikan 23.10., johon hän oli saanut Engesiltä luvan lähteä välittömästi. Kuitenkin jo marraskuun alussa Enges oli ottanut liikeen palvelukseen kaksi uutta työntekijää ja myöhemmin uusia työntekijöitä oli otettu lisää. Jokelan irtisanomisen tosiasiallisena syynä oli ollut siten pelkästään se, ettei hän ollut antanut suostumustaan luottamusmiehen irtisanomiseen.

Liittojen välillä 8.1.1986 päättyneissä Kemiläisen ja Jokelan irtisanomisia koskeneissa neuvotteluissa asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen. Kaupan Työnantajaliitto oli hyväksynyt työnantajan toimenpiteet.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Enges oli menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen ja luottamusmiessopimuksen määräyksiä irtisanoessaan Kemiläisen työsuhteen ja vastoin irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä irtisanoessaan Jokelan työsuhteen. Lisäksi Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut Engesin velvoittamista suorittamaan Kemiläiselle irtisanomissuojasopimukseen sisältyvän irtisanomismenettelylain mukaisena vahingonkorvauksena 20 kuukauden palkaa vastaavat 39 678 markkaa ja Jokelalle kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 22 668 markkaa, molemmat laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Liiketyöntekijäin Liitto on vielä vaatinut Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä työehtosopimuslain 9 §:n mukaiseen hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että K-Linkki-Halli Oy oli vaihtanut omistajaa 15.9.1985, jonka jälkeen työnantajana oli ollut T:mi Eeva-Sinikka Enges. Enges oli pian liikkeen luovutuksen jälkeen saanut tietää Kemiläisen vanhasta työsopimuksesta, jonka mukaan työajan sijoittelu oli rajoitettu kello 8.30 ja 14 väliseksi ajaksi. Enges oli jo tuolloin ilmoittanut, ettei hän voinut järjestää Kemiläiselle työtä pelkästään edellä mainittuna aikana, vaan että Kemiläisen työvuorot oli järjestettävä samalla tavoin kuin muidenkin työntekijöiden. Kemiläinen oli ilmoittanut, ettei hän voinut tehdä muita kuin työsopimuksessaan määriteltyjä tunteja. Samansisältöinen keskustelu oli käyty uudestaan luultavasti 20.9. Tämän keskustelun jälkeen Kemiläisen poistuttua työpaikalta oli hänen aviomiehensä soittanut Engesille ja kertonut Kemiläisen olevan sairaana ja tavoittamattomissa. Tämän vuoksi irtisanomisilmoitus oli toimitettu Kemiläiselle haastemiehen välityksellä 24.9.1985.

Kemiläinen oli edellä kerrotuin tavoin kieltäytynyt hyväksymästä työsopimuksensa muuttamista ja uusitun työvuorolistan mukaisia työtunteja. Muutos oli perustunut liikkeen luovutukseen, jonka yhteydessä Engesin edellisestä myymälästä oli siirtynyt viisi työntekijää uuteen myymälään. Kun uudessa myymälässä ennestään oli ollut yhdeksän työntekijää työssä, oli se luonnollisesti johtanut työvuoro- ynnä muiden järjestelyjen uusimiseen ja työntekijämäärän vähentämiseen.

Enges oli Kemiläisen irtisanomisen jälkeen saanut kuulla tämän luottamusmiesasemasta. Tämän vuoksi Enges oli tiedustellut työpaikan muilta työntekijöiltä heidän suostumustaan luottamusmiehen irtisanomiseen. Työntekijöiden enemmistön suostumus tähän oli myös saatu. Suostumuksen antamisella ja uuden työsopimuksen tekemisellä ei ollut ollut yhteyttä keskenään. Kun Liiketyöntekijäin Liiton toimitsija oli soittanut Engesille ja ihmetellyt suostumuksen hankkimista, Enges oli vielä jokaiselta suostumuksen antaneelta työntekijältä uudestaan tiedustellut, pitikö suostumus paikkansa. Enges oli myös ilmoittanut, että mikäli suostumus haluttiin peruuttaa, voi nimensä vetää yli. Kukaan suostumuksen antaneista ei kuitenkaan ollut halunnut peruuttaa suostumustaan. Ennemmistö niistä työntekijöistä, joita Kemiläinen oli luottamusmiehenä edustanut, oli suostunut hänen työsuhteensa irtisanomiseen.

