Labor court dismisses union strike threats as illegal pressure violating collective agreement peace clauses.

Kärkimiehinä toimineet 13 sähköasentajaa olivat työkohtaisuuslisiä koskevia vaatimuksia tukeakseen irtisanoutuneet yhtiön palveluksesta painostaakseen tällä toimenpiteellä työnantajaa. Irtisanoutumiset oli sittemmin peruutettu. Ammattiosaston suorittamat toimenpiteet huomioon ottaen osasto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajaliitto olisi määrättyään vastatoimena työntekijöiden irtisanoutumisen takia työhönottokiellon sittemmin jatkanut työhönottokieltoa painostustarkoituksessa siten kuin työntekijäliiton kanteessa oli esitetty. Työntekijäliiton kanne hylätty.

Kantajat Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Sähkötyönantajain Liitto r.y. Vastaajat Sähkötyönantajain Liitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Kuultava Helsingin Sähköalantyöntekijät r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 28.6.1986 tehdyssä sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

4 §

TYÖRAUHAVELVOITE

1 Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin, eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvollisia välittömästi ryhtymään kaikin käytettävissä olevin keinoin toimenpiteisiin uhkaavan työtaistelun estämiseksi tai rikkoutuneen työrauhan palauttamiseksi. Edellä mainittu velvollisuus poistuu ainoastaan ao. jäsenen eroaamisella tai erottamisella liiton tai sen alayhdistyksen jäsenyydestä.

Samoin liitot ovat velvollisia ryhtymään heti työehtosopimusrikkomuksesta tai alkavasta rikkomisesta tiedon saatuaan kaikin käytettävissä olevin keinoin toimenpiteisiin rikkomisen estämiseksi tai lopettamiseksi. 2 Niin kauan kuin 21 §:ssä mainittuja neuvotteluja käydään tai erimielisyyden aiheuttanut asia on 21 §:ssä mainittujen elinten ratkaistavana, ei asian johdosta saa julistaa lakkoa, saartoa tai työsulkua, työntekijän työsuhdetta katkaista, eikä ryhtyä muuhun toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi.

9 §

ANSION MÄÄRÄYTYMINEN

B. Urakkatyö

Tarvikehuolto ja työmaavarastot a) Työmaalle on työnantajan toimesta osoitettava riittävät ja tarkoituksenmukaiset sähköasennustarvikkeiden varastotilat.

c) Urakkasuoritusten edellyttämien tarvikkeiden toimittamisesta työmaalle huolehtii työnantaja.

Piirustukset ja ohjeet 1 Työstä tai työvaiheesta on hyvissä ajoin ennen sen alkua toimitettava työmaalle tarpeelliset työpiirustukset sekä työstä mahdollisesti laadittu työselitys.

X. NEUVOTTELUJÄRJESTYS

21 §.

ERIMIELISYYDET JA NIIDEN RATKAISEMINEN 1 Jos jostakin työehtosopimukseen liittyvästä tai sille läheisestä asiasta, samoin kuin työehtosopimuksen liitteinä olevista erillisistä sopimuksista syntyy erimielisyyttä työnantajan tai hänen edustajansa ja yhden tai useamman työntekijän välillä, on pyrittävä sovintoon paikallisissa neuvotteluissa mainittujen osapuolten kesken. Ellei sovintoon päästä, neuvottelevat työnantaja tai hänen edustajansa sekä pääluottamusmies. Ellei yksimielisyyteen päästä, voidaan asia alistaa jommankumman osapuolen toimesta liittojen ratkaistavaksi. Erimielisyydestä on tällöin laadittava yhteinen muistio, jossa osapuolten tulee esittää oma kantansa asiasta ja käsityksensä erimielisyyden syystä. Tämän työehtosopimuksen allekirjoittaneille liitoille, samoin kuin paikallisille osapuolille on annettava muistiosta oma kappaleensa.

