Labor court dismisses union claim against employer for breach of collective agreement on foreign work costs.

Työnantaja oli menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään Ruotsissa sijaitsevassa työkohteessa maksamatta ylityö- ja majoituskorvaukset työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla ja myös sopimatta työntekijäliiton kanssa ulkomailla aiheutuvien erityisten kustannusten korvaamisesta.

Työnantajaliiton olisi tullut tehokkaammin pyrkiä valvomaan työehtosopimusmääräyksen oikeata soveltamista yrityksessä. Sen olisi ennen muuta pitänyt havaita, ettei yhtiö liittymällä jäseneksi ruotsalaiseen työnantajaliittoon voinut vapautua aikaisemmin tehdystä sitä ulkomaan töissä sitovasta työehtosopimuksesta. Hyvityssakkoa alentavana seikkana oli pidettävä kuitenkin niitä ilmeisiä vaikeuksia, joita oli aiheutunut Suomessa noudatettavan menettelyn soveltamisessa Ruotsissa vallinneissa oloissa.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajaliiton piirijärjestö olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. E. Hiltunen Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä ajan 7.5.1984 28.2.1986 voimassa olleessa rakennusalan työehtosopimuksessa oli muun ohella seuraavat määräykset:

VI. Erinäisiä korvauksia koskevat määräykset

21 §

Työ 1. Milloin työkohde sijaitsee Suomen rajojen ulko- ulkopuolella, työsuhteessa noudatetaan Suomen mailla työoikeutta ja työntekijäin sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä sekä rakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä, mikäli paikallisista olosuhteista tai niiden asettamista erityisvaatimuksista ei muuta johdu. 2. Ulkomaisessa työkohteessa maksetaan I paikkakuntakalleusluokan mukaista palkkaa. 3. Työntekijälle maksetaan, paitsi työehtosopimuksessa määrättyä palkkaa, myös erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Korvauksen suuruudesta on sovittava Rakennustyöläisten Liiton kanssa kussakin tapauksessa erikseen.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyritys E. Hiltunen Oy oli vuonna 1985 aloittanut laivojen sisäkattotyön suorittamisen Ruotsissa Malmössä. Yhtiö oli palkannut työhön suomalaisia rakennusalan työntekijöitä. Työntekijöiden allekirjoittamien työsopimusten mukaan ylityökorvausten ja päivärahojen maksamisessa noudatettiin Ruotsin rakennusalan työehtosopimusta. Lisäksi oli sovittu erityisen majoitusmaksun perimisestä työntekijöiltä. Ainakin ylitöiden korvaamisen ja majoitusmaksun osalta työsopimusten ehdot olivat alittaneet Suomen rakennusalan työehtosopimuksen mukaisen tason.

Rakennusalan työehtosopimus edellytti, että Suomen rajojen ulkopuolella olevissa työkohteissa noudatettiin Suomen työoikeutta ja rakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä, mikäli paikallisista olosuhteista tai niiden asettamista erityisvaatimuksista ei muuta johtunut. Jättäessään noudattamatta sanotut määräykset E. Hiltunen Oy oli rikkonut tieten työehtosopimusta. Yhtiö ei ollut vaatimuksista huolimatta suostunut korjaamaan menettelyään.

Lisäksi työehtosopimuksessa oli sovittu, että ulkomailla aiheutuvien erityisten kustannusten korvaamisesta sovittiin Rakennustyöläisten Liiton kanssa. E. Hiltunen Oy ei ollut suostunut näin tekemään, vaan oli rikkonut tältäkin osin tieten työehtosopimusta.

Asiasta oli käyty neuvotteluja ensin piirijärjestöjen kesken ja sitten liittotasolla 5.12. ja 17.12.1985. Ensimmäisessä liittojen välisessä neuvottelussa Rakennustyöläisten Liiton edustajat olivat vaatineet, että kysymyksessä olevissa työsuhteissa oli noudatettava Suomen työlainsäädäntöä ja sosiaaliturvaa sekä rakennusalan työehtosopimusta. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto oli vaatinut, että sen kanssa oli sovittava erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvaamisesta. Vielä oli edellytetty Suomen Rakennusteollisuusliiton ryhtyvän toimenpiteisiin työehtosopimuksen noudattamiseksi. Suomen Rakennusteollisuusliiton edustajat olivat ilmoittaneet, ettei liitto ryhtynyt toimenpiteisiin siitä syystä, että Ruotsin ammattiyhdistysliike vaati aina Ruotsin lainsäädännön ja työehtosopimuksen noudattamista siellä suoritettavissa töissä.