Engesin mukana liikkeeseen oli siirtynyt lihapuolelle kolme työntekijää ja heidän lisäkseen kaksi muuta työntekijää. Liikkeen luovutushetkellä liikkeessä oli ollut työssä yhdeksän työntekijää. Riidatonta oli, että Engesillä oli ollut liikkeen luovutuksesta johtuva perusteltu syy vähentää työvoimaa. Kemiläinen oli irtisanottu 24.9., Jokela 25.9. ja eräs kolmas työntekijä samoin 25.9. Kaksi viimeksi mainittua työntekijää olivat olleet lihapuolen myyjiä. Jokelan asemasta Enges oli harkinnut erään toisen myyjän irtisanomista. Tämä myyjä oli syntynyt vuonna 1926. Koska Jokela oli huomattavasti nuorempi, oli myös selvää, että Jokelalla oli paremmat mahdollisuudet saada työtä muualta. Tämän toisen työntekijän työsuhde oli myös kestänyt pitempään kuin Jokelan. Tämän vuoksi Enges oli valinnut Jokelan irtisanomisen kohteeksi. Jokela oli sittemmin saanut uuden työpaikan ja 21.10.1985 hän oli kysynyt Engesiltä lupaa mennä uuteen työpaikkaan 23.10.1985, kuten sitten oli tapahtunutkin.

Näiden irtisanomisten jälkeen oli vielä yksi työntekijä irtisanoutunut ja hänen työsuhteensa oli päättynyt 28.9. Yksi työntekijä oli irtisanoutunut siten, että hänen työsuhteensa oli päättynyt 16.11., ja yksi työntekijä siten, että hänen työsuhteensa oli päättynyt lokakuun lopussa. Vielä myöhemmin oli irtisanoutunut yksi työntekijä ja hänen työsuhteensa oli päättynyt tammikuussa 1986. Enges oli luonnollisesti palkannut uusia työntekijöitä näiden irtisanoutuneiden työntekijöiden tilalle. Jo heti marraskuun alussa leipäpisteeltä lähteneiden työntekijöiden tilalle oli otettu kaksi työntekijää ja myöhemmin palvelukseen oli otettu muitakin työntekijöitä.

Uusien työntekijöiden palkkaaminen ei kuitenkaan osoittanut Jokelan irtisanomista väärin perustein tehdyksi. Hänet oli irtisanottu liikeen luovutuksesta johtuvasta perustellusta syystä. Suostumuksen antamisella Kemiläisen irtisanomiseen ja Jokelan irtisanomisella ei ollut ollut mitään yhteyttä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Liiketyöntekijäin Liitto on vielä lausunut, että Kemiläisen luottamusmiesvalinnasta oli ilmoitettu jo 14.11.1983 liikkeen entiselle omistajalle, joka epäilemättä oli kertonut asiasta Engesille jo ennen luovutusta. Kemiläinen itse oli sitä paitsi kertonut Engesille 16.9. olevansa työntekijöiden luottamusmies ja 20.9. työntekijöillä olevan edelleen vuosilomasaatavia. Enges oli ollut varsin hyvin tietoinen Kemiläisen luottamusmiesasemasta.

