Labor court dismisses claim for return-of-leave pay when employees did not take annual leave due to strike.

Kun työntekijät eivät valtakunnallisen lakon ja työnantajaliiton julistaman työsulun takia olleet pitäneet vuosilomia täysimääräisinä, heillä ei ollut oikeutta lomaltapaluurahaan pitämättä jääneitä lomia vastaavilta osilta.

Kantaja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Vastaaja Sähkötyönantajain Liitto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 28.6.1986 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

VI. SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

16 §

VUOSILOMA

2 Lakisääteiseltä vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen vuosilomapalkastaan. Lomaltapaluurahasta 1/3 suoritetaan ennakkona vuosilomapalkan maksamisen yhteydessä. Tätä osaa eivät koske jäljempänä olevat lomaltapaluurahan saamista koskevat edellytykset. Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä. Lomaltapaluuraha suoritetaan kuitenkin, mikäli työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainitun syyn takia.

Vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle maksetaan lomaltapaluuraha edellä mainittuna prosenttina siitä vuosilomapalkasta ja mahdollisesta vuosilomakorvauksesta, johon työntekijä on oikeutettu. Työntekijällä, joka vakinaiseen palvelukseen astumisen vuoksi menettäisi hänelle muutoin työehtosopimuksen mukaan kuuluvan lomaltapaluurahan, on oikeus saada lomaltapaluuraha, mikäli hän suoritettuaan asevelvollisuuden vakinaisessa väessä palaa palvelusajan päätyttyä työhön palvelukseen kutsutun asevelvollisen työ- tai virkasuhteen jatkumisesta annetun lain (570/61) edellyttämällä tavalla.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lausunut, että sähköasennusalalla oli ollut Sähkötyönantajain Liiton julistama työsulku 9.4. 27.6.1986. Työntekijäpuoli oli toimeenpannut lakon, joka oli alkanut kymmentä paikkakuntaa koskevana 4.4.1986 ja laajentunut 21.4.1986 koskemaan koko maata ja päättynyt 27.6.1986. Työsulun ja lakon vuoksi vuosiloman niin sanottu talvilomaosuus oli jäänyt osalta työntekijöitä pitämättä vuosilomalaissa säädettynä aikana. Eräät työnantajat olivat kieltäytyneet antamasta myöhemmin sanottua talvilomaa. Työntekijöille oli maksettu sen sijaan lomakorvaus ilman lomaltapaluurahaa. Työnantajien menettely oli johtunut työnantajaliiton jäsenilleen antamista ohjeista. Erimielisyyttä oli aiheutunut siitä, oliko työnantajan maksettava työntekijälle lomaltapaluurahaa, kun työnantaja ei suostunut antamaan lomaa.

Vuosilomalaki oli luonteeltaan työntekijän suojelemiseksi säädetty laki. Loman antamista koskevien määräaikojen ottaminen vuosilomalakiin oli tapahtunut työntekijän etujen turvaamiseksi. Näin ollen työntekijän oikeudet eivät voineet kaventua sen vuoksi, että määräaikojen noudattaminen kävi mahdottomaksi. Työntekijälle tuli siis antaa määräaikojen umpeutumisesta huolimatta vuosiloma heti sen jälkeen, kun se oli mahdollista.

Työneuvosto oli 5.11.1981 antamassaan lausunnossa n:o 1105 ottanut kantaa tilanteeseen, jossa työntekijöiden vuosilomat olivat jääneet työtaistelun vuoksi pitämättä vuosilomalaissa säädettynä aikana. Lausunnossa oli katsottu, että työoikeudessa noudatetun yleisen tulkintaperiaatteen mukaan työntekijän suojaksi säädetyistä säännöksistä saatiin työnantajan ja työntekijän välillä sopia poikkeuksia työntekijän hyväksi. Lausunnon mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia vuosiloman pitämisestä myöhemmin työnseisauksen päätyttyä. Ellei tällaista sopimusta ollut tehty, työnantaja oli velvollinen suorittamaan työntekijälle saamatta jäänyttä loman osaa vastaavan lomapalkan. Työnantajaliitto oli tulkinnut työneuvoston lausuntoa siten, että työnantajalla ei ollut velvollisuutta sopia loman pitämisestä myöhemmin eikä maksaa työntekijälle lomaltapaluurahaa, jonka työntekijä saisi, mikäli loma pidettäisiin.

