Labor court dismisses union claim that collective agreement clause applies retroactively to past service. Union argued for retroactive credit; employer insisted on prospective application only.

Osallisliitot olivat ennen työehtosopimuksen allekirjoittamista olleet tietoisia toistensa kannasta työehtosopimusmääräyksen soveltamisesta ja neuvotteluja oli sovittu jatkettavaksi allekirjoittamisen jälkeen. Näyttämättä oli jäänyt, että vahvistettavaksi todetusta seikasta olisi osapuolten kesken sovittu. Kanne hylätty.

Kantaja Suomen Farmasialiitto r.y. Vastaaja Apteekkien Työnantajaliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 30.4.1986 allekirjoitetussa farmaseuttista henkilöstöä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

14 § Työpalkat

1. Proviisorin ja farmaseutin palkat määräytyvät palvelusvuosien perusteella palkkaryhmittäin tämän sopimuksen liitteenä olevien palkkataulukoiden mukaisesti.

Pöytäkirjamerkintä:

Palkkaryhmittelyn voimaantulo ei aiheuta toimihenkilön palkan alenemista.

2. Työnantajan vaihtuminen ei aiheuta keskeytystä palvelusvuosia laskettaessa.

3. Palvelu apteekkitavaratehtaassa ja -tukkuliikkeessä sekä sairaala-apteekissa ja keskuslääkevarastossa rinnastetaan apteekkipalveluun palvelusvuosia laskettaessa.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Sellainen palvelu muissa yrityksissä, josta on hyötyä apteekkialalla, otetaan kohtuullisessa määrin huomioon palvelusvuosia laskettaessa.

Pöytäkirjamerkintä 2:

Palvelu farmaseuttina apteekissa otetaan huomioon proviisorin palvelusvuosia laskettaessa.

Pöytäkirjamerkintä 3:

Palvelusta farmanomina apteekissa otetaan puolet huomioon farmaseutin palveusvuosia laskettaessa.

35 § Sopimuksen voimassaoloaika

1. Tämä sopimus on voimassa 1. päivästä huhtikuuta 1986 helmikuun 29. päivään 1988 saakka jatkuen senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Farmasialiitto on lausunut, että neuvoteltaessa keväällä 1986 työehtosopimuksen uudistamisesta toimihenkilöliitto oli esittänyt työehtosopimuksen työpalkkoja koskevaan 14 §:ään muutosta proviisorin palvelusvuosien osalta. Esityksen mukaan proviisorin palvelu farmaseuttina tai farmaseutin oikeuksilla tuli laskea täysin hyväksi. Liitto oli perustellut esitystä sillä, että proviisorit olivat hankkineet täyttä työkokemusta farmaseuttina toimiessaan ja että tämä tuli ottaa huomioon palvelusvuosissa. Esitys oli tehty 5.2.1986 ja toistettu kirjallisesti 12.2.1986.

Työnantajapuoli oli ilmoittanut hyväksyvänsä toimihenkilöliiton tekemän ehdotuksen. Hyväksymistä ei neuvottelujen aikana ollut mitenkään rajoitettu ajallisesti tai kohderyhmältään. Myöskään Suomen Farmasialiitto ei ollut neuvottelujen aikana tehnyt mitään rajauksia ehdotukseensa.

