Labor court fines union for strike and union leadership for failing to restore peace.

Ammattiosasto, joka vastasi edustajiensa osallistumisesta työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneisiin työtaistelutoimenpiteisiin, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työntekijäliitto, jonka ei ylityökiellon jatkumisesta huolimatta ollut selvitetty ryhtyneen toimenpiteisiin saadakseen ammattiosaston huolehtimaan työrauhan palauttamisesta työpaikalle välittömästi, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Kone- ja Siltatyöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen 29.4.1987 antamaan tuomioon n:o 52 samojen asianosaisten välisessä ja myös samaa ammattiosastoa koskeneessa jutussa.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on Metallityöväen Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työnantajaliiton jäsenyrityksen Valmet Paperikoneet Oy:n Järvenpään tehtaan työntekijät olivat olleet lakossa 21.5.1987 kello 11 - 22.5.1987 kello 15.45. Työntekijät olivat lisäksi 21.5.1987 lukien kieltäytyneet ylitöiden tekemisestä. Ylitöistä kieltäytyminen oli päättynyt työntekijöiden yleisessä kokouksessa 3.6.1987 tekemän päätöksen mukaisesti mainitusta päivästä lukien.

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa korottamaan kaikkien työntekijöiden tuntipalkkoja 90-140 pennillä. Palkankorotusvaatimuksen oli työnantajalle esittänyt muun muassa ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies. Työtaistelutoimenpiteet olivat siten kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Lakkoon olivat osallistuneet kaikki tehtaan 460 työntekijää, heidän joukossaan muun muassa ammattiosaston työpaikalle asettamat osastojen luottamusmiehet, pääluottamusmies, ammattiosaston puheenjohtaja ja toimikunnan jäsenet.

Työtaistelutoimenpiteisiin oli ryhdytty huolimatta siitä, että työtuomioistuin oli 29.4.1987 antamallaan tuomiolla n:o 52 tuominut ammattiosaston vastaavanlaisten työtaistelutoimenpiteiden johdosta hyvityssakkoon. Työnantajan kehotuksista huolimatta ammattiosasto ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen estämiseksi ja niiden lopettamiseksi. Ammattiosasto vastasi myös edustajiensa toiminnasta työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto oli odotettavissa olleiden työtaistelutoimenpiteiden johdosta ollut yhteydessä Metallityöväen Liittoon 21. ja 22.5.1987 ja vaatinut liitolta toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden ehkäisemiseksi. Sen jälkeenkin työnantajaliitto oli esittänyt Metallityöväen Liitolle vaatimuksia työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Kone- ja Siltatyöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa mainitut työtaistelutoimenpiteiden kestoa ja laajuutta koskevat tiedot olivat paikkansa pitäviä muulta osin, mutta lakko tehtaalla oli alkanut 21.5.1987 kello 11.30. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työnantajan harjoittamaa työsuhdepolitiikkaa vastaan. Toimenpiteillä oli myös vaadittu yleisessä kokouksessa 10.4.1987 hyväksytyn tehdaskohtaisen sopimuksen toteuttamista sellaisenaan.

Työpaikalla oli syntynyt kiistaa erityisesti 10.4.1987 syntyneen sopimuksen mukaisen 1. osakorotuksen toteuttamisesta. Kaikki kuusi työntekijäpuolta palkankorotuksia koskeneissa neuvotteluissa edustaneet henkilöt olivat saaneet sellaisen käsityksen, että 1. osakorotus koskisi jokaista työntekijää. Korotusten olisi niin ikään pitänyt tulla kaikkiin käytössä oleviin palkkausmuotoihin. Periaate oli vahvistettu 10.4.1987 pidetyssä tilaisuudessa, jossa olivat olleet läsnä ammattiosaston puheenjohtaja, pääluottamusmies ja työsuhdepäällikkö. Työntekijöiden yleinen kokous oli hyväksynyt ratkaisun välittömästi mainitun tilaisuuden jälkeen. Työntekijät olivat olettaneet, että asia oli tuolloin loppuun käsitelty.

Tilanne oli muuttunut kuitenkin myöhemmin, kun 18.5.1987 eräässä neuvottelussa oli käynyt ilmi, että työsuhdepäällikkö oli muuttanut sovittua ratkaisua siten, että 1. osakorotus ei koskisikaan jokaista työntekijää. Tämän jälkeen työsuhdepäällikkö oli 20.5.1987 kutsunut pääluottamusmiehen ja ammattiosaston puheenjohtajan luokseen. Paikalla oli ollut myös eräs ylityönjohtaja. Tässä tilaisuudessa työsuhdepäällikkö oli ilmoittanut, että mikäli hän olisi luvannut 1. osakorotuksen kaikille, niin nyt todistajain läsnäollessa hän peruutti lupauksen.

Työntekijöiden toimeenpanema mielenosoitus ei siten ollut kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin vaan nimenomaan työnantajan tapaan hoitaa työsuhdepolitiikkaa. Näin ollen nyt esillä olevia tapahtumia ei voitu rinnastaa niihin, joista työtuomioistuimen tuomiossa n:o 52/1987 oli ollut kysymys.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että työsuhdepäällikkö eikä kukaan muukaan työnantajan edustaja ollut missään tilaisuudessa sopinut siitä, että kaikki työntekijät saisivat palkankorotuksen. Työnantaja- ja työntekijäpuolen välisissä neuvotteluissa oli keskusteltu tietyistä periaatteista ja tällöinkin palkankorotusten edellytyksenä oli esitetty työrauhan säilyminen ja tuotattavuuden nouseminen sekä yhteistyön toimiminen. Työpaikalla käydyissä keskusteluissa oli työnantajan taholta useita kertoja todettu, että työnantajalla oli poikkeustapauksissa mahdollisuus jättää jokin työntekijä ilman henkilökohtaista palkankorotusta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Kuultavana ollut Kone- ja Siltatyöväen Ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Valmet Paperikoneet Oy:n Järvenpään tehtaan työntekijät ovat maaliskuussa 1987 olleet lakossa ja kieltäytyneet ylitöistä vastalauseena sille, että työnantaja ei ollut suostunut työntekijöiden palkankorotuksen toteuttamistapaa koskeviin vaatimuksiin. Työtuomioistuin on 29.4.1987 antamallaan tuomiolla n:o 52 tuominnut Koneja Siltatyöväen Ammattiosaston näiden työtaistelutoimenpiteiden johdosta hyvityssakkoon.

Valmet Paperikoneet Oy:n Järvenpään tehtaan kaikki työntekijät ovat 21.5.1987 pidetyn kokouksen jälkeen olleet lakossa kello 11.30 alkaen. Lakko on päättynyt 22.5.1987 kello 15.45. Työntekijät ovat 21.5.1987 lukien kieltäytyneet ylitöiden tekemisestä. Työntekijät ovat 3.6.1987 pitämässään yleisessä kokouksessa päättäneet ylityökiellon lopettamisesta samasta päivästä lukien. Työtaistelutoimenpiteiden syyksi on ilmoitettu se, että työnantajan edustaja on vastoin 10.4.1987 tehtyä sopimusta 20.5.1987 ilmoittanut, että niin sanottua 1. osakorotusta ei annetakaan kaikille työntekijöille. Työnantaja on kiistänyt, että työnantajan ja työntekijäpuolen välillä olisi 10.4.1987 syntynyt työntekijäpuolen ilmoittama sopimus palkankorotusten toteuttamisesta. Työtaistelutoimenpiteiden syynä ovat joka tapauksessa olleet työehtosopimuksessa säänneltyjä palkkoja koskevat erimielisyydet ja työtaistelutoimenpiteet ovat näin ollen kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Työtaisteluun ovat osallistuneet ammattiosaston puheenjohtaja, ammattiosaston työpaikalle asettamat osastojen luottamusmiehet ja pääluottamusmies sekä ammattiosaston toimikunnan jäsenet. Ammattiosaston ei ole edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi ja ylityökiellon lopettamiseksi.

Ammattiosasto vastaa myös edellä mainittujen edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta on ennen työtaistelutoimenpiteiden alkamista oltu yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden ehkäisemiseksi. Sittemmin työnantajaliitto on ilmoituksensa mukaan vaatinut Metallityöväen Liitolta toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi. Metallityöväen Liitto on 21.5.1987 pääluottamusmiehelle lähettämässään telex-sanomassa kehottanut ammattiosastoa ja luottamusmiehiä toimimaan niin, että erimielisyydet ratkaistaan työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti ja että työpaikalla noudatetaan työehtosopimuksen edellyttämää työrauhavelvollisuutta. Ylityökiellon jatkumisesta huolimatta ei Metallityöväen Liiton ole selvitetty ryhtyneen toimenpiteisiin saadakseen ammattiosaston huolehtimaan työrauhan palauttamisesta työpaikalle välittömästi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kone- ja Siltatyöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 18 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 10 000 markkaa ja molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, K. Rautiainen, Pohja ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.