Toisessa liittojen välisessä neuvottelussa Rakennustyöläisten Liitto oli todennut työnantajan ilmoittaneen työntekijöille, että Suomen rakennusalan työehtosopimus olisi Ruotsissa suoritettavissa töissä voimassa. Kuitenkaan sitä ei kaikilta osin noudatettu. Suomen Rakennusteollisuusliitto oli todennut, että allekirjoitetut työsopimukset osoittivat Ruotsin työehtosopimuksen olevan Ruotsissa sijaitsevassa työkohteessa noudatettavana. Lisäksi oli ilmoitettu, että E. Hiltunen Oy oli työkohteen osalta liittynyt Ruotsin rakennusalan työnantajaliiton jäseneksi ja tullut siten sidotuksi ruotsalaiseen työehtosopimukseen. Tästä syystä Suomen Rakennusteollisuusliitto ei ollut katsonut olevansa asiassa valvontavelvollinen. Tätä käsitystä oli perusteltu myös sillä, että Ruotsiin palkatut työntekijät olivat olleet tietoisia työssä noudatettavasta ruotsalaisesta työehtosopimuksesta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että E. Hiltunen Oy oli kerrotuin tavoin toimiessaan menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen 21 §:n vastaisesti. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut E. Hiltunen Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja E. Hiltunen Oy, joiden lausumaan jutussa kuultavana ollut Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri on osaltaan yhtynyt, ovat lausuneet, että työehtosopimuksen 21 §:n määräys oli ollut saman sisältöisenä työehtosopimuksissa vuodesta 1973 lukien. Asianosaisliitot olivat määräyksen perusteella sen voimassaoloaikana solmineet lukuisia niin projektikohtaisia kuin tiettyjä maita tai maanosia koskevia sopimuksia. Muissa maissa noudatetusta yleisestä käytännöstä poiketen Ruotsin viranomaiset ja ennen muuta Ruotsin rakennustyöläisten liitto eivät olleet hyväksyneet sopimuksia, joiden mukaan suomalaisen rakennusyrittäjän Ruotsin alueella sijaitsevassa työkohteessa työtä tekevien työntekijöiden työsuhteen ehdot määräytyisivät muun kuin Ruotsin työlainsäädännön ja työehtosopimusten mukaan. Myöskin Norjan viranomaiset ja työmarkkinajärjestöt vaativat, että työsuhteeseen sovellettiin työn suorittamispaikan lakia.

Työehtosopimuksen 21 §:n 1 kohdan viimeisellä lauseella, jossa sanottiin "mikäli paikallisista olosuhteista tai niiden asettamista erityisvaatimuksista ei muuta johdu", oli rajoitettu määräyksestä ilmenevää velvollisuutta soveltaa Suomen lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Hyväksyessään vuonna 1979 edellä kerrotun ratkaisun Rakennustyöläisten Liitto oli asiallisesti katsonut Ruotsin työmarkkinaolot sellaisiksi olosuhteiksi, että ne asettivat työn suorittamiselle erityisvaatimuksia, joista taas seurasi työehtosopimuksen 21 §:n soveltamatta jääminen Ruotsissa tehtävien töiden osalta. Edellä mainitun tapauksen jälkeen eivät työehtosopimusosapuolet olleet solmineet yhtään Ruotsissa tehtävää työtä koskevaa sopimusta.

Tästä ajankohdasta lukien oli Suomen Rakennusteollisuusliitto neuvonut jäsenyrityksiään, jotka olivat saaneet suomalaisella työvoimalla toteutettavia urakoita Ruotsissa, liittymään Ruotsin rakennusteollisuusliiton jäseniksi. Esimerkkinä tällaisesta yrityksestä voitiin mainita teknisiä muuraustöitä suorittava Termorak Oy, joka oli ollut ruotsalaisen työnantajajärjestön jäsen vuodesta 1982 alkaen. Jos rakennusyritys ei syystä tai toisesta halunut liittyä taikka ei päässyt työnantajaliiton jäseneksi Ruotsissa, se saattoi tehdä Ruotsin rakennustyöläisten liiton kanssa erillisen rakennus- ja maarakennusalan töitä koskevan sopimuksen.