Apteekkien Työnantajaliitto oli jäsenilleen 13.5.1986 lähettämässään kirjeessä tulkinnut yksipuolisesti työehtosopimuksen määräystä siten, että farmaseuttina tai farmaseutin oikeuksilla palveltu aika otettiin huomioon vain vastaisuudessa tehtävissä uusissa työsopimuksissa. Kirjeen mukaan uusi määräys ei tarkoittanut sitä, että palvelusvuodet laskettaisiin uudelleen työsuhteessa olevien proviisoreiden osalta. Tällä perusteella noin 100 apteekkaria oli kieltäytynyt tarkistamasta 1.4.1986 palveluksessa olleiden proviisoreiden palvelusvuosien määrää. Useissa tapauksissa farmaseuttina palvellun ajan lisääminen palvelusvuosiin olisi merkinnyt proviisorille siirtymistä korkeampaan palvelusvuosiryhmään ja oikeuttanut siten korkeampaan palkkaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Farmasialiitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen mukaisesti proviisorin palvelusvuosiin tulee 1.4.1986 alkaen lukea apteekissa farmaseuttina palveltu aika riippumatta siitä, onko työsopimus solmittu ennen 1.4.1986 vai sen jälkeen. Lisäksi Suomen Farmasialiitto on vaatinut Apteekkien Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Apteekkien Työnantajaliitto on lausunut, että työehtosopimuksen 14 §:n 3 kohdan uudessa pöytäkirjamerkintä 2:ssa ei ollut mainintaa taannehtivuudesta eikä taannehtivuudesta ollut erikseen sovittu neuvottelujen yhteydessä. Työnantajapuolen mukaan määräys oli päinvastoin tarkoitettu koskemaan vain uudistetun tutkinnon suorittaneiden proviisorien työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen alkavia työsuhteita.

Myöhemmin neuvoteltaessa toimistojen välillä pienessä kokoonpanossa työnantajapuoli oli todennut edelleen harkitsevansa asiaa. Tässä vaiheessa oli ollut kysymys uuden opintojärjestelmän mukaisen tutkinnon suorittaneista proviisoreista, minkä osoitti muun muassa 15.3.1986 päivätty neuvottelumuistio. Neuvottelujen kuluessa ei asiasta kuitenkaan ollut tehty esitystä. Työnantajapuolen neuvottelujen loppuvaiheessa kaikista sopimusmuutoksista tekemään kirjalliseen esitykseen ei kysymystä ollut sisällytetty, koska tuossa vaiheessa työnantajapuoli ei ollut katsonut asialla olevan ratkaisevaa vaikutusta sopimuksen syntymiselle. Kirjallisen esityksen pohjalta käydyissä loppuvaiheen neuvotteluissa ei palvelusvuosikysymystä ollut sivuttu. Aivan viime vaiheen neuvottelut oli käyty työnantajaliiton ja Akavan edustajien kesken. Suomen Farmasialiiton neuvottelijat olivat vetäytyneet kokonaan pois niistä. Neuvotteluratkaisu oli syntynyt noissa neuvotteluissa. Tuolloinkaan palvelusvuosikysymys ei ollut ollut esillä.

Neuvotteluratkaisun synnyttyä työnantajapuolen kirjallisen esityksen pohjalta se oli käyty läpi toimihenkilöliiton neuvottelijoiden kanssa seuranneena päivänä. Tällöin toimihenkilöliiton edustajat olivat ottaneet esille palvelusvuosikysymyksen ja tiedustelleet, sisältyikö se ratkaisuun. Työnantajapuolen vastattua kieltävästi toimihenkilöliiton edustajat olivat huomauttaneet työnantajapuolen aikaisemmin luvanneen, että asiassa tehtäisiin jotakin.

Ennen työehtosopimuksen allekirjoitusta asiasta oli vielä keskusteltu. Työnantajapuoli oli jopa ilmoittanut, että työehtosopimus saattaisi jäädä allekirjoittamatta, jos työntekijäpuoli vielä siinä vaiheessa vaatisi palvelusvuosilisämääräyksen soveltamista takautuvasti. Suomen Farmasialiiton edustaja oli kuitenkin pyytänyt, ettei allekirjoitusta siirrettäisi tämän asian vuoksi, vaan että sopimus allekirjoitettaisiin ja määräyksen soveltamisesta neuvoteltaisiin tämän jälkeen. Työnantajapuoli oli suostunut tähän ehdotukseen ja näin määräys oli jäänyt työnantajapuolen esityksen varaan. Työntekijäpuoli ei ollut ollut siihen täysin tyytyväinen, mutta ei ollut myöskään hylännyt esitystä kokonaisuudessaan.