5 Kumpikin sopijapuoli sekä niiden jäsenet pidättäytyvät tätä työehtosopimusta koskevista oikeudellisista toimenpiteistä toisiaan vastaan, kunnes tässä pykälässä sovittu liittojen välinen neuvottelujärjestys on toteutettu.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohessa seuraavat määräykset:

1 YLEISTÄ

1.2 Palkankorotukset

1.2.3 Aikatyöpalkkojen korotus Kesällä 1986

Kunkin työntekijän uuteen perustuntipalkkaan lisätään entisen suuruinen henkilökohtainen lisä ja mahdollinen korotettu ammattitutkintolisä, jolloin saadaan uusi normaalituntipalkka. Tähän palkkaan lisätään eri vaihtoehtoina ne ko. työntekijään sovellettavat työkohtaisuuslisät ja muut jatkuvasti maksetut aikapalkan osat (lukuunottamatta TES:n 11 §:n tarkoittamalla tavalla maksettuja lisiä), jotka ovat muodostaneet normaalituntipalkan lisäksi aikatyön loppupalkan ja jotka yrityksessä tai sen työhönottopaikassa olivat käytössä 28.2.1986 tai joista oli tehty sopimus viimeistään 4.6.1986 ja näitä loppupalkkoja korotetaan 9 %:lla, kuitenkin vähintään 350 penniä ja saadut korotukset kirjataan työkohtaisuuslisiin. Työehtosopimuksen 7 §:n 7. kohdassa mainittujen asentajien (nk. erikoisasentajien) osalta toteutetaan korotus siten, että yleiskorotuksella korotettuja henkilökohtaisia palkkoja korotetaan 9 %:lla, kuitenkin vähintää 350 penniä, mikä korotus lisätään henkilökohtaiseen loppupalkkaan.

Työkohtaisuuslisät

Aikatyöpalkkojen yllämainittu korotus ja korotusosan siirtäminen työkohtaisuuslisiin ei muuta työkohtaisuuslisien määräämisperusteita ja työkohtaisuuslisistä käytäviä neuvotteluja koskevia sopimuskohtia, vaan niitä sovelletaan edelleen jo vakiintunein menettelytavoin. Mikäli sopimuskauden alussa tehdyn aikapalkkaratkaisun jälkeen vielä esiintyy aikapalkkaukseen liittyviä epäkohtia käsitellään nämä normaalin neuvottelujärjestelmän puitteissa.

SUOMEN SÄHKÖALANTYÖNTEKIJÄIN LIITON KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lausunut, että Onninen Oy Termo ei ollut järjestänyt palveluksessaan olleille sähköasentajille työehtosopimuksen 9 § B. 6. ja 7.- kohdassa tarkoitettuja olosuhteita urakkatyön tekemiseksi. Työnantaja oli myös jättänyt sopimatta työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 1.2.3.- kohdassa tarkoitetusta työkohtaisuuslisästä. Työntekijät olivat esittäneet työnantajalle lukuisia kertoja vaatimuksen näiden asioiden saattamisesta työehtosopimuksessa määritellylle tasolle. Kun työnantaja ei ollut suostunut korjaamaan asiaa eikä ollut osoittanut edes neuvotteluhalukkuutta asioiden korjaamiseksi, joukko yhtiön palveluksessa olleita kärkimiehiä oli irtisanoutunut 10.9.1986 yhtiön palveluksesta.

Seuranneena päivänä Sähkötyönantajain Liitto oli lähettänyt Helsingin alueen työnantajajäsenilleen kirjeen, jossa se oli kieltänyt kurinpitotoimenpiteellä uhaten palkkaamasta kyseisiä työntekijöitä. Työnantajaliiton työhönottokiellon tarkoituksena oli ollut painostaa työntekijöitä tyytymään työnantajan työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn. Samalla työnantajaliitto oli lähettänyt työntekijäliitolle kirjeen, jossa se oli vaatinut toimenpiteitä irtisanoutumisten peruuttamiseksi. Työntekijäliiton toimenpiteiden ansiosta irtisanoutumiset oli peruutettu välittömästi.

Liittojen välillä oli asiasta neuvoteltu 19.9.1986, jolloin oli sovittu muun muassa siitä, että työnantajaliitto purkaisi työhönottokiellon. Kun sopimuksen mukaista työhönottokiellon purkamista ei ollut tapahtunut, työntekijäliitto oli 6.10.1986 lähettänyt työnantajaliitolle kirjeen vaatien sopimuksen mukaista toimintaa. Työnantajaliitto oli tällöin vastannut ilmoittaneensa jäsenilleen irtisanoutumisten peruuttamisesta, mikä oli ollut riittävä toimenpide. Työhönottokiellon purkamiseen työnantajaliitto ei ollut suostunut. Liittojen välinen erimielisyysmuistio oli laadittu 3.11.1986.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut Sähkötyönantajain Liiton tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon, koska työnantajaliitto ei ollut 16.9.1986 jälkeen peruuttanut julistamaansa työntekijöitä koskevaa työhönottokieltoa painostaakseen siten työntekijöitä tyytymään työnantajan työehtosopimuksen vastaiseen toimintaan.