Johtavana periaatteena työneuvoston lausunnossa oli se, että työnantaja ja työntekijät voivat sopia poikkeuksista työntekijän hyväksi. Tarkoituksena ei suinkaan ollut, että työnantaja voisi saada sopimushaluttomuutensa johdosta perusteetonta etua. Lisäksi oli otettava huomioon, että vuosiloma, lomapalkka ja lomaltapaluuraha perustuivat ansaintaperiaatteelle. Työntekijä ansaitsi työtä tehdessään vuosilomaetuutta samalla tavalla kuin palkkaansa.

Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä työehtosopimuksen 16 §:n 2 kohdan 3 kappaleen mukaan oli, että työntekijä aloitti vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palasi työhön heti vuosiloman päätyttyä. Nyt käsiteltävinä olevissa tapauksissa nämä edellytykset eivät olleet täyttyneet, koska työntekijät eivät olleet olleet lomalla. Loman antamatta jääminen johtui kuitenkin työnantajien omasta menettelystä. Työehtosopimusmääräyksen mukaan lomaltapaluurahan menettäminen oli periaatteessa seuraus työntekijän virheellisestä menettelystä. Nyt työnantajat olivat rankaisseet työntekijöitä lomaltapaluurahan menettämisellä oman virheellisen menettelynsä johdosta.

Erimielisyydestä oli käyty 10.10.1986 liittojen välinen neuvottelu pääsemättä sovintoon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että niille sähköasennusalan työntekijöille, jotka eivät olleet pitäneet vuosiloman talvilomaosuutta sähköasennusalalla toimeenpantujen työsulun ja lakon vuoksi keväällä 1986 ja joille työnantaja ei ollut antanut lomaa myöhemminkään, on maksettava pitämättä jäänyttä loman osaa vastaavaa lomaltapaluuraha.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut myös Sähkötyönantajain Liiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Sähkötyönantajain Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työneuvoston lausunnosta n:o 1105 ilmeni, että vuosiloman lomana pitäminen oli laissa tarkoin säännelty. Pääsääntöisesti vuosiloman niin sanottu talvilomaosuus tuli antaa lomakautta seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä. Vuosilomalain 22 §:n mukaan työneuvosto voi, milloin pakottavat syyt sitä vaativat, hakemuksesta myöntää poikkeuksia loman antamisen ajankohdista. Lausunnosta kävi ilmi, että työnantaja ja työntekijä voivat sopia näistä säännöksistä poikkeavasti työntekijän eduksi. Se oli kuitenkin vapaaehtoista, eikä mitään sopimuspakkoa lain mukaan ollut. Kun pitkään jatkuneen sähköasennusalan järjestölakon jälkeisessä tilanteessa työt olivat yrityksissä ruuhkautuneet, ei työnantajilla ollut ollut mahdollisuuksia suostua pitämättä jääneiden talvilomien antamiseen.

Työnantajalla ei ollut ollut velvollisuutta sopia vuosiloman pitämisestä huhtikuun 1986 jälkeen niissä tapauksissa, joissa talviloman pitäminen sanottuun ajankohtaan mennessä oli sähköasennusalalla vallinneen lakon ja työsulun vuoksi ollut mahdotonta. Tosiasia oli, että vaikka työntekijät eivät olleet pitäneet kysymyksessä olevia vuosilomapäiviä, he olivat saaneet niiltä vuosilomapalkan.

Lomaltapaluurahaa koskevia työehtosopimuksen määräyksiä oli tarkasteltava erillään vuosilomalain säännöksistä. Vuosilomalain mukaista loman kertymiseen liittyvää ansaintaperiaatetta ei voitu ulottaa koskemaan työehtosopimuksen lomaltapaluurahan maksamisen edellytyksiä. Työehtosopimuksen lomaltapaluurahaa koskevat määräykset olivat luonteeltaan taloudellisia etuja koskevia. Lomaltapaluurahamääräysten tarkoituksena oli alunperin ollut varmistaa työntekijän asianmukainen palaaminen vuosilomalta työhön maksamalla hänelle ylimääräinen rahakorvaus. Lomaltapaluurahan maksamisen edellytykset oli sovittu työehtosopimuksessa tältä pohjalta.