Soveltamisneuvotteluja oli käyty useaan otteeseen työehtosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja työnantajapuoli oli pysynyt kannassaan. Myöhemmin syksyllä käydyissä neuvotteluissa työnantajapuoli oli tehnyt sovintoehdotuksen määräyksen soveltamisesta osittain takautuvasti. Tämäkään esitys ei ollut tyydyttänyt toimihenkilöliittoa ja näin ollen tilanne oli jäänyt entiselleen.

Työnantajapuoli oli tämän jälkeen tiedottanut jäsenyrityksilleen työehtosopimuksen uuden määräyksen soveltamisesta oman esityksensä mukaisesti. Määräystä oli jotenkin sovellettava ja työnantajapuolen kannan mukainen soveltaminen oli ollut perusteltua, kun työehtosopimus oli allekirjoitettu.

Kysymys ei ollut varsinaisesti sopimusmääräysten tulkinnasta, koska työntekijäpuoli oli jo ennen sopimuksen allekirjoittamista tiennyt, mitä työnantajapuoli oli määräyksellä tarkoittanut. Työnantajapuolen esitys ei ollut ilmeisesti täysin tyydyttänyt toimihenkilöliittoa, joka vielä viime hetkillä oli tiedustellut esityksen perusteluja ja yrittänyt saada muutosta palvelusvuosimääräysten voimaantulokysymyksessä.

Neuvottelujen yhteydessä samoin kuin sopimusta allekirjoitettaessa kysymys ei ollut ollut edes tulkinnanvaraisesta määräyksestä, vaan kumpikin osapuoli oli tiennyt, mitä määräyksellä oli tarkoitettu. Kysymys palvelusvuosimääräyksen taannehtivuudesta oli korkeintaan jäänyt avoimeksi ja sopimatta. Sen jälkeen käydyt neuvottelut olivat olleet tuloksettomia. Työehtosopimusmääräys oli työnantajapuolen esityksen mukainen. Toimihenkilöliitto ei ollut ollut siihen täysin tyytyväinen, mutta määräyksen sisällön ja merkityksen se oli tiennyt koko ajan eikä ollut esitystä hylännyt.

Työnantajapuolen kantaa tuki myös se, että taannehtivuuden hyväksymisen edellytyksenä olisi ollut ainakin työntekijöiden lukumäärän ja sopimusratkaisun kustannusvaikutusten selvittäminen neuvottelujen aikana. Tähän ei luonnollisesti ollut ollut mahdollisuuksia neuvottelujen loppuvaiheessa eivätkä nämä seikat muutoinkaan olleet olleet esillä. Lisäksi taannehtivuus olisi aiheuttanut merkittäviä vaikeuksia palkkausjärjestelyissä. Farmaseuttina palvellun ajan huomioon ottaminen taannehtivasti olisi käytännössä useissa tapauksissa aiheuttanut sen, että jotkut työntekijät olisivat siirtyneet palkkauksessa esimiehensä ohi. Työnantajapuoli oli esityksessään lähtenyt siitä, ettei määräystä ollut tarkoitettu sovellettavaksi takautuvasti. Myös toimihenkilöpuolen neuvottelijoilla oli työnantajapuolen käsityksen mukaan alunalkaen ollut sama tarkoitus, mutta viime hetkellä ennen sopimuksen allekirjoittamista oli esitetty toisenlaisia vaatimuksia.

Apteekkien Työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin, koska se oli koko ajan johdonmukaisesti toiminut esityksensä mukaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Apteekkien Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Proviisorin palvelusvuosia koskeva määräys koski käytännössä lähes ainoastaan kesätöissä olleita proviisoriopiskelijoita. Väliaikaiset farmaseutin oikeudet saatuaan proviisoriopiskelija ehti työskennellä yhdestä-kolmeen kesänä apteekissa kaksi-kolme kuukautta kerralla. Koska jotkut opiskelijat olivat lisäksi lukukauden aikana apteekkityössä esimerkiksi viikonloppuisin, ei hyväksiluettavaa palvelusajan määrää ollut haluttu rajata. Työnantajapuolen tekemä sovintoesitys, jonka mukaan kaikille proviisoreille olisi palvelusvuosiin lisätty kuusi kuukautta riippumatta todellisesta palveluajasta, ei toteuttaisi määräyksen tarkoitusta apteekkikokemuksen hyvittämisestä.