Kemiläinen ei ollut kieltäytynyt ehdottomasti työskentelemästä iltavuorossa. Sen sijaan hän oli täysin oikeutetusti vedonnut tehtyyn työsopimukseen, jonka mukaan hänen työvuoronsa terveydellisistä syistä sijoittuivat aamuvuoroon. Mikäli Engesillä olisi ollut erityisen painava syy Kemiläisen työvuorojen muuttamiseen, olisi hän voinut sen tehdä yksipuolisesti irtisanomisaikaa noudattaen. Enges oli ilmoittanut Kemiläiselle 20.9. työvuorojen muutoksesta 23.9. lukien, jolloin alkavalle viikolle oli jo merkitty iltavuoroja. Enges ei ollut ilmoittanut mitään perustetta muutoksille, eikä hän myöskään ollut ilmoittanut aikomuksesta irtisanoa Kemiläinen, ellei hän suostuisi työvuorojen muutoksiin. Enges ei myöskään ollut järjestänyt Kemiläiselle irtisanomismenettelylain 4 §:n mukaista kuulemistilaisuutta ennen irtisanomista. Vaikka Kemiläinen oli sairastunut 22.9., olisi kuulemistilaisuus voitu järjestää Kemiläisen lyhyen sairasloman jälkeen.

Irtisanomisilmoituksessa oli Kemiläisen irtisanomisen syyksi ilmoitettu liikkeen luovutuksesta johtuva perusteltu syy. Kieltäytymistä muuttamasta työvuoroja ei ollut edes mainittu. Kun luottamusmiestä ei liikeen luovutuksen perusteella nyt esillä olevassa tapauksessa saanut irtisanoa ja kun Liiketyöntekijäin Liiton toimitsija oli ilmoittanut Kemiläisen irtisanomisen riitauttamisesta, Enges oli muuttanut irtisanomisperustetta väittäen liittoneuvotteluvaiheessa syynä olleen Kemiläisen kieltäytymisen työvuorojen muutoksista. Tosiasiassa Engesillä ei ollut ollut luottamusmiessopimuksen tai irtisanomissuojasopimuksen mukaista syytä Kemiläisen irtisanomiselle, vaan Engesin ainoana tarkoituksena oli ollut päästä luottamusmiehestä eroon mahdollisimmman nopeasti. Tätä osoitti sekin, että Enges oli vapauttanut Kemiläisen työntekovelvoitteesta irtisanomisaikana.

Engesillä ei ollut ollut työpaikan Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien jäsenten suostumusta luottamusmiehen irtisanomiseen, eikä hän myöskään ollut tarjonnut työntekijöille mahdollisuutta suostumuksen peruuttamiseen. Työntekijöiden suostumus ei yksinään oikeuttanut luottamusmiehen irtisanomiseen, vaan irtisanomiselle tuli lisäksi olla luottamusmiessopimuksessa ja irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu erityisen painava syy. Tällaista syytä ei Kemiläisen tapauksessa ollut ollut.

Vastineessa oli väitetty, että Jokelan irtisanomiselle olisi ollut liikkeen luovutuksesta johtuva perusteltu syy, koska liikkeen työntekijöiden kokonaisvahvuus luovutuksen jälkeen oli ollut 14 työntekijää. Näistä työntekijöistä yksi oli ollut Engesin mukana tullut konttoristi ja yksi työntekijöistä oli irtisanoutunut jo ennen kanteessa tarkoitettuja irtisanomisia kahden viikon irtisanomisajalla siten, että hänen työsuhteensa oli päättynyt 28.9. Yksi työntekijä oli myös irtisanottu, mutta hänen irtisanomisensa oli peruutettu. Jokelan ollessa vielä työssä oli yksi työntekijä irtisanoutunut itse lokakuun puolivälissä. Enges ei kuitenkaan ollut tarjonnut Jokelalle kahden viimeksi mainitun työntekijän paikkaa. Marraskuun alussa leipäpisteeseen oli otettu kaksi uutta työntekijää, joiden palkkaamisen oli täytynyt tapahtua jo aikaisemmin. Jokelan ammattitaito olisi riittänyt hyvin myös tähän tehtävään.