Mitä erityisesti kanteen tarkoittamaan työhön tuli, niin ruotsalainen työyhteenliittymä ABV-JCC oli tehnyt erään risteilyaluksen sisustustyöt Malmön telakalla. Työyhteenliittymä oli antanut laivan sisäkattojen asennustyöt alaurakkana E. Hiltunen Oy:lle. Asennustyöt olivat alkaneet vuoden 1985 elokuussa ja päättyneet kesäkuun alkupäivinä 1986.

E. Hiltunen Oy oli asennusurakan laskentavaiheessa ollut tietoinen siitä, että sen oli joko liityttävä Ruotsin rakennusteollisuusliiton jäseneksi tai tehtävä sopimus työehdoista Ruotsin rakennustyöläisten liiton kanssa. Saatuaan urakan yritys oli valinnut edellisen vaihtoehdon. Ennen asennustyön alkamista E. Hiltunen Oy oli hyväksytty Ruotsin rakennusteollisuusliiton jäseneksi. Näin ollen yhtiö oli sidottu Ruotsin rakennusalan työehtosopimukseen. Työntekijöiden työsuhteiden ehdot määräytyivät ruotsalaisen työehtosopimuksen ja Ruotsin työlainsäädännön mukaisesti. Se kävi ilmi myös työntekijöiden kanssa solmituista työsopimuksista.

Edellä esitetystä voitiin havaita, ettei E. Hiltunen Oy ollut menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen 21 §:n vastaisesti sen enempää tietensä kuin tuottamuksellisestikaan. Liioin eivät Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen Uudenmaan piiri näissä olosuhteissa olleet laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

E. Hiltunen Oy on vuosien 1984 - 1985 vaihteessa ryhtynyt neuvottelemaan ruotsalaisen työyhtymän kanssa kanteessa tarkoitetun risteilyaluksen sisäkattotyön suorittamisesta Malmössä Ruotsissa aliurakoitsijana. Yhtiölle on esitetty, että urakkasopimukseen sisältyisi ehto, jonka mukaan sopimus tulisi voimaan vasta sitten, kun asianomainen Ruotsin työntekijäliitto on sen hyväksynyt. Samalla on yhtiölle ilmoitettu, että ruotsalainen työntekijäliitto tulisi esittämään vaatimuksia työsuhteissa noudatettavista ehdoista.

Yhtiö on saanut ruotsalaiselta työnantajaliitolta tietoonsa, että sen tulisi töiden suorittamisen järjestämiseksi joko tehdä niissä noudatettavista ehdoista sopimus rakennusalan ruotsalaisen työntekijäliiton kanssa tai liittyä jäseneksi vastaavaan ruotsalaiseen työnantajaliittoon, jolloin yhtiö jäsenyytensä perusteella tulisi velvolliseksi noudattamaan Ruotsissa voimassa olevaa rakennusalan työehtosopimusta. E. Hiltunen Oy on liittynyt jäseneksi viimeksi mainittuun liittoon.

Yhtiön aloittaessa työt elokuussa 1985 se on ottanut Ruotsissa suoritettavaan työhön Rakennustyöläisten Liiton jäseninä olevia työntekijöitä ja sopinut heidän kanssaan tekemissään työsopimuksissa siitä, että työsuhteessa sovelletaan Ruotsin työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Työsopimuksissa on erityisesti sovittu, että ylityöt korvataan Ruotsin työehtosopimuksen mukaan. Työsopimusten mukaan majoituksesta peritään korvauksena 40 Ruotsin kruunua vuorokautta kohti työsuhteen kestoajalta.

Rakennustyöläisten Liitto on ilmoittanut, että työntekijöille Ruotsissa noudatetun työehtosopimuksen mukaan suoritetut ylityökorvaukset ovat jääneet määriltään pienemmiksi kuin rakennusalan työehtosopimus ja Suomen työaikalain säännökset olisivat edellyttäneet. Majoittamisesta peritty korvaus on taas aiheuttanut, että majoittuminen on Ruotsissa tullut työntekijöille epäedullisemmaksi kuin rakennusalan työehtosopimusta noudatettaessa olisi tapahtunut. Sellaista selvitystä, joka osoittaisi, etteivät Rakennustyöläisten Liiton ilmoittamat tiedot olisi todellista tilannetta vastaavia, ei ole esitetty.