Neuvottelussa 17.2.1986 oli yksityiskohtaisesti käsitelty työnantajapuolen tekstiesitykset ja Suomen Farmasialiiton tekemät esitykset. Tällöin työnantajapuolelta oli ilmoitettu, että se hyväksyi proviisorin palvelusvuosiin luettavaksi farmaseuttiajan.

Työnantajapuoli oli 25.4.1986 lähettänyt täydellisen työehtosopimustekstin allekirjoituspöytäkirjoineen Suomen Farmasialiittoon. Tähän tekstiin oli asianomaisiin kohtiin lisätty paitsi työnantajapuolen kirjallisessa tarjouksessa olleet niin sanotut suuret muutokset myös lukuisat pienemmät neuvotteluissa erikseen sovitut asiat samoin kuin muuttumattomana säilyneet vanhat työehtosopimuksen kohdat. Puhelimitse oli sovittu työehtosopimuksen allekirjoituksen tapahtuvan 29.4.1986. Varsinainen seuraava neuvottelu liittojen välillä oli pidetty 28.4.1986, jolloin työnantajapuoli oli esittänyt lisäyksenä lähettämäänsä työehtosopimustekstiin riidanalaisen pöytäkirjamerkinnän otsikon perään kirjoitettavaksi päivämäärän 1.4.1986. Työnantajapuoli oli tällöin ensimmäisen kerran perustellut lisäystä sillä, että palvelusvuosia ei huomioitaisi ennen työehtosopimuksen muutosta alkaneessa työsuhteessa.

Neuvoteltaessa asiasta oli päätetty olla tekemättä kyseistä työnantajapuolen esittämää päivämäärälisäystä. Toimihenkilöliitto oli esittänyt perusteluinaan päivämäärälisäyksestä kieltäytymiselleen, että edeltäneiden sopimusneuvotteluiden aikana ei missään vaiheessa ollut työnantajapuolelta esitetty mainittua tulkintaa. Toimihenkilöliitto oli jo järjestökäsittelyssään lopullisesti hyväksynyt sopimuksen ja velvoittanut määräämänsä henkilöt allekirjoittamaan työnantajapuolen esityksen mukaisen työehtosopimuksen. Työnantajapuolen jälkeenpäin esittämä päivämäärälisäys ei olisi vastannut sitä päätöstä, jolla liittovaltuusto oli työehtosopimuksen hyväksynyt. Toimihenkilöliiton puolelta oli esitetty, että mahdollisesti riitaiseksi tulevan asian käsittelyä ei muuttaisi allekirjoituspäivän lykkääminen. Ehdotus oli molemminpuolin jo hyväksytty eikä allekirjoitus muuttaisi riidan luonnetta. Työnantajapuoli ei ollut esittänytkään, että toimihenkilöliitto luopuisi tulkinnastaan.

Työnantajapuoli oli esittänyt työehtosopimusmääräyksen sanamuodon. Näin ollen määräyksen sisällön selvittäminen oli työnantajapuolen vastuulla. Se, että työnantajapuoli oli esittänyt päivämäärälisäystä jo kerran esittämäänsä lopulliseen tekstiin ja luopunut siitä, osoitti toimihenkilöliiton tulkinnan oikeaksi.

Työehtosopimusneuvotteluissa oli ollut kolme erillistä asiaryhmää. Tärkeimmän olivat muodostaneet rahakysymykset, joihin oli sisältynyt muun muassa palvelusvuosijärjestelmän kokonaisuudistus. Toisena suurena asiana olivat olleet merkittävät tekstimuutosasiat. Näistä työnantajapuoli oli tehnyt oman kirjallisen esityksensä ja teksteistä oli sovittu yksityiskohtaisesti. Kolmannen ryhmän olivat muodostaneet niin sanotut pienet tekstiasiat, joista oli sovittu ainoastaan periaatteet neuvotteluissa ennen työnantajapuolen tekstin puhtaaksikirjoitusta.

