Labor court allows 15-year service requirement for summer leave extension to be met after leave determination year ends.

Toimihenkilöllä oli oikeus saada 1.6.1986 alkaneella lomakaudella pitämänsä vuosiloman osalta yhdeksän arkipäivän pidennys sen estämättä, että hän oli saavuttanut vuosilomaan oikeuttavan 15 vuoden palvelusajan vasta lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, mutta ennen loman alkamista.

Kantaja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Vastaaja Yksityisten valtionapulaistosten sopimusvaltuuskunta

TUOMIO

TOIMIEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunnan ja muiden ohella Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y:n välillä 16.3.1986 allekirjoitetussa yksityisten valtionapulaitosten yleisessä toimiehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

5.3. VUOSILOMAMÄÄRÄYKSET

Vuosiloman pituus

C. Vuosiloma

1 §. Toimihenkilö saa vuosilomaa:

1) kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta,

2) kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta jos hänellä on lomavuoden maaliskuun loppuun mennessä välitöntä järjestelmän piiriin kuuluvan laitoksen tai välitöntä valtion palvelusta vähintään yksi vuosi,

3) kolme arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, jos hänellä ennen loman alkamista on vuosilomaan oikeuttavaa palvelusaikaa yhteensä viisitoista vuotta.

Talvilomapitennys

12 § Milloin = = = = = = = = = = = = = = =

Milloin 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan määräytyvästä vuosilomasta pidetään enintään kolmekymmentäneljä arkipäivää lomakautena, myönnetään loma yhdeksällä arkipäivällä pitennettynä sellaiselle toimihenkilölle, jolla on oikeus lomaan kahdeltatoista lomanmääräytymiskuukaudelta. Mikäli toimihenkilöllä ei ole mainitun kohdan mukaan oikeutta lomaan kahdeltatoista lomanmääräytymiskuukaudelta, mutta kuitenkin vähintään seitsemältä kuukaudelta, myönnetään loma viidellä arkipäivällä pitennettynä, mikäli vuosilomasta pidetään enintään kolmeneljäsosaa lomakautena.

KANNE

Kanteen perustelut

Julkisten työalojen ammattijärjestö on lausunut, että tehtäessä ensimmäisiä toimiehtosopimuksia vuosilomaa koskevat määräykset oli otettu valtion virkamiehiä koskevasta vuosiloma-asetuksesta ja vuosilomalaista. Tällöin muun muassa vuosiloman pituutta ja talvilomapitennystä koskevat määräykset olivat samansisältöisiä kuin valtion virkamiehiä koskevat vuosiloma-asetuksen määräykset.

Sekä valtion virkamiehiä koskevassa vuosiloma-asetuksessa että yksityisiä valtionapulaitoksia koskevissa vuosilomamääräyksissä oli määrätty, että virkamies ja toimihenkilö saivat kolme arkipäivää lomaa täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, jos hänellä ennen loman alkamista oli vuosilomaan oikeuttavaa palvelusaikaa yhteensä 15 vuotta. Valtiovarainministeriö tulkitsi tästä huolimatta valtion virkamiehiä koskevan asetuksen määräystä siten, että 15 vuosilomaan oikeuttavaa vuotta tuli täyttyä ennen maaliskuun loppua, jotta virkamies sai talvilomapitennyksen. Järjestöt eivät olleet missään vaiheessa hyväksynyt valtiovarainministeriön tulkintaa. Useina vuosina erimielisyys oli ollut myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana. Viimeisimmässä päätöksessään korkein hallinto-oikeus oli 14.4.1982 asettunut valtiovarainministeriön tulkinnan kannalle äänin 4 - 4.

Vastaavan sisältöinen määräys oli myös ollut valtion työntekijöiden vuosilomia koskevassa valtioneuvoston päätöksessä, joka oli otettu osaksi valtion työntekijöitä koskevia työehtosopimuksia. Määräystä oli sovellettu valtion työntekijöiden kohdalla siten, että 15 vuosilomaan oikeuttavaa vuotta tuli täyttyä ennen loman alkamista, jolloin työntekijä sai talvilomapitennyksen.