SÄHKÖTYÖNANTAJAIN LIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Sähkötyönantajain Liitto on lausunut, että yhtiön sähköasentajien työryhmien kärkimiehinä toimineet sähköasentajat olivat irtisanoutuneet 10.9.1986 yhtäaikaisesti painostaakseen työnantajaansa suostumaan työehtosopimuksen ylittäviin työkohtaisuuslisää ja urakkatyön tekemistä koskeviin vaatimuksiinsa. Irtisanoutuminen oli tapahtunut samansisältöisillä irtisanoutumiskirjeillä. Kysymyksessä oli ollut työtaistelutoimenpide. Työntekijäliiton ammattiosastolle ja yhtiön luottamusmiehille lähettämissä kirjeissä, jotka oli lähetetty työnantajaliitolle tiedoksi, työntekijäliitto oli myöntänyt työrauhavelvoitteen rikkomisen.

Työnantajaliitto oli lähettänyt työtaistelusta tiedon saatuaan työntekijäliitolle kirjeen kehottaen työntekijäliittoa välittömästi ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastaisen tilanteen poistamiseksi ja työrauhan pikaiseksi palauttamiseksi.

Työnantajaliiton Helsingin alueen paikallisosasto oli saatuaan tiedon työtaistelusta lähettänyt jäsenilleen kirjeen, jossa se oli kiinnittänyt alueosaston ja sen yritysten huomiota vanhaan ja vakiintuneeseen työnantajaperiaatteeseen, jonka mukaan työtaisteluun osallistuvia työntekijöitä ei työtaistelun kestäessä tullut ottaa toisen järjestäytyneen työnantajan palvelukseen. Toimenpide oli perustunut myös työnantajaliiton sääntöihin. Samaa käytäntöä oli noudatettu myös aikaisemmin. Kirje ei sinänsä ollut sisältänyt painostustarkoitusta työntekijöitä eikä työntekijäliittoa kohtaan. Kysymys oli ollut työnantajapuolen suojautumistoimenpiteestä, jolla oli haluttu estää työtaistelun haitalliset vaikutukset.

Yhtiön kärkimiesten peruutettua joukkoirtisanoutumisensa työnantajaliitto oli välittömästi tiedottanut asiasta Helsingin alueen paikallisosastolleen, joka oli lähettänyt alueen sähköasennusyrityksille kirjeen ilmoittaen irtisanoutumisten peruuttamisesta. Kirje oli merkinnyt työtaistelutilanteen päätyttyä sitä, ettei enää ollut voimassa tilanne, jolloin työtaisteluun osallistuvia työntekijöitä ei voinut ottaa järjestäytyneen työnantajan palvelukseen. Näin ollen alueosaston ja työnantajaliiton toimenpiteet olivat olleet nopeat, asialliset ja riittävät. Työnantajaliitto oli menetellyt asiassa vakiintuneen työmarkkinakäytännön mukaisesti eikä ollut syyllistynyt työehtosopimuksen rikkomiseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Sähkötyönantajain Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

SÄHKÖTYÖNANTAJAIN LIITON KANNE

Kanteen perustelut

Sähkötyönantajain Liitto on lausunut, että Onninen Oy Termon palveluksessa olevat 13 Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoon kuuluvaa kärkimiehenä toiminutta sähköasentajaa oli irtisanoutunut 10.9.1986 samansisältöisillä ilmoituksilla yhtäaikaa yhtiön palveluksesta. Syynä joukkoirtisanoutumiseen oli ollut työnantajan painostaminen maksamaan työkohtaisuuslisiä yli työehtosopimusratkaisussa sovitun tason ja suostumaan urakkatyön tekemistä koskeviin työehtosopimuksen vastaisiin vaatimuksiin.