Neuvotteluissa Akava oli keskittynyt lähinnä tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta johtuvien tulkintaerimielisyyksien selvittämiseen, kuten ansionkehitystakuuseen. Neuvottelujen loppuvaiheessa olivat ainoastaan isot asiat olleet ratkaisematta ja taloudelliselta merkitykseltään pienet tekstiasiat olivat saaneet lopullisen muotonsa noin kaksi kuukautta ennen sopimuksen allekirjoittamista. Molemmilla osapuolilla olisi tekstin osalta ilmeisesti ollut valmius allekirjoittaa työehtosopimus jo kuukautta aiemmin, mutta rahakysymysten selkiintymättömyyden vuoksi allekirjoitus oli siirtynyt.

Suomen Farmasialiitto oli vaatinut sopimusmääräyksen tulemista voimaan työehtosopimuksen voimaantulopäivästä. Määräyksellä ei ollut edellisten sopimusten voimassaoloaikaan ulottuvaa vaikutusta. Kysymyksessä oli tavallinen palkkarakenteeseen tietystä päivämäärästä lukien vaikuttava määräys. Samassa työehtosopimuksessa oli sovittu muun muassa palkkataulukoiden muuttamisesta 1.3.1987 lukien, jolloin palvelusvuodet kertyivät entistä nopeammin. Työntekijät olivat palkkataulukossa saaneet oikeuden entistä korkeampaan suhteelliseen palkkaan.

VASTAAJAN SELITYS

Apteekkien Työnantajaliitto on vielä lausunut, että päivämäärää 1.5.1986 ei ollut esitetty pöytäkirjamerkinnän otsikkoon, vaan sopimuskohdan jälkeen sulkuihin. Toimihenkilöliiton edustaja oli tuolloin ilmoittanut, että hän neuvottelisi asiasta liittonsa edustajien kanssa, ja pyytänyt asian siirtämistä allekirjoituksen jälkeen neuvoteltavaksi. Toimihenkilöliitto oli pyytänyt päivämäärämerkinnän poistamista ja voimaantuloasian siirtämistä neuvotteluun. Työnantajapuolen esityksen mukaan määräys oli tarkoitettu koskemaan vain uudistetun proviisorin tutkinnon suorittaneiden henkilöiden työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen alkavia työsuhteita. Tästä tietoisena Suomen Farmasialiitto oli pyytänyt sopimuksen allekirjoittamista ja kysymyksen siirtämistä neuvotteluihin allekirjoituksen jälkeen. Palvelusvuosimääräyksen kohdistuminen ja voimaantulokysymys olivat jääneet työnantajapuolen esityksen mukaisiksi tai kokonaan sopimatta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan ja Apteekkien Työnantajaliitto lisäksi korvaukselle 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Farmaseuttista henkilöstöä koskevan työehtosopimuksen 14 §:ään, joka koskee proviisorin ja farmaseutin työpalkkoja, on 1.4.1986 voimaan tulleella sopimuksella lisätty pöytäkirjamerkintä 2, jonka mukaan palvelu farmaseuttina apteekissa otetaan huomioon proviisorin palvelusvuosia laskettaessa.

Suomen Farmasialiitto on työehtosopimusneuvottelujen alkuvaiheessa 12.2.1986 kirjallisesti Apteekkien Työnantajaliitolle esittänyt 14 §:ää muutettavaksi pöytäkirjamerkinnällä, jonka mukaan proviisorin palvelu farmaseutin oikeuksilla tulee laskea täysin hyväksi. Esitystä on perusteltu sillä, että proviisorit olivat hankkineet täyttä työkokemusta farmaseuttina toimiessaan ja että tämä tuli ottaa huomioon palvelusvuosissa.