Enges oli ennen irtisanomisia ilmoittanut, että kaikille riittäisi töitä ja todennut Jokelan tulevan hoitamaan pakasteita. Jokela oli ollut liikkeen ammattitaitoisimpia työntekijöitä, sillä hän oli työskennellyt liikkeessä vuodesta 1977 lähtien ja tehnyt siellä kaikkia töitä. Koska liikkeen palvelukseen oli otettu useita uusia työntekijöitä, osoitti se, että töitä olisi ollut tarjolla. Jokela oli ollut ainoa työntekijöistä, joka selkeästi oli kieltäynyt antamasta suostumusta luottamusmiehen irtisanomiseen. Kun hänet oli lisäksi irtisanottu välittömästi tämän jälkeen, ei irtisanomisperusteeksi ilmoitettu liikkeen luovutuksesta johtuva perusteltu syy ollut todellinen, vaan tosiasiallisena syynä oli ollut hänen kieltäytymisensä antamasta suostumusta luottamusmiehen irtisanomiseen.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Kaupan Työnantajaliitto on vielä lausunut, että Kemiläisen irtisanomisperusteena oli ollut liikkeen luovutuksesta johtuva perusteltu syy. Näitä olivat olleet liiallisen työvoiman vähentäminen ja erityisesti se seikka, että Kemiläinen oli kieltäytynyt hänelle järjestetystä uudesta työaikajärjestelmästä. Ilmoittautuessaan työttömäksi työntekijäksi Kemiläinen oli esittänyt hakemuksessa vastaavanlaiset rajoitukset työajan suhteen kuin mitä hänellä oli entisessä työsopimuksessaan. Tämä oli johtanut siihen, että työvoimatoimikunta oli evännyt häneltä oikeuden työttömyyspäivärahaan, koska se oli katsonut, että Kemiläinen ei ollut työmarkkinoiden käytettävissä. Tämäkin osoitti selvästi sen, että Kemiläisen kieltäytyminen hyväksymästä uutta työaikaa oli ollut todellinen.

Kaupan Työnantajaliiton sekä Liiketyöntekijäin Liiton edustajien toimesta oli sittemmin haastateltu työntekijöitä, jotka olivat antaneet suostumuksen Kemiläisen irtisanomiseen. Haastatteluissa ei ollut käynyt ilmi mitään sellaista, joka osoittaisi, ettei suostumusta olisi saatu tai että suostumuksen saamiseen olisi käytetty painostusta.

Jokelan irtisanomisen johdosta voitiin todeta, että liikkeen luovutuksen jälkeen vanhan henkilökunnan ja uuden henkilökunnan kokonaisvahvuus oli ylittänyt selvästi yrityksen työvoimatarpeen. Tämä oli juuri sellainen seikka, joka oikeutti työnantajan liikkeen luovutuksesta johtuen vähentämään työvoimaa. Yritykseen oli myöhemmin palkattu lisää työntekijöitä muiden pois lähteneiden tilalle ja myöhemmin sen vuoksi, että yrityksen kehittyminen oli ollut ennakolta odotettua myönteisempää ja tästä oli siten aiheutunut lisätyövoiman tarvetta. Tällä hetkellä yrityksen palveluksessa oli vain yksi entisen omistajan palveluksessa ollut työntekijä. Nämä seikat osoittivat, ettei Jokelan irtisanomisella ja uusien työntekijöiden palkkaamisella ollut mitään tekemistä keskenään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN VÄLIPÄÄTÖS

KANTAJAN LISÄSELVITYS

Liiketyöntekijäin Liitto on asian käsittelyä jatkettaessa lausunut, että keskusjärjestöjen välinen irtisanomissuojasopimus oli uusittu vuonna 1984 irtisanomismenettelylain voimaantulon johdosta. Tarkoituksena oli tuolloin ollut, että irtisanomismenettelylaki olisi osa irtisanomissuojasopimusta, minkä vuoksi sopimus oli kirjoitettu niin sanotulla viittaustekniikalla lainaamatta irtisanomismenettelylain säännöksiä sellaisinaan itse sopimustekstiin. Tämä oli nimenomaisesti todettu irtisanomissuojasopimuksen liitteenä olevissa sopimuksen soveltamista koskevissa ohjeissa.