Kanteessa tarkoitetut työntekijät eivät olleet pitäneet niin sanottua talvilomaansa, eivätkä työehtosopimuksen lomaltapaluurahan maksamisen edellytykset olleet täyttyneet. Mahdollisuus antaa vuosilomaa huhtikuun 1986 päättymisen jälkeen oli lähinnä työneuvoston toimivaltaan kuuluva vuosilomalain tulkintakysymys, johon työtuomioistuin ei voinut ottaa kantaa.

Sähkötyönantajain Liitto oli menetellyt asiassa huolellisesti lain ja työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla rikkomatta valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Sähkötyönantajain Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vielä lausunut, että lomaltapaluurahaa koskevat määräykset oli otettu työehtosopimukseen vuosilomalain 16 §:n 2 momentin perusteella. Säännöksen mukaan valtakunnallisilla työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä oli oikeus sopia vuosilomapalkan laskemisesta laista poikkeavasti. Näin ollen vuosilomalain säännökset oli otettava huomioon kannetta ratkaistaessa.

Työnantajat olivat työnantajaliiton kehotuksesta maksaneet työntekijöille lomakorvauksen ilman lomaltapaluurahaa. Työnantaja oli työneuvoston lausunnon n:o 975 mukaan velvollinen antamaan peruuntuneen loman tilalle myöhemmin palkallista vuosilomaa ja lain edellyttämissä tapauksissa maksamaan lomakorvauksen. Lomakorvauksen maksaminen oli sen vuoksi tapahtunut vastoin vuosilomalain määräyksiä. Lomaltapaluurahan maksamisen edellytysten täyttymiselle ei ollut ollut esteenä mikään työnantajista riippumaton syy, vaan ainoastaan työnantajapuolien halu poistaa työntekijöiltä heidän aikaisemmin ansaitsemansa etuus.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sähköasennusalalla on työehtosopimuksen voimassaoloajan päätyttyä toimeenpantu asteettain koko valtakuntaa koskevaksi laajentunut lakko 4.4.1986 alkaen ja myös Sähkötyönantajain Liiton julistama työsulku 9.4.1986 alkaen. Näiden työtaistelutoimenpiteiden seurauksena on eräissä yrityksissä työntekijöiltä jäänyt vuosilomaa pitämättä lähinnä niin sanotun talviloman osalta. Työnantajat ovat maksaneet työntekijöille lomakorvauksen saamatta jääneen vuosiloman ajalta, mutta jättäneet työnantajaliiton ohjeiden mukaan maksamatta lomaltapaluurahan.

Työehtosopimuksen 16 §:n 2 kohdan mukaan lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna aikana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä. Määräyksen mukaan lomaltapaluuraha on kuitenkin suoritettava eräissä erityisesti mainituissa tapauksissa, joissa työntekijä on ollut poissa töistä ennen loman alkamista tai sen päätyttyä. Lakkoon osallistuminen tai työsulun aiheuttama työntekemisen keskeytyminen eivät kuitenkaan ole sellaisia syitä, joita määräyksessä tarkoitetaan ennen vuosiloman alkamista tai sen päätyttyä sattuvalla hyväksyttävällä poissaololla.

Työehtosopimuksessa on eräitä määräyksiä, jotka osoittavat, että lomaltapaluuraha on erityisten edellytysten vallitessa suoritettava, vaikka lomaa ei pidettäisikään. Tällaisia tilanteita voi johtua vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä tai asevelvollisuuden suorittamisesta. Nämä määräykset koskevat poikkeuksellisia tilanteita, eikä niitä ole työtuomioistuimen mielestä tulkittava laventavasti.

Työtuomioistuin toteaa, että kanteessa ei ole kysymys siitä, olisivatko ja millä edellytyksillä työnantajat mahdollisesti olleet velvollisia antamaan kanteessa tarkoitetuille työntekijöille muutoin saamatta jääneen vuosiloman lakon ja työsulun päätyttyä.

Koska kanteessa tarkoitetut työntekijät eivät ole pitäneet niitä vuosiloman osia, joilta heille on vaadittu vahvistettavaksi oikeus lomaltapaluurahaan, ja lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on vuosiloman pitäminen, työtuomioistuimen mielestä asiassa ei ole näytetty, että työntekijöillä olisi oikeus vaatimaansa lomaltapaluurahaan. Sähkötyönantajain Liitto ei näin ollen myöskään ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Sähkötyönantajain Liitto saa asian laatuun nähden itse kärsiä kulunsa jutussa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, Rautiainen, Sulkunen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.