Legislator Case Law & Legislation
TT:1987-64 AI generated

Labor court dismisses union fine claim as strike was not caused by employer coercion.

Case Number TT:1987-64
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's request for a fine against the union branch for failing to prevent a strike. The employer alleged the union allowed members to support wage demands and threatened the employer with job losses or refusal to work overtime. The court found no evidence that the union representative coerced the employer or that such threats were made.

Legislator headnote

AI generated

Section 4 of the Collective Agreement; Section 10 of the Collective Agreement; Section 11 of the Collective Agreement; Section 12 of the Collective Agreement: A union branch is not liable for a fine if it cannot be proven that the employer was coerced into accepting wage demands through threats of job loss or refusal to work overtime.

Keywords

AI generated
union strike prevention employer coercion collective agreement breach union fine liability strike threat evidence

Cited Legislation

AI generated
Section 4 of the Collective Agreement
Section 10 of the Collective Agreement
Section 11 of the Collective Agreement
Section 12 of the Collective Agreement
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Näyttämättä oli jäänyt, että ylityöstä kieltäytymisellä olisi pyritty työnantajan painostamiseen palkkausta koskeneen vaatimuksen tukemiseksi.

Ammattiosaston toimenpiteet huomioon ottaen katsottu, ettei ammattiosasto ollut toimeenpannun lakon osalta laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Näyttämättä oli jäänyt, että ammattiosaston edustaja olisi painostustoimenpiteenä uhannut työnantajaa sähköpäivystyssopimuksen irtisanomisella tai ylityöstä kieltäytymisen jatkumisella.

Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Paperiliitto r.y. Kuultava Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 25.3.1986 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §.

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

10 §

TYÖPALKAT

1. Palkkojen määräämistä varten jaetaan työntekijät ammattinsa ja työn laadun perusteella ryhmiin, jotka luetellaan tämän sopimuksen liitteessä. (Liite II).

11 §

AIKAPALKAT

1. Kausipalkat sovitaan kussakin teollisuuslaitoksessa erikseen ottamalla huomioon työntekijäin ammattitaito, työn vaativuus ja muut työn suoritukseen vaikuttavat tekijät niin, että palkat tulevat ammateittain oikeudenmukaisessa suhteessa porrastetuksi ja että ammattiryhmien A1-K1 kausipalkka on 17.3.1986 alkaen vähintään 1.658,40 mk ja 2.3.1987 alkaen 1.760,80 mk.

12 §

URAKKA- JA PALKKIOTYÖ

1. Urakka- ja palkkiotyöllä tarkoitetaan työtä, jossa palkkaus kokonaan tai osaksi riippuu suoritetun työn tuloksesta tai määrästä.

KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Raf. Haarlan tehtailla, joihin kuuluvat kulutuspaperitehdas, kirjekuoritehdas ja Raflatacin Tampereen yksikkö, oli lokakuussa 1986 neuvoteltu kunnossapito-osaston työntekijöiden palkkiopalkkauksesta.

Työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä oli 3.10.1986 neuvoteltu siitä, mitkä koneet kuuluivat palkkiopalkkauksen piiriin. Tehtaalle oli nimittäin asennettu uusia koneita, jotka eivät vielä olleet palkkiopalkkauksen piirissä. Kunnossapito-osaston palkkiopalkkaus perustui merkittävimpien tuotantokoneiden seisokkiprosentteihin. Työntekijäpuoli oli vaatinut uusien koneiden vuoksi palkkiotaulukkoon korotuksia. Työnantaja oli torjunut vaatimukset, koska uudet koneet eivät olennaisesti lisänneet seisokkien määrää. Tämän vuoksi ei ollut ollut tarvetta muuttaa palkkiopalkkausta.

Mikäli ylityöstä ei olisi kieltäydytty, kone olisi käynnistynyt viimeistään iltavuoron aikana 7.10.1986. Kunnossapidon työntekijät olivat kieltäytyneet ylityöstä tämänkin jälkeen neuvottelujen ajan. Kieltäytyminen ylitöistä oli suurten koneiden telanvaihdon osalta poikkeuksellista. Korjausosaston palkkiopalkkasopimuksen vuoksi oli työntekijällekin eduksi suorittaa korjaus yhtäjaksoisesti, jottei seisokkiprosentti suurenisi ja palkkio sen vuoksi pienenisi. Tästä oli myös työntekijöille huomautettu, mutta he eivät olleet asiasta piitanneet.