Työtaistelutoimenpiteet eivät olleet kuitenkaan lakanneet ennen kuin lukuisten neuvottelujen jälkeen 19.9.1986, jolloin kärkimiehet olivat peruuttaneet irtisanoutumisensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Sähkötyönantajain Liitto on vaatinut Helsingin Sähköalantyöntekijät r.y:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

SUOMEN SÄHKÖALANTYÖNTEKIJÄIN LIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lausunut, että väite työnantajan painostamisesta oli perusteeton. Työntekijät olivat pyrkineet neuvotteluteitse saamaan työmaille työehtosopimuksessa määritellyt edellytykset urakkatyön tekemiseksi. Kun tässä ei ollut onnistuttu, he olivat todenneet, ettei työsuhteen jatkamiselle ollut ollut enää perusteita. Työnantajaa ei ollut pyritty painostamaan edes työehtosopimuksen noudattamiseen, vaan tarkoituksena oli ollut hakeutua muualle työhön.

Helsingin Sähköalantyöntekijät r.y:n ja työntekijäliiton toimenpiteillä oli irtisanoutumiset saatu peruutetuiksi. Ammattiosasto ja työntekijäliitto olivat toimineet työnantajapuolen pyyntöjen mukaisesti. Samana päivänä, kun työnantajapuolen pyynnöt oli esitetty, asiaa oli käsitelty ammattiosaston toimikunnan kokouksessa, josta oli lähetetty irtisanoutuneille jäsenille kehotus irtisanoutumisten peruuttamiseksi.

Irtisanoutuneiden työntekijöiden joukossa ei ollut ollut ammattiosaston toimihenkilöitä. He eivät olleet toimineet osaston edustajina, joten osasto ei vastannut heidän toimenpiteistään. Kanteesta ei ilmennyt, miten ammattiosasto oli rikkonut ja laiminlyönyt työrauhavelvoitetta. Kanne oli lisäksi perusteeton siksi, että liittojen välillä 16.9.1986 käydyssä neuvottelussa asiasta oli tehty sovinto.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

SÄHKÖTYÖNANTAJAIN LIITON VASTASELITYS

Sähkötyönantajain Liitto on vielä lausunut, että urakkatyön edellytyksistä oli neuvoteltu vasta sen jälkeen, kun irtisanoutumiset olivat tapahtuneet. Tätä aikaisemmin työntekijöiden vaatimukset olivat koskeneet työkohtaisuuslisiä, joita he olivat yrittäneet painostaa työnantajaa maksamaan yli työehtosopimusratkaisussa sovitun tason.

Helsingin Sähköalantyöntekijät r.y:n toimenpiteet eivät olleet olleet riittäviä työrauhan palauttamiseksi, vaan sen olisi tullut toimia asiassa tehokkaasti, mitä ei mahdollisen 11.9.1986 päivätyn kirjeen lähettäminen ollut merkinnyt.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on kanteessaan vaatinut korvaukselle 16 prosentin korkoa tuomion antamispäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Kuultavana ollut Helsingin Sähköalantyöntekijät r.y. on osaltaan yhtynyt Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Onninen Oy Termossa on kesällä ja syksyllä 1986 neuvoteltu urakkatöiden tekemisen edellytyksistä ja työkohtaisuuslisien korotuksesta. Neuvotteluissa ei ole päästy yksimielisyyteen ja erimielisyysmuistio on lähetetty asianosaisliitoille 9.9.1986.

Onninen Oy Termon palveluksessa olleet 13 kärkimiehen tehtävissä toiminutta sähköasentajaa ovat 10.9.1986 kirjallisesti irtisanoutuneet yhtiön palveluksesta kahden viikon irtisanomisajalla siten, että he ovat ilmoittaneet sanoutuvansa välittömästi irti kärkimiehen tehtävistä. Näin on osaksi tapahtunutkin, mutta selvittämättä on jäänyt, kuinka moni kärkimiehenä toiminut sähköasentaja ei ole irtisanoutumisen jälkeen kärkimiehen tehtävää hoitanut.

Työntekijäpuolen mukaan syynä irtisanoutumisiin on ollut urakkatyön edellytysten puutteellisuus, tarviketoimitusten ja piirustusten heikko taso ja työnjohdossa ilmenneet ongelmat.