Koska nykyinen työsopimuslaki oli säädetty vasta luottamusmiessopimuksen voimaantulon jälkeen, ei luottamusmiessopimuksesta neuvoteltaessa ollut voitu riittävästi ennakoida työsopimuslain sisältämiä luottamusmiehen työsuhteen päättämistä koskevia säännöksiä. Asianosaisliittojen välillä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ollut erimielisyyttä siitä, että työsopimuslain 53 §:n säännökset sisälsivät luottamusmiehen irtisanomissuojan vähimmäistason ja korvasivat luottamusmiessopimuksen määräykset siltä osin kuin nämä eivät täyttäneet työsopimuslain säännöksiä. Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan määräyksestä oli käytännössä jäänyt voimaan yleisenä periaatteena vain se, että luottamusmiehen työsuhde voitiin päättää vain silloin, kun työsuhteen purkaminen työsopimuslain 43 §:n nojalla oli mahdollista tai kun työ loppui kokonaan, eikä muuta luottamusmiehelle sopivaa työtä voitu järjestää.

Asianosaisliittojen välillä oltiin myös kaiken aikaa oltu yhtä mieltä siitä, että luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan viimeisen kappaleen viittaus luottamusmiehelle maksettavan vahingonkorvauksen määräytymisestä vuoden 1966 irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaisesti tarkoitti kulloinkin voimassa olevaa irtisanomissuojasopimusta.

VASTAAJAN LISÄSELVITYS

Kaupan Työnantajaliitto on vielä lausunut, että irtisanomissuojasopimusta ei sovellettu tilanteeseen, jossa irtisanominen oli tapahtunut liikkeen luovutuksesta johtuvasta syystä. Tämä tilanne oli irtisanomissuojasopimuksesta neuvoteltaessa ollut selvästi esillä. Tuolloin oli myös nimenomaisesti sovittu siitä, että liikkeen luovutus jätettiin sopimuksen ulkopuolelle. Perusteena sille, että irtisanomissuojasopimusta ei ollut tarkoitettu sovellettavaksi liikkeen luovutustilanteisiin, oli ollut se, että työsopimuslakiin sisältyvät liikkeen luovutustilannetta koskevat uudet säännökset olivat suhteellisen vaikeaselkoisia ja että liikeen luovutustilanteessa melkein aina tapahtui muutos myös työnantajan järjestäytymistilanteessa ja siten asia oli työnantajaliitolle vaikea ja kohtuuton valvoa. Ainakin työnantajaliiton valvontavelvollisuuden toteuttaminen jäisi tässä tilanteessa vajavaiseksi.