E. Hiltunen Oy on ennen Ruotsissa suorittamaansa urakkatyöhön ryhtymistä ollut Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenenä sidottu rakennusalan työehtosopimukseen. Työehtosopimukseen sidottu työnantaja ei työehtosopimuslain 4 §:n mukaan vapaudu velvollisuudestaan noudattaa häntä sitovaa työehtosopimusta sen perusteella, että työnantaja tulee sopimuksen soveltamisalalla sidotuksi toiseenkin työehtosopimukseen. Kun laissa ei ole säädetty poikkeavasta menettelystä, on johdonmukaista katsoa, että jos aikaisemmin tehtyä työehtosopimusta on sovellettava ulkomailla tehtävään työhön, edellä mainitussa lainkohdassa ilmenevää periaatetta on noudatettava myös tällaisessa tilanteessa.

Rakennusalan työehtosopimuksen 21 §:n 1. kohdassa on sovittu siitä, että ulkomailla sijaitsevissa työkohteissa työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa on noudatettava Suomen työoikeutta, työntekijöiden sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä ja voimassa olevaa rakennusalan työehtosopimusta. Työtuomioistuin on aikaisemmin antamissaan tuomioissa, jotka ovat koskeneet puheena olevan määräyksen soveltamista, asettunut sille kannalle, että viittaus Suomen lainsäädännön ja suomalaisen työehtosopimuksen noudattamisesta on sinänsä pätevä.

Työehtosopimuslain 6 §:n säännöksestä taas johtuu, että rakennusalan työehtosopimukseen perustuva velvollisuus noudattaa sen ja Suomen lainsäädännön mukaista menettelyä syrjäyttää työsopimuksiin otetun ehdon Ruotsin työlainsäädännön ja työehtosopimusten soveltamisesta riidanalaisissa työsuhteissa ainakin siltä osin kuin kysymys on Rakennustyöläisten Liiton jäseninä olevista työntekijöistä. Niin sanotulla edullisemmuusperiaatteella, jonka esimerkiksi työtuomioistuimen tuomiossa n:o 169/1979 on katsottu saattavan johtaa toisenlaiseen lopputulokseen, ei nyt käsiteltävänä olevassa asiassa näytä voivan olla tuollaista vaikutusta. Asiassa ei nimittäin ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi mahdollista todeta, että Ruotsin työlainsäädännön ja työehtosopimusten soveltaminen johtaisi työntekijöiden kannalta edullisempaan lopputulokseen.

Rakennusalan työehtosopimuksen puheena olevan määräyksen mukaan Suomen lainsäädännön ja mainitun työehtosopimuksen noudattaminen ulkomaisessa työkohteessa voi estyä paikallisista olosuhteista tai niiden asettamista erityisvaatimuksista johtuen. Suomen Rakennusteollisuusliitto on esittänyt, että Ruotsin rakennustyöläisiä edustava liitto on toimenpiteillään käytännössä tehnyt suomalaisten yritysten rakennustöiden suorittamisen Ruotsissa mahdottomaksi muutoin kuin sisällyttämällä työsopimuksiin Ruotsin työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksien noudattamista koskevan ehdon. Liitto on erityisesti tuonut esiin erään vuonna 1979 suoritetun urakkatyön, jossa suomalainen yritys työtaistelun avulla on pakotettu sopimaan Ruotsin rakennustyöläisiä edustavan liiton kanssa Ruotsin lainsäädännön ja työehtosopimusten noudattamisesta.

Rakennusalan työehtosopimukseen on vuonna 1981 otettu riidanalainen määräys paikallisten olosuhteiden huomioon ottamisesta määrättäessä ulkomaalaisten työkohteiden sopimusehtoja. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan rakennusalan työehtosopimuksen tällaisesta tarkentamisesta neuvoteltaessa ei ole ollut erityisesti esillä kysymys menettelystä pohjoismaisissa työkohteissa. Epäselväksi on siten jäänyt, miten asianosaisliitot ovat tarkoittaneet määräyksen sovellettavaksi Ruotsissa sijaitsevissa työkohteissa.

