Labor court allows public servant's salary despite lateness, ruling individual practice was official duty.

Soittajatoimiupseeri oli myöhästyttyään palveluksesta harjoitellut varuskunnan tiloissa siihen asti kunnes muu soittokunta oli palannut soittotehtävästä. Varuskuntasoittokunnan työjärjestyksen mukaan soittajatoimiupseerin virkatehtäviin kuului muun muassa yksittäisharjoittelu, jota tehdessään soittajatoimiupseeri oli suorittanut virkatehtäväänsä.

Soittajatoimiupseeri oli oikeutettu virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaansa palvelukseen tulon jälkeiseltä ajalta. Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta. (Ään.)

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja toiselta puolen Akava r.y:n, Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVKV r.y:n kesken 11.4.1984 tehdyssä pöytäkirjassa valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §.

Neuvotteluosapuolet ovat yksimielisiä valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta siten kuin tässä virkaehtosopimuksessa sanotaan.

Liite 2.1. Valtion yleinen virkaehtosopimus

Sanotussa valtion yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

Palkkaus virantoimituksen keskeytyksen ajalta

33 §. Virkamiehelle, joka on muusta kuin edellä tässä sopimuksessa mainitusta syystä poissa virantoimituksesta, ei makseta palkkausta poissaoloajalta.

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on lausunut, että Helsingin varuskuntasoittokunnassa virkamiehenä palveleva ylikersantti Jussi Harju oli myöhästynyt palveluksesta 13.12.1985. Soittokunnan soittajaupseereilla oli tuona päivänä soittotehtävä tasavallan presidentin linnan pihalla. Viikko-ohjelman mukaan tehtävä oli alkanut harjoituksella kello 8. Lähtö soittotehtävään oli tapahtunut kello 8.20. Harju oli saapunut työpaikalleen soittokuntaan kello 8.30 myöhästyen palveluksesta puoli tuntia.

Soittokunnan päällikkö oli määrännyt Harjulta pidätettäväksi palkkauksen koko mainitulta päivältä. Lisäksi hänelle oli määrätty kurinpito-ojennus. Paikallisneuvotteluissa pääesikunnan edustajat olivat esittäneet kantanaan, ettei Harju ollut lainkaan ollut palveluksessa 13.12.1985 sen johdosta, ettei soittokunnalla tuona päivänä ollut ollut aamupäivällä suoritetun soittotehtävän lisäksi muuta palvelusta. Pääesikunta oli päätynyt siihen, ettei Harjulle voitu suorittaa palkkausta lainkaan sanotulta päivältä.

Kantajaliiton mielestä suoritetulle palkanpidätykselle ei ollut olemassa perusteita. Harju oli ollut 13.12.1985 työnantajan käytettävissä, vaikka olikin myöhästynyt palveluksesta puoli tuntia. Tavanomaisen käytännön mukaan tällaisessa tapauksessa virkamieheltä voitiin pidättää palkka puolen tunnin ajalta. Harju oli ollut kello 8.30:stä alkaen virantoimituksessa. Valtion yleisen virkasopimuksen nojalla eikä muullakaan perusteella voitu jättää maksamatta kyseisen päivän palkkaa eikä pidättää palkkaa muuta kuin poissaoloajalta eli puolelta tunnilta.

Valtiovarainministeriön ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n välillä käydyissä keskusneuvotteluissa valtiovarainministeriön edustajat olivat katsoneet, että Harju oli ollut poissa virantoimituksesta koko päivän ja ettei hänelle yleisen virkaehtosopimuksen 33 §:n nojalla voitu maksaa siltä palkkaa.

Olennaista asiassa oli, että Harju oli ollut valmis suorittamaan virkatehtäviään kello 8.30:stä alkaen. Virkamies ei itse voinut vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen esimiehensä päiväohjelman järjestivät. Asiassa ei ollut ratkaisevaa merkitystä sillä, että työnantaja ei ollut järjestänyt tuoksi päiväksi muuta palvelusta Harjulle.