Osapuolet olivat neuvotelleet kunnossapito-osaston palkkiopalkkauksesta 8.10., 16.10., 23.10. ja 28.10.1986. Neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina mutta seuraavaksi neuvotteluajankohdaksi oli sovittu 30.10.1986.

Joukkokieltäytyminen ylitöistä oli aiheuttanut tarralaminaattipaperin tuotantotappioita ainakin 24 tunnin ajan. Kolmessa vuorossa käyvä kone oli ylityökiellon vuoksi käynnistynyt vasta runsaan kahden vuorokauden kuluttua telanvaihdon alkamisesta. Nettomyyntitulojen menetys oli ollut yhteensä noin 450 000 markkaa. Kunnossapito-osaston lakon ajalta aineellista vahinkoa ei syntynyt, mutta lakon vuoksi oli vaarantunut koneiden häiriötön käyttö. Konerikon sattuessa koneet olisi jouduttu pysäyttämään. Kunnossapito-osaston lakko kohdistui erityisesti työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50 oli laiminlyönyt sille kuuluvat velvollisuudet salliessaan sitä työpaikalla edustavien henkilöiden esittää ja tukea työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä. Menettelyllään ammattiosasto oli aiheuttanut työnantajalle myös huomattavaa vahinkoa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kun työstä kieltäytymiset 28.10.1986 olivat tulleet ammattiosaston tietoon, osasto oli välittömästi ryhtynyt laatimaan kanteessa tarkoitettua kirjettä työntekijöille. Kirje ei kuitenkaan ollut vielä ehtinyt lähteä, kun työnantaja oli tiedustellut ammattiosaston toimenpiteitä. Ammattiosasto oli siten toiminut asiassa velvollisuuksiensa mukaisesti mahdollisimman nopeasti. Pääluottamusmies ei ollut keskusteluissa työnantajan edustajan kanssa antanut ymmärtää, että työnantajan väittämät painostustoimenpiteet jatkuisivat, jollei sopimusta kunnossapito-osaston palkkiosta saataisi aikaan. Eihän mitään väitettyä ylityökieltoa ollut ollut. Kanteessa kerrottu työsuhdeasiainhoitajan käsitys oli siis perustunut väärinymmärrykseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kunnossapito-osaston 24 työntekijää on edelleen ollut kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 28.10.1986 kello 12.30:sta alkaen seuranneen päivän iltavuoron loppuun saakka. Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50:n toimikunta on pitänyt ensimmäisenä lakkopäivänä kokouksen ja päättänyt lähettää lakossa olleille työntekijöille kirjallisen kehotuksen palata välittömästi työhön omalle työvuorolleen. Kehotus on lähetetty samana päivänä pikakirjeissä lakossa olleille työntekijöille. Lakko on kuitenkin kunnossapito-osaston työntekijöiden aikaisemmin tekemän päätöksen mukaisesti kestänyt edellä sanotun ajan.

Työtuomioistuimen mielestä ei ole osoitettu, että ammattiosastolla olisi ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa lakon ehkäisemiseen tai lopettamiseen. Ammattiosaston toimenpiteet huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei ammattiosasto ole lakon osalta laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Pääluottamusmies on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut tehtaan henkilöstöpäällikön kanssa 30.10.1986 käymässään keskustelussa ilmoittaneensa kunnossapito-osaston työntekijöitten vaatineen sähköpäivystyssopimuksen irtisanomista, mihin pääluottamusmies ei kuitenkaan ollut suostunut. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että ammattiosaston edustaja olisi painostustoimenpiteenä uhannut työnantajaa sähköpäivystyssopimuksen irtisanomisella tai ylityöstä kieltäytymisen jatkumisella.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Silenti, Vihma, H. Rautiainen, Kolula ja Hynönen.

Tuomio oli yksimielinen.