Labour court allows overtime pay for travel time on a workday starting after a weekend rest period.

Työntekijällä, jonka säännöllinen työaika alkoi kello 7, oli työehtosopimuksen sekä työehtosopimuksen osana noudatettavan valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaan oikeus matka-ajan palkkaan kahdelta tunnilta, jotka hän oli maanantaiaamuna kello 5:n ja 7:n välillä käyttänyt saamansa komennuksen perusteella matkustamiseen uudelle työmaalle.

Kantaja Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y. Vastaaja Metsähallitus

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 30.3.1984 28.2.1986 voimassa olleessa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II. TYÖAIKA

5 §. Säännöllinen työaika

Työaikalain 5 §:n alaiset työt:

Säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikottainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia viikossa

- päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona sekä - keskeytyvässä kolmivuorotyössä enintään 9 viikon pituisena ajanjaksona;

edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään. Ennenkuin keskimääräinen työaika saadaan ottaa käytäntöön, siitä on ilmoitettava työntekijöille ja työtuntijärjestelmä asetettava nähtäväksi vähintään 7 päivää aikaisemmin.

Vuorokautinen säännöllinen työaika voidaan tilapäisesti pidentää 9 tuntiin edellyttäen, että viikottainen säännöllinen työaika enintään kolmen viikon pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin. Tällaisesta järjestelystä on sovittava viimeistään sitä päivää edeltävänä työpäivänä, jona pidennettyä työaikaa ensi kerran sovelletaan.

Säännöllinen työaika on

- päivätyössä klo 7.00-16.00 - kaksivuorotyössä päivävuorossa klo 6.00-14.30 ja iltavuorossa klo 14.30-23.00 - kolmivuorotyössä yövuorossa klo 22.00-6.00, päivävuorossa klo 6.00-14.00 ja iltavuorossa klo 14.00-22.00.

Milloin viikottainen säännöllinen työaika on järjestetty tai viikottaisesta ja vuorokautisesta säännöllisestä työajasta on sovittu edellä tämän pykälän 2 tai 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisaikojen tulee käydä ilmi laaditusta työtuntijärjestelmästä tai milloin sellaisen laatiminen ei ole tarpeen, tehdystä sopimuksesta.

Vuorokauden lasketaan alkavan samaan aikaan kuin työntekijän on säännönmukaisesti saavuttava työhön.

Työviikko alkaa maanantaina.

IV ERINÄISET KORVAUKSET

31 §. Matkakustannusten korvaus

Matkakustannusten korvauksen maksuperusteiden suhteen noudatetaan valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta 12.7.1972 annettua valtioneuvoston päätöstä (553/72) siihen myöhemmin mahdollisesti tehtävine muutoksineen.

KANNE

Kanteen perustelut

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Ismo Sadinmaa oli oikeutettu saamaan kahden tunnin yksinkertaisen tuntipalkan sanotulta ajalta, ja velvoittamaan metsähallituksen suorittamaan Sadinmaalle kahden tunnin yksinkertaista tuntipalkkaa vastaavana korvauksena 54,32 markkaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsähallitus on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta sillä perusteella, ettei matkakustannusten korvaamisesta ollut sovittu työehtosopimuksin.

Sen varalta, että kanne tutkittaisiin, metsähallitus on lausunut erimielisyyden koskevan sitä, miten työntekijän palkka määräytyi, jos hän joutui suorittamaan matkoja sunnuntai- tai juhlapäivinä sekä muuna vapaapäivänään. Metsähallinnossa samoin kuin valtion hallinnossa yleensä valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen 24 §:n kysymyksessä olevaa määräystä oli vakiintuneesti tulkittu sanamuodon mukaan siten, että sunnuntai, juhlapäivä ja työntekijän muu vapaapäivä oli 24 tunnin jakso, joka alkoi kello 00 ja päättyi kello 24. Tätä oli tarkoitettu valtioneuvoston päätöstä annettaessa ja se kävi ilmi myös valtiovarainministeriön valtioneuvoston päätöksen soveltamisesta antamissa ohjeissa. Metsähallituksen tulkintaaa tuki sekin, että vuosilomaa annettaessa laskettiin lomapäivävuorokauden alkavan kello 00, jollei muuta ollut sovittu. Vuorokautta siis käsiteltiin 24 tuntia kestävänä kalenterijaksona.

Metsähallituksen tulkintaa tuki edelleen erityisesti sanotun valtioneuvoston päätöksen 24 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan matka-ajan palkka maksettiin matkapäiviltä. Palkka matkapäiviltä maksettiin enintään niin pitkältä ajalta, että työntekijä sai säännöllistä päivittäistä työaikaansa vastaavan palkan.

Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa kuljettaja Sadinmaan vapaapäivävuorokausi oli päättynyt sunnuntaina 26.1.1986 kello 24. Aika, jonka hän oli käyttänyt matkustamiseen, ei kuulunut enää vapaapäivävuorokauteen vaan sellaiseen vuorokauteen, joka oli ollut hänen työpäivänsä. Tämän vuoksi hänellä ei ollut valtioneuvoston päätöksen 24 §:n 2 momentin perusteella oikeutta matka-ajan palkkaan.