Toimiehtosopimusta tehtäessä siihen oli otettu myös sellaisia valtion virkamiehiä koskevan vuosiloma-asetuksen säännöksiä vastaavia määräyksiä, joista vallitsi erimielisyyttä. Molemmat osapuolet olivat sopimusta tehtäessä tienneet sen, että eräät valtion virkamiehiä koskevan vuosiloma-asetuksen määräykset olivat riidanalaisia. Neuvotteluissa ei ollut kuitenkaan sovittu siitä, että vuosilomamääräysten osalta noudatettaisiin valtiovarainministeriön tulkintaohjeita.

Toimiehtosopimuksen vuosilomamääräysten 1 §:n 1 momentin 3 kohdan sanamuoto oli täysin selkeä. Sen mukaan 15 vuoden palvelusajan tuli täyttyä vasta ennen loman alkamista. Määräystä oli myös sovellettu sanamuodon mukaisesti ainakin joissakin valtionapulaitoksissa.

Keväällä 1986 virkaehtosopimusneuvottelujen yhteydessä oli valtion virkamiesten vuosiloma-asetusta muutettu siten, että pisimpään vuosilomaan oikeuttavien 15 palvelusvuoden tuli täyttyä ennen lomakauden alkua, jotta virkamies saisi talvilomapitennyksen. Työnantajapuoli oli tarjonnut vastaavaa määräystä otettavaksi myös toimiehtosopimukseen, mutta järjestöt eivät olleet sitä hyväksyneet. Tästä johtuen toimiehtosopimuksen määräys oli jäänyt alkuperäiseen muotoonsa.

Järvenpään invalidien ammatti- ja kauppaoppilaitoksessa työskentelevän keittiöapulaisen Anna-Liisa Käpylän osalta vuosilomaan oikeuttava 15 vuoden palvelus oli täyttynyt 1.6.1986 ja siten siis ennen hänen lomansa alkamista 30.6.1986. Koska hänen osaltaan 15 vuosilomaan oikeuttavaa palvelusvuotta oli täyttynyt ennen loman alkamista, hänen olisi tullut saada yhdeksän arkipäivän talvilomapitennys, mikäli hän olisi pitänyt lomaa enintään 34 arkipäivää lomakautena.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Julkisten työalojen ammattijärjestö on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Käpylällä on oikeus toimiehtosopimuksen vuosilomamääräysten 1 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 12 §:n 2 momentin nojalla saada yhdeksän arkipäivän talvilomapitennys 1.6.1986 alkaneella lomakaudella pitämänsä vuosiloman osalta sen estämättä, että hän on lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen saavuttanut 15 vuoden vuosilomaan oikeuttavan palvelusajan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunta on kanteeseen vastatessaan lausunut, että pääsääntöisesti toimiehtosopimus perustui valtion virkaehtosopimuksen vastaaviin määräyksiin. Toimiehtosopimuksessa oli kuitenkin jouduttu ottamaan huomioon työlainsäädännön pakottavat säännökset. Ennen toimiehtosopimusjärjestelmää, joka oli tullut voimaan 1.1.1980 lukien, yksityisten valtionapulaitosten palveluksessa olevien toimihenkilöiden palvelussuhteen ehdot oli sovittu laitostasolla kuitenkin siten, että valtionapulainsäädännössä olevat määräykset valtionavun suorittamisen osalta rajoittivat palvelussuhteen ehtojen sopimista yli valtion virkamiehiä koskevien vastaavien etuisuuksien. Käytännössä tämä oli merkinnyt sitä, että ennen toimiehtosopimusjärjestelmää yksityisissä valtionapulaitoksissa oli noudatettu valtion virkaehtosopimuksia soveltuvin osin.

Toimiehtosopimuksen vuosilomaa koskevat määräykset perustuivat valtion virkamiehiä koskevaan vuosiloma-asetukseen ja vuosilomalakiin. Vuosilomalaista oli toimiehtosopimukseen otettu lähinnä lain pakottavia säännöksiä vastaavat määräykset. Vuosilomalaissa ei ollut toimiehtosopimuksen vuosilomamääräysten 12 §:n mukaista talvilomapitennyssäännöstöä. Sanamuodoltaan virkamiesten vuosiloma-asetuksen ja toimiehtosopimuksen vuosiloman pituutta ja lomanpitennyssäännöstöä koskevat määräykset olivat samansisältöiset kuin valtion virkamiehiä koskevan vuosiloma-asetuksen säännökset ennen 1.3.1986 voimaan tulleita muutoksia. Näin ollen toimiehtosopimuksen tulkinnassa voitiin nojautua hyvin pitkälle virkamiesten vuosiloma-asetuksen tulkintaan.