Myöhästymisen johdosta Harjulle oli annettu kurinpito-ojennuksena muistutus. Kurinpitomenettelyn tarkoituksena oli rangaista virkamiestä siitä, ettei hän ollut noudattanut esimiestensä määräyksiä. Palkan pidättäminen ajalta, jona virkamies oli työnantajan käytettävissä, ei voinut olla tällainen kurinpidollinen rangaistus.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan virkaehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi sen, että Harju oli oikeutettu virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaansa joulukuun 13 päivältä 1985 kello 8.30:stä alkaen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että 13.12.1985 soittokunnan soittajaupseereille oli määrätty harjoitus kello 8:sta alkaen ja kello 8.20 lähtö soittotehtävään tasavallan presidentin linnan pihalle. Paluu soittokuntaan oli tapahtunut kello 11. Muuta palvelusta ei tuona päivänä ollut ollut. Harju oli saapunut työpaikalleen mainittuna päivänä kello 8.30 ja ilmoittautunut esimiehelleen, soittokunnan päällikön sijaiselle noin kello 11 eli päivän palveluksen jo päättyessä. Koska Harjun myöhästyminen palveluksesta oli johtunut hänen omasta syystään, oli hänelle myöhemmin määrätty kurinpito-ojennus.

Harjun virkatehtäviin kuului soittokunnassa soittaminen. Tehtävien erityislaadusta johtui, ettei työnantajalla ollut mahdollisuutta järjestää Harjulle muuta hänen virkaansa kuuluvaa työtä tuona päivänä. Harju ei omasta syystään ollut voinut osallistua virantoimitukseen kyseisenä päivänä.

Jos päivän työaika oli esimerkiksi kello 8:sta kello 11:een ja virkamies saapui palvelukseen vasta kello 11:n jälkeen, virkamiehellä ei voinut olla oikeutta palkkaan, koska virantoimituksesta poissaolo oli kattanut koko päivälle määrätyn palveluksen. Jos päivälle merkitty työvuoro kokonaisuudessaan oli oltu poissa, menetettiin koko päivän palkka työvuoron pituudesta riippumatta. Harju ei ollut voinut osallistua virantoimitukseen kyseisenä päivänä lainkaan.

Virkamiehen työnantajan käytettävissä oleminen edellytti paikallaolon ohella, ettei virkamies itse ollut aiheuttanut sellaista olosuhdetta, jossa työnantaja ei voisi osoittaa hänelle virkaan kuuluvia tehtäviä. Tällöin oli virkaan kuuluvien tehtävien laadulla ja laajuudella keskeinen merkitys. Harjulle ei tuona päivänä voitu osoittaa muuta virkaan kuuluvaa työtehtävää kuin soittotehtävään osallistuminen, johon hän siis ei omasta syystään ollut voinut osallistua.

Palkanpidätystä ei ollut käytetty kurinpidollisena rangaistuksena, vaan palkan maksamatta jättäminen oli perustunut yleisen virkaehtosopimuksen 33 §:ään. Ei ollut olemassa sellaista kantajaliiton esittämää tavanomaista käytäntöä, jonka mukaan tällaisessa tapauksessa virkamieheltä olisi voitu pidättää palkka vain puolen tunnin ajalta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vastineen johdosta lausunut muun ohella, että yleisen virkaehtosopimuksen 33 § koski Harjun tapauksessa 13.12.1985 kello 8:n ja 8.30:n välistä aikaa. Kello 8.30:stä alkaen Harju ei ollut ollut poissa virantoimituksesta vaan oli ollut työnantajan käytettävissä. Tuosta hetkestä lukien hän oli ollut valmis suorittamaan niitä tehtäviä, joita työnantaja olisi hänelle osoittanut.

Soittajatoimiupseereiden tehtävät Helsingin varuskuntasoittokunnan työjärjestyksen mukaan olivat vastata henkilökohtaisesta soittovalmiudestaan, vastata vakionuotistonsa asianmukaisesta kunnosta, noudattaa annettuja ohjeita ja määräyksiä, vastata haltuunsa uskotusta valtion omaisuudesta, noudattaa sotilaallista kuria ja järjestystä sekä henkilökohtaista siisteyttä niistä annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan, toimia käskettäessä soitonohjaajana, toimia vuorollaan soittokunnan ja soittajakoulun valvojana sekä suorittaa muut työjärjestyksessä mainitut ja erikseen määrättävät toimeen liittyvät tehtävät.