Työsopimuslaissa ei aikaisemmin ollut säädetty mitään erityissuojaa luottamusmiehelle liikkeenluovutustilanteessa eikä tällaisia määräyksiä ollut sisältynyt myöskään irtisanomissuoja- tai luottamusmiessopimuksiin. Tilanne ei näiltä osin ollut muuttunut. Luottamusmiehen kuten muidenkin työntekijöiden irtisanomissuojaa koskevat määräykset liikkeenluovutustilanteissa sisältyivät siten pelkästään työsopimuslakiin. Koska irtisanomissuoja- tai luottamusmiessopimuksiin ei sisältynyt tällaisia määräyksiä, ei asian ratkaiseminen kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan viittauksella luottamusmiehelle maksettavan vahingonkorvauksen määräytymisestä vuoden 1966 irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaisesti tarkoitettiin korvauksen määräytymista kulloinkin voimassaolevan irtisanomissuojasopimuksen määräysten mukaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Kuultavana ollut Eeva-Sinikka Enges on osaltaan yhtynyt Kaupan Työnantajaliiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Mainitun kaltainen tilanne ei sopimusta tehtäessä ole tullut esille. Liikkeen luovutustilanne ei muutoinkaan ole ollut esillä sopimusneuvotteluissa. Niissä on ainoastaan todettu, että sopimus tältä osin jää saman sisältöiseksi kuin aikaisemmin voimassa ollut irtisanomissuojasopimus, jonka mukaan irtisanominen liikkeen luovutuksen johdosta tapahtui työsopimuslain 40 §:ssä säädetyllä tavalla. Kun lisäksi otetaan huomioon irtisanomissuojasopimuksen puheena olevien kohtien sinänsä selkeät sanamuodot, työtuomioistuin katsoo, että tämän sopimuksen määräykset eivät koske liikkeen luovutuksen yhteydessä tapahtuneita irtisanomisia.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan mukaan luottamusmiehen työsopimusta ei voida päättää muilla kuin työsopimuslain mukaisilla purkuperusteilla. Luottamusmiehen työsopimus voidaan määräyksen mukaan kuitenkin poikkeuksellisesti irtisanoa, mikäli irtisanominen työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtävien jaon huomioon ottaen on perusteltua. Mikäli taas on kysymys taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen, on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Luottamusmiessopimuksessa ei liikkeen luotustilanteita ole nimenomaisesti sovittu jätettäväksi sopimuksen ulkopuolelle. Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 54/1984 katsonut, että luottamusmiessopimuksen määräykset tulevat sovellettaviksi myös liikkeen luovutustilanteessa. Työtuomioistuimella ei ole tässä jutussa perusteita poiketa mainitusta kannanotosta.

K-Linkki-Halli Oy:n harjoittama valintamyymälä on liikkeen luovutuksen johdosta 12.9.1985 siirtynyt Eeva-Sinikka Engesin omistukseen. Enges on 16.9.1985 alkaen jatkanut liikkeen toimintaa uudella toiminimellä. Hän on 24.9.1985 irtisanonut liikkeen entisen omistajan palveluksessa olleen, kantajaliittoon kuuluneiden työntekijöiden luottamusmiehenä toimineen Laura Kemiläisen työsopimuksen päättymään kahden kuukauden kuluessa irtisanomisilmoituksen tiedoksiantopäivästä ja siten, ettei Kemiläisellä ollut työntekovelvollisuutta irtisanomisaikana. Kirjallisesta irtisanomisilmoituksessa on irtisanomisperusteena viitattu työsopimuslain 40 §:ään. Irtisanomisilmoitukseen on yksityiskohtaisena perusteluna merkitty seuraavaa: "Hankittu yritystoiminta sovitettava minulla jo olemassa olevaan yritystoimintaan ja minulla jo olevien työntekijöiden työhön."

Vastaajan puolelta on esitetty Kemiläisen irtisanomisen johtuneen siitä, että Kemiläinen on liikkeen aikaisemman omistajan kanssa tehtyyn kirjalliseen työsopimukseen vedoten kieltäytynyt työskentelemästä iltavuorossa. Aikaisemman työsopimuksen mukaan Kemiläisen päivittäinen työaika oli hänen terveydentilastaan johtuen sovittu sijoitettavaksi kello 8.30:n ja 14:n väliseksi ajaksi. Vastaajan ilmoituksen mukaan tällainen työaikajärjestely ei enää omistajanvaihdoksen jälkeen ole ollut mahdollinen.

Engesin ja Kemiläisen välillä on 16. tai 17.9. sekä 20.9.1985 keskusteltu Kemiläisen työajoista. Viimeksi mainittuna päivänä käydyn keskustelun yhteydessä Kemiläinen on Engesin kertoman mukaan ilmoittanut, että Kemiläiselle seuranneelle viikolle merkityt iltavuorot eivät hänelle sopineet. Mainitun viikon Kemiläinen on ollut lääkärin määräämällä sairaslomalla. Käytyjen keskustelujen perusteella Enges on voinut päätyä siihen tulokseen, että Kemiläinen on edellyttänyt työaikojensa säilyvän aikaisemman työsopimuksensa mukaisina.

Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2. kohdan viidennettä kappaletta, jonka mukaan työnantaja, joka ei noudata 2. kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 7.4.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen, on tulkittava siten, että luottamusmiessopimuksen vastaisesti irtisanotulle luottamusmiehelle on suoritettava kulloinkin voimassa olevan irtisanomissuojasopimuksen mukaan määräytyvä korvaus. Sen vuoksi Engesin on suoritettava Kemiläiselle irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 3 §:ssä tarkoitettu työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 20 §:n mukaan määräytyvä korvaus.

Kaupan Työnantajaliitto on hyväksynyt Engesin toimittaman Kemiläisen irtisanomisen. Kemiläisen aiotusta irtisanomisesta Kaupan Työnantajaliiton edustaja on saanut tiedon jo ennen kuin irtisanomisilmoitus on toimitettu Kemiläiselle. Kaupan Työnantajaliiton ei ole selvitetty missään vaiheessa irtisanomisesta tiedon saatuaan ryhtyneen toimenpiteisiin irtisanomisperusteen tarkemmaksi selvittämiseksi. Liitto vastaa tästä laiminlyönnistä.

Kun irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen määräykset eivät edellä todetuin tavoin koske liikkeen luovutuksen yhteydessä tapahtunutta irtisanomista, työtuomioistuin hylkää kanteen siltä osin kuin siinä on vaadittu vahvistettavaksi Pirjo Jokelan irtisanomisen tapahtuneen mainitun sopimuksen vastaisesti ja sopimukseen perustuvan korvauksen suorittamista Jokelalle. Samoin työtuomioistuin hylkää kanteen Kemiläisen osalta siltä osin kuin kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi työnantajan menetelleen myös irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Työtuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu sen seikan tutkiminen, onko Jokelalla irtisanomisen johdosta mahdollisesti oikeus saada korvausta muulla perusteella kuin irtisanomissuojasopimuksen määräysten nojalla.

Tuomiolauselma

Kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätään.

Työtuomioistuin vahvistaa Engesin menetelleen vastoin luottamusmiessopimuksen määräyksiä irtisanoessaan Kemiläisen ja velvoittaa Engesin suorittamaan korvauksena Kemiläiselle luottamusmiessopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta 35 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.4.1986 lukien. Edelleen työtuomioistuin työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomitsee Kaupan Työnantajaliitto KTL:n maksamaan Liiketyöntekijäin Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 18 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Enges ja Kaupan Työnantajaliitto KTL velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Liiketyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, M. Virtanen, Niskanen, Sulkunen ja Hynönen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Virtasen lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen tuomioon siltä osin kuin kysymys on kanteen tutkimista vastaan tehdystä väitteestä, irtisanomissuojasopimuksen soveltamisesta liikkeen luovu

tustilanteisiin ja Pirjo Jokelan irtisanomisesta, mutta muilta osin totean seuraavaa:

Luottamusmiessopimus on solmittu ennen nykyisin voimassa olevaa työsopimuslakia. Se, että sopimusta solmittaessa on pidetty silmällä yksinomaan vuoden 1922 työsopimuslakia, käy ilmi mm. sopimuksessa käytetyistä lakiviittauksista. Kaikki työsopimuslakia koskevat viittaukset kohdistuvat vuoden 1922 työsopimuslakiin.

Vuoden 1922 työsopimuslain mukaan tilanne liikkeen luovutustilanteissa oli päinvastainen nykyisin voimassa olevaan työsopimuslakiin verrattuna. Aikaisemmassa työsopimuslaissa ei ollut säädetty työsuhteiden automaattisesta jatkumisesta luovutuksensaajaan nähden. Tuolloin luovuttaja oli velvollinen irtisanomaan työsopimukset, jos hän tahtoi niiden päättyvän. Uuteen työnantajaan nähden työsuhteet saattoivat syntyä ainoastaan uusien työsopimusten perusteella. Näin ollen on varsin luonnollista, ettei luottamusmiessopimuksessa ole liikkeen luovutustilannetta koskevaa erityismääräystä. Sopimuksen tekohetkellä voimassaollut lainsäädäntö huomioon ottaen on selvää, ettei luottamusmies tuolloin ole sopimuksen perusteella nauttinut erityissuojaa liikkeen luovutustilanteessa.