Virkamiehiä koskevan vuosiloma-asetuksen tulkinta oli ollut selvä. Oikeus talvilomapitennykseen syntyi silloin, kun 15 vuosilomaan oikeuttavaa palvelusvuotta tuli täyteen ennen lomanmääräytymisvuoden loppua. Jos 15 palvelusvuotta täyttyi huhtikuun alun jälkeen, mutta kuitenkin saman lomavuoden aikana, virkamies sai lomaa 2,5 päivän lisäksi puoli päivää eli yhteensä kolme arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Tällöin ei kuitenkaan syntynyt oikeutta vuosiloma-asetuksen 16 §:n mukaiseen talvilomapitennykseen, vaan loman enimmäispituus oli 36 arkipäivää. Tulkinta oli vahvistettu useissa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä.

Valtion työntekijöitä koskeva valtioneuvoston päätös valtion työntekijöiden vuosilomista ja sen mukaiset vastaavat työehtosopimusten määräykset olivat sisällöltään vuosiloma-asetuksen ja toimiehtosopimuksen mukaiset. Työntekijöiden kohdalla noudatettu menettely, jonka mukaan 15 vuoden palvelusajan tuli täyttyä vasta ennen loman alkamista, perustui aikaisempien työehtosopimusten määräysten sananmukaiseen tulkintaan. Tällä ei kuitenkaan ollut merkitystä toimiehtosopimuksen tulkinnan osalta eikä liioin vuosiloma-asetuksen sisällön kannalta.

Yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunta ja valtiovarainministeriö olivat johdonmukaisesti tulkinneet toimiehtosopimuksen vuosilomamääräyksiä vastaavasti kuin valtion virkamiesten vuosiloma-asetuksen osalta edellä oli todettu. Asiasta oli tiedoitettu myös keskusjärjestöille 20.6.1985 päivätyllä kirjeellä.

Järjestöt olivat olleet tietoisia työnantajapuolen asiaa koskevasta tulkinnasta. Toimiehtosopimuksen vuosilomaa koskevia määräyksiä ei kuitenkaan ollut sopimusneuvottelujen yhteydessä valtiovarainministeriön esityksistä huolimatta tältä osin muutettu, vaan sopimus oli uusittu entisen sisältöisinä. Yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunnan näkemystä tuki myös vakiintunut käytäntö, joka ehkä eräitä yksittäistapauksia lukuunottamatta oli ollut yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunnan esittämän tulkinnan mukainen.

Käpylän oikeus vuosilomaan määräytyi toimiehtosopimuksen vuosilomamääräysten 1 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 3 momentin perusteella. Käpylällä ei sen vuoksi ollut oikeutta talvilomapitennykseen, vaan hänen lomansa enimmäispituus oli 36 arkipäivää.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Järvenpään invalidien ammatti- ja kauppaoppilaitoksessa keittiöapulaisena työskentelevä Anna-Liisa Käpylä on maaliskuun lopussa 1986 päättyneen lomanmääräytymisvuoden jälkeen, mutta ennen hänen 30.6.1986 alkanutta vuosilomaansa saavuttanut yleisen toimiehtosopimuksen vuosilomamääräyksiä koskevan 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan laskettavan 15 vuoden palvelusajan. Kanteessa tarkoitettu erimielisyys koskee sitä seikkaa, onko sellaisella toimihenkilöllä, jonka vuosilomaan oikeuttava 15 vuoden palvelusaika täyttyy lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, mutta ennen loman alkamista, oikeus yleisen toimiehtosopimuksen 12 §:n 2 momentin mukaiseen yhdeksän arkipäivän loman pidennykseen sitä koskevien muiden edellytysten vallitessa.