Työtuomioistuimessa todistajina kuultujen neuvotteluihin osallistuneiden Suomen Farmasialiiton kahden edustajan kertoman mukaan esitys oli tarkoitettu koskemaan kaikkien proviisorien palvelusvuosien laskemista. Asia oli 17.2.1986 pidetyn neuvottelun jälkeen jäänyt lepäämään, koska työnantajapuolen suhtautuminen esitykseen oli ollut myönteistä ja toimihenkilöpuoli oli pitänyt asiasta sopimista varmana. Seuraavan kerran asiaan oli palattu neuvottelussa 16.4.1986, jolloin oli käsitelty työnantajapuolen kirjallista esitystä työehtosopimusmuutoksiksi. Kanteessa tarkoitettu pöytäkirjamerkintä ei ollut sisältynyt esitykseen. Työnantajapuolen kanta asiaan oli kuitenkin ollut entinen ja se oli ilmoittanut edelleen hyväksyvänsä toimihenkilöpuolen esityksen.

Suomen Farmasialiiton liittovaltuusto on 18.4.1986 hyväksynyt työnantajaliiton esityksen uudeksi työehtosopimukseksi. Työnantajapuoli on 25.4.1986 toimittanut Suomen Farmasialiitolle työehtosopimustekstin, johon on sisältynyt myös 14 §:n pöytäkirjamerkintä 2 siinä muodossa kuin se on 30.4.1986 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa.

Liittojen asiamiesten välillä 28.4.1986 käydyssä neuvottelussa työnantajapuolen edustaja on tuonut esiin, että työehtosopimus tulisi pöytäkirjamerkintä 2:n osalta voimaan vasta 1.5.1986 ja että sitä sovellettaisiin vain voimaantuloajankohdan jälkeen kertyvään palveluun. Työnantajapuolen mukaan vasta tässä neuvottelussa oli tullut esille se toimihenkilöliiton tarkoitus, että pöytäkirjamerkintä 2 koskisi kaikkia proviisoreita työsuhteen alkamisajankohdasta riippumatta. Toimihenkilöpuolen edustaja on viitannut muun muassa kunnallisella alalla noudatettuun toimihenkilöpuolen kannan mukaiseen käytäntöön. Työnantajapuoli taas on perustellut kantaansa kaupan alalla noudatetulla käytännöllä. Asiasta uudelleen neuvoteltaessa toimihenkilöpuoli on esittänyt, ettei se vaatisi taannehtivia palkankorotuksia 1.5.1986 edeltäneeltä ajalta mutta että voimaantulon jälkeen palvelusvuodet laskettaisiin uudelleen kaikkien proviisorien osalta.

Työnantajapuolen neuvotteluedustajien mukaan työnantajapuoli oli 29.4.1986 tuonut esille, että työehtosopimuksen allekirjoittaminen voisi viivästyä sen takia, että pöytäkirjamerkinnän tulkintaa selviteltiin. Tällöin työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut toimihenkilöliiton edustaja oli todennut, ettei sopimuksen allekirjoitusta ollut syytä siirtää tämän asian vuoksi, vaan asiasta voitaisiin neuvotella allekirjoituksen jälkeen. Sopimuksen 30.4.1986 tapahtuneen allekirjoituksen jälkeen tulkintaa koskevia neuvotteluja oli käyty toukokesäkuussa ja syksyllä 1986. Niissä ei ollut kuitenkaan päästy sopimukseen.

Työehtosopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen mukaan toimihenkilöliitto ja työnantajaliitto ovat siis ennen työehtosopimuksen allekirjoittamista olleet tietoisia toistensa kannasta sopimuksen 14 §:n pöytäkirjamerkintä 2:n soveltamisesta. Se, että ennen sopimuksen allekirjoittamista on sovittu neuvottelujen jatkamisesta allekirjoittamisen jälkeen, osoittaa osallisliittojen tarkoittaneen kysymyksestä sopimisen jäävän heidän keskensä erikseen tapahtuvaksi. Näyttämättä on siis jäänyt, että asiasta olisi sovittu Suomen Farmasialiiton kanteessaan esittämällä tavalla.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi Apteekkien Työnantajaliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, H. Rautiainen, Pohjanoksa Leivo ja Vertanen.

Tuomio oli yksimielinen.