Pääesikunnan sotilasmusiikkitoimiston ohjeen mukaan muun muassa yksittäisharjoitteluun tuli käyttää aikaa ennen harjoitusta tai esiintymistä yksi tunti ja muina aikoina 1 - 3 tuntia vuorokaudessa. Soittajaupseerin palvelusaika työjaksossa oli käsitettävä koostuvaksi erilaisista palvelustehtävistä.

Vakiintunut käytäntö Helsingin varuskuntasoittokunnassa oli myöhästymistapauksissa ollut, että myöhästyjä ilmoitti myöhästymisestä tai ilmoittautui soitto-osaston johtajalle soittotehtävän päätyttyä. Ilmoittaminen toimistoon oli aina riittänyt. Päällikkö oli harkintansa mukaan määrännyt kurinpitoseuraamuksen myöhästymisestä.

Saapuessaan työpaikalleen 13.12.1985 Harju oli huomannut myöhästyneensä soittotehtävään liittyvästä kuljetuksesta. Tämän jälkeen Harju oli suorittanut yksittäisharjoittelua siihen asti kunnes soittokunta oli palannut soittotehtävästä. Harju oli ilmoittautunut soittokunnan päällikön sijaiselle välittömästi tämän tultua soittokuntaan.

Harju ei ollut voinut mennä myöhästyneenä soittokunnan soittopaikalle. Myöhästymistapauksessaan Harju oli menetellyt vakiintuneen käytännön mukaisesti. Koskaan aikaisemmin ei Helsingin varuskuntasoittokunnassa ollut myöhästyjältä pidätetty palkkaa.

VASTAAJAN SELITYS

Valtiovarainministeriö on kantajaliiton lisäselvityksen johdosta lausunut muun ohella, että Harjun työaikaa oli säännellyt puolustusvoimien virkamiesten työajasta 11.4.1984 tehty virkaehtosopimus. Tämän sopimuksen mukaan virkamiehen säännöllinen työaika oli 120 tuntia kolmen viikon työjaksossa. Työajan pituus oli sopimuksessa määritelty työaikalain 6 §:n alaisten eli niin sanottuja periodityötä tekevien virkamiesten työaikaa vastaavaksi. Päivittäistä säännöllistä työaikaa ei ollut määritelty.

Osa viimeksi mainitun virkaehtosopimuksen alaisista henkilöistä noudatti viisipäiväistä työviikkoa ja säännöllistä työaikaa. Toisaalta suurin osa heistä oli työssä, joka edellytti työpanoksen kohdistamista tarkoituksenmukaisella tavalla kolmen viikon työjakson puitteissa. Tällöin sekä päivittäinen työaika että työajan sijoittuminen kalenteripäiville vaihtelivat.

Viimeksi puheena olleen virkaehtosopimuksen 7 §:n määräys koski työajaksi laskemista, toisin sanoen sitä, oliko asianomainen virkamies tietyltä ajalta oikeutettu työaikasopimuksen mukaisiin etuuksiin. Varsinaisesti se ei koskenut niitä perusteita, joiden nojalla virkamieheltä voitiin pidättää palkkaa, vaan nämä perusteet olivat valtion yleisen virkaehtosopimuksen 33 §:ssä. Mikäli jotain aikaa ei olisi laskettava virkamiehen työajaksi, hänen virantoimitustaan voitiin pitää yleisen virkaehtosopimuksen 33 §:ssä tarkoitetuin tavoin keskeytyneenä.

Helsingin varuskuntasoittokunnassa vallitsevan käytännön mukaan laskettiin työajaksi 30 minuuttia ennen soittotilannetta ja sen jälkeen.

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen alaisen virkamiehen työajan rytmitys vaihteli. Yleisen virkaehtosopimuksen 33 §:n soveltamisen kannalta ei voitu ajatella, että palkka pidätettäisiin eri tavoin sellaisilta kalenterivuorokausilta, joina oli oltu poissa vaikkapa 16, 10 tai 4 tunnin mittainen työvuoro tai joka oli ollut työvuorotaulukkoon merkitty vapaapäivä. Päivän kestäneestä virantoimituksen keskeytyksestä seurasi yhden päivän palkan menetys.