Toimiehtosopimukseen aluksi otettu määräys on sisällöltään sellainen, jonkalaiseksi asetuksen vastaava kohta on tuolloin ollut tarkoitus muuttaa. Asetuksen muuttaminen on kuitenkin rauennut, jonka jälkeen toimiehtosopimus on muutettu yhtäpitäväksi asetuksen vastaavan kohdan kanssa.

Valtion virkamiesten vuosilomista annettua asetusta on muutettu 9.5.1986 muun muassa siten, että virkamiehellä on oikeus kolmen arkipäivän vuosilomaan kutakin täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohti, jos hänellä on vuosilomaan oikeuttavaa palvelusaikaa 15 vuotta ennen lomakauden alkamista. Asetuksen muutokset ovat tulleet voimaan 1.6.1986. Asetuksen mukaan lomakausi alkaa kesäkuun 1 päivänä.

Keväällä 1986 toimiehtosopimuksesta neuvoteltaessa on yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunta ehdottanut sopimusta muutettavaksi asetuksen säännöstä vastaavalla tavalla. Muutosesitystä ei kuitenkaan ole hyväksytty.

Edellä esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että yleisen toimiehtosopimuksen riidanalainen määräys on alunperin tarkoitettu ymmärrettäväksi sisällöltään valtion virkamiesten vuosilomia koskevan asetuksen säännöstä vastaavasti. Tätä käsitystä tukee myös, että yleisten toimiehtosopimusten piiriin tulleisiin toimihenkilöihin nähden on jo ennen toimiehtosopimusten solmimista noudatettu samanlaista menettelyä kuin valtion virkamiehiin. Epäselvyyttä on sen sijaan aiheutunut siitä, että asetuksessa käytetyllä sanonnalla "ennen loman alkamista" on oikeuskäytännössä katsottu tarkoitetun lomanmääräytymisvuoden päättymistä edeltänyttä aikaa. Julkisten työalojen ammattijärjestö on jutussa esittänyt, etteivät toimiehtosopimukseen osalliset järjestöt ole hyväksyneet asetuksen säännöksen perusteella syntynyttä oikeuskäytännössä muodostunutta, edellä kerrottua tulkintaa sopimuksen oikeaksi sisällöksi.

Todistajana jutussa kuulusteltu kahdessa järjestössä toiminut palkka- ja järjestösihteeri on kertonut, että valtionapulaitoksissa noudatettu käytäntö pisimmän vuosiloman antamisessa on hänen suorittamiensa kyselyjen tulosten mukaan jossakin määrin vaihdellut. Valtion työntekijöiden vuosilomia koskevan valtioneuvoston päätöksen vastaavaa määräystä on selvityksen mukaan taas tulkittu siten, että pisimmän vuosiloman ja talvilomapitennyksen saamisen edellytyksenä olevan 15 vuoden palvelusajan tulee täyttyä vasta ennen loman alkamista.

Työtuomioistuimen mielestä jutussa ei ole näytetty, että valtion virkamiesten vuosilomista annetun asetuksen vuosiloman pituutta koskevan säännöksen ja toimiehtosopimuksen määräyksen soveltamisessa olisi vallinnut tai edelleen vallitsisi sellainen yhteys, jonka perusteella toimiehtosopimusta vastoin riidanalaisen määräyksen selvää sanamuotoa olisi sovellettava yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunnan esittämällä tavalla. Tuollaisen kannan hyväksyminen työtuomioistuimen mielestä ei ole perusteltavissa ainakaan enää senkään takia, että asetuksen sisältöä on kerrotuin tavoin toukokuussa 1986 muutettu toimiehtosopimuksen jäädessä sisällöltään entiselleen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa yksityisten valtionapulaitosten yleisen toimiehtosopimuksen vuosilomamääräysten 1 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 12 §:n 2 momentin nojalla, että Käpylällä on oikeus saada 1.6.1986 alkaneella lomakaudella pitämänsä vuosiloman osalta yhdeksän arkipäivän pidennys sen estämättä, että hän on saavuttanut vuosilomaan oikeuttavan 15 vuoden palvelusajan vasta lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen.

Asian laatuun nähden Julkisten työalojen ammattijärjestö saa itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa jutussa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Tiitola, Buschmann, Sulkunen ja Koivistoinen.

Tuomio oli yksimielinen.