Kanteessa oli vedottu työehtosopimuksen 5 §:ään, johon sisältyivät määräykset siitä, mikä oli työajan pituus ja minä ajankohtana työpäivinä oli työskenneltävä. Työaika oli sopimuksen kohdan mukaan kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa tai keskimäärin 40 tuntia viikossa. Edelleen sisältyivät sopimuksen kohtaan määräykset säännöllisestä työajasta päivätyössä, kaksivuorotyössä ja kolmivuorotyössä. Näillä määräyksillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, miten työpäivävuorokausi tai vapaapäivävuorokausi määräytyivät valtioneuvoston päätöksen 24 §:n tarkoittamassa mielessä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsähallitus on vaatinut ensisijaisesti kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että metsähallinnon palveluksessa Hirvaan varikolla auton- ja työkoneenkuljettajana toimineella Ismo Sadinmaalla on oikeus saada kanteessa mainitulta ajalta työehtosopimuksen 31 §:n nojalla matka-ajan palkkaa. Kun asiassa on siten kysymys työehtosopimuksen sanotun määräyksen oikean sisällön selvittämisestä, kanne kuuluu työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Työehtosopimuksen 31 §:n 1 momentin mukaan matkakustannusten korvauksen maksuperusteiden suhteen noudatetaan valtioneuvoston 12.7.1972 antamaa päätöstä valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Työtuomioistuin on 13.3.1987 antamassaan tuomiossa n:o 28 katsonut, että työntekijöiden oikeudesta matkakustannusten korvauksiin ja päivärahaan on sovittu työehtosopimuksessa, vaikka niiden määräytyminen on jätetty valtioneuvoston päätöksen varaan.

Asiassa on kysymys siitä, onko Sadinmaalle maksettava matka-ajan palkka niiltä kahdelta tunnilta, jotka hän on maanantaiaamuna 27.1.1986 kello 5:stä 7:ään käyttänyt matkustamiseen uudelle komennustyömaalle.

Kantajaliiton mukaan työtuntijärjestelmän edellyttämän Sadinmaan vapaapäivän, sunnuntain 26.1.1986 on laskettava päättyneen vasta maanantaina 27.1.1986 säännöllisen työajan alkaessa kello 7, koska työehtosopimuksen 5 §:n mukaan vuorokauden lasketaan alkavan samaan aikaan kuin työntekijän on säännönmukaisesti saavuttava työhön ja koska valtioneuvoston päätöksen 24 §:n soveltamisohjeiden mukaan sunnuntain ja muun vapaapäivävuorokauden käsite määräytyy sen mukaan, kuinka asianomaisen työvuorokausi alkaa ja päättyy siitä riippumatta, miltä ajalta sunnuntaityön korotusosa hänelle maksetaan.

Metsähallituksen mukaan taas valtioneuvoston päätöksen 24 §:ssä tarkoitettu sunnuntai tai työntekijän muu vapaapäivävuorokausi on 24 tunnin jakso, joka alkaa kello 00 ja päättyy kello 24. Metsähallituksen puolesta ei sen sijaan ole työtuomioistuimessa esitetty, ettei Sadinmaan kanteessa tarkoitettu matka olisi ollut sellainen valtioneuvoston päätöksen 24 §:ssä tarkoitettu matka, jolta matka-ajan palkan maksaminen yleensä on mahdollista.

Asiassa on esitetty selvitystä, joka osoittaa etenkin tie- ja vesirakennushallinossa jossakin laajuudessa noudatetun kantajan oikeana pitämää, vastaavantapaiseen vuorokauden laskentatapaa koskevaan työehtosopimusmääräykseen perustuvaa matka-ajan korvauskäytäntöä. Myös metsähallinnon piirissä on esitetyn selvityksen mukaan ainakin yksittäistapauksissa noudatettu sanotunlaista käytäntöä, joka ei kuitenkaan ole aikaisemmin tullut metsähallituksen tietoon.

Metsähallituksen puolesta on työtuomioistuimessa kuulusteltu todistajana valtion työmarkkinalaitoksen neuvottelevaa virkamiestä, joka on toiminut valtioneuvoston päätöstä valmistelleen toimikunnan sihteerinä. Hänen mukaansa soveltamisohjeet oli valmisteltu valtiovarainministeriössä virkatyönä mutta niiden johdosta oli oltu yhteydessä myös palkansaajapuolen järjestöihin. Soveltamisohjeiden määräyksellä sunnuntain ja muun vapaapäivävuorokauden käsitteestä oli tarkoitettu lähinnä sitä, ettei työntekijän oikeus matka-ajan palkkaan vapaapäivänään suorittamansa matkan johdosta katkeaisi kalenterivuorokauden vaihtuessa. Sen sijaan valmistelussa ei ollut ajateltu tilanteita, joissa matka alkaisi vapaapäivänä olleen kalenterivuorokauden päätyttyä ennen sitä seuraavan työvuorokauden alkua.

Tuomiolauselma

Jutun tutkimista vastaan esitetyt väitteet hylätään.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Ismo Sadinmaalla on työehtosopimuksen 5 ja 31 §:n sekä työehtosopimuksen osana noudatettavan valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen 24 §:n 2 momentin mukaan oikeus matka-ajan palkkaan 27.1.1986 kello 5:n ja 7:n välisiltä kahdelta tunnilta ja velvoittaa metsähallituksen maksamaan Sadinmaalle sanottuna palkkana 54 markkaa 32 penniä.

Asian laadun vuoksi Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, H. Rautiainen, Kuivanen ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.