Nykyisin voimassaolevassa työsopimuslain 40 §:ssä säädetään luovutuksensaajan irtisanomisoikeudesta liikkeen luovutustilanteessa. Sen mukaan luovutuksensaaja voi päättää työsuhteen irtisanomalla, jos siihen on liikkeen luovutuksesta johtuva perusteltu syy. Luottamusmiestä irtisanottaessa tulee lisäksi noudattaa työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Työsopimuslain 40 §:ään sisältyy myös eräitä muita luottamusmiestä koskevia erityissäännöksiä, mutta niiden soveltamisesta ei tässä jutussa ole kysymys. Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan luottamusmiehen työsopimus voidaan työnantajan toimesta irtisanoa vain, jos niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, antaa siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan. Epäselväksi on jäänyt, onko näiden luottamusmiehen suojaa luovutustilanteessa parantaneiden säännösten katsottava muuttaneen myös luottamusmiessopimuksen sisältöä.

Luottamusmiessopimuksessa on asetettu pääsäännöksi, ettei luottamusmiehen työsuhdetta saisi päättää muulloin kuin silloin, kun siihen on työsopimuslaissa säädetty purkuperuste. Tämä sääntö ei kuitenkaan ole poikkeukseton. Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan mukaan luottamusmies voidaan kuitenkin irtisanoa silloin, kun siihen on taloudellisista tai tuotannollisista syistä johtuva työvoiman supistamisperuste. Tällöin tulisi, mikäli mahdollista noudattaa sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Lisäksi voidaan luottamusmies poikkeuksellisesti irtisanoa, mikäli irtisanominen työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtäväinjaon huomioon ottaen on perusteltua. Näin ollen myös luottamusmiehen irtisanominen on luottamusmiessopimuksen mukaan mahdollista.

Näiden seikkojen perusteella katson, ettei pelkästään se, että Kemiläisen työsuhde on päätetty irtisanomisella, ole vielä luottamusmiessopimuksen vastaista. Edelleen katson, ettei työsopimuksen yksipuoliseen muuttamiseen kaikissa tilanteissa tarvita työsopimuslain 43 §:ssä säädettyä tärkeätä syytä, vaan vaadittava peruste määräytyy sen mukaan, millä perusteella ja millä tavalla työsuhde kussakin tilanteessa voitaisiin päättää. Lisäksi tässä jutussa ei mielestäni ole kysymys työsopimuksen yksipuolisesta muuttamisesta, vaan ainoastaan työnantajan tarkoituksesta saattaa Kemiläisen työsuhde lakkaamaan.

Kemiläisen irtisanominen on tapahtunut sen vuoksi, että hänen työaikansa oli aikaisemman työnantajan kanssa sovittu sijoitettavaksi kello 8.30 ja 14.00 väliseksi ajaksi. Omistajanvaihdoksen jälkeen ei tällainen työaikajärjestely ollut enää mahdollinen. Tämä seikka on mielestäni työsopimuslain 40 §:ssä tarkoitettu luovutuksesta johtuva perusteltu syy. Irtisanomiseen on työnantaja saanut myös työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa tarkoitetun työntekijäin suostumuksen. Näin ollen katson, että irtisanominen on toimitettu työsopimuslain säännösten mukaisesti.

Edellä esitetyn perusteella harkitsen oikeaksi hylätä kanteen myös siltä osin kuin se koskee Kemiläisen irtisanomista. Jutun tulkinnanvaraisuuden vuoksi kantaja ja vastaaja saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.

Jäsen Niskasen lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen tuomioon muutoin, mutta velvoitan Engesin suorittamaan Kemiläiselle korvauksena luottamusmiessopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta 10 000 markkaa ja tuomitsen Kaupan Työnantajaliiton