Harjun työaika puheena olevassa työjaksossa 9.12. - 29.12.1985 oli järjestetty siten, että työpäivät olivat olleet 11. - 13., 16. - 20. sekä 23. ja 24.12.1985. Muut päivät olivat olleet joko viikkolepopäiviä, vuosilomapäiviä tai vuorotauluvapaita. Työpäivien työaika oli vaihdellut kolmesta tunnista 7 tuntiin 45 minuuttiin siten, että esimerkiksi kolmen tunnin päiviä oli ollut kaksi ja viiden tunnin päiviä yksi.

Joulukuun 13 päivänä 1985 koko soittokunnalle oli merkitty vain yksi palvelustehtävä, kello 8 alkanut harjoitus sitä kello 8.20 seuranneine lähtöineen tasavallan presidentin linnan pihalle juhlistamaan Nicaraguan suurlähettilään saapumista. Muuta palvelusta ei ollut ollut. Tehtävän luonne huomioon ottaen siihen osallistuminen kesken tilanteen oli ollut mahdotonta.

Työnantajalla ei ollut tietoja Harjun tekemisistä tuona päivänä ennen kuin kello 11, jolloin hän oli ilmoittautunut soittokunnan päällikön sijaiselle. Aamupäivällä ennen kello 11:ta Harjun olisi ollut mahdollista ilmoittautua soittokunnan toimistossa, jossa toimistopäällikkö oli ollut paikalla. Näin ollen oli itse asiassa selvittämättä, että Harju olisi edes ollut paikalla ennen ilmoittautumistaan kello 11. Vaikka Harju olisikin ilmoittautunut ennen kello 11:ta, hän ei olisi voinut tehdä mitään mielekkäitä työtehtäviä. Harjun tehtäviä olivat soittaminen soittokunnassa ja harjoittelu. Harjoittelu oli ryhmätyötä. Kun muu soittokunta oli soittamassa, ei harjoittelukaan ollut mahdollista.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat pyytäneet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Helsingin varuskuntasoittokunnassa soittajatoimiupseerina palveleva ylikersantti Jussi Harju on myöhästynyt palveluksesta 13.12.1985. Soittokunnan viikko-ohjelman mukainen palvelu sanottuna päivänä on alkanut kello 8 harjoituksella. Kello 8.20 soittokunta on lähtenyt soittotehtävää suorittamaan. Viikko-ohjelman mukaan soittokunnalla ei tuona päivänä ole ollut muuta palvelua.

Soittokunta on palanut soittotehtävää suorittamasta kello 11, jolloin Harju on ilmoittautunut soittokunnan päällikön sijaiselle. Oman kertomansa mukaan Harju on saapunut työpaikalleen jo kello 8.30 ja soittanut yksittäisharjoittelua siihen asti, kunnes soittokunta on palannut.

Soittokunnan päällikkö on määrännyt Harjulta pidätettäväksi palkkauksen sanotulta päivältä. Harjulle on myös määrätty kurinpito-ojennus.

Kanteessa on katsottu, ettei Harjulta ole voitu pidättää palkkausta sanotulta päivältä enää kello 8.30:n jälkeiseltä ajalta, koska hän on siitä lähtien ollut virantoimituksessa ja suorittanut virkatehtäviinsä kuuluvaa yksittäisharjoittelua.

Valtiovarainministeriön mielestä Harju ei ole oikeutettu palkkaukseen koko puheena olevalta päivältä, koska hän ei omasta syystään ole voinut lainkaan osallistua virantoimitukseen.

Valtion yleinen virkaehtosopimus ei sisällä määräystä tällaisen tilanteen varalta eikä työtuomioistuimelle ole esitetty selvitystä virkaehtosopimuksen tarkoituksesta tältä osin. Valtiovarainministeriön vastineessaan mainitsemasta puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen työajaksi laskettavaa aikaa koskevan 7 §:n määräyksestäkään ei ole saatavissa johtoa kysymykseen, onko puolustusvoimien virkamiehen katsottava tämän kaltaisessa tilanteessa olevan poissa virantoimituksesta vai ei.