Sähkötyönantajain Liitto on 11.9.1986 lähettänyt Helsingin alueen paikallisosastolleen kirjeen, jossa ilmoitetaan, että mikäli yhtiöstä irtisanoutuneita asentajia hakeutuu muiden paikallisosaston yritysten töihin, työnantajaliitto ehdottomasti kieltää ottamasta heitä työhön. Mikäli näin vastoin kieltoa tapahtuisi, työnantajaliitto ryhtyisi kaikkiin asian vaatimiin kurinpitotoimenpiteisiin. Kirje on toimitettu myös paikallisosaston jäsenyrityksille.

Työnantajan ja työntekijäpuolen välillä 16.9.1986 käydyssä neuvottelussa, jossa asianosaisliitot ovat olleet edustettuina, on käsitelty urakkatyön edellytysten puuttumista ja yrityskohtaisia työkohtaisuuslisiä. Neuvottelusta laaditun muistion mukaan on yhteisesti sovittu, että 2.10.1986 mennessä selvitetään urakkatyömaita koskevat erimielisyydet ja että sopimus yrityskohtaisesta työkohtaisuuslisästä tehdään viimeistään 19.9.1986. Lisäksi työrauha palautetaan välittömästi kaikille työmaille ja 18.9.1986 mennessä normalisoidaan työsuhteisiin liittyvät asiat yrityksessä.

Työntekijöiden suorittamat irtisanoutumiset on peruutettu 19.9.1986 mennessä. Osa työntekijöistä on jo aikaisemmin ryhtynyt hoitamaan kärkimiestehtävää. Työntekijäpuoli on näin ollen toiminut siten kuin 16.9.1986 päivätyssä neuvottelumuistiossa on sovittu. Muistiossa ei ole kuitenkaan mainintaa siitä, että asianosaisliitot luopuisivat mahdollisuudesta nostaa työrauhan rikkomista koskeva kanne.

Työpaikalla 19.9.1986 jatketuissa neuvotteluissa, joissa asianosaisliittojen edustajat ovat jälleen olleet läsnä, on todettu, että irtisanoutumiset on peruutettu ja että työnantajaliitto lähettää kirjeen paikallisosastonsa jäsenille mainitusta asiasta. Lisäksi on sovittu urakkatyömaiden selvittämisestä 2.10.1986 mennessä ja työkohtaisuuslisiä koskevasta luokituksesta. Sen sijaan työkohtaisuuslisiä koskevista markkamääristä ei ole päästy yksimielisyyteen. Työnantajaliitto on 24.9.1986 lähettänyt Helsingin alueen paikallisosastolleen kiertokirjeen, jossa on todettu kärkimiesten irtisanoutumisten peruutuneen.

Työnantajapuolen mukaan 11.9.1986 ilmoitettu työhönottokieltoa koskeva menettely on perustunut työnantajaliiton sääntöihin ja aikaisemmin noudatettuun, myös työntekijäliiton tiedossa olleeseen käytäntöön.

Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että yhtiön palveluksesta 10.9.1986 irtisanoutuneet työntekijät tällä toimenpiteellään ovat työkohtaisuuslisiä koskevia vaatimuksia tukeakseen painostaneet työnantajaa.

Helsingin Sähköalantyöntekijät r.y. on 11.9.1986 pitämässään toimikunnan kokouksessa päättänyt lähettää irtisanoutuneille kärkimiehille kehotuksen irtisanoutumisten peruuttamiseen. Kirje on lähetetty samana päivänä. Pääluottamusmies on saatuaan tietää kärkimiesten irtisanoutumisista ennen niiden suorittamista kehottanut jättämään ne tekemättä ja myöhemmin myös kehottanut työntekijöitä peruuttamaan irtisanoutumiset. Ammattiosaston suorittamat toimenpiteet huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei ammattiosasto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Työnantajaliitto on määrännyt työhönottokiellon vastatoimena työntekijöiden irtisanoutumisen takia. Työntekijäpuolen mukaan työnantajapuoli ei kirjeessään 24.9.1986 ollut peruuttanut Onninen Oy Termon työntekijöitä koskevaa työhönottokieltoa. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin jääneen näyttämättä, että työnantajaliitto olisi 16.9.1986 jälkeen jatkanut painostustarkoituksessa työhönottokieltoa.

Tuomiolauselma

Kanteet hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Silenti, K. Rautinen, Suomalainen, Palanko-Laaka ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.