Rakennusalan työehtosopimuksen 21 §:n 3. kohdassa on määräys siitä, että ulkomailla suoritettavassa työssä on työntekijälle maksettava erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Korvauksen suuruudesta on määräyksen mukaan sovittava Rakennustyöläisten Liiton kanssa, jota E. Hiltunen Oy ei ole tehnyt.

Työtuomioistuin on useissa aikaisemmissa tuomioissa vahvistanut, että työnantaja on menetellyt työehtosopimuksen määräyksen vastaisesti, jos se on ryhtynyt teettämään sopimuksen piiriin kuuluvaa työtä ulkomailla sopimatta sitä ennen erityisten kustannusten korvaamisesta.

Rakennustyöläisten Liitto on ilmoittanut, että kanteessa tarkoitetuille työntekijöille on aiheutunut erityisiä kustannuksia kotimaan ulkopuolella sijainneessa työkohteessa sen etäisyydestä johtuen. Ne olisi tullut korvata suorittamalla päivärahaa suurempana kuin rakennusalan työehtosopimuksessa on määrätty. E. Hiltunen Oy ei Rakennustyöläisten Liiton ilmoituksen mukaan ole näin menetellyt.

Asiassa ei ole tarkemmin selvitetty työntekijöille aiheutuneiksi ilmoitettujen ylimääräisten kustannusten määriä eikä sitä, mistä syystä niitä on puheena olevassa työkohteessa muodostunut. Tästä riippumatta yhtiön olisi, kun ylimääräisten kustannusten kertyminen ulkomailla on hyvin todennäköistä, pitänyt ennen töiden aloittamista selvittää korvausvelvollisuutensa kantajaliiton kanssa asiasta sopimalla.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että E. Hiltunen Oy on menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään sopimatta ennen töiden aloittamista kanteessa tarkoitetussa ulkomaisessa työkohteessa Rakennustyöläisten Liiton kanssa sopimuksen 21 §:ssä tarkoitetuista korvauksista ja noudattamatta liiton jäseninä oleville työntekijöille suoritettujen ylityö- ja majoituskorvausten maksamisessa Suomessa tehtävää työtä koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Huomioon ottaen ne olosuhteet, joissa työn suorittaminen ja sitä koskevat työsopimukset on tehty, yhtiö, jonka menettelyn Suomen Rakennusteollisuusliitto on hyväksynyt, ei kuitenkaan ole tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Suomen Rakennusteollisuusliiton olisi siitä huolimatta, että Ruotsin rakennustyöntekijöitä edustava liitto on aikaisemminkin suhtautunut kielteisesti Suomessa voimassa olevan rakennusalan työehtosopimuksen noudattamiseen sellaisenaan Ruotsin työkohteissa, tullut tehokkaammin pyrkiä valvomaan työehtosopimuksen puheena olevan määräyksen oikeata soveltamista E. Hiltunen Oy:n kanteessa tarkoitettujen töiden osalta. Liiton olisi ennen muuta pitänyt havaita, ettei yhtiö liittymällä jäseneksi ruotsalaiseen työnantajaliittoon voi vapautua aikaisemmin tehdystä sitä ulkomaan töissä sitovasta työehtosopimuksesta. Työtuomioistuimen mielestä hyvityssakkoa alentavana seikkana on pidettävä kuitenkin niitä ilmeisiä vaikeuksia, joita on aiheutunut Suomessa noudatettavan menettelyn soveltamisessa Ruotsissa vallinneissa oloissa.

Asiassa on sitä vastoin jäänyt näyttämättä, että Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että E. Hiltunen Oy on menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen 21 §:n vastaisesti jättäessään kanteessa tarkoitetussa ulkomaisessa työkohteessa huolehtimatta ylityökorvauksien maksamisesta ja majoittamisen korvaamisen järjestämisestä sopimuksen edellyttämällä tavalla ja myös sopimatta Rakennustyöläisten Liiton kanssa erityisten kustannusten korvaamisesta. Suomen Rakennusteollisuusliitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 8 000 markkaa.

Kanne hylätään muilta osin.

Suomen Rakennusteollisuusliitto velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla. Muutoin saavat asianosaiset kärsiä itse kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Pohjanoksa, Äimälä, Kolula ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.