Valtiovarainministeriö on vastineessan huomauttanut, ettei Harjun ole selvitetty edes olleen työpaikallaan ennen kello 11:ta, koska hän ei ole ilmoittautunut soittokunnan toimistossa, jossa se olisi ollut mahdollista. Koska ilmoittautumisesta toimistossa myöhästymistapauksessa ei ole näytetty Helsingin varuskuntasoittokunnassa annetun selkeitä ohjeita, Harjun ilmoitusta saapumisestaan työpaikalle kello 8.30 ei työtuomioistuimen mielestä ole aihetta epäillä eikä myöskään hänen kertomustaan siitä, että hän on työpaikalle tultuaan ja ennen soittokunnan palaamista soittotehtävästä suorittanut yksittäisharjoittelua soittokunnan tiloissa.

Valtion yleisen virkaehtosopimuksen 33 §:n mukaan virkamiehelle, joka on muusta kuin sopimuksessa mainitusta syystä poissa virantoimituksesta, ei makseta palkkausta poissaoloajalta. Vaikka työtuomioistuimen toimivaltaan ei kuulukaan pelkästään sen seikan tutkiminen, mitkä virkamiehen tehtävät tosiasiallisesti täyttävät virantoimitusvelvollisuuden, niin ratkaistaessa, onko Harjulla virkaehtosopimuksen mukaan oikeus palkkaan kanteessa tarkoitetulta ajalta, työtuomioistuin joutuu esikysymyksenä ottamaan kantaa siihen, onko Harju suorittaessaan yksittäisharjoittelua palveluksesta myöhästyttyään ollut virantoimituksessa vai ei.

Soittajatoimiupseerin tehtävänä Helsingin varuskuntasoittokunnan työjärjestyksen mukaan on muun muassa vastata henkilökohtaisesta soittovalmiudestaan. Pääesikunnan antaman ohjeen mukaan yksittäisharjoitteluun tulee käyttää aikaa ennen harjoitusta tai esiintymistä yksi tunti ja muina aikoina yhdestä kolmeen tuntiin vuorokaudessa. Vaikka Helsingin varuskuntasoittokunnan viikko-ohjelmaan onkin merkitty myös yksittäisharjoittelua, työtuomioistuimessa todistajana kuullun varuskuntasoittokunnan toimiupseerien luottamusmiehen mukaan yksittäisharjoittelua joudutaan suorittamaan muulloinkin kuin viikko-ohjelmaan merkittynä aikana ja tarvittaessa myös kotona. Soittokunnan päällikön todistajankertomuksen mukaan yksittäisharjoittelua suoritetaan pääesikunnan ohjeen mukaan tilanahtauden vuoksi pääasiassa kotona.

Esitetyn selvityksen mukaan Harju on suorittaessaan 13.12.1985 työpaikalle saavuttuaan yksittäisharjoittelua tehnyt virkatehtäväänsä. Hän ei siten ole työtuomioistuimen mielestä ollut valtion yleisen virkaehtosopimuksen 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla poissa virantoimituksesta eikä häneltä voida pidättää palkkaa työpaikalle saapumisen jälkeiseltä ajalta virkaehtosopimuksen perusteella.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen hyväksyen vahvistaa, että Harju on oikeutettu virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaansa joulukuun 13 päivältä 1985 kello 8.30:stä alkaen.

Asian laadun vuoksi STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, Juurinen, Niskanen, Leivo ja Koivistoinen.

Eri mieltä olevan jäsen Juurisen lausunto:

Esitetyn selvityksen mukaan Harju on kanteessa tarkoitettuna aikana suorittanut eräitä virkatehtäviään, mutta asiassa on myös osoitettu, että nämä tehtävät eivät muodostaneet virantoimituksen kannalta virkamiehen virkavelvollisuuksien täyttymiseen vaadittua suoritusta. Kun se tosiasia, mikä tai mitkä tehtävät työnantajana toimivan pääesikunnan ja varuskuntasoittokunnan mukaan on katsottava sellaisiksi, että ne tosiasiallisesti täyttävät virantoimitusvelvollisuuden, ei ole virkaehtosopimuksin sovittava asia, eikä työtuomioistuin siitä annetun lain 1 §:n mukaan ole toimivaltainen tutkimaan viranhoidon oikeaa sisältöä, jätän kanteen tutkimatta.

Joutuessani lausumaan asian asiallisesta ratkaisusta yhdyn kantaan, jonka mukaan Harju on suorittanut virkaan kuuluvia tehtäviä eikä hänen niin ollen voida katsoa olleen poissa virantoimituksesta virkaehtosopimuksen 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla.